Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi tartuntatautilakia siten, että ravitsemisliikkeille asetetaan tilapäisiä rajoituksia ja velvoitteita liittyen niiden aukioloon, anniskeluoikeuksiin, asiakaspaikkojen käyttöasteeseen ja toiminnan järjestämiseen ylipäänsä. Lainsäädäntöehdotus on jatkoa majoitus- ja ravitsemistoiminnasta annetun lain väliaikaiselle muuttamiselle (184/2021) ja sen nojalla annetulle valtioneuvoston asetukselle (195/2021), joiden nojalla ravitsemisliikkeet on määrätty olemaan suljettuina asiakkailta 9.3. – 28.3.2021 lukuun ottamatta ruuan valmistusta muualla kuin ravitsemisliikkeen tiloissa nautittavaksi.   

Ehdotuksen mukaisen lainsäädännön nojalla ravitsemisliikkeiden toimintaa ja siten näissä liikkeissä tapahtuvia ihmisten välisiä kontakteja rajoitettaisiin kulloisenkin epidemiatilanteen edellyttämällä tavalla sulkujakson päätyttyä. Ehdotuksen tavoitteena on vähentää niitä tilanteita, joissa ihmisten välinen sosiaalinen kanssakäyminen loisi edellytyksiä koronaviruksen leviämiselle. 

Rajoitustoimet vaikeuttavat ravintola-alan kannattavaa liiketoimintaa. Samalla on tärkeää huomioida, että rajoitusten ohella tartuntariski itsessään vaikeuttaa alan liiketoimintaa muiden merkittävien terveys- ja talousvaikutusten lisäksi. Talousvaliokunta korostaakin, että epidemian tehokas hillintä on myös ravintola-alan etu. Tästä näkökulmasta on olennaista, että rajoitustoimet ovat sekä tarkkarajaisia että riittäviä. 

Nyt käsittelyssä olevan lain nojalla annettavalla määräaikaisella valtioneuvoston asetuksella annettaisiin lisäksi tarkemmat säännökset edellä mainituista rajoituksista ja velvollisuuksista sekä siitä, millä maantieteellisillä alueilla rajoituksia sovelletaan. Yhdenmukaisesti aikaisemman rajoituslainsäädännön kanssa (153/2020) nämä säännökset eivät koskisi henkilöstöravintolatoimintaa eivätkä ruuan ja juoman noutomyyntiä. Soveltamisalan ulkopuolelle jäävät myös polttonesteiden jakeluasemien yhteydessä toimivat ravitsemisliikkeet. Mitä 3 momentissa säädetään aukioloaikojen rajoituksista, ei koske Suomen ja ulkomaiden välillä tai ulkomailla kulkevassa vesi- ja ilma-aluksessa eikä polttonesteiden jakeluaseman yhteydessä toimivia ravitsemisliikkeitä. 

Viruspandemia ja sen vuoksi asetetut rajoitukset ovat kestäneet epidemiatilanteen mukaan vaihdellen — kiristyksin ja huojennuksin — nyt noin vuoden ajan. Tänä aikana ravitsemisliikkeiden toimintatavat, kuten myös niiden palveluja käyttävien asiakkaiden, ovat muuttuneet. Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessaan esitettyyn huomioon siitä, että ravitsemisliikkeiden omaehtoisin toimin on pystytty merkittävästi parantamaan palveluiden tarjoamistilanteisiin liittyvää terveysturvallisuutta.  

Viruspandemian aikana ja sen johdosta annettujen lakiehdotusten käsittelyssä on korostunut viruksen leviämisen hillitsemistoimien, näistä rajoituksista aiheutuneiden liiketaloudellisten menetysten korvaamisen sekä rajoitustoimien oikeaan osuvuuden ja oikeasuhtaisuuden välisen tasapainon vaikeus. Pandemian edelleen jatkuessa on noussut esiin myös kysymyksiä oikeutettujen odotusten suojasta, tukimekanismien käyttäytymistä ohjaavasta vaikutuksesta sekä niiden vaikutuksista tasapuolisiin kilpailun edellytyksiin.  

