Euroopan komissio on julkistanut pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman. Useat ehdotuksista koskevat selvitysten ja arvioiden tekemistä konkreettisten lainsäädäntöehdotusten sijasta, minkä vuoksi kokonaisuuden yksityiskohtainen arviointi on vielä vaikeaa. Valtioneuvoston kirjelmässä esitetään Suomen kantana valtaosin myönteinen suhtautuminen ehdotettuihin politiikkatoimiin. Talousvaliokunta yhtyy tähän lähtökohtaan seuraavassa esitetyin huomautuksin ja ottaa täsmällisemmin kantaa yksittäisiin lainsäädäntöehdotuksiin niiden valmistelun edetessä. 

Pääomamarkkinaunioni on luotu tukemaan Euroopan reaalitaloutta ja kilpailukykyä sisämarkkinoiden yhtenä tärkeänä elementtinä. Unionin syventämispyrkimysten taustalla on keskeiseksi ongelmaksi tunnistettu talouden uudistumisen ja tuottavuuden kasvun kannalta välttämättömän pääoman saatavuuden hankaluus rahoitusmarkkinoiden pirstoutuessa pieniksi kansallisiksi markkinoiksi. Rajoja madaltamalla voidaan tukea myös rahoitusvakautta, kun riskit hajautuvat suuremman sijoittajajoukon ja kansallisvaltioita laajemman maantieteellisen alueen sisällä.  

Tällä hetkellä talousnäkymiä hallitsee koronapandemia, joka johti äkilliseen ja voimakkaaseen globaalin tuotannon supistumiseen vuoden 2020 aikana. Supistumisen syvin vaihe voi olla arvioiden mukaan ohitettu, mutta talousnäkymät ovat epävarmat ja toipuminen hidasta. Rahoitusvakauden keskeiset huolet liittyvät etenkin yritysten rahoituksen saatavuuteen, mikä on tunnistettu keskeiseksi kapeikkokohdaksi talouksien elpymisessä.  Myös ilmastonmuutoksen hillintään pyrkivä energiasektorin laaja-alainen murros on merkittävä taustatekijä pääomien tarpeelle tulevina vuosina. 

Valtioneuvoston kirjelmän mukaan yksi pääomamarkkinoiden syvemmän yhdentymisen hidaste on kansallisten maksukyvyttömyysmenettelyjen moninaisuus. Sijoittajan epävarmuus asemastaan velallisen häiriötilanteissa on omiaan lisäämään kitkaa pääomien liikkuvuuteen. Tämä havainto ei ole uusi. Harmonisaatiota ovat pitkään jarruttaneet jäsenvaltioiden käsitykset omien järjestelmiensä paremmuudesta ja huoli siitä, että yhdenmukaistamisella menetettäisiin oman järjestelmän koetut hyvät puolet. Pääomamarkkinoiden yhdentymisen kannalta maksukyvyttömyysmenettelyt muodostavat kuitenkin niin merkittävän rajapinnan, ettei kysymystä voi ohittaa, jos yhteismarkkinaa halutaan todella harmonisoida.  

Poikkeuksena edellä sanottuun luottolaitosten osalta maksukyvyttömyysmenettelyjen yhdenmukaistaminen jo on toteutunut systeemisesti merkittävien toimijoiden osalta. Nykyistä yhdenmukaisempi maksukyvyttömyysmenettely myös muiden pankkien osalta tehostaisikin pankkisektorin kriisinratkaisutilanteiden hoitamista verrattuna nykytilaan. Saadun selvityksen mukaan jo yksinomaan euroalueella on 19 erilaista konkurssimenettelyä kansallisine ratkaisuineen. Talousvaliokunta pitää hyvänä, että komission maksukyvyttömyysmenettelyjä koskeva toimenpide-ehdotus ja siten myöskään valtioneuvoston kirjelmän mukainen kielteinen kanta tähän ei koske pankkien maksukyvyttömyyslainsäädännön harmonisointia.  

Talousvaliokunta tähdentää, että pääomien rajatylittävän hankinnan näkökulmasta edullisempaa voi olla se, että unionissa on voimassa koko alueen laajuiset yhtenäiset säännökset. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan olennaista on oikeudenhoidon saavutettavuus, prosessien kestoaikojen kohtuullisuus ja oikeusvarmuus. 

Talousvaliokunta ilmaisee huolensa siitä, kuinka viimeaikaiset, sijoittajansuojan vahvistamiseen pyrkivät, laajennetut tiedonantovelvoitteet täyttävät tarkoitustaan erityisesti yksityissijoittajien päätöksenteossa. Nykysääntelyn mukaista dokumentaatiota pidetään paikoin vaikeasti ymmärrettävänä ja kovin laajamittaisena. Valiokunta katsoo, että informaatiovyöryn ongelmaa ei tule ratkaista luokittelemalla sijoittajia eri kategorioihin ja sääntelemällä näiden kategorioiden erilaisista tiedonantovelvoitteista. Sen sijaan toiminnanharjoittajille kohdistettuja vaatimuksia tulee tarkentaa siten, että kaikki sijoittajat saavat tarvittavat tiedot suppeassa ja selkeässä muodossa. Mitä paremmin tiedonantovaatimukset voidaan yhtenäistää, sitä laajemmin myös ei-ammattimaisilla vähittäissijoittajilla on pääsy erilaisiin sijoituskohteisiin.  

Sijoittajansuojan vahvistamista on myös yleisen talousosaamisen kohentaminen. Talousvaliokunta pitää erittäin tervetulleena (ks. myös TaVM 27/2020 vp — K 20/2020 vp) Suomen Pankin ja oikeusministeriön aloitteesta toteutettavaa kansalaisten talousosaamisen edistämishanketta. Valiokunta kannattaa myös komission suunnitelman mukaista arviointia talousasioiden tuntemusta koskevan kehyksen laatimiseksi. 

