Suomen kestävän kasvun ohjelmalla on tarkoitus edistää sekä nopeavaikutteista elpymistä että pitkällä aikavälillä välttämätöntä elinkeinoelämän rakenteiden ja julkisten palveluiden uudistumista. Selonteon mukaan ohjelman sisältämien uudistusten ja investointien tavoitteena on vauhdittaa ilmastonmuutoksen torjuntaa, vahvistaa tuottavuutta ja talouden kasvupotentiaalia sekä nopeuttaa tarpeellisia rakennemuutoksia työllisyysasteen nostamiseksi sekä tuotannon ja kulutuksen saattamiseksi kestävälle perustalle. Ympäristövaliokunta on tarkastellut selontekoa oman toimialansa kannalta. Valiokunta kiinnittää valtiovarainvaliokunnan huomiota seuraaviin näkökohtiin.
Ympäristövaliokunta pitää ohjelman yleisiä tavoitteita kannatettavina. Ohjelman valmistelussa on otettu huomioon EU:n elpymis- ja palautumistukivälineen eli ns. RRF-asetuksen (Recovery and Resilience Facility) horisontaaliset kriteerit, joiden mukaan rahoitettavien hankkeiden tulee olla Pariisin ilmastosopimuksen ja do no significant harm -periaatteen mukaisia. On erittäin tärkeää, että keskeisenä osana ohjelmaa on vihreän siirtymän ja energiasektorin murroksen vauhdittaminen innovatiivisin, uuteen teknologiaan perustuvin ratkaisuin. On myös kannatettavaa, että Suomen kestävän kasvun ohjelmasta vähintään 50 % kohdistetaan vihreän siirtymän investointi- ja uudistuskokonaisuuksiin, kun RRF-asetus edellyttää 37 %:n tasoa. Lisärahoitusta saaneita EU-ohjelmia ovat lisäksi erityisesti oikeudenmukaisen siirtymän rahasto (Just Transition Fund, JFT), Maaseuturahasto ja REACT-EU, joista on mahdollista rahoittaa vihreään siirtymään liittyviä hankkeita.
Covid-19-pandemia on johtanut syvään maailmantalouden kriisiin, jonka kaikkia vaikutuksia ei vielä ole mahdollista arvioida. Ympäristövaliokunta korostaa, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat globaalisti pitkällä tähtäimellä vielä tätäkin suurempia haasteita ihmiskunnalle. EU:n elpymisvälineen avulla on siten olennaisinta tukea siirtymää kestävään, ilmastoneutraaliin talouteen. Valiokunta katsoo, että oikein kohdennettujen, vaikuttavien kokonaisuuksien kautta toimeenpantuina vihreää siirtymää tukevat panostukset avaavat merkittäviä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja edistävät siten työllisyyden ja talouden kestävää kasvupotentiaalia.
Selonteossa esitetty kestävän kasvun ohjelma sisältää 6 painopistettä, joiden alle sijoittuvia investointi- ja uudistuskokonaisuuksia on mahdollista rahoittaa EU:sta saatavan enimmäissaannon puitteissa edellyttäen, että ne täyttävät EU-lainsäädännön asettamat vaatimukset. Ohjelman painopistealueet ovat lyhyesti: 1. Koulutus sekä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminta (TKI-toiminta), 2. Talouden rakennemuutosta tukeva vihreä siirtymä, 3. Kansainvälinen kilpailukyky, 4. Digitalisaatio, 5. Työmarkkinat ja 6. Sosiaali- ja terveydenhuolto.