Myös käsillä olevaan esitykseen liittyy vaikeita elementtejä. Nyt esitettyjen sääntöjen kaavamaisuudella tavoitellaan sääntelyn selkeyttä. Tämä kaavamaisuus voi muodostua kuitenkin samanaikaisesti myös ongelmaksi, jos näin säätäen rajoitusten piiriin tulee sellaista toimintaa ja tilanteita, jotka eivät todennäköisesti aiheuttaisi suuria riskejä tartuntojen leviämisen kannalta, ja toisaalta soveltamisalan ulkopuolelle jää sellaisia toimintoja, jotka mahdollistavat viruksen leviämisen. Tähän liittyen talousvaliokunta huomauttaa, että hallituksen esityksen perusteluiden siinä osuudessa, jossa luonnehditaan ravitsemisliikkeiden riskiprofiilia virustartuntojen välittämisessä, erilaiset ravitsemisliiketyypit on käsitelty yhtenä kokonaisuutena.  

Talousvaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että hallituksen esityksen perusteluista eivät käy täysin selville ne perusteet ja arviot, joihin nojautuen aukiolon ja anniskelun rajoitus esitetään kiinnitettäväksi juuri nyt ehdotettuihin kellonaikoihin.  

Hallituksen esityksessä on omaksuttu sääntelyratkaisu, jossa lailla annetaan valtioneuvostolle valtuus säätää asetuksella rajoituksista täsmällisemmin. Lain tasolla säädettäisiin näiden rajoitusten maksimi. Esitys jättää kuitenkin avoimeksi sen, missä olosuhteissa ja minkä kriteerien täyttyessä asetuksella annettaisiin lain asettamaa maksimia lievempiä rajoituksia ja mitä ne olisivat. Tämä on olennaista sääntelyn oikeasuhtaisuutta koskevan punninnan kannalta, etenkin jos ehdotettu sääntely ulottuu hallituksen esityksen mukaisesti pitkälle kesään. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta selventäisi mietinnössään, valtioneuvoston asetuksen laadintaa ohjaavasti, mitkä ovat nyt ehdotettua maksimia lievemmät rajoitukset (aukiolo- ja anniskelurajat, asiakasmäärät) ja minkälaisissa olosuhteissa ne tulisivat käyttöön.  

Hallituksen esityksen säädösosassa on kuitenkin huomioitu (58 a §:n 2 momentti) se, että erilaisten rajoituslainsäädäntöjen yhteydessä (esim. PeVL 31/2020 vp ja TaVL 21/2020 vp — HE 139/2020 vp) eduskunta on edellyttänyt muun muassa, että rajoitustoimenpiteistä on säädettävä erityyppisten ravitsemisliikkeiden osalta eriytetysti siten, että rajoitukset ovat välttämättömiä juuri niissä. Rajoitusten porrastamista ravitsemisliikkeen toiminnan luonteesta johtuvan riskiprofiilin mukaisesti pidettiin säätämisjärjestyskysymyksenä ja edellytyksenä sääntelyn välttämättömyys- ja oikeasuhtaisuusedellytysten täyttymisen kannalta. Kysymys konkretisoitui erityisesti alkoholin anniskelu- ja ruokaravintoloiden väliseksi erotteluksi. Vuodenajan vuoksi, nyt käsittelyssä olevan sääntelyn suhteen merkityksellistä on myös jako ravitsemisliikkeiden ulko- ja sisätiloihin. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että sääntely tunnistaa sellaiset ulkotilat, joissa tartuntariskin voidaan arvioida olevan sisätiloja vähäisempi. 

Talousvaliokunta on ravitsemisliikkeiden tukitoimia arvioidessaan (TaVM 11/2020 vp — HE 67/2020 vp) kiinnittänyt huomiota erityyppisten yritysten kohtelun kilpailuneutraliteettiin. Vaikka rajoituksia sinänsä pidettäisiin välttämättöminä, nyt ehdotetun sääntelyn mukaiset, varsin vähän joustomahdollisuuksia sisältävät kriteerit aiheuttavat kysymyksiä sekä sääntelyn tavoitteiden että yritysten tasapuolisen kohtelun toteutumisesta. Ehdotetut aukioloaikojen, anniskelun ja asiakaspaikkojen rajoitukset perustellaan epidemiologisesti. Yhteiskunnan kokonaisedun katsotaan kuitenkin edellyttävän, että ympärivuorokautista yhteiskunnan toimintaa varten mahdollistetaan joitakin ravitsemispalveluja. Talousvaliokunta toteaa, että tämä lähtökohta voi asettaa elinkeinonharjoittajia epätasapuoliseen asemaan tavalla, joka voi yksittäistapauksissa johtaa myös kilpailunvääristymiin. 

