Valiokunnan lausunto

Opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokan määrärahataso on kehyskaudella keskimäärin 6,8 mrd. euroa vuodessa. Vuosien 2020—2022 määrärahat sisältävät n. 120 milj. euron vuosittaiset kertaluonteiset lisäpanostukset. Ministeriön pääluokan loppusumma vuoden 2020 valtion talousarviossa on 6,837 mrd. euroa, jossa on lisäystä vuoden 2019 talousarvioon nähden vähän yli 400 milj. euroa. Lisäykset johtuvat lähes kokonaisuudessaan hallitusohjelman mukaisista panostuksista kasvatukseen, opetukseen ja koulutukseen. 

Suunnitelman mukaan subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus palautetaan ja lisäksi pienennetään varhaiskasvatuksen suhdelukua kasvattajaa kohden. Oppilas- ja opiskelijahuollon palveluja vahvistetaan perusopetuksessa ja toisella asteella kohdentamalla tähän 10 milj. euroa v. 2021, 20 milj. euroa v. 2022 ja 29 milj. euroa v. 2023. 

Aamu- ja iltapäivätoimintaa koulupäivän yhteydessä vahvistetaan erityisesti toisen vuosiluokan sekä erityistä tukea tarvitsevien osalta ja edistetään oppilaiden toimintaan osallistumista sekä vahvistetaan maksuttomia harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteydessä 5 miljoonalla eurolla vuonna 2020 sekä vuosittain 14,5 milj. eurolla vuosina 2021—2023. 

Kertaluonteisena lisäpanostuksena toteutetaan v. 2020—2022 perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelmat. Perusopetuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelmaan kohdennetaan yhteensä 180 milj. euroa ja varhaiskasvatuksen laatu- ja tasa-arvo-ohjelmaan yhteensä 125 milj. euroa. 

Sivistysvaliokunta pitää edellä todettuja julkisen talouden suunnitelmaan sisältyviä panostuksia erittäin tärkeinä. 

Suunnitelmakauden merkittävin koulupudokkuuteen ja koulutuksen tasa-arvoon vaikuttava uudistus on oppivelvollisuuden iän korottaminen 18 ikävuoteen ja maksuttoman toisen asteen koulutuksen toteuttaminen. Oppivelvollisuuden laajentamiseen ja toisen asteen maksuttomuuteen varataan 22 milj. euroa v. 2021, 65 milj. euroa v. 2022 ja 107 milj. euroa v. 2023. Uudistuksen valmistelun tässä vaiheessa ei ole saatavilla täsmällisempää tietoa uudistuksesta ja sen toteuttamistavoista. Uudistus toteutuu tarvittavien valmistelujen jälkeen aikaisintaan syksystä 2021. 

Valiokunta pitää hyvänä, että lukiokoulutuksen uudistuksen toimeenpanoa jatketaan. Lukiokoulutuksen yksikköhinnan vahvistamiseen tehdään 7,5 milj. euron tasokorotus, mikä vahvistaa lukioiden rahoitusta kuntien rahoitusosuus huomioiden 18 milj. eurolla. Edellisen kehyspäätöksen mukaisesti ylioppilastutkinnon uusimiskertojen lisääntymisestä aiheutuviin kustannuksiin varataan 0,75 milj. euroa v. 2020 ja lukiouudistuksen toimeenpanoon v. 2021 4 milj. euroa ja vuodesta 2022 eteenpäin 8,53 milj. euroa sisältäen ylioppilastutkinnon uusimiskertojen lisäkustannukset. 

Taiteen perusopetuksen rahoitukseen ehdotettu 2 milj. euron tasokorotus on erittäin perusteltu samoin kuin 500 000 euron avustus saamelaiskäräjille saamenkielisen oppimateriaalin tuottamiseen. 

Vuoden 2018 alusta voimaan tulleen ammatillisen koulutuksen reformin toimeenpanoa jatketaan kehyskaudella aiempien päätösten mukaisesti. Työpaikkaohjaajien koulutuksen lisäämiseen tehdään 2,5 milj. euron tasokorotus. Kertaluonteisena lisäpanostuksena kohdennetaan v. 2020 ammatillisen koulutuksen opettajien ja ohjaajien palkkaamiseen sekä opetuksen ja ohjauksen tukitoimiin 80 milj. euroa. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että näillä lisäpanostuksilla tuetaan ja kehitetään ammattikoulutuksen merkittävimmän kokonaisuudistuksen toteuttamista. Valiokunta korostaa erityisesti sen tukemista, että opiskelijat saavat enemmän opetusta ja ohjausta ja että opettajien työpanosta voidaan kohdentaa mahdollisimman tehokkaasti niille opiskelijoille, jotka tarvitsevat sitä eniten. 

Vapaan sivistystyön perusrahoitukseen sisältyy maahanmuuttajien kotoutumiskoulutusta 4,92 milj. euroa. Vapaa sivistystyö kantaa laajaa vastuuta maahanmuuttajien aktiivisesta kotoutumisesta suomalaiseen yhteiskuntaan. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että kehyskaudella panostetaan riittävästi maahanmuuttajien kotoutumiskoulutukseen. 

Vuodesta 2020 lähtien lisätään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta siten, että lisäys on yliopistoille 40 milj. euroa ja ammattikorkeakouluille 20 milj. euroa ja lisäksi otetaan kustannustason nousu täysimääräisesti huomioon korkeakoulujen määrärahoja mitoitettaessa. Korkeakoulutetun työvoiman saatavuus varmistetaan lisäämällä korkeakoulutuksen tarjontaa, parantamalla valmistumiseen liittyvää läpäisyä ja kehittämällä joustavia opiskelumahdollisuuksia. Ammattikorkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään Savonlinnassa 150 paikalla vuodesta 2020 alkaen. 

Valiokunta korostaa jatkuvan oppimisen merkitystä työn murroksen haasteisiin vastaamiseksi ja yleisen osaamistason vahventamiseksi. Valiokunta pitää hyvänä, että parlamentaarinen työ jatkuvan oppimisen uudistamiseksi on käynnistynyt. 

Suomi varautuu isännöimään yhtä eurooppalaisen suurteholaskennan EuroHPC-yhteisyrityksen supertietokonetta. Kokonaiskustannuksiltaan n. 240 milj. euron hankkeesta Suomen rahoitusosuus on vuosina 2019—2026 enimmillään yhteensä 50 milj. euroa, josta puolet rahoitetaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalta ja puolet työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalta. 

Opintorahan huoltajakorotus (25 euroa/kk) ja opintorahan sitominen KEL-indeksiin 1.8.2020 alkaen ovat erittäin kannatettavia. Nämä parantavat erityisesti heikoimmassa asemassa olevien opiskelijalapsiperheiden taloudellista asemaa ja hyvinvointia ja edistävät opiskelun ja lapsen huoltajuuden yhdistämistä. 

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä sitä, että esittävän taiteen valtionosuusjärjestelmän uudistamiseen varataan kehyskaudella riittävä lisärahoitus. Taiteen ja kulttuurin osalta suunnitelmassa kohdennetaan myös valtionavustuksiin vuosille 2021—2023 lisämäärärahaa mm. kulttuurimatkailun vahvistamiseen, lastenkulttuuriin, taiteen prosenttiperiaatteeseen ja lukuliikkeen toimintaan. Taiteilija-apurahan tasoa korotetaan kehyskaudella ja kansallisteatterin peruskorjaukseen varaudutaan yhteensä 50 milj. eurolla, mistä 40 milj. euroa kohdennetaan rahapelitoiminnan jakamattomista varoista. 

Yksityisen kopioinnin hyvityksen määräraha pysyy vuoden 2019 tasolla 11 miljoonassa eurossa vuosina 2020 ja 2021. Julkisen talouden suunnitelmaan sisältyvä tavoite yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmän uudistamisesta suunnitelmakaudella perustuu eduskunnan yksimieliseen lausumaan (EK 31/2018 vp — HE 123/2018 vp — HE 232/2018 vp) ja on hyvin kannatettava. 

Urheilun ja liikuntakasvatuksen, tieteen, taiteen sekä nuorisotyön edistämiseen osoitettavien rahapelitoiminnan voittovarojen tuoton arvioidaan alentuvan kehyskaudella edelliseen kehykseen verrattuna. Liikuntapoliittisen selonteon toimeenpanoon varataan 6,2 milj. euroa v. 2021 ja vuosittain 4,5 milj. euroa v. 2022—2023.  

Sivistysvaliokunta esittää vakavan huolen veikkausvoittovarojen alenemisesta, joka mahdollisesti tulee jatkuessaan aiheuttamaan huomattavia ongelmia sivistysvaliokunnan toimialalla liikuntaan, kulttuuriin ja nuorisotyöhön. 

