Valiokunnan mietintö

Hallituksen esittämä säästö sairausvakuutuskorvauksiin jatkaa samaa pienituloisia, sairaita, vanhuksia ja haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä kurittavaa linjaa kuin useat muutkin talousarvioon liittyvät esitykset. Korvauksiin kohdistuvia säästöjä on jopa aikaistettu ja kovennettu hallitusohjelman liitteessä esitettyyn suunnitelmaan verrattuna. Säästöt kohdistuvat monilta osin samoihin ihmisiin ja uhkaavat syventää ihmisten välisiä terveyseroja. Tämä on kohtuutonta etenkin, kun hallitus sairausvakuutukseen kohdistuvien leikkausten lisäksi aikoo nostaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja lähes 30 prosentilla. Näiden suoraan sosiaali- ja terveydenhuoltoon kohdistuvien säästöpäätösten ohella hallitus kohdentaa useita muitakin leikkauksia eri etuuksiin ja palveluihin ilman, että niiden vaikutuksia on arvioitu riittävästi etenkin niiden kohdistuessa samoihin ihmisiin ja perheisiin.  

Suomessa sosioekonomiset hyvinvointi- ja terveyserot ovat jo tällä hetkellä suuret, ja hallituksen tietoinen, pienituloisiin erityisen kovasti kohdistuva leikkauslinja vain lisää eriarvoisuutta.  

Lääkekorvauksiin kohdistuu ensi vuonna 25 miljoonan euron säästö, josta puolet maksatetaan asiakkailla ja puolet lääkealan toimijoilla. On sinänsä hyvä, että hallitus perääntyi alkuperäisestä säästöesityksestään ja lievensi lääkekorvauksiin kohdistuvia säästöjä. Uudessa esityksessä on kuitenkin puutteita, joiden vuoksi emme voi hyväksyä asiakkaiden lääkekorvauksiin esitettyjä leikkauksia. Alkuomavastuuta ja ylemmän erityiskorvauksen lääkekohtaista omavastuuta pienennettiin, mutta vuosiomavastuun ylittäneiden lääkekohtaista omavastuuta edelleen korotettiin alkuperäiseen esitykseen HE 106/2015 vp nähden. Valiokunnassa kuultujen asiantuntija-arvioiden mukaan lievennykset vaikuttavat suureen potilasjoukkoon, mutta ne jäävät yksilötasolla melko pieniksi. Kaikkein kovimmin omavastuun nousut kohdistuvat lääkkeistään jo nyt eniten maksaviin, mitä ei voi pitää hyväksyttävänä.  

Lääkekustannusten omavastuuosuudet ovat Suomessa kansainvälisessä tarkastelussa poikkeuksellisen korkeat. Ne muodostivat jo vuonna 2012 lähes kolmanneksen (31 %) kotitalouksien terveydenhuoltoon kohdistuvasta rahoitusosuudesta. Kuten ehdotuksessa todetaan, lääkkeiden omavastuuosuuksien korottamisella voi olla terveyserojen kasvamisen kannalta kielteisiä vaikutuksia. 

Sairausvakuutuksesta maksettavien matkakustannusten korvausmeno on kasvanut noin 10 prosentin vuosivauhtia. Matkakustannusten kasvuun vaikuttavat muun muassa väestön ikääntyminen, joukkoliikenteen ja laitoshoidon väheneminen, palveluiden keskittyminen ja ostopalvelutoiminnan lisääntyminen. Matkakustannusten kasvua on pyritty hillitsemään esimerkiksi matkojen yhdistämistoiminnan lisäämisellä ja rajaamalla korvausta lähimpään mahdolliseen hoitopaikkaan silloin, jos vakuutettu on omatoimisesti hakeutunut hoitoon kauemmaksi. Omavastuuta on nostettu ja maksukattoa on korotettu. Tämä on lisännyt etenkin sairauden vuoksi paljon matkoja tekevien kustannuksia. Lisäksi on otettu käyttöön korotettu omavastuu, joka on lisännyt taksimatkojen yhdistelyä ja alentanut tehokkaasti korvauskustannuksia.  

Hallituksen esittämä omavastuun nostaminen 16 eurosta 25 euroon lisää potilaiden kustannuksia, ja leikkaus kohdistuu etenkin harvaan asutuille alueille, pienituloisille ja iäkkäille henkilöille. Tässä tilanteessa matkakorvausten leikkauksia ei voi hyväksyä.  

