Viimeksi julkaistu 9.7.2021 12.19

Valiokunnan mietintö StVM 16/2021 vp HE 241/2020 vp Sosiaali- ja terveysvaliokunta Hallituksen esitys eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi

JOHDANTO

Vireilletulo

Hallituksen esitys eduskunnalle hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevaksi lainsäädännöksi sekä Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen antamiseksi (HE 241/2020 vp): Asia on saapunut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnön antamista varten. Asia on lisäksi lähetetty perustuslakivaliokuntaan, valtiovarainvaliokuntaan, hallintovaliokuntaan, lakivaliokuntaan, sivistysvaliokuntaan, talousvaliokuntaan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan lausunnon antamista varten. 

Lausunnot

Asiasta on annettu seuraavat lausunnot: 

  • sivistysvaliokunta 
    SiVL 5/2021 vp
  • työelämä- ja tasa-arvovaliokunta 
    TyVL 5/2021 vp
  • hallintovaliokunta 
    HaVL 12/2021 vp
  • talousvaliokunta 
    TaVL 12/2021 vp
  • valtiovarainvaliokunta 
    VaVL 1/2021 vp
  • lakivaliokunta 
    LaVL 10/2021 vp
  • perustuslakivaliokunta 
    PeVL 17/2021 vp

Asiantuntijat

Valiokunta on kuullut (etäkuuleminen): 

  • perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • osastopäällikkö Kari Hakari 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • erityisasiantuntija Mikko Huovila 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • neuvotteleva virkamies Heli Hätönen 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • hallitusneuvos Riitta-Maija Jouttimäki 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • hallitusneuvos Pirjo Kainulainen 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • hallitusneuvos Joni Komulainen 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • erityisasiantuntija Antti Kuopila 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • erityisasiantuntija Anna Kärkkäinen 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • erityisasiantuntija Mikko Meuronen 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • johtaja Taina Mäntyranta 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • lääkintöneuvos Sirkku Pikkujämsä 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • neuvotteleva virkamies Arja Ruponen 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • johtaja Minna Saario 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • erityisasiantuntija Seija Sukula 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • hallitusneuvos Auli Valli-Lintu 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • kansliapäällikkö Kirsi Varhila 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • lakimies Suvi Velic 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • johtaja Raija Volk 
    sosiaali- ja terveysministeriö
  • kuntaministeri Sirpa Paatero 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Ilari Ahola 
    valtiovarainministeriö
  • finanssineuvos Ville-Veikko Ahonen 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Timo Annala 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Noora Heinonen 
    valtiovarainministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Marja Isomäki 
    valtiovarainministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Ville Koponen 
    valtiovarainministeriö
  • hallitusneuvos Mervi Kuittinen 
    valtiovarainministeriö
  • finanssineuvos Sakari Lehtiö 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Pasi Leppänen 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Marja Niiranen 
    valtiovarainministeriö
  • finanssineuvos Markku Nissinen 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Erkki Papunen 
    valtiovarainministeriö
  • erityisasiantuntija Piia Pekola 
    valtiovarainministeriö
  • yksikön päällikkö, finanssineuvos Tanja Rantanen 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Matti Sillanmäki 
    valtiovarainministeriö
  • erityisasiantuntija Petri Tuominen 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Miikka Vähänen 
    valtiovarainministeriö
  • neuvotteleva virkamies Antti Väisänen 
    valtiovarainministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Marietta Keravuori-Rusanen 
    oikeusministeriö
  • neuvotteleva virkamies Anna Kiiskinen 
    oikeusministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Jussi Matikkala 
    oikeusministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Elina Nyholm 
    oikeusministeriö
  • hallitussihteeri Maria Soininen 
    oikeusministeriö
  • yksikönpäällikkö Corinna Tammenmaa 
    oikeusministeriö
  • hallitusneuvos Ilpo Helismaa 
    sisäministeriö
  • pelastusneuvos Janne Koivukoski 
    sisäministeriö
  • erityisasiantuntija Jaana Määttälä 
    sisäministeriö
  • lainsäädäntöneuvos Annika Parsons 
    sisäministeriö
  • toimistopäällikkö Seppo Kykkänen 
    liikenne- ja viestintäministeriö
  • hallitusneuvos Elise Pekkala 
    työ- ja elinkeinoministeriö
  • apulaisoikeusasiamies Maija Sakslin 
    eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia
  • johtaja Anna-Liisa Pasanen 
    Valtiontalouden tarkastusvirasto
  • lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen 
    Lapsiasiavaltuutetun toimisto
  • oikeusneuvos, OTT Eija Siitari 
    korkein hallinto-oikeus
  • ylituomari Ann-Mari Pitkäranta 
    Helsingin hallinto-oikeus
  • ylituomari Jussi Karttunen 
    markkinaoikeus
  • sosiaali- ja terveyssihteeri Anne Länsman-Magga 
    saamelaiskäräjät
  • tietosuojavaltuutettu Anu Talus 
    Tietosuojavaltuutetun toimisto
  • yhdenvertaisuusvaltuutettu Kristina Stenman 
    Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto
  • johtaja Taito Vainio 
    Hätäkeskuslaitos
  • koulutusjohtaja Pekka Lindholm 
    Pelastusopisto
  • pääsihteeri Christina Gestrin 
    Svenska Finlands folkting
  • lakimies Johanna Lindholm 
    Svenska Finlands folkting
  • ylitarkastaja Oona Mölsä 
    Etelä-Suomen aluehallintovirasto
  • aluehallintoylilääkäri Laura Blåfield 
    Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
  • sosiaalihuollon ylitarkastaja Emmi Häyrynen 
    Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
  • johtava tutkija Teemu Lyytikäinen 
    Valtion taloudellinen tutkimuskeskus VATT
  • professori Paul Lillrank 
    Aalto-yliopisto
  • professori Teemu Malmi 
    Aalto-yliopisto
  • professori Otto Toivanen 
    Aalto-yliopisto
  • professori Mirja Satka 
    Helsingin yliopisto
  • professori Teppo Kröger 
    Jyväskylän yliopisto
  • pääsihteeri Seppo Orjasniemi 
    Talouspolitiikan arviointineuvosto
  • professori Pasi-Heikki Rannisto 
    Tampereen yliopisto
  • vararehtori Juha Teperi 
    Tampereen yliopisto
  • tenure track -tutkija, apulaisprofessori Liina-Kaisa Tynkkynen 
    Tampereen yliopisto
  • professori Jari Stenvall 
    Tampereen yliopisto, Johtamiskorkeakoulu
  • yhteiskuntatutkija Siv Sandberg 
    Åbo Akademi
  • kuntoutusjohtaja Jaro Karppinen 
    Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote
  • palvelupäällikkö Jan-Erik Palviainen 
    Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote
  • kehitysjohtaja Merja Tepponen 
    Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote
  • osaamiskeskuksen päällikkö Mikko Toivanen 
    Kansaneläkelaitos
  • johtava asiantuntija Marjukka Turunen 
    Kansaneläkelaitos
  • ylijohtaja Markus Henriksson 
    Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira)
  • erityisasiantuntija Sini Seemer 
    Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus STEA
  • tutkija Tuukka Holster 
    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
  • johtava asiantuntija Eeva Nykänen 
    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
  • tutkimuspäällikkö Mikko Peltola 
    Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
  • toimitusjohtaja Mirva Antila 
    DigiFinland Oy
  • toimitusjohtaja Torbjörn Stoor 
    Ab Det finlandssvenska kompetenscentret inom det sociala området - FSKC
  • kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä 
    Espoon kaupunki
  • perusturvajohtaja Sanna Svahn 
    Espoon kaupunki
  • pelastusjohtaja Erkki Hokkanen 
    Etelä-Karjalan pelastuslaitos
  • pelastusjohtaja Harri Setälä 
    Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos
  • johtaja Jaakko Pihlajamäki 
    Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
  • kuntayhtymän johtaja Risto Kortelainen 
    Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä Essote
  • hankejohtaja Teppo Heikkilä 
    Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
  • kehittämisjohtaja Visa Honkanen 
    Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
  • ylilääkäri Tapani Hämäläinen 
    Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
  • toimialajohtaja Antti Vento 
    Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
  • pelastuskomentaja Jani Pitkänen 
    Helsingin kaupungin pelastuslaitos
  • tietohallintopäällikkö Petri Otranen 
    Helsingin kaupunki
  • kansliapäällikkö Sami Sarvilinna 
    Helsingin kaupunki
  • maakuntajohtaja Anna-Mari Ahonen 
    Hämeen liitto
  • kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja Pekka Nousiainen 
    Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymä Sosteri
  • sairaanhoitopiirin johtaja Juha Kinnunen 
    Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
  • digijohtaja Jari Porrasmaa 
    Keski-Suomen sairaanhoitopiiri
  • kuntayhtymän johtaja Pirjo Laitinen-Parkkonen 
    Keski-Uudenmaan sote -kuntayhtymä (Keusote)
  • johtaja Marja Heikkilä 
    Koske - Keski-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus
  • apulaiskaupunginjohtaja Jari Saarinen 
    Kuopion kaupunki
  • johtajaylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa 
    Kymsote – Kymenlaakson sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä
  • vt. kuntayhtymäjohtaja Susanne Karlsson 
    Kårkulla samkommun
  • pelastusjohtaja Markus Aarto 
    Lapin Pelastuslaitos
  • sairaanhoitopiirin johtaja Jari Jokela 
    Lapin sairaanhoitopiiri
  • johtajaylilääkäri Jukka Mattila 
    Lapin sairaanhoitopiiri
  • johtajaylilääkäri Jyri J. Taskila 
    Länsi-Pohjan sosiaali- ja terveyspalvelujen ja sairaanhoitopiirin kuntayhtymä
  • pelastusjohtaja Veli-Pekka Ihamäki 
    Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos
  • vs. kaupunginjohtaja Pirkko Lindström 
    Mänttä-Vilppulan kaupunki
  • konsernijohtaja Jukka Weisell 
    Oulun kaupunki
  • hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto 
    Oulun kaupunki
  • sairaanhoitopiirin johtaja Tarmo Martikainen 
    Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
  • johtajaylilääkäri Juhani Sand 
    Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
  • toimitusjohtaja Ilkka Pirskanen 
    Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä
  • johtaja Ilkka Luoma 
    Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
  • johtava lääkäri Kati Liukko 
    Porvoon kaupunki
  • sosiaali- ja terveysjohtaja Ann-Sofie Silvennoinen 
    Porvoon kaupunki
  • toimitusjohtaja Marina Erhola 
    Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymä
  • kunnanjohtaja Henri Ruotsalainen 
    Rautavaaran kunta
  • sairaanhoitopiirin johtaja Ermo Haavisto 
    Satakunnan sairaanhoitopiiri
  • sosiaali- ja terveysjohtaja Harri Jokiranta 
    Seinäjoen kaupunki
  • johtaja Pirjo Marjamäki 
    Socca - Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus
  • lakiasiainjohtaja Juha Myllymäki 
    Suomen Kuntaliitto
  • johtaja Tarja Myllärinen 
    Suomen Kuntaliitto
  • johtava lakimies Arto Sulonen 
    Suomen Kuntaliitto
  • erityisasiantuntija Karri Vainio 
    Suomen Kuntaliitto
  • johtaja Taru Kuosmanen 
    Tampereen kaupunki
  • pormestari Lauri Lyly 
    Tampereen kaupunki
  • kunnanjohtaja Olli Riikonen 
    Tohmajärven kunta
  • perusturvajohtaja Leena Karjalainen 
    Tornion kaupunki
  • kaupunginjohtaja Timo Nousiainen 
    Tornion kaupunki
  • kuntayhtymän johtaja Ilkka Fritius 
    Vaalijalan kuntayhtymä
  • johtaja Marina Kinnunen 
    Vaasan sairaanhoitopiiri
  • kaupunginjohtaja Ritva Viljanen 
    Vantaan kaupunki
  • johtaja Seija Aaltonen 
    Varsinais-Suomen erityishuoltopiirin kuntayhtymä
  • pelastusjohtaja Jari Sainio 
    Varsinais-Suomen pelastuslaitos
  • sairaanhoitopiirin johtaja Matti Bergendahl 
    Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri
  • sairaalajohtaja Petri Virolainen 
    Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri
  • hallintopäällikkö John Eriksson 
    Ahvenanmaan maakunnan hallitus
  • varamaaneuvos Harry Jansson 
    Ahvenanmaan maakunnan hallitus
  • lainvalmistelija Diana Lönngren 
    Ahvenanmaan maakunnan hallitus
  • osastopäällikkö Bengt Michelsson 
    Ahvenanmaan maakunnan hallitus
  • vanhempi oikeusasiantuntija Niclas Slotte 
    Ahvenanmaan maakunnan hallitus
  • toimitusjohtaja Olavi Kaukonen 
    A-klinikkasäätiö sr
  • toimitusjohtaja Virpi Holmqvist 
    Attendo
  • johtaja Karri Salminen 
    CGI Suomi Oy
  • johtaja Juha Sorri 
    CGI Suomi Oy
  • toimitusjohtaja Kaisa-Liisa Harjapää 
    Esko Systems Oy
  • tuotekehitysjohtaja Pasi Meriläinen 
    Esko Systems Oy
  • toimitusjohtaja Ari Miettinen 
    Fimlab Laboratoriot Oy
  • liiketoimintajohtaja Leila Rutanen 
    Helsingin Diakonissalaitos
  • liiketoimintajohtaja Ella Suojalehto 
    Helsingin Diakonissalaitos
  • toimitusjohtaja Raija Tapio 
    Lääkärikeskus Aava Oy
  • liiketoimintajohtaja Janne Aaltonen 
    Med Group Oy
  • toimitusjohtaja Lasse Männistö 
    Mehiläinen Länsi-Pohja
  • toimitusjohtaja Janne-Olli Järvenpää 
    Mehiläinen Oy
  • hallinto- ja kehitysjohtaja Hannu Laitinen 
    Oy Apotti Ab
  • tuotekehitysjohtaja Heikki Onnela 
    Oy Apotti Ab
  • toimitusjohtaja Joni Aaltonen 
    Pihlajalinna Terveys Oy
  • toimitusjohtaja Anne Piikivi 
    Pohjois-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä, Nordlab
  • toimitusjohtaja Toni Långström 
    Siikalatvan sairaankuljetus Oy
  • yhteiskuntasuhdejohtaja Lauri Korkeaoja 
    Suomen terveystalo Oyj
  • toimitusjohtaja Pasi Lehto 
    Sydänsairaala Oy
  • toimitusjohtaja Kristiina Michelsson 
    Tekonivelsairaala Coxa Oy
  • edunvalvontajohtaja Marja Lounasmaa 
    Ammattiliitto Jyty ry
  • pääsihteeri Riitta Särkelä 
    Ensi- ja turvakotien liitto
  • johtaja Eveliina Vigelius 
    Hyvinvointiala HALI ry
  • toimialapäällikkö Sirkkaliisa Heimonen 
    Ikäinstituutti
  • yhteiskuntasuhdejohtaja Laura Andersson 
    Invalidiliitto ry
  • lakimies Elina Nieminen 
    Invalidiliitto ry
  • erityisasiantuntija Sari Bäcklund 
    Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry
  • yksikön johtaja Susanna Hintsala 
    Kehitysvammaliitto ry
  • lakiasiainjohtaja Jussi-Pekka Rantanen 
    Keva
  • puheenjohtaja Mira Kumpula 
    Koulukuraattorit ry
  • neuvottelupäällikkö Henrika Nybondas-Kangas 
    KT Kuntatyönantajat
  • toiminnanjohtaja Hanna Heinonen 
    Lastensuojelun Keskusliitto
  • toiminnanjohtaja Ismo Partanen 
    Lääkäripalveluyritykset ry
  • kehitysjohtaja Kristian Wahlbeck 
    MIELI Suomen Mielenterveys ry
  • toiminnanjohtaja Sari Tervonen 
    Omaishoitajaliitto ry
  • lainopillinen asiamies Marica Nordman 
    SAMS - Samarbetsförbundet kring funktionshinder rf
  • johtaja, varapääsihteeri Anne Knaapi 
    SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry
  • hallituksen varajäsen Aapo Liukko 
    Suomen Ensihoitoalan Liitto ry
  • kehittämisasiantuntija Katri Partanen 
    Suomen Fysioterapeutit ry
  • varatoiminnanjohtaja Nora Savanheimo 
    Suomen Hammaslääkäriliitto ry
  • edunvalvontajohtaja Anne Sainila-Vaarno 
    Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPer ry
  • johtaja Heikki Pärnänen 
    Suomen Lääkäriliitto ry
  • johtaja Kim Nikula 
    Suomen pelastusalan ammattilaiset SPAL ry
  • puheenjohtaja Annarilla Ahtola 
    Suomen Psykologiliitto ry
  • puheenjohtaja Nina Hahtela 
    Suomen sairaanhoitajaliitto ry
  • varapuheenjohtaja Jali Smolander 
    Suomen Sairaankuljetusliitto SSK ry
  • pääsihteeri Tuija Brax 
    Suomen Sydänliitto ry
  • neuvottelupäällikkö Harri Liikkanen 
    Suomen Terveydenhoitajaliitto STHL ry
  • kehittämispäällikkö Sari Viinikainen 
    Tehy ry
  • puheenjohtaja Eija Tiihonen 
    Terveyssosiaalityöntekijät ry
  • maakuntajohtaja Ossi Savolainen 
    Uudenmaan liitto
  • puheenjohtaja Sari Kokko 
    Vammaisfoorumi ry
  • lakimies Marjut Vuorela 
    Vanhustyön keskusliitto ry
  • tutkimusprofessori (emeritus) Unto Häkkinen 
  • professori (emeritus) Juhani Lehto 
  • Uudenmaan erillisratkaisun selvityshenkilö Kari Nenonen 
  • tutkimusprofessori (emeritus) Markku Pekurinen 
  • professori (emerita) Anneli Pohjola 

Valiokunta on saanut kirjalliset lausunnot: 

  • Lainsäädännön arviointineuvosto
  • opetus- ja kulttuuriministeriö
  • muutosjohtaja Jaakko Herrala 
    Pirkanmaan liitto
  • professori Petri Kuoppamäki 
    Aalto-yliopisto
  • professori Heikki Hiilamo 
    Helsingin yliopisto
  • professori Päivi Leino-Sandberg 
    Helsingin yliopisto
  • professori Juha Raitio 
    Helsingin yliopisto
  • tutkimusjohtaja Ville-Pekka Sorsa 
    Helsingin yliopisto
  • dekaani Sari Rissanen 
    Itä-Suomen yliopisto
  • tutkijatohtori Linnéa Henriksson 
    Åbo Akademi
  • Kilpailu- ja kuluttajavirasto
  • toimintayksikön esimies Sanna Imeläinen 
    Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksote
  • hallinto- ja kehittämisjohtaja Markus Syrjänen 
    Espoon kaupunki
  • toimialajohtaja Juha Jolkkonen 
    Helsingin kaupunki
  • hyvinvointijohtaja Kirsti Ylitalo-Katajisto 
    Oulun kaupunki
  • muutosjohtaja Antti Parpo 
    Turun kaupunki
  • apulaiskaupunginjohtaja Timo Aronkytö 
    Vantaan kaupunki
  • maakuntajohtaja Kari Häkämies 
    Varsinais-Suomen liitto
  • sairaanhoitopiirin johtaja Matti Bergendahl 
    Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri
  • osakas, asianajaja Anna Kuusniemi-Laine 
    Asianajotoimisto Castrén & Snellman Oy
  • osakas, asianajaja Mikko Alkio 
    Avance Asianajotoimisto Oy
  • diagnostiikkajohtaja Lasse Lehtonen 
    HUS Diagnostiikkakeskus
  • tietohallintojohtaja Kalle Alppi 
    Mehiläinen Oy
  • toimitusjohtaja Jouko Kuisma 
    Salivirta & Partners
  • Akava ry
  • Autismiliitto ry
  • Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry
  • Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
  • Elinkeinoelämän tutkimuslaitos ETLA
  • FDUV Förbundet de utvecklingsstördas väl
  • HARSO ry
  • Into - etsivä nuorisotyö ja työpajatoiminta ry
  • Kuntoutuksen toimialayhdistys ry
  • Kuntoutusalan Asiantuntijat ry
  • Kuurojen Liitto ry
  • Mannerheimin Lastensuojeluliitto
  • Mielenterveyspooli
  • Näkeminen ja silmäterveys NÄE ry
  • Näkövammaisten liitto ry
  • Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry
  • Pesäpuu ry
  • Psykosociala förbundet rf
  • SámiSoster ry
  • Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry
  • Sosiaaliasiamiehet ry
  • Sosiaalityöntekijöiden seura ry
  • SOS-lapsikylä
  • STTK ry
  • Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
  • Suomen Apteekkariliitto ry
  • Suomen Geronomiliitto ry
  • Suomen Hammaslääkäriliitto ry
  • Suomen Kuntoutusyrittäjät ry
  • Suomen Lääkäriliitto ry
  • Suomen potilasasiamiehet ry
  • Suomen Psykologiliitto ry
  • Suomen Sopimuspalokuntien Liitto ry
  • Suomen Suuhygienistiliitto SSHL ry
  • Suomen Toimintaterapeuttiliitto ry
  • Suomen yleislääkärit GPF ry
  • SYNLAB
  • Terveys- ja Sosiaalialan Yrittäjät - TESO ry
  • Uudenmaan vammaisneuvosto UVA
  • Valtakunnallinen kansanterveystyön johtajien verkosto
  • Veronmaksajain Keskusliitto ry
  • Väestöliitto ry
  • professori Arto Haveri 
  • ylisosiaalineuvos Aulikki Kananoja 
  • dosentti Timo Keistinen 
  • professori Anna-Maija Poikkeus 
  • valtiotieteen tohtori Timo T. Seppälä 
  • Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
  • Itä-Suomen yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta
  • Kotimaisten kielten keskus
  • Lapin ammattikorkeakoulu
  • Laurea-ammattikorkeakoulu
  • Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
  • Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
  • Työterveyslaitos
  • Espoon seudun koulutuskuntayhtymä Omnia
  • Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri
  • Eteva kuntayhtymä
  • Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
  • Itä-Uudenmaan pelastuslaitos
  • Jokilaaksojen pelastuslaitos
  • Järvenpään kaupunki
  • Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä
  • Kanta-Hämeen sairaanhoitopiiri
  • Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soite
  • Keski-Uudenmaan pelastuslaitos
  • Kotitori – Tampereen kaupunki
  • Kymenlaakson pelastuslaitos
  • Lahden kaupunki
  • Lapin liitto
  • Parkanon kaupunki
  • Pohjois-Karjalan sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä
  • Pohjois-Savon sairaanhoitopiiri
  • POSOTE20-hanke/Pohjois-Savon liitto
  • Pyhtään kunta
  • Savonlinnan kaupunki
  • Savonlinnan kaupunki ja Meri-Lapin kunnat
  • Siikalatvan kunta
  • Uudenkaupungin kaupunki
  • Uudenmaan Päihdehuollon Kuntayhtymä
  • Vaasan kaupunki
  • Ähtärin kaupunki
  • CGI Suomi Oy
  • Docrates Oy
  • Fimlab Laboratoriot Oy
  • FinnHEMS Oy
  • Logex Oy
  • Pohjois-Suomen laboratoriokeskuksen liikelaitoskuntayhtymä, Nordlab
  • Sydänsairaala Oy
  • Tekonivelsairaala Coxa Oy
  • TietoEVRY Oyj

HALLITUKSEN ESITYS

Esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uuden hallintotason, hyvinvointialueiden, perustamisen ja toiminnan kannalta keskeiset lait, joita ovat laki hyvinvointialueesta, laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, laki pelastustoimen järjestämisestä, laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla sekä niiden yhteinen voimaanpanolaki, laki hyvinvointialueiden rahoituksesta sekä ehdotukset kuntien valtionosuutta koskevan lainsäädännön, verolainsäädännön, hyvinvointialueiden henkilöstöä koskevan lainsäädännön sekä eräiden yleishallintoa koskevien lakien muuttamiseksi. 

Sosiaali- ja terveyspalveluja sekä pelastustointa koskevan uudistuksen tavoitteena kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen palvelut, parantaa turvallisuutta, palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua. 

Esityksen mukaan Suomeen muodostetaan 21 hyvinvointialuetta, joille siirrettäisiin kuntien vastuulla nykyisin olevat sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät. Uudenmaalla sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu poikkeaisi muun maan ratkaisusta siten, että Helsingin kaupungille jäisi kuitenkin edelleen niiden järjestämisvastuu. Lisäksi palvelujen järjestämisestä vastaisi Uudellamaalla neljä hyvinvointialuetta ja terveydenhuollossa lisäksi HUS-yhtymä. Terveydenhuollon järjestämisvastuu jakautuisi laissa ja järjestämissopimuksessa määriteltävällä tavalla alueen hyvinvointialueiden, Helsingin sekä HUS-yhtymän välillä. 

Ympäristönterveydensuojelu sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen jäisivät kuntien tehtäviksi mutta edistämistehtävä olisi myös hyvinvointialueiden tehtävä. Opiskeluhuollon kuraattori- ja psykologitehtävät siirtyisivät kuitenkin hyvinvointialueille. 

Hyvinvointialueet olisivat julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla on alueellaan itsehallinto. Uudet hyvinvointialueet olisivat alueeltaan nykyisiä maakuntia vastaavia, mutta Uudenmaan maakunnan poikettaisiin nykyisestä maakuntajaosta. Hyvinvointialueiden ylin päättävä toimielin olisi vaaleilla valittava aluevaltuusto. 

Hyvinvointialueesta annettavasta laissa säädettäisiin hyvinvointialueen toimintaa, taloutta ja hallintoa sekä talouden tarkastusta koskevat säännökset. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavalla lailla siirrettäisiin kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu perustettaville hyvinvointialueille. Pelastustoimen järjestämisestä annettavalla lailla siirrettäisiin kunnallisen pelastustoimen järjestämisvastuu perustettaville hyvinvointialueille. 

Sosiaali-ja terveydenhuollon alueellisen yhteistyön ja tarkoituksenmukaisen palvelurakenteen varmistamiseksi muodostettaisiin viisi yhteistyöaluetta. Yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet laatisivat nelivuosittain yhteistyösopimuksen. 

Ehdotuksessa säädettäisiin täsmällisemmin hyvinvointialueen järjestämisvastuusta sekä tarkkarajaisemmin palvelujen hankkimisesta yksityisiltä palvelutuottajilta sekä vuokratyövoiman käytöstä ja työvoiman hankinnasta. Voimaanpanolaissa säädettäisiin sellaisten hyvinvointialueella siirtyvien ostopalvelusopimusten mitättömyydestä ja irtisanomismahdollisuudesta, joissa olisi sovittu ehdotettavien järjestämisvastuuta ja ostopalveluja koskevien sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annettavan lain säännösten vastaisesti. 

Valtion mahdollisuutta ohjata hyvinvointialueiden vastuulle kuuluvaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea ehdotetaan samalla vahvistettavaksi. Ohjaus olisi strategista ja kohdistuisi rahoituksen ja palvelujen turvaamisen kannalta keskeisiin asioihin. Valtioneuvosto vahvistaisi joka neljäs vuosi strategiset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollolle. Hyvinvointialueiden pitäisi ottaa tavoitteet huomioon omassa toiminnassaan ja myös yhteistyösopimusten valmistelussa. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelisi vuosittain hyvinvointialueiden kanssa niiden järjestämisvastuulle kuuluvan sosiaali-ja terveydenhuollon toteutumisesta. Vastaavasti valtioneuvosto vahvistaisi joka neljäs vuosi strategiset tavoitteet pelastustoimelle ja sisäministeriö neuvottelisi vuosittain hyvinvointialueiden kanssa niiden järjestämisvastuulle kuuluvan pelastustoimen toteutumisesta. 

Hyvinvointialueiden toiminta rahoitetaan pääosin valtion rahoituksella ja osaksi palvelujen käyttäjiltä perittävillä asiakasmaksuilla. Rahoituksesta säädettäisiin lailla hyvinvointialueen rahoituksesta. Rahoitus määräytyisi laskennallisesti pääosin hyvinvointialueen palvelujen tarpeen sekä olosuhdetekijöiden perusteella. Pelastustoimen rahoitukseen vaikuttaisi lisäksi riskikerroin. Valtion rahoitus olisi hyvinvointialueille yleiskatteellista. Rahoitusvastuun siirtyessä kunnilta valtiolle, on valtion tuloja lisättävä ja kuntien tuloja vastaavasti vähennettävä niiltä pois siirtyvän rahoitusvastuun verran. Tämän takia valtion verotuloja ehdotetaan kasvatettavaksi kiristämällä valtion ansiotuloverotusta. Jotta kokonaisveroaste ei kasvaisi, velvoitetaan kunnat alentamaan kunnallisveroa. Kunnallisveron vähennys olisi 13,26 prosenttiyksikköä kaikissa kunnissa. Myös kuntien osuutta yhteisöveron tuotosta alennettaisiin ja valtion osuutta vastaavasti kasvatettaisiin. 