Liikunnan ja huippu-urheilun edistämiseen on talousarvioesityksessä varattu 4,8 miljoonan euron kolmevuotinen siirtomääräraha. Valiokunta pitää tärkeänä talousarvioesityksen tavoitetta kehittää urheilu-uran ja opiskelun yhdistämisen mahdollisuuksia. Samoin valiokunta kiinnittää huomiota urheilijoiden toimeentulon vahvistamiseen muun muassa lisäämällä urheilija-apurahoja ja kehittämällä urheilijoiden sosiaali- ja eläketurvaa. 

Nuorisotyötä vahvistetaan Nuorten työpajatoiminnan tukemiseen varattavalla 2 milj. euron panostuksella v. 2020—2023. Lisäksi valtakunnallisen digitaalisen järjestelmän kehittämiseen osoitetaan 1,2 milj. euron lisärahoitus. Järjestelmällä helpotetaan tietojen siirtämistä etsivälle nuorisotyölle. 

Valiokunta pitää hyvänä pääministeri Rinteen hallituksen asettamaa tavoitetta, jonka mukaan jokainen perusopetuksen päättävä nuori jatkaa opintojaan perusopetuksen jälkeen ja suorittaa toisen asteen koulutuksen tutkinnon (Neuvottelutulos hallitusohjelmasta 3.6.2019, Osallistava ja osaava Suomi, s.163). Tämä on tärkeää, koska pelkän perusopetuksen oppimäärän suorittaminen ei riitä työelämässä tarvittavien tietojen ja taitojen saavuttamiseen. 

Talousarvioesityksessä tunnistetaan, että nuorten osaamistaso on laskusuunnassa. Yleissivistävän koulutuksen tavoitteeksi on asetettu mm. jatko-opintojen edellyttämien valmiuksien ja koulutuksen läpäisyn parantaminen nykyisestä. Valiokunta yhtyy hallituksen tunnistamiin huoliin osaamistason laskemisesta ja pitää ongelmaan puuttumista tärkeänä. Puutteet perustaidoissa vaikeuttavat paitsi siirtymistä toisen asteen opintoihin myös niiden suorittamista huomattavasti sekä lisäävät opintojen keskeyttämisen ja syrjäytymisen riskiä. Perusopetuksessa oppimatta jääneiden perustaitojen kiinni kurominen toisen asteen opinnoissa on haasteellista sekä opiskelijalle että koulutuksen järjestäjälle. Valiokunta korostaa, että osaamistason parantamiseen tähtääviin toimenpiteisiin tulee sisällyttää keinot, joiden avulla varmistetaan, että jokaisella perusopetuksen päättävällä nuorella on riittävät perustaidot lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskemisessa. 

Riittävien perustaitojen ja jatko-opintovalmiuksien varmistaminen jokaiselle perusopetuksen päättövaiheessa edellyttää laadukkaan varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen jatkumoa sekä riittäviä oppimisen ja hyvinvoinnin tukitoimia. Tämän tavoitteen saavuttamista tukevat julkisen talouden suunnitelmassa ja talousarvioehdotuksessa esimerkiksi varhaiskasvatusta ja perusopetusta koskevat laatu- ja tasa-arvo-ohjelmat, joiden toteuttamiseksi kohdistetaan perusopetukseen yhteensä 180 miljoonaa euroa ja varhaiskasvatukseen 125 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää näitä panostuksia tarpeellisina investointeina varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kehittämiseen ja pitää tärkeänä, että laatu- ja tasa-arvo-ohjelmiin sisällytetään hallinnonalarajat ylittävä yhteistyö. 

Osana varhaiskasvatuksen laadun ja tasa-arvon vahvistamisohjelmaa ja osallistumisasteen nostamista laajennetaan viisivuotiaiden lasten maksuttoman osa-aikaisen varhaiskasvatuksen kokeilua ja valmistellaan kaksivuotisen esiopetuksen pilotointihanketta. Valiokunta pitää näitä kohdennuksia tärkeinä ja korostaa, että resurssit tulee kohdentaa mahdollisimman vaikuttavasti, jotta niistä saatava hyöty tuo todellisia parannuksia lasten varhaiskasvatukseen. Valiokunta pitää perustaitojen osaamisen vahvistamiseksi tarpeellisina myös talousarvioesityksen määrärahakohdennuksia lukuliikkeen toiminnan jatkamiseksi sekä aikuisten perustaitojen parantamiseksi. 

Perustaitojen ja muunkin oppimisen vahvistamisessa tärkeässä asemassa on oppilaiden mielenterveyden ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukeminen, sillä nämä ovat hyvän oppimisen edellytyksiä. Valiokunta painottaa riittävän varhain annetun tuen merkitystä ja varmistumista siitä, että myös kiusaamisen ja syrjäytymisen estämiseksi on käytössä tehokkaat ja vaikuttavat keinot. 

Valiokunta kiinnittää huomiota ns. kolmiportaisen tuen toteuttamiseen siten, että se vastaa mahdollisimman vaikuttavasti oppilaiden yksilöllisiin tarpeisiin ja että palvelut ovat yhdenvertaisesti oppilaiden saatavilla koko maan kattavasti. Tuen toimivuutta ja esimerkiksi inkluusion soveltuvuutta tulee arvioida säännöllisesti ja sen perusteella puuttua havaittuihin epäkohtiin. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä huomiota myös selkokielen merkitykseen opetuksessa, koska yleiskielen ymmärtämisen ongelmat estävät myös perustaitojen oppimista. Oppilaiden riittävän tuen varmistamiseksi tulee huolehtia kouluissa tarvittavan erityisosaamisen, esimerkiksi puheterapeuttien ja psykologien, riittävyydestä. 

Vuosien 2020—2023 julkisen talouden suunnitelmassa on useita toimenpide-esityksiä varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen oppilaiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Valiokunta kannattaa tätä tarkoitusta varten tehtyjä määrärahakohdennuksia. Niitä ovat esimerkiksi varhaiskasvatuksen laadun ja tasa-arvon vahvistamisen toimenpideohjelman osana toteutettava kolmiportaisen tuen mallin kehittäminen, varhaiskasvatuksen kasvattajaa ja lapsia koskevan suhdeluvun pienentäminen ja kokoaikaisen subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden palauttaminen sekä oppilas- ja opiskelijahuollon palvelujen vahvistaminen. Valiokunta pitää perusteltuna myös kohdentaa resursseja taide- ja kulttuuriopetuksen vahvistamiseen varhaiskasvatuksessa ja kouluissa, sillä niiden avulla lisätään osaltaan mahdollisuuksia kasvattaa luovia, ilmaisukyvyiltään monipuolisia, kulttuurisensitiivisiä ja kriittisesti ajattelevia nuoria. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa tehdään systemaattista monitoimijaista yhteistyötä lasten, nuorten ja perheiden palveluja järjestävien tahojen kanssa ja että palvelujen järjestämisessä hyödynnytetään tutkittua tietoa sekä näyttöön perustuvia hyviä malleja. Valiokunta pitää tarpeellisena viime hallituskaudella aloitetun lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelman, Lape-hankkeen, jatkamista kuluvalla hallituskaudella. Tällä varmistetaan saumaton jatko sivistystoimen sekä sosiaali- ja terveydenhuollon rajat ylittävälle lapsi- ja perhepalvelujen kehittämiselle. Valiokunta pitää tärkeänä vireillä olevaa hanketta kansallisen lapsistrategian laatimiseksi. 

Heikkojen perustaitojen omaavien nuorten osuus on kasvanut, ja osaamiserot sukupuolten ja sosioekonomisten ryhmien välillä ovat ilmeiset. Oppimistulokset ovat huonontuneet erityisesti niillä oppilailla, joiden vanhempien sosioekonominen asema ja koulutustaso ovat heikot. Myös nuorten koulutusodotuksissa ja siirtymisessä toisen asteen opintoihin on alueellisia ja sukupuolten välisiä eroja. Kaupunkilaisnuorilla on maaseudun nuoria akateemisemmat tavoitteet, mikä selittyy osittain vanhempien koulutustasolla. Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan sekä oppilaiden että vanhempien arvostus koulutusta kohtaan on kansainvälisesti katsottuna vähäinen: voidaan puhua ylisukupolvisesta koulutuksen arvostuksen laskusta. 

Valiokunta pitää osaamisen laskun kehitystä ja siihen liittyvää eriytymistä huolestuttavana ja toteaa, että oppimisen edellytysten ja sitä myötä oppimistulosten parantamiseksi tulee ottaa käyttöön tehokkaat ja vaikuttavat keinot. Koulutuksen toimijoiden keskuudessa tulee edelleen kehittää yhteistä näkemystä siitä, että kaikki oppilaat mm. taustastaan, osaamisestaan ja sukupuolestaan riippumatta voivat oppia. Tärkeää on, että koulu antaa jokaiselle oppilaalle mahdollisuudet saavuttaa oma osaamispotentiaalinsa. 

