Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi eläinlääkintähuoltolaki sekä muutettavaksi eräitä kunnan eläinlääkäreiden tehtävien hoitamiseen liittyviä säädöksiä. Esityksen mukaan tavanomaisten eläinlääkäripalveluiden järjestämisvastuu säilyy kunnilla. Järjestämisvastuun piiriin ehdotetut palvelut kuuluvat voimassa olevassa eläinlääkintähuoltolaissa tarkoitettuun peruseläinlääkäripalveluun tai kiireelliseen eläinlääkärinapuun. Palvelut määritellään kuitenkin tarkemmin kuin voimassa olevassa laissa. Näin ollen esityksessä ei ehdoteta järjestämisvastuun laajentamista, vaan täsmentämistä. Kunnan järjestämisvastuu kuitenkin tosiasiassa laajenee seura- ja harrastuseläinten peruseläinlääkäripalveluiden osalta. Toisaalta nykyisin leikkauksia ja muita vastaavia toimenpiteitä tarjotaan kunnissa lakiehdotuksessa määriteltyä eläinlääkäripalvelua laajemmin. Tällainen laajemman palvelun tarjoaminen on jatkossakin kunnille mahdollista. Tarkoituksena on, että kunnan järjestämisvastuu kattaa sellaiset eläinten välttämättömät eläinlääkäripalvelut, joiden yhdenvertainen saatavuus on tarpeen varmistaa koko maassa. Tarve kunnan lakisääteisten tehtävien määrittelyyn liittyy eläinlääkäripalveluiden saatavuuden turvaamiseen sekä Euroopan unionin kilpailulainsäädännöstä seuraaviin vaatimuksiin. Hallituksen esityksestä ilmenevän ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää hallituksen esityksestä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena sekä puoltaa siihen sisältyvien lakiehdotusten hyväksymistä eräin muutoksin.
Eläinlääkintähuollon järjestäminen
Hallituksen esityksen mukaan kunta tarjoaa peruseläinlääkäripalvelua joko tuottamalla palvelun itse tai hankkimalla palvelun yksityiseltä elinkeinonharjoittajalta taikka kunnan yhtiöltä. Jos kunta ei tuota palvelua itse, palveluntuottajan hankintaan sovelletaan hankintalainsäädäntöä, jolloin hankinta on lähtökohtaisesti kilpailutettava. Hallituksen esityksen mukaan on jossain määrin epävarmaa, voidaanko kunnan omalta yhtiöltä tekemään hankintaan soveltaa sidosyksikköhankintaa koskevia poikkeuksia kilpailuttamisvelvoitteeseen. Kunnan eläinlääkäripalvelun tuottajalle, mukaan lukien kunnan yhtiö, maksaman korvauksen ehtoihin sovelletaan tietyin edellytyksin EU:n valtiontukisääntöjä. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, ettei esityksessä ehdotettua mallia ole vielä notifioitu EU:n komissiolle, jolla on yksinomainen toimivalta arvioida mallin soveltuvuutta sisämarkkinoille. Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset voivat tulla voimaan vasta, kun komissio on järjestelmän hyväksynyt tai ilmoittanut, ettei hyväksyntää tarvita. Näin ollen esitykseen sisältyvien lakiehdotusten voimaantulosta ehdotetaan säädettäväksi asetuksella.
Kunta huolehtii jatkossakin eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontatehtävien hoidon järjestämisestä. Kunnan peruseläinlääkäripalveluja tuottavat eläinlääkärit osallistuvat valtion toimeksiantotehtävänä näiden tehtävien hoitamiseen ja niistä aiheutuvat kustannukset peritään valtiolta. Yksityisiä palveluntuottajia voidaan käyttää ainoastaan asiantuntija-apuna näiden tehtävien hoidossa. Lisäksi perustuslakivaliokunnan lausunnossa edellytetyllä tavalla on säädettävä asianmukaisesti hyvän hallinnon ja oikeusturvan vaatimusten varmistamisesta (PeVL 49/2022 vp). Valiokunta toteaa, että kunnan eläinlääkärit ovat korvaamaton voimavara eläintautien vastustamisessa ja eläinsuojelutyössä, vaikka päävastuu näistä tehtävistä on päätoimisilla valvontaeläinlääkäreillä. Tämän voimavaran toimintaedellytyksiä ei tule uudistuksessa heikentää.