Hyvinvointialueella ei olisi lähtökohtaisesti oikeutta ottaa pitkäaikaisesta lainaa. Hyvinvointialue voisi kuitenkin ottaa valtioneuvoston myöntämän lainanottovaltuuden puitteissa pitkäaikaista lainaa investointien rahoittamiseksi. Lisäksi säädettäisiin kiireellisen ja välttämättömän investoinnin lisälainoitusmahdollisuudesta. Hyvinvointialueiden olisi laadittava lainakehyksen sisältämistä investoinneista investointisuunnitelma, jonka hyväksyisivät osaltaan sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö. 

Verotusta koskevat muutokset toteutettaisiin verovelvollisten kannalta mahdollisimman neutraalisti. Verorakenteen muutokset eivät voimaan astuessaan aiheuta verotuksen kiristymistä. 

Kuntien valtionosuuksia ehdotetaan vähennettäväksi siirtyviä tehtäviä vastaavalta osalta. Tästä sekä kunnallisveron alentamisesta aiheutuvia muutoksia rajoitettaisiin valtionosuusjärjestelmään sisällytettävällä pysyvällä määräytymistekijällä ja valtionosuusjärjestelmämuutoksen tasauksella. 

Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palveluksessa oleva henkilöstö siirtyisi Helsingin kaupungin palveluksessa olevaa henkilöstöä lukuun ottamatta hyvinvointialueiden palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti. HUS-sairaanhoitopiirin henkilöstö siirtyisi HUS-yhtymälle. 

Sairaanhoitopiirien ja kehitysvammaisten erityishuoltopiirien kuntayhtymät sekä niiden omaisuus, vastuut ja velvoitteet siirtyisivät hyvinvointialueille. HUSin omaisuus siirtyisi kuitenkin HUS-yhtymälle ja Helsingin kaupungin omaisuus ei siirtyisi, mutta tältä osin säädettäisiin sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen taloudenhoidon eriyttämistä kaupungin muusta taloudenhoidosta. Hyvinvointialueille siirtyisi kunnista, Helsingin kaupunkia lukuun ottamatta, sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämiseen liittyvä irtain omaisuus. Omaisuussiirroista ei suoritettaisi korvausta kunnille eikä kuntayhtymille, paitsi sellaisissa tilanteissa, joissa siirrot johtaisivat kunnan taloudellisen itsehallinnon kaventumiseen. 

Hyvinvointialueissa annettavassa laissa säädettäisiin myös hyvinvointialueiden yhtiömuotoisesta toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksesta, jossa valtio voisi olla osakkaana. Osaamiskeskuksen tehtävänä olisi ylläpitää hyvinvointialueiden yhteistä tilatietojärjestelmää ja sillä voisi olla myös muita hyvinvointialueiden päättämiä tehtäviä. 

Esityksessä ehdotetaan lisäksi, että eduskunta hyväksyisi annettavaksi Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen peruskirjan soveltamisesta Suomessa kuntiin ja hyvinvointialueisiin. Ilmoitus on tarkoitettu tulemaan voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä kolmen kuukauden kuluttua sen jälkeen, kun siitä on ilmoitettu sopimuksen tallettajalle. 

Ehdotuksen mukaiset hyvinvointialueet perustettaisiin mahdollisimman pian lakien hyväksymisen ja vahvistamisen jälkeen. HUS-yhtymä perustettaisiin perussopimuksen hyväksymisellä. Ensimmäiset aluevaalit toimitettaisiin muualla paitsi Helsingissä ehdotuksen mukaan 23.1.2022. Ensi vaiheessa hyvinvointialueiden väliaikaishallinto ja aluevaalien jälkeen valittujen aluevaltuustojen toiminnan käynnistymisen jälkeen hyvinvointialueet valmistelevat toiminnan organisoinnin sekä henkilöstö- ja omaisuussiirrot yhdessä kuntien ja kuntayhtymien kanssa siten, että sosiaali- ja terveydenhuollon, pelastustoimen sekä muiden erikseen säädettävien palvelujen ja tehtävien järjestämisvastuu siirtyisi hyvinvointialueille vuoden 2023 alusta lukien. 

Esitykseen liittyvät lait on tarkoitettu tulemaan porrastetusti siten, että osa tulisi voimaan 1 päivänä heinäkuun 2021 ja osa laista tulisi voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2022 uusien aluevaltuustojen aloittaessa toimintansa ja viimeiset 1 päivänä tammikuuta 2023. Esitykseen liittyisi myös siirtymäaikoja. Uudistuksen voimaanpanolain on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2021. Lisäksi hyvinvointialueesta annettavaa lakia sovellettaisiin osittain jo heti hyvinvointialueiden toimintaan. 

VALIOKUNNAN YLEISPERUSTELUT

Uudistuksen lähtökohdat ja tavoitteet

Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, on sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetta pyritty uudistamaan jo pitkään usean hallituksen toimesta. Osittaisuudistuksina toteutettiin Kainuun maakuntakokeilu, jossa alueen kuntien sosiaali- ja terveydenhuolto toteutettiin vuosina 2005—2012 maakunnan laajuisesti maakuntahallintoon liittyvän kuntayhtymän toimesta, sekä vuosina 2007—2013 kunta- ja palvelurakenneuudistus (Paras-uudistus), jossa kunnat velvoitettiin määräaikaiseen yhteistoimintaan palvelujen järjestämisessä. Laajemmissa uudistusyrityksissä merkittävinä haasteina ovat olleet muun muassa perustuslain vaatimukset, uudistuksen laajuus, asetetut aikaikkunat ja alueiden erilaisuus. Pääministeri Alexander Stubbin hallituksen kaksitasoiseen kuntayhtymämalliin perustuva esitys (HE 324/2014 vp) raukesi eduskunnassa keväällä 2015, kuten myös pääministeri Juha Sipilän hallituksen laajaa maakuntapohjaista uudistusta koskevat esitykset keväällä 2019 (HE 15/2017 vp, HE 52/2017 vp, HE 57/2017 vp, HE 14/2018 vp, HE 15/2018 vp, HE 16/2018 vp). 

Nyt käsiteltävänä olevan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen keskeisinä tavoitteina on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut kaikille Suomessa asuville sekä parantaa näiden palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Uudistuksen tavoitteena on myös turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin, kuten väestön ikääntymiseen ja huoltosuhteen heikkenemiseen sekä hillitä osaltaan julkisen talouden kustannusten kasvua.  

Tarkoituksena on koota sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisvastuu kuntaa suuremmille itsehallinnollisille alueille, joita kutsuttaisiin hyvinvointialueiksi. Uudellamaalla uudistus on tarkoitus toteuttaa alueen erityispiirteet huomioiden. Tehtävien kokoamisella suorilla vaaleilla valitun hyvinvointialueen aluevaltuuston ohjaukseen vahvistettaisiin hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien demokraattista ohjausta. Tavoitteena on myös vahvistaa hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia.  

Tavoitteena on lisäksi vahvistaa hyvinvointialueiden järjestämisvastuuta ja velvollisuutta turvata sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen palvelut kaikissa tilanteissa. Hyvinvointialueet tuottaisivat järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut pääosin julkisina palveluina, ja yksityinen ja kolmas sektori toimisivat täydentävinä palvelujen tuottajina. Ehdotus mahdollistaa hyvinvointialueen tarkoituksenmukaiseksi arvioimat monituottajaratkaisut lainsäädännön reunaehdot huomioiden. Henkilöstön siirtoa koskevien säännöksien tarkoituksena on turvata henkilöstön asema uudistuksessa. Lisäksi tavoitteena on, ettei verorakenteen muutokset voimaan astuessaan aiheuta verotuksen kiristymistä tai muutoksia hyvinvointialueelle siirtyvän toiminnan asemaan verotuksessa. 

Perustuslakivaliokunta on edeltävien vaalikausien sote-esityksiä käsitelleessään toistuvasti todennut, että sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiselle on olemassa perusoikeusjärjestelmään pohjautuvia painavia perusteita, jotka puoltavat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuun siirtämistä yksittäisiä kuntia suurempien toimijoiden hoidettavaksi (PeVL 26/2017 vp, PeVL 30/2016 vp, PeVL 75/2014 vp, PeVL 67/2014 vp). Valiokunta on myös todennut, että julkisen talouden rahoituspohjaan vaikuttavat toimintaympäristön muutostekijät, kuten väestörakenteen muutos, edellyttävät tehokkaita toimenpiteitä muun muassa perustuslain 19 §:ssä tarkoitettujen sosiaalisten perusoikeuksien turvaamiseksi tulevaisuudessa (ks. PeVL 63/2016 vp, s. 2—3 ja PeVL 20/2013 vp, s. 3/II). 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ehdotetulle uudistukselle voidaan kiistatta katsoa olevan painava yhteiskunnallinen ja perusoikeuksien toteutumiseen kiinnittyvä tarve. Valiokunta korostaa uudistuksen tavoitetta yhdenvertaisuuden edistämisestä sekä alueellisesti että yksilötasolla siten, että jokainen saisi riittävät ja yksilöllisiä tarpeitaan vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut matalalla kynnyksellä. Esityksessä korostetaan perustellusti eri väestöryhmien välistä yhdenvertaisuutta ja tavoitetta ihmisten tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistämisestä. Myös peruspalvelujen vahvistamisen tavoite on väestön hyvinvointi- ja terveyserojen kaventumisen näkökulmasta keskeistä. 

Hyvinvointialueiden itsehallinto

Uudistuksessa perustettavat 21 hyvinvointialuetta ovat itsehallinnollisia, suoraan edustukselliseen demokratiaan perustuvia. Ylintä päätösvaltaa hyvinvointialueella käyttää suorilla vaaleilla valittava aluevaltuusto ja niissä turvataan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. Hyvinvointialueet ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, joilla on alueellaan itsehallinto siten kuin siitä uudessa hyvinvointialueesta annettavassa laissa säädetään. Koska hyvinvointialueet ovat kokonaan uusia julkisen hallinnon viranomaisia, niihin ei voida suoraan soveltaa kuntia tai valtion viranomaisia koskevaa sääntelyä. Tämän vuoksi lailla säädetään muun muassa hyvinvointialueiden muodostamisesta ja aluejaosta, suhteesta valtioon ja kuntiin, toimialasta ja tehtävistä, hallinnosta, päätöksenteosta ja taloudesta, henkilöstön asemasta, rahoituksesta, vaalimenettelystä sekä asukkaiden oikeudesta osallistua ja vaikuttaa. Lisäksi on muutettava hallinnon yleislakeja hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien huomioon ottamiseksi. 

Perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokunta ovat lausunnoissaan käsitelleet itsehallinnon luonnetta kuntaa suuremmilla alueilla. Perustuslakivaliokunta viittaa aiempiin lausuntoihinsa, joiden mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamiselle on olemassa perusoikeusjärjestelmään pohjautuvia painavia perusteita, jotka puoltavat sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämis- ja tuottamisvastuun siirtämistä yksittäisiä kuntia suurempien toimijoiden hoidettavaksi. Perustuslakivaliokunta toteaa, että erityisesti hyvinvointialueita koskevat säännösehdotukset muistuttavat viime vaalikaudella maakunnista ehdotettua sääntelyä. Perustuslakivaliokunta korosti viime vaalikaudella ehdotetun maakuntaitsehallinnon välttämättöminä peruselementteinä itsehallinnon kansanvaltaista perustaa ja siihen nojautuvaa demokraattista päätöksentekoa sekä maakunnan tehtävien ja hallinnon lakiperustaa. 

Hyvinvointialueiden tehtävät

Hyvinvointialueesta annetun lain 6 §:n mukaan hyvinvointialue järjestää sille erikseen lailla säädetyt tehtävät. Hallituksen esityksen mukaan toiminnan aloitusvaiheessa hyvinvointialueen lakisääteiset tehtävät koostuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävistä. Ehdotetun 7 §:n mukaan hyvinvointialue vastaa muun muassa järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavan valinnasta, tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä. 

Hyvinvointialueen yleisestä toimialasta ja mahdollisuudesta järjestää palveluja yhtiömuodossa säädetään hyvinvointialueesta annettavassa laissa. Hyvinvointialueella on lakisääteisten tehtävien lisäksi oikeus ottaa alueellaan hoitaakseen sen lakisääteisiä tehtäviä tukevia tehtäviä. Näiden tehtävien hoito ei saa vaarantaa sen lakisääteisten tehtävien hoitamista. Lisäksi hyvinvointialue voi alueellaan tai yhdessä toisen hyvinvointialueen kanssa myös tämän toisen hyvinvointialueen alueella harjoittaa vähäriskistä liiketoimintaa, joka tukee sen lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Samoin edellytyksin hyvinvointialue voi ottaa hoidettavakseen kuntien yleiseen toimialaan kuuluvia tehtäviä, jotka alueen kaikki kunnat sopimuksella antavat hyvinvointialueen hoidettavaksi ja jotka lisäksi liittyvät hyvinvointialueen tehtäväalaan. Kuntien on myös osoitettava hyvinvointialueelle rahoitus tehtävän hoitoon. Hyvinvointialueella ei siten ole samanlaista yleistä toimialaa kuin kunnilla, vaan sen mahdollisuudet ottaa päätöksensä perusteella tehtäviä hoidettavakseen ovat huomattavasti rajatummat kuin kunnan. 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt selvänä, että yleinen toimiala vahvistaisi hallintoalueen itsehallinnollista asemaa (PeVL 17/2017 vp). Lausunnossaan valiokunta on todennut, että yleisen toimialan ehdotetun kaltainen rajaus ei kuitenkaan muodostu perustuslain 121 §:n 4 momentin kannalta ongelmalliseksi (kpl 21).  

Hyvinvointialueet voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään myös yhteistoiminnassa. Hyvinvointialueella voi olla liikelaitoksia kuten kunnillakin. Hyvinvointialueen ja kuntien välillä on mahdollista tehdä tietyin edellytyksin myös tehtäväsiirtoja. 

Valtion rahoituksen suhde hyvinvointialueiden itsehallintoon ja verotusoikeus

Esityksen mukaan hyvinvointialueiden rahoitus perustuu valtion rahoitukseen eikä hyvinvointialueella ole omaa verotusoikeutta. Hyvinvointialueiden tulonlähteinä ovat valtion rahoitus, asiakas- ja käyttömaksut sekä myyntitulot eikä sillä ole muita merkittäviä tulonlähteitä. Hyvinvointialueiden rahoituksesta säädetään hyvinvointialueiden rahoituslailla. Rahoituslain mukaisen rahoituksen lisäksi hyvinvointialueilla on uusien ja laajennusinvestointien rahoitusta varten rajoitettu lainanottovaltuus. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan (s. 7) lainsäätäjän harkintavalta kuntia suurempien hallintoalueiden verotusoikeuden suhteen on laaja. Perustuslakivaliokunta on pitänyt itsenäistä verotusoikeutta perustuslain 121 §:n 4 momentin kannalta perusteltuna, mutta ehdoton 121 §:n 4 momentissa tarkoitetulle itsehallinnolle asetettava vaatimus se ei ole. 

Valtiovarainvaliokunta totesi lausunnossaan (s. 37—38), että sen asiantuntijakuulemisessa on esitetty erisuuntaisia näkemyksiä maakuntaverosta ja sen merkityksestä. Valiokunta korosti, ettei esitys sisällä ehdotusta maakuntaverosta ja sen käyttöönotosta. Valiokunta korosti maakuntaverotusta arvioineen komiteatyön päättymisen jälkeen tapahtuvan jatkovalmistelun merkitystä, sillä valiokunnan asiantuntijakuulemisessa tuotiin laajasti esille maakuntaveroon liittyviä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia. Valiokunta muistutti, ettei maakuntaveron käyttöönotolla tule nostaa kokonaisverotuksen tasoa. Lausunnossa todetaan edelleen, että hallitus on arvioinut, että se tarkastelee kehysriihessä 2022 hyvinvointialueiden rahoitusta suhteessa niiden tehtäviin. Tavoitteeksi on asetettu, että verotusta ja rahoitusta koskeva lainsäädäntö valmistuu hallituskauden aikana ja se saatetaan voimaan viimeistään vuonna 2026. Jos hyvinvointialueiden verotusta koskevaa lainsäädäntöä ei saada valmiiksi edellä mainitussa aikataulussa, valiokunta piti tärkeänä, että hallitus sitoutuu varmistamaan hyvinvointialueiden rahoituspohjan riittävyyden.  

Myös hallintovaliokunta pohti lausunnossaan (s. 7)verotusoikeuteen liittyviä näkökohtia ja edellytti, että maakuntaveron käyttöönottoa ja vaikutuksia selvitetään jatkotyössä. Hallintovaliokunta toteaa lausunnossaan, että verotusoikeus on tärkeä elementti ja yksi keskeinen paikallisen itsehallinnon tunnusmerkki. Valiokunta korostaa, että asiantuntija-arvioissa on tuotu esiin, että hyvinvointialueiden verotusoikeus mahdollistaisi kevyemmän valtionohjauksen kuin puhtaasti valtion rahoitukseen perustuva järjestelmä. Hallintovaliokunta huomauttaa, että verotusoikeuden puuttumisen on katsottu heikentävän kannustimia tehokkaaseen toimintaan ja kustannusten säästöön. Hallintovaliokunta huomauttaa myös, että saadun selvityksen mukaan taloustieteellinen tutkimuskirjallisuus puoltaa verotusoikeuden antamista hyvinvointialueille valtionrahoituksen ohella. Hallintovaliokunnan mukaan verotusoikeus tarvitsisi kuitenkin rinnalleen jonkinlaisen tasausjärjestelmän. Hallintovaliokunta edellyttää asiantuntijakuulemisten perusteella, että maakuntaveron käyttöönottoa ja vaikutuksia selvitetään jatkotyössä. 

Hyvinvointialueen rahoitusta käsitellään tarkemmin mietinnössä jäljempänä. 

Kansanvaltaisuus ja osallistumisoikeudet

Hyvinvointialueiden perustuminen itsehallintoon edellyttää, että niiden ylin päättävä toimielin eli aluevaltuusto valitaan suorilla aluevaaleilla, joissa hyvinvointialueen asukkailla on yleinen ja yhtäläinen äänioikeus. Aluevaaleista säädetään hyvinvointialueesta annettavassa laissa ja valtuuston vaalimenettelystä vaalilainsäädännössä. Ensimmäiset aluevaalit on tarkoitus toimittaa tammikuun lopussa vuonna 2022 ja sen jälkeen vaalit toimitetaan aina kuntavaalien yhteydessä. Aluevaaleja koskevassa sääntelyssä noudatetaan mahdollisimman pitkälti voimassa olevan vaalilainsäädännön mukaisia periaatteita. Hyvinvointialue muodostaa yhden vaalipiirin, eikä hyvinvointialuetta jaeta sisäisiin vaalipiireihin. 

Esityksessä ehdotetaan, että pienimmillä hyvinvointialueilla (enintään 200 000 asukasta) valtuustoon valittaisiin vähintään 59 jäsentä. Suuremmilla hyvinvointialueilla valittaisiin valtuutettuja vähintään 69 (enintään 400 000 asukasta), 79 (enintään 600 000 asukasta) tai 89 (yli 600 000 asukasta). Valtuusto voisi kuitenkin päättää, että valtuuston koko olisi suurempikin.  

Kansanvaltaisuutta ymmärrettynä erityisesti osallistumisena ja vaikuttamisena voidaan perustuslakivaliokunnan mukaan pitää keskeisimpänä itsehallinnon periaatteellisena osatekijänä kulloisestakin itsehallinnollisesta järjestelystä riippumatta. Perustuslakivaliokunta piti aikaisemmin ehdotettua maakuntien päätöksentekojärjestelmää perusteiltaan itsehallintoon kuuluvan kansanvaltaisuuden vaatimuksen täyttävänä (PeVL 26/2017 vp). Perustuslakivaliokunnan mielestä myös nyt ehdotettu sääntely toteuttaa perustuslain 2, 14 ja 121 §:ssä edellytettyä kansanvaltaisuutta. Perustuslakivaliokunta kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että hyvinvointialueisiin kohdistuva valtion ohjaus ja alueiden rahoitusmalli kaventavat tosiasiallisesti aluevaltuuston päätösvaltaa. 

Perustuslakivaliokunnan mukaan kyseessä olevan kaltaisen suuren hallinnollisen uudistuksen yhteydessä kuntia suurempien hallintoalueiden itsehallinnon ja sosiaalisten perusoikeuksien turvaamisen välillä voi eräissä suhteissa vallita jännitteinen punninta-asetelma. Valiokunta kiinnitti huomiota siihen, että valtion ohjauksen, tehtävien järjestämistapaa koskevien rajoitusten ja ehdotetun rahoitusmallin vuoksi hyvinvointialueiden itsehallinto jää varsin ohueksi. Valiokunta toisti kuitenkin käsityksensä siitä, että sosiaalisten perusoikeuksien turvaaminen edellyttää erityisesti tällaisen hallinnollisen muutoksen yhteydessä sellaista valtiollista ohjausta ja valvontaa, jota muuten voitaisiin pitää perustuslain 121 §:n 4 momentin mukaisen itsehallinnon toteutumisen kokonaisarvioinnissa valtiosääntöisesti jossain määrin ongelmallisena. 

Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt perustuslain 2 §:ssä säädetyn kansanvallan periaatteen kannalta huomiota siihen, että äänestäjillä on saatavilla riittävä kokonaiskuva vaaleissa valittavan toimielimen tehtävistä ja toimivallasta (PeVL 65/2018 vp, s. 21). Perustuslakivaliokunta piti tärkeänä, että hyvinvointialueiden ja aluevaltuustojen tehtävistä viestitään riittävän laajasti ja ymmärrettävästi. Valiokunta korosti lisäksi tarvetta seurata aluevaalien äänestysaktiivisuutta ja vaalien alueellisen edustavuuden toteutumista.  

Hyvinvointialuelaissa ehdotetaan lisäksi säädettäväksi muista aluehallinnon kansanvaltaisuuden edistämiseen pyrkivistä keinoista. Hyvinvointialueen asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on lain 29 §:n mukaan oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. 

Aluevaltuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä. Hyvinvointialueen asukkaille ehdotetaan lain 30 §:ssä oikeutta tehdä aloitteita hyvinvointialueen toimintaan liittyvistä asioista. Lisäksi 31 §:ssä ehdotetaan, että aluevaltuusto voi päättää järjestää hyvinvointialueella neuvoa-antavan kansanäänestyksen. Aloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä voi ehdotuksen mukaan tehdä vähintään 3 % hyvinvointialueen 15 vuotta täyttäneistä asukkaista. Hyvinvointialueelle ehdotetaan lisäksi perustettavaksi myös vaikuttamistoimielimet nuorisoa, vanhuksia ja vammaisia henkilöitä varten (32 §) sekä kaksikielisille hyvinvointialueille kansalliskielilautakunta ja Lapin hyvinvointialueelle saamen kielen lautakunta (33 §). Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan ehdotuksia hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista perusteltuina. Valiokunnan käsityksen mukaan ehdotettu sääntely tarjoaa hyvät mahdollisuudet vahvistaa hyvinvointialueen hallinnon kansanvaltaisuutta. 

Perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan YK:n vammaisyleissopimuksen 4 artiklan sopimusmääräykseen neuvotella sopimuksen toimeenpanossa tiiviisti vammaisten henkilöiden kanssa ja aktiivisesti osallistaa heidät, mukaan lukien vammaiset lapset, heitä edustavien järjestöjen kautta. Vammaissopimuksen 4 artiklan määräysten toteutuminen edellyttää viranomaisilta oma-aloitteista aktiivisuutta vammaisten ihmisten mukaan ottamiseksi eri prosesseihin. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä vammaisten henkilöiden osallistamisen mainitseminen yksinomaan hallituksen esityksen perusteluissa ei vammaisyleissopimuksen tarkoitus huomioiden toteuta riittävällä tavalla perustuslain 14 §:ssä julkiselle vallalle asetettua velvoitetta edistää yksilön osallistumisoikeutta. Hyvinvointialuelain sääntelyä vammaisneuvostosta on lausunnon mukaan syytä täsmentää kuntalakia vastaavalla tavalla. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan on myös vammaisyleissopimukseen liittyvistä syistä arvioitava mahdollisuuksia vahvistaa vammaisneuvoston asemaa esimerkiksi säätämällä kattavammasta oikeudesta osallistua sote-järjestämislain 7 §:ssä tarkoitetun alueellisen hyvinvointikertomuksen laadintaan sekä hyvinvointialueen alue- ja palvelustrategian laadintaan ja seurantaan. Perustuslakivaliokunnan mielestä hyvinvointialuelain 29 §:n sääntelyä osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista on täydennettävä maininnalla siinä lueteltujen tilaisuuksien järjestämisestä siten, että ne ovat esteettömiä ja saavutettavia kaikille (kpl 174). Myös viestintää koskevaan 34 §:ään on lausunnon mukaan syytä sisällyttää vaatimus saavutettavuudesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 34 §:n muuttamista lausunnon mukaisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueilla seurataan uudistuksen vaikutuksia vammaisten henkilöiden palveluihin. 

Ehdotetun hyvinvointialuelain 29 §:n perustelujen mukaan säännöksessä korostetaan monipuolisia ja vaikuttavia osallistumisen mahdollisuuksia ja tuodaan esiin erilaisia keinoja, joita voidaan hyödyntää päätösvalmistelun eri vaiheissa. Lisäksi pykälässä korostetaan monipuolisia ja vaikuttavia osallistumisen ja vaikuttamisen menetelmiä, joilla tarkoitettaisiin erityisesti digitaalisia menetelmiä. Sääntelyllä on tarkoitus edistää eri asukasryhmien ja eri palveluiden käyttäjien osallistumista itselleen sopivalla tavalla. Tarkoitus on myös edistää yhdenvertaisia osallistumisen mahdollisuuksia ja sitä, että aluevaltuusto tarjoaa erilaisiin asiakokonaisuuksiin ja tilanteisiin sopivia joustavia osallistumisen muotoja ja niin pitkä- kuin lyhytaikaisia vaikuttamisen keinoja ja mahdollisuuksia. Erityistä huomiota on perustelujen mukaan tarpeen kiinnittää muun muassa eri vähemmistöjen kuten kieli-, kulttuuri- ja seksuaalivähemmistöjen osallistumisen mahdollisuuksiin sekä esimerkiksi sellaisten ihmisten osallistumismahdollisuuksiin, joilla ei vammaisuudesta tai muusta syystä johtuen ole mahdollisuutta osallistua tavanomaisin menetelmin.  

Hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimistä ehdotetaan säädettäväksi eri tavalla kuin kuntien vastaavista toimielimistä kuntalaissa. Saadun selvityksen mukaan hyvinvointialueen vaikuttamistoimielinten jäsenet valitaan lähtökohtaisesti kuntien vastaavista toimielimistä. Kun kuntalaissa on erityissäännökset vaalikelpoisuudesta vammaisneuvostoon, tämä sääntely peilautuu vastaavasti hyvinvointialueen vammaisneuvoston jäsenten valintaan. Säännösehdotuksen perustelujen mukaan vammaisneuvoston osalta on tärkeää huolehtia vammaisten henkilöiden ja heidän omaistensa ja järjestöjen riittävästä edustuksesta ja siitä, että eri vamma- ja sairausryhmät olisivat monipuolisesti edustettuna neuvostossa. Toisin kuin kuntalaissa, hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimistä säädettäisiin samassa pykälässä siten, että kaikkia toimielimiä koskisivat samat perussäännökset. Saadun selvityksen mukaan vaalikelpoisuuden sääntely vain yhden toimielimen osalta ei ole tarkoituksenmukaista eikä ehdotettu vaalikelpoisuuden rajaus sovellu hyvin muihin hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimiin.  

Ehdotetun hyvinvointialuelain 29 §:ssä säädetään yleisellä tasolla osallistumisen ja vaikuttamisen keinoista, joita hyvinvointialueella on käytettävissään. Hyvinvointialue päättää muista osallistumisen ja vaikuttamisen keinoista ja niiden yksityiskohdista. Laissa ei ole tarkoituksenmukaista säätää tarkemmin hyvinvointialueen järjestämien keskustelutilaisuuksien käytännön järjestelyistä. Valiokunta korostaa, että hyvinvointialueen viranomaisten järjestämissä keskustelutilaisuuksissa otetaan huomioon esteettömyys- ja saavutettavuusnäkökohdat. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää välttämättömänä, että vammaisten henkilöiden edustuksen toteutumista hyvinvointialueen vammaisneuvostossa seurataan ja tarvittaessa täsmennetään. 

