Hallituksen esitys HE 195/2017 vp jätelain muuttamisesta ei huomioi kiertotalouden tarpeita ja jätetoimialan erityispiirteitä. Kuntavastuun rajaus ja alhainen ulosmyyntiraja voivat johtaa ympäristöongelmien lisääntymiseen, kiertotalouden kehityksen hidastumiseen ja jätemaksujen nousuun sekä kotitalouksilla että yrityksillä.  

Loppuvuodesta 2016 hankintalain käsittelyn yhteydessä esitimme vastalauseessa (TaVM 31/2016 vp), että sidosyksiköille olisi sallittu EU:n hankintadirektiivin mukaisesti ulosmyyntiä 20 % liikevaihdostaan. Direktiivissä ei aseteta euromääräisiä enimmäisrajoja ulosmyynnille.  

Myös talousvaliokunta esitti hankintamenettelyä koskevan lainsäädännön valmistelun yhteydessä mietinnössään, että ”prosentti- ja euromääräinen ehdotettu ulosmyyntiraja merkitsisi useille sidosyksikköyhtiöille tarvetta sopeuttamistoimiin ja mahdollisesti myös paineita asiakasmaksujen korotuksiin. Koska useimmat tämän säännöksen soveltamisalaan kuuluvat yhtiöt ovat tahoillaan järjestäneet toimintansa monivuotisin sopimuksin, ehdotetun sääntelyn edellyttämä jousto ei liene toteutettavissa täysin ongelmitta.” 

Asiaa koskevassa valiokunnan ja eduskunnan hyväksymässä lausumassa todettiin: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ryhtyy tarvittaessa toimialakohtaisiin lainsäädäntöä täsmentäviin toimiin pitäen erityisesti silmällä jätetoimialan ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden toimintaedellytyksiä.” 

Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys jätelain muuttamisesta rajaa ulosmyynnin 10 %:iin 31 päivään joulukuuta 2029 saakka ja pysyvästi 5 %:iin 1 päivästä tammikuuta 2030. Sekä opposition että hallituspuolueiden epäilyistä ja kritiikistä huolimatta hallitus on kuunnellut jätelain valmistelussa vain yksityisen jätehuoltosektorin toiveita ja tavoitteita. Myös valiokunnan asiantuntijakuulemisessa pidettiin pitkiä siirtymäaikoja perusteltuina. 

Jätehuollon erityispiirteiden johdosta alalle tulee mahdollistaa jätelaissa hankintadirektiivin mukaisesti 20 %:n sidosyksikköraja. Suomen kaltainen pitkä ja harvaan asuttu maa tarvitsee yksityisten toimijoiden lisäksi vahvaa ja vastuullista julkista toimijaa jätehuoltoon, jotta ympäristönsuojelun korkeat tavoitteet ja kiertotalous toteutuvat mahdollisimman hyvin koko maassa. 

Kunnan jätehuoltovastuun supistamiselle ei ole asiantuntijakuulemisten perusteella tarvetta, ja se voi olla jopa haitallista. Kuntavastuun ulkopuolelle jäävät toimialat jäisivät lakisääteisen neuvonnan ja jätehuoltomääräysten ulkopuolelle. Se heikentäisi erilliskeräystä ja kierrätystä, kun tarve on päinvastoin parantaa kierrätysastetta. Todennäköiset jätemaksujen nousut saattaisivat myös houkutella laiminlyömään jätteiden asianmukaista käsittelyä. 

Kuntien jätelaitosten investoinneilla on pystytty turvaamaan asumisessa syntyvien jätteiden edullinen käsittely kuntalaisille sekä varmistamaan, että myös jätteenkäsittelypalveluja tarvitsevien yritysten jätteenkäsittely olisi turvattu. Tähän suuria investointeja edellyttäneeseen jätehuollon infraan kuuluvat biokäsittelylaitokset ja jätevoimalat. Kuntien jätelaitosten toimintamahdollisuuksien rajaaminen ja yhtiöiden jätehuollon investointien mahdollinen vajaakäyttö sekä liikevaihdon väheneminen johtavat asumisen sekajätteen käsittelyhintojen tuntuvaan korottamiseen tulevaisuudessa sähkömarkkinoiden siirtohintojen tapaan.  