Koulutuksen keskeiset yhdenvertaisuutta koskevat haasteet kumpuavat yhä enemmän koulutusjärjestelmän ulkopuolelta. Sosiaaliset ja alueelliset erot heijastuvat voimakkaasti kouluihin ja päiväkoteihin. Suomen heikkenevät ja eriytyvät oppimistulokset sekä koulujen välisten erojen kasvu kytkeytyvät osaltaan yleiseen yhteiskunnalliseen eriytymiskehitykseen, jolla on merkittävä alueellinen ulottuvuus. 

Alueellisesti tarkasteltuna haasteellisiksi alueiksi erottautuvat suuret syrjäseudut, jotka paikantuvat pääasiassa Itä- ja Pohjois-Suomeen, sekä kaupunkien heikkenevät alueet, joissa fyysisesti pitkien välimatkojen sijasta korostuvat sosiaaliset etäisyydet. Eriytymiskehitystä on ainakin yli 100 000 asukkaan kaupungeissa, joissa asuu yli kolmannes Suomen koululaisista. Asuinalueiden ja koulujen välinen kilpailu voi eriyttää alueita lisääntyvästi. Kaupungeissa on tunnistettavissa paikallisia huono-osaistumisen kierteitä, joissa haasteet kasvavat uudella tavalla ylisukupolvisen huono-osaisuuden, monikulttuurisuuden haasteiden ja syrjäytymisen kasautuessa. Perustaitojen puuttumisen dynamiikka kytkeytyy kiinteästi tähän kehitykseen. Valiokunta korostaa, että alueellisten haasteiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen tulee ottaa oppilaiden tukemista koskevien toimenpiteiden suunnittelun yhdeksi lähtökohdaksi. 

Perheiden sosioekonominen asema näyttää kytkeytyvän myös oppilaiden päätymiseen erilaisiin opetusryhmiin. Tähän liittyvät kysymykset vanhempien lapsilleen tekemistä kouluvalinnoista sekä koulujen suorittamista oppilasvalikoinneista. Viimeksi mainitun on havaittu eriyttävän koululuokkia niin kouluarvosanojen suhteen kuin sosiaalisesti ja maineen perusteella. On havaintoja siitä, että esimerkiksi yläkoulujen välillä on kaupungeissa suuria eroja siinä, kuinka paljon niissä on oppilaansa valikoivia painotetun opetuksen luokkia, joille valikoituu oppilaita myös koulun oppilaaksiottoalueen ulkopuolelta. Nämä oppilaat sivuuttavat oppilaaksiotossa asuinalueperusteisesti otettavat oppilaat. Toisaalta oppilaan lähikoulun määräytymisestä oppilaaksiottoalueen perusteella ei säädetä lainsäädännössä, vaan se on kunnan päätettävissä. Siten kunnan osoittama lähikoulupaikka voi perustua kunnan päättämiin oppilaaksiottoalueisiin tai muulla tavoin tehtyihin lähikoulupaikan osoittamista koskeviin päätöksiin. Lähikoulu ei välttämättä ole oppilaan kotia lähinnä oleva koulu. 

Opetuksen järjestäjien määrittelemin kriteerein tapahtuvaan parhaiden hakijoiden oppilasvalintaan liittyy kysymys oikeudenmukaisuudesta, joka yhdenvertaisuuden vaatimuksiin perustuvassa perusopetuksessamme ei ole ongelmaton. Esimerkiksi lapset, joilla on ollut mahdollisuus harrastuksensa myötä harjaannuttaa taitojaan tietyllä osaamisalueella, vaikkapa tietyssä liikuntalajissa tai musiikissa, voivat saada etumatkaa harrastustaan vastaavalle erikoisluokalle hakeutumisessa suhteessa sellaisiin oppilaisiin, joilla ko. harrastusmahdollisuutta ei ole ollut. 

Valiokunta pitää erittäin tärkeänä huolehtia lasten ja nuorten mahdollisuuksien tasa-arvosta. On varmistettava, että oppimisen edellytykset ja oppimistulokset eivät pääse eriytymään eri väestöryhmien ja alueiden välillä. Ratkaisuja on mahdollista löytää esimerkiksi opetuksen tasa-arvon parantamiseksi kohdennetulla rahoitusmallilla (mm. positiivinen diskriminaatio), opetuksen alueellista tarjontaa ja saavutettavuutta tarkastelemalla sekä tarvittavalla uudelleen suuntaamisella suhteessa alueelliseen eriytymiseen. Harrastusmahdollisuuksien tuomisella jokaisen lapsen ulottuville perheiden sosioekonomisesta asemasta ja asuinpaikasta riippumatta on lasten mahdollisuuksien tasa-arvoa lisäävä vaikutus.  

Asiantuntijalausunnon mukaan varhaiskasvatuksen merkitys lasten mahdollisuuksien tasa-arvoon on monien tutkimusten mukaan jopa perusopetusta suurempi. Valiokunta pitää tämän vuoksi tärkeänä resurssien kohdentamista toimenpiteisiin, joilla parannetaan entisestään varhaiskasvatuksen laatua sekä lisätään siihen osallistumista. 

Valiokunta korostaa lukutaidon ja lukuinnon edistämisen merkitystä erityisesti peruskoulussa ja toisen asteen koulutuksessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että kehyskaudella oppilaitoksissa panostetaan merkittävästi lukemisen edistämiseen, sillä riittävän hyvä kielitaito on perusedellytys menestymiselle opinnoissa ja tasavertaiselle toimimiselle kansalaisyhteiskunnssa. Valiokunta pitää tärkeänä lukutaidon edistämiseen liittyvän tutkimuksen ja kehittämistoiminnan tukemista kehyskaudella. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että sekä varhaiskasvatuksen että luokan- ja aineenopettajien osaaminen vastaa niitä tarpeita, joita kussakin kouluyhteisössä kulloinkin on. Viime hallituskaudella toiminutta Opettajakoulutusfoorumia koskeva arviointi osoittaa, että opettajankoulutus uudistuu melko hitaasti suhteessa muutoshaasteisiin (Maailman parhaiksi opettajiksi. Vuosina 2016—2018 toimineen Opettajakoulutusfoorumin arviointi. Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, Julkaisut 27:2018, s. 52). Muutoshaasteista yksi on erilaisten oppijoiden tarpeet opetuksessa. 

Akateemisuus ja tutkimusperustaisuus ovat suomalaisen opettajankoulutuksen kiistattomia vahvuuksia. Valiokunta korostaa, että niistä tulee pitää kiinni jatkossakin. On varmistuttava siitä, että opettajien koulutus vastaa yhä paremmin niitä osaamisvaatimuksia, joita lasten ja nuorten oppimisen ja kasvun tukeminen opettajilta edellyttää — yhdessä koulun arjessa toimivien muiden ammattilaisten kanssa sekä kodin ja koulun yhteistyönä. Myös jo ammatissa toimivien opettajien täydennyskoulutuksen tulee olla systemaattista mm. tunnistetuista muutoksista aiheutuviin tarpeisiin vastaten. Sivistysvaliokunta viittaa varhaiskasvatuslain uudistuksen (2018) edellyttämään merkittävään osaamistason korottamiseen ja varhaiskasvatuksen opettajien määrän lisätarpeeseen vuoteen 2030 mennessä. Esimerkiksi Yliopistokeskukset voivat valiokunnan mielestä koulutusresursseillaan osaltaan vastata tähän tarpeeseen. 

Tutkinnon osia sisältävä koulutus on yksi mahdollisuus opettajien ammatillisen kehittymisen tukemiseen. Ajan tasalla oleva opettajien peruskoulutus mahdollistaa sen, että tutkinnon osia voisivat opiskella samanaikaisesti sekä opettajan ammattiin opiskelevat että jo opettajan ammatissa toimivat. 

Opettajien, ja muidenkin koulun arjessa toimivien ammattilaisten, mahdollisuudet antaa osaamisensa lasten ja nuorten oppimisen ja kasvun tehokkaaseen tukemiseen edellyttävät riittävää resursointia. On tärkeä huolehtia siitä, että oppilaiden parissa työtä tekevillä on mahdollisuudet kohdata oppilaat yksilöinä, tunnistaa tuen tarpeessa olevat lapset ja nuoret ja ohjata heidät tarpeen mukaan oikean tuen piiriin. 