Talousvaliokunta toistaa lausunnossaan (TaVL 30/2020 vp — E 150/2020 vp) ilmaisemansa käsityksen listayhtiöiden asemasta ja listautumisen kannusteista. Yhtiön osakkeiden saattaminen julkisen kaupankäynnin kohteeksi säännellyllä markkinalla on omiaan vahvistamaan ja monipuolistamaan yritysten rahoituspohjaa ja yhtiöiden toiminnan läpinäkyvyyttä. On tärkeää, että pääomamarkkinaunionia kehitettäessä kiinnitetään huomiota myös pienten ja keskisuurten yritysten listautumisen kannusteisiin, esimerkiksi helpottamalla listautumissääntöjä.  

Talousvaliokunta viittaa arvopaperistamisen sääntelykehikon jatkotyön osalta lausunnossaan TaVL 20/2020 vp — U 46/2020 vp esittämiinsä yleisiin huomioihin arvopaperistamiskehyksestä korostaen, että jatkovalmistelussa tulee tehdä kattava kokonaisarviointi markkinakonsultaatioineen.  

Valvontakäytäntöjen yhtenäistämisen voidaan arvioida lisäävän oikeusvarmuutta, mutta erityisesti valvonnan keskittämisen mukana tulisi seurata oikeusohjeiden ja päätösten perustelujen nykyistä parempi läpinäkyvyys.  

Talousvaliokunta toistaa aikaisemminkin esittämänsä huolen finanssisektorin säädösmassan kasvamisesta. Säännösten määrä ja yksityiskohtaisuus sekä paikoin myös vastakkaisiin suuntiin osoittavat velvoitteet ovat saavuttaneet tason, jossa sellainenkin toimija, joka aidosti pyrkii täyttämään velvoitteensa, voi kohdata vaikeuksia oikeustilan sisällön selvittämisessä. Esimerkiksi tietosuojasääntelyn ja rahanpesun estämisen tavoitteet voivat johtaa ristiriitaisiin velvoitteisiin siitä, mitä tietoja ja kuinka kauan toimilupavalvottavat kirjaavat järjestelmiinsä ja mille tahoille niillä on velvollisuus tai kielto näitä tietoja jakaa. Tässä valossa on tärkeää, että sääntelyn jatkovalmistelussa täysin uusien rakenteiden säätämisen kynnys on riittävän korkealla, säännösten rajapinnat arvioidaan huolellisesti ja lainsäädäntötyön painopiste ylipäänsä on nykyisten säännösten toimivuuden ja tarkoituksenmukaisuuden kehittämisessä. Talousvaliokunta toteaa myös, että erityisesti tilanteissa, joissa alemmanasteisten säädösten, esimerkiksi teknisten standardien, antaminen viivästyy, tulee valvontatoimissa ottaa tämä huomioon. 

Valtioneuvoston kirjelmä kuvaa ansiokkaasti ehdotusta uudeksi, yhteiseksi tietokannaksi, josta sijoittajat saisivat tietoa sijoituskohteista. Talousvaliokunta pitää kannatettavana tavoitetta, että sijoittajat löytävät helposti selkeään muotoon laadittuja kuvauksia mahdollisista sijoituskohteista koko EU:n alueella. Talousvaliokunta kuitenkin arvioi, että ehdotuksen mukaisen tietokannan myötä tulevat raportointivelvoitteet voivat osoittautua päällekkäisiksi ainakin säännellyillä kauppapaikoilla toimievien yritysten raportointivelvoitteiden kanssa. Näin ollen on tärkeää, että olemassa olevia tietokantoja voidaan hyödyntää mahdollisen uuden alustan raportointivelvoitteissa. Talousvaliokunta toteaa lisäksi, että koko EU:n laajuisesti käytettävä yhteinen tietokanta nostaa esiin kielikysymyksen ohella haasteet eri lainkäyttöalueilla sijaitsevien yritysten tietojen yhteismitallisuudesta jo yksinomaan kansallisten yhtiöoikeudellisten eroavaisuuksien vuoksi. Vähittäissijoittajarajapintaan tuotu tietokanta voi johtaa vääräänkin turvallisuudentunteeseen tietojen yhteismitallisuudesta, jos tietosisällöistä viestitään kunkin yrityksen kotivaltion kansallisista lähtökohdista.  

Pääomamarkkinaunioni ei toteudu ilman sääntelyn ja valvonnan yhdenmukaistamista. Yhdentymiskehityksen tässä vaiheessa helposti harmonisoitavat sektorit on jo yhdenmukaistettu, kun taas ristiriitaisemmat sektorit ovat edelleen kansallisiin ratkaisuihin perustuvia. Jatkotyössä tulee ratkaista kysymys siitä, minkälaisin sääntelyinstrumentein voidaan vastata jäsenvaltioiden tarpeisiin niiden omien järjestelmien toimiviksi koettujen elementtien säilyttämisestä ja silti lähentää järjestelmiä toisiinsa yhteismitallisuuden ja ennakoitavuuden parantamiseksi. 

Valiokunta tähdentää, että vakavaraisuussääntelyn on jatkossakin perustuttava todellisiin taloudellisiin riskeihin, jotta puskurit voisivat toimia tarkoituksensa mukaisesti riskien realisoituessa. Vakavaraisuusvaatimuksia ei tule käyttää välineenä muiden tavoitteiden saavuttamiselle, jos tällä vaarannetaan tai heikennetään vakavaraisuussääntelyn primääritarkoituksen toteutumista.