HE 30/2015 vp

Talousvaliokunta tähdentää hallituksen talouspolitiikan, kuten myös käsillä olevan talousarvioesityksen, päätavoitteena olevan Suomen talouden nostaminen kestävän kasvun ja kohenevan työllisyyden uralle sekä julkisen talouden tasapainottaminen menoja karsimalla. Hallituksen linjauksen mukaan julkisten menojen osuus kansantuotteesta ei enää kasva ja veroaste ei enää nouse. Lienee kuitenkin ilmeistä, että menoja joudutaan lisäämään joillakin osa-alueilla ennakoimattomien ja osittain Suomen omista toimista riippumattomienkin seikkojen vuoksi. Talousvaliokunta pitää talousarvion päälinjauksia kannatettavina tuoden esille seuraavat, työ- ja elinkeinoministeriön pääluokkaan liittyvät huomiot. 

Asiantuntijakuulemisessa on korostettu inhimillisen pääoman merkitystä Suomen tulevan kasvun moottorina. Useat asiantuntijatahot ovat tuoneet esille näkemyksiä, joiden mukaan valtio voisi parhaiten edesauttaa kasvua vahvistamalla väestön koulutusta ja tukemalla tuotekehitystä ja tutkimusta. On selvää, että valtiontalouden tasapainottamistoimet kohdistuvat osaltaan myös näille osa-alueille. Tulevan kasvun eväitä ei kuitenkaan tulisi syödä. Leikkausten koko ja toimien painotus tulisi mitoittaa niin, että ne haittaisivat mahdollisimman vähän vientituotannon kasvun kannalta tärkeitä toimintoja; Suomen talouden suuri haaste on nimenomaan viennin ja sitä kautta työllisyyden saaminen nousuun. Tämä voi todennäköisimmin onnistua viennin laadullista ja kustannuskilpailukykyä parantavilla toimilla. Yritysten mahdollisuudet onnistua tässä riippuvat merkittävästi elinkeinoelämän toimintaympäristöstä kokonaisuutena, johon liittyvät myös julkinen tuki tutkimus- ja kehitystyölle sekä pitkällä aikavälillä myös koulutuksen laatu. Pienten ja keskisuurten yritysten kansainvälistyminen on tärkeässä roolissa kasvun mahdollistajana. Tämän vuoksi valiokunta pitää välttämättöminä laadukkaita ja tasapuolisia kansainvälistymistä edistäviä palveluja. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan esimerkiksi Tekesin avustusvaltuuksiin kohdistuu merkittäviä leikkauksia. Yksittäisiä momentteja tai organisaatioita tarkasteltaessa tulee kuitenkin huomioida, että muillakin hallinnonaloilla kuin työ- ja elinkeinoministeriöllä on resursseja, jotka tosiasiallisesti kohdistuvat yritysten tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Esimerkiksi juuri Tekesillä on ollut käytössään myös TEM:n, LVM:n ja UM:n varoja. 

Kärkihankkeilla pyritään rakenteiden uudistamiseen ja korkean arvonlisän toimintojen kehittämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriön toimialaan kuuluva kärkihanke, joka pyrkii kilpailukyvyn vahvistamiseen elinkeinoelämän ja yrittäjyyden edellytyksiä parantamalla, pitää sisällään muun muassa Team Finland -verkoston vahvistamisen, yritysten rahoitusaseman ja oman pääoman aseman vahvistamiseen liittyviä toimia, cleantech-ratkaisujen vauhdittamista sekä alueellisten innovaatioiden ja kokeilujen käynnistämistä elinkeinojen rakennemuutoksen alalla. Talousvaliokunta pitää näitä avauksia oikeansuuntaisina. 

Suuret yritykset voivat hakea rahoitusta pankkisektorin ulkopuoleltakin, mutta mitä pienemmästä yrityksestä on kysymys, sitä todennäköisemmin se on riippuvainen pankkirahoituksesta. Rahoitusmarkkinoiden kriisi ja reaalitalouden taantuma ovat aiheuttaneet sen, että luottoriskejä arvioidaan aiempaa kriittisemmin ja riskien hinnoitteluun kiinnitetään enemmän huomiota. Tämän johdosta markkinapuutteita paikkaavien julkisyhteisöjen rahoitusinstrumenttien rooli korostuu. Esimerkiksi Finnvera Oyj:n pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksen luottotappiokorvaukset mahdollistavat sen, että yhtiö voi myöntää lainoja ja takauksia, vaikka yrityksen vakuudet olisivat riittämättömät liikepankkien antolainauksen parametreillä arvioituna. 

Julkistalouden reunaehtojen kiristyessä on yhä tärkeämpää, että tukijärjestelmämme on rakennettu johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. Eri toimien ja instrumenttien vaikuttavuutta on seurattava tarkoin, jotta löydetään kaikkein tehokkaimmat keinot kasvun edistämiseen.  

VNS 1/2015 vp

Julkisen talouden tasapainottaminen edellyttää lyhyellä aikavälillä menojen leikkauksia, mutta keskipitkällä aikavälillä oleellista on toteuttaa sellaisia rakenteellisia uudistuksia, jotka paitsi kohottavat julkisen sektorin tuottavuutta myös hidastavat menojen kasvua. Jos talouskasvu pysyy hitaana, veropohja jää heikoksi eikä julkisen talouden rahoitusasema vahvistu odotetulla tavalla. Budjettiteknisillä valinnoilla ei saisi kuitenkaan rapauttaa rakenteellisten uudistusten aineellista perustaa. 

Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille tutkimusta ja kehitystyötä tukevien julkisyhteisöjen menoleikkausten ennakoituja vaikutuksia ja esitetty huoli vipuvaikutuksen menettämisestä leikkausten seurauksena. Erityisesti EU-hankkeissa kansallisen vastinrahan merkitys on ollut paitsi merkittävä vipu myös edellytys rahoituksen saamiselle ylipäänsä ja siten kansallisten maksuosuuksien kotiuttamiselle saatujen hankerahoitusten muodossa. Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijoiden näihin huomautuksiin ja esittää huolensa siitä, että viisivuotiskehyksessä heikennetään talouskasvun todennäköisimpiä kasvutekijöitä.