Painopiste 2 on talouden rakennemuutosta tukeva vihreä siirtymä. Sen alla ovat keskeiset kokonaisuudet: energiajärjestelmän murros, vihreää ja digitaalista siirtymää tukevat teollisuuden uudistukset ja investoinnit, rakennuskannan energiatehokkuus, -korjaus ja omaenergiatuotanto, yhdyskuntien ja liikenteen vähähiiliset ratkaisut sekä ympäristökestävyys ja luontopohjaiset ratkaisut. Valiokunta korostaa tarvetta varmistaa, että vihreä siirtymä ei jää yhdeksi kuudesta huomioon otettavasta painopistealueesta, vaan siitä tulee muodostua elpymissuunnitelman kärki ja samalla aidosti läpileikkaavasti huomioon otettava reunaehto, jonka avulla lisätään työllisyyttä ja kansantuotetta ja samalla edistetään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä ja hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista.
Kestävän kasvun ja vihreän siirtymän näkökulmasta olennaisimpia ovat painopisteet 1—4. Valiokunta pitää olennaisena, että niissä otetaan läpileikkaavasti huomioon riittävän laajasti ja konkreettisella tasolla vihreän siirtymän toimet ja mahdollisuudet. Keskeistä on tukea avainteknologioihin kohdistuvaa TKI-toimintaa, lieventää innovatiivisiin teknologioihin kohdistuvien investointien riskejä, vivuttaa yksityisen sektorin vähähiilisiä investointeja, ottaa huomioon vähähiilisen kiertotalouden sekä rakentamisen ja rakennetun ympäristön digitaalisiin ratkaisuihin liittyvä kansainvälinen vientipotentiaali ja tukea ekologisesti kestävää luontomatkailua. Valiokunta korostaa panostusta uusiin sekä hiilineutraaliustavoitetta tukeviin ratkaisuihin. Tärkeää on myös priorisoida toimia, jotka tukevat laaja-alaisesti useampien painopisteiden tavoitteita, sekä keskittyä riittävän suuriin ja siten vaikuttaviin kokonaisuuksiin.
Valiokunta toteaa, että selonteossa ei ole toistaiseksi tehty priorisointia, joten se ei sisällä konkreettisia ehdotuksia tuettavista elvytystoimista. Rahoituksen konkreettinen kohdentaminen kuitenkin vasta määrittää sen, missä määrin asetettuja tavoitteita todella pystytään edistämään. Toimenpiteiden arvioimisessa on siten onnistuttava, jotta kestävän kasvun ohjelman kunnianhimoiset tavoitteet saavutetaan myös käytännössä. Valiokunta toteaa, että kestävän kasvun ohjelmaan liittyvien investointi- ja kehityshankkeiden määrärahoja vuodelle 2021 on tarkoitus käsitellä lisätalousarviomenettelyssä, jonka yhteydessä määrärahojen kohdentumista merkittävimpiin hankkeisiin tai hankkeita sisältäviin tukiohjelmiin täsmennetään ja esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi tarvittavat määrärahat ja niiden käyttöperusteet. Valiokunta pitää myös tärkeänä, että investointi- ja uudistuskokonaisuuksien toimeenpanoa valvotaan ja vaikuttavuutta seurataan erikseen. Selkeät tavoitteet ja niitä tukevat mittarit tukisivat toimien vaikuttavuuden ja tehokkuuden arviointia.
Valiokunta korostaa elpymisen tukemista siten, että samanaikaisesti paitsi edistetään siirtymää hiilineutraaliuteen hallitusohjelmatavoitteen mukaisesti vuoteen 2035 mennessä otetaan myös huomioon tavoite luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä. Agenda2030-toimintaohjelman painotusten kanssa yhdenmukaisesti on tärkeää korostaa, että toimilla voidaan samanaikaisesti vähentää kasvihuonekaasupäästöjä, synnyttää uusia työpaikkoja, kohentaa taloutta ja vientiä, vahvistaa hiilikädenjälkeä sekä edistää luonnon monimuotoisuutta. Valiokunta korostaa, että siirtymässä vähähiiliseen yhteiskuntaan on välttämätöntä ottaa ilmastonmuutoksen hillintätoimien ohella samanaikaisesti huomioon toimien kestävyys myös luonnon monimuotoisuuden kannalta. Resurssitehokkuuden kasvattaminen on usein itsessään välttämätöntä ilmastotoimien toteuttamisessa, ja luonnonvarojen säästeliään käytön tulisi olla kestävän kasvun ohjaava periaate luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämistavoitteen toteuttamiseksi.
