Viimeksi julkaistu 25.5.2021 9.55

Valiokunnan lausunto YmVL 8/2021 vp HE 48/2021 vp Ympäristövaliokunta Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi

Talousvaliokunnalle

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta ja eräiksi muiksi laeiksi (HE 48/2021 vp): Asia on saapunut ympäristövaliokuntaan lausunnon antamista varten. Lausunto on annettava talousvaliokunnalle. 

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut: 

  • erityisasiantuntija Inkeri Lilleberg 
    työ- ja elinkeinoministeriö
  • yli-insinööri Jukka Saarinen 
    työ- ja elinkeinoministeriö
  • erityisasiantuntija Ville Laasonen 
    ympäristöministeriö
  • professori Jyri Seppälä 
    Suomen ympäristökeskus
  • energia-asiantuntija Anssi Kainulainen 
    Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
  • toiminnanjohtaja Anna Virolainen-Hynnä 
    Suomen Biokierto ja Biokaasu ry
  • suojeluasiantuntija Liisa Toopakka 
    Suomen luonnonsuojeluliitto ry
  • yhteiskuntasuhdejohtaja Ilkka Räsänen 
    Neste Oyj
  • toimitusjohtaja Petri Appel 
    North European Oil Trade Oy
  • johtaja Marko Janhunen 
    UPM Biopolttoaineet

Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 

  • Kotkamills Absorbex Oy

VALIOKUNNAN PERUSTELUT

Hallituksen esityksen pääasiallinen tarkoitus on uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian käyttöä koskevan direktiivin, ns. RED II:n liikennettä koskevan kansallisen täytäntöönpanon edellyttämien muutosten toteuttaminen jakeluvelvoitelainsäädännössä. Hallituksen esityksessä ehdotetaan biokaasun ja muuta kuin biologista alkuperää olevien uusiutuvien nestemäisten ja kaasumaisten liikenteen polttoaineiden (RFNBO-polttoaineetRenewable Fuels of Non-Biological Origins.) lisäämistä jakeluvelvoitelaissa tarkoitetun jakeluvelvoitteen piiriin. Ympäristövaliokunta on tarkastellut esitystä toimialansa kannalta ja kiinnittää talousvaliokunnan huomiota seuraaviin näkökohtiin. 

Biokaasutuotannon edistäminen

Ympäristövaliokunta pitää biokaasun ja RFNBO-polttoaineiden lisäämistä jakeluvelvoitteeseen perusteltuna, sillä sen arvioidaan edistävän biopolttoainevelvoitteen toteutumista ja keinojen kustannustehokkuutta. Jakeluvelvoite on osoittautunut tehokkaaksi keinoksi vähentää tieliikenteen päästöjä ja edistää kansallista biopolttoaineiden tuotantoa. Suomen asettama kansallinen 30 %:n jakeluvelvoite vuoteen 2030 mennessä on merkittävästi direktiivin edellyttämää tasoa (14 %) tiukempi. 

Biokaasun arvo liikenteessä tulee jakeluvelvoitteen myötä nousemaan merkittävästi. Tämän arvioidaan vaikuttavan positiivisesti biokaasun tuotantolaitoshankkeiden kannattavuuteen ja siten edistävän biokaasutuotantoa. Kannattavuuden paraneminen voi myös edistää biokaasuun liittyvien uusien teknologioiden kehittämistä ja käyttöönottoa ja jäteraaka-aineiden hyödyntämistä eli laajasti kiertotaloutta. Yksinkertainen ja vakaa ohjauskeino tukee tavoitteena olevan uusiutuvien osuuden tehokasta saavuttamista ja parantaa investointivarmuutta. 

Hallituksen esityksessä todetaan, että liikenteen päästöjen vähentämisen lisäksi uusiutuvilla polttoaineilla voi olla myös muita positiivisia vaikutuksia ympäristöön. Erityisesti kotimaisella biokaasun tuotannolla mahdollistetaan esimerkiksi ravinteiden ja orgaanisten ainesten kierrättäminen sekä muita maatalouteen ja jätehuoltoon kohdistuvia päästövähennyksiä. Näiden vaikutusten laajamittainen arviointi ei kuitenkaan ole ollut osana esityksen valmistelua. Biokaasun tuotantoon ja käyttöön sekä ravinteiden kierrätykseen kohdistuu useita toimenpiteitä, ja siksi näiden osalta on vaikeaa arvioida, mikä vaikutus juuri jakeluvelvoitteella on tässä kokonaisuudessa. 