Lisäksi on hyvä tunnistaa erilaisen osaamisen tarve ja sen hyödyntämisen mahdollisuudet kouluissa. Esimerkiksi nuorisotyöntekijän mahdollisuus nuorten kohtaamiseen koulussa on erilainen sen muuhun henkilökuntaan verrattuna, koska hänen roolinsa ei ole oppimisen arvioiminen. 

Valiokunta kiinnittää huomiota myös merkkeihin opettajankoulutuksen vetovoiman laskusta ja painottaa varmistumista siitä, että maassamme on jatkossakin riittävästi ammattitaitoisia opettajia tekemässä työtä osaamispääomamme kartuttamiseksi. Valiokunta viitaten varhaiskasvatuslakia koskevaan mietintöönsä (SiVM 5/2018 vp, s. 15—16) pitää tärkeänä huolehtia myös varhaiskasvatuksen henkilöstön pätevöittämiskoulutuksen mahdollisuuksista ottaen huomioon uudella lailla tiukennetut kelpoisuusvaatimukset. 

Puutteellisten perustaitojen ongelmaan tulee löytää kestävät ratkaisut. Oleellista on tunnistaa ongelmat ja niiden syyt ja löytää oikeat toimenpiteet tutkimusnäyttöön perustuen sekä huolehtia vaikuttavuuden seurannasta. Puutteellisen osaamisen ongelmalla on monia ulottuvuuksia myös koulutuksen ja opetuksen ulkopuolelle, joten sen selvittämistä tukee parhaiten monitieteinen tutkimus. 

Valiokunta painottaa koulutuksen kehittämistä pitkäjänteisesti ottaen huomioon koulutuksen jatkumo varhaiskasvatuksesta eteenpäin aina aikuiskoulutukseen saakka. Tämä edellyttää mm. nivelvaiheiden sekä opetuksen sisältöjen tarkastelua siten, että ne muodostavat oppijan näkökulmasta johdonmukaisen kokonaisuuden. 

Koulutuksen kokonaisvaltaista kehittämistä vaikeuttaa määräaikaisin projektein tapahtuva uudistaminen. Se sitoo eri toimijoiden resursseja sekä hankkeen haku- että toteuttamisvaiheessa. Kertaluonteiset panostukset ovat vaikutuksiltaan lyhytkestoisia, jos niissä syntyneitä onnistumisia ei saada osaksi jatkuvaa toimintaa. Kehittämistyössä hankkeilla on paikkansa, mutta niitä on käynnistettävä harkiten ja huolehdittava, että niistä saadut hyvät mallit juurrutetaan osaksi normaalia toimintaa. 

Perustaitojen heikkoon osaamiseen liittyy myös se, että osalla oppilaista on vaikeuksia motivoitua opiskelusta. Tähän voidaan, ja pitääkin, vaikuttaa eri keinoin, sillä syyt oppimisen vaikeuksiin tai motivaation puutteeseen eivät ole samat kaikilla oppilailla. Yksi näkökulma on lisätä ymmärrystä siitä, että jokaisen tulevaisuudessa on jotakin tavoiteltavaa, jota kohti kulkemisessa omalla oppimispolulla on merkitystä. Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan esimerkiksi opituilla urasuunnittelutaidoilla on yhteys motivaatioon ja oppimistuloksiin. Samoin Nuori Yrittäjyys -toiminta on tuonut mm. oppimiseen ja oppilaiden minäkuvan vahvistamiseen lisäarvoa mahdollistamalla lapsille ja nuorille väylän onnistua opettelemalla ja sitkeästi yrittämällä. 

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että toisen asteen opintojen rinnalla myös ns. kolmannen polun toimenpiteillä esimerkiksi perusopetuksen lisäopetuksessa, nuorten työpajoilla sekä kansanopistoissa on yhä paikkansa nuorten osaamisen ja jatko-opintokelpoisuuden vahvistamisessa ja oppivelvollisuuden pidentämisen toteuttamisessa. 

Suomen panostukset tutkimus- ja kehittämistoimintaan ovat laskeneet vuodesta 2009 lähtien, jolloin niiden osuus bruttokansantuotteesta oli 3,75 prosenttia. Vuonna 2017 tutkimus- ja kehittämismenojen osuus BKT:sta oli enää 2,8 prosenttia. Tämä on ollut huolestuttava kehityssuunta ja asiantuntija-arvion mukaan on heikentänyt Suomen mahdollisuutta pysyä kilpailukykyisenä. 

Talousarvioesityksen ja julkisen talouden suunnitelmasta annetun selonteon perusteella valtion T&K-menot kokonaisuutena kääntyvät kasvuun vuonna 2020 ja ylittävät 2 miljardin euron rajan. Asiantuntijalausunnon mukaan kyse on merkittävästä panostuksesta maamme kestävän kasvun perustana olevaan osaamiseen ja elinkeinojen uudistumiseen. 

Valtion talousarviotalouden T&K-menoista lähes 60 % käytetään opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla (yliopistot, ammattikorkeakoulut, Suomen Akatemia). 

Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten rahoitusta lähteittäin tarkastellaan lähemmin seuraavassa asetelmassa: 

Korkeakoulut saavat vuosittain tutkimusrahoitusta useista lähteistä. Merkittävin lähde valtion talousarviosta opetus- ja kulttuuriministeriön pääluokasta korkeakouluille siirtyvän rahoituksen jälkeen on Suomen Akatemia lähes 40 %:n osuudellaan ulkopuolisesta rahoituksesta. Muita merkittäviä rahoituksenlähteitä ovat Euroopan unioni (14 %), Business Finland (12 %), muut ministeriöt (9 %) ja kotimaiset säätiöt ja rahastot (8 %). 

Lähes kaikki korkeakoulujen saama tutkimusrahoitus (kuten EU-rahoitus) on tavalla tai toisella julkista. Aidosti yksityistä tutkimusrahoitusta ulkomaisilta ja kotimaisilta yrityksiltä, liitoilta, rahastoilta ja säätiöiltä myönnetään yhteensä vuosittain noin 164 miljoonaa euroa, joka on 11 % kokonaisuudesta. 

Valtion tutkimuslaitosten budjettirahoitus on ollut laskusuunnassa koko 2010-luvun. Laitosten tutkimusrahoitus on laskenut noin 24 % vuonna 2013 käynnistetyn tutkimuslaitosuudistuksen jälkeen. Tutkimuslaitosuudistuksen seurauksena tehtiin rahoitusjärjestelyjä, joilla muun muassa perustettiin Strategisen tutkimuksen neuvosto Suomen Akatemian yhteyteen. 

Kuluvan vuoden talousarvioon verrattuna vuoden 2020 talousarvioesitys lisää Business Finlandin kautta elinkeinojen uudistamiseen suunnattavaa valtion budjettirahoitusta yhteensä 38,5 milj. euroa. Lisärahoitus kohdistuu ennen kaikkea yritysvetoiseen, vahvasti tutkimuksen kanssa verkostoituneeseen tutkimus- ja innovaatiotoimintaan. 

Tutkimus- ja innovaationeuvosto on asettanut vuonna 2017 tavoitteeksi, että Suomen kansalliset T&K-menot nousevat 4 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä (v. 2017 osuus on 2,73 %). Sama tavoite sisältyy myös vuonna 2017 julkistettuun korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visioon 2030. Tavoite on otettu pääministeri Rinteen hallitusohjelmaan. 

Tavoitteen saavuttaminen edellyttää saadun selvityksen mukaan, että ns. tasaisen kehittymisvauhdin mukaan vuosittainen julkisten T&K-menojen lisäys on alkuvuosina 2019 ja 2020 noin 160 miljoonaa euroa ja vuonna 2030 vielä noin 200 miljoonaa euroa. Asiantuntijalausunnon mukaan tavoitteen saavuttaminen edellyttää noin 3 miljardin euron vuosittaisia julkisia ja yksityisiä lisäpanostuksia tutkimukseen ja kehittämiseen. 

Sivistysvaliokunta pitää tavoitteen saavuttamista välttämättömänä maamme kilpailukyvyn säilyttämisen ja parantamisen kannalta mutta painottaa, että kyse on miljardiluokan tavoitteesta ja haasteesta. T&K-panostusten nostaminen 4 %:iin BKT:sta tulee vaatimaan merkittäviä ja pitkäjänteisiä tiede-, koulutus-, innovaatio- ja elinkeinopoliittisia toimia. Käytännössä tarvitaan selkeä vaalikaudet ylittävä ohjelma, jonka puitteissa Suomella on realistiset mahdollisuudet lisätä riittävästi tutkimukseen suunnattavia resursseja.  