Hallitus aikoo jatkossa (v. 2017) saavuttaa 150 miljoonan euron säästön lääkekorvauksista. Vielä ei ole tiedossa, miten säästö aiotaan kohdentaa, mutta hallituksen esityksessä lääkeyrityksiin, tukkuun ja apteekkeihin kohdistuvat toimet on esitetty määräaikaisiksi vain vuodelle 2016. On välttämätöntä, että lääkealan toimijat osallistuvat jatkossakin kustannusten tasaamiseen.  

Viime hallituskaudella tehtiin lääkekorvaussäästöjä, eivätkä nämäkään säästöt ole vielä ehtineet täysimääräisesti voimaan. Jo tuolloin sosiaali- ja terveysvaliokunta oli huolissaan potilaiden asemasta ja totesi muun muassa, että uudistusten vaikutuksia pienituloisten pitkäaikaissairaiden ja erityisryhmien lääkekustannuksiin sekä toimeentulotuen ja muiden palvelujen tarpeeseen on seurattava huolellisesti (StVM 43/2014 vp). Kuitenkin hallituksen vaikutusarviot kaikkien esitystensä osalta ovat hyvin vajavaiset. Mielestämme tässä tilanteessa ei pidä leikata lisää matka- ja lääkekorvauksista ennen kuin selvitetään ja esitetään ratkaisu siihen, miten ihmiset voivat selvitä lisääntyvistä kustannuksistaan. Tällä hetkellä liian iso osa lääkekuluista muodostuu potilaan turhaan käytössä olevista lääkkeistä tai väärin määrätyistä lääkkeistä. Lääkehoidon kokonaisarviointia tulee kehittää ja lääkehuoltoon tulee tehdä kokonaisuudistus, jonka lähtökohdaksi otetaan rationaalinen lääkehuolto, hyvä lääkkeiden määräämiskäytäntö ja lääkehävikin vähentäminen. 

Matkakorvausjärjestelmää tulee edelleen kehittää sen sijaan, että asiakkaiden omavastuita enää nykyisestä nostetaan. Myös maksukattojärjestelmää tulee kehittää, jotta voidaan estää asiakkaille kohtuuttomiksi nousevat maksut. 

Lääkäri- ja hammaslääkäripalkkioiden korvauksiin kohdistuu myös merkittävät leikkaukset. Korvaustason lasku saattaa lisätä kuntien kustannuksia ja terveydenhuollon jonoja. Pidämme tärkeänä julkisen palvelun vahvistamista, jotta ihmiset saavat jatkossakin tarvittavan hoidon ja palvelun. Etenkin suun terveydenhuollon palvelut on resursoitava riittävästi, jotta voidaan vastata ikääntyvän väestön palvelutarpeisiin. On tärkeää, ettei korvauksiin kohdisteta enää lisää leikkauksia ennen kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusuudistuksesta tehdään päätökset osana sote-ratkaisua. 

Korkea työllisyysaste on välttämätön hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden ja kestävän rahoituksen kannalta. Tarvitsemme paitsi työpaikkoja, myös osaavia ja työkykyisiä tekijöitä. Siksi työikäisten ihmisten työ- ja toimintakyvyn turvaaminen ja vahvistaminen ovat tärkeitä myös rakenteellisen kestävyyden näkökulmasta. Työntekijöiden sairauspoissaoloja, sairaana työskentelyä, työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä ja pitkittyviä odotus- ja toipilasaikojen kustannuksia voidaan ehkäistä tehokkaasti mm. toimivan kuntoutusjärjestelmän avulla ja samalla vahvistaa ihmisten työkykyä ja työhyvinvointia.  

Hallituksen politiikka ei kuitenkaan satsaa ennaltaehkäisyyn vaan leikkaa sen rahoitusta. Hallitusohjelman mukaisesti uusi, harkinnanvaraiset ASLAK- ja Tyk-kuntoutukset yhdistävä AURA-kuntoutus päätettiin lakkauttaa ennen sen käynnistämistä vuonna 2016. Viranomaisen toiminnan ennakoitavuuden näkökulmasta on kuitenkin kohtuullista, että vakuutetut saavat heille aikaisemmin myönnetyn kuntoutuksen. Tästä syystä hallitus on esittänyt määräaikaista muutosta niin, että harkinnanvaraisena kuntoutuksena järjestettävän, kuntoutujan työssä jatkamista mahdollistavan kuntoutuksen menoista 4,5 miljoonaa euroa voitaisiin maksaa sairausvakuutusrahastosta työtulovakuutuksen kuluina vuonna 2016. Näin vakuutettujen on mahdollista aloittaa aiemmin tehdyillä kuntoutuspäätöksillä myönnetyt ja varojen puuttumisen johdosta lakkautetut kuntoutukset. Menolisäys kohdentuisi työnantajien, palkansaajien ja yrittäjien rahoittamaan osuuteen työtulovakuutuksen kuluista. Esityksen vaikutukset työnantajien sairausvakuutusmaksuun sekä palkansaajilta ja yrittäjiltä perittävään päivärahamaksuun vuonna 2016 olisivat vähäiset. Esityksellä ei ole vaikutusta valtion rahoittamaan osuuteen sairausvakuutuksen työtulovakuutuksen kuluista. 

