Valtiovarainvaliokunta ei kannata nyt käsiteltävänä olevaa komission ehdotusta ja pitää valtioneuvoston kriittistä kantaa perusteltuna. Ehdotukseen sisältyy useita, mm. tukikriteereihin ja oikeusperustaan liittyviä kysymyksiä, jotka edellyttävät uudelleenarviointia ja lisäselvityksiä. Ehdotettu mekanismi on myös monimutkainen ja rahaston koko mittava, kun otetaan huomioon vasta sovitun monivuotisen rahoituskehyksen ja elpymisvälineen huomattavat lisäpanostukset ilmastotoimiin. 

Valiokunta pitää ehdotusta ongelmallisena etenkin siihen sisältyvän EU:n talousarviosta maksettavan suoran tulotuen vuoksi, sillä sosiaalipolitiikka on keskeinen jäsenvaltioiden oman toimivallan piiriin kuuluva toimiala, josta jäsenvaltiot vastaavat itse. Myös valtioneuvosto toteaa, että laajasti tarkasteltuna energiaköyhyyden estäminen on osa yleistä sosiaalipolitiikkaa. 

Valtioneuvoston tavoin valiokunta pitää tarpeellisena, että jatkokäsittelyssä arvioidaan vielä erikseen, mahdollistaako valittu oikeusperusta suoran tulotuen kompensoinnin haavoittuville kotitalouksille ja liikenteen käyttäjille. On myös tärkeä arvioida, onko tulotuen maksaminen osa ilmastotavoitteiden toteuttamista vai onko se tosiasiallisesti sosiaalipoliittinen tavoite, joka edellyttäisi erillistä toimivaltaperustetta. 

Valiokunnan huomiota on kiinnitetty myös ehdotuksen suhteeseen suhteellisuusperiaatteeseen ja toissijaisuusperiaatteeseen. Komission ja valtioneuvoston arvion mukaan ehdotus on näiden periaatteiden mukainen, mutta valiokunnan mielestä asiaa tulisi jatkovalmistelussa arvioida myös neuvoston oikeuspalvelussa. Valmistelussa on myös syytä kiinnittää huomiota siihen, kuinka laajaa delegoitua lainsäädäntövaltaa komissiolle se lopulta tulisi merkitsemään. Valiokunnan mielestä ilmastotoimet tulee toteuttaa sosiaalisesti oikeudenmukaisesti läheisyysperiaatetta noudattaen.  

Valiokunta toteaa, että tässä vaiheessa valtioneuvosto ei ole arvioinut ehdotusta eduskunnan budjettivallan kannalta. Kyseessä on kuitenkin ehdotus merkittävän rahaston perustamisesta ja rahoittamisesta, joten sillä on väistämättä myös jäsenvaltion budjettitalouteen ulottuvia vaikutuksia. Budjettivaltaa koskevan tarkastelun lisäksi jatkovalmistelussa on myös tarpeen arvioida EU-tason ohjelmien ja rahoitusinstrumenttien kumulatiivista vaikutusta budjettisuvereniteettiin ja julkiseen talouteen. 

Valiokunnan mielestä komission ehdottamat tukikriteerit vaativat uudelleenarviointia. Ehdotuksen mukaan niissä otetaan huomioon väestön koko, kansantuote per henkilö, haavoittuvien kotitalouksien määrä sekä asumiseen liittyvät polttoainepäästöt. Eräänä kriteerinä on mm. prosenttiosuus energiaköyhyysriskin alla elävästä väestöstä, jolla oli lämmitys-, sähkö- ja vesilaskurästejä vuonna 2019. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että komission ehdottamat kriteerit johtavat siihen, että rahasto voi hyödyttää enemmän absoluuttisesti rikkaita, mutta sosiaalisesti eriarvoisia maita kuin sellaisia maita, jotka ovat absoluuttisesti köyhempiä, mutta vähemmän eriarvoisia. Suurimmat rahaston saajat olisivat Puola (17,6 %; 12,7 mrd. euroa), Ranska (11,2 %; 8,1 mrd. euroa), Italia (10,81 %; 7,8 mrd. euroa) ja Espanja (10,53 %; 7,6 mrd. euroa). 

Suomen saanto olisi arvioiden mukaan 0,54 prosenttia rahastosta eli arviolta 387 milj. euroa. Suomen maksuosuus olisi noin 1,2 mrd. euroa, jolloin nettomaksu olisi noin 840 milj. euroa. Suomen saanto on pieni, koska Suomi kuuluu keskimääräistä korkeamman tulotason jäsenvaltioihin, joissa esim. energiaköyhyys on harvinaista kattavan sosiaaliturva- ja tukijärjestelmän ansiosta. Myös liikenneköyhyyttä vähennetään mm. toimeentulotuella, koulukuljetuksilla, joukkoliikenteellä ja erilaisilla kuljetuspalveluilla.  

Ehdotus edellyttää omien varojen päätöksen muuttamista, sillä päästökauppadirektiivin muutosehdotuksen mukaan jäsenvaltiot luovuttaisivat vuodesta 2026 lähtien osan keräämistään uuden päästökaupan huutokauppatuloista EU-budjettiin omina varoina. Lisäksi on muutettava monivuotista rahoituskehystä koskevaa säädöstä, sillä rahasto lisäisi kuluvan kehyskauden menoja 23,7 mrd. eurolla. Komission esittämästä asetuksesta päätettäisiin määräenemmistöllä, mutta omien varojen päätöksen muuttaminen edellyttää jäsenmaiden yksimielisyyttä.  

Komissio ei ole vielä antanut esityksiä rahoituskehyksen ja omia varoja koskevan päätöksen muuttamisesta. Valiokunta toteaa jo tässä yhteydessä, että se ei tue ajatusta voimassa olevan monivuotisen rahoituskehyksen avaamisesta eikä myöskään kannata ennakollisen 48,5 mrd. euron sitoumuksen tekemistä seuraavalle rahoituskehyskaudelle. 

Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että komission ehdotus laajentaisi uusien omien varojen käyttötarkoitusta, sillä aiempien päätösten mukaisesti uusia omia varoja (mm. päästökaupan huutokauppatuloja) on tarkoitus käyttää elpymis- ja palautumistukivälineeseen liittyvien lainojen rahoittamiseen (HE 260/2020 vp). Käsitellessään em. hallituksen esitystä valtiovarainvaliokunta totesi, että uusien omien varojen tulee edistää verotuksen oikeudenmukaisuutta ja vahvistaa EU:n tasoisia toimia veropetosten ja veronkierron torjumiseksi. Valiokunta totesi, että uudet omat varat olisivat perusteltuja tilanteissa, joissa veroa tai maksua ei voida tehokkaasti kerätä minkään yksittäisen jäsenvaltion toimesta (VaVM 4/2021 vp).  

Valiokunta viittaa myös lausumiin, jotka eduskunta hyväksyi em. esityksen yhteydessä. Niissä eduskunta mm. edellytti, että Euroopan unionin uusien varojen järjestelmän kehittäminen ei johda Suomen kokonaisveroasteen nousuun ja ettei Suomi sitoudu toimiin, jotka muokkaavat Euroopan unionia epäsymmetrisen tulonsiirtounionin suuntaan. Eduskunta edellytti myös, ettei Suomi hyväksy järjestelyjä, jotka heikentävät jäsenvaltioiden kannustimia julkistalouksiensa tervehdyttämiseen ja kasvattavat rahoitus- ja makrovakausriskejä Euroopassa.  

Muut ohjelmat. Kuten jo edellä on todettu, vasta sovittuun monivuotiseen rahoituskehykseen ja elpymisvälineeseen sisältyy huomattavat lisäpanostukset ilmastotoimiin. Näitä toteutetaan muun muassa oikeudenmukaisen siirtymän rahaston (JTF) sekä InvestEU:n kautta, minkä lisäksi elpymisvälineestä kohdennetaan vähintään 37 prosenttia vihreään siirtymään. Ennen kuin ryhdytään suunnittelemaan uusia samankaltaisia rakenteita, on perusteltua käyttää jo olemassa olevia instrumentteja ja arvioida niiden vaikuttavuutta sekä riittävyyttä ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. 

Rahastoa koskevan ehdotuksen valmistelu on tällä hetkellä vasta alkuvaiheessa, mutta saadun selvityksen mukaan esitetty malli on herättänyt useissa jäsenmaissa vastustusta, ja sen on arvioitu voivan lisätä poliittista epäluottamusta EU-maiden välillä. On siksi tärkeää, että jatkossa tarkastellaan myös muita vaihtoehtoisia malleja, jotka olisivat kansallisesti hyväksyttävissä. Myös Suomen tulee olla jatkoneuvotteluissa aktiivinen ja hakea uusia ratkaisuja, joilla voitaisiin varmistaa kuluttajien kannustimet asumisen ja liikenteen päästövähennyksiä tukevien investointien tekemiseksi. 

Kuten valtioneuvosto toteaa, Suomi on osana Euroopan unionia sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen. Tavoite edellyttää pitkän aikavälin ilmastotoimien rakentamista siten, että EU:n hiilineutraalius saavutetaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla ennen vuotta 2050. Osana tätä tavoitetta on tärkeää, että 55-valmiuspaketista käytävien neuvottelujen lopputuloksena kokonaisuudessaan saavutetaan vuodelle 2030 asetettu vähintään 55 prosentin ilmastotavoite.