1. Rahankeräyslaki
5 §. Rahankeräyksen järjestäjä.
Ehdotetun rahankeräyslain 5 §:n 4 momentissa säädetään, että valtiolle, maakunnalle, kunnalle ja kuntayhtymälle ei myönnetä rahankeräyslupaa eivätkä ne saa järjestää pienkeräystä. Rahankeräyslaista johtuvat tietojärjestelmän muutostarpeet ovat luonteeltaan mittavia, ja niiden toteuttamiseen tulee varata riittävästi aikaa ennen lain voimaantuloa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa tässä vaiheessa vaalikauden lopussa varmuuden vuoksi maakuntien poistamista lakiehdotuksesta. Tarvittaessa maakuntia koskevien viittausten lisääminen rahankeräyslakiin erillisellä lainmuutoksella uuden rahankeräyslain hyväksymisen jälkeen on mahdollista toteuttaa nopealla aikataululla ennen rahankeräyslain voimaantuloa.
9 §. Rahankeräysluvan myöntämisen esteet.
Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin, ettei 9 §:ssä lainkaan määritellä, mitkä ovat niitä rikoksia, joihin syyllistymisen perusteella rahankeräyslupaa koskeva hakemus hylätään tai rahankeräyslupa voidaan peruuttaa. Samalla on esitetty, että rahankeräyksen luotettavuuden vaarantavat rikokset lueteltaisiin nimenomaisesti tai säännöksiin sisällytettäisiin joitakin muita sääntelyä täsmentäviä ja viranomaisen harkintavaltaa rajoittavia kriteereitä. Esiin on tuotu myös, että sakkorangaistus saattaisi olla perusteltua rajata soveltamisalan ulkopuolelle. Epäselväksi on myös nähty, kattaako pykälän soveltamisala tilanteet, joissa henkilö on tuomittu yhdyskuntapalveluun tai valvontarangaistukseen.
Valiokunta toteaa, että niissä tapauksissa, joissa määrätään seuraamukseksi yhdyskuntapalvelu tai valvontarangaistus, henkilö tuomitaan ensin vankeusrangaistukseen. Sen kysymyksen arviointi, minkä aikaisempien rikosten katsotaan vaarantavan rahankeräystarkoitusta, on rahankeräysten oikeudellista arviointia, ei varsinaisesti rikosoikeutta koskeva kysymys. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että rahankeräyslupaa hakevan yhdistyksen on aina mahdollisuus harkita, voisiko se vaihtaa rikoksesta tuomitun henkilön toisiin tehtäviin.
Valiokunta toteaa, että voimassa olevan lain säännöksiin nähden ehdotetut säännökset ovat huomattavasti täsmällisempiä. Luotettavuuden arviointi on yhdistetty rahankeräyksen luotettavuuden arviointiin eikä henkilön luotettavuuteen yleisesti. Lisäksi henkilön edellytetään olevan lupaa hakevassa tahossa päättävässä asemassa rahankeräysten järjestämisen suhteen. Voimassa olevan lain mukaan lupahakemus tulee hylätä, jos luvanhakijan lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluvia tai lupaa haettaessa tosiasiallista päätösvaltaa käyttäviä henkilöitä ei voida pitää luotettavina. Valiokunnan näkemyksen mukaan säännöksissä ei ole mahdollista luetella luotettavuuden vaarantavia rikoksia, koska perusteluissa kuvatuin tavoin luotettavuuden vaarantuminen voi johtua hyvin erityyppisistä rikoksista ja tapauskohtaisesti myös aiotusta keräystuoton käyttötarkoituksesta. Perusteltua ei myöskään ole poistaa sakkorangaistusta säännöksestä, koska myös sakkorangaistukseen johtaneella seikalla voi olla rahankeräyksen luotettavuutta heikentävä vaikutus.
Hallintovaliokunta ehdottaa kuitenkin 9 §:n 1 momentin 2 kohdan sanamuodon tarkistamista siten, että rahankeräysluvan hylkäämisen perusteena on rikos, joka on omiaan vaarantamaan rahankeräyksen luotettavuuden tai on omiaan heikentämään luottamusta rahankeräyksen keräystarkoituksen toteutumiseen.
