Kestävän kehityksen tarkastelu
Kestävän kehityksen toimintaohjelman Agenda2030:n tavoitteena on sisällyttää kestävän kehityksen periaatteet ja tavoitteet osaksi tulevia hallitusohjelmia, hallituksen tulevaisuustyötä ja budjettivalmistelua. Suomi on edelläkävijänä sisällyttänyt valtion talousarvioehdotukseen kestävän kehityksen arvion nyt toisen kerran ja ehdotuksen yleisperusteluissa on myös asiaa koskeva erillinen luku (6 luku). Agenda2030-toimintaohjelman mukaisella rakenteella tarkastelun painopistealueet ovat hiilineutraali ja resurssiviisas sekä yhdenvertainen, tasa-arvoinen ja osaava Suomi. Hiilineutraaliuteen ja resurssiviisauteen liittyviä tavoitteita edistetään ehdotuksessa yhteensä noin 1,7 miljardilla eurolla.
Suurimmat toimenpidekokonaisuudet ovat energia- ja ilmastostrategian sekä keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteuttaminen. Energia- ja ilmastostrategian toteuttamiseen ehdotetaan 509 miljoonaa euroa, josta uusiutuvan energian tuotantotuki on 261 miljoonaa euroa. Kestävien biotalous- ja cleantech-ratkaisujen kokonaistasoksi ehdotetaan 681 miljoonaa euroa, josta 448 miljoonaa kohdistuu maatalouden viherryttämiseen ja ympäristökorvausjärjestelmään.
Kestävän kehityksen luvussa tarkastellaan myös veroja, joilla on merkitystä hiilineutraalius- ja resurssiviisaustavoitteen kannalta, sekä veromuutoksia, jotka edistävät tavoitteiden saavuttamista. Verojen lisäksi luvussa tarkastellaan ympäristölle haitallisia tukia. Ympäristölle haitallisten tukien määräksi arvioidaan noin 3,5 miljardia euroa. Tuet kohdentuvat pääasiassa kolmeen sektoriin: energia-, liikenne- ja maataloussektoriin. Esitetyt luvut perustuvat aikaisemmin teetettyihin selvityksiin, joiden pohjana on OECD:n kehittämä arviointityökalu haitallisten tukien määrittämiseksi. OECD:n määritelmän mukaan tuki luokitellaan ympäristön kannalta haitalliseksi, jos se aiheuttaa enemmän ympäristöhaittaa kuin tapahtuisi, jos tukea ei olisi. Suurimmaksi yksittäiseksi ympäristölle haitalliseksi tueksi mainitaan teollisuuden ja kasvihuoneiden alempi sähköverokanta, noin 600 miljoonaa euroa. Dieselpolttoaineen alempi verokanta, työmatkakuluvähennys ja työkoneissa käytetyn kevyen polttoaineen alempi verokanta johtavat noin 400 miljoonan euron tukeen. Maataloussektorilla suurin yksittäinen tukimuoto on tarkastelun mukaan luonnonhaittakorvaus, jonka suuruus on noin 548 miljoonaa euroa. Muiksi haitallisiksi tuiksi mainitaan esimerkiksi turpeen alempi verokanta, energiaintensiivisten yritysten veronpalautus ja maatalouden energiaveron palautus, päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensaatio sekä eräät maatalouden tuet.
Valiokunta toteaa, että ympäristön kannalta haitallisilla tuilla on myönteisiä vaikutuksia muiden politiikkatavoitteiden kannalta, joita ovat esimerkiksi ruoantuotanto, huoltovarmuus, uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen, aluetalous, työllisyys ja kasvu, jotka tulee ottaa huomioon niitä arvioitaessa. Valiokunta toteaa, että tukien haitallisuuden arviointi on haastavaa, koska moni tuki on elintärkeä saajalleen kilpailukykysyistä; esimerkiksi energiaveropalautuksia käytetään monissa maissa, ja ne vaikuttavat osaltaan myös investointipäätösten tekemiseen. Lisäksi olisi tärkeää, että EU:n sisällä tehtäisiin yhteisiä päätöksiä ympäristölle haitallisten tukien poistamiseksi. Kestävän kehityksen tarkastelussa on tärkeää tehdä tuet ensin näkyviksi, jotta niitä voidaan arvioida. Ilmastopolitiikan tavoitteiden kiristyminen nopealla aikataululla edellyttää toimenpiteitä myös tuki- ja verojärjestelmien vähittäiseksi kehittämiseksi näiden tavoitteiden kannalta tarkoituksenmukaisiksi. Tehtävä ei ole helppo, joten on hyvä, että työ on aloitettu.
Suomi on kansainvälisesti edelläkävijän asemassa pyrkiessään omaksumaan kestävän kehityksen osaksi budjettisuunnittelua. Tärkeä arvo on sekin, että arvion valmisteluprosessi itsessään on ollut osallistava ja etujärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat osallistuneet suunnitteluun. Prosessi on myös syventänyt eri ministeriöiden virkamiesten tietoisuutta Agenda2030-ohjelman sidoksista oman hallinnonalansa tehtäviin ja toimintoihin ja siten laajentanut ymmärrystä tavoitteista substanssivastuussa olevien virkamiesten lisäksi laajemmin hallinnosta vastaaviin henkilöihin.
Valiokunta kannustaa kehittämään arviointia edelleen. Kestävän kehityksen tarkastelu sisältää myös ilmastotarkastelun, ja tarvittaessa arviointia voitaneen kehittää myös niin, että ilmastorahoitusta voidaan tarkastella erikseen. Myös kestävän kehityksen sosiaalisten ja yhteiskunnallisten tavoitteiden osalta tulisi jatkossa pyrkiä analyyttisempaan tarkasteluun. Yksi konkreettinen jatkotoimi on selvittää ilmiöpohjaista lähestymistapaa hallinnon tulosohjaukseen ja budjetointiin. Valiokunta pitää tätä kannatettavana katsoen, että se voi tukea politiikan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta sekä hallinnon eri sektoreiden yhteistyötä kestävän kehityksen mukaisen toiminnan suunnittelussa ja resursoinnissa.
Ilmastotoimet
Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (Intergovernmental Panel on Climate Change) julkaisi 8.10.2018 kuudennen arviointiraporttinsa. Raportin keskeinen sisältö on, että ilmasto lämpenee hälyttävää vauhtia ja se pitäisi pysäyttää 1,5 C-asteeseen. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteena on pitää maapallon keskilämpötilan nousu selvästi alle kahdessa asteessa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpeneminen saataisiin rajattua alle 1,5 asteen. IPCC:n raportti kuitenkin vahvistaa käsityksen, että ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset monien asioiden kohdalla karkeasti ottaen noin kaksinkertaistuvat, jos maapallon lämpötila nousee kaksi astetta puolentoista asteen sijaan. Tavoitteen saavuttamiseksi maailmanlaajuiset nettopäästöt täytyisi kääntää jyrkkään laskuun jo vuonna 2020 ja täyteen päästöttömyyteen pitäisi päästä vuoteen 2050 mennessä. Raportti korostaa, että 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavan muutoksen mittakaava on ennennäkemätön: päästövähennyksiin tähtääviä toimia on tehtävä kaikkialla yhteiskunnassa ripeästi ja kauaskantoisesti. Päästövähennykset eivät yksin riitä lämpötilan nousun pysäyttämiseksi, vaan hiilidioksidia on pystyttävä poistamaan ilmakehästä muun muassa hiilinielujen sekä hiilidioksidin talteenoton keinoin.