Luottamushenkilöiden asema

Hyvinvointialuelain 88 §:ssä säädetään luottamushenkilön tiedonsaantioikeudesta. Luottamushenkilöllä on oikeus saada hyvinvointialueen viranomaisilta tietoja, joita hän toimessaan pitää tarpeellisina ja jotka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 6 ja 7 §:n mukaan eivät ole vielä julkisia, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. Hallituksen esityksen perustelujen (s. 593—594) mukaan salassapitosäännökset rajaavat tietojensaantioikeutta. Luottamushenkilöllä on kuitenkin perustelujen mukaan aina oikeus niihin salassa pidettäviin tietoihin, jotka kuuluvat hänen varsinaisten tehtäviensä hoitamiseen ja joita tarvitaan esimerkiksi päätöksenteon perusteena toimielimen käsiteltävänä olevassa asiassa.  

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (kpl 36), että kuntalaissa on nyt ehdotettua vastaava säännös, jonka säätämisen yhteydessä perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota siihen, että perustelulausuma vaikutti ristiriitaiselta suhteessa ehdotettuun säännökseen (PeVL 63/2014 vp, s. 3—4). Valiokunta kuitenkin tuolloin katsoi saamansa selvityksen perusteella, että perusteluissa oli tarkoitus viitata kulloinkin sovellettavaan aineelliseen lainsäädäntöön perustuvaan oikeuteen saada tietoja. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että myös hyvinvointialuelain perusteluissa viitataan kulloinkin sovellettavaan aineelliseen lainsäädäntöön perustuvaan oikeuteen saada tietoja. 

Hyvinvointialuejako

Esityksessä ehdotetaan siirrettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu kunnilta uudelle perustettavalle hallintotasolle, hyvinvointialueille. Suomeen ehdotetaan perustettavaksi 21 hyvinvointialuetta pääosin nykyisen maakuntajaon pohjalta. Uudenmaan maakunnassa on kuitenkin neljä hyvinvointialuetta ja näiden lisäksi Helsingin kaupunki vastaa kaupunkina sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä. Lisäksi Uudenmaalla toimii HUS-yhtymä, joka vastaa sille laissa säädetyistä sekä HUS-järjestämissopimuksessa sovituista tehtävistä. Uudenmaan erillisratkaisu perustuu selvitykseen, joka tehtiin yhteistyössä alueen kaupunkien ja kuntien kanssa sosiaali- ja terveysministeriön asettamassa ohjausryhmässä. 

Joissakin asiantuntijalausunnoissa hyvinvointialueiden määrää on pidetty liian suurena. Toisaalta on myös nostettu esiin huolia pienten kuntien ja niiden asukkaiden vaikutusmahdollisuuksista osana laajempia hyvinvointialueita. Erikoissairaanhoidon järjestämisen kannalta suuremmat alueet voisivat olla perusteltuja, mutta esimerkiksi sosiaalipalveluiden kannalta pienemmät alueet voivat olla perusteltuja. Demokratian ja asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien kannalta pieni alueiden määrä voisi olla ongelmallinen. Valittu aluejako noudattaa pitkälti vakiintunutta maakuntajakoa ja Uudenmaan erillisratkaisu kasvattaa hyvinvointialueiden määrää. Valiokunta pitää hallituksen esityksessä valittua hyvinvointialueiden määrää ja aluejakoa tarkoituksenmukaisena. 

Valiokunta yhtyy hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että Uudenmaan erillisratkaisua voidaan pitää perusteltuna ottaen huomioon Uudenmaan muita maakuntia merkittävästi suurempi koko ja muista maakunnista poikkeavat olosuhteet. Hallintovaliokunta toteaa, että Uudellamaalla sijaitsee kolme neljästä Suomen suurimmasta kaupungista, jonka lisäksi maakunnassa sijaitsee useita vahvoja kehyskuntia, jotka asukasmääränsä ja olosuhteidensa puolesta ovat verrattavissa moniin muiden maakuntien keskuskaupunkeihin. Alueen huomattavan suuri väestömäärä sekä nykyisten sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden koko muihin maakuntiin verrattuna puoltaa lausunnon mukaan Uudenmaan alueen jakamista useampaan hyvinvointialueeseen. 

Perustettavista hyvinvointialueista ja kuntien sijoittumisesta hyvinvointialueisiin säädetään voimaanpanolaissa. Esitykseen sisältyvässä uudessa hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa määriteltyjen kriteerien perusteella valtioneuvosto voi päättää hyvinvointialueiden yhdistymisestä tai kunnan siirtämisestä toiseen hyvinvointialueeseen. Hyvinvointialueiden yhdistymisen tai muun niiden aluejaon muutoksen perusteella muuttuu myös muiden viranomaisten toimialajakona oleva maakuntajako. Myös maakuntajaosta uudistuksen voimaantullessa säädetään voimaanpanolaissa.  

Hyvinvointialueen arviointimenettely voi johtaa aluejaon muuttamiseen. Aluejakoa voidaan muuttaa, jos muutos parantaa hyvinvointialueen toiminnallisia ja taloudellisia edellytyksiä vastata palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tai muuten edistää hyvinvointialueen toimintakykyä tai hyvinvointialueen asukkaiden palveluja tai elinolosuhteita.  

Perustuslain sanamuoto 121 §:n 4 momentissa tarkoitetun itsehallinnon sisällöstä jättää lainsäätäjälle harkintavaltaa, millaiseksi hyvinvointialueen itsehallinto ja hyvinvointialueen asema muodostuvat. Esityksen perustelujen mukaan kuntia alemman kynnyksen aluejaon muuttamiseksi voidaan katsoa olevan sopusoinnussa hyvinvointialueen itsehallintoa koskevan perustuslain sääntelyn kanssa.  

Hyvinvointialueiden hallinnon järjestäminen

Aluevaltuusto on hyvinvointialueen ylintä päätöksentekovaltaa käyttävä toimielin ja tekee hyvinvointialuetta ja sen toimintaa koskevat tärkeimmät päätökset. Päätösvalta kuuluu aluevaltuustolle, jollei asiasta ole erikseen toisin säädetty tai jollei valtuusto itse ole siirtänyt toimivaltaansa hyvinvointialueen muille viranomaisille.  

Aluevaltuusto vastaa hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta sekä käyttää hyvinvointialueen päätösvaltaa. Aluevaltuustolle kuuluu hyvinvointialueen toiminnan ja talouden kokonaisvastuu, joka sillä on riippumatta siitä, miten toiminnan hoitaminen on hyvinvointialueella organisoitu. Aluevaltuusto voi itse päättää siitä, miten se jakaisi sille kuuluvaa päätösvaltaa alaisille viranomaisille. Erityisesti hyvinvointialuelain 22 §:n 2 momentissa tarkoitetuissa keskeisissä asioissa hyvinvointialueen päätösvallan tulisi kuitenkin aina säilyä aluevaltuustolla.  

Aluevaltuusto asettaa hyvinvointialueen ja sen toiminnan keskeiset tavoitteet hyvinvointialuestrategiassa. Hyvinvointialuestrategiassa on otettava huomioon hyvinvointialueen tehtäväaloja koskevat muut strategisen tason suunnitteluasiakirjat. Tällainen on esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetussa laissa tarkoitettu palvelustrategia.  

Palvelustrategiassa asetetaan tavoitteet sille, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan ottaen huomioon hyvinvointialueen asukkaiden tarpeet ja paikalliset olosuhteet. Palvelustrategian ensisijaisena tavoitteena on määritellä, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan hyvinvointialueen alueella. Palvelustrategiassa on tarkasteltava myös periaatteita palvelujen saatavuudelle ja saavutettavuudelle sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle. Palvelustrategian tarkoituksena on tämän mukaisesti ottaa kantaa muun ohella palveluverkon toteutukseen, lähipalvelujen saatavuuteen ja toteutustapaan sekä yleisesti palvelujen saavutettavuuteen. Silloin kun palveluja kootaan suurempiin kokonaisuuksiin, hyvinvointialue voi palvelustrategiassa ottaa kantaa siihen, miten asukkaille turvataan näiden palvelujen saavutettavuus alueen eri osissa asuville henkilöille. Palvelustrategiassa voidaan ottaa huomioon, miten palvelustrategia tukee paikallista elinvoimaa ja monituottajuutta sekä tukee toimialan innovaatioiden kehittymistä. 

Aluevaltuusto päättää hyvinvointialueen hallintosäännöstä ja samalla myös omasta asemastaan hyvinvointialueen organisaatiossa. Hallinnon järjestämisen perusteisiin kuuluu hyvinvointialueen hallinnon rakenteesta eli organisaatiosta päättäminen sekä toimivallan jakautuminen hyvinvointialueen viranomaisille. Hallintosäännön sisällöstä säädetään lain 95 §:ssä ja toimivallan siirtämisestä lain 96 §:ssä. 

Hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä käsitellään erikseen jäljempänä. 

Rajat ylittävä yhteistyö

Hallintovaliokunta kiinnitti huomiota siihen, ettei hyvinvointialueita koskevassa sääntelyssä ole huomioitu sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen sekä pelastustoimen tehtävien rajat ylittävän yhteistyön tarpeita. Pohjoismaisilla rajoilla rajakuntien joustavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut ja erityisesti ensihoito tulee turvata kuten nykyisinkin. Lisäksi laissa on tarpeen mahdollistaa hyvinvointialueelle ottaa erillisellä sopimuksella hoitaakseen myös kansainvälisiin sopimuksiin perustuvia erityistehtäviä, kuten Saimaan kanavan vuokra-alueen pelastustoimeen ja ensihoitoon kuuluvat tehtävät. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa tätä koskevia muutoksia 1. lakiehdotuksen 6 §:ään. 

Hyvinvointialueen ja kuntien yhteistyö

Hallintovaliokunta piti perusteltuna, että hyvinvointialueet ja kunnat määrittävät itse tarkemmat yhteistyötavat ja -rakenteet kunkin alueen erityispiirteet huomioiden. Lausunnon mukaan yhteistyörakenteiden ja toimintamallien muodostumista voitaisiin tukea täydentämällä sääntelyä esimerkeillä, joista hyvinvointialueen ja sen alueen kuntien välisissä neuvotteluissa ainakin voitaisiin sopia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 14 §:ää täydennettäväksi esimerkeillä, joita ovat yhteistyön edellyttämät yhteistoimintarakenteet, toimintamallit ja yhteistyön edellyttämä tiedonkulku. 

Uudenmaan erillisratkaisu hyvinvointialueiden hallinnon näkökulmasta

Hallituksen esityksen 5. lakiehdotus sisältää sääntelyn sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla. Lain tarkoituksena on ehdotetun 1 §:n mukaan edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä varmistaa yhdenvertaiset, yhteen toimivat ja kustannusvaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut Uudellamaalla.  

Erillisratkaisua koskevan lakiehdotuksen mukaan Uudenmaan maakunnassa on muista maakunnista poiketen neljä hyvinvointialuetta, joille siirretään nykyisin kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät. Helsingin kaupunki jää hyvinvointialuejaon ulkopuolelle ja sillä on edelleen näiden palveluiden järjestämisvastuu. Erikoissairaanhoidon ja yliopistollisen sairaalatoimintaan liittyvien tehtävien osalta tehtäviä on säädetty lailla HUS-yhtymälle. Lisäksi hyvinvointialueet voivat siirtää tehtäviä HUSille lailla säädettävän HUS-järjestämissopimuksen perusteella.  

Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslaista ei sinänsä johdu estettä aluehallinnon ja tehtävien järjestämiselle eri tavoin eri osissa maata, mikäli sille on olemassa asianmukaisia perusteita. Valiokunnan mielestä ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta keskeisintä ehdotetussa uudistuksessa on se, että jokaiselle on turvattava yhdenvertaisesti oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin perustuslain 19 §:n 3 momentissa edellytetyllä tavalla. 

Hallituksen esityksessä Uudenmaan erillisratkaisua perustellaan sillä, että Uudellamaalla toiminnalliset lähtökohdat poikkeavat muusta maasta. Uudenmaan jaon useampaan järjestämisvastuussa olevaan tahoon mahdollistaa perustelujen mukaan alueen muuta maata suurempi väestöpohja ja henkilöstön osaamista koskeva laaja resurssipohja. Esityksen perustelujen mukaan erillisratkaisu mahdollistaisi muutoksen hallitummin kuin yhden hyvinvointialueen malli. Keskeisenä tavoitteena on hallituksen esityksen (s. 1 169) mukaan ollut erillisratkaisun avulla turvata myös HUSin toiminta, jolla on sekä Uudellamaalla että yhteistoiminta-alueella alueellisesti ja valtakunnallisesti keskitettyjä erikoissairaanhoidon tehtäviä, joiden hoito tulee uudistuksessa turvata. Uudenmaan maakunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ensisijaisessa vastuussa olevien järjestäjien väestöpohja ei myöskään olennaisesti poikkeaisi maakunnittain muodostetuista hyvinvointialueista. Ainoastaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialue kuuluisi pienimpien hyvinvointialueiden joukkoon. Perustuslakivaliokunnan mielestä erillisratkaisulle on lain tarkoitus huomioiden esitetty hyväksyttävät perustelut. 

Helsingin erityisasema

Erillisratkaisua koskevan lakiehdotuksen 3 §:n mukaan Uudenmaan hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki sekä HUS-yhtymä järjestävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut Uudellamaalla. Helsingin kaupungille jää siten edelleen sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämistehtäviä muista kunnista poiketen. 

Perustuslakivaliokunta on arvioinut Helsingin erityisasemaa erityisesti puuttumisena perustuslain 121 §:ssä turvattuun kunnalliseen itsehallintoon. Hallituksen esityksen perusteluissa arvioidaan valtion ohjauksen merkitystä Helsingin kaupungin osalta kunnallisen itsehallinnon perustuslain suojan kannalta vain hyvin niukasti, mitä perustuslakivaliokunta pitää puutteena. Lausunnon mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä kehittää sääntelyä Helsingin kaupungin itsehallintoa paremmin huomioivaan suuntaan.  

Perustuslakivaliokunta toteaa, että kunnallisen itsehallinnon perustuslainsuojasta johtuvista syistä sosiaali- ja terveysvaliokunnan on täsmennettävä sääntelyä ja rajattava Helsingin kaupunkiin kohdistuva ohjaus vain lakisääteisiin tehtäviin ja vain ehdottoman välttämättömään nyt arvioitavana olevan valtakunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen uudistuksen kannalta. Tällainen rajaus on edellytyksenä 5. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyä on lisäksi muutettava siten, että siitä käy selkeästi ilmi rajaus, jonka mukaan arviointimenettelyyn liittyvää hyvinvointialueen muuttamista koskevaa aluejakoselvityksen toimittamista koskevaa sääntelyä ei sovelleta Helsingin kaupunkiin. Tällainen rajaus on edellytyksenä 5. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan edellyttämiä muutoksia yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla. 

Hyvinvointialueiden kielellinen asema

Perustuslain 17 §:n 1 momentissa turvattujen, suomen ja ruotsin kieltä koskevien kielellisten oikeuksien toteutuminen on ehdotetuissa kielilain muutoksessa ja sote-järjestämislain 5 §:ssä sidottu viranomaisen kielelliseen asemaan, joka määräytyy sen alueeseen kuuluvien kuntien kielellisen aseman perusteella. Hyvinvointialueen kielellinen asema määräytyy sen alueen kuntien kielellisen jaotuksen perusteella. Kaksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto olisi järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi. Yksikielisen hyvinvointialueen alueella voi eräin poikkeuksin käyttää ja saada palveluja vain hyvinvointialueen kielellä. Ehdotetun kielilain muutoksen mukaan lakia sovelletaan myös hyvinvointialueella ja hyvinvointiyhtymässä. Esityksen sisältö vastaa nykytilaa eikä siten muuta kielellisiä oikeuksia lain tasolla. Esityksen myötä oikeus saada palveluja sekä suomen että ruotsin kielellä laajenee maantieteellisesti, koska kaksikielisen hyvinvointialueen olisi järjestettävä palvelut molemmilla kielillä myös sen alueeseen kuuluvissa yksikielisissä kunnissa. Samalla kuitenkin palveluista vastuussa olevien alueiden koko kasvaisi ja kielivähemmistön suhteellinen osuus väestöstä pienenee, mikä voi esityksen perustelujen mukaan johtaa kielellisten oikeuksien ja palveluiden kielellisen saavutettavuuden käytännön heikentymiseen. 

Esityksessä ehdotettu sosiaali- ja terveydenhuollon perus- ja erikoistason integraatio merkitsee myös, että nykyisten kaksikielisten kuntienkin osalta järjestämisvastuu perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon palveluista siirtyy hyvinvointialueille, jossa ruotsinkielisten osuus jää vähemmistöksi Pohjanmaan hyvinvointialuetta lukuun ottamatta. Esitykseen sisältyy ehdotuksia, joilla pyritään varmistamaan kielellisten oikeuksien käytännön toteutuminen. 

Perustuslakivaliokunta piti lausunnossaan hallituksen esityksen tavoin kielellisten oikeuksien toteutumisen kannalta erityisen merkityksellisenä seikkana sitä, että kielivähemmistöjen suhteellisen osuuden pienentyminen sosiaali- ja terveyspalveluista vastuussa olevilla alueilla saattaa johtaa palveluiden kielellisen saavutettavuuden heikentymiseen. Valiokunta kiinnitti samaan seikkaan huomiota myös edellisestä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista koskeneesta hallituksen esityksestä antamassaan lausunnossa (PeVL 26/2017 vp). Kielellisten oikeuksien käytännön toteutumisen kannalta perustuslakivaliokunta piti merkittävänä säädettäväksi ehdotettavia kielilautakuntia, joiden tehtävänä on arvioida kielellisen vähemmistön palveluiden saatavuutta, tarvetta ja laatua sekä tehdä näitä seikkoja koskevia ehdotuksia aluehallitukselle. Tämän lisäksi valiokunta kuitenkin korosti, että valtioneuvoston tulee seurata ja arvioida uudistuksen toimeenpanon vaikutuksia kielellisten oikeuksien käytännön toteutumiseen ja ryhtyä tarvittaessa vaadittaviin toimiin varmistaakseen potilaiden ja asiakkaiden mahdollisuus saada omakielistä palvelua. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan. 

Kielellisten oikeuksien toteutumista palvelujen järjestämisessä käsitellään tarkemmin mietinnössä jäljempänä. 

Uudistuksen vaikutukset kuntiin

Kuten perustuslakivaliokunta lausunnossaan toteaa, kunnille jää huolimatta ehdotetusta tehtävien siirrosta hyvinvointialueille edelleen merkittävä määrä paikallisia lakisääteisiä tehtäviä. Lisäksi kunnat voivat yleisen toimialansa puitteissa edelleen ottaa itselleen myös muita tehtäviä. Verotusoikeutta koskevan sääntelyn seurauksena kuntien verotulot laskisivat huomattavasti. Verotulojen vähenemistä vastaa hallituksen esityksen mukaan kuitenkin pääpiirteissään menojen pienentyminen tehtävien siirron johdosta. 

Uudistuksen vaikutukset kuntiin

Valtiovarainvaliokunta huomauttaa lausunnossaan (s. 23—24), että sivistyspalvelut ovat keskeinen kunnille jäävä tehtävä, jonka rahoitus on turvattava niin kunnan omilla toimilla kuin myös valtionosuusrahoituksen riittävyydellä. Valtiovarainvaliokunnan mukaan huomiota tulee tällöin kiinnittää vieraskielisen väestön sekä lasten ja nuorten määrän kasvuun ja siihen osoitetun rahoituksen riittävyyteen. Sivistysvaliokunta pitää välttämättömänä (s. 19), että kunnille turvataan riittävä valtionrahoitus sivistyspalvelujen järjestämiseen. Sivistysvaliokunta ehdottaa lausumaesityksessä, että hallitus varmistaa kuntien mahdollisuudet ja kantokyvyn järjestää sivistyksellisiä perusoikeuksia turvaavat palvelut ja ryhtyy tähän tarvittaviin toimenpiteisiin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan näkemykseen siitä, että uudistuksen myötä kuntien mahdollisuudet järjestää sivistykselliset perusoikeudet on turvattava. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 10). 

Valtionosuusjärjestelmää ehdotetaan esityksessä muutettavaksi siten, että valtionosuusperusteet kuvaavat paremmin kuntien jäljelle jääviä tehtäviä ja niihin liittyviä tarve-eroja. Ehdotuksen taloudelliset vaikutukset kuntien tehtävien rahoitukseen muodostuvat hallituksen esityksen mukaan lähtökohtaisesti neutraaleiksi. Tähän vaikuttaa myös valtionosuusjärjestelmään liitettäväksi ehdotettu järjestelmämuutoksen tasaus ja kuntakohtaisen muutoksen euromääräinen rajaus, joilla pyritään rajaamaan ja lieventämään tehtävien ja valtionosuuksien siirrosta aiheutuvaa muutosta kunnan talouteen.  

Perustuslakivaliokunta on korostanut, että kuntien tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti niiden tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan. Valiokunta on katsonut, että kunnille osoitettavat rahoitustehtävät eivät itsehallinnon perustuslain suojan takia saa suuruutensa puolesta heikentää kuntien toimintaedellytyksiä tavalla, joka vaarantaisi kuntien mahdollisuuksia päättää itsenäisesti taloudestaan ja siten myös omasta hallinnostaan. 

Hallituksen esityksen mukaisessa uudistuksessa ei sinänsä ole kysymys uusista kunnille annettavista tehtävistä. Perustuslakivaliokunta totesi, ettei sillä ole, huomioiden tulojen vähenemistä lähtökohtaisesti vastaavan menojen vähentymisen, lähtökohtaista huomauttamista sääntelyyn rahoitusperiaatteen näkökulmasta.  

Perustuslakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotetusta sääntelystä voi kuitenkin aiheutua eroja esimerkiksi yli 100 000 asukkaan kuntien ja niitä pienempien kuntien rahoitusaseman välillä ja uudistus saattaa kohdella kasvukuntia taantuvia alueita huonommin. Perustuslakivaliokunta on edellyttänyt, että kuntien talouteen vaikuttavaa lainsäädäntöä toimeenpantaessa kiinnitetään vakavaa huomiota maan eri osissa olevien kuntien asukkaiden yhdenvertaiseen kohteluun ja heidän tosiasiallisiin mahdollisuuksiinsa saada perusoikeuksien toteutumisen kannalta välttämättömiä palveluja. 

Perustuslakivaliokunta painotti, että rahoitusmallin vaikutuksia ja toimivuutta on tarkoin seurattava myös yksittäisten kuntien talouden kestävyyden ja suorituskyvyn kannalta sekä tarvittaessa ryhdyttävä tarvittaviin korjaustoimiin. Valiokunta painotti lisäksi kunnallisen itsehallinnon perustuslaillisen suojan ydinelementtien merkitystä erityisesti yleisen toimialan ja siihen kytkeytyvän verotuksen osalta sekä huolehtimista kuntien mahdollisuudesta edistää asukkaidensa hyvinvointia ja alueensa elinvoimaa sekä järjestää asukkailleen palvelut taloudellisesti, sosiaalisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla. Tällä on erityistä merkitystä myös kuntien rahoitusjärjestelmän uudistamishankkeissa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan sekä valtiovarainvaliokunnan kuulemat asiantuntijat (s. 23) ovat olleet huolissaan, miten kunnat selviävät jatkossa tehtävistään ja investoinneista. Uudistuksen pelätään heikentävän etenkin suurten ja kasvavien kaupunkien kykyä investoida kestävään kasvuun ja huolehtia kaupungin elinvoimasta, kasvusta ja kilpailukyvystä. Huolta on myös siitä, että muutos pienentää talouden dynamiikkaa ja kuntien mahdollisuuksia tasapainottaa omilla toimillaan kunnan taloutta. Uudistuksen nähdään kohtelevan epäoikeudenmukaisesti mm. niitä kuntia, jotka ovat pystyneet esim. tuottavuustoimenpiteiden, rakenteellisten uudistusten sekä volyymietujen kautta pitämään sote-kustannukset tarvevakioitua alemmalla tasolla. Myös hallintovaliokunta huomauttaa asiantuntijakuulemisissa nousseen esiin, että kasvukaupungeilla on haasteita investoida. Hallintovaliokunta edellytti lausunnossaan (s. 65), että kuntien talouden tasapainoa, lainanhoitokykyä ja investointikykyä seurataan säännöllisesti uudistuksen yhteydessä ja sen jälkeen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 2

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan näkemyksiin (s. 23) ja pitää esitettyjä huolia sinänsä aiheellisina, sillä kuntien tulopohjassa tapahtuu erittäin suuria muutoksia, joiden vaikutuksista ei ole tässä vaiheessa täsmällistä tietoa. Pidemmällä aikavälillä muutos kuntien talouteen voi olla suuri, koska kunnallisveron ja yhteisöveron leikkausten jälkeen verotulojen vuosittainen euromääräinen kasvu on nykytilannetta pienempää, mikä voi heikentää kuntien mahdollisuuksia investointeihin ja taloutensa tasapainottamiseen. Suurissa kaupungeissa mm. MAL-velvoitteet ovat taloudellisesti merkittäviä ja kuntatalouden pitää kyetä niihin vastaamaan. 

Hallituksen esityksessä on kuitenkin pyritty monin tavoin vähentämään uudistuksen kielteisiä vaikutuksia ja huolehtimaan siitä, että uudistus ei sinänsä heikennä eikä paranna minkään kunnan rahoitusasemaa. Esityksen tavoitteena on, että uudistusta edeltävä kunnan tulorahoitusasema säilyisi mahdollisimman ennallaan. 

Valiokunta pitää kuntien näkökulmasta keskeisenä sitä, että uudistuksen yhteydessä kuntien suurimmat riskit siirtyvät hyvinvointialueille, kun väestön sairastavuuteen ja ikääntymiseen liittyvät kustannukset poistuvat kuntataloudesta. Tämä helpottaa ja parantaa erityisesti pienten kuntien käyttötalouden ennustettavuutta ja hallittavuutta. Tämän lisäksi peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää muutetaan siten, että sen perusteena käytettävät valtionosuusperusteet kuvaavat kuntien jäljelle jääviä tehtäviä ja niihin liittyviä tarve-eroja. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää valtiovarainvaliokunnan tavoin (s. 24) perusteltuna lähtökohtaa, jonka mukaan kuntien tulojen ja menojen muutokset rajataan enimmillään +/- 60 euroon asukasta kohden. Osa asiantuntijoista on tosin ehdottanut muutosvaikutuksen nollaamista, mutta silloin rahoitusjärjestelmiin tehtävillä muutoksilla ei olisi lähtökohtaisesti merkitystä, kun nollaaminen jäädyttäisi nykytilanteen. Se olisi erityisen epäedullinen mm. niille kunnille, joilla olisi poikkeuksellisesti huono talousvuosi laskenta-ajankohtana. On kuitenkin selvää, että tämä rajaus aiheuttaa tulonmenetyksiä kunnille tilanteessa, jossa kunnan talous muuttuu muutoinkin voimakkaasti. 

Vaikka muutoksen kielteisiä vaikutuksia pyritään välttämään, on luonnollisesti mahdollista, ettei kuntien elinvoimaisuutta ja toimintakykyä pystytä esitetyillä ratkaisuilla varmistamaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää siten valtiovarainvaliokunnan ja hallintovaliokunnan tavoin välttämättömänä seurata ja arvioida huolellisesti uudistuksen toimeenpanoa ja sen vaikutuksia kuntien rahoitukseen ja kuntien talouden tasapainoon sekä alueelliseen kehitykseen ja hyvinvointierojen tasaamiseen. Erikseen on syytä seurata suurten kaupunkien kehitystä ja elinvoimaisuutta. Esille nouseviin epäkohtiin on reagoitava nopeasti ja oikea-aikaisesti. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 1). 

Kuntien omaisuusjärjestelyjä koskeva korvaussääntely

Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annettavaksi ehdotetun lain (6. lakiehdotus, jäljempänä myös voimaanpanolaki) 4 luvussa ehdotetaan säädettäväksi hyvinvointialueille siirtyvän omaisuuden omaisuusjärjestelyistä. Uudistuksen seurauksena kuntien omaisuutta sekä sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien kuntayhtymissä oleva, viime kädessä kuntien omistukseen kuuluva omaisuus siirtyy hyvinvointialueen omistukseen. Myös kuntaa sitovat sopimukset ja vastuut siirtyvät hyvinvointialueelle.  

Perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan (kpl 48—52) edellisellä vaalikaudella korvaussääntelystä antamiinsa kannanottoihin. Perustuslakivaliokunnan mukaan (kpl 53) nyt arvioitavan hallituksen esityksen voimaanpanolakiehdotuksen 43 §:ssä on pääosin otettu huomioon valiokunnan esittämät huomiot. Lausunnon mukaan oikeus korvauksen saamiseen on kuitenkin edelleen sidottu vain kunnallisveroprosentin laskennalliseen korotustarpeeseen. Vaikka korvausrajaa on alennettu, ei nyt ehdotettu sääntely korvauksesta täysin vastaa perustuslakivaliokunnan edellyttämää. 