15 §. Rahankeräysluvan peruuttaminen ja kirjallinen varoitus.
Pykälässä säädetään rahankeräysluvan peruuttamisen edellytyksistä ja kirjallisen varoituksen antamisesta. Valiokunta viittaa edellä 9 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttuun ja ehdottaa 15 §:n 2 momentin 1 kohdan muuttamista vastaavalla tavalla.
21 §. Pienkeräyksen järjestämisen ja rahankeräysvarojen käytön kieltäminen.
Pykälässä ehdotetaan annettavaksi rahankeräysten valvonnan tehokkuuden turvaamiseksi poliisilaitokselle toimivalta kieltää pienkeräyksen järjestäminen ja rahankeräyksellä saatujen varojen käyttäminen sekä säädettäväksi kieltoperusteista. Kieltoperusteet jaetaan pykälässä ehdottomiin ja harkinnanvaraisiin kieltoperusteisiin. Ehdottomista kieltoperusteista säädetään pykälän 1 momentissa ja harkinnanvaraisista kieltoperusteista 2 momentissa. Nämä perusteet vastaavat pitkälti luvanvaraisia keräyksiä koskevia 14 §:n mukaisia kieltoperusteita.
Valiokunta ehdottaa edellä 9 §:n ja 15 §:n kohdalla ehdottamiaan muutoksia vastaavasti sääntelyn täsmentämiseksi myös lakiehdotuksen 21 §:n 2 momentin 1 kohdassa.
Pykälän 4 momentin nojalla poliisilaitoksen päätös, jolla on kielletty rahankeräyksen järjestäminen tai rahankeräysvarojen käyttäminen taikka varojen luovuttaminen rahankeräystililtä, on voimassa enintään 60 päivää. Poliisilaitos voi jatkaa päätöksen voimassaoloaikaa enintään 60 päivällä, jos virheellistä menettelyä, laiminlyöntiä tai muuttunutta olosuhdetta rahankeräyksen järjestämisessä tai rahankeräysvarojen käyttämisessä ei ole korjattu.
Pykälän 4 momentin viimeisen virkkeen mukaan poliisilaitos antaa luvan rahankeräyksen jatkamiseen, jos kieltopäätöksen peruste on poistunut. Valiokunta ehdottaa virkkeen korvaamista seuraavasti: Jos kieltopäätöksen peruste on poistunut, poliisilaitos tekee päätöksen pienkeräyksen järjestäjän oikeudesta aloittaa rahankeräyksen järjestäminen ja rahankeräysvarojen käyttäminen tai jatkaa rahankeräystä ja rahankeräysvarojen käyttämistä taikka talletuspankin oikeudesta luovuttaa rahankeräysvaroja.
Hallintovaliokunta ehdottaa edellä mainitun 4 momentin sääntelyn täydentämistä uudessa 5 momentissa siten, että pienkeräysilmoitus raukeaa, jos ilmoituksen tekijä ei ole korjannut virheellistä menettelyä, laiminlyöntiä tai muuttunutta olosuhdetta rahankeräyksen järjestämisessä tai rahankeräysvarojen käyttämisessä 4 momentissa tarkoitetussa määräajassa. Säännös selkeyttää lainsäätäjän tarkoitusta siitä, että pienkeräyksen järjestäminen tulee kielletyksi lopullisesti sen jälkeen, jos pienkeräysilmoituksen tekijä ei ole pystynyt korjaamaan tilannetta niin, että keräys täyttää sille laissa asetetut vaatimukset.
24 §. Vaalikeräyksen järjestämisen ja rahankeräysvarojen käytön kieltäminen.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi rahankeräyksen valvonnan tehokkuuden turvaamiseksi Poliisihallitukselle toimivalta kieltää vaalikeräyksen järjestäminen ja keräyksellä saatujen varojen käyttäminen sekä kiellon perusteista. Kieltoperusteet jaetaan pykälän 1 momentissa säädettäväksi ehdotettaviin ehdottomiin kieltoperusteisiin ja 2 momentissa säädettäväksi ehdotettaviin harkinnanvaraisiin kieltoperusteisiin. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan Poliisihallituksella on myös ilman erityistä säännöstä aina mahdollisuus puuttua havaittuihin väärinkäytöksiin ja rikosepäilyihin tekemällä asiasta tutkintapyyntö poliisille. Ehdotetut säännökset vastaavat pitkälti luvanvaraisten keräysten kieltämistä koskevaa sääntelyä.
Hallintovaliokunta ehdottaa 24 §:n 2 momentin 1 kohdan säännöksen täsmentämistä luotettavuuden arviointia koskevan sääntelyn osalta. Valiokunta ehdottaa, että Poliisihallitus voi kieltää vaalikeräyksen järjestämisen ja rahankeräysvarojen käyttämisen, jos vaalikeräyksen järjestäjä tai tämän lakisääteiseen toimielimeen tai muuhun johtoon kuuluva tai näissä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä henkilö, joka tehtävässään päättää rahankeräyksen järjestämiseen liittyvistä asioista, on viiden vaalikeräyksen aloittamista edeltäneen vuoden aikana lainvoimaisella tuomiolla tuomittu vankeusrangaistukseen tai kolmen vaalikeräyksen aloittamista edeltäneen vuoden aikana tuomittu sakkorangaistukseen rikoksesta, joka on omiaan vaarantamaan vaalikeräyksen luotettavuuden tai on omiaan heikentämään luottamusta vaalikeräyksen käyttötarkoituksen toteutumiseen. Valiokunnan ehdottama sanamuoto vastaa edellä 9, 15 ja 21 §:ään valiokunnan ehdottamia täsmennyksiä.
27 §. Rahankeräysvarojen käyttö, säilyttäminen ja käsittely.
Lakiehdotuksen 27 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi rahankeräysvarojen käytöstä, säilyttämisestä ja käsittelystä. Pykälässä asetetaan rahankeräyksen järjestäjälle velvollisuus käyttää keräystuotto rahankeräysviranomaisille ilmoitettuun käyttötarkoitukseen.
Pykälän 2 momentin nojalla Poliisihallitus voi hakemuksesta muuttaa varojen käyttötarkoitusta, jos keräysvaroja tai osaa niistä ei voida käyttää alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa tai se ei ole olosuhteiden olennaisen muuttumisen vuoksi tai muusta syystä tarkoituksenmukaista. Pykälän 2 momentin 1 kohdasta ei ilmene, kuka tällaisen hakemuksen voi Poliisihallitukselle tehdä. Pykälän yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee kuitenkin, että käyttötarkoituksen muuttaminen hakemuksesta on mahdollista ainoastaan rahankeräysluvan saaneelle. Valiokunta ehdottaa 27 §:n 2 momentin 1 kohdan sanamuodon täsmentämistä siten, että Poliisihallitus voi rahankeräysluvan haltijan eli luvansaajan hakemuksesta muuttaa varojen käyttötarkoitusta.
Pykälän 2 momentin 2 kohdan mukaan rahankeräysvarat tulee käyttää toissijaiseen käyttötarkoitukseen, jos toissijainen käyttötarkoitus on ilmoitettu Poliisihallitukselle tai poliisilaitokselle ja jos rahankeräysvaroja tai osaa niistä ei voida käyttää alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa taikka se ei ole olosuhteiden olennaisen muuttumisen vuoksi tai muusta syystä tarkoituksenmukaista. Valiokunta ehdottaa mainittuun säännökseen kielellistä tarkistusta.
30 §. Tietojen saantioikeus.
Pykälän 1 momentin johdantokappaleessa säädetään, että Poliisihallituksella ja poliisilaitoksella on oikeus saada rahankeräyksen järjestämiseen välittömästi liittyviä ja rahankeräyksen järjestämisen valvonnassa välttämättömiä tietoja. Momentin 1—5 kohdista ilmenee, millaisia tietoja mainituilla viranomaisilla on oikeus, miltä taholta ja missä tarkoituksessa saada (esimerkiksi salassapitovelvollisuuden estämättä). Hallintovaliokunta ehdottaa 30 §:n 1 momentin johdantokappaleen muuttamista siten, että Poliisihallituksella ja poliisilaitoksella on oikeus saada rahankeräysten järjestämisen valvonnassa välttämättömiä rahankeräyksen järjestämiseen välittömästi liittyviä tietoja. Valiokunnan ehdottamassa sanamuodossa välttämättömyyskriteeri ulotetaan kaikkiin pykälässä oleviin tietoihin hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluissa kuvatulla tavalla.