Kaikilla elvytystoimenpiteillä ei voi olla positiivisia ympäristövaikutuksia, mutta edes merkittävästi työllisyyttä tukevilla elvytystoimenpiteillä ei saa olla suuria negatiivisia vaikutuksia ilmastoon, kestävään luonnonvarojen käyttöön ja biodiversiteettiin (do no significant harm). Valiokunta toteaa, että ns. kestävän elvytyksen työryhmäYmpäristöministeriön työryhmä "Kestävä elvytys - kohti koronakriisistä toipuvaa, menestyvää ja ekologisesti kestävää Suomea". laati vuonna 2020 tätä arviointia varten kestävän elvytyksen arviointikriteeristön. Työryhmä korosti, että Suomen kannattaa panostaa erityisesti sellaisten elvytystoimenpiteiden rahoittamiseen, joiden ratkaisuilla on myös globaalia vientipotentiaalia eli suuri hiili- ja luontokädenjälki. Näin Suomi voi paitsi kasvattaa hyvinvointiaan myös olla kokoaan suurempia ekologisen kestävyyskriisin ratkaisija. Kriteeristön käytöllä voidaan minimoida riski kustannusten jäämisestä kansallisesti rahoitettaviksi, jos investointi- ja uudistushankkeet eivät toteuttaisi niille asetettuja tavoitteita.
Toimialakohtaiset vähähiilisyystiekartat on vastikään saatu valmiiksi. Tämä työ on myös osoittanut, että vähähiilinen teknologia on tulevaisuudessa yrityksille merkittävä kilpailuetu. Valiokunta katsoo, että toimialakohtaiset vähähiilitiekartat muodostavat hyvän pohjan vihreän siirtymän investoinneille ja uudistuksille. Tiekartat tarjoavat aikaisempaa tarkemman käsityksen eri toimialojen toimenpiteiden mittakaavasta, kustannuksista, investoinneista, osaamistarpeista sekä kasvu- ja vientimahdollisuuksista.
Kestävän kasvun reunaehtona on luonnonvarojen kestävä käyttö ja tuotannon ja kulutuksen suuntaaminen ympäristölle ja ilmastolle vähiten haitallisiin tuotteisiin. Kestävän kasvun lähteitä ovat muun muassa energia- ja materiaalitehokkuus, hiilineutraalius, ekologiset investoinnit, puhtaat ratkaisut, kierto- ja biotalous sekä resurssiniukkuus. Resurssitehokkuuden kasvattamisella voidaan saavuttaa synergiaetuja kaikkien painopisteiden osalta.
Pitkän aikavälin kasvuvaikutusten kannalta on tärkeää, että resursseja kohdennetaan talouden uusiutumiseen ja yritysten vähähiiliratkaisuihin perustuvan vientipotentiaalin vahvistamiseen. Energiamurroksen vauhdittamisen kannalta investoinnit energiaverkkoihin, puhtaaseen energiantuotantoon ja järjestelmäintegraatioon ovat keskeisiä ilmastoneutraaliuteen siirryttäessä. Erityisesti puhtaan energian piloteilla on mahdollisuus saavuttaa samanaikaisesti suuria päästövähennyksiä ja taloutta elvyttäviä vaikutuksia. Ei-polttoon perustuvien lämmöntuotantoteknologioiden, kuten lämpöpumppujen ja hukkalämmön, hyödyntämisessä kaukolämmössä on suurta potentiaalia tulevaisuudessa biomassan rajallisuuden vuoksi. Biomassan ohjautumista polttoon tulisi puolestaan kestävyys-, monimuotoisuus- ja ilmastovaikutusten vuoksi usein välttää ja edistää korkeamman arvonlisän tuotteita.
