Kehitysyhteistyö
Suomen kehitysyhteistyön päämääränä on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen sekä ihmisoikeuksien toteutuminen. Näiden tavoitteiden toteuttamiseksi kehyskaudella 2022 — 2025 julkisen kehitysavun euromääräiseksi tasoksi esitetään julkisen talouden suunnitelmassa seuraavaa:
vuosi 2022: 1,275 mrd.euroa
vuosi 2023: 1,266 mrd. euroa
vuosi 2024: 1,293 mrd. euroa
vuosi 2025: 1,328 mrd.euroa
Summa koostuu koko valtionhallinnon kehitysyhteistyöksi raportoitavista menoista, suurimpana näistä ulkoministeriön lisäksi valtiovarainministeriön, sisäministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön pääluokista maksettavat menoerät.
Ulkoministeriön hallinnoiman varsinaisen kehitysyhteistyöhön määrärahat ovat kehyksen mukaisesti seuraavien vuosien aikana:
vuosi 2022: 705 milj. euroa
vuosi 2023: 696 milj. euroa
vuosi 2024: 723 milj. euroa
vuosi 2025: 758 milj. euroa
Pääsääntöisesti nousevista euromääristä huolimatta varsinaiseen kehitysyhteistyöhön kohdennettu 35 milj. euron leikkaus vuositasolla vuodesta 2023 alkaen tarkoittaa, että kehitysyhteistyön BKT-osuus laskee tulevina vuosina alle nykyisen 0,5 %:n tason. Vuonna 2022 osuus asettuu 0,49 %:n tasolle ja sen jälkeen laskee 0,47 %:n tasolle.
Ulkoasiainvaliokunta toteaa pitävänsä määrärahaleikkausta erittäin valitettavana. Leikkaus vaikeuttaa Suomen kehityspoliittisten tavoitteiden toteuttamista ja on selkeässä ristiriidassa suhteessa Suomen pitkäaikaiseen tavoitteeseen käyttää YK-sitoumusten mukaisesti 0,7 % bruttokansantulosta kehitysyhteistyöhön. Tämä tavoite on kirjattu myös pääministeri Marinin hallitusohjelmaan. Leikkaus myös vesittää kuluvalla vaalikaudella laajassa parlamentaarisessa yhteistyössä tehdyn työn 0,7 %:n tavoitteen saavuttamiseksi ja sen pohjaksi valmistellun tiekartan. Saadun selvityksen mukaan juuri valmistuneeseen kehityspoliittiseen selontekoon on sisällytetty 0,7 %:nsitoumus ja tavoitevuodeksi asetetaan vuosi 2030, mutta konkreettisia askelmerkkejä tai välivuositavoitteita ei ole.
Valiokunnan kuulemien asiantuntija-arvioiden mukaan nyt päätetyllä määrärahaleikkauksella voi olla heijastusvaikutuksia myös Suomen seuraavaan YK:n turvallisuusneuvoston vaalikampanjaan. Päätös myös pitää Suomen edelleen etäällä tärkeimmästä viiteryhmästään eli muista Pohjoismaista, jotka ovat toteuttaneet vähintään 0,7 %:n BKT-osuutta kehitysrahoituksessa jo 1970-luvulta lähtien. Vuonna 2020 Ruotsin kehitysrahoituksen BKT-osuus oli 1,14 %:n, Norjan 1,11 % ja Tanskan 0,73 %.
Valiokunta toteaa kuulemiensa asiantuntijatahojen tapaan, että kehitysyhteistyölle on koronapandemian myötä entistä suurempi tarve. Pandemian negatiiviset yhteiskunnalliset ja taloudelliset seurannaisvaikutukset ovat kehittyville maille tuntuvat. Maailmanpankin arvion mukaan esimerkiksi köyhien määrä globaalisti kääntyi vuonna 2020 kasvuun ensimmäistä kertaa 20 vuoteen. Agenda2030:n mukaisten kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen vaatisi useilta toimijoilta lisäpanostuksia leikkausten sijaan. Erityisesti köyhimpien ja heikoimmassa asemassa olevien huomioiminen on entistä tärkeämpää pandemian pitkäaikaisvaikutusten osuessa vahvimmin heihin.