Talousvaliokunta on todennut siinä lausunnossaan, joka kohdistui kevään 2020 ravintolasulun jälkeiseen sääntelyyn, että terassien jättäminen rajoitusten ulkopuolelle voi johtaa terassitoiminnan laajenemiseen.  

Talousvaliokunta toteaa, että vaikka sääntelyn käsite ”ravintolan ulkotilat” kattaa varsin monenlaisia tilaratkaisuja, joista osa voi olla tekniseltä toteuttamistavaltaan lähes verrattavissa sisätiloihin, on ulkotiloissa tapahtuva sosiaalinen kanssakäyminen silti pääsääntöisesti vähäriskisempää kuin sisätiloissa. Talousvaliokunta ehdottaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan harkitsevan vaihtoehtoa, jossa ravitsemisliikkeiden ulkotilojen auki pitäminen mahdollistettaisiin laajemmin. Terassitoiminnan mahdollistaminen olisi elementti, joka voisi kannatella ravitsemisliikkeitä taloudellisesti erittäin vaikeassa tilanteessa. Terassitoiminnan salliminen olisi erittäin perusteltua etenkin, jos ehdotuksen mukainen rajoitusten ajallinen soveltamisala (kesäkuun 2021 loppuun saakka) toteutuu. 

Ehdotetun sääntelyn alueellisen kattavuuden osalta talousvaliokunta viittaa aiempaan tartuntatautilain tilapäisestä muuttamisesta antamaansa lausuntoon (TaVL 2/2021 vp — HE 6/2021 vp). Rajoitusten hyväksyttävyyden arviointiin sisältyi keskeisesti ajatus rajoitusten alueellisesta porrastamisesta infektiotilanteen mukaisesti. Perustuslakivaliokunta kehottikin valtioneuvostoa harkitsemaan maakuntatason porrastusta hienosyisempää rajoitusten maantieteellistä kohdentamista. Talousvaliokunta pitää selvitettynä, että rajoitusten pitkittyessä korostuu niiden täsmällisen kohdentamisen tärkeys juuri sääntelyn tavoitteen kannalta välttämättömiin kohteisiin. Tässä katsannossa nyt ehdotettu maakuntatasoinen sääntely on epätarkka. Kuluvan kevään aikana on toistunut usein ilmiö, jossa maakunnan keskuskaupungin tartuntaluvut ovat huolta herättävällä tasolla, samalla kun ympäryskuntien tartuntaluvut ovat jääneet vähäisiksi. Edellä mainitun johdosta talousvaliokunta ehdottaa rajoitusten maakuntatasoa tarkempaa määrittämistä sääntelyn oikeasuhtaisuuden toteutumiseksi. 

Tässä valossa rajoitusaika näyttää varsin pitkäkestoiselta ottaen huomioon myös aiemmin todettu välttämättömyysedellytys ja jo tälläkin hetkellä ilmeisen hyvin etenevä rokotuskattavuus, sekä odotettavissa oleva viruksen esiintymisen kausivaihtelun merkitys. Rajoitusajan pitkä kesto mahdollistaa kuitenkin virustartuntojen leviämisen estämiseen pyrkivät toimet, mikäli tautitilanne tietyillä alueilla on korkealla tasolla vielä kesäkuussa.  

Ottaen huomioon edellä esitettyjen seikkojen lisäksi myös ruokailuravintoloiden tartuntojen levittämiseen liittyvät epävarmuudet ja mahdollisuus eritasoisten sääntelykeinojen neuvokkaaseen käyttöön talousvaliokunta ehdottaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta punnitsee tarkkaan sääntelyn soveltamisajan pituutta. 

Elinkeinonharjoittamisen rajoituksilla on suora vaikutus vero- ja muiden julkisoikeudellisten maksujen kertymään ja siten julkistalouteen ja viime kädessä siihen, minkälaiset mahdollisuudet Suomessa on pitää yllä julkisia palveluita terveydenhoito mukaan lukien.  

Vaikka tämän hetken olosuhteet ovat monin tavoin poikkeukselliset ja tästä näkökulmasta lyhyenkin aikavälin toimet voivat olla perusteltuja, tulee päätöksenteossa varmistaa julkistalouden ja siten myös terveydenhoitojärjestelmämme toimintakyky pitkällä aikavälillä. Terveydenhuoltojärjestelmämme tulee pystyä vastaamaan myös muuhun sairastavuuteen. Pandemian pitkittyessä korostuu yhä enemmän tarve löytää keinoja yhteiskunnan avaamiseen ja taloudellisen toimeliaisuuden edistämiseen.  

Ravitsemisliikkeisiin kohdistuvan toiminnan rajoitusten arvioinnissa merkityksellistä on myös, että toimiala on matalan työllistämisen kynnyksen kautta yhteiskunnallisesti merkittävä tapa pitää kansalaisia aktiivisina toimijoina. Tällä on taloudellista toimeentuloa laaja-alaisempi vaikutus ihmisten hyvinvointiin.  

Aikaisempia ravitsemistoimialan rajoituksia on säädetty vaihtelevissa epidemiatilanteen vaiheissa. Ravintoloiden sulkemispäätös (laki 184/2021) pohjautui senhetkiseen arvioon tartuntatilanteen nopeasta heikentymisestä.  

Vaikka koronaviruksen leviämiseen ja vaikutuksiin väestössä liittyy edelleen epävarmuuksia, tällä hetkellä pidetään todennäköisenä, ettei virus eri variantteineen tule täysin katoamaan vielä pitkään aikaan. Tämän valossa on tärkeää, että päätökset ovat yhä enemmän eteenpäin katsovia. Sääntelyssä tulee palata siihen perusperiaatteeseen, että kansalaisten mahdollisuuksia toimia ja ansaita toimeentulonsa rajoitetaan mahdollisimman vähän tarvittaessa erilaisia terveysturvallisuuteen liittyviä velvoitteita asettaen.  

Ravitsemisliikkeiden täyssulun vastinparina on ollut julkisen vallan velvollisuus hyvittää elinkeinon harjoittajille sitä haittaa, joka näille koituu siitä, että ne eivät voi käyttää omaisuuttaan siihen tarkoitetulla tavalla eivätkä siten harjoittaa elinkeinoaan. Myös perustuslakivaliokunta on pitänyt tärkeänä, että sulusta aiheutuvia menetyksiä kompensoidaan. Talousvaliokunta ottaa tähän vielä täsmällisemmin kantaa hallituksen esityksen HE 27/2021 vp ja sitä täydentävän esityksen yhteydessä.  

Ehdotuksen mukaisten rajoitusten vallitessa illallisruokailun tarjoaminen ravitsemisliikkeissä ei olisi mahdollista. Saadun selvityksen mukaan juuri tämä on kynnyskysymys toiminnan liiketaloudellisen kannattavuuden näkökulmasta. Nöin ollen käsillä olevan hallituksen esityksen vaikeus liittyy siihen, että nyt ehdotetut rajoitukset rinnastuvat vaikutuksiltaan täyteen sulkuun, mutta koska muodollisesti ravitsemisliikkeet saisivat olla vähäisessä määrin auki, ei sulkutilan korvausjärjestelmä seuraa nyt käsillä olevaa rajoitussääntelyä.  

Talousvaliokunta pitää perusteltuna, että hyvitysmekanismien soveltamisen näkökulmasta nyt ehdotetut rajoitukset oikeuttaisivat kohtuulliseen kompensaatioon.  

On selvää, että jäljityksen onnistumisella ja rajoituksilla on keskeinen merkitys tartuntatilanteen hallitsemisessa. Samoin on kuitenkin myös ilmeistä, että näiden toimien lopputulema jää riippumaan siitä, kuinka tunnollisesti ihmiset määräyksiä noudattavat. Karanteenien ja muiden terveysturvallisuutta suojaavien toimien kaikenkattava, absoluuttinen valvonta on mahdotonta. Tässä katsannossa kaikkein tärkeintä on, että rajoituksilla ja määräyksillä on laajasti jaettu oikeutus ja hyväksyttävyys myös niiden oikeaan osuvuuden ja vaikuttavuuden suhteen. Jos kansalaiset eivät koe määräyksiä oikeasuhtaisina tai perusteltuina, vaarana on, että niitä ei noudateta. On myös nähtävissä, että niissä tapauksissa sosiaaliset tapahtumat saattavat siirtyä yksityistilaisuuksina pidettäviksi ja näin viranomaisvalvonnan ulottumattomiin.