Kiertotalousratkaisuja kehittämällä voidaan edistää uusiutuvien luonnonvarojen kestävää käyttöä alueellisin ratkaisuin esimerkiksi biokaasun tuotantoa ja jakelua vahvistamalla. Merkittävää päästövähennys- ja liiketoimintapotentiaalia liittyy Suomessa pilottivaiheessa oleviin teknologioihin, joita ovat esimerkiksi P2X-teknologia (Power to X, sähköstä tuotteeksi), teräksen tuotanto vetypelkistyksellä, CO2-kierrätys sementtiteollisuudessa sekä hiilidioksidin talteenotto, varastointi ja käyttö (CCSU) tai esimerkiksi tekoälyä hyödyntävät ratkaisut. Valiokunta korostaa, että kiertotalouden kehittäminen edellyttää uudenlaista yritysten ja toimijoiden verkostoitumista sekä yhteistyötä materiaalien tuottajien, tuotteiden ja palveluiden tuottajien, loppukäyttäjien ja tuotteen elinkaaren jälkeisten palvelujen tuottajien kanssa. Yhteistyö auttaa tunnistamaan ja suunnittelemaan yritysten väliset arvoketjut niin, ettei arvokkaita raaka-aineita mene hukkaan missään vaiheessa ja materiaalien uudelleenkäyttö otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa.
TKI-toiminta on tuottavuuden ja talouden uudistumisen perusta. Taantumassa vaarana on yritysten ja julkisen sektorin säästöt TKI-menoista, joten TKI-toiminnan rahoittaminen elvytysvaroista on perusteltua.
Valiokunta korostaa moninaisten synergiahyötyjen tunnistamista ja huomioon ottamista määrärahojen kohdentamisessa. Esimerkiksi turpeen energiakäytön vähentyessä turpeennostoalueiden ja soiden ennallistaminen tuo ilmastohyötyjä, vahvistaa suoluonnon monimuotoisuutta ja mahdollistaa alan töiden jatkumista koneyrittäjille. Ennallistamiselle sopivia kohteita arvioidaan olevan vähintään 200 000 hehtaaria, ja aktiivisin ennallistamistoimin saavutettavat luontovaikutukset ovat lupaavia. Myös kosteikkojen ennallistamisella ja hoitotoimilla on tutkimusten perusteella nopeita vaikutuksia lintumääriin.
Sopivilla viljelytoimilla voidaan lisätä kivennäismaihin sitoutuvaa hiiltä. Esimerkiksi peltojen kipsikäsittely vähentää fosforin ohella hiilen huuhtoumista ja ylläpitää peltomaan hiilivarastoa, joten vesiensuojelutoimista saadaan myös ilmastohyötyjä. Metsänhoitomenetelmiä ja -teknologioita on tärkeää edelleen kehittää. Esimerkiksi metsänkasvua lannoituksella tehostamalla voidaan edistää hiilineutraaliustavoitteen saavuttamista varmistaen samalla myös toimien neutraalius vesistövaikutusten kannalta. Uusilla innovaatioilla tulee tukea uusien biopohjaisten tuotteiden kehittämistä ja jalostusasteen nostamista. Metsien hiilinieluja vahvistavia kannustimia kehittämällä voidaan edistää yhtäaikaisesti kestävää puuntuotantoa, hiilivarastoa ja monimuotoisuutta. Ekologinen kompensaatio olisi tärkeä keino yhteensovittaa kestävä kasvu ja luonnon kokonaisheikentymättömyys, minkä ohella kompensaatioiden kautta rahoitettavilla ennallistamistoimilla olisi alueellisesti tärkeitä työllisyysvaikutuksia. Valiokunta korostaa, että edellytykset kestävän matkailuliiketoiminnan edistämiseen rakentuvat luonnon hyvän tilan varaan. Valiokunta pitää tärkeänä, että synergiahyötyjä painotetaan suunnitelman jatkovalmistelussa.