Rahankeräyslain 1 §:n 2 momentissa ehdotetaan säädettäväksi rahankeräyslain soveltamisesta myös sellaisiin rahankeräyksiin, joiden tarkoituksena on 2 §:n 9 kohdassa tarkoitetun virtuaalivaluutan kerääminen. Lain soveltamisalaa ehdotetaan muutettavaksi nykyisestä, jotta rahankeräyslain säännösten soveltuminen virtuaalivaluuttakeräyksiin olisi yksiselitteistä. Voimassa oleva rahankeräyslaki ei sisällä lainkaan säännöksiä virtuaalivaluutasta, eikä lain perusteluissa ole käsitelty virtuaalivaluutan mahdollista rinnastumista rahaan.
Virtuaalivaluuttakeräysten voitaisiin katsoa jäävän rahankeräyksen määritelmän ja näin ollen myös lain soveltamisalan ulkopuolelle, jos voimassa olevan rahankeräyslain sanamuotoa tulkittaisiin suppeasti rahan määritelmän suhteen. Poliisihallituksen lupakäytännössä on kuitenkin lähdetty saadun selvityksen perusteella siitä, että virtuaalivaluuttojen keräämiseen tähtäävä toiminta on rahankeräystä ja näin ollen kuuluu rahankeräyslain soveltamisalaan. Rahankeräyslupia virtuaalivaluuttojen keräämiseen ei ole kuitenkaan myönnetty. Vaikka Poliisihallitus on käytännössä tulkinnut rahankeräyslakia siten, että lain on katsottu soveltuvan virtuaalivaluuttakeräyksiin, on nykyinen tilanne epäselvä sen suhteen, mahdollistavatko rahankeräyslain säännökset puuttumisen virtuaalivaluutan keräämiseksi käynnistettyihin keräyskampanjoihin.
Nykytilan selkeyttäminen edellyttää, että rahankeräyslakiin sisällytetään säännökset rahankeräyslain soveltumisesta virtuaalivaluutan keräämiseen. Virtuaalivaluutan käyttö on yleistynyt, ja sen käyttöön liittyy myös väärinkäytösmahdollisuuksia. Mahdollistamalla poliisin puuttuminen lainvastaisiin virtuaalivaluuttakeräyksiin rahankeräyslain säännösten nojalla sekä velvoittamalla rahankeräyksen järjestäjä raportoimaan järjestämästään virtuaalivaluuttakeräyksestä muodostuu rahankeräyksiä valvovalle viranomaiselle nykyistä paremmat virtuaalivaluuttojen keräämistä koskevat valvontakeinot. Virtuaalivaluuttaa koskevia säännöksiä sisältyy lakiehdotuksen 1 §:n soveltamisalasäännöksen ja 2 §:n määritelmäsäännöksen lisäksi lain 7 ja 26 §:ään sekä rikoslain rahankeräysrikosta koskevaan 16 c §:ään. Ehdotetun rahankeräyslain 30 §:ssä säädetään puolestaan poliisin tiedonsaantioikeudesta pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä, josta poliisi voisi saada tietoja virtuaalivaluutan kerääjästä.
Hallituksen esityksen 30 §:n 1 momentin 3 kohtaan on sisällytetty säännös poliisin oikeudesta saada tietoja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä annetussa laissa tarkoitetusta pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä salassapitovelvollisuuden estämättä. Sisällöllisesti pitkälti edellä tarkoitettua tiedonsaantioikeutta vastaava säännös sisältyy eduskunnassa käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä ja eräiksi muiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 167/2018 vp) sisältyvään pankki- ja maksutililakiin. Edellä mainitun ehdotetun pankki- ja maksutililain mukaan poliisilla olisi oikeus saada tietoja pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä myös rahankeräyslaissa tarkoitettuun rahankeräysten valvontatehtävän suorittamiseen.
Ehdotettuun rahankeräyslakiin ja säädettävänä olevaan pankki- ja maksutililakiin sisältyvien tiedonsaantia ja tiedonhakua koskevien säännösten tarkoituksena on mahdollistaa viranomaiselle oikeus saada tieto siitä, onko rahankeräyksen järjestäjä kerännyt virtuaalivaluuttaa. Rahankeräyslain perusteluissa todetaan, että tiedonsaantia koskevan säännöksen avulla viranomaisella olisi mahdollisuus saada tieto siitä, onko rahankeräysluvan haltija käyttänyt virtuaalivaluutan vaihtopalvelua ja saada tieto rahankeräyksen järjestäjän käyttämästä pankkitilistä, jonne rahankeräyksen järjestäjän omistama virtuaalivaluutta olisi vaihtopalvelun kautta siirretty. Tieto virtuaalivaluutan vaihtopalvelun käyttämisestä ohjaisi poliisin valvontatoimien kohdistamista rahankeräysten tarkastustoiminnassa ja toteutuneiden rahankeräysten raportointivaiheessa.
Ehdotetun rahankeräyslain 26 §:ään sisältyvä sääntely täydentää sitä sääntelyä, jonka perusteella viranomaisella olisi mahdollisuus saada käytännössä tietoa kerätystä virtuaalivaluutasta. Mainitun 26 §:n 2 momentissa säädetään, että rahankeräyksen järjestäjän on vaihdettava vastaanotettu virtuaalivaluutta rahaksi virtuaalivaluutan vaihtopalvelun välityksellä ja talletettava varat rahankeräystilille ennen vuosi-ilmoituksen, lopputilityksen, pienkeräystilityksen tai vaalikeräystilityksen tekemistä, jos rahankeräyksen järjestäjä on vastaanottanut virtuaalivaluuttaa osana rahankeräystä. Ehdotetun 26 §:n perusteluissa todetaan, että virtuaalivaluutan vaihtaminen viralliseksi valuutaksi olisi välttämätöntä, jotta viranomainen pystyisi tosiasiallisesti valvomaan rahankeräyksen järjestäjän keräämää virtuaalivaluutan määrää ja tarkistamaan, että kerätty virtuaalivaluutta käytetään ilmoitettuun keräystarkoitukseen.
Virtuaalivaluutan vaihtaminen valuutaksi olisi tarpeen myös sen vuoksi, että viranomainen saisi luotettavan tiedon virtuaalivaluutan arvosta tilityshetkellä. Ehdotettuihin 26 ja 30 §:ään sisältyvien valvontakeinojen on tarkoitettu muodostavan yhdessä muita ehdotetun rahankeräyslain valvontaa koskevia säännöksiä täydentävän valvontakokonaisuuden, jonka avulla poliisi saisi tietoa nimenomaan virtuaalivaluuttakeräyksistä.
Valiokunta toteaa, että jos poliisin pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä saatavien tietojen saantia rajoitetaan hallituksen esityksestä HE 167/2018 vp poikkeavalla tavalla, tulisivat poliisin mahdollisuudet valvoa virtuaalivaluuttakeräyksiä kaventumaan siitä, mitä on esitetty. Koska voimassa oleva rahankeräyslain soveltuminen virtuaalivaluuttakeräyksiin on tulkinnanvaraista, ei poliisilla ole lähtökohtaisesti oikeutta voimassa olevan lain säännösten nojalla puuttua virtuaalivaluuttakeräysten järjestämiseen. Voimassa oleva lainsäädäntö ei myöskään sisällä säännöksiä rahankeräyksen järjestäjän velvollisuudesta raportoida viranomaiselle keräämästään virtuaalivaluutasta. Poliisin tiedonsaantioikeudesta virtuaalivaluuttakeräysten osalta ei ole myöskään olemassa säännöksiä.
Joka tapauksessa ehdotettuun rahankeräyslakiin sisältyvät virtuaalivaluuttakeräysten valvontamekanismit olisivat edelleen ilman poliisin tiedonsaantioikeutta koskevia säännöksiäkin laajemmat kuin voimassa olevan lainsäädännön mukaan. Lainvastaiset virtuaalivaluuttakeräykset tulisivat lisäksi rangaistaviksi ehdotettujen lainsäädäntömuutosten johdosta, kun rikoslain rahankeräysrikosta koskevat säännökset tulisivat sovellettaviksi jatkossa myös virtuaalivaluuttakeräyksiin.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että Finanssivalvonta on valiokunnan saaman tiedon mukaan marraskuussa 2017 todennut, että bitcoinia ja muita kryptovaluuttoja käytetään ensisijaisesti spekulatiivisina sijoituskohteina ja niiden käyttö maksamisen välineenä on toissijaista. Virtuaalivaluutan käyttö on yleistynyt viime vuosina hyväntekeväisyyskeräysten yhteydessä erityisesti ulkomailla, mutta Suomessa sen käyttö on kuitenkin vielä vähäistä.
Valiokunta toteaa edellä lausuttua täydentäen, ettei sillä ole varmuutta siitä, että hallituksen esitykseen HE 167/2018 vp sisältyvä lakiehdotus pankki- ja maksutilien valvontajärjestelmästä tulee hyväksytyksi alkuperäisessä muodossaan nyt kysymyksessä olevilta relevanteilta osiltaan. Tämän vuoksi poliisin tiedonsaantioikeuden on tässä sääntely-yhteydessä perustuttava voimassa olevan poliisilain (872/2011) 4 luvun 3 §:ään. Poliisilain kyseisen säännöksen mukaan poliisilla on päällystöön kuuluvan poliisimiehen pyynnöstä oikeus saada rikoksen estämiseksi tai selvittämiseksi tarvittavia tietoja yhteisön jäsentä, tilintarkastajaa, toimitusjohtajaa, hallituksen jäsentä tai työntekijää velvoittavan yritys-, pankki- tai vakuutussalaisuuden estämättä. Asiantuntijakuulemisessa on todettu, että nykyisen rahankeräyslain mukaisissa valvontatilanteissa havaitaan tilanteita, joilla on liityntää terrorismin rahoitukseen. Rahanpesua tai terrorisminrahoitusepäilyä koskevissa tilanteissa asian käsittely voidaan siirtää poliisille rikosasiana tutkittavaksi. Poliisilain tiedonsaantia koskevien säännösten nojalla poliisilla olisi oikeus saada tietoa myös tilanteissa, joissa epäily koskisi virtuaalivaluutan keräämistä.
Valiokunta ehdottaa rahankeräyslakiin sisältyvän pankki- ja maksutilijärjestelmää koskevan tiedonsaantioikeuden poistamista lakiehdotuksen 30 §:n 1 momentin 3 kohdasta. Muilta osin ehdotettuun rahankeräyslakiin sisältyvät virtuaalivaluuttaa koskevat säännökset on kuitenkin syytä säilyttää muuttamattomina, jotta varmistetaan poliisin mahdollisuus valvoa ja puuttua virtuaalivaluuttakeräyksiin ja varmistetaan lainvastaisten virtuaalivaluuttakeräysten rangaistavuus rahankeräysrikoksena.
31 §. Toimitsijan määrääminen.
Pykälän 1 momentin mukaan Poliisihallitus voi määrätä toimitsijan ottamaan rahankeräyksen järjestäjän kustannuksella rahankeräysvarat haltuunsa ja tekemään niistä tilityksen, jos Poliisihallitus on peruuttanut rahankeräysluvan 15 §:n mukaisesti tai poliisilaitos on kieltänyt pienkeräyksen järjestämisen tai rahankeräysvarojen käyttämisen 21 §:n mukaisesti eikä pienkeräyksen järjestäjä ole korjannut virheellistä menettelyä, laiminlyöntiä tai muuttunutta olosuhdetta 60 päivän kuluessa päätöksen tekemisestä.
Hallintovaliokunta ehdottaa 31 §:n täsmentämistä siltä osin kuin 31 §:ssä ja 21 §:ssä säädetyt määräajat poikkeavat toisistaan viittamaalla 31 §:n 1 momentin lopussa 21 §:n 4 momentissa tarkoitetun kiellon voimassaoloaikaan.
35 §. Muutoksenhaku.
Valiokunta on edellä ehdottanut 21 §:ään lisättäväksi keräysilmoituksen raukeamista koskevan pykälän uuteen 5 momenttiin sisältyvän säännöksen. Tämän vuoksi on muutoksenhakua koskevaa 35 §:ää muutettava siten, että pykälän 1 momenttiin lisätään viittaus raukeamispäätökseen.