Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset Euroopan unionin suorista viljelijätuista ja eräistä maaseudun kehittämisen korvauksista. Lisäksi esityksessä ehdotetaan muutettaviksi maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista ja tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten maatalouden tukien toimeenpanosta annettuja lakeja. Lakiehdotukset liittyvät Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistukseen ja Euroopan unionin rahoituskautta 2023—2027 koskevaan uuteen Euroopan unionin lainsäädäntöön. Niillä toteutettaisiin pääasiassa Suomen yhteisen maatalouspolitiikan strategiasuunnitelman vuosille 2023—2027, jäljempänä strategiasuunnitelma, ja strategiasuunnitelman hyväksymisestä tehdyn komission päätöksen (C(2022) 6022 final) toimeenpano. Lakiehdotukset täydentävät Euroopan unionin lainsäädäntöä siltä osin kuin Euroopan unionin lainsäädännön täytäntöönpano edellyttää kansallista sääntelyä. Maa- ja metsätalousvaliokunta pitää esitykseen sisältyviä lakiehdotuksia erittäin kannatettavina ja puoltaa niiden hyväksymistä vähäisin muutoksin. Samalla valiokunta haluaa tuoda esiin seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon lainsäädännön toimeenpanossa ja sen nojalla annettavia asetuksia valmisteltaessa.  

Valiokunta on useissa viimeaikaisissa lausunnoissaan korostanut elintarvikehuollon merkitystä aseellisen konfliktin tilanteessa, ilmastonmuutoksen myötä yleistyvissä sään ääriolosuhteissa ja häiriötilanteissa, joissa elintarvikkeiden tuonti vaikeutuu tai estyy (MmVL 15/2022 vp — E 41/2022 vp) ja (MmVL 11/2022 vp — VNS 1/2022 vp). Maatalouden harjoittaminen riittävässä määrin ja mahdollisimman laajalla maantieteellisellä alueella on omiaan parantamaan elintarvikehuoltoa sekä pitämään yllä infrastruktuuria, jota maaseutualueiden elinvoima tarvitsee. Maatalousmaan osuus Suomen pinta-alasta on alle kymmenen prosenttia, mutta sen olemassaololla on ratkaiseva merkitys maaseutualueille koko Suomessa, maaseudun maisemalle, luonnon monimuotoisuudelle ja elinkeinotoiminnalle. Valiokunta on todennut, että kotimaisen ruoantuotannon jatkuminen ja elintarvikehuoltovarmuus on turvattava kaikissa olosuhteissa. Euroopan unionin ja kansallisten ilmastotavoitteiden toteuttamisessa tulee varmistaa maatalouden kyky tuottaa ruokaa myös tulevaisuudessa ja suunnata toimet siten, että ne edistävät maatalousmaan tuottokykyä ja yritysten toiminnan kannattavuutta (MmVL 14/2022 vp — VNS 2/2022 vp). Maataloustukien tulee kannustaa aktiivisen ruoantuotannon ohella ilmastotoimiin. Euroopan unionin suorilla tuilla, maaseudun kehittämisen korvauksilla sekä maa- ja puutarhatalouden kansallisilla tuilla ylläpidetään maa- ja kotieläintaloutta, puutarhataloutta ja muuta maataloutta, kuten porotaloutta, sekä peltojen säilymistä viljelykäytössä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esitykseen sisältyvillä, EU:n rahoittamia tukia koskevilla muutoksilla yksinään ei ole merkittäväää vaikutusta maatilojen tulokehitykseen, mikäli kansalliset tuet säilyvät ennallaan. Maatilojen tulokehitys riippuu tukijärjestelmiä enemmän maataloustuotteiden ja tuotantopanosten hintakehityksestä. Tukijärjestelmillä kuitenkin vaikutetaan merkittävästi maatalouden toimintaympäristöön ja siten sen toimintaedellytyksiin. 

EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen valmistelun yhteydessä on korostettu aiempaa vahvempaa ympäristö- ja ilmastopainotusta. Luonnonvarakeskus on toteuttanut strategiasuunnitelman vaikutusarvioinnin. Sen mukaan strategiasuunnitelman toteuttamisen arvioidaan vähentävän jonkin verran maatalouden vesistökuormituksen päästöjä sekä typpikuormituksen että liukoisen fosforin ja partikkelifosforikuormituksen osalta. Myös peltojen eroosion arvioidaan vähenevän. Luonnon monimuotoisuuden arvioidaan lisääntyvän, mutta vaikutus vaihtelee eliöryhmien ja vaikuttavuusluokkien välillä. On kuitenkin todettu, että laiduntavien eläinten määrällä on suotuisa vaikutus peltojen ja niittyjen monimuotoisuuden säilymiseen. Ilmastonmuutoksen hillitseminen on myös maatalouden jatkuvuuden edellytys. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjenkin arvioidaan hieman vähentyvän uusien ja nykyisestä kiristyvien toimenpiteiden ja suurempien tavoitepinta-alojen ansiosta. Vähennys on noin 5,5 prosenttia maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen perusurasta. Tukitoimenpiteiden ilmasto- ja ympäristövaikutukset syntyvät useista eri tekijöistä. Perustulotukea saadakseen viljelijän tulee täyttää nykyistä tiukemmat ympäristövaatimukset. Ehdollisuusvaatimukset tukien saamiseksi mahdollistavat jossain määrin korkeampien ilmasto- ja ympäristötavoitteiden saavuttamisen. Lisäksi osa nykyisin maksetusta suorasta tuesta siirtyy osaksi vapaaehtoista ekojärjestelmää. Tämä johtaa siihen, että nykyisen tukitason säilyttäminen vaatii tuottajan osallistumista ekojärjestelmään ja siihen kuuluvien toimenpiteiden toteuttamista. Nykyisen tukitason saavuttaminen vaatii näin ollen nykyistä enemmän toimia tilatasolla. Ekojärjestelmän toimet on kuitenkin suunniteltu niin, että ne ovat mahdollisimman laajan viljelijäjoukon valittavissa. Valiokunta korostaa aktiivisen ruoantuotannon ensisijaisuutta suhteessa kaikkiin muihin tukikohteisiin. 