Ympäristövaliokunta korostaa kotimaisen biokaasutuotannon myönteisiä oheisvaikutuksia ravinteiden ja orgaanisten ainesten kierrättämisen ja maatalouden päästövähennysten kautta. Hajautetun biokaasutuotannon lisäämisellä voidaan saada siten myös huomattavia vesiensuojeluhyötyjä. Valiokunta pitää tärkeänä biokaasutuotannon lisäämistä, sillä siten voidaan samanaikaisesti edistää ilmasto-, vesiensuojelu-, kiertotalous- ja huoltovarmuustavoitteita. 

Hallituksen esityksessä todetaan, että nykytilanteessa, kun kaasu on jakeluvelvoitteen ulkopuolella, liikenteessä käytetty biometaani kasvattaa biopolttoaineiden kokonaismäärää yli jakeluvelvoitteen tuoman nestemäisten biopolttoaineiden määrän. Liikennekaasun tullessa velvoitteen piiriin ja biometaanin osuuden ollessa yli 30 % velvoitteen ylittävä osuus käytännössä vähentää nestemäisten biopolttoaineiden käyttöä biopolttoaineiden kokonaismäärän ollessa vakio. Vaikutuksen kasvihuonekaasupäästöjen vähenemään arvioidaan kuitenkin olevan varsin pieni. Työ- ja elinkeinoministeriön teettämän selvityksenJakeluvelvoitteen laajentaminen; Esa Sipilä, Heidi Kiuru, Nils-Olof Nylund ja Kai Sipilä AFRY Management Consulting Oy TEC TransEnergy Consulting Oy. Raportti VN/336/2020, 4.9.2020. mukaan, jos kaasu on jakeluvelvoitteen piirissä ja kokonaisvelvoite on edelleen 30 %, menetetään kaasun sisällyttämisellä velvoitteeseen 0,04 miljoonan tonnin päästövähenemä kaasun biometaanin osuuden ollessa 45 %. Jos biometaanin osuus olisi 100 %, vastaava menetys päästövähennyksissä olisi 0,17 miljoonaa tonnia. 

Valiokunta toteaa, että muutoksen välillisten vaikutusten arviointi on haastavaa, minkä lisäksi muut toimet vaikuttavat kokonaislopputulokseen. Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esimerkiksi esiin, että jos biokaasu sisällytetään liikennepolttoaineiden jakeluvelvoitteeseen ilman lisäehtoja, dieselin biokomponenttiosuus vähenee ja tämä voi hidastaa raskaan liikenteen päästövähennysten saavuttamista. Lisäksi on arvioitu, että muutos voi vaikuttaa päätöksiin ajoneuvojen käyttövoimista, jos kuluttajat haluavat varmuuden siitä, että he omalla toiminnallaan voivat vaikuttaa suoraan Suomen liikenteen päästökehitykseen, kuten biokaasun tankkauksen ollessa erillään jakeluvelvoitteesta. Siksi olisi tärkeää, että sääntely ja muut ohjauskeinot ovat teknologianeutraaleja, mutta kannustavat myös tosiasiallisesti kaasumaisten biopolttoaineiden käyttöön. Tästä syystä esimerkiksi korkeaseospolttoaineiden ei tulisi kuulua jakeluvelvoitteen piiriin, vaan tuottajien saaman arvon tulisi perustua kuluttajan maksamaan lisäarvoon markkinaehtoisesti. 

Valiokunta korostaa, että päästöjen vähentämiseksi ja vähähiilisyyden edistämiseksi tarvitaan monipuolisia toimia eikä esimerkiksi eri ajoneuvoteknologioita tule asettaa vastakkain. Sähköautot ja varsinkin ladattavat hybridit soveltuvat hyvin kaupunkien lyhyille matkoille, kun taas pitemmille matkoille ja erityisesti raskaan liikenteen käyttöön teknologiset ratkaisut ovat vasta kehittymässä. Raskaan liikenteen näkökulmasta kaasuteknologia on vakiintunutta ja biokaasun avulla päästötaso saadaan alas. Pidemmällä aikajänteellä on nähtävissä, että erityisesti raskas liikenne voi hyödyntää vetyä ja polttokennoja. 

Epäsuorat vaikutukset maankäyttöön

Esityksellä ei ole välittömiä ympäristövaikutuksia, koska jakeluvelvoitteen tasoa ei ehdoteta muutettavaksi eikä esitys siten vaikuta suoraan päästöihin. Myöskään kestävyyskriteerejä ei ehdoteta muutettaviksi. Kestävyyslakiin ehdotetaan kuitenkin lisättäviksi kasvihuonekaasupäästöjen vähennyskriteerit RFNBO-polttoaineille. Direktiivi myös edellyttää, että ravinto- ja rehupohjaisten biopolttoaineiden osuus rajoitetaan vuoden 2020 kulutuksen tasolle ja korkean ILUC-riskin polttoaineet vuoden 2019 tasoon. ILUC-direktiivin tavoitteena on biopolttoaineiden käytöstä aiheutuvien epäsuorien maankäytön muutosten (indirect land use change, ILUC) rajoittaminen.Ns. kestävyyslain eli biopolttonesteitä, bionesteitä ja biomassapolttoaineita koskevan lain muutoksella (967/2020) pantiin täytäntöön RED II-direktiivi kestävyyskriteerisääntelyn osalta eli saatettiin voimaan direktiivin uudistetut kestävyyskriteerit ja laajennettiin kestävyysarvioinnin soveltamisalaa. Ympäristövaliokunta antoi siitä lausuntonsa YmVL 12/2020 vp—HE 70/2020 vp. 

Biopolttoaineiden raaka-aineiden saatavuus on maailmanlaajuisesti rajallinen, ja jo nykyinen jakeluvelvoite merkitsee biopolttoaineiden tai niiden raaka-aineiden maahantuontia. Jo nyt nousevien velvoitetasojen ja lisääntyvien rajoitteiden myötä raaka-aineisiin kohdistuu huomattavia kysyntäpaineita. Korkea kansallinen jakeluvelvoite johtaa tilanteeseen, jossa biopolttoaineet ohjautuvat markkinoille, joilla niistä maksetaan eniten, eikä päästöjä alentavaa kokonaisvaikutusta synny. 

Suurin osa tällä hetkellä Suomessa jaeltavasta biopolttoaineesta ja suuri osa Suomessa valmistettavan biopolttoaineen raaka-aineesta tuodaan ulkomailta. Käytössä oleva raaka-ainevalikoima rajautuu edelleen RED II -direktiivissä asetettavien raaka-ainevelvoitteiden ja käyttökattojen myötä. Direktiivin toimeenpano edellyttää ravinto- ja rehupohjaisten biopolttoaineiden osuuden rajoittamista vuoden 2020 kulutuksen tasolle ja korkean ILUC-riskin eli epäsuorien maankäytön muutosten riskin aineiden vuoden 2019 tasoon. Lisäksi direktiivin liitteen IX B-osan raaka-aineista valmistettujen biopolttoaineiden osuus on rajattava 1,7 %:iin. Suomi on hakenut komissiolta poikkeusta nostaa tämä 3,4 %:iin. Jakeluvelvoitelain liitteen B osan raaka-aineiden osalta ei ole tullut ilmi kestävyyteen liittyviä ongelmia. Ne ovat jäteraaka-aineita ja hyvin laajasti käytössä. Valiokunta toteaa, että komissio on määritellyt ainoastaan palmuöljyn korkean ILUC-riskin raaka-aineeksi. Suomessa palmuöljystä ei tuotettu vuonna 2019 biopolttoaineita lainkaan, joten niitä ei voi jatkossakaan käyttää. PFAD:n eli palmuöljyn rasvahappotisleen ei ole Suomessa katsottu kuuluvan liitteen raaka-aineisiin, mutta siihen sovelletaan polttoaineverolain mukaisia alempia verokantoja. Raaka-aineiden luokittelu kuuluu Energiaviraston toimivaltaan. Raaka-aineiden luokittelussa noudetaan RES ja RED II -direktiiveissä säädettyjä määritelmiä, jotka on kansallisesti toimeenpantu kestävyyslailla. Raaka-aineiden luokitusta koskeva päätös annetaan joko erillisessä ennakkotietomenettelyssä tai osana toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmän hyväksyntää. Kyse on keskeisestä sääntelyratkaisusta jakeluvelvoite- ja kestävyyssääntelyn toimeenpanossa. Valiokunta toteaa, että eri jäsenmaissa on raaka-aineista erilaisia tulkintoja. 

Valiokunta toteaa, että maatalousbiomassasta tuotettuja biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita koskevat kestävyyslain 7—9 §:ssä säädetyt kestävyyskriteerit. Myös määritelmät esimerkiksi ravinto- ja rehukasveille tulevat suoraan direktiivistä. Esimerkiksi nurmiin liittyy merkittävää biokaasupotentiaalia suomalaisilla maatiloilla. Jos komissio lisää direktiivin liitteen IX raaka-aineluetteloihin uusia raaka-aineita, tulee ne lisätä myös jakeluvelvoitelain liitteeseen. Jäsenvaltio ei voi oma-aloitteisesti tehdä muutoksia raaka-aineluetteloon. Valiokunta pitää tärkeänä, että sääntelyn täytäntöönpanossa saadaan määritelmiin selkeyttä ja siten maatalouden kestävä biokaasupotentiaali tehokkaasti hyödynnettyä. 

Ympäristövaliokunta korostaa aikaisempaan kestävyyslaista antamaansa lausuntoon viitaten, että pitkällä aikavälillä tulee tarkastella myös sääntelyn epäsuoria ympäristövaikutuksia maankäyttöön ja luonnon monimuotoisuuteen ja arvioida laajemmin sääntelyä osana ilmastopolitiikan kokonaisuutta. Biomassaa tarvitaan lyhyellä aikavälillä korvaamaan fossiilisia polttoaineita, mutta hiilineutraaliuden saavuttaminen tulee edellyttämään siirtymistä polttoon perustumattomiin teknologioihin sekä synteettisten polttoaineiden yhdisteiden käyttöä liikenteessä ja teollisuudessa, sillä kestävästi tuotetut biomassapohjaiset polttoaineet eivät riitä globaaliin kysyntään. Hiilineutraalin siirtymän nopeuttamiseksi tarvitaan Power-to-X-teknologian (P2X) polttoaineita. Valiokunta korostaa, että hiilineutraalien synteettisten polttoaineiden pilotointia ja tuotannon käynnistämistä Suomessa tulee aktiivisesti edistää. 

RFNBO-polttoaineita voidaan valmistaa muun muassa P2X-teknologian avulla. Valiokunta korostaa P2X:ään pitkällä aikavälillä liittyvää potentiaalia ja Suomessakin olevaa korkeatasoista osaamista ja mahdollisuuksia menestyä globaaleilla markkinoilla. P2X-polttoaineiden haasteena ei ole raaka-aineresurssien rajallisuus, mutta niiden käytön esteenä on vielä vedyn ja puhtaan sähköenergian saatavuus ja hinta ja siten polttoaineen kallis hinta fossiiliseen verrattuna. Mikäli sähkön tuotannon päästöjä onnistutaan alentamaan merkittävästi ja vähäpäästöistä sähköä riittää vedyn tuotantoon, ovat P2X-teknologian avulla valmistettujen liikennepolttoaineiden elinkaariset nettopäästöt selvästi pienemmät kuin metsäpohjaisten tai epäsuoria maankäytön muutoksia aiheuttavien liikennepolttoaineiden. Tulevaisuudessa P2X-teknologia voi siten helpottaa Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamista. 

Valiokunta toteaa, että vaikutusarviointien näkökulmasta merkitystä on myös sillä, että EU:n komissio julkaisee kesällä ns. 55-valmiuspaketin. Tämän laajan lainsäädäntöpaketin tarkoituksena on varmistaa, että EU saavuttaa 55 %:n päästövähennystavoitteensa vuoteen 1990 verrattuna vuonna 2030. Lainsäädännön muutostarpeita tulee myös tarkastella kiristyvien tavoitteiden ja lisääntyvän tiedon valossa tarvittaessa uudelleen. 

Valiokunta korostaa lopuksi, että tulevaisuudessa päästövähennystavoitteissa on tärkeää keskittyä kokonaisvaltaiseen päästöjen vähentämiseen sektorirajat ylittäen. Tässä lähestymistavassa tieliikenteen päästövähennyskeinoja ovat esimerkiksi EU:n päästökaupan ulottaminen tieliikenteeseen, RFNBO-polttoaineiden ja biokaasun laajamittainen hyödyntäminen liikenteessä, negatiivisten päästöjen hyödyntäminen sekä liikenteen sähköistäminen. Nestemäiset uusiutuvat polttoaineet tulisi säästää lento- ja meriliikenteeseen, jossa päästöjen vähentäminen muin keinoin on haastavinta. 

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSESITYS

Ympäristövaliokunta esittää,

että talousvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon
Helsingissä 29.4.2021 

Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa

puheenjohtaja 
Hannu Hoskonen kesk 
 
varapuheenjohtaja 
Tiina Elo vihr 
 
jäsen 
Petri Huru ps 
 
jäsen 
Emma Kari vihr 
 
jäsen 
Mai Kivelä vas 
 
jäsen 
Hanna Kosonen kesk 
 
jäsen 
Johan Kvarnström sd 
 
jäsen 
Sheikki Laakso ps 
 
jäsen 
Niina Malm sd (osittain) 
 
jäsen 
Mikko Ollikainen 
 
jäsen 
Mauri Peltokangas ps 
 
jäsen 
Saara-Sofia Sirén kok 
 
jäsen 
Katja Taimela sd 
 
jäsen 
Mari-Leena Talvitie kok 
 
jäsen 
Ari Torniainen kesk 
 

Valiokunnan sihteerinä on toiminut

valiokuntaneuvos 
Marja Ekroos  
 

Eriävä mielipide

Perustelut

Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annettua lakia, biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annettua lakia, biopolttoöljyn käytön edistämisestä annettua lakia ja Energiavirastosta annettua lakia. 

Samaten ehdotetuilla lakimuutoksilla pantaisiin liikenteen uusiutuvan energian edistämistä koskevan sääntelyn osalta täytäntöön uudelleen laadittu uusiutuvan energian direktiivi ((EU) 2018/2001, RED II) 

Esityksen pääasiallinen tavoite on RED II:n liikennettä koskevan sääntelyn kansallisen täytäntöönpanon edellyttämien säännösmuutosten toteuttaminen jakeluvelvoitelainsäädännössä. Esityksen tavoitteena on myös varmistaa, että uudet polttoaineet sisällytetään järjestelmään mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla: kustannustehokkaasti ja huomioiden olemassa olevan järjestelmän keskeiset piirteet. Esityksen tavoitteena on lisäksi varmistaa, että jakeluvelvoitejärjestelmä on myös jatkossa kustannustehokas ja hallinnollisesti kevyt tapa liikenteen päästöjen vähentämiseen. 

Ehdotetulla lailla biopolttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain muuttamisesta säädettäisiin niin ikään kansallisen jakeluvelvoitteen soveltamisalan laajentamisesta uusiin polttoaineisiin: biokaasuun ja muuta kuin biologiasta alkuperää oleviin uusiutuviin nestemäisiin ja kaasumaisiin liikenteen polttoaineisiin. Jatkossa jakelija voisi siten täyttää jakeluvelvoitettaan biopolttoaineiden lisäksi myös biokaasulla ja muuta kuin biologista alkuperää olevilla uusiutuvilla liikenteen polttoaineilla. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä näkee esityksessä sekä isoja ongelmia että epäoikeudenmukaisuuksia, vaikka myös mahdollisuuksia. Keskeisin ongelma on se, että Suomi asettaa taas kansallisesti EU:n vaatimuksia korkeampia velvoitteita sektorille. Tämä näkyy etenkin liikenteen ja biopolttoaineiden kohdalla. Toisaalta tulee muistaa sekin tosiasia, että jakeluvelvoitteen suora vaikutus polttoainesekotteen hintaan varovaisillakin hinta-arvioilla on voimakkaasti nouseva hintakehitys. Hinnat voivat nousta polttoaineiden käyttäjille helpostikin useita prosentteja. Tämä ei ole mielestämme suotavaa eikä hyväksyttävää. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä huomauttaa, että biopolttoaineiden kohonneet hinnat näkyvät välittömästi myös maamme yritysten kilpailukyvyn heikkenemisenä. Erityisenä haasteena ja kilpailukyvyn heikkenemisenä tämä näkyy maanteillä kulkevissa kuljetuksissa sekä niitä käyttävillä teollisuudenaloilla, kuten metsäteollisuudessa. Jotkut asiantuntijatahot ovat arvioineet, että laajentamalla velvoitejärjestelmää uusiin polttoaineisiin hintojen nousun painetta voidaan pienentää oleellisesti. Perussuomalaisten valiokuntaryhmä kyseenalaistaa näkemyksen, koska myös tulevaisuudessa on todennäköisesti painetta maailmanlaajuisista päästövähennyksistä päättämiseen, mikä aiheuttaisi painetta polttoaineverojen nostamiseen entisestään myös Suomessa. 

Hyvänä puolena hallituksen esityksessä on se, että meri- ja lentoliikenteen päästövähennyskeinot ja mahdolliset jakeluvelvoitteet arvioidaan erillisinä toimina tieliikenteen jakeluvelvoitteesta, ja meri- ja lentoliikenne on rajattu tämän esityksen ulkopuolelle. Esityksellä ei myöskään olisi merkittäviä vaikutuksia nykyisten jakelijoiden kustannuksiin. 

Perussuomalaisten valiokuntaryhmä painottaa, että kasvihuonekaasulaskennassa käytettäviä menetelmiä sekä oletuskertoimia tulee analysoida jatkossa huolellisesti ottaen huomioon myös teknologioiden ja teollisuusprosessien kehittyminen, keskeisenä biojalostamot. Tässä Suomella voi olla mahdollisuuksia kehittyä alan johtavaksi suunnannäyttäjäksi. Huomionarvoista on myös se, että biopolttoaineiden käytön edistämistä ei pidä myöskään nähdä vastakkaisena tavoitteena liikenteen sähköistymiskehitykselle, ja sääntelyn tulee huomioida myös uusiutuvalla energialla tuotetun sähkön sekä vetytalouden mahdollisuudet. Näin ollen olisi erityisen suotavaa, jos veroratkaisuin löydettäisiin sellainen tie, jolla sekä kuluttajat, yrittäjät että muut alan toimijat pystyisivät toimimaan ilman kohtuutonta verorasitusta ja samalla saataisiin aikaan päästövähennyksiä uusiutuvien polttoaineiden käytön lisääntymisen myötä. Tuolloin kyseessä olisi todellinen win-win- tilanne kaikille osapuolille. 

Mielipide

Ponsiosa 

Edellä olevan perusteella esitämme,

että talousvaliokunta ottaa edellä olevan huomioon ja että talousvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kolme lausumaa (Eriävän mielipiteen lausumaesitykset)

Eriävän mielipiteen lausumaesitykset 

1. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto pyrkii luomaan uusiutuvan energian ja energiatehokkaan teknologian käytölle mahdollisimman kannustavan ilmapiirin. 

2. Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto mahdollistaa jo tehtyjen investointien tehokkaan käytön. 

3. Eduskunta edellyttää, että osana liikenteen päästövähennystavoitteisiin pyrkimistä valtioneuvosto selvittää, kuinka Suomessa voitaisiin edistää vedyn käyttöä liikennepolttoaineena osana tavoitetta tehdä Suomesta vetytalouden edelläkävijä. 

Helsingissä 29.4.2021
Mauri Peltokangas ps 
 
Sheikki Laakso ps 
 
Petri Huru ps