Esitys on kohtuullinen välivaiheen ratkaisu, mutta ei tuo ratkaisua perustavaan ongelmaan: AURA-kuntoutuksen lakkauttaminen jättää aukon työelämässä olevien kuntoutukseen, ja palvelujärjestelmän painopiste siirtyy varhaisen vaiheen kuntoutuksesta kalliimpien, jo olemassa olevien vikojen, vammojen ja sairauksien kuntouttamiseen. 

Tästä syystä olemme esittäneet talousarvioaloitteella ja budjetin vastalauseessa, että vuoden 2016 budjettiin palautetaan AURA-kuntoutuksesta säästetyt 9 miljoonaa euroa harkinnanvaraisen kuntoutuksen vahvistamiseen, jotta työssä olevien riittävän varhainen kuntoutus on mahdollista jatkossakin.  

Kuntoutuksessa ollaan myös sote-uudistuksen ytimessä: toisaalta integrointi etenkin muun sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmän kanssa on keskeistä, toisaalta monikanavaisen rahoitusjärjestelmän ongelmat näkyvät hyvin konkreettisesti kuntoutuksen järjestämisessä ja kuntoutujan asemassa. Jotta kuntoutus saadaan parantamaan kaikenikäisten ihmisten elämänlaatua ja toisaalta vaikuttavaksi ja kustannustehokkaaksi osaksi hyvinvointipalvelujärjestelmää, on välttämätöntä, että suunnitteilla oleva kuntoutusjärjestelmän kokonaisuudistus tehdään kiinteänä osana sote-uudistusta.  

Hallituksen suunnitelmat leikata lääkekorvauksia ja matkakulukorvauksia ja korottaa hoitomaksuja ovat harkitsemattomia. Nämä säästöt kohdistuvat erityisesti henkilöihin, joiden tulot ovat jo nykyisellään pienet ja joilla on suurempi hoidon tarve. Tämä voi pahimmillaan johtaa siihen, että meillä on ihmisiä, joilla ei ole enää varaa tarvitsemaansa hoitoon. 

Hallitus esittää mm. lääkkeiden omavastuun korottamista 45 eurosta 50 euroon sekä omavastuukaton (610,37 euroa) ylittävien lääkkeiden kertamaksun korottamista 1,50 eurosta 2,50 euroon. Kansaneläkelaitos (Kela) toteaa valiokunnalle antamassaan lausunnossaan muun muassa, että korvaustasojen muutoksilla tavoiteltavat 12,5 miljoonan euron säästöt olisi mahdollista saavuttaa myös siten, että muutokset kohdentuisivat pienempinä laajemmalle potilasjoukolle. Suomen sosiaali- ja terveys ry (SOSTE) toteaa lausunnossaan, että vuonna 2011 oli yli puoli miljoonaa kotitaloutta, joiden tulot riittivät huonosti lääkkeiden hankintaan. Eräiden pienituloisten osalta terveydenhuoltokulut voivat viedä jopa 40 % perheen maksukyvystä.  

Suunniteltujen leikkausten kokonaisvaikutus voi olla suuri yksittäisen kansalaisen kannalta. Samanaikaisesti matkakulujen omavastuuta korotetaan 9 eurolla yhdensuuntaista matkaa kohden 16 eurosta 25 euroon. Tämä voi käytännössä tarkoittaa, että käynti poliklinikalla voi maksaa kansalaiselle jopa lähemmäs 100 euroa, kun hallitus samalla on korottamassa hoitomaksuja. Tämä on kohtuutonta. Jo nyt Suomi kuuluu niihin maihin, joilla on suurimmat terveyspalvelumaksut OECD:n piirissä. Myös Kela katsoo lausunnossaan, että suuremmat omavastuut saattavat vaikuttaa kansalaisten mahdollisuuksiin käyttää terveyspalveluja. Kelan tutkimusten mukaan matkakulujen korvausjärjestelmää käyttävät etupäässä iäkkäät pienituloiset asiakkaat, ja suunnitellut säästöt kohdistuisivat heihin raskaasti. Hallituksen esitys voi johtaa toimeentulotuen tarpeen kasvuun. 