Valiokunta pitää selvänä, että energia- ja ilmastostrategian ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelman (KAISU) tavoitteita tulee tarkistaa nopeasti, sillä ne perustuvat 2 C-asteen tavoitteen mukaiseen päästöjen vähentämiseen. Rahoitusta erilaisiin toimenpiteisiin päästöjen vähentämiseksi suunniteltua nopeammin tarvitaan. Valiokunta katsoo, että ensi vaiheessa tulisi selvittää tarvetta nostaa Ilmastopaneelin rahoitusta siten, että se voi perustaa vakinaisen sihteeristön työnsä tueksi. Ilmastopaneeli on tieteellinen ja riippumaton asiantuntijaelin, joka tukee ilmastopolitiikan suunnittelua ja sitä koskevaa päätöksentekoa. Monien muiden maiden ilmastopaneelien resurssit ja rahoitus ovat moninkertaiset Suomen tasoon verrattuna, joskin myös paneelien koko, toimintamalli ja asema vaihtelevat. Joka tapauksessa IPCC:n raportin edellyttämä päästövähennystavoitteiden nopea kiristämistarve edellyttää monipuolisten vaikuttavuusarviointien tekemistä laaja-alaisesti erilaisista mahdollisista toimintapoluista päästöjen vähentämiseksi, joten tarpeita selvityksille on aikaisempaa enemmän.
Ilmastorahoituksen osuus momentilla 35.10.22 (Eräät ympäristömenot) on 1,46 miljoonaa euroa. Ilmastolaissa säädetyn Suomen ilmastopaneelin toimikaudella 2016—2019 sen vuosittainen rahoitus on 300 000 euroa. Ilmastohankkeisiin osoitettavaa 160 000 euron määrärahaa käytetään kansallisen ilmastopolitiikan kehittämiseen ja toimeenpanon tukemiseen sekä ilmastopolitiikan raportoinnin kehittämiseen. Lisäksi keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman vuoteen 2030 toteuttamisen tueksi osoitetaan 1 miljoona euroa käytettäväksi kuntien ja alueiden ilmastotyön vauhdittamiseen. Näihin rahoitustarpeisiin kohdistuu jatkossa voimakas paine siten kuin edellä on viitattu.
Biodiversiteetinsuojelu
Kansainvälisen biodiversiteettisopimuksen ja Suomen kansallisen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian tavoitteena on pysäyttää vuoteen 2020 mennessä monimuotoisuuden köyhtyminen ja ekosysteemipalvelujen heikentyminen. Hallitustenvälinen IPBES-paneeli (Intergovernmental Sciency-Policy Platform on Biodiversity and Ecosystem Services) tuottaa tieteelliseen tietoon perustuvia arviointiraportteja luonnon monimuotoisuuden tilasta. Suomessa vuonna 2015 asetettu monitieteinen luontopaneeli toimii kansallisena IPBES-paneelina.
Valiokunta toteaa, että vuodelle 2020 asetettuja tavoitteita ei tulla saavuttamaan ja sekä kansainväliset että kansalliset tavoitteet asetetaan pian uudelleen. Luonnon monimuotoisuuden valtavirtaistamista on jatkettava biodiversiteetin turvaamiseksi käytännön tasolla kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön sekä eri sidosryhmien väliset pyöreän pöydän keskustelut toimien laajentamiseksi. Luonnonsuojelualueiden lisääminen on yksi keino turvata luonnon monimuotoisuuden säilymistä. Suojelualueiden määrän lisääminen ei yksin riitä tavoitteiden saavuttamiseksi, vaan myös arkiluonnon monimuotoisuuden lisäämiseen on kiinnitettävä esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa huomiota. Määrärahojen riittämättömyys on ollut esteenä erityisesti suojelualuehankintojen tekemiselle.
Valiokunta kiinnittää huomiota biodiversiteetin suojelun ja ilmastonmuutoksen väliseen globaaliin sidokseen. Lämpenevä ilmasto ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen muodostavat toisiaan kiihdyttävän kierteen, kun maatalousmaan köyhtyminen ja kuivuminen, metsäelinympäristöjen heikentyminen ja metsien hävitys sekä soiden kuivattaminen voimistavat ilmaston lämpenemistä. Maankäytön muutoksesta eli elinympäristöjen heikkenemisestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen määräksi arvioidaan 10—20 % kaikista globaaleista päästöistä. Luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä tulisi ehkäistä kaikilla sektoreilla kaikessa päätöksenteossa.
Ilmastonmuutos kiihdyttää myös vieraslajien leviämistä Suomeen, mikä osaltaan uhkaa luonnon monimuotoisuutta. Laki vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta tuli voimaan vuoden 2016 alusta. Lain tarkoituksena on torjua vieraslajeista aiheutuvia vahinkoja alkuperäisille eläin- ja kasvilajeille muun muassa estämällä haitallisimpien vieraslajien maahantuonti, niiden kasvattaminen tai päästäminen ympäristöön. Suomen ensimmäinen hallintasuunnitelma EU:n haitallisille vieraslajeille hyväksyttiin maaliskuussa 2018. Suunnitelman avulla ohjataan 37 vieraslajin torjuntaa sekä kuvataan, mille alueille näiden vieraslajien torjunta kannattaa kohdistaa. Maa- ja metsätalousministeriön pääluokan momentin 30.40.22 (Luonnonvara- ja biotalouden edistäminen) määrärahaa kohdennetaan muun ohella luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen ja haitallisista vieraslajeista aiheutuvien riskien torjumiseen. Valiokunta korostaa, että vieraslajien torjunta tarvitsisi systemaattisempaa rahoitusta taloudellisten ja biodiversiteettivahinkojen ehkäisemiseksi.
Momentin 35.10.22 (Eräät ympäristömenot) 18 miljoonan euron määrärahaa saa käyttää muun ohella vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön edistämiseen. Itämeren vedenalaisen meriluonnon kartoitusohjelman eli VELMUn inventointeja jatketaan monimuotoisuudeltaan arvokkailla alueilla. Lisäksi tavoitteena on lisätä jo kerätyn aineiston ja tiedon käyttöä mm. merialueen suunnittelussa, meriluonnon suojelussa, YVA- ja lupaprosesseissa, HELCOMin yhteistyössä sekä Suomen luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategian toimeenpanossa. Valiokunta korostaa, että vedenalaista luontoa tulisi saada jatkossa enemmän myös suojelun piiriin, sillä esimerkiksi Suomenlahden kansallispuistoon ei kuulu vesialueita lainkaan ja Saaristomeren, Tammisaaren saariston ja Perämeren kansallispuistojen täydentäminen vesialueilla olisi vedenalaisen meriluonnon kartoituksen perusteella tarpeellista. Vuonna 2011 perustettu Selkämeren kansallispuisto on ensimmäinen varsinaisia vesialueita ja meren pohjaa suojeleva kansallispuisto.