Kuntien jätelaitokset muodostavat koko Suomen kattavan jätehuollon verkoston, joka pystyy parhaiten vastaamaan kiertotalouden haasteeseen. Kuntien jätelaitokset ovat luoneet yhteistyöalustan yksityiselle sektorille niin, että yhteistyössä voidaan kehittää eri jätemateriaalien uusia kierrätys- ja hyödyntämismuotoja. Kierrätysasteen nostaminen edellyttää entistä vahvempaa yhteistyötä, kattavaa keräyspisteiden verkostoa ja tuottajavastuun parantamista. Yhteistyön jatkaminen edellyttää direktiivin mukaista sidosyksikkörajaa. Mikäli kotimaisten toimijoiden yhteistyössä ei onnistuta, valtaavat ulkomaiset suuret jäteyhtiöt Suomen jätehuoltomarkkinat. 

Suomi haluaa kiertotalouden johtavaksi maaksi maailmassa. Edellytykset tälle luodaan jäteyhtiöiden yhteistyön avulla, jossa huomioidaan kuntien jätelaitosten pitkäaikainen ja hyvä asiantuntemus ja osaaminen. Alan läpinäkyvyyden lisäämiseksi ja kilpailun tehostamiseksi pitää jätteiden ja sivuvirtojen sähköinen markkinapaikka toteuttaa viipymättä. 

Jätehuolto on elämiselle ja yrittämiselle välttämätön palvelu, jonka saatavuus tulee turvata kaikille, kaikkialla ja kaikissa oloissa jätehuollolle asetettujen terveyden- ja ympäristönsuojelun tavoitteiden saavuttamiseksi. Jätelain keskeisimmät tavoitteet ovat terveyden- ja ympäristönsuojelussa. Niiden toteutuminen edellyttää jätehuollon toimivuutta.  

Jätehuollon toimivuuden turvaamisessa julkisella toimijalla on merkittävä rooli. Kuntien rooli jätehuollon toimivuuden turvaavana julkisena toimijana on tarpeellinen ja kiistaton. Viime vuosina isot jätealan investoinnit, kuten uusien jätteenkäsittelylaitosten perustaminen, ovat olleet lähes kokonaan kuntien harteilla. Nämä investoinnit ovat myös aiheuttaneet kunnille merkittäviä kustannuksia. 

Hallituksen esitys jätelaiksi on tavoitteiltaan kannatettava. Jätehuollon toimialan kilpailumahdollisuuksien parantaminen tuo alalle uusia toimijoita ja on kiertotalouden innovaatioiden kannalta hyvä kehitys. Kunnallisten jätehuoltoyhtiöiden vastuun rajaaminen on perusteltua.  

Hallituksen esityksessä asetettu 10 prosentin ulosmyyntiraja, joka siirtymäajan jälkeen laskisi automaattisesti viiteen prosenttiin, on kuitenkin tarpeettoman tiukka. Vihreä eduskuntaryhmä on hankintalain (TaVM 31/2016 vp — HE 108/2016 vp) yhteydessä kannattanut, että kunnallisten liikelaitosten ulosmyyntiraja pidettäisiin EU-direktiivin sallimassa 20 prosentissa.  