Strategiasuunnitelman toimeenpano

Ensinnäkin valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei ensi vuoden alusta alkavan ohjelmakauden toteutuksen käynnistyminen saa viivästyä. Tätä tarkoitusta silmällä pitäen valiokunta on pyrkinyt käsittelemään esityksen kiireellisenä. Samalla se edellyttää, että hallinto tekee kaikkensa, jotta tuet ja korvaukset saadaan haettaviksi ja niitä päästään maksamaan mahdollisimman pian. EU:n rahoittamien pinta-ala- ja eläinperusteisten tukien sekä korvausten osalta tilanne vaikuttaa vakavalta. Ruokaviraston julkaisemien tietojen mukaan tuet on tarkoitus maksaa aikaisintaan joulukuussa 2023 ja osa alkuvuonna 2024. Tämä on täysin kestämätön tilanne monille tiloille, joilla tuotantopanosten ja lainojen lyhennysaikataulu on sovitettu vastaamaan tukien maksuaikataulua. On olemassa vaara, että uusi maksuaikataulu on lopulta tekijä, joka aiheuttaa tilan hakeutumisen konkurssiin tai toiminnan lopettamiseen ilman velkojen täytäntöönpanoa. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tukien maksuaikataulujen viivästyminen johtuu tulevan rahoituskauden EU:n lainsäädännön vaatimuksista, kuten erilaisista tukimaksun edellyttämistä valvontatoimista, jotka joudutaan sovittamaan yhteen Suomen lyhyen kasvukauden kanssa. Maksujen viivästyminen ei kuitenkaan koske kansallisia tukia, joiden maksamiseen sovelletaan kansallista lainsäädäntöä. Osaa kansallisten tukien maksuista aikaistetaan EU:n varoista rahoitettujen tukien maksuaikataulujen vuoksi. Tuen toimeenpanoaikataulua koskevassa päätöksenteossa pyritään turvaamaan hakijoiden etu, mukaan lukien mahdollisuus jättää hakemus määräpäivän jälkeen, neuvontapalveluiden tarve hakuajan päättyessä, hakemusten korjaamisen ja osittaisen peruuttamisen mahdollisuudet, luonnon monimuotoisuuden turvaaminen sekä hakemusten laadun varmennus. Ainoa kansallinen joustonvara liittyy mahdollisuuteen jättää hakemus myöhässä. Aikaisemmin hakemus voitiin jättää enintään 25 päivää myöhässä. Jatkossa ehdotetaan seitsemän päivän viivästysmahdollisuutta. Mikäli viivästyspäiviä sallitaan, komissiolle voidaan toimittaa tiedot laadunarviointien edellyttämistä otannoista vasta sallitun viivästysajan päätyttyä. Komissio valitsee tietojen perusteella otantaan valittavat laadunarviointikohteet ja toimittaa ne jäsenvaltiolle. 

Pinta-alaperusteisten tukien osalta ongelmat liittyvät valiokunnan saaman selvityksen mukaan erityisesti tulevan ohjelmakauden hallinto- ja valvontajärjestelmään sekä tukiehtojen toteutumiseen Suomen olosuhteissa. Esimerkiksi biodiversiteetin toteuttamista koskevien tukiehtojen noudattamisen varmistaminen pinta-alamonitoroinnin avulla voi tapahtua vasta myöhään kasvukauden lopussa. Valiokunta pitää tärkeänä, että tukihallinnossa selvitetään vielä erikseen, edellyttääkö tukiehtojen noudattamisen valvonta todella maksun viivästyttämistä. Tulee myös selvittää, voidaanko viivästystä lyhentää lyhentämällä tukihakemusten korjaamiseen varattua aikaa tai pinta-alamonitoroinnin kestoa. Järjestelmän muutosten vaikutukset eivät ole pelkästään negatiivisia, vaikka tukien maksua joudutaan siirtämään. Pinta-alamonitoroinnin myötä on mahdollista vähentää hyvin yksityiskohtaista paikan päällä tehtävää valvontaa merkittävästi. Viiden prosentin valvontamäärä vähenee 1—2 prosentin valvontamäärään jo vuonna 2023. Jatkossa kansalliset viranomaiset seuraavat tuloksia ja tuotoksia. Varmennetut tulokset raportoidaan komissiolle, ja tuet maksetaan tuotosten perusteella. Tuensaajia varoitetaan mahdollisista poikkeamista tuotoksissa, minkä jälkeen näille varataan mahdollisuus hakemusten muuttamiseen. Tällöin oma-aloitteisesti korjauksia tehnyt tuensaaja voi saada enemmän tukea kuin mitä tämä olisi saanut ilman korjausmahdollisuutta kuluvalla kaudella käytössä olevassa seuraamusjärjestelmässä. Tuki kuitenkin maksetaan myöhemmin. Eläinperusteisten tukien osalta maksun viivästymiseen vaikuttaa entistä kattavampi vaatimus niin sanotun viitepäivän käyttämisestä. Tämä lisää rekisterin avulla tehtävää eläinlaskenta-ajojen määrää.  