Vaelluskalakantoja elvyttäviin toimenpiteisiin oli varattu hallituksen kärkihankkeena yhteensä 7 miljoonaa euroa vuosina 2016—2018. Hallituksen Luontopolitiikka-kärkihankkeella tuettiin kalateiden ja ohitusuomien rakentamista vipurahoituksella, jolla luotiin edellytyksiä yhteistyölle ja uudenlaisille hankkeille. Valiokunta korostaa, että toimia vaelluskalakantojen luontaisen lisääntymisen vahvistamiseksi tarvitaan edelleen. Yhteisrahoitteisia vaelluskalakantojen elvyttämishankkeita on käynnistetty kymmenellä vesistöalueella. Hankkeiden rahoittajina ovat vesivoimayhtiöt, kunnat, maakuntaliitot, kalastusorganisaatiot, EU-rahastot ja valtio. Valiokunta toivoo, että hyvin liikkeelle lähteneet lukuisat hankkeet toteutuvat suunnitelmien mukaisesti. Valiokunta pitää hyvänä, että kalataloudellisia kunnostus-, kehittämis- ja kokeiluhankkeita voidaan edelleen tukea momentilta 30.40.31 (Vesi- ja kalataloushankkeiden tukeminen) 4,6 miljoonalla eurolla. Määrärahaa saa käyttää kalakantojen elinvoimaisuuden parantamiseksi kalan kulkua, kalakantojen luontaista lisääntymistä ja monimuotoisuuden ylläpitoa edistävien hankkeiden toteuttamiseen.
Valiokunta toteaa, että vanhat vesitalousluvat eivät usein sisällä kalatalousvelvoitetta lainkaan, joten lainsäädäntö muodostaa osaltaan esteen nousuesteiden poistamistavoitteelle. Kun vesilaki kuuluu oikeusministeriön hallinnonalalle, kalastuslaki maa- ja metsätalousministeriölle ja vesienhoidon edistäminen ja lajisuojelu ympäristöministeriölle, on erityistä huomiota kiinnitettävä asian poikkihallinnolliseen luonteeseen. Valiokunta kiirehtii lainsäädäntömuutostarpeen selvittämistä vaelluskalakantojen tilan elvyttämiseksi, jotta haittojen aiheuttajat vastaisivat niiden korjaamisesta.
Metsäluonnon monimuotoisuuden edistämisen kannalta tärkeä on maanomistajien vapaaehtoisiin suojelutarjouksiin perustuva Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma eli METSO-ohjelma. Ohjelma on onnistunut tavoitteissaan ja edennyt aikataulussaan, kun tehtyjä leikkauksia on paikattu lisämäärärahoilla. Suojeluun on myös ohjautunut luontoarvoiltaan laadukkaita kohteita. Valiokunta korostaa, että ohjelman jatkuminen on tärkeää biodiversiteettitavoitteiden edistämiseksi erityisesti Etelä-Suomessa, jossa suojelualueverkostoa on muuta Suomea vähemmän.
Ohjelman kokonaisuutta toteutetaan sekä ympäristö- että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla, mikä vaikeuttaa ohjelmakokonaisuuden budjetin ja toteutumisen seurantaa. METSO-ohjelmaa toteutetaan ympäristöministeriön hallinnonalalla momentilla 35.10.63 (Luonnonsuojelualueiden hankinta- ja korvausmenot; 26,6 miljoonaa euroa). Ympäristöministeriön mainitulle momentille esitetään 16 miljoonaa euroa, jolloin käytettävissä on aikaisemmilta vuosilta siirtyvät määrärahat huomioon ottaen vuodelle 2019 noin 25 miljoonaa euroa. Valiokunta pitää tärkeänä, että esitetyllä 8 miljoonan euron lisärahoituksella voidaan merkittävästi edistää METSO-ohjelman toteutusta tavoitteiden mukaisesti. Ohjelman toteutusta voi kuitenkin haitata se, että ELY-keskuksilla ei ole markkinointiin käytettävissä omaa työvoimaa. Valiokunta korostaa myös, että asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää 5 miljoonan euron lisäystä kehystasoon vuodesta 2020 alkaen. Ympäristöministeriön osalta kokonaistavoitteesta toteutuu vain 95 % vuonna 2025 ilman tasokorotusta.
Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla METSO-ohjelmaa toteutetaan momentin 30.40.22 (Luonnonvara- ja biotalouden edistäminen) määrärahalla. METSOn kehittämishankkeisiin, kuten lehtoalueiden kokonaisvaltainen luonnonhoidon suunnittelu ja tulen käyttö talousmetsissä, suunnataan 0,43 miljoonaa euroa. Momentille 30.40.45 (Metsäluonnon hoidon edistäminen) ehdotetaan 5 miljoonaa euroa, joka osaltaan mahdollistaa ohjelman mukaisten luonnonhoitotoimenpiteiden toteuttamisen noin 2 800 hehtaarilla. Tavoitteena on suojella yhteensä 82 000 hehtaaria vuoden 2025 loppuun mennessä ympäristötuella ja luonnonhoitohankkeilla. Esitetyllä määrärahatasolla arvioidaan saavutettavan noin 65 000 hehtaarin toteutus eli 79 % kokonaistavoitteesta. Valiokunta korostaa, että Metsäkeskuksen tähän työhön suunnattu henkilöstöresurssi tulisi lähes kaksinkertaistaa ohjelman toteuttamiseksi ja vuotuisen määrärahan tulisi olla tasoltaan noin 9 miljoonaa euroa.
Metsien lisäksi soilla on tärkeä merkitys paitsi luonnon monimuotoisuuden kannalta myös hiilen varastona. Suomen alkuperäisestä suoalasta on arvioitu olevan luonnontilaisena jäljellä noin 40 %, Etelä-Suomessa jopa alle 10 %. Soidensuojelun täydennystä valmistelleen työryhmän vuonna 2015 raportissaan esittämät alueet valtion mailla on saatu suojelun piiriin, mutta yksityismaiden suojelutavoitteesta on toteutunut varojen puuttuessa vasta noin 4 %.
Valiokunta tukee ympäristöministeriön tavoitetta valmistella suo- ja kosteikkoluonnon tilan parantamiseksi METSO-ohjelman kokemusten pohjalta maanomistajien vapaaehtoisuuteen perustuva toimintaohjelma vuosille 2019—2023. Maanhankinnan ja yksityisten suojelualueiden perustamisen lisäksi ohjelmassa olisi tavoitteet monipuolisille suojelukeinoille, kuten soiden vesitalouden palauttamiselle soita ennallistamalla tai ohjaamalla vesiä ympäröiviltä kunnostusojitusalueilta suoaltaisiin, pienvesien ja kosteikkojen kunnostukselle sekä uusien riistakosteikkojen perustamiselle. Koska suot ovat vesitaloudellisia kokonaisuuksia ja niiden omistus pirstaleista, tulisi vaikuttavuuden parantamiseksi pyrkiä saamaan kaikki alueen maanomistajat ohjelmaan mukaan. Soidensuojelutyöryhmän kokoamat, valtakunnallisesti arvokkaiden suoalueiden kartta- ja luontotietoaineistot ovat Etelä-Suomen yksityisten alueiden ja koko maan valtion kohteiden osalta nyt yleisessä käytössä. Tiedon avoimuudella pyritään välttämään mahdollinen, tiedon puutteesta johtuva soiden luonnonarvojen heikentäminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että ympäristöministeriölle turvattaisiin mahdollisuus käynnistää vapaaehtoisuuteen perustuva pilotointihanke suo- ja kosteikkoluonnon tilan parantamiseksi vuonna 2019, jotta suojelussa edistyttäisiin jo ennen varsinaisen ohjelman valmistumista.
