Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella sivistysvaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Ammattipätevyyden tunnustamista koskevaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY (jäljempänä ammattipätevyysdirektiivi) on muutettu 20 päivänä marraskuuta 2013 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2013/55/EU. Tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nykyaikaistaa liikkuvuutta koskevia sääntöjä. Ammattipätevyyden tunnustamisprosessia haluttiin helpottaa ja nopeuttaa erityisesti eurooppalaisen ammattikortin avulla. Tarkoituksena on parantaa järjestelmää myös kuluttajien kannalta erityisesti siltä osin kuin ehdotukset liittyvät kielitaitoon ja ammatillisia väärinkäytöksiä koskeviin varoituksiin terveydenhoitoalalla.
Tutkintojen tunnustamislainsäädäntöön kuuluu kolme eri tunnustamisjärjestelmää: yleinen tutkintojen tunnustamisjärjestelmä, ammattikokemuksen tunnustamiseen perustuva järjestelmä ja koulutuksen vähimmäisvaatimusten yhdenmukaistamiseen perustuva tunnustamisjärjestelmä, ns. automaattisen tunnustamisen järjestelmä.
Sivistysvaliokunta kannattaa koulutetun työvoiman liikkuvuuden helpottamista ja pitää tärkeänä yhteisten pelisääntöjen muotoilemista. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Ammattipätevyyden tunnustaminen ja ammattikortti.
Ammattipätevyyden tunnustamismenettelyistä säädetään kansallisessa lainsäädännössä ja suoraan sovellettavassa komission täytäntöönpanoasetuksessa. Sovellettava tunnustamisjärjestelmä riippuu ammatista, jota tunnustamishakemus koskee, ja tietyissä tilanteissa myös koulutuksen sisällöstä tai koulutuksen suoritusajankohdasta. Ammatit, joihin Eurooppalaista ammattikorttia koskevia säännöksiä tullaan ensimmäisessä vaiheessa soveltamaan, ovat osin sellaisia, joihin sovelletaan ns. automaattisen tunnustamisen järjestelmää, ja osaan puolestaan sovelletaan ns. yleistä tunnustamisjärjestelmää. Ensi vaiheessa ammattikortti tulee koskemaan sairaanhoitajia, proviisoreja, fysioterapeutteja, kiinteistönvälittäjiä ja vuoristo-oppaita. Sivistysvaliokunta pitää tärkeänä, että ammattipätevyyden tunnustamisen edellytyksistä ja muista päätöksentekomenettelyn vaatimuksista ei jää jatkossa epäselvyyttä. Valiokunta painottaa selkeän ja riittävän informaation tarjoamista ammattipätevyyden tunnustamisen mahdollisuuksista ja siihen sovellettavista menettelyistä Suomessa.
Valiokunta toteaa, että ammattikortin myöntäminen tai ammattipätevyyden tunnustaminen ei anna henkilölle suoraan oikeutta työskennellä ammatissa, mikäli kansallisessa lainsäädännössä on edellytetty esimerkiksi erillinen rekisteröitymisvaatimus ammatinharjoittamisoikeuden saamiseksi. Käytännössä toimivaltaiset viranomaiset tulevat näiden ammattien kohdalla pitämään yllä kahta päällekkäistä tunnustamisjärjestelmää. Esimerkiksi pelkkä ammattikortin myöntäminen ei luo henkilölle oikeutta harjoittaa terveydenhuollon ammattia, vaan oikeus syntyy vasta sen jälkeen, kun hänet on merkitty Valviran ylläpitämään Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin eli Terhikki-rekisteriin.
Valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena, että tiettyihin ammatteihin ulkomailla pätevöityneet joutuvat lähtökohtaisesti asioimaan kahden viranomaisen kanssa voidakseen työskennellä Suomessa. Valiokunta pitää kuitenkin erittäin tärkeänä, että ehdotettu uudistus ei luo paineita edes välillisesti alentaa suomalaisia kelpoisuusvaatimuksia. Ammattipätevyyden tunnustamisen tulee perustua ensisijaisesti muodollisen koulutuksen tuottamaan pätevyyteen. Korvaavia toimenpiteitä varten tulee määritellä yksiselitteiset ja läpinäkyvät kriteerit ammattikokemukselle ja elinikäiselle oppimiselle.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kaikki eurooppalaisen ammattikortin toimeenpanoon liittyvät yksityiskohdat eivät ole vielä tiedossa. Opetushallituksen tehtävät tulevat kuitenkin lisääntymään, ja osin niihin sisältyy lyhyitä määräaikoja liittyen esimerkiksi ammattipätevyyden tunnustamista koskevan lakiehdotuksen 21 §:ssä tarkoitettuun hiljaisen tunnustamisen mahdollisuuteen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että Opetushallitukselle turvataan riittävät resurssit ammattipätevyyden tunnustamista ja eurooppalaista ammattikorttia koskevien tehtävien hoitamiseen. Resurssien määrä vaikuttaa sekä kansallisen täytäntöönpanon laatuun että yksilöiden oikeusturvan toteutumiseen.