Valiokunta pitää tilannetta kestämättömänä. Erityisesti vahvasti investoineet, ostolannoitteista ja -rehuista riippuvaiset tilat ovat haavoittuvaisia korko- ja hintatason noustua nopeasti. Tuotantopanosten, varsinkin energian ja lannoitteiden, hintojen nousu on jo vienyt tiloja syvemmälle kannattavuus- ja maksuvalmiuskriisiin. Tilat ovat voineet ajoittaa lainojen ja kulutusluottojen lyhennyksiä tukien maksun aikaan. Oman ongelmansa muodostaa verotus, kun tukia maksetaan takapainotteisesti seuraavana verovuonna. Valiokunta vaatii, että tukien ja korvausten maksuaikataulun viivästymisestä aiheutuvat haitat torjutaan tavalla tai toisella. Tukiviranomaisten tulee jatkaa vaikuttamista komissioon, jotta tuet voidaan maksaa vähintään nykyisessä aikataulussa tai ennakkojen muodossa. Kansallisen elintarvikehuollon turvaamiseksi on toimittava niin, ettei yksikään tila joudu ahdinkoon tukimaksujen viivästymisen vuoksi. Kansallisten tukien maksuaikataulujen joustavuus on hyödynnettävä täysimääräisesti. Lisäksi tiloille tulee tarjota takauksia maksuvalmiuslainoihin ja muita keinoja helpottamaan tilannetta. 

EU:n suoria viljelijätukia koskevat ehdot

Valiokunnan saamissa lausunnoissa positiivisena uudistuksena on pidetty muun muassa tukioikeuksista luopumista. Tätä pidetään hallinnollista taakkaa keventävänä muutoksena niin tuensaajan kuin tukihallinnon näkökulmasta. Käsillä oleva esitys ei sisällä kaikkia olennaisia tuen ehtoja, vaan merkittävä osa ehdoista selviää vasta, kun lain nojalla annettavat valtioneuvoston asetukset ovat saatavilla. Valiokunnan käyttöön on toimitettu asetusluonnoksia, joiden pohjalta se haluaa kiinnittää huomiota eräisiin kokonaisuuden kannalta keskeisiin käsitteisiin ja määritelmiin.  

Aktiiviviljelijän määritelmä sisältyy komission hyväksymään strategiasuunnitelmaan. Euroopan unionin suoria viljelijätukia koskevan lakiehdotuksen mukaista perustulotukea, uudelleenjakotulotukea, nuorten viljelijöiden tulotukea, ekojärjestelmätukea sekä tuotantosidonnaisia tulotukia voidaan myöntää aktiiviviljelijälle. Perustulotuki vastaa nykyistä perustukea sillä erotuksella, että tukioikeuksista luovutaan. Ekojärjestelmätuki taas on Euroopan unionin kokonaan rahoittamiin tukiin kuuluva tukijärjestelmä, jolla edistetään ympäristön, ilmaston ja eläinten hyvinvoinnin parantamista. Uutena tukimuotona otetaan käyttöön uudelleenjakotulotuki, jota voidaan maksaa enintään 50 hehtaarille tuenhakijaa kohden. Tuotantosidonnaisia tulotukia ovat emolehmä- ja lypsylehmäpalkkio, sonnipalkkio, ulkosaariston nautapalkkio, teurashiehopalkkio, uuhipalkkio, kuttupalkkio, teuraskaritsa- ja teuraskilipalkkio, tärkkelysperunapalkkio ja erikoiskasvipalkkio. Lisäksi luonnonhaittakorvausta, ympäristösitoumukseen perustuvaa ympäristökorvausta ja luonnonmukaisen tuotannon korvausta voidaan myöntää vain aktiiviviljelijälle. Aktiiviviljelijällä tarkoitetaan tuensaajaa, joka on edellisenä vuonna saanut suoria tukia enintään 5 000 euroa tai hänen voidaan katsoa harjoittavan vähintään vähimmäistason maataloustoimintaa.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kritisoitu aktiiviviljelijän määritelmää. On katsottu, ettei määritelmän avulla voida varmistaa tuen ohjautumista aktiiviseen ruoantuotantoon. Valiokunnalle on tuotu esiin, että aktiiviviljelijän määritelmä on lyöty lukkoon Suomen strategiasuunnitelmassa ja sen muuttaminen tässä vaiheessa estäisi uuden ohjelmakauden toimeenpanon alkamisen ja että aktiiviviljelijän määritelmään perustuu useita muitakin tukijärjestelmiä, joiden muuttaminen siirtäisi toimeenpanoa. Strategiasuunnitelman ja tukijärjestelmien muutoksille tarvittaisiin komission hyväksyntä. Valiokunta pitää tilannetta valitettavana ja katsoo, että maa- ja metsätalousministeriön olisi tullut etsiä keinoja, joilla tuet ohjautuvat ruoantuotantoon siten, että tuetun tuotannon tuloksena syntyy markkinoille tarkoitettu maataloustuote. Tällainen tuotanto pitää sisällään mahdollisuuden myydä sato suoraan pellolta siten, että ostaja huolehtii korjuusta ja muista sovituista toimenpiteistä. Valiokunnan mielestä yhtenä vaihtoehtona on edellyttää viljelijän kuulumista maatalousyrittäjäin eläkevakuutuksen piiriin. Tällöin aktiiviviljelijän määritelmä rakentuisi niin sanotun MYEL-työtulon varaan. Tällaisen määritelmän toimivuutta ja mahdollisuuksia sen käyttöönottoon tulee jatkossa selvittää sekä sisällyttää se tarvittaessa Suomen strategiasuunnitelmaan suunnitelman muutosmenettelyllä. 