Metsähallituksen julkiset hallintotehtävät
Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoitoon esitetään 31 639 000 euroa (35.10.52), eli rahoitus säilyy suunnilleen nykytasollaan. Esitykseen sisältyy Matkailu 4.0 -kärkihankerahoitusta 1,24 miljoonaa euroa ja lisäksi 1,5 miljoonan euron erillismääräraha kansallispuistojen korjausvelan vähentämiseksi. Ns. perusrahoitustaso on 29 miljoonaa euroa.
Valiokunta toteaa, että kansallispuistojen kävijämäärä kasvaa nopeasti ja on noin kaksinkertaistunut kymmenessä vuodessa. Arvioiden mukaan vuonna 2017 käyntejä kansallispuistoihin ja muihin Metsähallituksen hoidossa oleviin luontokohteisiin oli 6,7 miljoonaa, mikä tuotti noin 258 miljoonan euron paikallistulovaikutukset. Kansallispuiston käsite on kansainvälisesti tunnettu, ja puistoilla on tärkeä merkitys myös Suomeen suuntautuvan matkailun vetovoimatekijänä. Kävijämäärien kasvu ja kansainvälistyminen lisäävät merkittävästi opastus- ja retkeilypalvelujen tarvetta. Panostukset palveluvarustukseen ovat kuitenkin perusteltuja, sillä ne palautuvat moninkertaisesti paikallistalouteen. Palvelurakenteet ovat tärkeitä myös kävijöiden turvallisuuden kannalta, minkä lisäksi ne edistävät luonnossa liikkumista ja siitä saatavia terveyshyötyjä.
Valiokunta pitää erittäin tärkeänä kansallispuistojen ja retkeilyalueiden palveluvarustuksen ylläpitoa ja kehittämistä kasvavan matkailun ja virkistyskäytön tarpeisiin. Hyväkuntoiset reitistöjen ja autiotupien verkostot muodostavat perustaa kasvavalle virkistys- ja matkailukäytölle edistäen samalla luonnonsuojelullisten tarpeiden huomioon ottamista, kun maaston kulumista voidaan välttää ohjaamalla kulkemista merkityille reitistöille. Autiotupaverkosto on myös turvallisuuskysymys syrjäisillä alueilla. Metsähallituksen hallinnassa olevien alueiden opastus- ja retkeilyrakenteiden korjausvelan on arvioitu vuonna 2017 olevan noin 37,5 miljoonaa euroa ja kulttuuriperintökohteiden osalta yli 70 miljoonaa euroa. Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien määrärahaan tulisi saada tasokorotus suojelukohteiden hoitamiseksi siten, että turvataan niistä saatavat talous-, työllisyys- ja matkailuhyödyt varmistaen samalla suojelukohteiden ainutlaatuisten luonnonarvojen säilyminen. Kävijätyytyväisyys on edelleen hyvällä tasolla mutta lievässä laskussa. Valiokunta korostaa, että kansallispuistot sijaitsevat usein alueilla, joilla työllistymismahdollisuuksia on niukasti, ja satsauksilla on siten huomattavaa merkitystä aluepoliittisesta ja yrittäjyyden tukemisen näkökulmasta.
Kulttuuriperintökohteista huolehtiminen on haastavampaa ja kalliimpaa kuin vaellusreittien tai muun palveluinfran rakentaminen, mikä tulisi ottaa huomioon Museovirastolta Metsähallituksen hoitoon siirtyneiden linnoitusten, linnanraunioiden ja muiden historiakohteiden rahoituksessa. Jatkossa tulee löytää kestävä ratkaisu korjausvelkaan liittyvään tavoitetasoon ja kustannusten kattamiseen julkisen talouden liikkumavara huomioon ottaen.
Metsähallituksen voiton tuloutukseksi on talousarvioesityksessä asetettu 100,7 miljoonaa euroa. Julkisten hallintotehtävien yksikön kokonaismenot ovat 60—65 miljoonan euron tasolla, josta budjettirahoitus kattaa noin 70 %, tulorahoitus noin 15 % ja EU-rahoitus noin 7 %. Metsähallituslaki edellyttää, että Metsähallituksen on otettava riittävästi huomioon biologisen monimuotoisuuden suojelu ja tarkoituksenmukainen lisääminen muiden tavoitteiden kanssa. Metsähallitus onkin määrittänyt rajoitetun käytön piiriin 177 000 hehtaaria monimuotoisuuskohteita, joissa ei tehdä hakkuita tai jotka ovat rajoitetun käytön piirissä. Tästä aiheutuu laskennallisesti noin 38 miljoonan euron hakkuutulojen menetys. Valiokunta pitää tärkeänä, että Metsähallitus toimii uudistetun metsänhoitoa ohjaavan ympäristöoppaansa mukaisesti siten, että talouskäytössä olevissa monikäyttömetsissä kuollut puu jätetään korjaamatta ja eläviä säästöpuita ja riistatiheikköjä jätetään aiempaa runsaammin. Myös retkeilyalueiden metsänhoitoa koskeva ohjeistus on uudistettu ja retkeilyalueilla suositaan peitteellisiä metsänkäsittelymenetelmiä, jolloin metsikkö säilyy koko ajan puustoisena. Retkeilyalueilla voidaan tehdä vain pieniä, 0,3—1 hehtaarin suuruisia pienalauudistuksia tai kulotuksia. Valiokunta katsoo, että valtionmetsien käsittelyä tulisi toteuttaa hillitysti erityisesti suosituimpien matkailukeskusten ja kansallispuistojen välittömässä läheisyydessä.
Vuonna 2014 voimaan tullut metsälain uudistus tarjoaa entistä enemmän vapautta ja toisaalta vastuuta metsänomistajalle oman metsänsä hoidossa. Lakiuudistuksen olennaisimmat uudistukset olivat uudistushakkuiden ikä- ja läpimittakriteerien poistaminen, eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen ja pienaukkohakkuiden salliminen, yläharvennusten salliminen tasaikäisen metsän kasvatuksessa sekä vähätuottoisten ojitettujen turvemaiden metsien uudistamisvelvoitteen poistaminen. Taimikon perustamista koskevat toimenpiteet on saatettava loppuun kolmen vuoden kuluessa uudistushakkuun päättymisestä, joten lainsäädäntö ei tältä osin muuttunut. Valiokunta korosti hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (YmVL 28/2013 vp), että metsän uudistuskypsyysrajojen poistamisen lopullista vaikutusta metsien käsittelyyn on vaikea ennakoida, joten asiaa on syytä seurata ja tarvittaessa tulee ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin, jos uudistus johtaa metsäluonnon monimuotoisuuden köyhtymiseen laajemmilla alueilla metsän uudistamisiän voimakkaasti laskiessa. Valiokunta pitää tarpeellisena, että metsälain toimivuudesta tehdään arvio nyt, kun uudistuksesta alkaa olla käytännön kokemusta.
Biodiversiteetinsuojelunäkökulmasta olisi tärkeää arvioida myös metsälain 10 §:n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelua koskevaa käytäntöä. Kohteiden määrää lisättiin metsälain vuoden 2014 uudistuksessa, mutta resurssien puutteen vuoksi Metsäkeskukset eivät ole voineet kattavasti inventoida uusia kohteita. Valtakunnallinen 10 §:n mukaisten kohteiden inventointi ei sekään ole kattava. Metsänomistajan vastuulla on kuitenkin tunnistaa pykälän mukaiset kohteet. METSO-ohjelman kautta metsänomistaja on myös voinut ohjautua vapaaehtoiseen suojeluun ja saada suojelusta korvauksen niiden kohteiden osalta, joissa 10 §:n mukaisesta suojelusta olisi aiheutunut taloudellista tappiota. Metsälain toimivuuden ja valtakunnallisen inventoinnin rahoituksen tarkastelu olisi valiokunnan mielestä nyt ajankohtaista.