Valiokunta painottaa, että tutkimus- ja innovaatiorahoitus sen eri lähteineen ja rahoituksen kohdennuksineen tulee nähdä kokonaisuutena, joka on yhteinen investointi Suomen menestykseen. Tutkimuksen korkea laatu ja vaikuttavuus ovat uusien ja merkittävien innovaatioiden syntymisen keskeisiä edellytyksiä. Sivistysvaliokunta korostaa korkeakoulujen perusrahoituksen ja Suomen Akatemian tutkijalähtöisen sitomattoman tutkimusrahoituksen merkitystä pitkäjänteiselle korkean laatutason tutkimukselle maassamme. 

TKI-panostukset ovat Suomessa olleet aina yritysvetoisia, ja yksityinen sektori ja yritykset vastaavat tälläkin hetkellä suurimmasta osasta Suomen TKI-panostuksia. Julkinen valta voi politiikkavalinnoillaan yhteistyössä yritysten kanssa edistää yksityisten TKI-investointien kasvua. Julkisen rahoituksen tehtävänä on sitoa erilaiset toimijat yhteistyöhön ja kohti yhteistä päämäärää. 

Sivistysvaliokunta korostaa, että vankka julkinen tuki kannustaa yksityisiä sijoittajia ja yrityksiä panostamaan tutkimukseen. Julkinen tuki antaa myös maailmalle signaalin, että uskomme Suomessa omaan tekemiseemme ja tahdomme olla mukana ratkaisemassa ilmastonmuutoksen kaltaisia globaaleja ongelmia. Erityisen tärkeää on, että julkisella rahalla tuetaan erilaisten yhteistyö-rakenteiden syntymistä tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan, kuten erilaisia innovaatioekosysteemejä. Näissä voi olla mukana eri kokoisia ja muun muassa eri kasvuvaiheessa olevia yrityksiä, korkeakouluja sekä tutkimuslaitoksia. Innovaatioekosysteemien yksi merkittävä arvo on myös koulutuksen ja tutkimuksen yhteyden tiivistämisessä. Parhaimmillaan ne voivat houkutella myös ulkomaisia yksityisiä T&K-investointeja Suomeen. 

Suomen Akatemian kokonaisrahoitusvolyymissa näkyy talousarvioehdotuksessa muutoksena vuoteen 2019 verrattuna kertaluonteisen lippulaivahankkeiden rahoituksen poistuminen (25 milj. euroa) ja vähennyksenä Akatemialta kertaluonteinen EuroHPC-tutkimusinfrastruktuurin rahoitus (20 milj. euroa) vuonna 2020. Vuonna 2021 vastaava rahoitusosuus arvioidaan 10 miljoonaksi euroksi. Lippulaivahankkeiden maksatukset jatkuvat edelleen tehtyjen rahoituspäätösten mukaisesti. 

Noin 80 prosenttia Akatemian kilpaillusta rahoituksesta myönnetään yliopistoissa tehtäviin tutkimushankkeisiin, ja Akatemian osuus yliopistojen tutkimustoiminnan kokonaisrahoituksesta vaihtelee vuosittain 20 ja 25 prosentin välillä. Akatemian rahoitus valtion tutkimuslaitosten tutkimusrahoituksesta on noin 8 prosenttia. Akatemia rahoittaa myös ammattikorkeakouluissa tehtävää tutkimustyötä samoin kuin erilaisia tutkimusympäristöjä. 

Investointi tieteen infrastruktuurina palvelevaan EuroHPC-supertietokoneeseen toteutetaan osittain siirtona Suomen Akatemian valtuudesta. Asiantuntijalausuntoihin viitaten valiokunta toteaa, että EuroHPC-supertietokoneen rahoitus Akatemian valtuudesta vuonna 2020, eli laajasti ottaen tiedeyhteisön sisäisenä resurssien siirtona tutkimustoiminnan rahoittamisesta tutkimusinfrastruktuurimenojen kattamiseen, ei kasvata tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeiden kokonaispanostuksia tulevan talousarviovuoden aikana. 

Sivistysvaliokunta korostaa kuitenkin, että Suomen kaltaiselle maalle usean valtion yhteiset tutkimusinfrastruktuurit ovat tehokas keino rakentaa yhdessä toisiaan täydentäviä infrastruktuuriresursseja ja edistää laajapohjaisesti korkeatasoisen tutkimuksen, koulutuksen ja innovaatiotoiminnan edellytyksiä. Kansallisesti tavoitteena on parantaa suomalaisen tutkimuksen laatua, uudistumista, kilpailukykyä ja tieteidenvälisyyttä sekä lisätä suomalaisten tutkimusympäristöjen vetovoimaisuutta. Kansainvälinen yhteistyö tutkimusinfrastruktuurien hankinnassa ja käytössä on maassamme monella tieteenalalla elinehto tieteelliselle huippututkimukselle.  

Sivistysvaliokunta on kannanotossaan vuodelta 2018 (SiVP 57/2018 vp — E 31/2018 vp) pitänyt ehdotusta eurooppalaisen suurteholaskennan yhteisyrityksen perustamisesta ja siis EuroHPC-supertietokoneen hankintaan osallistumista tärkeänä panostuksena eurooppalaisen suurteholaskennan ja siihen liittyvän osaamisen kehittämiseksi. 

Autonomiset korkeakoulut päättävät itse rahoituksensa suuntaamisesta eri toimintoihin. Esimerkiksi yliopistot ovat yleensä käyttäneet perusrahoituksestaan noin kolmasosan tutkimustoimintaan. Korkeakoulujen tutkimustoimintaa on jo pitkään toteutettu käytännössä puoliksi opetus- ja kulttuuriministeriön budjettirahoituksella ja puoliksi ulkopuolisella rahoituksella. 

Vuodesta 2020 lähtien yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen perusrahoitusta lisätään siten, että lisäys on yliopistoille 40 milj. euroa ja ammattikorkeakouluille 20 milj. euroa. Tämän lisäksi korkeakoulujen rahoitus sidotaan uudelleen indeksiin. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että verrattuna aiempien vuosien merkittäviin säästöpäätöksiin nyt ehdotetut korkeakoulujen perusrahoituksen lisäykset katkaisevat edellisvuosien negatiivisen kehityksen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rahoituksen vajeeseen on kuitenkin edelleen kiinnitettävä huomiota, erityisesti kun koulutus- ja tutkimuspolitiikkaan kohdistuu merkittäviä odotuksia osaamistason noston ja kilpailukyvyn kasvattamisen muodossa. 

Hallitusohjelma ja korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030 tavoittelevat osaamistason nostamista niin, että 50 % 24—25 vuotiaista on suorittanut korkeakoulututkinnon vuonna 2030. Tällä hetkellä näistä ikäluokista korkeakoulututkinnon suorittaneita on 41 %. Tämän saavuttamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö ehdottaa ylempien korkeakoulututkintojen määrän kasvattamista 10 % vuoteen 2024 mennessä ja 38 % vuoteen 2030 mennessä. Lisäksi jatkuvan oppimisen tarjonnan kasvattamiselle on asetettu kunnianhimoiset tavoitteet. Korkeakoulutuksen tarjoaminen yhä useammalle ja läpäisyn parantaminen eivät kuitenkaan onnistu ilman pitkäjänteistä lisärahoitusta. 

Valiokunta arvioi, että korkeakoulutuksen määrälliseen laajentamiseen opetus- ja kulttuuriministeriön ehdottamassa laajuudessa tarvitaan vuoteen 2030 ulottuva rahoitusohjelma. Valiokunta pitää kuitenkin myös tärkeänä, että panostetaan nykyisten opiskelijoiden valmistumisasteen nostamiseen ja valmistumisen nopeuttamiseen. Alle puolet korkeakouluopiskelijoista valmistuu tutkinnon suorittamisen tavoiteajassa. 

Korkeakoulujen pääomittaminen ei korvaa vakaata perusrahoitusta, mutta vahvistaa saadun lausunnon mukaan edellytyksiä omilla tutkimuksen vahvuusalueillaan päästä kansainväliseen kärkeen. Sivistysvaliokunta tähdentää määrätietoista ja pitkäjänteistä investoimista tutkimukseen ja koulutukseen ja pitää tärkeänä, että myös pääomittamista jatketaan korkeakouluja tasapuolisesti kohtelevalla tavalla. 

Asiantuntijalausunnoissa on korostettu, että vakaa perusrahoitus antaa yliopistoille mahdollisuuden kehittää tutkimusprofiilejaan pitkäjänteisesti, ylläpitää tarvittavia tutkimuksen infrastruktuureja sekä tarjota tutkijoille mahdollisuuksia urakehitykseen ja liikkuvuuteen. Vakaa perusrahoitus tukee myös ulkomaisessa tutkimusrahoituskilpailussa menestymistä. Hyvin rahoitetut yliopistot houkuttelevat kansainvälisiä osaajia. 