Suoria viljelijätukia koskevan lakiehdotuksen 2 §:n 10 kohdassa määritellään maatalousmaa. Sen mukaan maatalousmaalla tarkoitettaisiin pellon, pysyvien kasvien ja pysyvän nurmen alaa. Maataloustoiminnasta säädetään mainitun lakiehdotuksen 5 §:ssä. Sen mukaan maataloustuotteiden tuottamisella tarkoitetaan kasvien kasvattamista alkutuotannossa pelto- tai puutarhaviljelyn menetelmin tai tuotantoeläinten pitoa. Maatalousmaan säilyttämisellä tarkoitetaan maatalousmaan hoitamista siten, että se pysyy avoimena. Muu kuin maataloustuotteiden tuottamiseen käytettävä maatalousmaa on niitettävä vuosittain tai se olisi pidettävä avoimena laiduntamalla tai muulla vastaavalla tavalla. Maatalousmaan pitämisellä avoimena tarkoitetaan pykälän perusteluiden mukaan sitä, ettei sille anneta kasvaa pensaita tai puita. Valiokunta korostaa jälleen tukien kohdentamista ruoantuotantoon. Sen mielestä maan viljelykunnon säilyttämisen sijaan tuensaajia tulee kannustaa ottamaan maatalousmaa hyötykäyttöön. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi määräaika maatalousmaan palauttamiselle ruoantuotantoon.  

Tuotantosidonnaista eläimiin perustuvaa tulotukea voidaan suoria viljelijätukia koskevan lakiehdotuksen 14 §:n mukaan myöntää aktiiviviljelijälle, joka noudattaa tavanomaista tuotantotapaa. Tuki myönnetään asianmukaisesti tunnistettujen ja rekisteröityjen eläinten perusteella. Kysymyksessä on Suomen elintarvikehuoltovarmuuden kannalta keskeinen tukijärjestelmä, jota ilman tärkeiden maataloustuotteiden tuotanto vähenisi Suomessa olennaisesti ja keskittyisi nykyistä harvemmille tiloille ja pääasiassa matalan jalostusasteen tuotteisiin. Ilman tuotantosidonnaista tulotukea vaarana olisi tuotannon väheneminen ja yksipuolistuminen korkeiden tuotantokustannusten ja sääoloihin liittyvien merkittävien tuotantoriskien vuoksi. Tavanomaisella tuotantotavalla tarkoitetaan pykälän perusteluiden mukaan muun muassa sitä, että lypsylehmätiloilla olisi tuotettava maitoa ja emolehmätiloilla lihaa. Tavanomaisessa tuotantotavassa lammastiloilla on tuotettava lihaa ja kuttutiloilla maitoa. Valiokunnan käyttöön toimitetun asetusluonnoksen mukaan eläinpalkkioiden osalta edellytetään, että maatila toimittaa maitoa tai maidosta jalostettuja tuotteita myyntiin taikka myy eläimiä eloon tai teuraaksi ja noudattaa muutenkin tavanomaista tuotantotapaa. Eläinpalkkioiden kattavuuden kannalta valiokunta toivoo, että vesipuhveli lisätään asetuksella tuotantoeläimeksi muiden nautaeläinten rinnalle lihantuotantoon hyväksyttynä lajina. Nautakarjataloudessa, erityisesti hiehojen osalta, heikko kysyntä on tällä hetkellä ongelma, joka voi ohjata kotieläinjalostusta sellaiseen suuntaan, jossa jo jalostusaineistoa käytettäessä tehdään sukupuolen valintaa. Tämä ei ole pitkällä tähtäimellä eduksi jalostuseläinten perimän kannalta. Lopuksi valiokunta korostaa tärkeänä lähtökohtana sitä, että tuotantosidonnaista tukea saavalla tilalla tuotetaan tuotteita markkinoille. Se korostaa, että huoltovarmuuden kannalta elintärkeät viljelijätuet on kohdennettava aktiiviseen ruoantuotantoon. Vastaavia vaatimuksia tulee soveltaa myös puutarha- ja peltokasvituotannon tukiin.  

Pinta-alaperusteisten tukien osalta valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus määritellä tarkemmin maataloustoiminta, johon kuuluu maatalousmaan säilyttäminen ja maataloustuotteiden tuottaminen maatalousmaalla. Maatalousmaata olisivat peruslohkojen sarkaojat ja niiden pientareet, muut tarkoituksenmukaiset lohkojen pientareet, suojakaistat ja muut vastaavat alueet. Alat, joiden pääasiallinen tarkoitus on muu kuin maataloustoiminta, eivät ole maatalousmaata. Näistä kohteista on tarkoitus säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Maatalousmaalla tulee tehdä normaalit maataloustoiminnan edellyttämät peruskunnostustoimenpiteet ja sen viljelykunnosta tulee huolehtia aktiivisesti tai sillä on oltava luonnostaan maataloustuotantoon soveltuvat olosuhteet. Viljelykiertovaatimuksesta tulee voida poiketa pientilojen osalta. Kasvinviljelyssä maataloustuotteiden tuottamisella tarkoitetaan sellaista viljelyä, jossa yksi- tai monivuotinen kasvusto on perustettu kylvämällä tai istuttamalla riittävällä siemen- tai taimimäärällä määräpäivään mennessä ja tarkoituksena on tuottaa korjuu- ja markkinakelpoinen sato tai tarkoituksenmukainen ilmasto- tai ympäristöhyöty. Kasvinviljelyssä on käytettävä soveltuvaa lajiketta. Lannoitus, kasvinsuojelu ja muut tavanomaiset viljelytoimet on tehtävä niin, että ne tukevat sadon tuottamista satokasveilla. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin myös maatalousmaan avoimena säilyttämisvaatimuksesta, joka valiokunnan saaman selvityksen mukaan koskee kesantoja, maatalousluonnon monimuotoisuuden ja maiseman hoitoa koskevia ympäristösopimuksia ja aloja, jotka ovat maankäyttölajiltaan luonnonlaidun tai -niitty. Kuten edellä on todettu, valiokunta korostaa, että tuen kohteena olevan maatalousmaan käytön perusteella tulee pystyä erottamaan, milloin tuki ohjautuu markkinoille saatettavan sadon tuottamiseen ja milloin muuhun toimintaan. Tämä lisää läpinäkyvyyttä tukivarojen käyttöön ja tarjoaa poliittiselle päätöksenteolle tietopohjan.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota pysyvän nurmen kohteluun tukien hallinnoinnissa. Aina ei ole selvää, tuetaanko ruoantuotantoa vai maisemanhoitoa. Nämä eri tuotantotavat tulee raportoinnissa erottaa toisistaan selkeästi erilaisilla koodeilla siten, että on selkeästi todettavissa, ohjautuuko tuki ruoantuotantoon vai maisemanhoitoon. Valiokunnalle toimitetun asetusluonnoksen mukaan pysyvän nurmen alaan hyväksytään alat, joilla on heinäkasveja tai muita nurmirehukasveja yli 50 prosenttia kasvulohkon alasta. Jos vaatimus täyttyy, pysyvän nurmen kasvulohkolla voi olla muita laidunnettavia ja tuotantoeläinten rehuksi soveltuvia kasveja kuin heinä- ja nurmirehukasveja, joista lehtipensaat ja lehtipuiden taimet voivat olla yksittäin tai pieninä ryhminä. Pysyvän nurmen alaa eivät ole puhtaat typensitojakasveja sisältävät kasvustot ja yksilajiset siemenviljelyksessä olevat nurmikasvit. Valiokunta toteaa, että nämä eri nurmityypit on tärkeää erottaa selkeästi toisistaan tukihallinnossa.  

Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kritisoitu vaatimusta pysyvän nurmipeitteen perustamisesta uusille peruslohkoille. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan vaatimus pysyvästä nurmesta uusilla peruslohkoilla seuraa EU:n lainsäädännöstä ja niin sanotun ehdollisuuden vaatimuksista. Tätä koskeva hyvän maatalouskäytännön vaatimus sisältyy Suomen strategiasuunnitelmaan, jossa todetaan, että vuoden 2022 jälkeen maatalousmaaksi muusta käytöstä raivaamalla tai muutoin otetun maatalousmaan on oltava pysyvästi nurmipeitteinen. Sallitut uudistamismenetelmät ovat suorakylvö tai kevennetty muokkaus niin, että uusi nurmikasvusto kylvetään välittömästi aiemman kasvuston muokkauksen jälkeen. Alan kyntäminen on kielletty. Valiokunta katsoo, että näiden rajoitusten vaikutusta kasvinsuojeluaineiden käyttötarpeeseen ja -määrään tulee seurata. Pysyvän nurmikasvuston vaatimuksesta on eräitä poikkeuksia. Valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää strategiasuunnitelman mukaisesta pysyvän nurmikasvuston vaatimuksesta. Vaatimus on osa useimmille tuille pakollisia ehdollisuuden vaatimuksia. Vaatimus pysyvästä nurmikasvustosta ei koskisi aloja, jotka ovat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 viljelykelpoisia siten, että peruskunnostustoimenpiteet on tehty ja alaa voidaan viljellä tavanomaisen sadon tuottamiseksi, eikä peruslohkon muotoa parantavia muutoksia, jotka todetaan hyväksyttäviksi peltolohkorekisterin ajantasaistuksen yhteydessä. Vaatimus ei koske myöskään tilusjärjestelyn perusteella tuensaajan hallintaan tulleita uusia maatalousmaa-aloja eikä asetuksella tarkemmin säädettäviä lohkon muotoa parantavia muutoksia. Valiokunnan mielestä tällaisina aloina tulee kohdella muun muassa peitettäviä ojia, jotka liitetään peruslohkoon.  

EU:n osaksi rahoittamia tukia koskevat ehdot

Luonnonhaittakorvauksen kotieläinkorotuksen poistamista tulevalla ohjelmakaudella on kritisoitu. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kotieläinkorotuksen rahoitus on ollut viime vuosina hieman alle 50 miljoonaa euroa vuodessa, mikä edustaa alle kymmentä prosenttia luonnonhaittakorvauksen kokonaisrahoituksesta ja alle kolmea prosenttia kaikista maatalouden eläinperusteisista tuista ja pinta-alatuista. Korotus on ollut käytössä vuodesta 2005 alkaen, jolloin osa kansallisista eläintuista täytyi muuttaa pinta-alaperusteisesti määräytyviksi tuiksi. Jatkossa korotukseen käytettyä rahoitusta ohjataan takaisin tuotantosidonnaisiin eläintukiin sekä maatalouden investointeihin ja eläinten hyvinvointitoimenpiteisiin. Muutoksen tarkoituksena on kohdentaa tukea aktiiviseen ruuantuotantoon. Kuten valiokunta on edellä todennut, tämä tavoite on kannatettava, joten on huolehdittava siitä, ettei kotieläintuotannon asema entisestään heikkene. 

Jatkossa tilan luonnonmukaisen tuotannon korvauksen ja ympäristökorvauksen korvauskelpoisen maatalousmaan tulee olla vähintään viisi hehtaaria tai, jos kyse on puutarhakasvien viljelyyn liittyvästä ympäristökorvauksesta, vähintään yksi hehtaari puutarhakasvien viljelyksessä olevaa korvauskelpoista alaa. Luonnonhaittakorvauksen edellytyksenä on koko maassa vähintään viisi hehtaaria korvauskelpoista maatalousmaata. Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin tarkemmin alan korvauskelpoisuudesta. Korvauskelpoista alaa on sellainen ala, joka on korvauskelpoista vuonna 2022 ympäristökorvaukseen tai luonnonhaittakorvaukseen. Ala, joka on vuonna 2022 vain luonnonhaittakorvauksen osalta korvauskelpoista, on korvauskelpoista edelleen vain luonnonhaittakorvaukseen. Lisäksi valtion talousarvion määrärahatilanne huomioon ottaen korvauskelpoisuus voidaan myöntää alalle, joka on tullut aktiiviviljelijän hallintaan tilusjärjestelyiden kautta, jos uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman ja tilukset on otettu haltuun uusjakosuunnitelman mukaisesti. Korvauskelpoisen alan tulee olla maatalousmaata.  

Lisäksi valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus säätää menettelyistä, joilla olemassa olevia pieniä korvauskelvottomia peruslohkoja voidaan tietyillä edellytyksillä liittää vieressä olevaan isompaan ja korvauskelpoiseen peruslohkoon. Tämä kertaluonteinen toimi toteutetaan viranomaisten toimesta ennen seuraavan kevään tukihakua. Vastaava menettely on tarkoitus sallia myös jatkossa siten, että yhdistämisiä tehdään peltolohkorekisterin ylläpidon yhteydessä vuosittain. Korvauskelpoisen alan kasvu lisää osarahoitteisten korvausten määrärahan tarvetta. Näin ollen yhdistettävien lohkojen kokoa ja yhteenlaskettua pinta-alaa on tarpeen säädellä käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa. Tarkoituksena ei ole kannustaa viljelijöitä pellonraivaukseen, joten yhdistettävien lohkojen on oltava kooltaan rajattuja ja muodoltaan sellaisia, että yhdistämisen voidaan katsoa parantavan peruslohkon muotoa ja helpottavan viljelytoimia. Lisäksi on valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus sallia aktiiviviljelijän hallinnassa olevien lohkojen korvauskelpoisuuden siirtäminen, jos lohkot ovat samaa maankäyttölajia. Tämä on tarkoitus sallia saman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella myös eri maanomistajien välillä. Siinä tilanteessa että halutaan yhdistää kaksi vanhaa viljelyssä olevaa peruslohkoa yhdeksi poistamalla niiden välissä oleva oja, tämä voidaan tehdä edellyttäen, että muut peruslohkoa rajaavat elementit, kuten omistajuus, eivät rajoita kahden alkuperäisen lohkon yhdistämistä. Uudelle lohkolle ei synny nurmipeitteisyysvaatimusta. Jos vanhat lohkot olivat korvauskelpoisia, myös näin syntynyt uusi lohko on korvauskelpoinen. 

Kansallinen etu, erityisesti huoltovarmuus ja omavaraisuus, edellyttää, että maatalousmaata otetaan aktiiviseen ruoantuotantoon siltä osin kuin se on ollut muussa käytössä. Tämä voi koskea myös aloja, joilla toteutetaan ympäristökorvauksen kohteena olevia toimenpiteitä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ympäristösopimuksen muuttaminen ja päättäminen on mahdollista pitkälti samankaltaisissa tilanteissa kuin nykyisinkin. Ympäristösopimuksesta on mahdollista luopua ylivoimaisen esteen tai poikkeuksellisten olosuhteiden tilanteissa. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin sopimuksen muuttamisesta ja päättämisestä. Tarkotuksena on, että sopimukseen sisältyviä toimenpiteitä voitaisiin muuttaa sopimuskauden aikana. Esimerkiksi, jos poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden tai muiden ylivoimaisten esteiden vuoksi voimassa olevan ympäristösopimuksen suunnitelman mukainen laiduntaminen ei ole mahdollista tai se aiheuttaisi haittaa sopimusalueen luontoarvoille, on mahdollista sopia elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa kohteen korvaavasta hoidosta tai sopimuksen päättämisestä. Valiokunta pitää tärkeänä hyödyntää järjestelmän sallimia joustoja täysimääräisesti muun muassa aktiiviseen ruoantuotantoon panostamiseksi ja luonnonhoitokohteiden ylilaidunnuksen välttämiseksi.  

Eräitä maaseudun kehittämisen korvauksia koskevan lakiehdotuksen mukaan korvausta myönnetään luonnonmukaisen tuotannon perusteella. Korvauksella edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista sekä kestävää energiankäyttöä. Lisäksi pyritään edistämään kestävää kehitystä ja luonnonvarojen tehokasta hoitoa sekä luonnon monimuotoisuuden suojelemista ja ekosysteemipalveluja sekä säilytetään elinympäristöjä ja maisemia. Lakiehdotuksen mukaan luonnonmukaisen tuotannon korvausta voidaan myöntää luonnonmukaisesta tuotannosta tai siihen siirtymisestä aktiiviviljelijälle, joka antaa viiden vuoden pituisen sitoumuksen luonnonmukaisesta kasvintuotannosta tai luonnonmukaisesta kotieläintuotannosta ja joka on ilmoittautunut luonnonmukaisen tuotannon valvontajärjestelmään sekä noudattaa luonnonmukaisesta tuotannosta EU:n lainsäädännössä säädettyjä tuotantosääntöjä. EU:n tavoitteen mukaan luomun osuus EU:n maatalousmaasta tulee kasvaa 25 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Uusi luomun kehittämisohjelma vuoteen 2030 (Luomu 2.0) hyväksyttiin kesäkuussa 2021. Ohjelman tavoitteena on kasvattaa luonnonmukaisesti tuotetun alan osuus 25 prosenttiin vuonna 2030. Strategiasuunnitelman tavoitteena on kasvattaa luonnonmukaisen viljelyn osuutta 20 prosenttiin peltoalasta vuoteen 2027 mennessä. Valiokunta korostaa luonnonmukaisen tuotannon korvauksen tärkeyttä tavoitteen saavuttamisessa. Lisäksi valiokunta pitää välttämättömänä, että Suomen strategiasuunnitelman seurantakomiteaan otetaan luomualan edustus. On tärkeää, että ala osallistuu suunnitelman ja toimenpiteiden toteutukseen ja vaikuttavuuden seurantaan. 

Valiokunta korostaa ammattitaitoisen neuvonnan merkitystä koko elinkeinolle. Maatiloille voidaan myöntää korvausta neuvontapalveluista, jotka koskevat viljelykäytäntöjä sekä tarjoavat ajantasaista teknologista ja tieteellistä tietoa. Neuvontapalveluun sisältyy toimenpiteenä digitaalisen ravinnevälineen käyttö. Kysymys on määrätyt kriteerit täyttävistä viljelysuunnitteluohjelmista. Viljelijä tilaa ravinnesuunnitelman neuvojalta, joka toteuttaa sen hyväksytyllä digitaalisella ravinnevälineellä. Valiokunnan mielestä tämä konkreettinen toimenpide on erittäin kannatettava, sillä se edistää resurssiviisasta ravinteiden käyttöä, maaperän kasvukunnon parantamista sekä kestävää vesien hallintaa. Samalla se haluaa nostaa esiin luomualan neuvontajärjestöjen rahoituksen, joka tulee saattaa, luomualan lisäämistä koskevat tavoitteet huomioon ottaen samalle tasolle muiden neuvontajärjestöjen rahoituksen kanssa.  

Tukien ja korvausten hakeminen ja valvonta

Tiettyjen Euroopan unionin ja kansallisten tukien toimeenpanoa koskevaan lakiehdotuksen, jäljempänä toimeenpanolakiehdotus, 31 §:n 1 momentin mukaan tukea ei myönnetä, jos tukea koskeva hakemus myöhästyy yli seitsemän kalenteripäivää. Vastaava säännös sisältyy kansallisia tukia koskevan lakiehdotuksen 17 §:ään. Tukea koskeva hakemus tarkoittaa myös tukea koskevaa ilmoitusta toimeenpanolakiehdotuksen 12 §:n säännöksen nojalla. Voimassa olevan EU:n ja kansallisen lainsäädännön mukaan hakemus, joka on myöhästynyt yli 25 päivää, hylätään. Valiokunnan saamissa lausunnoissa ehdotusta on sekä puollettu että kritisoitu. Kritiikki lähtee erityisesti siitä, että tulevan kauden EU-lainsäädäntö sallii hakemuksen korjaamisen ja muuttamisen myös hakuajan jälkeen. Lisäksi EU-lainsäädäntö mahdollistaa hakemuksen jättämisen myöhässä ylivoimaisen esteen tilanteessa. Näitä ovat muun muassa luonnonkatastrofit ja viljelijän työkyvyttömyys. Tukien hakuaikoja joudutaan myös lyhentämään vastaavasti, jotta hakemuksen sallittu viivästysaika ehtii päättyä varsinaiseen tuen hakuaikaan 15.6. mennessä.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tukea koskevia hakemuksia ja ilmoituksia myöhästyy vuosittain huomattava määrä, useita satoja kappaleita. Valtaosa viivästyneinä saapuneista hakemuksista on toimitettu 1—7 kalenteripäivän kuluessa hakuajan päättymisestä. Jatkossa tukien haku toteutetaan sähköisessä järjestelmässä. Valiokunta on erityisesti huolissaan niistä tilanteista, joissa viivästys johtuu tietoliikenneyhteyksien häiriöstä tai tuenhakijan käytössä olevan laitteiston viasta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan EU:n lainsäädännön tarkoittamana ylivoimaisena esteenä, joka mahdollistaa hakemuksen jättämisen määräajan jälkeen, ei pidetä esimerkiksi sitä, että tuenhakijan laajakaistayhteys katkeaa tai siinä on mittavia häiriöitä siten, että hakemuksen jättäminen sähköisesti estyy. Tämä on hyvin erikoista ottaen huomioon Euroopan turvallisuustilanne ja lisääntynyt kyberuhka. Valiokunta pitää tätä puutteena ja katsoo, että näitäkin tilanteita varten tarvitaan säännös, joka mahdollistaa hakemuksen jättämisen myöhässä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan toimeenpanolakiehdotuksen tarkoituksena on, että hakemus on tehtävä eräin poikkeuksin sähköisenä riippumatta siitä, jätetäänkö tukihakemus hakuajan loppuun mennessä tai sallittujen myöhästymispäivien puitteissa. Häiriön mahdollinen kesto tulee ottaa huomioon viivästymispäivien lukumäärästä säädettäessä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan esityksen valmistelussa on punnittu toisaalta tuenhakijan oikeusturvaan liittyviä seikkoja ja toisaalta tukijärjestelmien toimeenpanoon liittyviä seikkoja. Tämän tuloksena on päädytty esittämään myöhästymispäivien lukumääräksi seitsemää kalenteripäivää. Jos hakemus jätetään enintään seitsemän kalenteripäivän kuluessa, hakemusta ei hylätä, mutta tukea alennetaan nykyiseen tapaan. Tämä seuraamus on riittävä ehkäisemään ennalta hakemusten tarpeettomia viivästyksiä. Edellä esitytetyn valossa valiokunta hyväksyy sallittuja myöhästymispäiviä koskevat ehdotukset.  

Tulevalla kaudella tarve paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin vähenee. Pinta-alamonitorointijärjestelmällä seurataan sitä, vastaavatko hakemuksella ilmoitetuilla aloilla harjoitettava maataloustoiminta ja maatalouskäytännöt tukihakemuksessa esitettyjä tietoja. Pinta-alamonitorointiin liittyvät satelliittikuvat ovat avoimesti saatavilla esimerkiksi SentinelHub-palvelusta muun muassa lohkon koordinaattien perusteella. Valiokunnalle on esitetty huoli siitä, ovatko yksittäisiä maanomistajia koskevat tiedot jatkossa avoimesti saatavilla, ja esitetty, että tietoja tulisi suojata liikesalaisuutena. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan pinta-alamonitorointijärjestelmä ei tuota tietoa lohkon omistajuudesta. Lisäksi on tuotu esiin, ettei ruokahallinnon tietovarannosta annetun lain (560/2021) 10 §:n 3 momentin mukaan julkaistaviin tietoihin saa sisältyä eikä hakuperusteena saa käyttää maatilan rekisteröintitunnuksia, henkilön nimiä, osoitteita, muita yhteystietoja tai sellaisia muita tietoja, joista luonnollinen henkilö voidaan suoraan tunnistaa.  

Pinta-alamonitorointi tuottaa tukihakemuksilla oleville lohkoille tuloksen, joka ilmaisee värein, ovatko tiedot virheettömiä vai onko niissä puutteita. Nämä tulokset näkyvät vain tuenhakijalle ja hallinnolle. Niitä ei julkaista eivätkä ne ole julkisesti saatavilla. Jos lohko on pinta-alamonitoroinnin tuloksen perusteella virheellinen esimerkiksi siten, että tukihakemuksella ilmoitettu ei vastaa pinta-alamonitoroinnin tulosta, tuenhakijalle toimitetaan sähköinen selvityspyyntö. Selvityspyynnön yhteydessä tuenhakijalle annetaan mahdollisuus tehdä korjaavia toimenpiteitä, kuten muuttaa tukihakemusta tai toimittaa riittävä selvitys tukiehtojen noudattamisesta selvityspyynnössä asetetun määräajan kuluessa. Edellä mainittu riittävä selvitys voidaan antaa esimerkiksi ottamalla paikkatiedon sisältävä valokuva, joka tallennetaan Ruokaviraston tietojärjestelmään. Paikkatiedon sisältävä valokuva osoittaa lohkolla tehtyä toimenpidettä, kuten esimerkiksi niittoa tai kasvia. Tuenhakijan ottama paikkatiedon sisältävä valokuva, jonka avulla tuenhakija antaa lisäselvitystä tuen myöntävälle viranomaiselle, ei ole rajoituksetta saatavilla yleisessä tietoverkossa. Jos viranomainen käyttää valvonnassa paikkatiedon sisältäviä valokuvia tai miehittämättömiä ilma-aluksia, sen on huolehdittava siitä, ettei yksityiselämän suojaa ja muuta yksityisyyden suojaa loukata. Pinta-alamonitorointijärjestelmässä tai sen avulla ei käsitellä lohkon omistajuuteen tai lohkon hallintaan liittyvää tietoa. Näillä rajoituksilla valiokunta pitää säännöksiä asianmukaisina. Lopuksi valiokunta painottaa, että tuottajien oikeusturvasta tulee huolehtia kaikessa valvonnassa ja valvonnan jälkitoimenpiteissä.