Kunta voi jatkossakin tuottaa peruseläinlääkäripalveluita laajempaa palvelua markkinaehtoisesti. Kunnalla on kuntalain mukaan velvollisuus yhtiöittää palvelut siinä tilanteessa, että vastaavia palveluita on saatavilla markkinoilla. Jos vastaavia palveluita on saatavilla markkinoilla, kunnan on hinnoiteltava palvelu markkinaperusteisesti sekä pidettävä toiminnasta erillistä kirjanpitoa. Nykyinen eläinlääkäreiden palkkiojärjestelmä ei mahdollista edellä mainittujen vaatimusten toteuttamista. Käytännössä ongelma on noussut esiin seura- ja harrastuseläinten kiireettömien eläinlääkäripalveluiden kohdalla, jossa tarjontaa esiintyy maan eri osissa. Valiokunnan saamissa lausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että edellä esitetty johtaa kunnan eläinlääkärinpalveluiden kokonaisvaltaiseen yhtiöittämiseen. Tämän pelätään puolestaan johtavan muun muassa asiakasmaksujen nousuun. Valitun mallin tarkoituksena ei kuitenkaan ole pakottaa kuntia yhtiöittämään eläinlääkäripalveluiden tarjoamista. Nykyisin osa kunnista tuottaa merkittävässä määrin seura- ja harrastuseläinten eläinlääkäripalveluita, joiden osalta tarjontaa on osassa maata myös yksityisellä sektorilla. Tämän palvelun osuus on siinä määrin merkittävä, ettei yhtiöittämistä voida käytännössä välttää kilpailuneutraliteetin näkökulmasta, mikäli nykyinen toimintamalli jatkuu. Toisaalta kunnan tuottamasta seura- ja harrastuseläinten peruseläinlääkäripalvelusta luopuminen tai palvelun siirtäminen yhtiöön vaarantaa koko julkisen eläinlääkäripalvelujärjestelmän, jonka edellytyksenä on riittävä potilasaines kohtuullisen kokoisella maantieteellisellä alueella.
Hallituksen esityksen mukaan on luultavaa, että seura- ja harrastuseläinten peruseläinlääkäripalveluiden yhtiöittäminen johtaisi kaikkien kunnallisten eläinlääkäripalveluiden yhtiöittämiseen. Tähän liittyy esityksen mukaan suuria ongelmia muun muassa kunnan eläinlääkäreiden lakisääteisten valvontatehtävien ja palveluntarjoajan kilpailutuksen näkökulmasta. Kunnan eläinlääkärin tehtävän houkuttelevuuden ja käytännön toiminnan näkökulmasta ongelmia liittyy myös sellaiseen ratkaisuun, joissa eläinlääkärit hoitavat valvontatehtävien osalta toimensa osa-aikaisessa virassa ja osittain tuottavat palveluja kunnan määräysvallassa olevalle yhtiölle. Edellä kuvatut vaihtoehdot voivat johtaa muun muassa tuotantoeläinten hoitamisesta perittävien maksujen nousuun. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei esityksessä ehdotettu malli johda peruseläinlääkäripalveluista perittävien asiakasmaksujen korotuksiin. Uudistus ei myöskään saa vaarantaa kuntien mahdollisuuksia rekrytoida eläinlääkäreitä ja toisaalta hankkia näille sijaisia.