Monilla aloilla perustutkimusta tehdään säätiörahoituksella, ja asiantuntijalausunnon mukaan on valitettavaa, että säätiörahoitusta ei huomioida esimerkiksi yliopistojen rahanjakomallissa eikä säätiörahoitusta tilastoida yliopistoissa. Kuitenkin mm. lääketieteessä ja humanistisissa tieteissä iso osa artikkeleista ja väitöskirjoista jäisi syntymättä ilman säätiörahoitusta. Säätiörahoituksen merkitys yliopistojen toiminnalle ja tutkimustyölle tulee tiedostaa nykyistä paremmin. 

Työelämää ja aluekehitystä tukeva soveltava tutkimus- ja kehitystyö on tullut ammattikorkeakoulujen lakisääteiseksi tehtäväksi vuonna 2003, mutta se on huomioitu rahoituksessa vasta vuonna 2015. Muutos ei ole lisännyt rahoitusta vaan pakottanut tehostamaan toimintaa. 

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on erityisen riippuvaista ulkopuolisesta hankerahoituksesta, mikä tekee toiminnasta haavoittuvaa. Ammattikorkeakoulut käyttivät vuonna 2018 181 miljoonaa euroa TKI-toimintaan. Tästä ulkopuolisen rahoituksen määrä oli 106 miljoonaa euroa, josta 90 % on tullut julkisista lähteistä ja 60 % eri EU-lähteistä. Suurin yksittäinen rahoituslähde on ollut Euroopan Aluekehitysrahasto. 

Asiantuntijalausunnossa on korostettu, että ammattikorkeakoulut toimivat alueellisissa ja kansallisissa tutkimuksen ja osaamisen keskittymissä. Näiden vahvuusalueiden ja osaamiskeskittymien pitkäjänteiseen kehittämiseen ammattikorkeakoulut tarvitsevat Suomen Akatemian lippulaivarahoituksen kaltaisen rahoituksen. Yksittäisiin hankkeisiin kohdistuva ulkopuolinen rahoitus ei tue alueellisten osaamisen keskittymien ja ekosysteemien pitkäjänteistä kehittymistä. 

Saadun selvityksen mukaan maamme monikanavainen rahoitusjärjestelmä mahdollistaa hyvin erilaisten tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan hankkeiden rahoittamisen. Rahoituksen kilpailuttamisella voidaan arvioida ja kannustaa tieteellistä huippuosaamista prosessilla, jota tiedeyhteisö hallinnoi. Tässä yksi avainkysymys on onnistumisprosentti eli rahoitettujen hankkeiden suhde hakemusten määrään. Yleisesti ei ole pidetty toivottavana, että vain alle 10 % hankkeista saa rahoitusta. Suomen Akatemian keskeisillä rahoitusmuodoilla rahoitettujen hankkeiden osuus on 10—20 %. 

Asiantuntijalausunnon mukaan tutkimusrahoitus Suomessa on kuitenkin liian pirstaleista ja lyhytkestoista. Nykyisen korkeakoulu- ja tutkimusrahoituksen erityispiirteet, eli jatkuva kilpailu ja tulosohjauksen mittareiden perässä juokseminen, aiheuttavat tilanteen, jossa resursseja valuu tutkimustyöstä rahan hakemiseen ja indikaattoreiden palkitseman tuotoksen maksimoimiseen. 

Sivistysvaliokunta pitää erittäin tärkeänä, että T&K-toiminnan hanke- ja rahoitusmenettelyjen tarkoituksenmukaisuutta ja käytännön toimivuutta arvioidaan säännöllisesti sekä hankkeen toteutumisen että laajemmin tutkimuksen tekijöille ja tutkimusorganisaatioille hankemenettelyistä aiheutuvien suorien ja epäsuorien vaikutusten kannalta. Asiantuntijakuulemisessa on esitetty vahva toive siitä, että jatkossa käytetään vakiintuneita, jo olemassa olevia rahoitusinstrumentteja. Uudet välineet lisäävät entisestään tutkimushenkilöstön resurssien käyttämistä tutkimusrahoituksen hakemiseen ja laajentavat tutkimushallintoa. 

Kansainvälisissä vertailuissa parhaiten pärjäävissä yliopistoissa perusinfrastruktuuri ja perusrahoitus ovat Suomea paremmalla tasolla. Suomessa korkeakouluilta puuttuu asiantuntijoiden mukaan taloudellinen liikkumatila, jonka puitteissa on mahdollista tehdä uusia nopeita tutkimusavauksia. Huomattavasti ketterämmin toimivilla ulkomaisilla korkeakouluilla on mahdollisuus edetä nopeammin ja panostaa lisääntyvän EU-rahoituksen hakemiseen. 

Sivistysvaliokunta korostaa, että nimenomaan perusrahoituksen lisäämisellä voidaan tarjota korkeakouluille sitä liikkumavaraa ja herkkyyttä, jota menestyminen vaatii haettaessa kilpailtua lisärahoitusta esimerkiksi EU:n eri rahoitusinstrumenteilta. 

Valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusrahoituksen kokonaisuudistuksessa on syksyllä 2013 perustettu Suomen Akatemian yhteyteen strategisen tutkimuksen rahoitusväline rahoittamaan pitkäjänteistä ongelmakeskeistä tutkimusta, jonka tarkoituksena on löytää ratkaisuja merkittäviin yhteiskunnan haasteisiin ja ongelmiin. Lisäksi valtioneuvoston yhteiskunnallista päätöksentekoa tukevia lyhyemmän aikavälin tutkimus- ja selvitystöitä koordinoidaan valtioneuvoston kansliasta. Valtioneuvoston yhteisen selvitys- ja tutkimustoiminnan (VN TEAS) tavoitteena on tehostaa tutkimus-, ennakointi-, arviointi- ja seurantatiedon käyttöä ja siten vahvistaa päätöksenteon tietopohjaa. 

Edellisten lisäksi on 2010-luvulla perustettu useita, eri tieteenalojen osaamista yhdistäviä asiantuntijapaneeleita, kuten kestävän kehityksen asiantuntijapaneeli (nyk. kestävyyspaneeli), ilmastopaneeli ja luontopaneeli. Tiedeyhteisö tuottaa tiedeneuvonantoa myös näiden rakenteiden ulkopuolella. Suomalaisen Tiedeakatemian koordinoimana Suomeen on kolmivuotisessa hankkeessa (2019—2021) perusteilla pysyvä tiedeneuvonantojärjestelmä. Järjestelmän tehtävänä on korkeatasoisen tieteellisen tiedon jalostaminen ja välittäminen päätösten valmistelijoille ja päätösten tekijöille. 

Sivistysvaliokunta toteaa, että yhteiskunnallisen päätöksenteon kysymykset ovat usein vaikeasti rajattavia ja päätöksenteon tietotarpeet muuttuvat nopeasti. Päätöksenteossa tarvittava tieto voi olla sirpaleista tai vaikeasti tulkittavaa. Tutkitun tiedon hyödyntämisen tapoja ja toimintamalleja on useita, ja ne tulee sovittaa päätöksenteon kohteena olevan ilmiön, haasteen tai asian muodostamaan tarpeeseen. Tiedon kysynnän ja tarjonnan kohtaamisen parantaminen ja tutkitun tiedon aseman vahvistaminen päätöksenteossa on valiokunnan mielestä yhä tärkeämpää. 

Tutkijoilla ei ole mielestään riittävästi mahdollisuuksia edistää yhteiskunnallisen päätöksenteon perustumista tutkittuun tietoon, sillä julkaisutoiminnassa arvostetaan kansainvälisiä julkaisuja ja ns. yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen on korkeakoulujen rahanjakomalleissa vähän kannusteita. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa voidaan aina riittävässä määrin tukeutua parhaaseen mahdolliseen tieteelliseen asiantuntemukseen. Korkeakoulujen yhteiskunnallista vuorovaikutusta tulee mahdollisuuksien mukaan edistää myös korkeakoulujen rahanjaossa. Valiokunta korostaa yleisen tiedemyönteisyyden merkitystä ja tarvetta vahvistaa kaikilla tasoilla osaamisen arvostamista Suomessa. 