Kielitaitovaatimus.
Sekä nykyisen direktiivin että direktiivimuutoksen mukaan ammattipätevyyden tunnustamisesta etua saavilla ammattihenkilöillä on oltava sellainen kielitaito, jota tarvitaan heidän ammattinsa harjoittamiseksi vastaanottavassa jäsenvaltiossa. Kielitaidon tarkastaminen ei ole osa varsinaista ammattipätevyyden tunnustamista koskevaa prosessia. Kelpoisuuskokeessa voidaan kuitenkin arvioida myös kielenhallintaa ammateissa, joissa riittävän kielenhallinnan voidaan katsoa olevan olennainen osa ammattitaitoa. Puutteellinen kielitaito voi olla peruste kelpoisuuskoesuorituksen hylkäämiselle.
Valiokunnan saaman selvityksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskevaan lakiin on tarkoitus sisällyttää säännös hakijalta vaadittavasta kielitaidosta. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto voi vaatia kielitaidon tarkistamista vasta, kun ammattipätevyys on tunnustettu tai eurooppalainen ammattikortti myönnetty. Sivistysvaliokunta korostaa, että jokainen ministeriö vastaa säänneltyjen ammattien sääntelystä sekä arvioi kielitaitovaatimusten sisällyttämisen tarpeen oman hallinnonalansa lainsäädännön osalta. Riittävän ammattipätevyyden lisäksi valiokunta korostaa erityisesti riittävän kielitaidon merkitystä sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa.
Ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaava viranomainen.
Ammattipätevyyden tunnustamista koskevan lakiehdotuksen 4 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaavasta tahosta ja toimivaltaisten viranomaisten tehtävästä. Sivistysvaliokunta korostaa sitä lähtökohtaa, että jatkossakin ammattipätevyyden tunnustamisesta vastaavaksi viranomaiseksi säädetään tiettyä ammattia koskevassa erityislainsäädännössä se ammatin sääntelystä vastaavan hallinnonalan viranomainen, jolla on riittävä asiantuntemus ammattitoiminnan sisällöstä.
Opetushallitus päättää muodollista pätevyyttä osoittavien asiakirjojen tuottamasta kelpoisuudesta säänneltyyn ammattiin, jollei muualla toisin säädetä (4 §). Ehdotusta perustellaan sillä, että kaikille Suomessa säännellyille ammateille tulee olla nimettävissä toimivaltainen viranomainen. Valiokunta korostaa, että ehdotettu säännös ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että muut hallinnonalat käyttävät sitä esimerkiksi resurssisyistä hyväksi siten, että tiettyä ammattia säännellessään jättävät tarkoituksellisesti oman alansa viranomaisen nimeämättä toimivaltaisen viranomaisen tehtävään. Saadun selvityksen mukaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä ja Opetushallituksella ei välttämättä ole aina edes ajantasaista tietoa kaikista niistä ammateista, joiden osalta Opetushallitus on säännöksen mukaan toimivaltainen viranomainen. Tämä johtuu siitä, että eri ministeriöissä tapahtuvan ammattien kelpoisuussäännöksiä koskevan säädösvalmistelun yhteydessä ei aina tulla edes ajatelleeksi tilanteita, joissa ammatin harjoittajat eivät ole hankkineet ammattipätevyyttään Suomessa.
Jos ammatin harjoittamisen aloittaminen edellyttää pätevyyden toteamisen tai tutkinnon tunnustamisen lisäksi jonkinlaista lupaa tai rekisteröintiä, toimivaltainen viranomainen on kyseinen lupa- tai rekisteröintiviranomainen. Valiokunnan saamassa asiantuntijaselvityksessä on esimerkkinä viitattu asbestipurkutyötä suorittavaa työntekijää koskevaan lupaprosessiin. Työ vaatii tietyn pätevyyden ja rekisteröinnin asbestipurkutyöhön pätevistä henkilöistä pidettävään rekisteriin. Rekisteröinnistä päättää työsuojeluviranomainen, joka siis käytännössä antaa oikeuden harjoittaa asbestipurkutyötä Suomessa. Esimerkiksi tässä tilanteessa tulisi valiokunnan arvion mukaan työsuojeluviranomaisen olla myös taho, jonka tulee tehdä päätökset toisessa EU-/ETA-maassa hankitun ammattipätevyyden tunnustamisesta.