Perustuslakivaliokunta pitää ongelmallisena (kpl 54), että valiokunnan säätämisjärjestyskysymyksenä pitämä vaatimus sivuutetaan esityksessä viittaamalla lähinnä yksityisen konsultin tekemään tutkimukseen, joka hallituksen esityksen säätämisjärjestysperusteluiden mukaan todistaa, ettei veronkorotustarpeen rinnalle ole esitettävissä toista arviointiperustetta, joka selkeästi osoittaisi sellaista omaisuusjärjestelyistä aiheutuvaa kunnan taloudellisen itsehallinnon vaarantumista, jota veronkorotuspaine ei jo osoittaisi (s. 1 162—1 163). Perustuslakivaliokunnan mielestä voimaanpanolakiehdotuksen 43 §:n sääntelyä korvauksen edellytyksistä on täydennettävä myös muilla kriteereillä, jotka turvaavat kunnan taloudellisen itsehallinnon. Tällainen muutos on edellytyksenä voimaanpanolakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivaliokunnan mielestä sanottu täydennys voidaan muotoilla esimerkiksi nyt ehdotettua sääntelyä täydentäväksi edellytykseksi korvauksen maksamisesta, jos muu erityinen syy osoittaa omaisuusjärjestelyn ilmeisesti vaarantavan kunnan mahdollisuuden päättää omasta taloudestaan. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että voimaanpanolain 43 §:ää on tarpeen tarkentaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella. Voimaanpanolain 43 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi kunnan taloudellista itsehallintoa turvaava säännös, jonka mukaan kunnalla on oikeus saada korvausta omaisuusjärjestelyihin liittyvistä välittömistä kustannuksista, vaikka momentin mukainen korvausraja ei ylittyisi, jos kunnan mahdollisuus päättää omasta taloudestaan ilmeisesti vaarantuu. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestelmän uudistaminen

Integraatio ja hyvinvointialueen järjestämisvastuu sosiaali- ja terveyspalveluista

Ehdotetussa uudistuksessa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirretään kokonaisuudessaan pelastustoimen kanssa kuntaa suuremmille hyvinvointialueille. Uudellamaalla uudistus on tarkoitus toteuttaa alueen erityispiirteet huomioiden.  

Hyvinvointialueista muodostuu nykyistä kantokykyisempien toimijoiden yhtenäinen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelurakenne, jolloin palvelut kootaan yhden päätöksenteon, johtamisen ja budjetoinnin alle eli integroitaisiin samaan hallinnolliseen rakenteeseen.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatio. Palvelurakenne sisältää itsessään aidon kannusteen huolehtia asiakkaan palveluista tarveperusteisesti, oikea-aikaisesti ja kustannusvaikuttavasti, kun yksi järjestäjä vastaa asiakkaan kaikista sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Järjestäjällä ei näin ollen ole mahdollisuutta siirtää vastuuta asiakkaan tai potilaan palveluista toisaalle. Myös vastuu annettavien palvelujen eri osakokonaisuuksien kustannuksista on yhdellä taholla. Nykyrakenne sisältää mahdollisuuden osaoptimointiin siirtämällä vastuuta palvelusta ja aiheuttamista kustannuksista toiselle järjestäjälle, kun erikoissairaanhoidon järjestämisvastuu on erillään peruspalveluista. Rakenteellisella uudistuksella on siten valiokunnan mielestä merkittävä vaikutus palvelujen toteutumiseen ja niistä aiheutuviin kustannuksiin eikä hallintorakenteiden merkitystä voi sivuuttaa keskittymällä ainoastaan palvelujen sisällölliseen kehittämiseen, jos perustana on heikot rakenteet, joissa ei varmisteta kaikille järjestäjille riittävää kantokykyä ja osaamista. 

Valiokunnan näkemyksen mukaan rakenteellinen integraatio mahdollistaa myös nykyjärjestelmää merkittävästi paremmin palvelujen toiminnallisen uudistamisen. Rakenteessa, jossa yksi taho vastaa toiminnan toteutuksesta, palvelujen järjestäjällä on mahdollisuus toteuttaa merkittäviä toiminnallisia uudistuksia palveluprosesseissa, kun se vastaa palvelujen kokonaisuudesta ja sillä on alaisuudessaan eri toiminnoista vastaava henkilöstö. Järjestäjä kykenee vaikuttamaan palvelukokonaisuuden organisoinnin ja siihen käytettävien voimavarojen painopistettä kohdentamalla rahoitusta sosiaali- ja terveydenhuollon sisällä sen eri osiin siten, että palvelujen toteutus tapahtuu mahdollisimman oikea-aikaisesti ja vaikuttavasti. Tämä vahvistaa perusterveydenhuollon asemaa, kun järjestäjällä on kannuste vähentää usein kalliimpien ja myös potilaan kannalta raskaampien erikoissairaanhoidon palvelujen tarvetta huolehtimalla siitä, että ihmiset saavat apua terveysongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kun palveluprosesseja on mahdollista kehittää eri kokonaisuutena ja painopistettä siirtää korjaavista palveluista ennaltaehkäiseviin tai varhaisemmassa vaiheessa annettaviin palveluihin, vältetään sosiaalisten ongelmien sekä sairauksien kehittymistä vaikeammaksi. Tämä vähentää paitsi inhimillistä kärsimystä, myös palvelujärjestelmän kustannuksia. 

Valiokunta pitää erityisen tärkeänä sosiaalihuollon aseman vahvistumista. Moniin ihmisten sosiaalisiin ongelmiin sekä arjessa pärjäämisen vaikeuksiin vaikuttamalla pystytään parantamaan ihmisten hyvinvointia sekä estämään terveysongelmien syntymistä tai etenemistä. Sosiaalihuollon liittäminen saman järjestäjän vastuulle luo merkittävän kannusteen hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle ja sosiaalisten ongelmien vähentämiselle. 

Palvelujen integroiminen nykyistä merkittävästi kantokykyisemmille järjestäjille varmistaa myös henkilöstön saatavuutta ja osaamisen hyödyntämistä tasaisesti väestön palvelujen toteutuksessa. 

Nykyistä suurempien integroitujen järjestäjien muodostaminen edistää valiokunnan näkemyksen mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon saatavuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta sekä hillitsee kustannusten kasvua. Valiokunta pitää palvelujen sujuvan toteutuksen sekä kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta perusteltuna rakenteellista uudistusta, jossa integraatio toteutetaan kokoamalla vastuu yhdelle, riittävän kantokykyiselle järjestäjälle.  

Myös jo integroiduista sosiaali- ja terveydenhuollon vapaaehtoisista kuntayhtymistä saadut kokemukset ovat osoittaneet edellä todettujen hyötyjen olevan saavutettavissa. 

Valiokunta korostaa, että rakenteellinen ja hallinnollinen uudistus ei yksin ratkaise kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämiseen kytkeytyviä uudistamistarpeita. Rakenteellinen uudistus luo kuitenkin perustan sille, että toiminnallisia ja sisällöllisiä uudistuksia pystytään hyvällä johtamisella tehokkaasti toteuttamaan. Epätarkoituksenmukaiset ja heikot rakenteet tekevät vaikeaksi ja osin mahdottomaksi laajempien toiminnallisten uudistusten toteutuksen. 

Pelastustoimen integroiminen samalle järjestäjälle. Uudistuksella toteutettavalla rakenteellisella integraatiolla on tarkoitus varmistaa toiminnalliset hyödyt pelastustoimeen kuuluvan pelastustoiminnan sekä sosiaali- ja terveystoimen ensihoitopalvelun kesken. 

Pelastustoimi tuottaa nykyisin valtaosan sosiaali- ja terveystoimen vastuulla olevista kiireellisistä ensihoitopalveluista. Tätä toimintamallia on mahdollista jatkaa myös uudistuksen jälkeen. Valiokunta pitää perusteltuna pelastustoimen siirtämistä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa samalle järjestäjälle, koska tällöin ensihoito- ja ensivastetehtävissä sekä pelastustoiminnassa voidaan käyttää samaa asemaverkostoa, samoja tukitoimintoja, osin samaa henkilöstöä, samoja toimintamalleja ja yhteisiä harjoituksia sekä yhteistä vara- ja suuronnettomuusvalmiutta. Myös sopimuspalokuntia voidaan käyttää pelastustoimen tehtävien ohella ensivastetoiminnassa. Integraatio tuottaa siten synergiahyötyjä ja tukee myös varautumista poikkeusoloihin. Edellä esitetyistä syistä johtuen valiokunta pitää perusteltuna ehdotettua hallintorakennetta, jossa hyvinvointialueille siirretään sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös pelastustoimi. 

Uudenmaan erillisratkaisu ja integraatio. Ehdotetussa ratkaisussa Uudellemaalle luodaan erillisratkaisu, jossa alue jaetaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuussa olevalle neljälle hyvinvointialueelle, ja Helsingin kaupunki järjestää palvelut kaupunkina. HUS-yhtymä on järjestämisvastuussa niistä erikoissairaanhoidon toiminnoista, joista laissa erikseen säädetään tai joista sovitaan järjestämissopimuksessa.  

Uudenmaan erillisratkaisu on hallituksen esityksen mukaan (s. 231) perusteltu erityisesti alueen suureen kokoon liittyvien toimeenpanon riskien minimoimiseksi.  

Valiokunta toteaa, että Uudellamaalla ei muodosteta vastaavaa rakenteellista integraatiota kuin muualla Suomessa, joten alueelle ei muodostu rakenteen kautta suoraan vastaavia kannusteita kuin muilla hyvinvointialueilla.  

Valiokunta pitää ratkaisua kuitenkin hallituksen esityksessä todettujen perusteiden valossa nyt toteutettavan uudistuksen yhteydessä tarkoituksenmukaisena. Toimeenpanon hallittavuus on ratkaisevaa, jotta palvelut eivät muutosprosessin suuruuden johdosta vaarantuisi.  

Valiokunta toteaa, että myös Uudellamaalla luodaan ehdotetulla ratkaisulla nykyistä kantokykyisempiä perustason palvelujen järjestäjiä ja säädetään Helsingin kaupunkia lukuun ottamatta sama hyvinvointialuehallinto. Siten muutos vie Uudellamaalla palvelurakennetta samaan suuntaan kuin muualla maassa, vaikka integraatio kokonaisuuden osalta jääkin toteutumatta. Ehdotetun HUS-järjestämissopimuksen avulla myös Uudellamaalla on valiokunnan näkemyksen mukaan mahdollisuus sopimusperusteisesti toteuttaa uudella tavoin toiminnallista yhteistyötä. Tämän yhteistyön kautta Uudellamaalla on nykyistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa palvelujen kokonaisuuteen toiminnallisia muutoksia siten, että palvelut toteutuisivat asiakkaiden ja potilaiden näkökulmasta vastaavalla tavoin palvelutarpeen ilmetessä mahdollisimman sujuvasti ja oikea-aikaisesti ilman, että syntyy osaoptimointia siitä, vastaako palvelusta jokin Uudenmaan hyvinvointialue vaiko HUS-yhtymä. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että Uudenmaan rakenneratkaisua seurataan ja arvioidaan suhteessa muualla toteutettavaan rakenteelliseen integraatioon palvelujen oikea-aikaisen saatavuuden ja kustannuskehityksen näkökulmasta. 

Hyvinvointialueen järjestämisvastuu

Hyvinvointialue vastaa sote-järjestämislain 8 §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Järjestämisvastuun sisällöstä säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:ssä, jonka mukaan hyvinvointialue vastaa muun muassa järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden yhdenvertaisesta saatavuudesta, tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, tuottamistavan valinnasta, tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta sekä viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä.  

Hyvinvointialueella on sote-järjestämislain mukaan oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi hyvinvointialueella on oltava palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä hallinnollinen ja muu henkilöstö, hallinnassaan asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä muut tarvittavat toimintaedellytykset. Lisäksi hyvinvointialueella on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto. 

Viime vaalikauden valinnanvapauslakiehdotusta arvioidessaan perustuslakivaliokunta katsoi, että julkisella vallalla on perustuslain 19 §:stä seuraava velvollisuus ylläpitää riittävästi omaa tuotantoa sen varmistamiseksi, että se voi kaikissa tilanteissa turvata jokaiselle riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut (PeVL 15/2018 vp, s. 16). Perustuslaista ei kuitenkaan johdu tarkkoja rajoja oman tuotannon määrälle tai sen toteuttamisen tavoille. Perustuslakivaliokunnan mielestä oleellista on varmistaa lainsäädännössä se, että vastuussa oleva järjestäjä voi kaikissa tilanteissa turvata sosiaali- ja terveyspalveluiden riittävän saatavuuden. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon. Jotta hyvinvointialue pystyy tosiasiassa huolehtimaan järjestämisvastuuseensa kuuluvista edellä kuvatuista tehtävistään, edellyttää se valiokunnan näkemyksen mukaan käytännössä sitä, että hyvinvointialueella on riittävästi myös omaa palvelutuotantoa sekä omaa henkilöstöä ja osaamista tehtävistään suoriutumiseksi. Oma palvelutuotanto on myös edellytys hyvinvointialueen tarvitsemalle tilaajaosaamiselle sekä hankkimiensa palvelujen valvontaan tarvittavalle osaamiselle. Hyvinvointialueen henkilöstövoimavarojen sekä osaamisen tulee valiokunnan näkemyksen mukaan olla sellaista, että vastuut kyetään myös tosiasiassa hoitamaan. Siten pelkkä muodollisten vastuuhenkilöiden osoittaminen ei ole riittävää, vaan osaamispohjan tulee olla eri toimintojen ja erikoisalojen näkökulmasta myös käytännössä riittävä. Vastuunkanto ei saa muodostua näennäiseksi, vaan vastuut tulee kyetä tosiasiallisesti hoitamaan paitsi väestö- ja yksilötasolla, myös valvomaan sekä tarvittaessa puuttumaan yksilötasolla tilanteisiin, joissa palvelujen taso ja laatu eivät toteudu vastuiden mukaisesti. 

Ehdotettu sääntely varmistaa valiokunnan näkemyksen mukaan järjestäjälle kyvykkyyden ja osaamisen sekä sellaisen oman tuotannon kapasiteetin, jonka turvin sen on mahdollista myös erilaisissa häiriötilanteissa sopeuttaa omaa tuotantoaan siten, että myös häiriön kohteena olevat palvelut kyetään turvaamaan, kunnes tuotanto saadaan vakautettua.  

Valiokunta pitää kannatettavana ratkaisua, jossa omalle palvelutuotannolle ei aseteta tiettyjä määrällisiä tai prosentuaalisia osuuksia tuotannosta. Myös tämä antaa eri hyvinvointialueille mahdollisuuden arvioida eri toimintojen osalta määrällisesti ja alueellisesti oman tuotannon ja ostopalvelujen tarkoituksenmukaista suhdetta siitä näkökulmasta, että sillä on mahdollisuus varmistaa palvelujen saatavuus kaikissa tilanteissa.  

Palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

Valiokunta pitää kuitenkin selvänä, että hyvinvointialueella on oltava riittävästi omaa palvelutuotantoa niin sosiaalihuollossa kuin terveydenhuollon perustasolla ja erikoissairaanhoidossa. Siten esimerkiksi perusterveydenhuollon ulkoistaminen ei ole mahdollista kokonaan tai siten, että oma tuotanto jää keskeisten toimintojen osalta vain väestöpohjaltaan pieniin kuntiin. Valiokunta pitää perusteltuna myös esitettyä lähtökohtaa, että myös näiden ylätason sektoreiden sisällä oman palvelutuotannon on oltava riittävää ja laaja-alaisesti toiminta-alueen tehtävät kattavaa siten, ettei jotakin lääketieteen erikoisalaa tai jotakin muuta palvelualaa, esimerkiksi kaikkea perustason suunhoitoa, kaikkia ikääntyneiden palveluja, kaikkia vammaispalveluja, kaikkia lastensuojelun palveluja tai kaikkia kuntoutuksen palveluja ole kokonaan ulkoistettu, vaan kullakin sektorilla olisi riittävästi myös hyvinvointialueen omaa osaamista. Esimerkiksi hyvinvointialueen yksittäisten terveysasemien ulkoistus olisi kuitenkin mahdollista. Tämä voi valiokunnan näkemyksen mukaan myös edistää tuotannon tehokkuutta, kun omaa tuotantoa on mahdollista verrata ulkoistetun terveysaseman tuotannon tehokkuuteen ja laatuun. Oman tuotannon riittävyyttä tulee arvioida suhteessa koko hyvinvointialueen laajuiseen palvelutuotantoon.  

Vastuut tulee kyetä toteuttamaan hyvinvointialueella siten, että järjestäjä tosiasiallisesti kykenee ohjaamaan ja valvomaan toimintaa käytännössä sekä sisällöllisesti että maantieteellisesti eri tehtäväalueilla. Esimerkiksi vastaavalla lääkärillä on oltava järjestämisvastuun toteuttamiseksi hyvinvointialueen omassa palvelutuotannossa riittävä määrä virkasuhteisia terveydenhuollon ammattihenkilöitä, jotta sekä väestötason että yksilötason vastuu kyetään toteuttamaan käytännössä kaikilla lääketieteen aloilla ja myös kaikissa osissa hyvinvointialuetta. 

Valiokunta toteaa, että myös meneillään oleva covid19-epidemia on osoittanut, että hyvinvointialueen on kyettävä myös käytännössä ohjaamaan ja johtamaan esimerkiksi tartuntatautilainsäädännön sekä valmiuslainsäädännön mukaiset vastuut yhtenäisesti koko hyvinvointialueen laajuisesti kaikissa sen vastuulla olevissa toiminnoissa ja toimipisteissä. Hyvinvointialueen oman henkilöstön määrä tulee mitoittaa siten, että virkavastuulla tapahtuva johtaminen, ohjaus ja valvonta ulottuu hyvinvointialueen kaikille tehtäväaloille ja myös maantieteellisesti hyvinvointialueen alueen eri osiin. 

Palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta

Ehdotetun sote-järjestämislain 3 luvussa säädetään palvelujen hankkimisesta yksityiseltä palveluntuottajalta.  

Hyvinvointialue voi sote-järjestämislain 12 §:n mukaan tuottaa asiakkaalle annettavia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja hankkimalla niitä yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta on tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Hyvinvointialueen on huolehdittava järjestämisvastuustaan riippumatta siitä, kuinka se palvelut toteuttaa. Järjestämisvastuuseen kuuluu ehdotetun hyvinvointialuelain 7 §:n mukaan tuottamistavan valinnan lisäksi muun muassa vastuu palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä. Järjestäjä vastaa myös palvelujen tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta sekä viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä. Järjestäjällä on siten hyvin syvälle tuotantoon ulottuvaa vastuuta, riippumatta siitä, tuottaako se palvelut itse vai hankkiiko se ne esimerkiksi ostopalveluna.  

Hankittavien palvelujen on lisäksi sote-järjestämislain 12 §:n mukaan oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että hyvinvointialue pystyy huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa toteuttamisesta myös hankittavien palvelujen osalta. Lain 12 §:ssä säädetään lisäksi niistä palveluista, joita hyvinvointialue ei saa hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta. Valiokunta korostaa, että sääntely ei tarkoita sitä, että hyvinvointialueen tulisi ylläpitää poikkeustilanteisiin varautuen palveluissaan ylikapasiteettia, vaan sen oman tuotannon tulee olla siten riittävää, että se kykenee erilaisissa poikkeustilanteissa sopeuttamaan toimintaansa niin, että palvelut turvataan. 

Yksityisellä palveluntuottajalla on oltava 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä muut riittävät toimintaedellytykset. Lisäksi sen on oltava riittävän vakavarainen, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Yksityisen palveluntuottajan on nimettävä toiminnasta vastaava vastuuhenkilö sekä toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä määrä toimintokohtaisia vastuuhenkilöitä. 

Ehdotettu sääntely on perustuslakivaliokunnan mukaan (kpl 78) merkityksellistä perustuslain 124 §:n kannalta, jonka mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan kuitenkin antaa vain viranomaiselle. Perustuslakivaliokunta totesi (kpl 79), että ehdotettava sääntely täyttää perusratkaisuiltaan hyvin perustuslain 124 §:stä johtuvat vaatimukset. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää ehdotettuja palvelujen hankintaa koskevia säännöksiä perusteltuina. Valiokunta korostaa, että yksityisiä palveluntuottajia koskevilla vaatimuksilla turvataan hankittavien palvelujen laatua, asiakas- ja potilasturvallisuutta sekä palvelutoiminnan jatkuvuutta. Annettaessa julkinen hallintotehtävä yksityisen palveluntuottajan hoidettavaksi on perustuslain 124 §:n mukaan varmistuttava siitä, ettei siirto vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Tämä edellyttää sitä, että yksityiselle palveluntuottajalle asetetaan lainsäädännössä tietyt toimintaedellytykset ja vaatimukset, jotka sen tulee täyttää.  

Valiokunnan näkemyksen mukaan sääntely jättää järjestäjälle päätösvallan siitä, miten se tuottaa palvelut mahdollistaen laajan yksityisen palvelutuotannon hyödyntämisen palvelujen järjestämisessä monituottajuusmallilla. Samalla kuitenkin ehdotetut säännökset turvaavat järjestäjän asemaa järjestämisvastuun toteuttamisessa siten, että järjestäjällä on riittävä osaaminen ja se kykenee tosiasiassa myös yksityisiltä palveluntuottajilta hankittujen palvelujen osalta hoitamaan sote-järjestämisvastuuseen kuuluvat vastuut muun muassa palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä sekä tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta. Koska valvovat viranomaiset perustavat arviointinsa lainsäädäntöön, luo ehdotettu sääntely valiokunnan näkemyksen mukaan myös valvoville viranomaisille nykyistä paremmat mahdollisuudet arvioida täyttyvätkö yhtäältä järjestämisvastuun edellytykset sekä toisaalta yksityisen palveluntuottajien toiminnan edellytykset. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotetun sääntelyn puitteissa hyvinvointialueilla kehitetään oman palvelutuotannon ja yksityiseltä hankittujen palvelujen vertailukelpoisuutta, jotta erilaisten tuotantomuotojen laatuun ja kustannusvaikuttavuuteen liittyvä tieto tulee osaksi hyvinvointialueiden tuotantotapojen valintaa tukevaa päätöksentekoa.  

Valiokunta korostaa, että hyvinvointialueiden hankintapolitiikan käytännön toteutuksella on vaikutuksia palveluiden käyttäjiin sekä markkinoihin. Valiokunta näkee, että hankittaessa verorahoitteisia julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja yksityisiltä palveluntuottajilta, tulee hankinnoissa korostaa palvelun laatua ja asiakaslähtöisyyttä. Lisäksi hyvinvointialueiden tulee hankintalainsäädännön puitteissa pyrkiä mahdollistamaan myös itsenäisten ammatinharjoittajien, pienten ja keskisuurten yritysten sekä kolmannen sektorin toimijoiden osallistumista palveluiden tuotantoon. 

Valiokunta tarkastelee seuraavaksi tiettyjä erityiskysymyksiä liittyen palvelujen hankkimiseen yksityiseltä palveluntuottajalta. 

Alihankinta

Perustuslain 124 § edellyttää myös, ettei yksityinen palveluntuottaja voi ilman laissa annettua valtuutusta hankkia alihankintana julkisia hallintotehtäviä sisältäviä palveluja. Ehdotetun sote-järjestämislain 17 § mahdollistaa sen, että hyvinvointialueelle sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottava yksityinen palveluntuottaja voi hankkia omaa toimintaansa täydentäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tai omaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöään täydentävää työvoimaa alihankkijalta. Pykälässä säädetään tarkemmin alihankinnan edellytyksistä.  

Perustuslakivaliokunta on tulkintakäytännössään suhtautunut julkisen hallintotehtävän edelleen siirtämiseen eli subdelegointiin pidättyväisesti. Jotta nyt ehdotettavat säännökset täyttävät perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön mukaiset vaatimukset, on valmistelussa arvioitu, että täydentäväksi palvelutoiminnaksi voidaan katsoa osuus, joka olisi enintään 49 % yksityisen palveluntuottajan hyvinvointialueelle tuottamista palveluista, mikä on kirjattu sote-järjestämislain yksityiskohtaisiin perusteluihin (s. 697 ja 712). Ostopalveluntuottajalla on lisäksi oltava sote-järjestämislain 14 §:n mukaan hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä muut riittävät toimintaedellytykset. Hyvinvointialueen tulee valvoa ostopalveluntuottajiaan ja alihankkijoitaan, mihin liittyen sen olisi myös hyväksyttävä ostopalveluntuottajan alihankkijat. Tällä turvattaisiin perustuslakivaliokunnan edellyttämiä vaatimuksia: riittävää viranomaisvalvontaa ja alihankkijalle asetettuja laatu- ja muita vaatimuksia. 

Alihankintaa koskevan sääntelyn osalta perustuslakivaliokunta totesi nyt tarkastettavana olevaa esitystä arvioidessaan, että siinä on pääosin otettu asianmukaisesti huomioon perustuslakivaliokunnan kannanotot alihankinnasta eikä alihankintaa koskeva 17 §:n sääntely nyt käsillä olevassa sääntely-yhteydessä muodostu ongelmalliseksi (kpl 80). Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan alihankinnasta nyt ehdotettua väljempikin sääntely on mahdollinen, kunhan sääntely täyttää perustuslain 124 §:ssä asetetut edellytykset. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ehdota alihankintaa koskeviin säännösehdotuksiin muutoksia. Valiokunta toteaa, että yksityisellä palveluntuottajalla voi olla suuri osa henkilöstöstään myös toimeksiantosopimussuhteessa (eli alihankkijoina), kun se tuottaa palveluja hyvinvointialueelle. Lisäksi esimerkiksi täysin yksityisesti järjestetyissä (asiakkaiden itse maksamissa tai vakuutusyhtiön maksamissa) palveluissa sekä työnantajan järjestämässä työterveyshuollon sairaanhoito- ja muissa terveyspalveluissa ei ole estettä käyttää 100 prosenttisesti alihankkijoita eli toimeksiantosopimussuhteista henkilöstöä. 

Sote-järjestämislakiehdotuksessa ei ole ehdotettu sallituksi alihankinnan edelleen ketjuttamista, joten palveluntuottajan alihankkija ei voisi hankkia palveluja edelleen seuraavalta alihankkijalta. Tällöin ketjun viimeisenä oleva tuottaja olisi hyvin etäällä hyvinvointialueen valvonnasta. 

Valiokunnan kuulemisissa on tuotu esiin, että ketjutuksen kieltoon liittyen säännösten perusteella jää jossain määrin tulkinnanvaraiseksi, katsotaanko sellaiset ammatinharjoittajat, jotka toimivat samanaikaisesti useammassa yksityisessä yrityksessä näiden yritysten ketjutetuiksi alihankkijoiksi. Myös osuuskuntien kohdalla huoli ketjutuksen kiellosta on nostettu esiin.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että pienten ja keskisuurten yritysten mahdollisuuksia päästä palveluntarjoajiksi voidaan hyvinvointialueella edistää esimerkiksi hyväksymällä yhteistarjoukset erilaisilta ryhmittymiltä, kuten osuuskunnilta tai muilta yhteistyöryhmiltä. Tällöin hyvinvointialue tekee mahdollisen hankintasopimuksen palvelun hankkimisesta ryhmittymän kunkin jäsenen kanssa erikseen eli kyse on palvelujen hankkimisesta 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla suoraan kyseiseltä yksityiseltä palveluntuottajalta eikä kyseessä ole alihankinnan ketjuttaminen. Ammatinharjoittajien samanaikainen toimiminen useassa yrityksessä ei vaikuta tarkasteluun alihankinnan ketjuttamisesta. Ammatinharjoittajien on edelleen mahdollista toimia samanaikaisesti useidenkin yksityisten palveluntuottajien alihankkijana sekä hyvinvointialueen palveluntuottajana 

Yksityisessä terveyspalveluiden tuotannossa toimitaan nykyisin tavanomaisesti toimintamallilla, jossa merkittävä osa asiakaspalveluiden tuottajista toimii itsenäisinä ammatinharjoittajina. Hyvinvointialue voi tehdä sopimuksen palvelujen hankinnasta kunkin itsenäisen ammatinharjoittajan kanssa erikseen. Tällainen toimintamalli on esimerkiksi käytössä varsin laajamittaisena HUSin hankkimissa psykoterapiapalveluissa. Palvelut voidaan myös hankkia sellaiselta yksityisen terveydenhuollon palveluntuottajalta, jolla on palveluksessaan tarvittava ammattihenkilöstö. Näissä edellä mainituissa malleissa kyse ei ole alihankinnasta. Kolmannessa mallissa tuottajana toimii osin yksityinen palvelutuottaja, ja sen lisäksi alihankkijoina itsenäisiä ammatinharjoittajia. Yksityisen terveyspalvelun tuottajalla tulee olla lupaviranomaisen hyväksymä terveydenhuollon palveluista vastaava johtaja. Valiokunta korostaa, että alihankinnassa olennaista on sekä hyvinvointialueen että ostopalvelusopimuksen tekevän yksityisen palveluntuottajan alihankkijaan kohdistuva riittävä valvonta.  

Valiokunta katsoo, että alihankinnan rajoittaminen tietyllä prosenttiosuudella ei ole tarkoituksenmukaista, vaan olennaista on alihankinnan valvonnan ja palvelutuotantoon liittyvien vastuiden järjestäminen. Myös perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että väljempikin sääntely on mahdollista ja painottaa valvonnan keskeistä merkitystä. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto selvittää lainsäädännön muutostarpeet alihankinnan osalta mahdollistaen tarkoituksenmukaisen alihankinnan ja antaa tarvittaessa korjausehdotukset eduskunnalle. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 3

Hyvinvointialueiden omistamien yhtiöiden asema

Ehdotetun sote-järjestämislakiehdotuksen 2 §:n 4 momentin yksityisen palveluntuottajan määritelmään kuuluvat myös julkisomisteiset yhteisöt, kuten yhden tai useamman hyvinvointialueen yksinomaisessa määräysvallassa olevat yhteisöt. Myös hyvinvointialueen, kunnan ja valtion omistamiin yhteisöihin sovelletaan siten lain 3 luvun säännöksiä palvelujen hankkimisesta yksityisiltä palveluntuottajilta. Siten niiden palvelutuotanto ei kuulu hyvinvointialueiden omaan tuotantoon. 

Perustuslakivaliokunta on viime vaalikauden sote-esityksen käsittelyn yhteydessä todennut, että maakunnan perustuslain 19 §:stä seuraava velvollisuus on ylläpitää riittävästi omaa tuotantoa sen varmistamiseksi, että se voi kaikissa tilanteissa turvata jokaiselle riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveyspalvelut (PeVL 15/2018 vp, s. 16). Perustuslakivaliokunta totesi, että kun perustuslain 6 §:n ja 19 §:n 3 momentin kokonaisuus edellyttää, että julkisen vallan on turvattava lailla yhdenvertaisella tavalla jokaiselle oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, lainsäädännössä on varmistettava, että järjestämisvastuussa olevalla maakunnalla on sekä riittävät taloudelliset voimavarat että muutoinkin riittävä henkilöstöä, tiloja ja laitteistoja koskeva kapasiteetti tuottaa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Näiden vaatimusten tulee perustuslakivaliokunnan mukaan toteutua paitsi kunkin maakunnan sisällä myös koko valtakunnan tasolla (PeVL 15/2018 vp, s. 17—18). 

Perustuslakivaliokunta edellytti sittemmin säätämisjärjestyskysymyksenä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksen sääntelyä täsmennettävän siten, että siinä määritellään säädösperustaisesti perustuslakivaliokunnan käytännössä edellytetty maakunnan liikelaitoksen velvollisuus ylläpitää sellaista palvelutuotannon tasoa ja valmiutta, että se kykenee näillä keinoin kaikissa tilanteissa asianmukaisesti turvaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden riittävän saatavuuden ja tarvittaessa välittömästi puuttumaan korvaavan palvelutuotannon keinoin mahdollisiin palveluiden saatavuutta vaarantaviin tilanteisiin (PeVL 65/2018 vp, s. 17). 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 17/2021 vp) mukaan nyt ehdotettu sääntely täyttää perustuslakivaliokunnan käytännössä palvelujen järjestäjän omalle tuotannolle asetetut vaatimukset.  

Hyvinvointialueiden omistamien yhtiöiden asema

Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että se arvioi tässä lausunnossa nyt ehdotettua sääntelyä, eikä laajemmin sitä, millaisilla mahdollisilla muilla lainsäädännöllisillä ratkaisuilla sosiaali- ja terveydenhuoltoa voitaisiin järjestää perustuslain mukaisesti. Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan kuitenkin, että ehdotonta estettä julkisomisteisen yhteisön ehdotettua laajemmalle asemalle osana omaa tuotantoa ei valiokunnan mielestä ole, kunhan perustuslain 124 §:ssä säädetyt edellytykset täyttyvät annettaessa julkisia hallintotehtäviä julkisomisteiselle yhteisölle, sillä julkisomisteiset yhteisöt eivät ole perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuja viranomaisia. Perustuslakivaliokunta on pitänyt välttämättömänä ja hyvään lainsäädäntötapaan kuuluvana, että etenkin silloin, kun laajakantoiseen hallituksen esitykseen esitetään tehtäviksi hyvin merkittäviä ja esityksen perusratkaisuihin olennaisesti vaikuttavia muutoksia, asian valmistelu osoitetaan valtioneuvoston tehtäväksi. Hallitus voi tällöin antaa asiasta joko kokonaan uuden esityksen tai perustuslain 71 §:ssä tarkoitetun täydentävän esityksen.  

Valtiovarainvaliokunta pitää (s. 19) välttämättömänä, ettei hyvin toimivien julkisomisteisten yhtiöiden eikä myöskään osuuskuntien asemaa vaikeuteta. Ne tuottavat skaalaetuja ja lisäävät siten mahdollisuuksia palvelutuotannon tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseen. Hallintovaliokunnan lausunnon (s. 15) mukaan jää epäselväksi, pystyisivätkö lääketieteellisiä tukipalveluita (esim. laboratoriopalvelut) tuottavat sidosyksiköt toimimaan nykyisellä tavalla. Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan esitystä on tarpeen tarkentaa tältä osin. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin hyvinvointialueiden omistamien yhtiöiden asema uudistuksessa. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ei ehdota muutoksia hallituksen esityksen mukaiseen perusratkaisuun siitä, että hyvinvointialueiden omistamien yhteisöjen palvelutuotanto ei kuulu hyvinvointialueiden omaan tuotantoon, vaan se rinnastetaan yksityisten palveluntuottajien tuotantoon. Hyvinvointialueen riittävä oma sote-palvelutuotanto on palvelujen järjestäjän eli viranomaisen omaa tuotantoa. Riittävää omaa palvelutuotantoa koskevan vaatimuksen taustalla on edellä todetut perustuslakivaliokunnan viime vaalikaudella antamat lausunnot siitä, että maakunnalla tulee olla omaa palvelutuotantoa siten, että se olisi voinut huolehtia sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että vaikka viime vaalikaudella malli olikin erityisesti valinnanvapausratkaisun osaltaan erilainen, on nyt ehdotetun mallin valmistelussa katsottu, että samat ongelmat kuin viime vaalikaudella voivat syntyä myös silloin, kun hyvinvointialueet itse omilla päätöksillään yhtiöittävät toimintaansa. Yhtiöittämisen mahdollinen laajentuminen suuremmille maantieteellisille alueille, laajoihin toimintoihin taikka keskeisiin palveluihin kuten ympärivuorokautiseen päivystykseen liittyy merkittäviä riskejä. Laaja-alainen tehtävien tai erikoisalojen yhtiöittäminen tarkoittaisi, että hyvinvointialueelle ei syntyisi järjestämisvastuun edellyttämää riittävää osaamista. Yhtiöittäminen vaikeuttaisi mm. palvelutuotannon turvaamista mahdollisissa palvelutuotannon ongelmatilanteissa ja siirtäisi ohjausvaltaa etäämmäksi demokraattisesta ohjauksesta. Yhtiöitetyn toiminnan varaan olisi vaikea rakentaa mm. häiriö- ja poikkeustilanteisiin tarvittavaa valmiutta ja varautumista. Yhtiöitetty toiminta tuo raja-aitoja myös integraation toteutumiseen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa kuitenkin, että sote-järjestämislain 12 §:n 1 momenttia muutetaan hallintovaliokunnan esittämällä tavalla siten, että hyvinvointialueiden on mahdollista hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta kokonaisuudessaan lääketieteelliset ja hammaslääketieteelliset tukipalvelut sekä niiden tuottamisessa tarpeellinen erityisosaaminen. Näin mahdollistetaan lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten tukipalvelujen tuottaminen kokonaisuudessaan jatkossakin nykyisen kaltaisesti esimerkiksi hyvinvointialueiden yhtiöissä. 

Palvelutarpeen arviointi ja virkalääkärivaatimus

Hyvinvointialueen on ehdotetun sote-järjestämislain 12 §:n 3 momentin pääsäännön mukaan vastattava palvelutarpeen arvioinnista hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Hyvinvointialue voi poiketa tästä pääsäännöstä momentissa tarkemmin määritellyssä laajuudessa. Lähetteen perusteella tehtävän terveydenhuoltolain 52 §:ssä tarkoitetun ratkaisun asiakkaan ottamisesta sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön sairaanhoitoa varten ja siihen liittyvän hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisut sekä sairaalaan otetun asiakkaan erikoissairaanhoidon palvelujen antamiseen liittyvän hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisut tekisivät hallituksen esityksen mukaan kuitenkin virkasuhteessa oleva lääkäri tai hammaslääkäri. 

Perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan (kpl 84) siihen, että se on viime vaalikauden sote-esitystä arvioidessaan todennut, että julkisen vallan (tuolloin ehdotettujen maakuntien) on kyettävä varmistamaan muun muassa se, että palvelutarpeen arviointi toteutuu yhdenmukaisten kriteerien ja menettelyjen mukaisesti (PeVL 26/2017 vp, s. 38—39). Perustuslakivaliokunta toteaa nyt ehdotettua mallia arvioidessaan, että julkiselle vallalle perustuslain 19 §:n 3 momentissa osoitetun turvaamisvelvollisuuden ja myös hyvinvointialueiden järjestämistehtävän asianmukaisen hoidon kannalta sinänsä perusteltuna, että julkisen vallan vastuulle kuuluu erikoissairaanhoitoon pääsyä koskeva palvelutarpeen arviointi. Hoitoratkaisujen tekemisessä on perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan kyse ennen muuta lääketieteellisestä arviosta. Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan 12 §:n 3 momentin sääntelyä väljempikin sääntely yksityisen palveluntuottajan oikeudesta tehdä palvelutarpeen arviointia on siten perustuslain kannalta mahdollinen. 

Palvelutarpeen arviointiin on kiinnitetty huomiota myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa. Valiokunta toteaa, että asiaan liittyi valiokunnan kuulemisissa myös epäselvyyttä ja väärinymmärrystä asiaan liittyvistä käsitteistä sekä siitä, mitä julkisen hallintotehtävä käytännössä tässä yhteydessä tarkoittaisi. Useissa lausunnoissa on todettu, että järjestämislain 12 §:ään esitetystä virkalääkärivelvoitteesta tulee luopua sellaisissa erikoissairaanhoidon toiminnoissa, joita ei ole tähän asti pidetty julkisen vallan käyttönä vaan tosiasiallisena palvelutuotantona.  

Valiokunta toteaa, että sosiaalihuollon antamista koskeva päätös on muutoksenhakukelpoinen hallintopäätös, joka on julkisen vallan käyttöä ja jonka tekeminen ja valmistelu kuuluu sosiaaliviranomaiselle. Sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointi kytkeytyy niin kiinteästi palvelujen myöntämistä koskevaan päätöksentekoon, että myös siihen voidaan katsoa liittyvän julkisen vallan käytön piirteitä. Palvelutarpeen arvioinnilla on myös käytännössä ratkaiseva merkitys sille, millaisia palveluja ihminen saa tai ei saa eli kuinka yksilön perusoikeudet toteutuvat. Tämän vuoksi sosiaalihuollon palvelutarpeen arviointia ei ole katsottu perustelluksi antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi hankittaessa ostopalveluja. 

Julkisessa terveydenhuollossa hoidon antaminen on perinteisesti nähty niin sanottuna tosiasiallisena hallintotoimintana eikä siinä tehtävät hoitoratkaisut ole voimassa olevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön mukaan muutoksenhakukelpoisia hallintopäätöksiä. Julkisen hallintotehtävän käsite kattaa myös tosiasiallisen hallintotoiminnan, jota julkisesti rahoitetun terveydenhoidon antaminen pääasiassa on. Julkinen hallintotehtävä ei siten tarkoita, että siinä välttämättä syntyy muutoksenhakukelpoinen päätös. 

Julkisessa terveydenhuollossa tehtävä ratkaisu siitä, saako henkilö julkisin varoin annettavaa hoitoa vai ei ja millaista hoitoa hänelle annetaan, liittyy perustuslain 19 §:ssä säädettyyn julkisen vallan velvollisuuteen turvata, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Näihin ratkaisuihin liittyy siten yksilön oikeusturvan kannalta merkittäviä intressejä ja on siten PL 124 §:ssä tarkoitettua julkista hallintotehtävää. Tähän ratkaisuun liittyvät esimerkiksi potilaan hoidon tarpeen arviointi ja hoitosuunnitelman laatiminen, sairauksien diagnosointi ja potilaan tutkimiseen liittyvät ratkaisut sekä lähetteen antaminen erikoissairaanhoitoon.  

Julkiseen hallintotehtävään liittyy sekä hoidon saatavuuden että yhteisten verovarojen käytön näkökulmasta myös PL 6 §:n mukainen yhdenvertaisuus. Vaikka hoitoratkaisujen tuleekin perustua lähtökohdiltaan lääketieteelliseen arvioon, perustuu julkisin verovaroin annettavaan palvelutarpeen arviointi aina myös yhtenäisiin kiireettömän tai kiireellisen hoidon perusteisiin, jotka julkisessa terveydenhuollossa kytkeytyvät käytettävissä oleviin voimavaroihin, vaikuttavuuteen ja yhdenvertaisuuteen. Pelkkä lääkärin tekemä lääketieteellinen arvio ei siten julkisessa terveydenhuollossa ole vielä yksistään riittävä hoitoon ottamiseen liittyvissä ratkaisuissa.  

Hoitopäätöksiä voidaan lääketieteellisesti perustella väljemmin tai tiukemmin perustein. Hyvinvointialue vastaa jatkossa terveydenhuoltolain 2 §:n nojalla siitä, että hoidon tarpeen arviointi ja hoito järjestetään yhtenäisin lääketieteellisin tai hammaslääketieteellisin perustein. Näin ollen terveydenhuollossa hoitoon pääsyn ratkaisuja ohjaa osaltaan myös hoitoon pääsyyn liittyvät kriteerit, joista viimekädessä vastaa julkisessa terveydenhuollossa terveydenhuoltolain 57 §:n mukaan vastaava lääkäri, jonka ohjeita ja linjauksia muiden lääkäreiden tulee yksittäisiä hoitopäätöksiä tehdessään noudattaa. Vastaavasti vastaavan lääkärin tulee kyetä tosiasiallisesti käytännössä näitä ratkaisuja sekä väestö- että yksilötasolla valvomaan, jotta yhdenvertaisuus hoidon saatavuudessa ja verovarojen kohdentamisessa toteutuu. Hoitoon ottamista ja palvelutarpeen arviointia koskeva päätöksenteko ei saa olla näennäistä vastuuta. Jotta hyvinvointialueella ja sen vastaavalla lääkärillä on tosiasiallinen kyky vastata tehtävistään, tulee hyvinvointialueella olla tätä varten henkilöstössään kattavasti eri erikoisalojen riittävä osaaminen.  

Valiokunta pitää siten perusteltuna ehdotetun sote-järjestämislain 12 §:n 3 momentissa valittua perusratkaisua siitä, että julkiseksi hallintotehtäväksi katsottava hoitoratkaisu koskien julkisin varoin annettavaa hoitoa sekä siihen liittyvä hoidon tarpeen arviointi voidaan antaa yksityisen ostopalveluntuottajan tehtäväksi lähtökohtaisesti vain perusterveydenhuollon palveluissa. Erikoissairaanhoitoon ottamiseen liittyy merkittäviä ratkaisuja asiakkaan oikeudesta saada julkisin varoin maksettavaa hoitoa, jonka antamisen on tapahduttava yhdenvertaisin perustein. Kyse on hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttaminen, missä puolestaan ei ole kysymys vain yksittäisten potilaiden hoitoratkaisuista, vaan vastuusta turvata hyvinvointialueen kaikille asukkaille riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut yhdenvertaisesti ja vastuusta huolehtia resurssien riittävyydestä. Säilyttämällä hyvinvointialueella ns. portinvartijan rooli erikoissairaanhoitoon ottamisessa voidaan koko hyvinvointialueella järjestäjän ohjauksessa varmistaa potilaiden yhdenvertaisuus erikoissairaanhoitoon pääsyssä sekä julkisen terveydenhuollon palveluvalikoiman, hoitosuositusten ja hoidonporrastuksen toteutumisessa. Lisäksi turvataan hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteutuminen ja riittävä oma osaaminen kaikilla hyvinvointialueen järjestämillä lääketieteen erikoisaloilla, mikä puolestaan on elintärkeää muun muassa ympärivuorokautisen päivystyksen turvaamisessa. 

Ottaen huomioon valiokunnan saaman laajan lausuntopalautteen sekä sen, että perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan 12 §:n 3 momentin sääntelyä väljempikin sääntely yksityisen palveluntuottajan oikeudesta tehdä palvelutarpeen arviointia on perustuslain kannalta mahdollinen, sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna muuttaa virkalääkärivaatimusta koskevaa sote-järjestämislain 12 §:n 3 momenttia siten, että potilaan sairaalaan ottaminen, siihen liittyvä erikoissairaanhoidon tarpeen arviointi ja alustavan hoitosuunnitelman laatiminen olisivat hyvinvointialueen vastuulla, mutta mainittuja tehtäviä ei määriteltäisi virkalääkärin tehtäviksi. Tällöin hyvinvointialue voi joustavammin harkita, käyttääkö tehtävässä virkasuhteista lääkäriä tai hammaslääkäriä vai hyvinvointialueeseen työsuhteessa oleva lääkäriä tai hammaslääkäriä. Näitä tehtäviä hyvinvointialue ei voi antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi. Viimekädessä hyvinvointialueella näistä tehtävistä vastaa terveydenhuoltolain 57 §:n mukaan vastaava lääkäri, jolla tulee edellä todetuin tavoin olla riittävä henkilöstö vastuunsa kantamisen tueksi.  

Sen jälkeen, kun hyvinvointialueella on edellä mainituin vastuin tehty hoidon tarpeen arviointi ja otettu asiakas sairaalaan sekä laadittu kullekin lääketieteen tai hammaslääketieteen erikoisalalle alustava hoitosuunnitelma, se voi antaa myös yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi kyseisellä erikoisalalla asiakkaan tarkemman hoidon tarpeen arvioinnin, hoitoratkaisujen tekemisen ja tarkemman hoitosuunnitelman laatimisen. Tällöin yksityiseltä palveluntuottajalta ei edellytetä, että se asiakasta hoitaessaan saattaisi jokaisessa vaiheessa erikseen hoidon tarpeen arviointia ja hoitoratkaisuja hyvinvointialueen tehtäväksi. Valiokunnan näkemyksen mukaan tämä sujuvoittaa asiakkaan hoitoa vaarantamatta kuitenkaan hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluvaa valvontavastuuta. Jos kuitenkin asiakkaalla ilmenisi hoidon tarvetta olennaisesti laajemmin tai muulla lääketieteen tai hammaslääketieteen erikoisaloilla kuin jolle tai joille hyvinvointialue on hänet osoittanut, asiakkaan hoitaminen toisella erikoisalalla edellyttää aina hyvinvointialueen suorittamaa hoidon tarpeen arviointia ja alustavaa hoitosuunnitelmaa tälle toiselle erikoisalalle. Valiokunta toteaa, että säännökset mahdollistavat sen, että hyvinvointialue voi hankkia myös kokonaisuudessaan tietyt yksittäiset erikoissairaanhoidon toimenpiteet (esim. kaihileikkaukset) ostopalveluna, kunhan sillä on kyseisellä erikoisalalla riittävä oman tuotannon osaaminen. Myös palvelusetelin käyttö on edelleen mahdollista. Esityksellä ei muuteta sitä koskevaa sääntelyä.  

Potilaan ottamisesta erikoissairaanhoitoon sairaalaan lähetteen perusteella päättävät valiokunnan saaman selvityksen mukaan nykyisin pääasiassa sairaanhoitopiirin palveluksessa olevat lääkärit tai työvoimaksi vuokratut/hankitut lääkärit. Näin ollen valiokunnan käsityksen mukaan ehdotus ei pääosin muuttaisi nykyisiä käytäntöjä. Se kuitenkin täsmentää ja selkeyttää julkisena hallintotehtävänä toteutettavan hoidon tarpeen arvioinnin sääntelyä. Joissakin nykyisissä sairaanhoitopiirien tekemissä ulkoistuksissa potilaan sairaalaan ottamisesta päättäminen on annettu yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi (esim. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin tekemä ulkoistus, Etelä-Karjalan keskussairaalan silmäyksikkö). Näiltä osin toiminta ei vastaa ehdotettua lainsäädäntöä.  

Valiokunta toteaa selvyyden vuoksi, että ehdotetussa sote-järjestämislaissa ei ehdoteta säädettäväksi, että julkisen terveydenhuollon hoitoratkaisut olisivat edelleenkään muutoksenhakukelpoisia hallintopäätöksiä. 

Neuvolapalvelut

Ehdotetun sote-järjestämislain 12 §:n 1 momentin perusteella hyvinvointialue päättää itse tarkemmin siitä, mitä palveluja se hankkii yksityiseltä palveluntuottajalta. Hyvinvointialueen on mahdollista hankkia yksityisiltä palveluntuottajilta kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden hankkimista ei ole pykälässä rajoitettu. Hallituksen esityksessä pykälän perusteluissa (s. 686) todetaan, että hyvinvointialueen olisi perusteltua säilyttää omana toimintanaan myös esimerkiksi terveydenhuoltolain 15 §:ssä tarkoitetut neuvolapalvelut lukuun ottamatta neuvolan lähetteellä eli neuvolan palvelutarpeen arvioinnin perusteella annettavia palveluja kuten puheterapiaa tai toimintaterapiaa, joita voitaisiin hankkia myös yksityiseltä palveluntuottajalta. Lisäksi perusteluissa tuodaan laajemmin esiin perusteluja tälle näkemykselle.  

Valiokunnan kuulemisissa on tuotu esiin epätietoisuutta siitä, rajoittaako esitys neuvolapalvelujen hankkimista yksityiseltä palveluntuottajalta. Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että esityksen kyseisen pykälän säännökset eivät estä neuvolapalvelujen hankintaa yksityiseltä palvelutuottajalta. Valiokunnan näkemyksen mukaan pykälän perusteluissa on tuotu esiin niitä painavia näkökohtia, joiden esityksen valmistelussa on katsottu puoltavan neuvolapalvelujen säilyttämistä hyvinvointialueen omana tuotantona. Hyvinvointialueella on kuitenkin mahdollisuus päätösvaltansa mukaisesti hankkia myös neuvolapalveluja yksityiseltä palveluntuottajalta, jos se katsotaan hyvinvointialueella tarkoituksenmukaiseksi esimerkiksi hankittaessa terveyskeskuspalveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. 

Palvelujen hankintaa koskevan päätöksen perusteleminen

Ehdotetun sote-järjestämislain 16 §:ssä säädetään palvelujen hankintaa koskevan päätöksen perustelemisesta. Pykälän mukaan sen lisäksi, mitä hankintalain 123 §:ssä ja hallintolain (434/2003) 45 §:ssä säädetään, hyvinvointialueen 12 §:ssä tarkoitettujen palvelujen hankkimista koskevassa hankintapäätöksessä on ilmettävä perustelut siitä, että palvelujen hankinnalle on olemassa 12 §:ssä tarkoitetut edellytykset sekä siitä, kuinka hyvinvointialue kykenee toteuttamaan 8 §:ssä säädetyn järjestämisvastuunsa hankkiessaan palveluja. Lisäksi perusteluista on ilmettävä, miten hyvinvointialue on huolehtinut 15 §:ssä tarkoitetuista velvoitteistaan. 

Valiokunta toteaa, että säännöksen tarkoituksena ei ole luoda lisärajoituksia hankintojen tekemiselle, vaan hankintapäätöksen perusteluvelvollisuus 16 §:ssä tuo läpinäkyväksi sen, onko hankintapäätöstä tehdessä noudatettu sote-järjestämislain säännöksiä. Perusteluvelvollisuudella on tarkoitus ohjata hyvinvointialueita tarkastelemaan ulkoistuksia myös järjestämisvastuun kantamisen, julkisen hallintotehtävän siirron rajauksien sekä riskienhallinnan näkökulmasta. Koska hankintapäätös on julkinen asiakirja, voivat myös hyvinvointialueen asukkaat saada tiedon päätöksen perusteluista. Myös valvontaviranomaiset ja sosiaali- ja terveysministeriö voivat hankintapäätöksestä saatujen tietojen perusteella arvioida tehtyjen hankintojen perusteluja osana myöhempää hyvinvointialueen ohjausta ja valvontaa. 

Eräiden julkisomisteisten yhtiöiden asema uudistuksessa

Valiokunnan kuulemisissa on noussut esiin uudistuksen vaikutukset erityisesti julkisomisteisina yhtiöinä toimivien Tampereen Sydänsairaala Oy:n ja Tekonivelsairaala Coxa Oy:n toimintaan. Valiokunta toteaa, että sen tehtäviin ei sellaisenaan kuulu lainsäädännön toimeenpanon ohjeistaminen ja kunkin tulevan hyvinvointialueen tulee arvioida oma toimintansa ja tarvittavilta osin mukauttaa se vastaamaan lakia. Toimeenpanoa koskeva päätösvalta siitä, kuinka tulevat hyvinvointialueet palvelutuotantonsa lainsäädännön asettamissa puitteissa organisoivat, kuuluu niiden tuleville päätöksentekijöille.  

Valiokunnan saamaan selvitykseen perustuen voidaan kuitenkin yleisellä tasolla arvioida, että sekä Sydänsairaala Oy:n että Tekonivelsairaala Coxa Oy:n toiminnan osalta tulee organisoida uudelleen lähetteiden käsittelyä, jotta se tapahtuu edellä todettujen säännösten mukaisesti. Lisäksi Sydänsairaalan osalta päivystystoimintoja tulee organisoida uudelleen. Tulevilla hyvinvointialueilla tulee järjestämislain mukaisten vastuidensa toteuttamiseksi olla riittävästi omaa osaamista ja palvelutuotantoa ortopedian, kardiologian sekä sydän- ja rintaelinkirurgian erikoisalalla. Näiden erikoisalojen osalta hyvinvointialueen tulee pystyä vastaamaan myös ympärivuorokautisesta päivystyksestä vastuidensa mukaisesti. Hyvinvointialueella tulee olla mainittuja tehtäviä varten myös omaa henkilöstöä sekä toiminnassa tarvittavia tiloja ja laitteita. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Tampereen Sydänsairaala voi jatkaa toimintaansa yhtiömuotoisena, kun varmistetaan lisäksi seuraavien asioiden toteutuminen ja tehdään tarvittavat toiminnalliset muutokset:  

1) Ympärivuorokautinen päivystys hoidetaan joko kokonaan hyvinvointialueen palveluksessa olevalla henkilökunnalla tai vaihtoehtoisesti hankkimalla täydentävästi vuokrattua työvoimaa Sydänsairaalasta.  2) Hyvinvointialueen palveluksessa oleva viranhaltija voi toimia sivutoimiluvalla myös Sydänsairaalassa, kun varmistutaan siitä, ettei viranhaltija hoida hyvinvointialueella tehtäviä, joihin hän on sivutoimen vuoksi esteellinen.  

Yhteistoiminta-alueella voidaan sopia hyvinvointialueiden välisestä työnjaosta sekä muusta yhteistoiminnasta palvelujen järjestämisessä siten kuin sote-järjestämislaissa säädetään. Tarkemmat yksityiskohdat käytännön järjestelyistä muotoutuvat uudistuksen toimeenpanossa tulevien hyvinvointialueiden päätösten mukaisesti. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää hyvänä, että perustuslakivaliokunnan kannan pohjalta hallitus on valiokunnan saaman selvityksen mukaan päättänyt aloittaa lainsäädännön selvitystyön, jossa arvioidaan mahdollisten säännösmuutosten reunaehdot ja sääntelyvaihtoehdot. Valiokunta näkee, että hyvinvointialueiden toimintaa ohjaavan sosiaali- ja terveysministeriön tulee etsiä yhteistyössä toimintamallit, jotka mahdollistavat julkisomisteisten yhtiöiden toiminnan jatkuvuuden mahdollisimman sujuvasti hyväksyttävän lainsäädännön puitteissa. Valiokunta kiirehtii asian selvittämistä. (Valiokunnan lausumaehdotus 15)  

Valiokunnan käsittelyssä on noussut esiin lisäksi vuoden 2020 alkupuolella toimintansa aloittanut Tervia, jonka muodostavat Pohjois-Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon osuuskunta ja sen tytäryhtiö Tervia osaajat Oy. Saadun selvityksen mukaan Tervia osaajat Oy:n toiminnassa olisi kyseessä henkilöstövuokraus. Valiokunta toteaa, että 13 §:n 2 momentin mukaisena vuokratyövoimana ei pidetä työntekijöitä, jotka eivät ole työsuhteessa henkilöstövuokrausyritykseen. Hyvinvointialue ei voisi vuokrata työvoimakseen henkilöstövuokrausyritykseen alihankintasuhteessa olevaa työntekijää, vaan työntekijän tulee olla työsuhteessa nimenomaan kyseiseen henkilöstövuokrausyritykseen. Koska henkilöstövuokrausyritys ei tuota itse palveluja, siihen ei sovelleta 14 §:n säännöksiä palveluntuottajaa koskevista vaatimuksista, kuten riittävästä omasta osaamisesta tai muista toimintaedellytyksistä. Näin ollen henkilöstövuokrausyritykseen ei sovellettaisi myöskään alihankintaa koskevaa 17 §:ää. Valiokunta korostaa kuitenkin, että väliaikaishallinnon sekä hyvinvointialueiden tulee toimeenpanossa arvioida toimintaansa itse suhteessa ehdotettuun lainsäädäntöön.  

Siirtyvien sopimusten mitättömyyttä ja irtisanomista koskeva sääntely

Voimaanpanolain 29 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi sellaisten yksityisen palvelutuottajan kanssa tehtyjen sopimusten tai niiden ehtojen mitättömyydestä ja irtisanomisesta, jotka siirtyvät hyvinvointialueen vastuulle ja joissa on sovittu järjestämisvastuusta tai palvelujen hankkimisesta toisin kuin sote-järjestämislaissa säädetään. Mitättömyys- ja irtisanomismahdollisuus koskee sekä ostopalvelusopimuksia että niihin liittyviä vuokra- ja käyttöoikeussopimuksia. Lisäksi säännös koskee irtisanomisen osalta vuokratyövoiman ja työvoiman hankkimisesta ostopalveluina tehtyjä sopimuksia. Jotta palvelujen saatavuus voitaisiin turvata sopimuksien mitättömyys- ja irtisanomistapauksissa, ehdotetaan säädettäväksi, että sopimuksista tulee mitättömiä ja niiden voimassaolo lakkaa irtisanomisen vuoksi vuoden 2026 alusta lukien. Voimassaoloa voidaan irtisanomiskategoriaan kuuluvien sopimusten osalta jatkaa vielä kaksi vuotta. Sopimusten päättämisestä tulee lisäksi neuvotella ja niitä voidaan muuttaa hankintalainsäädännön rajoissa ilman uutta tarjouskilpailua. 

Perustuslakivaliokunta pitää (kpl 134) varsinkin ehdotettua mitättömyyssääntelyä huomattavan syvällekäyvänä puuttumisena sopimussuhteiden pysyvyyteen ja edelleen perustuslain 15 §:ssä turvattuun omaisuudensuojaan, minkä vuoksi sääntelyn hyväksyttävyydelle, oikeasuhtaisuudelle ja välttämättömyydelle asetettavat vaatimukset ovat erittäin korkealla. Lisäksi mitättömyyden edellytysten tulee ilmetä laista täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Hallituksen esityksen mukaan irtisanomisen ja mitättömäksi toteamisen tarkoituksena on varmistaa perustuslain 19 §:n 3 momentissa säädetyn julkisen vallan turvaamisvelvollisuuden toteuttaminen. Perustuslakivaliokunnan mielestä (kpl 135) ehdotetulle sääntelylle voidaan lähtökohtaisesti katsoa olevan perusoikeusjärjestelmän kannalta painavat perusteet, jotka liittyvät riittävien ja yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisvelvollisuuden varmistamiseen. 

Perustuslakivaliokunta pitää (kpl 136) sopimussuhteeseen puuttumista rajoittavan perusteltujen odotusten suojan kannalta merkityksellisenä sitä, että perustuslain 22 §:ssä säädetty turvaamisvelvollisuus on kohdistunut julkiseen valtaan ja siis ulkoistamissopimuksen julkiseen sopijapuoleen jo sopimusta tehtäessä. 

Perustuslakivaliokunta viittaa (kpl 137) vuodesta 2016 voimassa olleeseen rajoituslakiin ja toteaa, että pitkään valmistelussa olleen sote-uudistuksen osalta ei voida pitää ennakoimattomana, että uudistuksen yhteydessä rajoitetaan hyvinvointialueen oikeutta solmia palvelujen ulkoistamissopimuksia yksityisten palveluntuottajien kanssa. Yksityisen sopijaosapuolen voidaan tällaisessa asetelmassa katsoa olevan tietoinen siitä, että kuntien sote-uudistuksen valmisteluaikana tekemät ulkoistamissopimukset saattavat olla ristiriidassa uudistuksen perustavoitteiden kanssa. Perustuslakivaliokunta on viitannut siihen, että toisessa sääntely-yhteydessä se on katsonut, että elinkeinonharjoittajilta voidaan edellyttää varautumista lainsäädännön merkittäviinkin muutoksin, jos elinkeinoon liittyvät vakavat epäkohdat ovat jo vuosien ajan olleet vahvasti esillä (PeVL 28/2012 vp s. 3/II). Lisäksi valiokunta on todennut (kpl 138), että perustuslaillisen arvioinnin kannalta merkitystä on myös sillä, että ulkoistamissopimuksen toinen sopijapuoli, palveluntuottaja, toimii varsin säännellyllä toimialalla (ks. myös PeVL 15/2018 vp, s. 58; PeVL 56/2005 vp, s. 2). Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan painavien yleisten etujen vuoksi vahvasti säännellyillä markkinoilla toimivat yritykset eivät voi perustellusti odottaa lainsäädännön pysyvän kaikissa oloissa muuttumattomana (PeVL 56/2005 vp ja PeVL 31/2006 vp). 

Perustuslakivaliokunta on pitänyt (kpl 139—143) sääntelyn perustuslainmukaisuuden arvioinnissa merkityksellisenä neuvotteluvelvoitetta, siirtymäaikaa, oikeutta saada korvausta sekä mahdollisuutta saattaa riita-asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Perustuslakivaliokunta on pitänyt ehdotettua siirtymäaikaa kohtuullisena. 

Perustuslakivaliokunta katsoo (kpl 144), että ehdotetulle siirtymävaiheen sääntelylle on painavat ja hyväksyttävät perusteet, jotka liittyvät erityisesti riittävien ja yhdenvertaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen perustuslain 19 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla. Sääntelyn ei voida valiokunnan mielestä arvioida kohtuuttomasti heikentävän sopimusosapuolten oikeusasemaa. Myös oikeusturvajärjestelyjä voidaan pitää tehokkaina ja toimivina. Perustuslakivaliokunta kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että irtisanomisen ja mitättömyyden toteuttamisen edellytykset on voimaanpanolakiehdotuksen 29 §:ssä määritelty verraten avoimesti ja ilman porrasteisuutta, mitä ei voida pitää ongelmattomana perusoikeuksien rajoittamiseen kohdistuvan täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimuksen kannalta. Perustuslakivaliokunta kiinnittää tältä osin huomiota erityisesti mitättömyyttä koskevaan voimaanpanolain 29 §:n 1 momentin 2 kohtaan, jonka mukaan mitättömiä ovat sellaiset sopimukset, joiden perusteella on ilmeistä, ettei hyvinvointialue kanna tosiasiassa hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:n ja sote-järjestämislain 8 §:ssä säädettyä järjestämisvastuutaan. Perustuslakivaliokunta katsoo, että sääntelyä erityisesti mitättömyyden edellytyksistä on perustuslain 15 §:stä johtuvista syistä tältä osin täsmennettävä ja kynnystä nostettava. Perustuslakivaliokunnan mielestä olisi syytä säädösperusteisesti sitoa mitättömyys esimerkiksi siihen, että sopimus vaarantaa olennaisesti ja vakavasti nimenomaan perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvattujen oikeuksien toteutumisen. Tällainen muutos on edellytyksenä 6. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Perustuslakivalio-kunnan käsityksen mukaan sääntelyä voidaan täsmentää esimerkiksi esityksen perusteluissa annettujen soveltamistilanteita täsmentävien kuvausten perusteella (s. 45). 

Myös lakivaliokunta, valtiovarainvaliokunta sekä talousvaliokunta ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota sopimuksen mitättömyyteen ja irtisanomiseen (VaVL 1/2021 vp, s. 19—20 sekä TaVL 12/2021 vp, s. 11). 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja katsoo, että ehdotetulle sääntelylle on hallituksen esityksessä esitetty perustuslain 19 §:n 3 momentin näkökulmasta perustuslainmukaiset painavat ja hyväksyttävät perusteet. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että pykälää täsmennetään perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta siinä esitetyin tavoin hallituksen esityksen perusteluista ilmenevien soveltamistilanteiden kuvausten perusteella siten kuin jäljempänä mietinnön yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin näkemys siitä, onko mitättömyyssäännöksessä kyse lex in casu -tapauksesta siten, että säännös koskisi vain Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin toimintojen ulkoistusta. Valiokunta toteaa, että se yhtyy sosiaali- ja terveysministeriöltä saatuun näkemykseen siitä, että säännöksen perusteella mitättömäksi tulisi useammankin säännöksen edellytyksen nojalla todennäköisesti Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin ulkoistamissopimus. Valiokunta kuitenkin huomauttaa, ettei mitättömyyssäännöksessä (29 §:n 1 mom. 2 kohta) ole kyse lex in casu -tapauksesta. Länsi-Pohjan sopimuksen lisäksi säännös voi koskea myös muita laajoja ostopalvelusopimuksia, joita on tehty laajoista toiminnoista tai siirtämällä tosiasiassa järjestämisvastuuta yksityiselle palveluntuottajalle. Valiokunta kuitenkin pitää selvänä, että sellainen perusterveydenhuollon ulkoistussopimus, joka on nykyisessä järjestelmässä esimerkiksi yhden kunnan perusterveydenhuollon niin sanottu kokonaisulkoistus, ei ole säännöksen nojalla laajuuden ja tehtäväalan osalta mitätön, jos kyseessä on hyvinvointialueen palvelujen kokonaisuuden kannalta vähäinen ulkoistus. 

Yhteistyöalueet ja yhteistyösopimukset

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisen yhteistyön ja tarkoituksenmukaisen palvelurakenteen varmistamiseksi muodostetaan viisi yhteistyöaluetta. Hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueita ja yhteistyösopimusta koskevan sääntelyn tarkoituksena on turvata kaikkien hyvinvointialueiden kyky järjestää riittävät ja yhdenvertaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kaikissa olosuhteissa sekä turvata sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuus koko kansantalouden näkökulmasta.  

Yhteistyöalueiden välisestä yhteistyöstä ja yhteistyösopimuksesta säädetään sote-järjestämislakiehdotuksen 5 luvussa. Yhteistyöalueisiin kuuluvat hyvinvointialueet säädetään valtioneuvoston asetuksella siten, että yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä kuuluvat eri yhteistyöalueisiin. Yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet laativat valtuustokausitttain yhteistyösopimuksen.  

Yhteistyöalueet korvaavat nykyiset erikoissairaanhoidon erityisvastuualueet. Uusilla sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueilla yhteistyövelvoite koskee erikoissairaanhoidon lisäksi tarpeellisilta osin myös perusterveydenhuoltoa ja sosiaalihuoltoa.  

Valiokunta pitää ehdotettua yhteistyöalueita ja yhteistyösopimuksia koskevaa sääntelyä kannatettavana. Ehdotetussa uudistuksen aluejaossa osa hyvinvointialueista olisi asukasmäärältään ja taloudelliselta kantokyvyltään suhteellisen pieniä. Uudistuksen mukaisella yhteistyöalueella on mahdollista sopia tarkoituksenmukaisesta työnjaosta esimerkiksi sellaisissa palveluissa, jotka vaativat erityisosaamista tai kalliita investointeja taikka suurempaa volyymiä, koska asiakas- tai potilasmäärät olisivat muutoin pieniä. Valiokunta toteaa, että yhteistyöalueiden kohdalla ei ole kyse päätöksenteon uudesta tasosta vaan sopimukseen perustuvasta yhteistyöstä, jossa jokainen yhteistyöalueeseen kuuluva hyvinvointialue on sopimusosapuolena. Yhteistyöalueita ja yhteistyösopimuksia koskevan sääntelyn tarkoituksena on valiokunnan näkemyksen mukaan turvata hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä nykyisen erityisvastuualueita koskevan sääntelyn kaltaisesti. 

Nykyiset erityisvastuualueet on säädetty erikoissairaanhoidon toimintaa varten. Kun uudistuksen myötä muodostetaan integroidut hyvinvointialueet, pitää valiokunta välttämättömänä, että toimeenpanossa huolehditaan siitä, että yhteistyöalueilla tapahtuva toiminta suunnitellaan ja sopimukset valmistellaan huomioiden tasavertaisesti myös sosiaalihuollon tarkoituksenmukainen yhteistyö. 

Valiokunta painottaa, että lähes kaikki sote-järjestämislain 36 §:n 3 momentin perusteella yhteistyösopimuksessa sovittavaksi edellytettävät asiakokonaisuudet koskevat terveydenhuollon lisäksi sosiaalihuoltoa. Terveyspalvelujen lisäksi myös sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa on erityistä osaamista edellyttäviä palveluja, joita koskeva osaaminen ja tieteelliseen tutkimukseen perustuva kehittämistoiminta on tarpeen keskittää viidelle yhteistyöalueelle. Asiantuntijakuulemisten mukaan Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa on jo kehitetty lasten, nuorten ja perheiden vaativien erityispalveluiden osaamis- ja tukikeskusmallia (OT-keskukset). Valiokunta pitää sosiaalihuollon kehittymisen kannalta merkittävänä, että myös sosiaalihuollon puolelle luodaan lakisääteinen rakenne erityisosaamisen yhteistyölle. Sosiaalihuollon osalta laajemmat yhteistyöalueet mahdollistavat nykyistä paremmat mahdollisuudet järjestää erityistä ja kapea-alaista osaamista edellyttävät palvelut sekä sovittaa yhteen sosiaali- ja terveydenhuollon varautumista häiriötilanteisiin ja poikkeusolosuhteisiin. Valiokunta pitää tärkeänä, että osana sote-uudistuksen seurantaa arvioidaan, miten yhteistyöalueita ja yhteistyösopimusta koskeva sääntely vastaa sosiaalihuollon tarpeisiin ja tarpeen mukaan jatkokehitetään sääntelyä tältä osin sisällöllisen valmistelun edetessä.  

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan (kpl 74), että palveluiden riittävästä ja yhdenvertaisesta saatavuudesta on syytä huolehtia myös niissä tapauksissa, jossa yksittäinen kunta on ennen uudistusta kuulunut yhteen maakuntaan ja toisessa maakunnassa olevaan sote-yhteistyöalueeseen, ja jonka palvelut uudistuksen jälkeen järjestetään hyvinvointialueiden välisellä sopimuksella. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että hyvinvointialueiden välisestä yhteistyöstä sote- ja pelastuspalveluiden järjestämisessä on mahdollista tietyin reunaehdoin sopia. Hyvinvointialueet voivat hyvinvointialuetta koskevan lakiehdotuksen 9 §:n perusteella toimia tuottamisen osalta yhteistyössä hankkimalla palveluja toiselta hyvinvointialueelta. Hyvinvointialueet voivat toimia myös yhteistoiminnassa sopimalla hyvinvointialuetta koskevan lakiehdotuksen 8 luvun mukaisesta yhteistoiminnasta (hyvinvointialueiden yhteinen yhtiö, palvelujen hankkiminen toiselta hyvinvointialueelta, yhteinen toimielin, yhteinen virka, sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta ja tukipalveluja tuottava hyvinvointiyhtymä). Hyvinvointialueita koskevan lakiehdotuksen 53 §:ssä säädetään yhteistoiminnan suhteesta julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettuun lakiin.  

Erityishuoltopiirit

Hallituksen esityksessä ei ehdoteta sisällöllisiä muutoksia vammaisille henkilöille tarkoitettuja palveluita koskeviin erityislakeihin, kuten kehitysvammalakiin, vammaispalvelulakiin tai tulkkauspalvelulakiin. Hallituksen esityksessä ei myöskään ehdoteta sisällöllisiä muutoksia sosiaalihuoltolain vammaisten henkilöiden työllistymistä tukevaa toimintaa tai työtoimintaa koskeviin säännöksiin. Nykyiset kehitysvammaisten erityishuollosta vastaavat erityishuoltopiirien kuntayhtymät kuitenkin ehdotetaan lakkautettaviksi ja kehitysvammaisten erityishuollon järjestämisvastuu siirretään hyvinvointialueille. Erityishuollosta tuottamisesta vastanneiden kuntayhtymien toiminta ja henkilöstö siirtyvät osaksi hyvinvointialueiden toimintaa. Toiminta siirtyy sille hyvinvointialueelle, jonka alueella tehtävää hoitava erityishuollon henkilöstö työskentelee. Myös kuntayhtymien omistamat kiinteistöt siirtyvät sen hyvinvointialueen hallintaan ja omistukseen, jonka alueella kiinteistö sijaitsee. 

Hallituksen esityksessä erityishuoltopiirien lakkauttamista perustellaan YK:n vammaisyleissopimuksen mukaisella lähtökohdalla, jonka mukaan vammaisuuden ja siihen liittyvien palvelutarpeiden määrittelyssä keskeistä ei ole lääketieteellinen diagnoosi vaan vammaisen henkilön suhde toimintaympäristöön ja yhteiskuntaan (s. 159). Toiseksi erityishuoltopiirien lakkauttamista perustellaan (s. 396—397) sillä, että kun sekä kehitysvammaisille että muille vammaisille henkilöille tarkoitettujen palvelujen järjestämisvastuu on samalla taholla (hyvinvointialueilla), tämä mahdollistaa paremmin sekä perustason sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden että erityistason palveluiden integraation. Näin monialaisten palveluiden tarpeessa olevat vammaiset henkilöt saavat palvelunsa yhdestä toimipisteestä. Lisäksi entistä suuremmat järjestäjätahot mahdollistavat perustelujen mukaan erityisosaamisen syntymisen ja kerryttämisen esimerkiksi pienten asiakasryhmien kohdalla, millä on positiivisia vaikutuksia vammaisten yhdenvertaisuuden, oikeusturvan ja kielellisten oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. 

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (kpl 169) pitänyt myönteisenä, että kehitysvammaisten erityishuollon järjestämisvastuun osoittaminen yhteen vammaispalvelulain sekä sosiaali- ja terveydenhuollon yleislakien mukaisten palveluiden järjestämisvastuun kanssa mahdollistaa palvelutarvetta arvioitaessa ja palveluja myönnettäessä vammaispalvelulaista ja kehitysvammaisten erityishuollosta annetusta laista ilmenevän yleisten sosiaali- ja terveyspalveluiden ensisijaisuuden periaatteen paremman huomioimisen, mikä heijastaa yleisempää sosiaali- ja terveydenhuollon normaalisuusperiaatetta. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota (kpl 169) erityisten tarpeiden huomioimiseen uudistuksen toteuttamisessa ja painottaa tarvetta huolehtia erityisesti siirtymävaiheessa siitä, että erityishuoltopiirien lakkauttaminen ei aiheuta tosiasiallisia heikennyksiä vammaisten henkilöiden asemaan. Valiokunta painottaa myös hyvinvointialueiden yhteistyön merkitystä tilanteissa, joissa vammaisten henkilöiden oikeuksien turvaaminen uhkaa heikentyä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että vammaiset henkilöt ovat yksi keskeinen useita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tarvitseva ryhmä, jonka palvelujen yhteensovittamisen järjestämisvastuun integrointi yhdelle järjestäjälle luo nykyistä paremmat mahdollisuudet palveluketjujen ja -kokonaisuuksien toimimiselle. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa vammaisjärjestöt korostivat, että tosiasiallisen yhdenvertaisuuden saavuttaminen edellyttää positiivista erityiskohtelua ja vammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden sekä elämäntilanteen huomioimista palvelujen toteuttamisessa. Järjestöt painottivat, että riittävä erityistason osaaminen on säilytettävä ja siirrettävä hyvinvointialueille, joissa osaamista myös kehitetään jatkossa. Asiantuntijakuulemisissa tuotiin myös esiin tarve valtakunnallisille konsultaatiopoluille ja palveluketjuille, joiden avulla turvataan vaativien erityispalveluiden saatavuus. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että erityispalvelut voidaan turvata alueiden välisellä yhteistoiminnalla tai ostopalveluina. Hyvinvointialueiden tulee varmistaa, että palvelut ovat yhdenvertaisesti saatavilla ja saavutettavissa.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa Vaalijalan, Etevan, Eskoon ja Kårkullan kuntayhtymät ovat kuitenkin nostaneet esille huolen erityispalvelujen turvaamisesta ja esittäneet, että nykyisistä useiden maakuntien alueilla toimivista erityishuollon kuntayhtymistä muodostettaisiin hyvinvointiyhtymiä, joilla on oikeus tuottaa sosiaali- ja terveyspalveluja valtakunnallisesti. Valiokunta katsoo edellä ja hallituksen esityksen perusteluissa esitetyistä syistä, ettei eri vammaisryhmiä tule asettaa erilaiseen asemaan hallinnollisesti tai palvelujen saannissa eikä jatkaa erillisen kehitysvammahuollosta vastaavan kuntayhtymän toimintaa hyvinvointiyhtymänä.  

Valiokunta painottaa, että kuntayhtymien esille nostamat huolet erityispalvelujen turvaamisesta on otettu huomioon sote-järjestämislain 36 §:n sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueita koskevassa sääntelyssä ja 39 §:n kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimusta koskevassa sääntelyssä sekä voimaanpanolain 56 ja 57 §:n siirtymäsäännöksissä. Sote-järjestämislain 36 §:n 3 momentin 6 kohdan mukaan samaan yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksessa on sovittava hyvinvointialueiden työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta sellaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa, jotka harvoin tarvittavina tai erityisen vaativina edellyttävät toistettavuutta tai laaja-alaista erityisosaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi tai merkittäviä investointeja laitteistoihin, välineisin tai toimitiloihin. Kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimusta käsitellään jäljempänä.  

Voimaanpanolain 56 ja 57 §:n siirtymäsäännöksillä varmistetaan erityispalvelujen turvaamisen edellyttämän yhteistyön jatkuminen siirtymäaikana ennen edellä mainittujen sopimusten laatimista sekä yksilötasolla asumispalvelujen tai päivä- tai työkeskustoiminnan piirissä olevan asiakkaan palvelujen jatkuvuus. Lisäksi esimerkiksi Vaalijalan ja Etevan kuntayhtymien valtakunnallisten erityispalvelujen tuottamista koskevat sopimukset niiden ulkopuolisten kuntien ja muiden erityishuoltopiirien kuntayhtymien kanssa siirtyvät hyvinvointialueille voimaanpanolain omaisuussiirtosääntelyn perusteella. Valiokunta kuitenkin ehdottaa, että voimaanpanolain 56 ja 57 §:ien sopimisvelvoitteita, sopimisen määräaikoja ja sopimusten voimassaoloaikoja koskevia säännöksiä tarkennetaan perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla. Lisäksi valiokunta ehdottaa siirtymäsäännöksiä muutettavaksi siten, että henkilöllä on aina halutessaan oikeus jatkaa asumistaan sellaisessa asumispalveluyksikössä, jossa henkilö on asunut ennen uudistuksen voimaantuloa, vaikka hänen oman kotikuntansa hyvinvointialue järjestää palvelun omalla alueellaan. 

Kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyö

Sote-järjestämislain 39 §:ssä velvoitetaan kaksikieliset hyvinvointialueet sopimaan keskinäisestä yhteistyöstä ja työnjaosta ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa. Sopimisvelvoite koskee sellaisia palveluja, joissa yhteistyö on tarpeellista palvelujen toteuttamisen edellyttämän osaamisen, palvelujen saatavuuden tai laadun varmistamiseksi taikka kielellisten oikeuksien varmistamiseksi tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyövelvoite on tarpeen ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutumisen turvaamiseksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Esimerkiksi osa nykyisin Kårkulla samkommun -kuntayhtymän järjestämästä erityishuollosta on sellaista, jonka turvaamiseksi kaksikielisten hyvinvointialueiden välinen yhteistyö on tarpeen erityishuollosta vastaavan kuntayhtymän purkamisen jälkeen. Yhteistyö voi olla tarpeen myös muiden ruotsinkielisten palvelujen toteuttamisessa. Valiokunta katsoo, että ruotsinkielisten vammaisten palvelut turvataan parhaiten siten, että ne järjestetään mahdollisimman yksikielisessä ruotsinkielisessä ympäristössä. 

Sote-järjestämislain 39 §:n perusteella Varsinais-Suomen hyvinvointialue vastaa kaksikielisten hyvinvointialueiden keskinäistä yhteistyötä koskevan yhteistyösopimuksen laatimisen koordinoimisesta. Vaikka koordinaatiotehtävä ehdotetaan säädettäväksi yhdelle hyvinvointialueelle, tehtävän hoitaminen edellyttää tiivistä yhteistoimintaa kaikkien kaksikielisten hyvinvointialueiden välillä. Valiokunta toteaa, että sote-järjestämislain 39 § mahdollistaa kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyön eri tavoin eikä kutakin palvelua edellytetä keskitettävän vain yhden kaksikielisen hyvinvointialueen tuotettavaksi. Sopimuksen osapuolina olevat kaksikieliset hyvinvointialueet ratkaisevat yhteistyössä, mille hyvinvointialueille joitakin tehtäviä mahdollisesti keskitetään ja sen, miten keskitettyjä neuvontapalveluja voidaan hyödyntää sopimuksen osapuolina olevien hyvinvointialueiden asiakkaiden hyväksi. Ahvenanmaan maakunnalla on edelleen mahdollisuus hankkia palveluja hyvinvointialueilta. 

Valiokunta painottaa lisäksi, että Varsinais-Suomen kaksikielisten hyvinvointialueiden välisen sopimuksen koordinointitehtävän valmisteluun varataan riittävät resurssit. Ruotsinkielisen erityishuollon tilaa tulee seurata, jotta ruotsinkielinen asiantuntemus ja palvelut kehitysvammaisille henkilöille turvataan myös uudessa toimintaympäristössä ja että toiminnan resurssit ovat riittävät (Valiokunnan lausumaehdotus 14). 

Valiokunta ehdottaa kuitenkin jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla täsmennettäväksi 2. lakiehdotuksen 39 §:ä sen selkeyttämiseksi, mistä asioista sopimuksessa on sovittava. 

Kahden ympärivuorokautisesti päivystävän sairaalan alueet

Ehdotetun voimaanpanolain 59 §:n mukaan Lapin ja Etelä-Savon hyvinvointialueille säädetään mahdollisuus terveydenhuoltolain 50 §:n 3 ja 4 momenteista poiketen ylläpitää useampaa kuin yhtä ympärivuorokautisesti päivystävää yhteispäivystysyksikköä sairaaloidensa yhteydessä vuoden 2032 loppuun saakka. Terveydenhuoltolain kiireellisen hoidon keskittämistä koskevan sääntelyn perusteena on potilasturvallisuuden ja laadun turvaaminen.  

Lapin hyvinvointialue koostuu sekä Lapin että Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirien alueista, joilla kummallakin on ollut oma keskussairaalansa. Vastaavasti Etelä-Savon hyvinvointialue koostuu sekä Etelä-Savon että Itä-Savon sairaanhoitopiirien alueista, joilla myös kummallakin on ollut oma keskussairaalansa. Hallituksen esityksen mukaan (s. 924) säännöksen tarkoituksena on, että alueen nykyisten sairaaloiden yhteydessä voitaisiin järjestää päivystystoimintaa esitetyn siirtymäajan aikana. Siirtymäkausi mahdollistaa keskussairaalatasoisen erikoissairaanhoidon, mukaan lukien tietyn leikkaustoiminnan, jatkumisen näiden hyvinvointialueiden molemmissa sairaaloissa siihen saakka, että erikoissairaanhoidon toteutus hyvinvointialueella on suunniteltu väestön tarpeita vastaavaksi.  

Kahdesta päivystyksestä aiheutuviin kustannuksiin ei esityksen mukaan makseta erillistä korvausta, vaan kustannukset tulisi kattaa hyvinvointialueen rahoituslain mukaisella yleiskatteellisella rahoituksella. 

Valtiovarainvaliokunta pitää perusteltuna (s. 15), että jatkovalmistelussa kiinnitetään huomiota Etelä-Savon ja Lapin hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyteen sekä myös siihen, että niiden, kuten monien muidenkin alueiden, väestömäärä saattaa kasvaa tuntuvasti kausi- ja vapaa-ajan asukkaiden myötä. Tämä lisää perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon päivystyksen tarpeita ja luo lisäpainetta palvelujen järjestämiseen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei esitys sisällä rahoitusta kahden päivystävän sairaalan ylläpitoon. Näin ollen hyvinvointialueen saama rahoitus ei lähtökohtaisesti riitä nykyisen laajuiseen erikoissairaanhoidon palvelurakenteeseen ilman, että perusterveydenhuollon ja sosiaalipalvelujen tarpeen mukaista rahoitusta merkittävästi ohjataan erikoissairaanhoidon toteuttamiseen.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esitystä siirtymäajasta perusteltuna, jotta tulevilla hyvinvointialueilla on mahdollisuus tehdä työnjakoa kahden sairaalan välillä ja sopeuttaa toimintansa tarkoituksenmukaiseksi kokonaisuudeksi koko hyvinvointialueen erikoissairaanhoidon toteutuksen näkökulmasta sekä huolehtia, että integroidussa kokonaisuudessa voimavarat kohdennetaan tarkoituksenmukaisella tavalla perustasonpalvelujen ja erikoissairaanhoidon kesken.  

Edellä käsitelty sairaaloiden päivystystoiminnan laajuuteen ja tasoon liittyvä erityiskysymys on seurausta voimassa olevaan terveydenhuoltolakiin ja sen perusteella annettuun asetukseen sisältyvästä kiireellisen hoidon sääntelystä.  

Terveydenhuoltolain 50 §:ssä säädetään kolmesta kiireellisen hoidon päivystyksen tasosta: (1) laissa mainittujen sairaanhoitopiirien keskussairaalan yhteydessä toimiva laaja ympärivuorokautinen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteispäivystys, (2) muiden sairaanhoitopiirien keskussairaalan yhteydessä toimiva ympärivuorokautinen erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon yhteispäivystys sekä (3) perusterveydenhuollon tai akuuttilääketieteen ympärivuorokautinen päivystys, joka voidaan järjestää kunnassa tai sairaanhoitopiirissä vain sosiaali- ja terveysministeriön luvalla tiettyjen edellytysten täyttyessä.  

Ne sairaanhoitopiirit, joissa on yliopistollinen sairaala, voivat väestön palvelutarpeen niin edellyttäessä perustaa useamman kuin yhden ympärivuorokautisesti päivystävän yhteispäivystysyksikön sairaaloidensa yhteyteen. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi Raahen aluesairaalassa on mahdollista jatkaa nykyisenkaltaista päivystystyöskentelyä, koska kyseessä on hyvinvointialue, jolla sijaitsee yliopistollinen sairaala ja koska sääntely mahdollistaa joustavan järjestelyn ulkoistetun työvoiman käytöstä. Valiokunta toteaa, että esimerkiksi Raahen aluesairaalassa on mahdollista jatkaa nykyisenkaltaista päivystystyöskentelyä, koska kyseessä on hyvinvointialue, jolla sijaitsee yliopistollinen sairaala ja koska sääntely mahdollistaa joustavan järjestelyn ulkoistetun työvoiman käytöstä.  

Valtioneuvoston asetuksella säädetään terveydenhuoltolain 50 §:n 7 momentin nojalla tarkemmin päivystyksen järjestämisen erikoisalakohtaisista edellytyksistä. Lisäksi asetuksella voidaan säätää kiireellisen hoidon perusteista ja kiireellisen vastaanottotoiminnan, laajan ympärivuorokautisen päivystysyksikön, ympärivuorokautisesti päivystävän yhteispäivystysyksikön sekä ympärivuorokautisen perusterveydenhuollon ja akuuttilääketieteen päivystysyksikön tehtävistä ja laatuvaatimuksista, poikkeuslupien myöntämisen tarkemmista edellytyksistä sekä päivystysyksiköiden alueellisesta yhteistyöstä. 

Valiokunta ilmaisee käsityksenään, että siirrettäessä järjestämisvastuu nykyisiä järjestäjiä suuremmille hyvinvointialueille, näin yksityiskohtaisesti määritelty eri laajuisten ja tasoisten päivystysten sääntely ei ole tarpeellista, vaan hyvinvointialueiden omaa päätösvaltaa niiden käytettävissä olevan rahoituksen puitteissa voidaan lisätä. Tätä puoltaa myös se, että käytännössä mainittujen tasojen väliset erot etenkin laajan ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen ja muun ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen osalta eivät ole tarkkarajaisia, koska muut kuin laajan ympärivuorokautisen päivystyksen sairaanhoitopiirit ovat voineet määrittää itse päivystystään laajemmaksi kuin mihin laki velvoittaa. Kuitenkin laajan ympärivuorokautisen yhteispäivystyksen velvoitteella on katsottu olevan suuri merkitys sairaalan asemalle, rekrytoinnille ja kehittämiselle. 

Valiokunta katsoo, että tarvittaessa hallituksen tulee ryhtyä lainsäädännöllisiin tai muihin toimiin, jotta voidaan turvata Kemin ja Savonlinnan sairaalan riittävä palvelutaso. (Valiokunnan lausumaehdotus 4)  

Oppilas- ja opiskelijahuolto

Esityksessä ehdotetaan, että esi- ja perusasteen oppilaiden sekä toisen asteen opiskelijoiden opiskeluhuollon palvelut kootaan osaksi hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja. Tähän sisältyvät kouluterveydenhuolto, toisen asteen opiskeluterveydenhuolto sekä oppilas- ja opiskelijahuollon kuraattori- ja psykologipalvelut. Voimassa olevan lainsäädännön perusteella oppilas- ja opiskelijahuollon palveluista koulu- ja opiskeluterveydenhuolto ovat terveydenhuoltolain 16 ja 17 §:n mukaisesti kunnan järjestämisvastuulle kuuluvia terveydenhuollon palveluja, mutta kuraattori- ja psykologipalveluja järjestetään kunnan päätöksen mukaan opetustoimen tai sosiaali- ja terveystoimen alaisuudessa. Suurimmassa osassa kunnista kuraattori ja psykologipalvelut on järjestetty opetustoimessa. 

Sivistysvaliokunta on lausunnossaan (SiVL 5/2021 vp) käsitellyt laajasti oppilas- ja opiskelijahuollon asemaa ja toimintaa osana hyvinvointialueita. Sivistysvaliokunta korostaa lausunnossaan oppilas- ja opiskelijahuollon palvelujen ennaltaehkäisevää ja yhteisöllistä luonnetta ja niiden järjestämistä oppilaitoksen tiloissa lähellä oppilaita. Valiokunta ottaa lausunnossaan kantaa myös oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstön riittävyyteen, oppilas- ja opiskelijahuollon ja opetushenkilöstön yhteistyön tärkeyteen sekä tietojärjestelmien yhteensopivuuteen. Sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että erityisesti oppilas- ja opiskelijahuoltoon liittyvät muutosehdotukset edellyttävät lapsen edun huomioimista ja pitää puutteena sitä, ettei esityksestä ole laadittu perusteellista lapsivaikutusten arviointia. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin tärkeänä oppilas- ja opiskelijahuollon palvelujen siirron tavoitetta saada oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut ja palveluketjut nykyistä toimivammiksi siten, että niillä osaltaan turvataan se, että jokainen oppilas ja opiskelija saa tarvitsemansa tuen ja hoidon oikea-aikaisesti sekä laadultaan ja määrältään riittävästi. Valiokunta katsoo, että hyvinvointialueilla on yksittäisiä kuntia paremmat edellytykset organisoida oppilas- ja opiskelijahuollon palvelut mukaan lukien kuraattori- ja psykologipalvelut sekä esimerkiksi niihin kiinteästi liittyvät lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut nykyistä tarkoituksenmukaisemmaksi toiminnalliseksi kokonaisuudeksi. Hyvinvointialueen toimiessa järjestäjänä kaikilla oppilas- ja opiskelijahuoltopalvelujen työntekijöillä säilyy yhteys muuhun sosiaali- ja terveydenhuoltoon, mikä on edellytyksenä hoito- ja palveluketjujen sujuvuudelle sekä työntekijöiden riittävän osaamisen ja ammatillisen tuen varmistamiselle. Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on kuitenkin tuotu esille myös huoli siitä, että oppilas- ja opiskelijahuollon palvelujen hallinnon siirto sivistystoimesta hyvinvointialueelle voi johtaa siihen, että ymmärrys kouluissa ja oppilaitoksissa tarvittavasta tuesta vähenee ja opiskeluhuolto etääntyy koulumaailmasta.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa esitettiin vaihtelevia kantoja siitä, tulisiko oppilas- ja opiskelijahuollon psykologi- ja kuraattoripalvelujen järjestämisvastuu olla jatkossa kunnilla vai hyvinvointialueilla. Useissa asiantuntijalausunnoissa korostetaan oppilas- ja opiskelijahuollon yhteisöllisen työn merkitystä, jonka ennustetaan arvioiden mukaan heikkenevän suhteessa nykytilaan psykologien ja kuraattorien hyvinvointialueelle siirtämisen seurauksena. Lisäksi riskinä nähdään, että koulukuraattorien ja -psykologien siirtyessä hyvinvointialueiden työnjohdolliseen alaisuuteen voidaan heitä määrätä direktio-oikeuden rajoissa myös muihin kuin oppilas- ja opiskelijahuollon tehtäviin, jolloin oppilas- ja opiskelijahuollon palvelujen saatavuus tosiasiallisesti heikkenee. Monissa asiantuntijalausunnoissa korostetaan myös hyvinvointialueen järjestämien oppilas- ja opiskelijahuollon palvelujen yhteistyön tärkeyttä oppilaitoksen sekä kunnan sivistystoimen kanssa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että oppilas- ja opiskelijahuollon ja siihen sisältyvien psykologi- ja kuraattoripalvelujen kokoaminen hyvinvointialueen alaisuuteen ei muuta kyseisten palvelujen tai opiskeluhuollon kokonaisuuden sisältöä, joka määräytyy oppilas- ja opiskelijahuoltolain perusteella. Oppilas- ja opiskelijahuoltolain ensisijaisena tarkoituksena on tukea oppilaiden koulunkäyntiä ja opiskelijoiden opiskelua. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan lausunnossaan esittämään näkemykseen siitä, että yhteisöllisyyden ylläpitämisellä on oleellinen merkitys oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvoinnin, viihtyvyyden ja oppimisen edellytysten turvaamisessa. Valiokunta painottaa, että uudistuksen toimeenpanossa tulee huolehtia siitä, että opiskelijahuollon palvelut järjestetään oppilas- ja opiskelijahuoltolaissa säädetyllä tavalla ennalta ehkäisevänä, koko oppilaitosyhteisöä tukevana yhteisöllisenä opiskeluhuoltona, johon osallistuu jokainen oppilaitoksessa työskentelevä sekä opiskeluhuoltopalveluiden henkilöstön jäsen. Valiokunta painottaa, että oppilas- ja opiskelijahuoltoa toteutetaan vastaisuudessakin yhteistyössä opiskelijoiden sekä heidän huoltajiensa kanssa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää yhteisöllisen oppilas- ja opiskelijahuoltotyön toteuttamiseksi ja oppilas- ja opiskelijahuollon yksilökohtaisten palvelujen saavutettavuuden kannalta tärkeänä, että oppilas- ja opiskeliujahuollon palvelut järjestetään esityksen mukaisesti ensisijaisesti koulussa tai oppilaitoksissa lähellä oppilaita ja opiskelijoita. Esityksen mukaan koulutuksen järjestäjän on tarjottava hyvinvointialueen käyttöön tarkoitukseen soveltuvat tilat palvelujen järjestämiseksi. Esityksessä on kuitenkin otettu huomioon, että oppilaitosrakennuksissa ei välttämättä aina ole palvelujen järjestämiseen soveltuvia tiloja. Tällöin koulutuksen järjestäjän tulee tarjota palveluille tilat oppilaitoksen välittömästä läheisyydestä. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan oppilaitoksen välittömällä läheisyydellä tarkoitettaisiin opiskelijoiden kannalta kohtuullista kävelyetäisyyttä oppilaitoksesta. Tilojen soveltuvuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon myös niiden esteettömyys ja saavutettavuus.  

Valiokunta korostaa, että vaikka oppilas- ja opiskelijahuollon psykologien ja kuraattorien työnantaja vaihtuu, he työskentelevät edelleen oppilaitoksissa ja ovat osa samaa työyhteisöä muun oppilaitoksessa työskentelevän henkilöstön kanssa. Tämä turvaa osaltaan oppilaitosympäristön tuntemuksen sekä päivittäisen matalan kynnyksen yhteistyön. Valiokunta korostaa hyvinvointialueiden ja oppilaitosten ylläpitäjinä toimivien kuntien välisen yhteistyön merkitystä. Kunnan opetustoimen lisäksi hyvinvointialueella on velvollisuus tehdä yhteistyötä myös muiden kunnan hallinnonalojen, kuten nuorisotoimen kanssa. 

Hallituksen esityksen mukaan hyvinvointialueen alaisuudessa oppilas- ja opiskelijahuollon kuraattoreilla on mahdollisuus tehdä sosiaalihuoltolain mukaisia palvelutarpeen arviointeja ja päätöksiä, jos hyvinvointialue näin päättää. Asia jää hyvinvointialueen arvioitavaksi ja päätettäväksi samalla tavoin kuin nykyisin kunnissa. Valiokunta korostaa, että jos oppilas- ja opiskelijahuollon kuraattori hoitaa hyvinvointialueella myös muita sosiaalihuoltolain mukaisia tehtäviä, hyvinvointialueen tulee varmistaa, että kuraattorilla on näiden tehtävien edellyttämä kelpoisuus sekä riittävä tieto- ja osaamispohja. Lisäksi hyvinvointialueen tulee varmistaa, että virkavastuuta edellyttävät tehtävät hoidetaan virkasuhteessa. Valiokunta painottaa myös, että oppilas- ja opiskelijahuollon kuraattorien mahdollisesti hoitamat muut sosiaalihuoltolain mukaiset tehtävät eivät saa vaikuttaa oppilas- ja opiskelijahuollon riittävään saatavuuteen tai sen laissa säädettyyn sisältöön.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sivistysvaliokunnan tavoin tärkeänä huolehtia siitä, että oppilas- ja opiskeliijahuoltoa jatkossakin toteutetaan eri ammattihenkilöiden yhteistyönä ja yhteisin tavoittein oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinvoinnin tukemiseksi. Uudistus edellyttää toimintatapojen jatkuvaa arviointia ja sen perusteella tarpeen mukaan tehtävää kehittämistyötä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa sivistysvaliokunnan tavoin myös lasten ja nuorten mielenterveyden tukemisen tärkeyttä ja ehdottaa, että oppilas- ja opiskelijahuollon terveydenhoidon osaksi perustetaan moniammatillisia mielenterveystiimejä ongelmien varhaisen tunnistamisen ja oikea-aikaisen tukemisen vahvistamiseksi. Valiokunta kiirehtii terapiatakuuta osana hoitotakuun uudistamista matalan kynnyksen mielenterveyspalvelujen turvaamiseksi. 

Valiokunta yhtyy sivistysvaliokunnan näkemykseen siitä, että uudistuksen vaikutuksia oppilas- ja opiskelijahuollon palvelujen laatuun sekä sitä, kuinka kuraattori- ja psykologipalveluiden toteuttaminen lähipalveluina koulujen ja oppilaitosten tiloissa on toteutunut, arvioidaan ja seurataan. Valiokunta ehdottaa tästä lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 6). Valiokunta painottaa myös hallinnon järjestämistä ja kehittämistä siten, että se parhaalla mahdollisella tavalla tukee oppilas- ja opiskelijahuollolle säädettyjen tavoitteiden toteutumista. Valiokunnan saaman tiedon mukaan sosiaali- ja terveysministeriössä on käynnissä erillisvalmistelu, jossa arvioidaan yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tarpeet ja mahdollisuudet jatkokehittää oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevaa sääntelyä esimerkiksi hyvinvointialueen ja opetuksen tai koulutuksen järjestäjän välisen yhteistyön osalta. Asiaa koskeva hallituksen esitys on tarkoitus tuoda eduskuntaan syysistuntokaudella 2021. Valiokunta painottaa myös, että erityisesti koulukuraattorien ja -psykologien koulutuspaikkoja on tärkeä lisätä molemmilla kansalliskielillä, jotta oppilas- ja opiskelijahuollon työntekijöiden saatavuus turvataan.  

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja rajapinnat kuntien tehtäviin

Kunnille jää sote-uudistuksen jälkeenkin merkittäviä tehtäviä, joilla on yhtymäpintoja hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kuntien vastuulla ovat muun muassa varhaiskasvatus, esi- ja perusopetus, kulttuuri-, liikunta-, nuoriso- ja vapaa-ajantoimi, alueiden käytön suunnittelu ja pääosin asuntopolitiikka. Kunnille on annettu myös uusia tehtäviä, kuten työllisyyden kuntakokeilut. Myös esimerkiksi työttömien henkilöasiakkaiden ja maahanmuuttajien palveluilla on tiivis kytkentä hyvinvointialueille siirtyviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on jatkossa sekä kuntien että hyvinvointialueiden lakisääteinen tehtävä. Sote-järjestämislain mukaan kunnalla ja hyvinvointialueilla on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tehtävä kytkeytyy kunnan ja hyvinvointialueen muihin lakisääteisiin tehtäviin. Sote-järjestämislaki ohjaa hyvinvointialuetta ja kuntia yhteistyöhön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Hyvinvointialueella on sote-järjestämislain 7 §:n perusteella velvollisuus toimia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä alueensa kuntien kanssa ja tukea niitä asiantuntemuksellaan. Vastaava velvoite on sote-järjestämislain 6 §:n perusteella kunnilla hyvinvointialueen suuntaan. Hyvinvointialueen ja alueen kuntien on neuvoteltava vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Valiokunta pitää neuvotteluvelvoitetta tärkeänä välineenä yhteiseen hyvinvoinnin suunnitteluun, kehittämiseen ja tiedolla johtamiseen ja se luo pohjaa myös muuhun kunnan ja hyvinvointialueen väliseen yhteistyöhön. 

Sote-järjestämislain mukaan hyvinvointialueen on yhteensovitettava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujaan paitsi kunnallisten ja valtion palvelujen kanssa myös edistettävä palvelujensa yhteensovittamista muiden toimijoiden, kuten järjestöjen palvelujen kanssa. Hyvinvointialueen valtion ohjauksessa tarkastellaan myös hyvinvointialueen ja kuntien sekä muiden toimijoiden välisen yhteistyön toteutumista. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueiden, kuntien ja muiden toimijoiden, kuten Kansaneläkelaitoksen ja järjestöjen, välisen yhteistyön toteutumista seurataan ja arvioidaan sekä kokonaisuutena että palvelukohtaisesti. 

Valiokunta korostaa kunnan ja hyvinvointialueen saumattoman yhteistyön tarvetta erityisesti lasten, nuorten ja perheiden palvelujen yhteen sovittamisessa. Lasten ja perheiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, kuten neuvolan, opiskeluhuollon, terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut sekä lastensuojelu siirtyvät hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Kuntien sivistystoimen järjestettäväksi puolestaan jäävät varhaiskasvatuksen, perusopetuksen sekä toisen asteen koulutuksen palvelut. Sekä kuntien että hyvinvointialueiden tehtävänä on lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että hyvinvointialueilla jatketaan perhekeskusten kehittämistyötä lasten ja perheiden palvelujen yhteensovittamiseksi osana tulevaisuuden sote-keskusten toiminnan kehittämistä. Hallituksen esityksen mukaan perhekeskuksen monialaisen yhteistyön käytäntöjä edelleen vahvistamalla ja kehittämällä voidaan luoda toimivia yhteistyökäytäntöjä kunnan, hyvinvointialueen ja kolmannen sektorin toimijoiden välille, mikä osaltaan varmistaa myös uudistuvassa palvelurakenteessa lasten ja perheiden kannalta keskeisten toimijoiden yhteistyön sekä ennaltaehkäisevän että erityisen tuen tarpeeseen vastaamisessa. Valiokunta korostaa, että sosiaali- ja terveyspalvelujen lähipalvelujen tarjonta kaikkien kuntien alueella on tärkeä yhteistyön onnistumisen edellytys ja merkityksellistä myös väestön hyvinvointierojen kaventamisen näkökulmasta. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta nostaa lausunnossaan esille sosiaali- ja terveyspalvelujen tiiviin rajapintakytkennän työttömien henkilöasiakkaiden palveluihin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin, että hyvinvointialueiden ja työvoimapalveluiden rakenneuudistuksen ja muiden työvoimapoliittisten uudistusten yhteensovitus edellyttää laajaa selvittelyä ja mahdollisesti erillistä hanketta sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. 

Työpajatoiminta

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu työpajatoiminta yhtenä tärkeänä esimerkkinä hyvinvointialueiden ja kuntien välille muodostuvista keskeisistä yhdyspinnoista. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ja sivistysvaliokunta ovat kiinnittäneet huomiota työpajatoiminnan toimintaedellytysten turvaamiseen sote-uudistuksen jälkeen sosiaali- ja terveysvaliokunnalle antamissaan lausunnoissaan. Lausunnoissa uhkana nähdään kuntien ylläpitämän monialaisen työpajatoiminnan mahdollinen alasajo sote-uudistuksen jälkeen mahdollista sosiaalipalveluiden järjestämisvastuun ja rahoituksen siirtyessä kunnilta hyvinvointialueille.  

Kunnissa järjestetään nykyään työpajatoimintaa nuorisolain perusteella. Lisäksi kunnissa on myös muita työpajoja, joiden sisällöstä ei säädetä laissa ja joissa järjestetään toimintaa ja palveluita eri ikäisille ihmisille. Kyse on siis kunnan toiminnassa muodostuneesta toimintaympäristöstä, jossa voidaan järjestää erityyppisiä palveluita. Työpajoilla on usein yhteys myös lakisääteisiin palveluihin ja etuuksiin ja niissä sovelletaan useaa eri lainsäädäntöä. 

Nuorisolaissa säädetty nuorten työpajatoiminta on yksi nuorisotyön muoto ja sen järjestäminen on kunnille vapaaehtoista. Myös yksityiset toimijat voivat järjestää nuorten työpajatoimintaa. Nuorisolain 21 §:n mukaan valtion talousarvioon voidaan ottaa vuosittain määräraha myönnettäväksi nuorten työpajatoimintaan. Nuorten työpajatoimintaan tarkoitetun valtionavustuksen saamisen edellytyksenä on, että opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy nuorten työpajan valtionapukelpoiseksi.  

Työpajatoiminnassa voidaan järjestää myös kuntouttavaa työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta, jotka ovat lakisääteisiä sosiaalihuollon palveluja. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain mukainen kuntouttava työtoiminta on työllistymistä edistävä palvelu, joka voidaan sisällyttää asiakkaan ja TE-toimiston ja kunnan sosiaalihuollon ammattihenkilön kanssa laadittuun aktivointisuunnitelmaan. Kuntouttava työtoiminta on sovitettava yhteen henkilön tarvitsemien muiden sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalvelujen, julkisten työvoimapalvelujen sekä muiden palvelujen ja tukitoimien kanssa. Kuntouttava työtoiminta on monialainen palvelu ja sitä voidaan toteuttaa monella tavalla. Useimmiten kuntouttavaan työtoimintaan sisältyviä elämänhallintaa ja työ- ja toimintakykyä edistäviä palveluja kuitenkin toteutetaan työpajaympäristössä. Kunnalla on oikeus saada kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä valtion korvauksena 10,09 euroa päivää ja kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvaa henkilöä kohti. Henkilön osallistuminen kuntouttavaan työtoimintaan vähentää kunnan työmarkkinatukimenoja.  

Työpajoissa toteutetaan myös sosiaalihuoltolain 17 §:n mukaista sosiaalista kuntoutusta, jolla tarkoitetaan sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea sosiaalisen toimintakyvyn vahvistamiseksi, syrjäytymisen torjumiseksi ja osallisuuden edistämiseksi. Sosiaalista kuntoutusta koskeva säännös mahdollistaa sisällöltään monen tyyppisen toiminnan eikä palveluun osallistumiseen liity velvoitteita. Sosiaalinen kuntoutus rahoitetaan kunnan peruspalvelujen valtionosuuden kautta eikä rahoitukseen liity erillistä valtion korvausta. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lakiesityksen mukaan kaikki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut kuntouttava työtoiminta ja sosiaalinen kuntoutus mukaan lukien siirtyvät hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Hyvinvointialueella on velvollisuus järjestää nämä palvelut asukkailleen heidän tarpeidensa mukaisesti ja turvata myös tarvittavat lähipalvelut. Uudistuksen voimaapanolakiesityksen mukaan kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäviä hoitava henkilöstö siirtyy kunnista ja kuntayhtymistä hyvinvointialueelle liikkeenluovutuksen periaattein. Kuntien voimassa olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvät sopimukset, kuten järjestön kanssa tehdyt sopimukset sote-palvelun tuottamisesta, siirtyvät hyvinvointialueen vastuulle. Hyvinvointialue vuokraa kunnilta niiden omistukseen jäävät terveydenhuollon tai sosiaalitoimen käytössä olevat toimitilat siirtymäajaksi. Hyvinvointialue ja kunta voivat kuitenkin sopia sopimusten ja toimitilojen siirtymisen osalta myös toisin.  

Kunnilla ei säily järjestämisvastuuta kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen tehtävissä, joten kunta ei myöskään enää voi saada valtion korvausta kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä. Niiden työpajojen, joissa ei tällä hetkellä järjestetä muita kunnallisia palveluja kuin kuntouttavaa työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta, toiminta (ml. toimitilat, henkilöstö ja ostopalvelusopimukset) siirtyy kokonaisuudessaan hyvinvointialueelle ja toiminta voi käytännössä jatkua entisellään. Hyvinvointialue tekee tarvittavaa yhteistyötä myös valtion palveluiden, kuten työllisyyspalveluiden, kanssa.  

Valiokunta toteaa, että kunnan on edelleen mahdollista järjestää nuorisolain mukaista työpajatoimintaa ja saada siihen opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämää valtionavustusta sekä muuta työpajatoimintaa omalla verorahoituksellaan yleisen toimialansa puitteissa. Jos samassa työpajassa nykyisin tuotetaan myös muita palveluja kuin hyvinvointialueen järjestämisvastuulle siirtyviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, toiminta voi jatkua kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyönä siten, että hyvinvointialue tuo kuntouttavan työtoiminnan tai sosiaalisen kuntoutuksen palvelut kunnalta vuokraamaansa tilaan, jossa esimerkiksi kunnan nuorisotoimi ja hyvinvointialueen sosiaalihuolto tekevät yhteistyötä. Tällöin kokonaisuus säilyy asiakkaan näkökulmasta ennallaan. Kuntouttavan työtoiminnan ja sosiaalisen kuntoutuksen palvelut ovat kuitenkin kokonaan hyvinvointialueen järjestämiä ja rahoittamia, eikä kunta osallistu niiden tuottamiseen. Siltä osin kuin työpajassa kuntouttavaa työtoimintaa tai sosiaalista kuntoutusta nykyisin kunnissa toteuttava henkilöstö ei siirry hyvinvointialueen palvelukseen sosiaalihuollon henkilöstönä, hyvinvointialueen tulee rekrytoida palvelukseensa tarvittava henkilöstö. Sama koskee myös tarvittavia ulkoisia ostopalvelusopimuksia (esim. järjestöjen kanssa), jos ne eivät siirry hyvinvointialueen nimiin sosiaalihuollon sopimuksina. 

Hyvinvointialue voi myös hankkia kunnalta kuntouttavan työtoiminnan palveluja ostopalvelusopimuksen perusteella. Tällöin kunnan tulee kuntalain kilpailuneutraliteettisäännösten perusteella lähtökohtaisesti yhtiöittää toiminta ja hyvinvointialueen tulee hankintalain perusteella pääsääntöisesti kilpailuttaa hankinta. Kunnalla ei ole hyvinvointialueen kilpailutuksessa erityisasemaa suhteessa muihin palveluntuottajiin. Kuntouttavaa työtoimintaa koskeva laki kieltää kuntouttavan työtoiminnan hankkimisen yritykseltä kuntouttavaan työtoimintaan sisältyvää tukea ja ohjausta lukuun ottamatta. Jos kunta haluaa toimia kuntouttavan työtoiminnan palveluntuottajana ja myydä palveluaan hyvinvointialueelle, se voi tarjota yhtiömuodossa hyvinvointialueelle tukea ja ohjausta koskevaa palvelua. Jos kunta haluaa tuottaa muutakin kuin tuki- ja ohjauspalvelua, kuten kokonaisen kuntouttavan työtoiminnan palvelukokonaisuuden, sen tulee organisoida toiminta säätiön tai yhdistyksen muotoon.  