Hallituksen esityksen mukaan nykyinen eläinlääkintähuoltolaki ja kunnaneläinlääkäreiden palkkiojärjestelmä ovat mahdollistaneet vain yhdenlaisen palveluiden hinnoittelutavan riippumatta siitä, voidaanko palveluiden katsoa sisältyvän peruseläinlääkäripalvelun määritelmään. Näin ollen sellainen pidemmälle menevä palvelu, jota kunta on järjestänyt vapaaehtoisuuden ja itsehallintoonsa kuuluvan palveluiden järjestämismahdollisuuden puitteissa, on ollut saman hinnoittelun piirissä kuin kunnan lakisääteinen palvelu. Tähän liittyen esityksessä ehdotetaan säännöksiä kunnan järjestämisvastuun piiriin kuuluvien asiakasmaksujen kohtuullisuudesta. Sen sijaan kunnan tarjoama muu vapaaehtoinen eläinlääkäripalvelu tulee määritellä jatkossa markkinaperusteisesti. Tämän odotetaan johtavan kunnan eläinlääkärien tarjoamien, perustason ylittävien palveluiden hintojen nousuun.
Lakiehdotuksen 15 ja 16 §:iin ehdotetaan säännöstä, jonka mukaan kunnan järjestämisvastuun piiriin kuuluvista palveluista perittävien maksujen tulee olla asiakkaan kannalta kohtuullisia. Säännös koskee myös ostopalveluja. Perustuslakivaliokunta on pitänyt perusteltuna, että lakiehdotuksessa säädetään maksun voivan olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten suuruinen (PeVL 49/2022 vp.). Lisäksi lakiehdotuksen 14 ja 16 §:ssä ehdotetaan säännöksiä eläimen pitopaikassa annettavien lakisääteisten eläinlääkäripalveluiden käyntipalkkioiden ja matkakustannusten korvausten tasaamisesta siten, että kohtuuttomat etäisyyksistä johtuvat erot maksujen suuruudessa poistuvat. Valiokunta pitää ehdotettuja säännöksiä lähtökohtaisesti tarpeellisina ja palaa niitä koskeviin täsmennystarpeisiin jäljempänä.
Julkisten eläinlääkäripalveluiden kattavuus
Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:ssä yksilöidään ne eläinlääkäripalvelut, jotka kuuluvat kunnan järjestämisvastuuseen. Kysymys on yleistä taloudellista etua koskevasta palvelusta, sillä tehtävä ei ole julkisen vallan käyttöä tai viranomaistehtävän hoitamista, ja näitä palveluita tarjotaan myös markkinoilla. Jotta valtio tai itsehallinnollinen organisaatio voi ottaa tällaisen palvelun tuottamisen hoitaakseen, valtion tulee osoittaa, että näiden palveluiden osalta markkinoilla on puute, joka edellyttää julkisen sektorin toimia. Yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden tulee vastata johonkin yhteiskunnalliseen tarpeeseen, jonka toteuttamiseen tarvitaan valtion toimia. Säännöksen tarkoituksena on selkiyttää nykytilaa sen suhteen, mitkä palvelut ovat kunnan lakisääteisiä eläinlääkäripalveluita, joihin sovelletaan lähtökohtaisesti EU:n yleistä taloudellista etua palveluja koskevia sääntöjä. Jos valtio tai kunta maksaa korvausta tällaisen palvelun tuottamisesta, korvaukseen sovelletaan lähtökohtaisesti valtiontukisääntöjä.