Kaikkien kattojen ja korvausten erikseen tarkastelemisen sijaan meidän tulisi siirtyä yhtenäiseen järjestelmään, jossa etsittäisiin vakavissaan ratkaisuja lääkkeiden sekä hoito- ja matkakulujen yhteisen omavastuukaton luomiseksi. Tällä tavalla voitaisiin välttää kohtuuttoman kovan rasituksen kohdistuminen pienituloisimpiin ja varmistua samalla korvausjärjestelmää koskevasta kokonaisnäkemyksestä. Ruotsissa on päästy pidemmälle kohti järjestelmää, jossa ihmisen kokonaistilanne otetaan huomioon. Myös mm. SOSTE nostaa sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamassaan lausunnossa esiin, että yhtenäinen omavastuiden järjestelmä helpottaisi niiden henkilöiden tilannetta, joilla on suuret hoitokulut. Hallituksen tulisi nyt vakavissaan selvittää yhteistä kustannuskattoa lääkekorvauksille, matkakorvauksille ja terveydenhoitokustannuksille. 

Mietinnössä ehdotetaan talousarvioesityksen mukaisesti lääkäripalkkioista ja hammaslääkäripalkkioista sairausvakuutuslain mukaisia korvauksia alennettaviksi hallitusohjelman mukaisesti 35 000 000 euroa. Pohjalla ovat jo kehyksiin tehdyt aiemmat vähennykset, eli yhteensä korvaustaksoja alennetaan 78 miljoonalla eurolla vuonna 2016. Lääkärinpalkkioiden korvaustaso laskisi nykyisestä 21 prosentista reiluun 14 prosenttiin, hammashoidon korvaustaso 25 prosentista keskimäärin 15 prosenttiin ja tutkimuksen ja hoidon korvaustaso 21 prosentista 16 prosenttiin. Näin suuri leikkaus yksityisten lääkäripalveluista maksettaviin korvauksiin voi aiheuttaa kansalaisten hakeutumista entistä suuremmassa määrin julkisen terveydenhuollon piiriin ja siten ruuhkauttaa perusterveydenhuollon palvelut erityisesti hammaslääkäripalvelujen osalta. Lopulta kustannus voi olla saatua säästöä suurempi. Noin puolet lääkärinpalkkioista korvausta saaneista on saanut korvauksia silmätautien tai gynekologian lääkärikäyntien perusteella. Pidämme tärkeänä, että erityisesti pienituloisten mahdollisuudet käyttää myös näiden erityisalojen terveyspalveluja säilyvät. Esitämme talousarvioesitykseen sisältyvän lisäleikkauksen perumista. Esitys sisältyy Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin. 

Lääkekorvausmenoja esitetään vähennettäviksi 26 miljoonalla eurolla. Säästö muodostuu lääkekorvausjärjestelmän rakenteellisesta uudistamisesta sairausvakuutuslain ja lääkelain 57 §:n muuttamisella siten, että lääkekustannusten osalta otetaan käyttöön 50 euron alkuomavastuu. Samalla lääkkeiden peruskorvausta korotetaan. Esitän, että alkuomavastuun kautta vapautuvat määrärahat (26 miljoonaa euroa) kohdennetaan lääkekorvausten vuosittaisen maksukaton alentamiseen. Arvioimme, että maksukattoa voitaisiin alentaa n. 60 eurolla eli 550 euroon. Näin yhteiskunnan tuki kohdentuisi nykyistä enemmän niille, jotka sitä kipeimmin tarvitsevat eli säännöllistä, pitkäaikaista lääkehoitoa tarvitseville. Tämä ihmisryhmä joutuu kantamaan näissä taloustalkoissa kohtuuttoman suuren taakan. Lääkekorvausten leikkaukset on kohdennettava niin, että leikkaukset eivät kohdistu heihin. Parhaiten tämä toteutuu kompensoimalla alkuomavastuuta vuosittaista maksukattoa alentamalla, mikä helpottaisi muun muassa monien ikääntyneiden ihmisten tilannetta, erityisesti monelle heistä taloudellisesti raskaan alkuvuoden osalta. Jatkossa olisi hyvä arvioida myös alkuomavastuun jakamista useamman kuukauden jaksolle ja aloittaa toimenpiteet lääkekorvausten, matkakustannusten ja terveydenhoitopalvelujen yhtenäisen kustannuskaton käyttöön ottamiseksi. Tämä helpottaisi erityisesti pienituloisten tilannetta.  

Esitys sisältyy Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin.