Yleistä
Suomen talous kasvaa ja hyvä niin. Bruttokansantuotteen valtiovarainministeriö ennustaa vuonna 2018 kasvavan 3 %. Talouskasvu säilyy kohtuullisen hyvänä myös vuonna 2019, vaikka se ennusteiden mukaan hidastuukin 1,7 prosenttiin. Suomen talouskasvuksi 9.10.2018 julkaisemassaan raportissa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ennustaa tänä vuonna 2,6 prosenttia ja ensi vuonna 1,8 prosenttia. Talouden kasvu uhkaa heiketä useiden toimialojen työvoiman saatavuusongelman vuoksi.
Talouskasvun ansiosta työllisyys on parantunut ja työllisyysasteen arvioidaan vuonna 2019 nousevan yli 72 prosenttiin ja työttömyysasteen alenevan 6,9 prosenttiin. Työllisyystilanne on kohentunut, mutta samalla kuitenkin tiettyjen ryhmien työttömyys alenee melko hitaasti. Tilanteen tulkintaa vaikeuttaa se, että asioita tilastoidaan eri tahoilla eri tavalla ja siksi erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuutta on melko hankala arvioida.
Työttömyyden hidas aleneminen selittyy saadun selvityksen mukaan sillä, että työlliset ovat pääosin tulleet työvoiman ulkopuolelta, eivätkä talouden kasvu ja toimenpiteet työllisyyden parantamiseen ole riittävästi edistäneet rakenteellisen työttömyyden vähenemistä. Tätä tukee arvio, että vain 16 % työllisyyden lisääntymisestä olisi tullut työttömien työnhakijoiden joukosta.
Kuntien ja kuntayhtymien valtionosuudet vähenevät 3 % vuoteen 2018 verrattuna. Talousarvioesitykseen sisältyvien toimenpiteiden arvioidaan yhteensä heikentävän kuntataloutta 254 miljoonaa euroa verrattuna vuoteen 2018. On epäselvää ja keskeneräistä, mitkä ovat jatkossa kuntien mahdollisuudet ja tehtävät toimia työllisyyden edistämiseksi — vaikka eduskunnan käsittelyssä on jo vaalikauden viimeinen talousarvioesitys.
Työvoimapoliittinen koulutus vs. ammatillinen koulutus vs. kotoutumiskoulutus
Asiantuntijakuulemisissa on tullut ilmi, että ammatilliseen koulutukseen kohdistuneet leikkaukset heikentävät koulutuksen järjestäjien kykyä vastata työelämän osaamistarpeisiin. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että osaavan työvoiman saatavuus alkaa olla yritysten kasvun este.
Ammatillinen työvoimakoulutus on ollut eräs vaikuttavimmista työvoimapoliittisista toimenpiteistä, kun arvioidaan palvelun jälkeistä sijoittumista työmarkkinoilla. Nyt esimerkiksi TE-palveluiden asiantuntijalausunnoissa nähdään resurssien leikkaaminen työvoimakoulutuksesta huolestuttavana. Vaikka kokonaistyöttömyys vähenee, niin työttömien työnhakijoiden osaamisen kehittämisen tarpeet ovat kasvaneet. On epärealistista odottaa, että kaikki työttömät työllistyisivät avoimille työmarkkinoille ilman alueellisesti ja ammatillisesti kohdennettuja työvoimapoliittisia koulutustoimenpiteitä.
Työvoimapoliittisen koulutuksen tavoitteena on parantaa osallistujien mahdollisuuksia työllistyä avoimille työmarkkinoille ja turvata osaavan työvoiman saatavuutta vastaamalla joustavasti työelämän muuttuviin osaamistarpeisiin. Näin ollen työvoimapoliittisella koulutuksella voidaan edistää taloudellista kasvua merkittävästi.
Työvoimapoliittisen koulutuksen järjestelmä on osoittanut tarpeellisuutensa. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-ongelmat ja osaavan työvoiman saatavuusongelmat edellyttävät kuitenkin entistä parempaa ennakointikykyä ja reagointia työmarkkinoiden muutostilanteisiin. Me allekirjoittaneet toteamme, että työvoimahallinnon ja oppilaitosten välinen vuorovaikutus ja yhteistyö edesauttavat työvoimatarpeiden ennakointityötä ja sitä kautta ammatillisen työvoimakoulutuksen vaikuttavuutta. Kohtaantohaasteiden ratkaisemisessa on tärkeää pyrkiä helpottamaan osaavan työvoiman saatavuutta alueellisesti ja toimialoittain järjestämällä yritysten tarpeiden mukaista työvoimakoulutusta.
Meidän allekirjoittaneiden näkemyksen mukaan työmarkkinat tarvitsevat enenevässä määrin räätälöityjä palveluja. Koulutussuunnittelun tulee mahdollistaa nopeat reagoinnit elinkeinoelämän tarpeisiin. Pidämme tutkintoon johtavaa koulutusta tarpeellisena osana työvoimapoliittista koulutusta, mutta korostamme samalla lyhyistä koulutusjaksoista koostuvien ratkaisuvaihtoehtojen tärkeyttä, sillä tutkintoa pienemmillä osaamiskokonaisuuksilla voidaan vastata työelämän osaamistarpeisiin nopeasti. Nyt syntynyt koulutuksellinen kapeikko on avarrettava ketteräksi väyläksi, joka sisältää erilaisia ja eritasoisia polkuja sekä myös tutkinnon osista koostuvia koulutuskokonaisuuksia.
Työvoimakoulutukselle on osoitettu talousarviossa määrärahoja sekä työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan hankintavastuulla olevaan lyhytkestoiseen työvoimakoulutukseen että opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan tutkintoihin ja tutkintojen osiin perustuvaan koulutukseen. Ammatillisen koulutuksen tarjontaa kohdennettaessa on talousarviossa varauduttu myös työttömien omaehtoisen koulutuksen kysynnän kasvuun. Allekirjoittaneet pitävät molempien sektoreiden työvoimakoulutukseen tarkoitettujen määrärahojen riittävyyden turvaamista tärkeänä.
Hallituksen korjausliikkeistä myönteisenä on pidettävä nuoren kuntoutusrahan ja ammatillisessa kuntoutuksessa olevan kuntoutusrahan vähimmäismäärän nostamista takuueläkkeen tasolle. Sillä ilman korotusta kuntoutusrahan takuueläkettä alempi taso muodostaisi kannustinloukun, joka saattaisi lisätä osatyökykyisten nuorten riskiä syrjäytyä työelämästä.
Me allekirjoittaneet katsomme, että työvoimakoulutuksen toteutus edellyttää jatkossa entistäkin enemmän tiivistä yhteistyötä työhallinnon, opetussektorin ja työnantajien kanssa alueellisesti. Myös oppilaitosten välinen yhteistyö samoin kuin eri hallinnonalojen välinen riittävä koordinointi on ensiarvoisen tärkeää onnistuneen ja tarkoituksenmukaisen lopputuloksen saavuttamiseksi. Lisäksi työvoimakoulutukseen hakeutuvien asiakkaiden ohjaukseen tulee panostaa riittävästi.
Maahanmuuttajien kotoutumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää ammatilliseen työvoimapoliittiseen kotoutumiskoulutukseen pääsy. Tärkeää on suomen tai ruotsin kielen, kirjoittamisen sekä suomalaisen työelämän lainalaisuuksien omaksuminen. Pohdinnan arvoista on myös, voiko ketterässä kotouttamisessa ollakin tavoitteena vahvistaa kotoutujan perustaitoja esimerkiksi englannin kielessä. Haasteelliseksi tilanteen tekee, jos jo oman äidinkielen luku- ja kirjoitustaito ovat huonot tai välttävät. Tällöin oikopolun voi tarjota hyvin toteutettuna työyhteisön jäseneksi pääseminen, johon yhdistyy peruskoulutus. Meidän allekirjoittaneiden mielestä maahanmuuttajanaiset ovat riskiryhmässä jäädä kokonaan kotiin lastenhoitoon, yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle. Yhteiskunnallista ja alueellista segregaatiota tulee välttää kaikin mahdollisin keinoin, mihin on jo olemassa ratkaisuja ja pystytään uusia löytämään kunkin alueen, kunnan tai kaupunginosan ominaispiirteistä sekä elinkeinorakenteesta.
Hallitus on onnistunut talouden nousukaudella luomaan uuden nuorisotyöttömyyden kovan ytimen
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnitti korkeaan rakenteelliseen työttömyyteen huomiota lausunnossaan vuoden 2018 talousarviosta (
TyVL 8/2017 vp) ja totesi tuolloin, että rakenteellisen työttömyyden taustalla on sekä alueellisen kohtaannon että osaamisen ja kannustinten ongelmia, jotka uhkaavat pitää rakenteellisen työttömyyden korkeana. Me allekirjoittaneet haluamme toistaa tuon aiemmin lausutun ja tähdentää rakenteellisten uudistusten sekä työvoimapoliittisten toimien tärkeyttä pitkäaikaistyöttömyyden vähentämisessä.
Esimerkiksi vertailtaessa viime eduskuntavaalien aikaista tilannetta viimeisimpään, elokuun 2018 TEM:n lukuihin nuorten ja nuorten aikuisten pitkittyneestä pitkäaikaistyöttömyydestä voimme todeta: 1) 20—24-vuotiaiden ikäryhmässä 2—3, 3—4 ja 4—5 vuotta työttömänä olleiden määrät ovat yli kaksinkertaistuneet; 2) 25—29-vuotiaiden ikäryhmässä 3—4 vuotta työttömänä olleiden määrä on lähes kolminkertaistunut ja 4—5 vuotta työttömänä olleiden määrä on kaksinkertaistunut; 3) 30—34-vuotiaiden ja 35—39-vuotiaiden ikäryhmissä havaitaan vain lievää vähenemistä 2—3 vuotta työttöminä olleiden määrissä; 3—4 ja 4—5 vuotta työttömänä olleissa on kehitys ollut yhtä huono kuin nuoremmilla — työttömyys on siis lähes tai yli kaksinkertaistunut.
Meidän allekirjoittaneiden mielestä hallituksen toimet eivät ole auttaneet näitä ryhmiä selviytymään ulos työttömyydestä tai palvelujen piiriin. Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten ja nuorten aikuisten määrä on lisääntynyt. Nuorisotakuun ja Nuorten aikuisten osaamisohjelman (NAO) alasajot ja lopettamiset näyttäytyvät nyt väärinä ratkaisuina, etenkin hallituksen sisäisen turvallisuuden selonteon taustaa vasten, jossa todettiin, että syrjäytyminen on Suomen sisäisen turvallisuuden suurin riski.
Hallituksen ajama aktiivimalli on tuonut paljon ongelmia, eikä sen vaikuttavuus ole kovin hyvä. Hallitus on luvannut korjata sitä. Sen pahimmat virheet vaativat korjausta, koska aktiivimalli on johtanut kohtuuttomiin tilanteisiin yksittäisten työttömien kohdalla.
Myönteisenä helpotuksena yli 60-vuotiaille pitkäaikaistyöttömille voidaan pitää talousarvioesityksessä Lex Lindströmin jatkamista Lex Taipaleen jalanjäljissä.
Myönteisestä työllisyyden kokonaiskehityksestä huolimatta hallitus arvioi toimeentulotukien menojen kasvavan. Me allekirjoittaneet pidämme tärkeänä, että toimeentulotukimenojen kasvun syyt selvitetään.
Työllisyyden hoitoon varatut määrärahat laskevat edelleen, vaikka hallitus puhuu pohjoismaisen työllisyysasteen tavoitteesta
TE-toimistojen toimintamenoihin esityksessä ehdotetaan 10,3 miljoonan euron lisäystä työnhaun tukeen ja palveluiden parantamiseen sekä mm. työttömyysturvan aktiivimallin vaatimuksiin vastaamiseksi. Osana hallituksen työllisyyspakettia hallitus teki kehysriihessä aktiivimallin kehittämiseksi useita uusia päätöksiä. Valiokunta tähdentää, että TE-toimistoille tulee varata riittävät henkilöstöresurssit, jotta työllisyyspalveluihin varatut määrärahat pystytään käyttämään ja kohdentamaan tarkoituksenmukaisella tavalla.
Työvoimapoliittiset määrärahat ovat Suomessa vaatimattomasti mitoitetut. Me allekirjoittaneet huomautamme, että Suomi, jossa työllisyysaste on muita Pohjoismaita alempi, panostaa työllisyyden hoitoon muita Pohjoismaita vähemmän. Esimerkiksi palkkatukimäärärahat ovat Suomessa n. 0,12 % bruttokansantuotteesta, kun esimerkiksi Ruotsissa vastaava osuus on 0,6 % ja Tanskassa 0,28 %. Myös TE-hallinnon henkilöstön määrä on Suomessa selkeästi pienempi kuin muissa Pohjoismaissa. Valiokunta korostaa työvoimapoliittisten toimien tarpeellisuutta ja tärkeyttä työllisyyden hoidossa.
Lisäksi tiedetään, että talouden kasvaessa ja työmarkkinoiden vetäessä sekä työvoiman liikkuessa ovat työvoimapolitiikan palvelut ja keinot tehokkaimmillaan. Me allekirjoittaneet näemme ongelmallisena, että talousarviossa ei tätä ole otettu huomioon, vaan työllisyyden hoitoon varattujen määrärahojen taso on entisestään alentunut siihen kohdistuvien vähennysten johdosta. Siksi työvoimahallintoon ja työllisyysmäärärahoihin tarvitaan lisäpanostusta. Pohjoismaisen työllisyysasteen tavoittaminen vaatii pohjoismaisen tason panoksia — ja näin ei ole tässäkään talousarvioesityksessä.
Palkkatuki järjestöille mahdollistaa toimivat välityömarkkinat ja luovat lisäarvoa
Esityksen mukaan palkkatuen käyttöä yrityksissä lisätään ja yleishyödyllisille yhteisöille suunnatun sataprosenttisen palkkatuen vuosittainen enimmäismäärä nostetaan 4 000 henkilötyövuoteen. Lisäksi palkkatuen maksatusta nopeutetaan ja prosessia yksinkertaistetaan. Esitys yritykselle maksettavasta palkkiosta, kun palkkatuella olevan henkilön työllistää pysyvästi, on kannatettava. Palkkatuen määrärahojen riittävyyden turvaamiseksi palkkatuetun työn ja starttirahan rahoittamista työttömyysturvamenoista jatketaan myös vuosina 2019 ja 2020. Me allekirjoittaneet pidämme palkkatuen käytön lisäämistä ja sen kehittämistä tärkeänä ja tarkoituksenmukaisena keinona edistää työllistymistä, mutta mielestämme enimmäiskiintiön poistaminen olisi ollut tässä yhteydessä järkevää.
Palkkatukea on viime vuosina enenevästi ohjattu yrityksiin, koska niissä toimenpiteiden työllistymisvaikuttavuus on suurempi kuin yleishyödyllisissä yhteisöissä. Yhdistykset järjestävät työllistämispalvelua erityisesti niille työttömille, jotka tarvitsevat työllistyäkseen erityistä tukea ja henkilökohtaista ohjausta. Valiokunta pitää yrityksille suunnatun palkkatuen lisäämistä tarkoituksenmukaisena. Samalla valiokunta kuitenkin huomauttaa, että yhdistyksiin ohjattavat henkilöt ovat selkeästi vaikeammassa lähtöasemassa kuin yrityksiin ohjattavat, eikä toimien vaikuttavuutta yrityksissä ja yhteisöissä siten voida suoraan verrata. Vaikeasta lähtötilanteesta huolimatta työllistettävien tilanne ei työllistymisen suhteen ole toivoton, ja lisäksi työskentely yhdistyksessä tukee henkilön muuta elämää ja lisää hyvinvointia.
Toimivat välityömarkkinat ovat yksi polku avoimille työmarkkinoille, näitä polkuja ei pidä rikkoa, vaan vahvistaa ja leventää. Välityömarkkinoilla tuotetaan myös paljon palveluita, joita ei ole olemassa markkinoilla. Välityömarkkinat auttavat esimerkiksi lumen luonti- ja kaupassa käyntiapuna myös ikääntyvän väestön kotona asumiseen liittyvien palveluiden tuottajina luoden lisäarvoa, jonka arvon määrittäminen kansantaloudellisesti on varsin haastavaa. Kriteeristön luominen järjestöjen palkkatuetun työn ja vaikuttavuuden arvioinnin tueksi voisi muuttaa vaikutukset näkyvämmäksi myös budjettitalouden ekonomistin näkökulmasta.
Sataprosenttista palkkatukea rajoitettiin vuonna 2017 siten, että sitä on voitu osoittaa vain 3 000 työllistetylle vuosittain. Henkilötyövuodet jaetaan kiintiöiden perusteella alueille. Ratkaisu on johtanut siihen, että sataprosenttiseen palkkatukeen osoitetut rahat ovat useilla alueilla loppuneet jo alkuvuodesta. Esimerkiksi Uudellamaalla kiintiö vuonna 2018 oli 495 henkilötyövuotta, mikä tuli täyteen jo maaliskuun alussa. Henkilötyövuosikiintiöstä voidaan siirtää paikkoja toiselle TE-toimistolle, minkä ansiosta järjestöille saatettiin esimerkiksi Uudellamaalla maksaa tukea uudelleen kesäkuussa. Rahojen siirtäminen vie kuitenkin aikaa, eikä tuo varmuutta rahan riittävyydestä.
Vuonna 2017 palkkatukea maksettiin vain 2 737 henkilön palkkaukseen eli selvästi alle hallituksen tempoilevasti ajaman 3 000 enimmäismäärän, vaikka osalla alueista määrärahasta on ollut pulaa. Me allekirjoittaneet pidämme tärkeänä, että määrärahojen käytössä siirrytään alueellisesta kiintiöinnistä rahojen joustavaan käyttöön siten, että määräraha tulee vuosittain käytettyä täysimääräisesti. Tarkoituksenmukaisinta on luopua enimmäiskatosta kokonaan.
Yrityksille maksettavaan palkkatukeen ei ole asetettu henkilömääräisiä kiintiöitä, vaan niitä voidaan määrärahojen puitteissa käyttää TE-toimistojen tapauskohtaisen harkinnan mukaan. Saadun selvityksen mukaan yritykset ovat käyttäneet palkkatukea aiempaa enemmän, mutta myös niille varatuista palkkatukimäärärahoista osa on jäänyt käyttämättä. Me allekirjoittaneet pidämme tärkeänä, että yrityksille tiedotetaan tehokkaasti mahdollisuudesta palkkatuen saamiseen.
Kuntakokeilun hyvien käytäntöjen lopettaminen on pompottamista
Julkisten työvoima- ja yrityspalveluiden alueellista tarjoamista ja työelämäkokeilua koskevat työllisyyden kuntakokeilut käynnistyivät syksyllä 2017, ja niiden on tarkoitus kestää vuoden 2018 loppuun. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ehdotti mietinnössään (
TyVM 6/2017 vp) kokeilukauden jatkamista vuoden 2020 loppuun saakka.
Kuntakokeiluissa on lyhyessä ajassa saavutettu hyviä tuloksia. Työvoiman kohtaanto-ongelmat ja korkea työttömyys keskittyvät suurimmille kaupunkiseuduille, joista osa on alueellisten kokeilujen piirissä. Kokeilualueilla yhteistyö eri toimijoiden kesken on kehittynyt suotuisasti ja toimintamallit ovat jo vakiintuneet.
Kuntakokeilujen lopettaminen ja samalla TE-toimistojen resurssien leikkaaminen tässä vaiheessa ei ole loppuun asti harkittua. Kuntien panostukset poistuvat samalla pitkäaikaistyöttömien työllistämisestä — niiden arvoksi on laskettu noin 1 000 miljoonaa euroa.
Meidän allekirjoittaneiden mielestä kuntakokeilujen päättyessä vuoden 2018 lopussa, kokeilusta saatavien hyvien käytäntöjen jatkuvuudesta on huolehdittava ja ne on otettava käyttöön kasvupalvelu-uudistusta toimeenpantaessa.
Väkivaltatyön valtakunnallisen tuen ja turvakotien toiminnan turvaaminen edellyttää lisää turvakotipaikkoja
Ns. Istanbulin sopimuksen (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) tarkoituksena on ennaltaehkäistä ja poistaa naisiin kohdistuvaa ja perheessä tapahtuvaa väkivaltaa. Suomi ratifioi Istanbulin sopimuksen vuonna 2015.
Väkivaltatyölle tai Istanbulin sopimuksen toimeenpanosuunnitelmalle (2018—2021) ei ole myönnetty erillisrahoitusta. Erillisrahoituksen puute hankaloittaa sopimuksen toimeenpanoa, koska vastuu toimenpiteistä jakautuu eri ministeriöille. Valiokunta pitää erillisrahoitusta tärkeänä.
Kunnat vastaavat pääosin perustason väkivaltatyöstä, kuten sosiaalihuoltolain mukaisista palveluista ja ennaltaehkäisystä. Kuntien vastuulla olevan väkivaltatyön koordinoinnin tuesta vastaa tällä hetkellä THL:ssä vain yksi henkilö. Me allekirjoittaneet pidämme koordinointityön resursointia riittämättömänä. Mielestämme väkivaltatyön tuki ja kehittäminen voitaisiin keskittää riittävin resurssein esimerkiksi THL:n yhteyteen, jonka toimialalla on jo nyt valtaosa väkivaltatyön palveluista.
Turvakodit ovat lainsäädännössä määriteltyjä erityispalveluita ihmisille, jotka ovat kokeneet lähisuhdeväkivaltaa tai sen uhkaa. Laki velvoittaa, että eri puolilla Suomea pitää olla tarjolla ja saatavilla turvakotipalveluja tarpeeseen nähden riittävästi.
Tämän hallituskauden aikana vuodesta 2015 turvakotien määrä on kasvanut 19 turvakodista 27 turvakotiin ja turvakotien perhepaikkoja on lisätty 114 perhepaikasta 179 perhepaikkaan. Suomen jokaisessa maakunnassa on vähintään yksi turvakoti. Samoin kaikissa Suomen kymmenessä suurimmassa kaupungissa on vähintään yksi turvakoti.
Allekirjoittaneiden mielestä on tärkeää, että turvakotien toimintaan osoitettuja määrärahoja on viime vuosina lisätty. Euroopan neuvoston suositus Suomelle on 550 turvakotipaikkaa. Me korostamme, että turvakotien lisärahoittamista tulee lisätä talousarvioesitykseen vuodelle 2019, jotta turvakotipalveluiden riittävä määrä ja laadukkaat palvelut voidaan turvata Istanbulin sopimuksen mukaisesti.
Sukupuolivaikutusten arviointi — eduskunnan tietopalvelu vauhdittajaksi
Talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi on sukupuolitietoisen budjetoinnin väline. Sukupuolitietoinen budjetointi parantaa budjettiprosessin avoimuutta lisäämällä tietoa budjetin kohdentumisesta ja vaikutuksista. Talousarvion sukupuolinäkökulmainen analyysi ja sukupuolivaikutusten arviointi edesauttavat julkisten varojen tehokasta käyttöä.
Valtioneuvoston TEAS-tutkimushankkeena on toteutettu selvitys "Tasa-arvoa talousarvioon — talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi ja sukupuolitietoinen budjetointi", joka sisältää viisi suositusta sukupuolitietoisen budjetoinnin kehittämiseksi. Selvityksen suositusten mukaan sukupuolitietoiseen budjetointiin liittyvät käytännöt tulisi koota sukupuolitietoisen budjetoinnin käsitteen alle ja sukupuolitietoinen budjetointi tulisi kytkeä kansallisiin ja hallinnonalakohtaisiin tasa-arvotavoitteisiin. Lisäksi selvityksessä suositellaan, että sukupuolivaikutusten arviointi laajennetaan lainvalmistelun aikana tapahtuvasta yksittäisten toimenpiteiden arvioinnista koko laajaan talousarvioprosessiin, joka pitää sisällään hallitusohjelman, valtiontalouden kehykset ja julkisen talouden suunnitelman, talousarvion, talousarviota toteuttavan lainsäädännön ja tulosohjauksen. Selvityksessä suositellaan myös talousarvion sukupuoli- ja tasa-arvovaikutuksia koskevan raportoinnin vahvistamista ja sukupuolitietoisen budjetoinnin tukemista poliittisesti ja valtionhallinnon sisällä.
Me allekirjoittaneet toteamme, että valtiovarainministeriön talousarvioesityksen valmisteluohjeet ministeriöille ovat vuodesta 2007 lähtien sisältäneet vaatimuksen tarkastella sukupuolivaikutuksiltaan merkittävää talousarvioesitykseen vaikuttavaa toimintaa hallinnonalan pääluokkaperusteluissa. Vuoden 2019 talousarvioesityksessä kaikilla hallinnonaloilla on jonkinlainen sukupuolinäkökulma, mutta ministeriöiden tasa-arvokirjausten kattavuudessa on eroja. Me allekirjoittaneet pidämme tärkeänä, että valtiovarainministeriö edistää Tasa-arvoa talousarvioon -selvityksen sisältämien suositusten toteutumista ja antaa ministeriöille tarkennetut ohjeet talousarvion laatimiseksi sukupuolitietoisesti. Lisäksi on harkittava kehittämisideana, pystyisikö eduskunnan tietopalvelu laskemaan vuoden 2019 talousarvioesityksen hyötyjät ja häviäjät sukupuolen, iän, tulotason ja perhetyypin mukaan sukupuolitietoisen budjetoinnin kehittämiseksi ja ripeyttämiseksi.