Itämeren ja vesien suojelun rahoitus
Valiokunta pitää erinomaisena, että talousarvioesitykseen sisältyy 15 miljoonan euron lisämääräraha vesiensuojelun tehostamiseen. Määrärahasta 10 miljoonaa euroa on momentilla 35.10.61 (Vesien ja ympäristönhoidon edistäminen), 4,5 miljoonaa euroa momentilla 35.10.22 (Eräät ympäristömenot) ja 0,5 miljoonaa euroa momentilla 35.10.20 (Ympäristövahinkojen torjunta). Lisämäärärahalla on tarkoitus erityisesti tehostaa vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden nopeaa toimeenpanoa.
Vesien- ja merenhoidon toimenpiteiden toteuttamisen rahoitustarve on kasvava. Itämeren ja sisävesien ravinne- ja kiintoainekuormitusta on viime vuosikymmenten meren- ja vesienhoidon toimilla saatu alennettua, mutta vanha kuormitushistoria yhdistettynä nykyiseen kuormitustasoon ei kuitenkaan mahdollista hyvän tilan saavuttamista ilman lisätoimenpiteitä. Ilmastonmuutoksesta aiheutuvat lisääntyvät sateet ja leudot talvet pahentavat ravinnekuormituksen valumista vesiin. Suomi on Itämeren kolmanneksi suurin fosforikuormittaja ja neljänneksi suurin typpikuormittaja. Maatalouden suhteellinen osuus fosforin kuormituksesta on kasvanut, kun muita päästöjä on saatu vähennettyä. Maatalouden fosforipäästöt ovat laskeneet verrattain vähän, ja typpikuormitus on jopa kasvanut. Osasyynä tähän on aiempi ylilannoitus ja toimenpiteiden kohdentuminen vähemmän optimaalisiin kohteisiin. Metsätalouden osuus kokonaiskuormituksesta on myös ilmeisesti aiempaa arvioitua suurempi.
Valiokunta korostaa, että tulokset vesienhoidon kärkihankkeista ja ravinteiden kierrätykseen keskittyvistä ns. RAKI-hankkeista ovat rohkaisevia. Onnistuneiden tulosten perusteella on tarkoituksenmukaista kokeilla laajemmin maatalouden innovatiivisia vesiensuojelumenetelmiä. Esimerkiksi pellolle lisättävistä maanparannusaineista kipsi, rakennekalkki ja kuitulietteet pidättävät tulosten mukaan pelloilla maa-ainesta ja ravinteita, erityisesti fosforia. Kärkihankkeessa on myös kokeiltu vesistö- ja valuma-aluekohtaisen yhteistyön toimintamalleja. Toimintamallissa alueen toimijat yhdessä sopivat vesiensuojelun tavoitteet sekä suunnittelevat ja toteuttavat tarvittavat toimenpiteet. Alustavien arvioiden mukaan 0,5 miljoonan hehtaarin alueen kipsikäsittelyllä Etelä- ja Varsinais-Suomessa voitaisiin vähentää huomattavasti ravinteiden liukenemista vesiin. Maatalouspolitiikan tukijärjestelmien tulisi edistää tällaisten vaikuttavien ympäristötoimenpiteiden toteuttamista.
Valiokunta korostaa tarvetta edistää kiertotalouden keinojen käyttöönottoa lisäämällä ravinteiden talteenottoa erityisesti Itämeren ja muiden vesistöjen kannalta herkillä alueilla siten, että vähintään 50 % lannasta ja yhdyskuntajätevesilietteestä saadaan kehittyneen prosessoinnin piiriin vuoteen 2025 mennessä. Tavoitteena on biomassojen prosessoinnin, kierrätyslannoitevalmisteiden tuotannon ja tuotekehityksen, ravinteiden kierrätyksen logistiikan ja palveluratkaisujen edistäminen sekä korkean jalostusasteen tuotteiden kehittäminen biomassoista.
Valiokunta toteaa, että maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalan lukujen 30.10 ja 30.20 momenteille on osoitettu määrärahat, joilla edistetään muun muassa peltojen tuotantokyvyn ylläpitämistä ja hyviä viljelymenetelmiä, ravinteiden tehostettua kierrätystä ja luonnon monimuotoisuuden edistämistä. Valiokunta korostaa, että myös vesiensuojelutavoitteiden toteuttaminen perustuu pellon kasvukunnon ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Pitkäjänteistä työtä tarvitaankin hyvän maan rakenteen syntymistä ja ylläpitoa varten. Hyvä maan rakenne parantaa ravinteiden hyväksikäyttöä. Viljelykierto on tehokas maan kasvukunnon parantaja. Syväjuuriset, paljon biomassaa maahan jättävät kasvit kuohkeuttavat maata. Olkien kyntäminen maahan sekä karjanlannan käyttö lisäävät maan orgaanista ainesta ja vilkastuttavat hyödyllistä pieneliötoimintaa. Kevennetyt muokkausmenetelmät ja suorakylvö saattavat sopia joillekin lohkoille paremmin kuin kyntö. Huono salaojitus lisää eroosiota pintamaassa, mikä lisää ravinteiden ja humuksen huuhtoutumista. Myös kalkitus ja riittävä lannoitus edistävät hyvän rakenteen syntymistä, sillä ne edesauttavat laajan ja tehokkaan juuriston muodostumista.
Suomen aluevesillä ja talousvyöhykkeellä arvioidaan olevan yli tuhat hylkyä, joista osa muodostaa ympäristöuhan niissä olevan öljyn ja haitallisten aineiden vuoksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että vesiensuojelun tehostamisohjelman osalta 500 000 euron määrärahaa momentilla 35.10.20 (Ympäristövahinkojen torjunta) voidaan käyttää hylkyjen saneeraukseen. Valiokunta toteaa, että työ edellyttää paitsi hylkyjen priorisointia niiden muodostaman uhan mukaan myös viranomaisvastuiden selkeyttämistä ja käytännön toimintatapojen vakiinnuttamista.
Vesiensuojeluohjelman rahoitus on tärkeää myös hulevesien käsittelyn kehittämiseen. Hulevesissä olevien ravinteiden ja haitta-aineiden pääsy vesistöön tulisi estää. Estämiseen voidaan hyödyntää luontopohjaisia käsittelyratkaisuja, kuten biosuodatusta, sekä rakentaa kosteikkoja ja viheralueille sijoittuvia hallittuja viivyttämis- ja imeyttämisalueita suoraan vesistöön johtamisen sijaan. Valiokunta kannattaa kokeiluhankkeiden käynnistämistä, sillä ilmastonmuutos tulee pahentamaan hulevesiongelmaa nopeasti ja sen hallitsemiseen tarvitaan kestäviä ratkaisuja.
Ympäristövahingot
Valiokunta pitää valitettavana, että konkurssiin päätyneiden yritysten ympäristövahinkojen korjaaminen on usein jäänyt valtion budjettivaroin hoidettavaksi eikä aiheuttaja maksaa -periaate ole näin toteutunut. Talousarvioehdotuksessa varataan momentille 35.10.20 (Ympäristövahinkojen torjunta) Nivalassa sijaitsevan Hituran kaivoksen sulkemisen II-vaiheeseen 16,3 miljoonaa euroa. Sulkemisen II-vaiheen työt sisältävät mm. rikastushiekka-altaiden ja vesialtaiden sulkemisen sekä sivukivialueiden sulkemisen. Kaivosyhtiön asettama 2 miljoonan euron vakuus ei riittänyt läheskään tarvittavien toimenpiteiden tekemiseen. Myös Lievestuoreen tapauksen viimeiseen vaiheeseen osoitetaan momentille 35.10.61. (Vesien- ja ympäristönhoidon edistäminen) vielä 500 000 euron määräraha kunnostuksen loppuunsaattamiseen.
Valiokunta toteaa, että olemassaolevia lakisääteisiä järjestelmiä ovat nykyisin pakollinen ympäristövahinkovakuutus ja öljysuojarahasto, joilla kummallakin on oma rajallinen soveltamisalansa. Lakisääteisen ympäristövahinkovakuutuksen tarkoituksena on varmistaa, että taloudelliset vahingot ja muut ympäristövahingot sekä ympäristövahinkojen torjunta- ja ennallistamiskustannukset korvataan silloinkin, kun korvauksia ei saada perityksi vahingon aiheuttajalta. Vakuutuksesta korvataan ainoastaan ympäristövahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (737/1994) tarkoitettuja ympäristövahinkoja.
Vakuusvelvoitteita sisältyy sekä kaivoslakiin että ympäristönsuojelulakiin. Kaivoslain 108 §:n mukaan kaivosluvan haltijan on asetettava kaivostoiminnan lopetus- ja jälkitoimenpiteitä varten vakuus, jonka on oltava riittävä kaivostoiminnan laatu ja laajuus, toimintaa varten annettavat lupamääräykset ja muun lain nojalla vaaditut vakuudet huomioon ottaen. Ympäristönsuojelulain 59 §:n mukaan jätteen käsittelytoiminnan harjoittajan on asetettava vakuus asianmukaisen jätehuollon, seurannan, tarkkailun ja toiminnan lopettamisessa tai sen jälkeen tarvittavien toimien varmistamiseksi. Valiokunta toteaa myös, että eduskunta on hyväksynyt CETA-sopimuksen hyväksyessään lausuman (EV 41/2018 vp — HE 147/2017 vp), jolla se edellyttää hallituksen käynnistävän välittömästi kaivoslain uudistamisen arvioinnin ja tuovan tarvittavat muutosesitykset eduskunnan hyväksyttäviksi niin, että muutokset voidaan saattaa voimaan tällä vaalikaudella.
Oikeusministeriö viimeistelee parhaillaan hallituksen esitystä konkurssilain muuttamiseksi. Hallituksen esityksen tavoitteena on selventää konkurssipesien ympäristövastuita niin, että laista kävisi ilmi, miltä osin konkurssipesällä olisi velvollisuus huolehtia ympäristövastuista omalla kustannuksellaan ja miltä osin taas velvollisuutta ja kustannusvastuuta ei olisi. Tällä hetkellä tilanne on oikeudellisesti epäselvä, sillä ympäristölainsäädännön velvoitteiden soveltamisesta konkurssitilanteessa ei ole säädetty.
Toissijaisten ympäristövastuujärjestelmien kehittämistä selvittänyt ympäristöministeriön työryhmä esitti raportissaan vuonna 2014 käyttöalaltaan marginaaliseksi osoittautuneen vakuutuspohjaisen järjestelmän vaihtoehdoksi valtion budjetin sisäisen rahastoinnin mallia eli yrityksiltä veroina kerättävien varojen kerryttämistä valtion talousarviossa. Ympäristöministeriö on nyt käynnistänyt selvitystyön parhaista kansainvälisistä käytännöistä vakavien ympäristöriskien torjunnan ja ympäristövahinkojen korvauksien toissijaisen vastuun rahoitusjärjestelmän kehittämiseksi. Selvitys tehdään kansallisen päätöksenteon tueksi ja siinä esitettävien ratkaisumallien perustelemiseksi. Valiokunta pitää hyvänä, että ympäristöministeriö toimii aktiivisesti toissijaisen rahoitusjärjestelmän kehittämiseksi. Valiokunta kiirehtii toissijaista vastuuta koskevan rahoituksen järjestämistä.
Avustukset järjestöille
Momentille 35.01.65 (Avustukset järjestöille ja ympäristönhoitoon) esitetään 1,73 miljoonaa euroa. Määrärahalla tuetaan laaja-alaisesti valtakunnallisia luonnonsuojelu- ja ympäristöjärjestöjä, valtakunnallisia asunto- ja rakennusalan järjestöjä, saariston ympäristönhoitoa sekä saaristo- ja tunturialueiden jätehuoltoa. Valiokunta pitää määrärahaa pienenä, mutta tärkeänä katsoen, että tason tulisi vastata edeltävien vuosien tasoa.
Yhdyskunnat, rakentaminen ja asuminen
Asuntorakentaminen on edelleen ennätyksellisen korkealla tasolla. Vuonna 2017 aloitettiin 46 000 asunnon rakentaminen, ja vuonna 2018 tason ennakoidaan pysyvän edelleen korkealla, noin 42 000—44 000 asunnossa. Myös valtion tukema asuntotuotanto on ollut hyvällä tasolla. Vuonna 2017 aloitettiin yhteensä noin 8 600 tuetun asunnon rakentaminen, joista noin 7 700 oli korkotuettuja. Talousarvioehdotus mahdollistaa vuonna 2019 noin 9 000 tuetun asunnon rakentamisen, kun valtuus säilyy entisellä tasollaan 1 410 miljoonassa eurossa.
Valiokunta pitää tärkeänä, että asumisen kohtuuhintaisuutta pidetään pitkäjänteisesti yhtenä keskeisenä tavoitteena niin vuokra-asumisen kuin omistusasumisenkin osalta erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa. Asuntojen riittävä tarjonta muodostaa keskeisen lähtökohdan kohtuuhintaisuuden tavoitteen toteutumiselle, ja ennätyksellisen korkea tuotantotaso näkyykin jo maltillisena hintakehityksenä. Valiokunta pitää tärkeänä pyrkimystä pitkäjänteiseen asuntopolitiikkaan ja katsoo, että tavoitteena tulee olla hallituskaudet ylittävä, pitempiaikainen kehittämisohjelma. Valiokunta yhtyy asuntopolitiikan pitkän aikavälin kehittämistarpeisiin siten kuin tarkastusvaliokunta on mietinnössään TrVM 3/2018 vp esittänyt (eduskunnan täysistunnon käsiteltävänä 25.10.2018). Asuntopolitiikkaa tulisi tarkastella asumisen ja sen kehittämisen näkökulmasta, ei yksinomaan sosiaali-, työllisyys- tai suhdannepolitiikkana.
Valiokunta korostaa erityisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen tavoitteita yhdistävien MAL-sopimusten merkitystä. Talousarvioehdotuksen mukaan Helsingin seudun MAL-alueilla saa myöntää edellisen vuoden tapaan käynnistysavustuksia enintään 20 miljoonaa euroa muiden kuin erityisryhmien vuokra-asuntojen rakentamiseen, 10 000 euroa asuntoa kohden. Kunnallistekniikan rakentamisen avustuksiin valtuus on enintään 15 miljoonaa euroa. Sopimukset ovat toteutuneet hyvin etenkin yhdyskuntarakenteen tiivistämisen ja asuntotuotantotavoitteiden osalta. Valiokunta korostaa, että myös liikenneinvestoinnit ovat välttämätön osa kasvavan kaupungin ja kaupunkiseudun kasvua. Kaikkiaan riittävän tonttitarjonnan ja hyvän yhdyskuntarakenteen kehityksen edellytyksenä on maankäytön ja liikenteen suunnittelun tiivis integrointi ja ymmärrys näiden keskinäisestä vuorovaikutuksesta. Määräaikaisin MAL-sopimuksin on saatu tältäkin osin hyviä tuloksia aikaan. Liikenteen päästövähennystavoitteiden saavuttaminen tulee kuitenkin jatkossa edellyttämään huomattavasti nykyistä tehokkaampia toimenpiteitä, ja näitä huomioidaan jo tulevalla sopimuskaudella.(Maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimusten 2016—2019 toteutuminen ja MAL menettelyn vaikuttavuus Helsingin, Tampereen, Turun ja Oulun kaupunkiseuduilla; ympäristöministeriö)
Vapaaehtoiseen sopimiseen perustuvia MAL-sopimuksia on syytä jatkaa ja kehittää edelleen suurten kaupunkiseutujen ja maakuntakeskusten kehityksen tukemiseksi. MAL-sopimusten jatkuvuudesta tulisi myös sopia yli vaalikausien niin, ettei sopimiskulttuurin jatkumisesta ole epävarmuutta. Valiokunta korostaa, että seuraavien MAL-sopimusten valmistelun aikana hallinnolliset rakenteet ja alan lainsäädäntökin tulevat muuttumaan merkittävästi, mutta nämä muutokset eivät millään tavoin vähennä tarvetta valtion ja kuntien ja myös tulevien maakuntien väliselle yhteistyölle.
Valiokunta pitää kannatettavana talousarvioesitykseen sisältyvää valtuutta käyttää vuonna 2019 Valtion asuntorahastosta 50 miljoonaa euroa A-Kruunu Oy:n oman pääoman vahvistamiseksi. Pääomitus mahdollistaa A-Kruunun asuntotuotannon kaksinkertaistamisen ja laajentamisen pääkaupunkiseudun lisäksi muihinkin kasvukeskuksiin. A-Kruunu Oy on valtion erityistehtäväyhtiö, jonka omistajaohjauksesta vastaa ympäristöministeriö. Yhtiön erityistehtävänä on rakennuttaa vuokra-asuntoja omaan omistukseen Helsingin seudulle kohtuullisilla kustannuksilla ja vuokratasolla. Asuntojen rahoituksessa käytetään 40 vuoden korkotukilainaa asukasvalintaperiaatteineen. Valiokunta katsoo, että valtuus tukee kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon pitkäjänteistä edistämistä pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa.
Valiokunta toteaa, että pitkäkestoisen 40-vuotisen korkotuen ehtojen heikko kannustavuus ja epäsuhta lyhytkestoiseen korkotukimalliin verrattuna oli epäkohta, jota korjattiin olennaisilta osin hallituksen esityksellä YmVM 3/2018 vp — HE 12/2018 vp. Valiokunta katsoi kuitenkin lakiehdotukset hyväksyessään, että kokonaistarkastelussa muutokset eivät todennäköisesti olleet riittäviä lisäämään merkittävästi pitkän korkotukijärjestelmän mukaista vuokra-asuntotuotantoa.
Vuonna 2016 otettiin käyttöön uusi 10 vuoden korkotukimalli vuokratalojen rakentamista varten. Uuden tukimallin tavoitteena on monipuolistaa valtion tukeman vuokra-asuntotuotannon rahoitusvaihtoehtoja ja lisätä kohtuuvuokraisten asuntojen tarjontaa kasvukeskuksissa. Valiokunta korosti uuden lain hyväksyessään, että uuden korkotukimallin toimivuuden huolellinen seuranta on erittäin tärkeää. Valiokunta saa edellyttämänsä selvityksen korkotukimallien toimivuudesta vuoden 2018 loppuun mennessä.
Monet väestöltään vähenevillä alueilla toimivat vuokrataloyhteisöt kamppailevat taloudellisten vaikeuksien kanssa. Asuntojen tyhjäkäyttö ja vuokrataloyhteisöjen taloudelliset vaikeudet myös estävät vuokrataloyhteisöä kehittämästä sitä asuntokantaa, joka on alueella yhä tarpeen. Valtion tuella rakennettujen vuokratalojen tyhjillään olo ja vajaakäyttö aiheuttavat ongelmia myös lainanantajille ja takaajille eli kunnille, valtiolle ja rahalaitoksille.
Valiokunta korostaa tämän maansisäiseen muuttoliikkeeseen perustuvan systeemisen ongelman merkitystä ja pitää hyvänä, että hallitus on antanut eduskunnalle esityksen HE 208/2018 vp, jolla tilannetta helpotetaan. Esityksen tarkoituksena on edistää taloudellisissa vaikeuksissa olevien ja todennäköisesti taloudellisiin vaikeuksiin ajautuvien valtion tukemien vuokrataloyhteisöjen talouden tervehdyttämistä ja elinkelpoisuuden säilyttämistä sekä ennaltaehkäistä valtion taloudellisten riskien toteutumista. Tukitoimenpiteitä olisi mahdollista myöntää jo silloin, kun taloudelliset vaikeudet näyttävät todennäköisiltä, jolloin vaikeudet eivät pääsisi eskaloitumaan. Valiokunta korostaa samalla, että yksinomaan asuntopolitiikalla ei kuitenkaan voida ratkaista väestöltään vähenevien alueiden ongelmia, vaan sen lisäksi tarvitaan myös laajemmin muuta yhteiskuntapolitiikkaa ja ratkaisuja, joilla alueiden toiminnalliset edellytykset säilyvät.
Valiokunta pitää hyvänä alkuna avustusmäärärahaa sähköautojen latauspisteiden edellyttämiin kiinteistöjen sähköjärjestelmiin kohdistuviin muutoksiin. Henkilöautoliikenteen sähköistämistä tulisi kuitenkin edistää strategioissa esitettyä nopeammin ja siten määrärahaa latauspisteiden rakentamisavustuksiin tulisi jatkossa nostaa. Asuinrakennuksen omistaville yhteisöille on varattu valtion talousarviossa yhteensä 1,5 miljoonan euron määräraha (35.20.52 Avustukset asuinrakennusten sähköisen liikenteen infrastruktuurin edistämiseen). Avustuksella edistetään sähköautojen kotilatausmahdollisuuksien yleistymistä ja siten sähköautokannan kasvua energia- ja ilmastostrategian tavoitteiden mukaisesti. Avustusta myönnetään 35 % toteutuneesta arvonlisäverollisesta kokonaiskustannuksesta, kuitenkin enintään 90 000 euroa hakijaa kohti.
Talousarvioesitykseen sisältyvä korjausavustusmääräraha (35.20.55) on 15,5 miljoonaa euroa. Lisäksi avustuksiin kohdennetaan varoja Asuntorahastosta 20 miljoonan euron valtuus, joten kokonaismäärä on 35,5 miljoonaa euroa. Avustukset suunnataan hissien jälkiasennuksiin sekä iäkkäiden ja vammaisten asuntojen korjausten tukemiseen. Ikääntyneiden ja vammaisten asuntojen korjausavustusta voidaan myöntää vähintään 65-vuotiaille tai vammaisille henkilöille, jotka omistavat asuinrakennuksen, asunnon tai asunto-osakkeet, jotka oikeuttavat hallitsemaan asuinhuoneistoa. Myönnettävän tuen enimmäismäärä on nostettu aiemmasta 40 %:sta 50%:iin. Valtioneuvoston asetusmuutoksella 13.6.2018 on korotettu tulorajoja siten, että bruttotulot henkeä kohti eivät saa ylittää 2 000 euroa kuukaudessa.
Korjausavustusten myöntäminen on keskitetty kunnilta Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAan, jossa on otettu käyttöön sähköinen hakemisjärjestelmä. Valiokunta toteaa, että hakemusten käsittelyssä ja myöntämisessä on ilmennyt siirtymävaiheessa ongelmia. Korjausavustushakemusten hylkäämiseen vaikuttaneita tekijöitä ovat sähköiseen hakujärjestelmään siirtymisen ohella ikääntyneiden henkilöiden tarvitseman henkilökohtaisen ohjauksen ja neuvonnan puute. Korjausavustusten avustusehtojen ja hakuohjeiden sekä ARAn päätöskirjeiden ymmärrettävyyden kehittämiseksi on myös käynnissä toimenpiteitä.
ARAn tehtäviä on viime vuosina lisätty, kun sen hoidettavana on esimerkiksi ARA-asuntojen vuokranmäärityksen valvonta, asumisoikeusasuntoihin liittyvät valvontatehtävät, rakennuksen energiatodistukseen liittyvät rekisteröinti- ja valvontatehtävät, tuetun asuntokannan riskienhallintatehtävät sekä ikääntyneiden ja vammaisten korjausavustusten myöntäminen ja avustusten myöntäminen asuinrakennusten sähköisen liikenteen infrastruktuurin edistämiseen. Rahoitusta ei kuitenkaan ole vastaavasti nostettu. Valiokunta korostaa ARAn merkitystä asumiseen liittyvän lainsäädännön toteuttajana ja katsoo, että tehtävien kokoamisella yhteen virastoon saadaan keskittämishyötyjä. Valiokunta kuitenkin korostaa, että ARAn määrärahatasoa tulisi nostaa edellä viitattujen ongelmien ratkaisemiseksi.
Valiokunta huomauttaa edellä esitettyihin avustuksiin viitaten, että aikaisemmin mainittu IPCC:n raportti huomioon ottaen on todennäköistä, että energia- ja ilmastostrategiaa on tarkistettava nopeasti ja esitettävä nopeammin vaikuttavia toimia päästöjen vähentämiseksi. Esimerkiksi vero- ja erilaisia tukijärjestelmiä on tarkasteltava ja sovitettava ne yhteen ilmastotavoitteiden kanssa. Liikenteessä esimerkiksi työsuhdeauton verotusta muuttamalla olisi mahdollista saada nopeasti kannustimia sähköautokannan kasvattamiseksi.
Valiokunta pitää ilmastoperustein tärkeänä talousarvioehdotuksen määrärahaa 35.10.61 (Vesien- ja ympäristönhoidon edistäminen) puurakentamisen edistämiseen 2 miljoonalla eurolla vuonna 2019. Rahoituksen turvin on mahdollista jatkaa tärkeää kehitystyötä liittyen puun käytön erityiskysymyksiin tiivistyvien kaupunkien rakentamisessa ja suurten puurakenteiden käytössä. Tarpeen on myös edistää alueellisten osaamiskeskittymien muodostumista ja jatkaa muuttuneisiin rakennusmääräyksiin liittyvää viestintä- ja koulutustyötä sekä rakennusmääräysten kehittämistä neutraaliin suuntaan. Valiokunta painottaa myös rakentamisen ilmastovaikutusten vähentämisen tärkeyttä ja kiirehtii siksi rakennuksen hiilijalanjäljen mittaamisen käyttöönottoa.
Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelmaan ehdotetaan 0,7 miljoonaa euroa vuodelle 2019 (23.01.25). Toimenpideohjelman tavoitteena on julkisten rakennusten tervehdyttäminen sekä sisäilmasta oireilevien hoidon ja kuntoutuksen tehostaminen. Ohjelma painottuu sisäilman laatuun julkisissa rakennuksissa julkisia palveluita tarjoavien ja käyttävien ihmisten suojelemiseksi. Tällä hetkellä yleisimpiä sisäilmaongelmien syitä julkisissa rakennuksissa ovat puutteellinen tai väärin toimiva ilmanvaihto, kosteus- ja homevauriot, lämpötilaongelmat, mineraalikuitupölyongelmat sekä kemialliset epäpuhtaudet ja radon. Sisäilmaongelmaisissa rakennuksissa esiintyy usein monia haittatekijöitä yhtä aikaa. Yhteistyötä tehdään yksityisen sektorin kanssa, ja tavoitteena on kehittää yhdessä kestäviä kiinteistön hallinnan strategisia käytäntöjä.
Valiokunta pitää tärkeänä, että työ kosteus- ja hometalkoiden jälkeen jatkuu pitkäjänteisesti ja perustuen aikaisemmassa työssä aikaansaatuun aineistoon. Ohjelman määräraha on vaatimaton, joten sen on pystyttävä edistämään olemassa olevan tiedon käyttöä ja jakamista. Ensin on tavoitteena valtakunnan laajuista vuorovaikutusta ja viestintää tukevan verkkovälineen perustaminen ja sen ylläpito, hyvien käytäntöjen jakaminen, kosteudenhallinnan käytäntöjen ohjeistus ja koulutus, ihmisten tuen ja hoidon tehostaminen ja kuntoutuksen kehittäminen sekä julkisten rakennusten, kuten koulujen, toiminnallisuuden parantaminen. Vuonna 2019 on tarkoitus käynnistää laaja eri aloja koskeva kartoitus osaamisesta ja koulutustarpeista.
Valiokunta korostaa, että tärkeä tavoite ohjelmalla on turvata kansalaisten asuinpaikasta riippumaton, yhdenvertainen ja tasapuolinen kohtelu riippumatta siitä, mikä sairaus tai vamma aiheuttaa mahdollisen työkyvyttömyyden. Diagnoosista riippumatta on myös oltava oikeus oireenmukaiseen hoitoon ja riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Asiantuntemusta hoitoon ja diagnosointiin on myös kehitettävä.
Valiokunta korostaa, että myös huoneenvuokralainsäädännön mahdolliset uudistustarpeet tulee selvittää sen arvioimiseksi, onko sääntely asianmukaista esimerkiksi tilanteessa, jossa vuokralainen ei voi asua vuokraamassaan asunnossa sisäilma-altistumisesta johtuen, mutta ei toisaalta pääse määräaikaisesta vuokrasopimuksesta tällä perusteella eroon. Huoneenvuokralainsäädäntö on siirtynyt vuoden 2017 alusta alkaen ympäristöministeriöstä oikeusministeriön hallinnonalalle. Valiokunta katsoo, että oikeusministeriön tulee ryhtyä asian selvittämiseksi tarpeellisiin toimiin. Valiokunta katsoo myös, että lainsäädäntöä tulee kehittää siten, että vastuu rakennusvirheistä kuuluu niiden aiheuttajalle.