Tätä taustaa vasten valiokunta korostaa aiempia linjauksiaan, joiden mukaisesti on tärkeää, että Suomi ohjaa kansainvälisten suositusten mukaisesti vähintään 0,2 % kehitysrahoituksesta vähiten kehittyneille ja hauraille valtioille (LDC-maat, Least Developed Countries). Tavoite on kirjattu myös hallitusohjelmaan. Toistaiseksi Suomen tuki LDC-maille on ollut noin 0,14 % tasolla.
Tärkeää on myös huolehtia, ettei kehyskaudelle päätetty leikkaus kohdistu suomalaisiin kansalaisjärjestöihin. Valiokunta korostaa aiemmin saamiaan riippumattomia evaluointiselvityksiä, joiden mukaan järjestöjen tekemä kehitysyhteistyö on tehokasta ja tuloksellista. Lisäksi valiokunnan asiantuntijakuulemisessa korostui se, että järjestöt saavuttavat kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset ruohonjuuritasolla sellaisissa pakoissa, joihin muiden toimijoiden apu ei yllä. Saadun selvityksen mukaan kehitysyhteistyön määrärahaleikkausta ei olla kohdistamassa kansalaisjärjestöihin.
Valiokunta on aiemmissa talousarviolausunnoissaan painottanut finanssisijoitusten tärkeyttä osana kehitysrahoitusta (UaVL 7/2020 vp, UaVL 2/2019 vp). Finanssisijoituksiin on osoitettu vuodesta 2015 lähtien noin 130 milj. euroa, ja julkisen talouden suunnitelmassa taso on säilytetty ennallaan. Kehitysyhteistyön määrärahaleikkauksen kompensoimiseksi valiokunta pitää välttämättömänä, että tämä kehyksen ulkopuolisen rahoitusmahdollisuuden kasvattaminen selvitetään tarkasti kuluvana vuonna pyrkien määrärahatason nostoon. Valiokunnan kuulemien alustavien arvioiden mukaan tämä saattaisi olla mahdollista. Finanssisijoitusten politiikkalinjaukset tulee käsitellä parlamentaarisesti.
Valiokunnan mielestä valtioneuvoston tulee kiinnittää entisestään huomiota myös kehitysyhteistyön tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen, jotta Suomen kehitysapu osataan ohjata parhaiten kehitystavoitteita edistäville sektoreille ja toimijoille.
Valiokunta kiinnittää huomion Euroopan unionin merkittävyyteen kehityspolitiikan toimijana ja rahoittajana. EU ja sen jäsenmaat ovat yhdessä maailman suurin kehitysavun antaja. Vuonna 2019 EU:n yhteenlaskettu julkinen kehitysapu oli 75,2 mrd.euroa, mikä vastaa noin 56 %:a maailman kaikesta julkisesta kehitysyhteistyörahoituksesta. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi kiinnittää huomiota myös EU-tasolla avun antamisen tuloksellisuuteen ja vaikuttavuuteen pysyvien kehitysvaikutusten aikaansaamiseksi. Vaikuttaminen on nyt entistäkin ajankohtaisempaa ja tärkeää, kun EU:n uutta naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön rahoitusvälinettä (NDICI-instrumenttia) ja Euroopan rauhanrahastoa ryhdytään toimeenpanemaan. Myös aktiivinen osallistuminen eurooppalaisen kehitysrahoituksen rakenteen kehittämiseen yksityisen rahoituksen lisäämiseksi Agenda2030:n mukaisiin tavoitteisiin on tärkeää. Tässä keskeistä on pyrkimykset uudistaa Euroopan investointipankkia (EIP) ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankkia (EBRD).