20 prosentin ulosmyyntiraja olisi vihreän eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan perusteltu myös jätealalla. Korkeampi raja turvaisi julkisten ja yksityisten toimijoiden välisen kiertotalouden yhteistyön ja varmistaisi jätehuoltopalveluiden saatavuuden kaikkialla maassa. Kunnallisten yhtiöiden sekä yksityisen sektorin yhteistyö uusien kiertotalouden innovaatioiden kehittämisessä on toiminut hyvin. Esitetty ulosmyyntiraja ei ole riittävä tämän yhteistyön jatkumisen turvaamiseksi. Lisäksi jätehuolto on välttämättömyyspalvelu, jonka saatavuuden varmistamiselle ei tulisi olla minkäänlaisia riskejä. 

Suuressa osassa EU-maita sidosyksikköraja on asetettu direktiivin sallimaan 20 prosenttiin. Alemman kansallisen rajan asettaminen vaikeuttaisi vihreän eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan kunnallisten jäteyhtiöiden kilpailuasemaa suhteessa ulkomaisiin toimijoihin, jotka voisivat tulla Suomen markkinoille. Monella jätelajilla, kuten tekstiilijätteellä, jätteiden käsittelyn markkina on kansainvälinen. 

Vihreän eduskuntaryhmän näkemyksen mukaan esitetty raja myös pirstaloisi jätevirtoja, jolloin kuntien suurien jätteenkäsittelylaitosten jätevirrat väistämättä vähenisivät. Tämä vaikuttaa laitosten kannattavuuteen negatiivisesti ja voi sitä kautta nostaa kuntalaisten ja pienten yritysten jätemaksuja. Tämä voitaisiin välttää suurten jätteenkäsittelylaitosten, kuten biojätelaitosten, yksityistämisellä, johon liittyy kuitenkin suuria riskejä. Nämä riskit ja samalla tämän vaihtoehdon mahdollisuudet tulisi selvittää ja kartoittaa ennen kuin ulosmyyntiraja asetetaan lailla alemmaksi. 

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi yhdyskuntajätehuollon vastuunjakoa koskevia jätelain säännöksiä pääministeri Sipilän hallituksen ohjelman mukaisesti siten, että kunnille säädetty vastuu rajattaisiin pääosin vain asumisessa syntyvään jätteeseen. Kunnan hallinto- ja palvelutoiminnassa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuolto sekä maa- ja metsätaloudessa syntyvän vaarallisen jätteen vastaanotto ja käsittely säilyisivät kunnan vastuulla nykyiseen tapaan. Lakiin ehdotetaan lisäksi tehtäviksi vastuunjaon rajauksesta johtuvat muutokset poikkeusmahdollisuuteen velvollisuudesta luovuttaa jäte kunnan järjestämään jätehuoltoon.  

Esityksessä ehdotetaan julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetusta laista poiketen, että kunnan jätehuollon alalla toimiviin sidosyksiköihin ja hankintayksiköihin sovellettava markkinaehtoista toimintaa rajoittava ulosmyynnin osuus olisi kymmenen prosenttia 31 päivään joulukuuta 2029 saakka ja pysyvästi viisi prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2030. 

Asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin lukuisia esitykseen sisältyviä ongelmia. EU:n komission käynnistämässä Early Warning -menettelyssä (ns. varhaisvaroitusmenettely) on nostettu esiin jätehuollon vastuunjaon hajanaisuus, sääntelyn sekavuus ja tästä aiheutuvat ongelmat. Tämän lisäksi EU:n jätedirektiivejä ollaan parhaillaan uudistamassa. Muutokset tullaan todennäköisesti hyväksymään kuluvan vuoden aikana. Tästä syystä jätelain uudistaminen olisi tarkoituksenmukaista toteuttaa samanaikaisesti jätedirektiivien muutosten ja EU:n kiertotalouspaketin kansallisen voimaansaattamisen kanssa.  

Hallitusohjelman kirjausten mukaan Suomi on tarkoitus nostaa kiertotalouden kärkimaaksi vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden laaja-alaista yhteistyötä. Muista Euroopan maista yhdyskuntajätteen kierrätysaste on Suomea korkeampi vahvan kuntavastuun maissa, esimerkkeinä Ruotsi, Tanska ja Itävalta. Näissä maissa jätehuolto toimii hyvin ja kierrätystavoitteet saavutetaan. Ruotsissa kuntien operatiivista vastuuta ollaan laajentamassa. Hallituksen esityksessä on kuitenkin päädytty päinvastaiseen ratkaisuun, jossa vastuunjakoa ollaan hajauttamassa entisestään. Kapean kuntavastuun maissa, kuten Irlanti ja Norja, on käytännössä nähtävissä, että yhdyskuntajätehuollon kokonaisuus ja infrastruktuuri on kehittymätön ja tarpeisiin nähden riittämätön: Irlannissa yhdyskuntajätehuollon keräilyn ja kuljetuksen jääminen markkinaehtoisen palvelutarjonnan varaan on johtanut vakaviin puutteisiin ympäristönsuojelun tasossa. 

Ympäristövaliokunta on aikaisemmin todennut (YmVM 23/2010 vp, s. 9), että yritystoiminnan edistäminen on toissijaista suhteessa terveyden- ja ympäristösuojelullisiin tavoitteisiin. Toimiva jätehuolto on keskeinen osa yhteiskunnan perusinfraa ja välttämättömyyspalvelu, jota ei voi jättää yksin markkinoiden hoidettavaksi. Kilpailuneutraliteettisäännösten tarkoitus ei ole antaa yksityisille yrityksille suojaa julkisen toimijan kilpailua vastaan, vaan puuttua sellaiseen julkisen toimijan toimintaan, joka vääristää kilpailun edellytyksiä tai sen syntymistä markkinoilla, eli kuntatoimijan ei tule saada markkinoilla ylimääräistä kilpailuetua. Kilpailu- ja kuluttajaviraston raportin 2/2016 mukaan kuntien jätelaitokset eivät vääristä markkinoita, eikä näyttöä kilpailulainsäädännön rikkomisesta tai kilpailuneutraliteetin kärsimisestä ole olemassa.  

Tällä hetkellä jätteiden keräyksen ja kuljetuksen kilpailuttaminen on usein kuntayhtymän vastuulla. Kuntayhtymä suunnittelee ajosuorituksia ohjaavan logistiikkajärjestelmän siten, että jätteiden keräys ja kuljetus hoidetaan mahdollisimman tehokkaasti sekä melu- ja ympäristöhaitat minimoiden. Kuntayhtymä kilpailuttaa kuljetusurakat ja voi mitoittaa ne siten, että pienemmätkin alan toimijat voivat osallistua kilpailutukseen. Jos vastuuta muutetaan ja esimerkiksi Puolustusvoimien kaltainen toimija kilpailuttaa jatkossa jätehuoltonsa valtakunnallisesti, on selvää, etteivät paikalliset pienet jätehuoltoyritykset pysty osallistumaan kilpailutuksiin, vaan jäävät ilman näitäkin urakoita. On siis vaarana, että esitetty muutos ei tosiasiallisesti edistä kilpailua tai markkinoiden toimivuutta, vaan ajaa ainoastaan jätehuollon suurimpien valtakunnallisten toimijoiden käsiin.  