Valiokunta pitää hyvänä, että talousarviossa ja julkisen talouden suunnitelmassa ehdotetaan kulttuurin toimialalle useita panostuksia, joilla tuetaan ja edistetään väestön hyvinvointia sekä kulttuurialan toiminnan edellytyksiä. Resursseja kohdennetaan lapsille, nuorille ja aikuisille toimijoina ja alan palvelujen ja toimintojen käyttäjinä sekä kulttuurialan ammattilaisille. Talousarvioesityksessä ja julkisen talouden suunnitelmassa esim. koulupäivän yhteydessä tarjottavien maksuttomien harrastusmahdollisuuksien edistämiseen (ns. Suomen Islannin malliin) ehdotetaan 5 000 000 euroa määrärahaa vuonna 2020 sekä vuosittain 14 500 000 euroa vuosina 2021—2023. Mahdollisuudet sisältävät muun muassa kulttuuri- ja liikuntaharrastusten tarjoamisen siten, että ne ovat nykyistä kattavammin kouluikäisten lasten ja nuorten saatavilla. 

Talousarviossa ehdotetaan kohdistettavan liikuntapoliittisen selonteon toimeenpanoon 4,8 milj. euroa vuodelle 2020. Talousarviossa on hyvinvoinnin edistämisen tavoitteeseen tähtääviä määrärahaesityksiä myös muiden hallinnonalojen pääluokissa. Tällaisia ovat esimerkiksi kävelyn ja pyöräilyn edistäminen, lapsi- ja perhepalvelujen muutosohjelma sekä poikkihallinnollinen liikkumisohjelma. Valiokunta kannattaa talousarvioesityksen kulttuurin ja liikunnan toimialalle ehdotettuja panostuksia koko väestön hyvinvoinnin edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. 

Taide- ja kulttuuripalveluiden sekä liikkumisen edistämisen yhdenvertaisen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaaminen on tärkeää. Tämä tarkoittaa yhdenvertaisia osallistumismahdollisuuksia ja kulttuuristen oikeuksien toteutumista. Hallinnonalan toimijoiden tavoitteissa tulisi painottaa erityisesti vähän liikkuvien ja kulttuuripalveluja käyttävien tavoittamista. 

Kulttuurin valtionavustuksiin osoitetuilla lisämäärärahoilla vuosille 2021—2023 tuetaan muun muassa lastenkulttuuria (yleis- ja hankeavustusten lisämääräraha yhteensä 7 miljoonaa euroa) ja taiteen perusopetusta (2 miljoonaa euroa vuodesta 2020 lähtien). Valiokunta pitää esitettyjä panostuksia tarpeellisina. Ne luovat harrastusmahdollisuuksia lapsille ja nuorille. Laadukas taiteen perusopetus edistää taiteen oppimisen ja tekemisen lisäksi myös kasvamista kulttuurin käyttäjäksi.  

Kulttuuripalvelujen saavutettavuutta ja kulttuurin toimintaedellytysten parantamista tuetaan lisäksi kohdentamalla esittävän taiteen valtionosuus- ja rahoitusuudistukseen, johon osoitetaan lisämäärärahaa verrattuna vuoteen 2019 seuraavasti: 3 miljoonaa euroa vuonna 2020, 3,5 miljoonaa euroa vuonna 2021, 9 miljoonaa euroa vuonna 2022 ja 12 miljoonaa euroa vuonna 2023. Rakentamisen prosenttitaiteen edistämiseen osoitetaan vuodesta 2020 lähtien vuosittain lisämäärärahaa (500 000 euroa) ja kertaluonteisena tulevaisuusinvestointina osoitetaan 1 miljoona euroa vuodelle 2020 yleisten kirjastojen saavutettavuuteen ja kirjastoautoihin. Valiokunta kannattaa edellä mainittuja esityksiä. 

Taide ja kulttuuri vahvistavat ihmisten mielenterveyttä osana hyvinvointia. Valiokunnan mielestä talousarvion linjaukset taiteen ja kulttuurin tuomisesta ihmisten arkeen, kuten varhaiskasvatukseen ja koulupäivän harrastustoimintaan ja muihin toimintaympäristöihin, ovat kannatettavia. Taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset ovat merkityksellisiä myös haavoittuvassa asemassa olevissa väestöryhmissä, joille taide ja kulttuuri ovat usein saavuttamattomissa. Valiokunta tukee talousarvioesityksen tavoitetta lisätä osallisuutta kulttuuriin ja kaventaa eri väestöryhmien eroja osallistumisessa ja katsoo, että osallisuus voisi kattaa mahdollisuuden osallistua taide- ja kulttuuritoimintaan sekä tekemällä että kokemalla. On huolehdittava siitä, että taide ja kulttuuri on saavutettavissa yhdenvertaisesti kaikille ja koko maan kattavasti. 

Valiokunta kiinnittää huomiota taiteen tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksiin erilaisissa sosiaali- ja terveysalan toimintayksiköissä ja vankiloissa. Teatterit ja orkesterit ovatkin jo tarttuneet tähän, ja eri taiteenalojen toimijoiden yhteistyöllä siihen on mahdollista saada uusia ulottuvuuksia. Terveydenhuollon ja sosiaalitoimen yksiköihin sekä vankiloihin suuntautuvan taidetoiminnan juurruttamiseksi osaksi taide- ja sosiaali- ja terveydenhuoltoalan toimintamalleja tarvitaan uudenlaista ajattelua muun muassa yhteisvastuullisen rahoituksen järjestämiseksi. Valiokunta toteaa, että taiteen hyvinvoinnin edistämisen kenttä mahdollisuuksineen on hyvin moninainen, ja niin sen tulee ollakin, jotta se pystyy tarjoamaan hyvinvointia lisääviä elämyksiä ja kokemuksia mahdollisimman monelle. 

Suomen Kulttuurirahaston, Svenska kulturfondenin ja Suomen lastenkulttuurikeskusten liiton Taidetestaajat-hanke vie kolmen vuoden ajan kaikki Suomen kahdeksasluokkalaiset kahdelle taidevierailulle esimerkiksi teatteriin, oopperaan tai taidemuseoon. Vierailu on monelle nuorelle ensimmäinen tilaisuus sekä kokea taidetta että esittää siitä oma mielipiteensä. Toiminnan rahoitus on päättymässä kesällä 2020, kun säätiöt ovat käyttäneet siihen yli 20 miljoonaa euroa. Hankkeen toimijat ovat ilmoittaneet olevansa valmiit rahoittamaan hanketta vielä yhden vuoden ajan 50 prosentilla ja sen jälkeen alenevalla osuudella. Näin ollen nykyinen tehokas ja suuren suosion saanut kahden vierailun malli on toteutettavissa valtion tuella lukuvuonna 2020—2021 noin 3,3 miljoonan euron valtionavustuksella. Yhden vierailun alueellinen malli toteutuu noin 1,4 miljoonan euron määrärahalla.  

Sivistysvaliokunta pitää Taidetestaajat-hanketta erittäin tärkeänä ja kannatettavana ja esittää valtiovarainvaliokunnalle, että vuoden 2020 talousarvioon varataan momentille 29.80.50 (Eräät avustukset) 1,4 miljoonan euron määräraha avustuksena Suomen lastenkulttuurikeskusten liitolle koululaisten tasa-arvoisten taidevierailujen toteuttamiseen. 

Julkisen talouden suunnitelman mukaan hallitus toteuttaa vaalikauden aikana kertaluonteisen tulevaisuusinvestointiohjelman. Näissä olisi mahdollisuus tehdä investointeja luovan talouden sektorille ja mm. yhteiskunnallisesti tärkeisiin kokeiluihin. Taiteella ja kulttuurilla on hyvinvointivaikutusten lisäksi merkitystä taloudelle, toimeliaisuudelle ja elinvoimalle. On tärkeää, että taiteen alkutuotantoon, eli taitelijoiden työn mahdollistamiseen, panostetaan riittävästi. Tämä edellyttää taiteilijoiden ansainnan, kuten palkka ja apurahat, sekä sosiaaliturvan kokonaisuuden tarkastelua ja kehittämistä siten, että taiteilijoille turvataan yhdenvertaiset mahdollisuudet keskittyä yhteiskunnallisesti merkittävän ja kannattavan työnsä tekemiseen. Valiokunta pitää hyvänä julkisen talouden suunnitelman esitystä taiteilija-apurahan ja taiteilijaprofessoriapurahan tason tarkistamiseksi siten, että määräraha lisääntyy 1,4 miljoonaa euroa vuosina 2020 ja 2021 sekä 1,8 milj. euroa vuosittain 2022 ja 2023. Kuukausittaisen apurahan määrä nousee 1 733,37 eurosta 1 939,15 euroon vuonna 2020. 

Sivistysvaliokunta pitää valitettavana puutteena sitä, että talousarvioesitykseen ei sisälly taiteilijaeläkejärjestelmän korjausta. Valiokunnan saaman asiantuntijalausunnon mukaan suurimmalle osalle taiteilijakuntaa kertyy taiteellisesta työstä eläkettä erittäin vähän, koska taiteellaan ansaitsee riittävästi vain murto-osa taiteilijoista ja apurahat huomioon ottava Mela-järjestelmä on niin uusi. Vain 10 % hakijoista saa vuosittain taiteilijaeläkkeen. Monet hakevat sitä turhaan vielä korkeassa iässä.  

Valiokunta painottaa taitelijoiden eläkkeitä koskevan epäkohdan korjaamista ja esittää valtiovarainvaliokunnalle, että momentille 29.80.16. (Ylimääräiset taiteilija- ja sanomalehtimieseläkkeet) lisätään riittävät määrärahat uusiin taiteilijaeläkkeisiin siten, että enintään saadaan myöntää täyttä eläkettä vastaavina 100 ylimääräistä taiteilijaeläkettä. 

Talousarvioesityksessä tunnistetaan väestön vähäinen fyysinen aktiivisuus. Liikkumattomuus heikentää yksilöiden ja yhteiskunnan toimintakykyä. Liikkumattomuuden vuosittaiset kustannukset ja tuottavuuden menetykset arvioidaan olevan 3,2—7,5 miljardia euroa (Liikkumattomuuden lasku kasvaa - vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja heikon fyysisen kunnon yhteiskunnalliset kustannukset. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 31/2018, s. 57). 

Valiokunta pitää tarpeellisena, että talousarvioesityksen panostuksilla haetaan osaltaan ratkaisuja liikkumattomuuden ja liian vähäisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamiin yksilöllisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin paitsi ministeriön omilla toimenpiteillä myös koko valtioneuvoston poikkihallinnollisella yhteistyöllä. Valiokunta viittaa eduskunnan sivistysvaliokunnan mietinnön (SiVM 22/2018 vp — VNS 6/2018 vp) pohjalta hyväksymään kannanottoon hallinnonrajat ylittävän yhteistyön johtamisesta ja täytäntöönpanosta. 

Talousarvioesityksen tavoitteena on lisätä kaikkien ikäluokkien liikunnallista elämäntapaa ja sen mahdollistamista yhdenvertaisesti aktiivista kansalaisuutta vahvistaen. Tavoitteen saavuttamista tukevat talousarvioesityksessä esimerkiksi Liikkuva koulu -ohjelman laajentaminen eri ikäluokkiin (Liikkuva varhaiskasvatus, Liikkuva opiskelu ja Liikkuva aikuinen -ohjelmat), johon ehdotetaan 6 miljoonaa euroa, sekä liikuntapaikkojen rakentamiseen ehdotettu 2 miljoonaa euroa vuodelle 2020. Valiokunta pitää em. määrärahaosoituksia tärkeinä ja toteaa, että se on mietinnössään liikuntapoliittisesta selonteosta (SiVM 22/2018 vp — VNS 6/2018 vp, kannanottoehdotus 6) edellyttänyt panostamista Liikkuva koulu -hankkeen laajentamiseen ja liikunnan edistämiseen erityisesti niihin oppilas- ja opiskelijaryhmiin, jotka kaikkein vähiten liikkuvat. Jo varhaiskasvatuksesta alkava liikkumiseen innostaminen on perusteltua, koska liikuntatottumukset alkavat muodostua jo kolmevuotiaasta alkaen (Iloa, leikkiä ja yhdessä tekemistä. Varhaisvuosien fyysisen aktiivisuuden suositukset. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:2, s. 32).  

Valiokunta kiinnittää huomiota myös lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden ikäryhmittäiseen tarkasteluun ja sen perusteella kohdennettaviin toimiin liikunta-aktiivisuuden lisäämiseksi. Vuotta 2018 koskevan tiedon mukaan viikoittaisen liikuntasuositusten — vähintään 60 minuuttia päivässä — täytti 7-, 9- ja 11-vuotiaiden ikäryhmissä reilut 40 % kunkin ikäryhmän lapsista. 13-vuotiaiden kohdalla osuus on 31 %, ja 15-vuotiaista suosituksen täyttää enää 19 %. Suositusten täyttämisessä oli kuitenkin pientä nousua vuoteen 2016 verrattuna. (Lasten ja nuorten liikuntakäyttäytyminen Suomessa. LIITU-tutkimuksen tuloksia 2018. Valtioneuvoston liikuntaneuvoston julkaisuja 2019:1, s.19 ja 21.) Valiokunta pitää tärkeänä, että liikkumistottumuksia seurataan ja tutkitaan, jotta toimenpiteitä osataan kohdistaa oikein. 

Nykytiedon valossa liikkuminen vaikuttaa myönteisesti mielenterveyteen kaikissa ikäryhmissä ja vaikutuksia voidaan saavuttaa, vaikka liikkuminen ei olisi fyysisesti vaativaa tai intensiivistä. Liikunta sosiaalisena, osallistavana ja yhteisöllisyyttä vahvistavana toimintana tukee parhaimmillaan myös mielenterveyden vahvistamista. Eri ikäryhmissä liikunnan motiivit ovat usein mielen hyvinvointiin liittyviä, kuten rentoutuminen, mielialan kohoaminen tai mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen. Lapsilla liikkuminen edistää mielen toimintojen kehittymistä. Ikääntyneillä muistitoimintojen heikentyminen ja psyykkinen oireilu vähenevät säännöllisellä liikunnalla. 

Valiokunta pitää matalan kynnyksen liikuntapalvelujen turvaamista erityisen tärkeänä, sillä usein kynnys liikuntapalveluiden käyttöön on korkea niillä, joiden elämässä on monenlaisia haasteita, ja kiinnittää huomiota siihen, että etenkin liikuntaa harrastamattomilla ja istumapainotteista elämää viettävillä on todennäköistä, että pienikin lisäys liikkumisen määrään vaikuttaa myönteisesti psyykkiseen hyvinvointiin. Tuoreissa liikkumisen suosituksissa (UKK-instituutti 21.10.2019) korostetaankin kaikenlaisen liikuskelun terveys- ja hyvinvointivaikutuksia. Valiokunta kannattaa talousarvioesityksen tavoitteita ja toimia liikunnan mahdollisuuksien lisäämiseksi ja liikunnalliseen elämäntapaan kannustamiseksi. 

Valiokunta kiinnittää huomiota liikuntaa edistävien järjestöjen tukemiseen. Budjettivaroja (4,8 miljoonaa euroa) esitetään kohdenettavaksi seuratukeen, ikääntyneiden liikuntaan sekä huippu-urheiluun. Sen sijaan veikkausvoittovaroista myönnettävien liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustuksiin esitetään 2,4 miljoonan euron vähennystä. Valiokunta pitää vähennysesitystä erittäin valitettavana ottaen huomioon järjestöjen tekemä työ väestön liikkumisen edistämisessä ja painottaa mainitun säästötoimen kohdentamisen uudelleen harkintaa liikunnan kansalaistoiminnan turvaamiseksi. Sivistysvaliokunta korostaa liikuntaa edistävien järjestöjen toiminnan merkitystä erityisesti tilanteessa, jossa liikuntapoliittisen selonteon linjausten mukaisesti halutaan, että liikkuva elämäntapa yleistyy kaikilla. Liikkumattomuus on Suomessakin vakava kansanterveydellinen haaste, jonka kustannusvaikutukset ovat vuositasolla arvioiden yli kolme miljardia euroa.  

Veikkausvoittovaroista ehdotetun vähennyksen perumiseksi sivistysvaliokunta esittää, että momentille 29.90.50 (Rahapelitoiminnan tuotot urheilun ja liikuntakasvatuksen edistämiseen) lisätään 2,4 miljoonaa euroa liikunnan kansalaistoimintaan.  

Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että kello- ja mikromekaniikan osaamisalan koulutuksesta Suomessa vastaa ainoana oppilaitoksena Kelloseppäkoulu. Ammattireformiin liittyvien uudistusten yhteydessä Kelloseppäkoulu on pienen keihäänkärkialan toimijana joutunut tilanteeseen, jossa koulun saama ammatillisen koulutuksen rahoitus ei enää jatkossa riitä koulun ylläpitämiseen. Koulu esittää toiminnan turvaamista siirtymäajan harkinnanvaraisella yksikköhinnan korotuksella tai muulla lisärahoituksella, noin 300 000 euroa vuodessa.  

Valiokunnan saaman tiedon mukaan Kelloseppäkoulun antama osaaminen on mikromekaniikan alalla erittäin korkealaatuista ja opiskelijat työllistyvät hyvin valmistuttuaan. Mikromekaniikan osaajista on pulaa sekä Suomessa että ulkomailla.  

Sivistysvaliokunta esittää, että valtiovarainvaliokunta huolella arvioi talousarvioehdotuksen käsittelyn yhteydessä mahdollisuuksia ratkaista Kelloseppäkoulun rahoituksen ongelmat.