Yleistä
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myönteisenä, että selonteossa Suomen EU-politiikan yleistavoitteeksi esitetään sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää Euroopan unionia. EU on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden (Agenda2030) toimeenpanoon. Selonteon mukaan Suomen tavoitteena on jatkaa toimia, joilla EU voidaan rakentaa maailman kilpailukykyisimmäksi ja sosiaalisesti eheimmäksi ilmastoneutraaliksi taloudeksi.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut aikaisemmista EU-politiikan selonteoista lausunnot vuosina 2009 ja 2013 (StVL 10/2009 vp ja StVL 12/2013 vp). Aikaisemmissa lausunnoissaan valiokunta on kiittänyt erityisesti huomiota asumiseen perustuvan sosiaaliturvan haasteiden sivuuttamiseen selonteoissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialan kannalta keskeinen EU-politiikkaa koskeva kysymys on, miten Suomen verorahoitteinen ja universaaleja palveluja sekä sosiaaliturvaetuuksia tarjoava sosiaaliturva- ja palvelujärjestelmä pystytään säilyttämään ja sen kestävyys turvaamaan, kun muutokset siihen joudutaan tekemään yksittäisinä ja muuhun sisämarkkinoiden lainsäädännön kehitykseen liittyvinä eikä omien edellytysten ja tarpeiden mukaisesti. Valiokunta toteaa, että asumisperusteista sosiaaliturvaa koskeviin haasteisiin ei paneuduta myöskään nyt käsillä olevassa selonteossa.
EU:n sosiaalinen ulottuvuus
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimialan kannalta keskeisin selonteon osa koskee sosiaalista ulottuvuutta, oikeudenmukaista työelämää ja vaikuttavaa terveyspolitiikkaa.
Valiokunta pitää myönteisenä, että sosiaalisen ulottuvuuden kehittäminen on yksi tärkeä EU:n painopistealue. Selonteon mukaan tavoitteena on kehittää hyvinvointia unionissa yleisesti ja pyrkiä elintasoerojen kaventumiseen köyhyyttä ja eriarvoisuutta vähentämällä. Sosiaalinen ulottuvuus nousee esille Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa, jota valiokunta käsittelee osana valtioneuvoston selvitystä komission tiedonannosta (E 59/2016 vp).
Valiokunta yhtyy selonteon näkemykseen siitä, että sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisessä on tärkeää ottaa huomioon eri jäsenmaiden järjestelmien moninaisuus. Jäsenmaat ovat järjestäneet sosiaali-, työllisyys-, terveys- ja koulutuspolitiikkansa eri tavoin ja periaattein. Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä -järjestelmät, kuten eläkejärjestelmä, ovat ensisijaisesti kansallisessa toimivallassa, mutta tukee selonteossa kuvattua sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista sekä sosiaalisten oikeuksien ja työelämän ajantasaista vähimmäissääntelyä sekä tehokkaampaa toimeenpanoa unionin tasolla. Valiokunnan näkemyksen mukaan kansalaisten hyvinvoinnin ja työkyvyn edistäminen ja sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen koko Euroopan tasolla tukee unionin taloudellista kehitystä ja kilpailukykyä. Pohjoismaisella hyvinvointimallilla on myös paljon annettavaa EU:n sosiaalisen ulottuvuuden kehittämiseen.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että sosiaalisen ulottuvuuden edistämisen korostamisesta huolimatta sen sisältö ja keinot kuvataan selonteossa ohuesti. Valiokunta katsoo, että vaikuttavien tulosten aikaansaaminen edellyttää EU:n sosiaalisen ulottuvuuden konkreettista sisällön ja Suomen sitä koskevien tavoitteiden selkeyttämistä nykyisestä.
Hyvinvointitalous
Selonteon mukaan hyvinvointitalousnäkökulma huomioidaan EU-yhteistyössä. Valiokunta pitää myönteisenä, että Suomi edistää aktiivisesti ajattelutapaa, jossa panostukset kansalaisten hyvinvointiin nähdään kestävää talouskasvua tukevana tekijänä. Pitkällä tähtäimellä panostukset hyvinvointiin lisäävät ihmisten toimintakykyä, osaamista, työkykyä ja siten myös taloudellista kehitystä ja kilpailukykyä. Koronaviruspandemia on puolestaan tehnyt yhä selvemmin näkyväksi ympäristöongelmien yhteyden terveyteen ja sitä kautta taloudelliseen kehitykseen.
Valiokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että selonteossa hyvinvointitalous nähdään ensisijaisesti kestävän taloudellisen kasvun välineenä. Valiokunnan näkemyksen mukaan kansalaisten hyvinvoinnin, terveyden ja työkyvyn lisääminen ovat tavoiteltavia päämääriä itsessään, vaikka niillä on olennainen vaikutus taloudelliseen kehitykseen. Valiokunta katsoo, että hyvinvoinnin edistämisen positiiviset hyvinvointi- ja talousvaikutukset pitäisi tunnistaa EU-politiikassa nykyistä paremmin ja hyvinvoinnin edistämiseen liittyvien tavoitteiden tulisi nousta vahvemmin esiin osana sisämarkkinoihin ja kauppapolitiikkaan kohdentuvia linjauksia kestävän talouden ja ilmastotavoitteiden edistämisen ohella.
Terveysuhkiin varautuminen
Selonteossa tunnistetaan, että covid-19-pandemia on haastanut EU:n toimintaympäristöä ja sen keskeisiä peruslähtökohtia. Vapaa liikkuvuus on yksi EU:n perusvapauksia ja olennainen osa myös sisämarkkinoiden toimintaa, mutta pandemian torjunta on vaatinut liikkuvuuden rajoittamista. Valiokunta katsoo, että Suomen tulisi pyrkiä edistämään yhteiseurooppalaisia keinoja vapaan liikkuvuuden edistämiseen pandemian aikana. Tästä esimerkkinä on komission maaliskuussa 2021 esittelemä ehdotus digitaalisesta vihreästä todistuksesta, jolla on tarkoitus helpottaa kansalaisten turvallista vapaata liikkuvuutta EU:ssa covid-19-pandemian aikana. Tavoitteena on, että digitaalinen vihreä todistus hyväksytään kaikissa EU:n jäsenmaissa, jolloin sen avulla voitaisiin varmistaa, että tämänhetkiset kansalliset rajoitukset voidaan poistaa koordinoidusti.
Valiokunta yhtyy selonteon näkemykseen siitä, että EU:n kykyä vastata ja varautua rajat ylittäviin terveysuhkiin on vahvistettava. Rajat ylittävien terveysuhkien torjuntaa sekä Euroopan tautienehkäisy- ja valvontakeskus ECDC:n ja Euroopan lääkeviraston EMAn kriisivalmiuksien vahvistamista valiokunta on käsitellyt osana Euroopan terveysunionia koskevaa sääntelykokonaisuutta (StVL 5/2021 vp, StVL 6/2021 vp, StVL 7/2021 vp). Valiokunta pitää hyvänä, että selonteossa on tuotu esille monipuolinen yhteistyö EU:n tasolla terveysuhkien torjunnassa. Valiokunta katsoo, että covid-19-pandemian kaltaisessa maailmanlaajuisessa kriisissä mahdollisuudet suojella väestön terveyttä ja taloutta ovat paremmat EU:ssa kuin yksittäisenä valtiona. Valiokunta tunnistaa esimerkiksi Euroopan lääkeviraston merkittävän roolin koronavirusrokotteiden turvallisuuden ja tehokkuuden arvioinnissa. Valiokunta nostaa kuitenkin esille, että rokotteiden yhteishankinnoissa on ollut haasteita. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole hankkineet rokotteita ainoastaan yhteishankintamenettelyn kautta.
Valiokunta korostaa kuitenkin selonteon tavoin sitä, että terveysuhkien torjunnan EU-tason koordinaation tarpeesta huolimatta terveyspalvelujen järjestämisen tulee säilyä jatkossakin jäsenvaltioiden toimivallassa. EU:n terveyspolitiikka tukee ja täydentää kansallisia toimia. Jäsenmaiden välisellä terveydenhuoltoalan yhteistyöllä voidaan esimerkiksi vahvistaa Euroopan terveydenhuollon toimintakykyä ja terveysturvallisuutta. Tästä ovat esimerkkinä yhteistyö lääkkeiden myyntilupien käsittelyssä sekä terveydenhuollon teknologian arvioinnissa.
Valiokunta katsoo selonteon tavoin, että huoltovarmuusjärjestelyjen kehittämisen tärkeys on korostunut covid-19-kriisin myötä. Valiokunta painottaa, että EU:n on jatkossa paremmin seurattava kriittisten lääkkeiden, lääkinnällisten laitteiden ja tarvikkeiden saatavuutta myös kriisiaikojen ulkopuolella. Valiokunta yhtyy selonteon näkemykseen siitä, että EU:n yhteishankintamekanismia tulee kehittää, jotta jäsenmaat eivät kilpaile keskenään samoista resursseista, mutta mahdollisuus kansallisiin kriittisiin hankintoihin tulee kuitenkin säilyttää.