Eläinlääkäripalveluja tuottavia yrityksiä toimii osassa Suomea varsin kattavasti. Eläinlääkäripalveluiden saatavuutta ei kuitenkaan voida taata kaikissa osissa maata ja kaikille kotieläimille. Erityisesti kiireellisen eläinlääkäriavun palveluiden saatavuudessa joudutaan ongelmiin, mikäli kattavaa eläinlääkäripalvelujärjestelmää ei ylläpidetä koko Suomessa. Lisäksi palveluiden saatavuus vaihtelee eläinlaji- ja käyttötarkoituskohtaisesti eri puolilla maata. Eläinlääkäripalvelut on turvattava myös niissä osissa maata, joissa esimerkiksi tuotantoeläinten määrä ei muodostu sellaiseksi, että palveluiden tarjoaminen on kannattavaa. Lähes 70 prosenttia Suomen alueesta on harvaan asuttua maaseutua, jolle ovat tyypillistä pitkät etäisyydet palveluihin ja jatkuvasti harveneva palveluverkosto. Sairaiden ja loukkaantuneiden eläinten kuljetusmatkat voivat näissä oloissa muodostua sellaisiksi, että ainoaksi vaihtoehdoksi jää eläimen lopettaminen. Kaikissa tapauksissa sairasta eläintä ei voida eläinsuojelullisista syistä kuljettaa saamaan hoitoa. Siinäkin tilanteessa, että alueella toimii eläinlääkäripalveluita tuottava yritys, palveluiden hinta voi muodostua sellaiseksi, ettei eläintenomistajalla ole varaa käyttää palvelua. Nämä tekijät ovat eläinten terveyden ja hyvinvoinnin kannalta sellaisia riskitekijöitä, joita pyritään hallitsemaan kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvien palveluiden määrittelyssä. Kuten edellä on todettu, kunnan eläinlääkäriverkosto hoitaa myös julkisen vallan käyttöä sisältäviä eläintautien torjuntaan ja eläinsuojeluun liittyviä tehtäviä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että nykyisen kaltainen kunnan järjestämisvastuulla oleva peruseläinlääkäripalvelu sekä kiireellinen eläinlääkäriapu voidaan jatkossakin toteuttaa joko kunnan itsensä hoitamana tai yksityiseltä palveluntuottajalta hankittuna palveluna.
Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:ään sisältyvä peruseläinlääkäripalveluiden määritelmä pohjautuu pitkälti Ruokaviraston laatimaan Eläinlääkintähuollon valtakunnalliseen ohjelmaan (EHO). Pykälään sisältyvät peruseläinlääkäripalvelut on hallituksen esityksen mukaan rajattu seuraavin perustein: Ne sisältävät toimenpiteitä, joita voidaan suorittaa eläinten pitopaikoissa tai tavanomaisissa eläinlääkärin vastaanottotiloissa ilman erikoiskoulutusta tai erikoislaitteistoa. Näitä toimenpiteitä tehdään nykyisin niissä kunnissa, joissa tuotetaan eläinlääkäripalveluita. Toimenpiteet ovat tarpeellisia eläinten hyvinvoinnin, eläinterveyden ja kansanterveyden turvaamiseksi sekä osaksi myös Suomen huoltovarmuuden kannalta keskeisen maataloustuotannon turvaamiseksi. Valiokunta pitää näitä lähtökohtia sinänsä hyväksyttävinä, mutta näkee lausuntopalautteessa esitetyn kritiikin osin perusteltuna. Kritiikki kohdistuu erityisesti siihen, vastaako kunnan järjestämisvastuulle ehdotettujen toimenpiteiden luettelo käytännön tarpeeseen.
Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:n mukaan peruseläinlääkäripalveluun kuuluvat eläinten yleistutkimus ja terveydentilan arviointi eläinten terveyden todentamiseksi. Tällaisilla terveystodistuksilla estetään tarttuvien eläintautien leviäminen ja varmistetaan, ettei sairaita eläimiä myydä eteenpäin. Yleistutkimukseen ei sisälly kuvantamispalveluja eikä erikoiseläinlääkärin tutkintoa tai erikoislaitteita vaativia tutkimuksia tai tarkastuksia. Lisäksi palveluun kuuluvat kissojen ja koirien tunnistusmerkintä, eläinten rokotukset sekä loisten häätöön ja ehkäisyyn liittyvät toimenpiteet. Lisäksi peruseläinlääkäripalveluun luetaan suun terveydenhuoltoon liittyvät välttämättömät toimenpiteet tai jatkohoitoon lähettäminen. Tuotantoeläinten lakisääteisiin eläinlääkäripalveluihin kuuluvat sarvien tai sarven aiheiden poistaminen naudoilta ja vuohilta. Valiokunta pitää näiden eläinlääkäripalveluiden sisällyttämistä kunnan järjestämisvastuuseen perusteltuna. Eläinten hyvinvointilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 186/2022 vp) yhteydessä ehdotetaan säädettäväksi eläinlääkärin velvollisuudesta ilmoittaa kissojen ja koirien jalostuskäyttöä rajoittavista vioista ja sairauksista viranomaisille. Valiokunnan mielestä on jonkin verran epäselvää, missä määrin kunnan eläinlääkärit voivat ilmoitusvelvollisuuden täyttää, jollei kunnan järjestämisvastuuseen sisällytetä pieneläinten kuvantamispalveluita ja muita tutkimuksia.
Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen mukaan naudoille, sioille, lampaille, vuohille ja poroille tarjotaan lisääntymiseen liittyviä tarkastuksia ja lisääntymisongelmien hoitoa, jos kyse on elintarviketuotantoa varten pidettävistä eläimistä. Lisääntymiseen liittyviin tarkastuksiin ja tutkimuksiin sisältyvät myös ultraäänitutkimukset. Muille kuin elintarviketuotantoa varten pidettäville eläimille voidaan tarjota eläinten lisääntymiseen liittyviä tarkastuksia, tutkimuksia ja muita palveluja, mutta ne eivät kuulu kuntien järjestämisvastuun piiriin. Valiokunnan saamassa lausuntopalautteessa on esitetty, että hevosten lisääntymiseen liittyvät tarkastukset ja tutkimukset sekä lisääntymisongelmien hoito sisällytetään järjestämisvastuun piiriin. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan perusteena rajaukseen on se, ettei hevosten ja muiden seura- ja harraste-eläinten hedelmällisyyteen liittyviä tarkastuksia ja hoitoja voida perustella kansanterveyteen, eläinten terveyteen ja hyvinvointiin tai elintarviketuotantoon liittyvillä syillä. Edellä mainittujen syiden ja elintarvikehuoltovarmuuden perusteella voidaan pitää välttämättömänä järjestää lisääntymiseen liittyviä eläinlääkäripalveluja vain tuotantoeläimille.
Kuntien järjestämisvastuun piiriin kuuluvat lisäksi nautojen, sikojen, lampaiden, vuohien, porojen ja koirien kastraatiot sekä kissojen kastraatiot ja sterilisaatiot. Koirien sterilisaatiot ja kanien kastraatio ja sterilisaatio eivät kuulu peruseläinlääkäripalveluun. Tämä on muutos nykytilaan nähden. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palveluille ei katsota olevan eläinten terveyden, hyvinvoinnin tai kansanterveyden turvaamiseen liittyviä yhteiskunnallisia perusteita. Kissojen erityisasemaa perustellaan hallituksen esityksessä kissakriisin hallinnalla. Jos kissoja ei steriloida tai kastroida, seurauksena on populaation hallitsematon kasvu. Järjestämisvastuun piiriin ehdotetaan kuuluvaksi koirien kastraatio. Valiokunnalle on todettu, että näitä leikkauksia tehdään jo nyt kaikissa kunnissa eivätkä ne lisää kuntien kustannuksia.
Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:n 1 momentin 10 kohdassa peruseläinlääkäripalveluun ehdotetaan sisällytettäväksi sairaan eläimen kliininen tutkimus ja hoitotarpeen arviointi riippumatta eläinlajista tai eläinten pidon tarkoituksesta. Kohtaan sisältyvät myös tavanomaisten näytteiden kuten verinäytteiden ottaminen ja toimittaminen laboratoriotutkimuksiin eläimen sairauden syyn selvittämiseksi. Valiokunta ehdottaa jäljempänä täsmennyksiä näytteiden ottamisen osalta. Säännöksen perusteluiden mukaan tarkoituksena on, ettei kunnan eläinlääkäriltä edellytetä vaativien näytteiden ottamista tai kuvantamispalveluita sairauden syyn selvittämiseksi. Näin ollen kuntien järjestämisvastuuseen ei kuulu muun muassa ultraäänitutkimus tai röntgenkuvaus. Näin siitäkin huolimatta, että kunnan järjestämisvastuulla oleva ultraäänitutkimus kuuluu tuotantoeläimille tarjottaviin lisääntymiseen liittyviin tutkimuksiin. Valiokunta pitää tätä puutteena, mutta viittaa tältä osin saamaansa selvitykseen, jonka mukaan ultraäänitutkimus ei kuulu voimassa olevan lain mukaiseen järjestämisvastuuseen ja laitteiston hankinta lisäisi kuntien kustannuksia.
Eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen 9 §:n 1 momentin 11-14 kohdassa ehdotetaan säädettäväksi hoidosta, jota voidaan tutkimuksen jälkeen peruseläinlääkäripalveluna tarjota. Elintarvike- tai turkistuotantoa varten pidettävälle eläimelle voidaan tarjota hoitoa pitopaikassa, mukaan lukien nautojen juoksutusmahaleikkaus. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan juoksutusmahaleikkaus kuuluu peruseläinlääkäripalveluiden piiriin riippumatta leikkauksen suoritustavasta. Muiden kuin elintarvike- ja turkistuotannossa olevien eläinten osalta järjestämisvastuuseen kuuluu perustasoinen ensiapuluonteinen hoito. Säännöksen perusteluiden mukaan kaikki lemmikkieläiminä pidettävät eläimet kuuluvat kohdan soveltamisalaan. Lemmikki- ja harraste-eläinten lisäksi kohta koskee esimerkiksi matkailuelinkeinossa pidettäviä koiria sekä hevosia, joita pidetään elinkeinotoimintana pidettävässä urheilutoiminnassa. Perustasoinen hoito viittaa siihen, että hoitoa voidaan antaa ilman erityislaitteistoa ja erikoistason osaamista. Luettelo sisältää ruoansulatuskanavan ja virtsateiden häiriöiden konservatiivisen hoidon, tulehdus- ja kiputilojen hoidon, sokin hoidon, metabolisten häiriöiden hoidon ja haavojen ompelun. Pykälän perusteluissa on todettu, ettei säännökseen sisältyvä listaus ole täysin tyhjentävä hoitotoimenpiteiden listaus, mutta luettelon avulla pyritään mahdollisimman tarkkarajaisesti selkeyttämään rajanvetoa kunnan järjestämisvastuulle kuuluvan hoidon ja sen ulkopuolelle jäävän hoidon välillä. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei luetteloa tulkita tyhjentäväksi, vaan sairaalle eläimelle voidaan kunnassa tarjota ensiapuluonteista hoitoa käytettävissä olevin keinoin. Lisäksi hoitoa tulee voida tarjota eläimen pitopaikassa, jos eläimen kuljettaminen vastaanotolle ei ole tarkoituksenmukaista tilojen tai eläimen voinnin kannalta. Tätä vaativat eläinsuojelunäkökohdat. Järjestämisvastuuseen kuuluu esityksen mukaan myös kaikkien kotieläinten synnytysapu. Synnytysapuun tulee sisällyttää mahdollisuus keisarileikkaukseen naudoille, lampaille ja vuohille sekä kissoille.