Hankintadirektiivi (2014/24/EU) mahdollistaa ulosmyynnille 20 %:n ylärajan, jota muualla Euroopassa sovelletaan. Esityksessä esitetään kuitenkin Suomessa sovellettavaksi vuoden 2029 loppuun 10 %:n ulosmyyntirajaa, jota vuodesta 2030 alkaen tiukennettaisiin entisestään viiteen prosenttiin. Tältä osin esitys on ristiriitainen tavoitteidensa kanssa, sillä kuntavastuun rajaamisen myötä tarve markkinaehtoisille palveluille kasvaa merkittävästi, mutta samanaikaisesti jätelaitosten mahdollisuuksia osallistua tarjouskilpailuihin rajataan merkittävästi EU-lainsäädännön edellyttämää enemmän. Liian tiukka ulosmyyntiraja sekä vaarantaa kiertotaloutta toteuttavan yhteistyön julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden välillä että heikentää suomalaisten toimijoiden toimintamahdollisuuksia EU:n sisämarkkinoilla. Tiukka ulosmyyntiraja myös edistää jätehuollon keskittymistä suurille toimijoille, koska pienillä toimijoilla ei ole mahdollisuuksia tehdä tarvittavia investointeja oman jätteenkäsittelykapasiteetin luomiseksi. Tarpeettoman tiukka raja aiheuttaa myös kapasiteetin vajaakäyttöä, mikä tarkoittaa korkeampia asiakasmaksuja kiinteiden kustannusten säilyessä ennallaan, sekä heikentää pitkällä tähtäimellä palveluiden saatavuutta, kun toiminta ei tuota riittävästi rahaa korvausinvestointeihin. Tästä huolimatta toissijaisen vastuun säilyminen kunnalla edellyttää, että viime kädessä jätehuolto järjestetään julkisella rahoituksella, ellei markkinoilla ole yksityisiä toimijoita. 

Valinnanvapausajattelu tai täysi markkinaehtoisuus soveltuvat huonosti jätehuoltoon, jonka ydintehtävä on terveyden- ja ympäristönsuojelu, jonka tulee huoltovarmuuden näkökulmasta toteutua myös kriisiaikana. Esityksessä jätteen tuottajan tosiasiallista valinnanvapautta käytännössä rajoitetaan ulosmyyntirajan muodossa, jos esimerkiksi terveydenhuollon erityisjätteiden palveluiden osalta toimivaa markkinaa ei ole eikä palveluita voida ostaa julkiselta toimijalta. Jos vastaanottopisteiden määrä pienenee, kuljetusmatkat ja -kustannukset kasvavat ja kustannustaakka jää jätteen tuottajalle. Kunnallisen jätehuollon kapasiteettitarpeen ennakointi vaikeutuu ja yksikkökustannukset kasvavat, mikäli kapasiteettia joudutaan ylläpitämään varmuuden vuoksi toissijaisen palvelun velvoitetta varten, vaikka palvelua ei voida muussa tilanteessa myydä. Tämä ei ole toimivaa kilpailuneutraliteettia, vaan esitetyn toimintamallin seurauksena julkisen sektorin toimijoita rajoitetaan, markkina saadaan toimimaan tehottomasti ja palvelun tarvitsijoiden maksama hinta nousee.  

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä pitää todennäköisenä, että hallituksen esittämät muutokset tulevat nostamaan jätehuollon kustannuksia ja heikentävät kiertotaloutta tukevien kierrätysratkaisujen syntymistä eikä hallituksen esitys siten ole jätehuoltopalveluja tarvitsevien eikä yhteiskunnan kokonaisedun mukainen. Esitys ei sisällä riittävää arviointia sen enempää toimivan kilpailun toteutumisen kuin kustannusvaikutustenkaan osalta. Perussuomalaiset katsovat, että hallituksen esittämä, hankintadirektiivin edellyttämää 20 %:n ulosmyyntirajaa alhaisemmaksi asetettu kansallinen raja ei ole Suomen kansallisen edun mukainen eikä edistä suomalaisten toimijoiden kilpailukykyä. Tästä syystä jätelain 32 §:n 1 momentti ja 42 §:n 1 momentti tulisi säilyttää ennallaan sekä lakiin lisättävää 145 a §:ää muuttaa siten, että kunnan jätehuollon toimialalla toimiviin sidosyksiköihin ja hankintayksiköihin sovellettava prosenttiosuus on kaksikymmentä, niihin ei sovelleta 500 000 euron rajoitusta eikä sovellettavaa prosenttiosuutta muuteta 1 päivästä tammikuuta 2030 lähtien.