Hallituksen esityksen mukaan jatkossa kunnan järjestämisvastuuseen kuuluvat lemmikkieläinten sairauksien hoidon osalta vain vähäiset, ensiavunluonteiset kirurgiset toimenpiteet. Valiokunnan saamassa lausuntopalautteessa on ehdotettu, että edellä kuvattuja säännöksiä täydennetään siten, että luetteloon lisätään ensiapuluonteinen kiireellinen leikkaushoito, kuten esimerkiksi koiran märkäisen kohtutulehduksen leikkaushoito ja keisarinleikkaus tilanteissa, joissa jatkohoitoon lähettäminen huonontaa ennustetta tai ei ole muutoin mahdollista. Tällaisen hoidon sisällyttäminen kunnan järjestämisvastuuseen edistäisi kunnaneläinlääkärin ammattitaidon ylläpitämistä erityisesti niillä alueilla, joissa päivystysluonteisten kiireellisten leikkausten osalta ei ole yksityistä palveluntarjontaa. Voimassa olevaa lakia on kunnissa tulkittu siten, että kunnilla on velvollisuus tarjota näitä palveluita ainakin, jos alueella ei ole niitä tarjoavia yksityisiä palveluntuottajia. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyisin kunnalle kuuluu järjestämisvastuu kirurgisista leikkauksista vain, jos ne kyetään suorittamaan peruseläinlääkärikoulutuksella, tavanomaisissa vastaanottotiloissa ja eläinsuojissa ilman erityistyövälineitä. Järjestämisvastuun ulottaminen vaativampiin leikkauksiin edellyttäisi nukutuslaitteita ja avustajan, joita ei kaikissa kunnissa ole. Näiden vaatimusten myötä kuntien kustannukset nousisivat. Lisäksi yksityiseltä sektorilta on hankittavissa monenlaisia kirurgisia toimenpiteitä, kuten vierasesineiden poistoleikkaus, erilaisten kasvainten poistot, hampaiden kirurgiset poistot sekä ortopediset leikkaukset. Valiokunta toteaa, ettei ensiapuluonteisen kirurgisen leikkaushoidon järjestämisen jättäminen kuntien harkintaan ole täysin ongelmatonta tulevassa mallissa.
Monet tekijät voivat vaikuttaa kuntien tahtoon järjestää jatkossa peruseläinlääkäripalveluita pidemmälle meneviä palveluja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan satunnaisesti tarvittavat hätäleikkaukset ja kuvantamistutkimukset ovat yleensä sellaista vähäistä toimintaa lakisääteisen toiminnan rinnalla, jonka järjestäminen muuten kuin järjestämisvastuuseen kuuluvana eläinlääkäripalveluna, ei välttämättä johda velvollisuuteen yhtiöittää nämä palvelut. Tämä kysymys on kuitenkin jossain määrin tulkinnanvarainen ja saattaa johtaa kuntien haluttomuuteen järjestää tällaista palvelua. Tämä puolestaan johtaa eläinten terveyden ja hyvinvoinnin vaarantumiseen erityisesti niillä alueilla, joilla myöskään yksityistä palveluntarjontaa ei ole tai se on ajallisesti taikka eläinlajikohtaisesti hyvin rajoitettua. Alueella voi olla tarjontaa pieneläinkääripalveluista, mutta ei palveluntarjontaa hevosille. Järjestämisvastuun ulkopuolelle jäävien palvelujen markkinaehtoinen hinnoittelu sekä mahdollinen yhtiöittäminen voivat johtaa käytännössä siihen, että välttämättömien eläinlääkäripalveluiden saatavuus vaarantuu. Toisaalta valiokunnalle on tuotu esiin, että kunnan edun mukaista on muodostaa eläinlääkäripalveluiden kokonaisuus sellaiseksi, että järjestämisvastuun piiriin kuuluvien palveluiden lisäksi tarjotaan jonkin verran perustason ylittävää palvelua, jos tähän on alueella eläinlääkintähuoltojärjestelmän toimivuuden näkökulmasta tarvetta. Valiokunnan mielestä ongelmaksi muodostuu se, ettei ehdotettu laki turvaa tällaisten perustasoa pidemmälle menevien leikkausten ja kuvantamistutkimusten järjestämistä niillä alueilla, joilla yksityistä tarjontaa ei ole tai sitä on vain osittain.
Eläinlääkäripalveluiden alueellinen saatavuus
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan eläinlääkäripalveluiden yhtiöittämisvelvollisuus ja markkinaperusteisen hinnoittelun vaatimus koskevat vain alueita, joilla toimivat kilpaillut markkinat. Jos jollakin alueella ei ole lakisääteisen peruseläinlääkäripalveluiden ulkopuolelle jäävien palvelujen osalta yksityistä palveluntarjontaa eikä riittäviä edellytyksiä yksityisen tarjonnan syntymiselle, alueella vallitsee näitä palveluja koskeva markkinapuute. Tällöin kunta- ja kilpailulainsäädäntö eivät estä kuntaa tuottamasta esimerkiksi kuvantamistutkimuksia ja kirurgisia leikkauksia itse markkinahintaa alemmalla hinnalla. Kunta on kuitenkin itse vastuussa sen selvittämisestä, onko alueella toimivat markkinat ja miltä osin alueella on markkinapuute. Jos kunta päättää markkinapuutteen vuoksi hankkia perustason ylittäviä eläinlääkäripalveluita korvausta vastaan, tällainen toiminta voi kuulua yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin myönnettävänä tukena EU:n valtiontukisääntöjen soveltamisalaan. Jatkossakin kunnan tulee selvittää tällaisen tuen soveltuvuus sisämarkkinoille, sillä tuki ei kuulu valtion toimesta mahdollisesti ilmoitettavaan, lakisääteisiä peruseläinlääkäripalveluita koskevaan järjestelmään. Lähtökohtaisesti markkinapuutetilanteessa toimiva kunta päättää itse siitä, miten kattavasti se tukee palvelutuotantoa. Näin on myös erikoiseläinlääkäripalvelujen osalta. Eläinlääkintähuoltolain 17 §:än ehdotetaan otettavaksi säännökset asiakasmaksuista niissä tilanteissa, joissa kunta järjestää muita kuin lakisääteisiä eläinlääkäripalveluja kunnan niin sanotun yleisen toimialan perusteella. Pykälän mukaan kunnaneläinlääkäri saisi periä tarjoamistaan lakisääteisen tason ylittävistä palveluista virkaehtosopimuksen mukaisen palkkion sekä korvauksen matkakustannuksistaan ja hankkimiensa lääkkeiden ja tarvikkeiden käytöstä. Kunta perisi lisäksi asiakkaalta maksun, jonka tulisi olla markkinaperusteinen vain silloin, kun kunta toimii kilpailutilanteessa.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta katsoo, että kunnilla on jatkossakin laaja harkintavalta sen suhteen, järjestävätkö ne peruseläinlääkäripalvelua pidemmälle menevää palvelua. Lisäksi kunta päättää siitä, tuotetaanko palveluja syrjäisillä alueilla markkinahinnalla vai tätä alemmalla hinnalla. On selvää, että eläinlääkintähuoltolakiehdotuksen vaikutukset tulevat olemaan erilaisia eri osissa Suomea. Kaiken kaikkiaan lain toimeenpano vaatii tuekseen kattavaa ohjeistusta siitä, miten kunta- ja kilpailulainsäädäntö vaikuttavat eläinlääkäripalveluiden tuottamiseen erilaisissa markkinaolosuhteissa ja erilaisen asiakaspohjan tilanteessa. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto varmistaa tarvittavan ohjeistuksen olemassaolon. Lisäksi valiokunta pitää välttämättömänä, että lain vaikutuksia eläinlääkäripalveluiden alueelliseen saatavuuteen sekä eläinten terveyteen ja hyvinvointiin seurataan, ja näistä tekijöistä toimitetaan selvitys eduskunnalle kahden vuoden kuluessa eläinlääkintähuoltolain voimaantulosta. (Valiokunnan lausumaehdotus)