Sivistysvaliokunta kiinnittää lausunnossaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan vakavaa huomiota nuorten mahdollisuuteen saada monipuolisesti ja laadukkaasti myös kuntouttavaa työtoimintaa ja sosiaalista kuntoutusta työpajoilla lähipalveluna. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää puolestaan lausunnossaan tärkeänä, että kuntien järjestämän monialaisen työpajatoiminnan toiminnan jatkuminen turvataan myös sote-uudistuksen jälkeen. Valiokunta pitää tärkeänä, että uudistuksen vaikutukset myös kuntien järjestämään kuntouttavaan työtoimintaan arvioidaan ja toiminnan jatkumisen edellytykset kunnissa samoin kuin kolmannen sektorin toimijoiden mahdollisuus toimia palvelujen tuottajina varmistetaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että erillisessä jatkovalmistelussa tulee selvittää työpajatoimintaa koskevan uudistamisen tarvetta siten, että työpajatoimintaa voidaan toteuttaa ja kehittää poikkihallinnollisesti joustavasti ja asiakaslähtöisesti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy myös sivistysvaliokunnan näkemykseen siitä, että työpajatoiminnan mahdolliset hallinnolliset ja toiminnalliset muutokset tulee siirtymäaikana toteuttaa suunnitelmallisesti ja hallitusti ja siten, etteivät ne vaaranna työpajapalveluiden laatua, toimintaedellytyksiä ja saatavuutta lähipalveluna. (Valiokunnan lausumaehdotus 7

Järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa järjestöjen merkitystä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, ennaltaehkäisevässä työssä, asiantuntijaroolissa sekä palvelujen tuottajana. Järjestöt tuottavat muun muassa kuntoutuksen, lastensuojelun, vanhustenhuollon, päihdehuollon ja kehitysvammahuollon palveluja sekä asumispalveluja. Järjestöjen tuottamat palvelut vaativat usein vaativaa erityisosaamista ja kohdistuvat usein haavoittuvimmassa asemassa oleviin henkilöihin. Valiokunta tunnistaa, että järjestöillä on palvelujen tuottajien lisäksi merkittävä rooli sosiaalista hyvinvointia lisäävinä ja osallisuutta vahvistavina toimijoina.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esille huoli järjestöjen jäämisestä väliinputoajiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistuksessa, jos kunnat ja hyvinvointialueet eivät tue järjestöjen tekemää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä. Valiokunta korostaa, että järjestöt ovat uudistuksen jälkeen niin kuntien kuin hyvinvointialueidenkin merkittävä yhteistyökumppani. Järjestöillä on merkittävä rooli kansanterveyden edistämisessä. 

Valiokunta toteaa ja pitää myönteisenä, että järjestöt on huomioitu sote-järjestämislaissa nykysääntelyä kattavammin. Sote-järjestämislain 6 ja 7 §:ssä säädetään hyvinvointialueen ja kunnan velvollisuudesta tehdä yhteistyötä järjestöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä niiden velvollisuudesta edistää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Pykälien säännöskohtaisten perustelujen mukaan tämä voi tarkoittaa esimerkiksi asukkaiden ohjaamista järjestöjen toiminnan pariin, asiantuntija-avun antamista, toimitilojen luovuttamista järjestöjen käyttöön tai avustusten myöntämistä järjestöille. Sote-järjestämislain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvinvointialueen on myös edistettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujensa yhteensovittamista muun muassa järjestöjen palvelujen kanssa. Lisäksi valiokunta painottaa, että järjestöt voivat tuottaa hyvinvointialueelle ostopalveluja yksityisinä palveluntuottajina, jolloin niitä koskevat sote-järjestämislain 3 luvun säännökset ja ne voivat osallistua hyvinvointialueiden hankintamenettelyihin. Järjestöt voivat tarjota palvelujaan myös suoraan asiakkaille kuten nykyisinkin. Vaikka esitykseen on kirjattu yhteistyövelvoite järjestöjen kanssa, on kuitenkin varmistettava, että jokaiselle alueelle muodostuu toimiva yhteistyörakenne hyvinvointialueen ja järjestöjen yhteistyölle. Valiokunta painottaa, että on tärkeää, että myös järjestöjen toimintamahdollisuudet turvataan uudistusta toimeenpantaessa. 

Valiokunta toteaa, että kuntien ja hyvinvointialueiden tuki järjestöjen toiminnalle on jatkossakin vain yksi julkissektorin tapa edistää hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tekevien järjestöjen toimintaa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekeviä järjestöjä tuetaan lisäksi valtionavustuksilla, jotka muodostavat keskeisen osan järjestöjen rahoituksesta. Muita rahoituksen lähteitä järjestöille ovat kertalahjoitukset, yritysyhteistyö ja jäsenmaksut. Valiokunta painottaa, että järjestöjen palvelujen jatkuvuuden ja toimintaedellytysten turvaamiseksi tulee luoda pysyvä rahoitusmalli. 

Kielelliset oikeudet

Edellä on käsitelty hyvinvointialueiden kielellistä asemaa. Sote-järjestämislain 5 §:n sääntely vastaa nykyistä kuntia ja kuntayhtymiä koskevaa sääntelyä sote-palvelujen osalta. Kuten hallituksen esityksessäkin on tunnistettu, sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävien asiakkaiden kannalta keskeistä kuitenkin on, miten kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Hallituksen esityksen mukaan olennaisia tekijöitä kielellisten oikeuksien käytännön toteutumisen kannalta ovat kielivähemmistön suhteellinen osuus väestöstä alueella, kielitaitoisen henkilökunnan saatavuus, mahdollisuudet järjestää palveluja kieliperusteisesti sekä erilaiset ohjauskeinot. Lähtökohtaisesti hyvinvointialueilla on kuntia isompina toimijoina kuntia paremmat edellytykset kehittää ja edistää kielellisten oikeuksien toteutumista. Toisaalta, kuten hallituksen esityksessä ja perustuslakivaliokunta lausunnossaan (kpl 155) toteaa, kielivähemmistöjen suhteellisen osuuden pienentyminen sosiaali- ja terveyspalveluista vastuussa olevilla alueilla saattaa johtaa palveluiden kielellisen saavutettavuuden heikentymiseen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa perustuslakivaliokunnan (kpl 156) tavoin, että kieli ja potilaan tarve tulla ymmärretyksi on tärkeä osa potilasturvallisuutta. Kieli ja ymmärretyksi tuleminen ovat myös edellytys potilaan itsemääräämisoikeuden ja tiedonsaantioikeuden toteutumiselle.  

Kielellisten oikeuksien käytännön toteutumisen kannalta perustuslakivaliokunta piti merkittävänä säädettäväksi ehdotettavia kielilautakuntia, joiden tehtävänä on arvioida kielellisen vähemmistön palveluiden saatavuutta, tarvetta ja laatua sekä tehdä näitä seikkoja koskevia ehdotuksia aluehallitukselle. Tämän lisäksi valiokunta kuitenkin korosti, että valtioneuvoston tulee seurata ja arvioida uudistuksen toimeenpanon vaikutuksia kielellisten oikeuksien käytännön toteutumiseen ja ryhtyä tarvittaessa vaadittaviin toimiin varmistaakseen potilaiden ja asiakkaiden mahdollisuus saada omakielistä palvelua. 

Sote-järjestämislakiehdotuksen 33 §:n mukaan Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tehtävänä on tukea ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa. Lainkohdan perustelujen mukaan se voi antaa tukea muille hyvinvointialueille esimerkiksi verkottamalla ruotsinkielisiä palveluita järjestäviä hyvinvointialueita ja tuottamalla malleja ja materiaalia ruotsinkielisten palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelystä kaikkien hyvinvointialueiden käyttöön. Vastaavasti Lapin hyvinvointialueen tehtävänä on lainkohdan mukaan tukea saamenkielisten palvelujen kehittämistä koko maassa. Rahoituslaki ei sisällä säännöksiä Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueelle ja Lapin hyvinvointialueelle osoitettavasta rahoituksesta liittyen niiden tehtävään tukea ruotsinkielisten ja saamenkielisten palvelujen kehittämistä koko maassa, vaan kaksikielisyydestä aiheutuvia kustannuksia rahoitetaan kaksikielisyyskriteerillä. Valiokunta toteaa, että kehittämistehtävän sisältö on perusteluissa kuvattu melko väljästi ja korostaa, että kehittämistehtävän toimeenpanossa on otettava huomioon tehtävän luonne muita hyvinvointialueita ja niiden omaa kehittämistyötä tukevana toimintana. Valiokunta pitää tärkeänä tehtävän riittävää resursointia ja yhteistyötä koulutuksen, tutkimuksen ja kehittämisen toimijoiden kanssa. 

Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota myös saamenkielisten (kpl 159—161) ja viittomakielisten oikeuksien toteutumiseen (kpl 162—165).  

Saamelaisella on saamen kielilain (1086/2003) mukaan oikeus käyttää saamen kieltä (inarinsaame, koltansaame tai pohjoissaame) asioidessaan saamelaisten kotiseutualueen kunnissa ja niissä kuntayhtymissä, johon nämä kunnat kuuluvat. Hallituksen esityksen mukaan ehdotettu saamelaisten kielellisiä oikeuksia koskeva sääntely kattaa oikeuksien laajuuden osalta sekä lainsäädännön että käytännön osalta nykytilan tarkoittamat palvelut ja maantieteellisen alueen. Lisäksi oikeudet laajentuvat muiden kuin kotiseutualueella tuotettavien palvelujen osalta maantieteellisesti nykyisen Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin alueelle, koska se tulee osaksi perustettavaa Lapin hyvinvointialuetta. Lapin hyvinvointialueen saamenkielisyyslisä tukee saamenkielisten palveluiden järjestämistä käytännössä ja vastaa hallituksen esityksen mukaan tältä osin perustuslakivaliokunnan viime vaalikauden maakuntauudistuksesta esittämään huomioon saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden rahoituksesta (PeVL 26/2017 vp).  

Ehdotetun sote-järjestämislain 5 §:n perusteluissa tuodaan esiin, että oikeus käyttää saamen kieltä tarkoittaa saamen kielilain mukaan sitä, että oikeus tulee ensisijaisesti turvata saamen kielen taitoisen henkilöstön kautta, mutta jos tämä ei ole mahdollista, niin oikeuden toteutumisesta voidaan huolehtia maksuttoman tulkkauksen kautta. Saamenkielisen henkilöstön haastavan saatavuuden kannalta saamenkielisten palvelujen järjestämisvastuuta ei voida säätää hyvinvointialueelle samalla tavoin kuin ruotsinkielisten palvelujen osalta säädetään. Valiokunta korostaa, että sote-järjestämislain 32 § velvoittaa hyvinvointialuetta kansallisen ja alueellisen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisessä toimimaan yhteistyössä kuntien sekä koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa harjoittavien organisaatioiden, kuten saamelaiskäräjien, kanssa.Valiokunta korostaa yhteistyötä saamelaiskäräjien kanssa erityisesti niiltä osin kuin hyvinvointialueen palvelut koskettavat saamen kieltä ja kulttuuria. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan lausunnossaan (kpl 161) esittämään vaatimukseen siitä, että valtioneuvoston tulee seurata ja arvioida uudistuksen toimeenpanon vaikutuksia saamenkielisten oikeuksien käytännön toteutumiseen ja ryhtyä tarvittaessa vaadittaviin toimiin varmistaakseen potilaiden ja asiakkaiden mahdollisuus saada omakielistä palvelua.  

Hallituksen esityksen mukaan ehdotetulla sääntelyllä ei lähtökohtaisesti muuteta viittomakieltä käyttävien oikeuksia. Sote-järjestämislain 5 §:n 3 momentin mukaan palveluja annettaessa on mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta, jos sosiaali- tai terveydenhuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä tai asiakas ei vammaisuuden tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi. Hallituksen esityksen vaikutusten arvioinnissa on katsottu, että tulevilla hyvinvointialueilla on lähtökohtaisesti nykyisiä järjestäjiä olennaisesti paremmat mahdollisuudet huolehtia alueellaan viittomakieltä käyttävien henkilöiden oikeuksien toteutumisesta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan (kpl 165) tavoin tärkeänä, että valtioneuvosto seuraa ja arvioi uudistuksen toimeenpanon vaikutuksia saamenkielisten ja viittomakielisten oikeuksien käytännön toteutumiseen ja ryhtyy tarvittaessa vaadittaviin toimiin varmistaakseen viittomakielisten potilaiden ja asiakkaiden oikeuksien toteutumisen.  

Muita kieliä kuin kansalliskieliä, saamen kieltä ja viittomakieltä, koskevat potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (812/2000) säännökset, joiden mukaan potilaan ja asiakkaan äidinkieli, hänen yksilölliset tarpeensa ja kulttuurinsa on mahdollisuuksien mukaan otettava hänen hoidossaan ja kohtelussaan huomioon. Valiokunta pitää tärkeänä, että vieraskielisten asiakkaiden lisääntynyt määrä otetaan huomioon hyvinvointialueiden henkilöstön rekrytoinnissa ja koulutuksessa ja että palveluja tarjotaan mahdollisuuksien mukaan asiakkaalle ymmärrettävällä kielellä. Lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta nostaa yleisesti esille saavutettavan ja tarvittaessa selkokielisen viestinnän tarpeen sosiaali- ja terveydenhuollossa. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus- ja kehittämistoiminta

Sote-järjestämislakiehdotuksen 32 §:ssä säädetään yksittäisen hyvinvointialueen velvollisuudesta vastata alueensa sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämisestä sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet huomioon ottaen. Osana tätä tehtävää hyvinvointialueen tulee toimia yhteistyössä kuntien sekä muiden koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa harjoittavien organisaatioiden kanssa. Lisäksi hyvinvointialueen tulee tehdä sosiaali- ja terveydenhuollon osaamis- ja työvoimatarpeen arviointia ja ammatillisen osaamisen kehittämistä yhteistyössä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten kanssa sekä muiden koulutusviranomaisten, työhallinnon ja maakuntien liittojen kanssa. Hyvinvointialueiden tulee lakiesityksen mukaan huolehtia edellä mainitusta tehtävästään yhteistyössä muiden samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden kanssa. Työnjaosta, yhteistyöstä ja toiminnan yhteensovittamisesta tulee sopia sote-järjestämislain 36 §:n mukaisessa yhteistyöalueen yhteistyösopimuksessa. 

Sivistysvaliokunnan lausunnossa (s. 21—22) ja useissa valiokunnan saamissa asiantuntijalausunnoissa katsotaan, että tutkimus-, kehittämis-, koulutus- ja innovaatiotoiminnalla (TKKI-toiminta) tulisi olla merkittävämpi rooli lakiesityksessä ja hyvinvointialueille ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueille tulisi säätää esitettyä selkeämpi ja vahvempi TKKI-toiminnan velvoite. Sivistysvaliokunta korostaa lausunnossaan, että uudistuksessa tulee huomioida monialaisen osaamisen tuottaminen, yliopistojen ja yliopistosairaaloiden tuloksekkaan yhteistyön turvaaminen ja koulutus-, tutkimus- ja kehittämistoiminnan varmistaminen kaikilla hyvinvointialueilla. 

Valtiovarainvaliokunta pitää lausunnossaan (VaVL 1/2021 vp) välttämättömänä, että yliopistotasoisen sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoitus varmistetaan erillisellä lainsäädännöllä. Valiokunnan mukaan valmistelutyön yhteydessä on arvioitava kattavasti sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (ml. rakenteet, rahoitus ja ohjaus) koskevaa sääntelyä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että esityksessä ehdotettu TKKI-rakenteita koskeva sääntely vastaa pitkälti nykytilaa eikä esityksessä esitetä säädettäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueiden yhteistyösopimusta koskevaa sääntelyä tarkemmin alueellisista tai valtakunnallisista TKKI-toiminnan rakenteista.  

Myöskään yliopistollisten sairaaloiden tehtävistä tai erillisrahoituksesta ei nykyisin säädetä laissa lukuun ottamatta yliopistollista sairaalaa ylläpitävälle sairaanhoitopiireille terveydenhuoltolain ja sen nojalla annettujen asetusten perusteella keskitettyjä erityistason sairaanhoidon tehtäviä. Näihin tehtäviin ei esitetä muutoksia hallituksen esityksessä, vaan yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet hoitaisivat jatkossa vastaavia tehtäviä kuin yliopistollista sairaalaa ylläpitävät sairaanhoitopiirit nykyisin. Nykytilannetta vastaavasti keskitettyjen tehtävien rahoitusvastuu jakautuu kaikkien sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäjien kesken.  

Esityksessä ei ehdoteta myöskään muutoksia valtion tutkimus- ja koulutuskorvauksia koskevaan sääntelyyn. Eduskunta päättää vuosittain terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tutkimus- ja koulutuskorvauksia koskevien momenttien rahoitustasosta. Hyvinvointialueiden valtion rahoituksen koko maan taso vuonna 2023 perustuu kunnista siirtyvien sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden ja pelastustoimen vuoden 2022 yhteenlaskettuihin kustannuksiin. Näin ollen hyvinvointialueille siirtyy myös kuntien ja sairaanhoitopiirien nykyisin sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimus-, koulutus- ja kehittämistoimintaan käyttämä rahoitus siltä osin kuin se on kirjautunut sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksiin.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta jakaa sivistysvaliokunnan näkemyksen siitä, että tutkimustiedon ja osaamisen vahvalla perustalla on keskeinen merkitys sosiaali- ja terveyspalveluiden onnistumisessa ja kehittämisessä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää sosiaali- ja terveydenhuollon tutkimusrahoituksen turvaamista välttämättömänä korkeatasoisen ja vaikuttavan hoidon ja palveluiden samoin kuin palvelujärjestelmän kehittämisen kannalta. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että 2000-luvun alkuvuosista lähtien tutkimusmääräraha on laskenut merkittävästi. Sivistysvaliokunta viittaa lausunnossaan eduskunnan vuoden 2020 talousarvioesityksen yhteydessä hyväksymään lausumaan, jonka mukaan tutkimusrahoituksen riittävyys varmistetaan uudessa sote-rakenteessa. Lisäksi eduskunta edellytti, että valtion tutkimusrahoitusta terveydenhuollon yksiköille yliopistotasoiseen tutkimukseen vahvistetaan ja saatetaan takaisin kasvu-uralle väestön terveyttä ja hyvinvointia edistävän, korkeatasoisen ja vaikuttavan tutkimuksen varmistamiseksi.  

Valiokunta katsoo sivistysvaliokunnan tavoin, että kyse on laajasta kokonaisuudesta, jota säänneltäessä on paneuduttava tarpeisiin ja mahdollisuuksiin kehittää sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa ja niiden rahoitusta sekä yliopistollisia sairaaloita koskevaa sääntelyä kokonaisuutena. Valiokunta katsoo, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus luo tarvittavan pohjan jatkokehittämiselle, joka on tarkoituksenmukaista toteuttaa erillisvalmisteluna. Valiokunta ehdottaa tästä lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 9). 

Valiokunta ehdottaa kuitenkin tarkennettavaksi sote-järjestämislain 22 §:n 2 momenttia jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla niin, että se sisältää valtakunnallisten strategisten tavoitteiden asettamisen sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kokonaisuudesta. Valiokunta katsoo, että säännöksen tarkentaminen tältä osin vahvistaa valtioneuvoston mahdollisuuksia asettaa valtakunnallisilla strategisilla tavoitteilla suuntaviivoja hyvinvointialueilla tehtävään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, jolla tuetaan yhdenvertaisen, laadukkaan ja kustannusvaikuttavan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä. Vastaavalla tavalla valtioneuvosto voi määritellä valtakunnallisia tavoitteita myös sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön osaamisen kehittämiselle. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistyötä koskevaa sote-järjestämislain 32 §:ää tarkennetaan niin, että hyvinvointialue vastaa kokonaisuudesta, joka käsittää kunnille nykyisin kuuluvan palvelujärjestelmässä tapahtuvan koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kokonaisuuden hyvinvointialueella.  

Pääministeri Marinin hallitusohjelman mukaisesti sosiaalihuoltolakiin on tehty 1.9.2020 voimaan tulleet muutokset, jotka mahdollistavat valtion rahoituksen myös sosiaalityön yliopistolliseen tutkimukseen ja erikoissosiaalityöntekijän koulutukseen. Sosiaalihuollon tutkimusperusteiseen kehittämiseen voidaan siten luoda pohja. Kuten sivistysvaliokuntakin toteaa, tämä uusi rahoitusmahdollisuus on tärkeä sen vuoksi, että sosiaalityön ja sosiaalipalveluiden tutkimukseen ei ole ollut terveyden tutkimuksen kaltaista valtion korvaukseen perustuvaa rahoitusjärjestelmää. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että sosiaalihuollon tutkimusrahoituksen taso on välttämätöntä jatkossa turvata ja pyrkiä sitä myös korottamaan. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy myös siihen sivistysvaliokunnan kantaan, että sosiaalihuoltoon tulee luoda yliopistosairaaloita vastaavan kaltaiset yliopistolliset palvelujen kehittämistä, tutkimusta ja koulutusta tukevat toimintarakenteet. Sosiaalihuollon asiakkaalla tulee olla oikeus saada parhaaseen mahdolliseen tutkittuun tietoon perustuvaa palvelua vastaavalla tavalla kuin terveydenhuollossa. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 8

Sivistysvaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota siihen, että sosiaalialan osaamiskeskustoiminta mainitaan hallituksen esityksessä hyvinvointialueiden yhteistyösopimusta koskevan sote-järjestämislain 36 §:n perusteluissa, mutta ei varsinaisessa lakiehdotuksessa. Sivistysvaliokunta katsoo, että osaamiskeskusten asema tulee turvata lakiehdotuksessa, jotta vältytään lain epäselviltä tulkinnoilta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta annettuun lakiin on hallituksen esityksellä HE 56/2021 vp esitetty tehtäväksi tarpeelliset tekniset muutokset siten, että sääntelyä sovelletaan jatkossa kuntien sijasta hyvinvointialueisiin. Myös osaamiskeskusten erillisrahoitus on valiokunnan saaman selvityksen mukaan tarkoitus jäädä ennalleen. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta

Valiokunta korostaa valvonnan merkitystä asiakas- ja potilasturvallisuutta vaarantavien olosuhteiden ja käytäntöjen ennalta ehkäisemisessä. Valvonnan tehokkuudella on merkitystä myös palvelujen saatavuuden ja saavutettavuuden edistämisessä samoin kuin havaittujen puutteiden ja epäkohtien jälkikäteisessä korjaamisessa. 

Sote-järjestämislakiehdotuksen 6 luvussa säädetään hyvinvointialueen ja yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta, hyvinvointialueen velvollisuudesta valvoa sille palveluja tuottavia yksityisiä palveluntuottajia sekä valtion valvontaviranomaisten suorittamasta hyvinvointialueiden järjestämisvastuun sekä kuntien 6 §:ssä tarkoitettujen tehtävien valvonnasta ja siihen liittyvästä ohjauksesta. Luku sisältää säännökset hyvinvointialueen ja yksityisen palveluntuottajan omavalvontavelvollisuudesta (40 ja 41 §) ja valvontaviranomaisten (42 §), valvonta-asiankäsittelystä (43 §), viranomaisten välisestä yhteistyöstä (44 §), ohjaus- ja arviointikäynneistä (45 §), tarkastusoikeudesta (46 §), hallinnollisesta ohjauksesta (47 §), määräyksestä ja uhkasakosta (48 §) ja valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeudesta (49 §). Hallituksen esityksen mukaan valvonnan sisältö täsmentyy ja siihen tulee uusia painotuksia sekä valvonnan uudelleenkohdentamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen valvonnassa suunnataan painopistettä järjestämisen sekä siihen kuuluvan omavalvonnan valvontaan.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää perusteltuna lain tavoitetta siirtää sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan painopistettä jälkikäteisestä valvonnasta järjestämisen sekä siihen kuuluvan omavalvonnan valvontaan. Valiokunta toteaa, että sääntelyn onnistunut toimeenpano edellyttää muun muassa valvontaviranomaisilta uudenlaista osaamista sekä yhtenäisten toimintakäytäntöjen kehittämistä niin palvelujen järjestämisen kuin tuottamisenkin valvonnan osalta. Myös valvontatietojen käyttöön ja raportointiin liittyvät uudet tehtävät lisäävät valvontaviranomaisten osaamis- ja muita resurssitarpeita. Valiokunta pitää tärkeänä, että tehtävien lisääntyessä niihin osoitetaan riittävä rahoitus.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa kiinnitettiin huomiota kysymyksiin liittyen yksityisten palveluntuottajien omavalvontaan, hyvinvointialueen mahdollisuuksiin reagoida asiakas- tai potilasturvallisuutta välittömästi vaikuttaviin epäkohtiin tai puutteisiin, hyvinvointialueen ja valvontaviranomaisten toimivaltuuksiin, valvonnan toteutumiseen hyvinvointialueiden toimiessa yhteistyössä tai yhteistoiminnassa aluehallintoviraston toimialueen rajat ylittäen, valvonta-asian vireille tuloon sekä valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeuksiin. Valiokunta ehdottaa jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa tarkemmin kuvattuja täsmennyksiä sote-järjestämislakiehdotuksen 40, 41, 44, 46 ja 49 §:iin. Valiokunta toteaa, että yksityisestä terveydenhuollosta ja yksityisistä sosiaalipalveluista annettuja lakeja on tarkoitus muuttaa vastaamaan sote-järjestämislain omavalvontaa koskevia säännöksiä osana HE 56/2021 (Sote100) esitettyjä muutoksia. Lisäksi valiokunnan saaman tiedon mukaan sosiaali- ja terveysministeriössä on tarkoitus arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaa sekä valvontaviranomaisten omavalvontaa koskevia säännöksiä vielä tällä hallituskaudella. Valvonnan arviointi koskisi sekä julkisia palvelunjärjestäjiä ja -tuottajia että yksityisiä palveluntuottajia. 

Valiokunta painottaa, että valvontaviranomaisen osaamista ja roolia on vahvistettava erityisesti järjestämisvastuun ohjaukseen ja valvontaan liittyvissä tehtävissä, joissa on tarve laajamittaiselle ennakolliselle ja vuorovaikutteiselle valvontatoiminnalle jälkikäteisvalvonnan lisäksi. Valvontaroolia tulee vahvistaa myös tuottamisvastuuseen liittyvän ennakoivan ohjauksen ja omavalvonnan edistämisessä, tukemisessa sekä viranomaisvalvonnan toimenpiteisiin ryhtymistä tilanteissa, joissa omavalvonta ei syystä tai toisesta riitä varmistamaan riittäviä, asianmukaisia ja turvallisia palveluja. Valvontaviranomaisella täytyy olla kyky tarvittaessa voimakkainkin keinoin oikea-aikaisesti puuttua asiakas- ja potilasturvallisuutta vaarantavaan toimintaan. Uudistus edellyttää valvontaviranomaiselta myös uusien toimintakäytäntöjen kehittämistä ja sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnassa syntyvän valvontatiedon raportointikyvyn parantamista. Valvontaan sisältyy myös palveluntuottajien ohjaus ja siihen liittyvät arviointikäynnit.  

Valiokunta pitää hyvänä, että ehdotus parantaa valvontaviranomaisten mahdollisuuksia ohjata ja valvoa niin oman kuin myös ostopalvelutuotannon lainmukaisuutta verrattuna nykytilaan. Vaikka valvontaviranomaisilla on nykyisinkin laajat valtuudet, ehdotus selkeyttää ja tehostaa valvontaviranomaisten toimintamahdollisuuksia. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen Uudellamaalla

Hallituksen esityksen 5. lakiehdotus sisältää sääntelyn sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla (jäljempänä myös Uusimaa-laki). Lain tarkoituksena on sen 1 §:n mukaan edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä varmistaa yhdenvertaiset, yhteen toimivat ja kustannusvaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut Uudellamaalla. 

Erillisratkaisua koskevan lakiehdotuksen mukaan Uudenmaan maakunnassa on muista maakunnista poiketen neljä hyvinvointialuetta, joille siirretään nykyisin kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät. Helsingin kaupunki jää hyvinvointialuejaon ulkopuolelle ja sillä on edelleen näiden palveluiden järjestämisvastuu. Erikoissairaanhoidon ja yliopistollisen sairaalatoimintaan liittyvien tehtävien osalta tehtäviä on säädetty lailla HUS-yhtymälle. Lisäksi hyvinvointialueet voivat siirtää tehtäviä HUSille lailla säädettävän HUS-järjestämissopimuksen perusteella. 

Uudenmaan erillisratkaisu poikkeaa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen osalta hallinnolliselta malliltaan muussa maassa toteutettavaksi ehdotetusta mallista. Kuten mietinnössä on edellä integraatiota koskevassa jaksossa todettu, järjestämisvastuun integraatio ei toteudu yhden järjestäjätahon toimesta siten kuin muualla maassa. 

Hallituksen esityksessä (s. 1 169) Uudenmaan erillisratkaisua perustellaan sillä, että Uudellamaalla toiminnalliset lähtökohdat poikkeavat muusta maasta. Uudenmaan jaon useampaan järjestämisvastuussa olevaan tahoon mahdollistaa perustelujen mukaan alueen muuta maata suurempi väestöpohja ja henkilöstön osaamista koskeva laaja resurssipohja. Muualla maassa ei voida muodostaa nykyistä maakuntaa pienempiä järjestäjien kokonaisuuksia ilman, että hyvinvointialueista syntyisi kantokyvyltään liian heikkoja alueita. Kaikilla muilla hyvinvointialueilla tarvitaan keskuskuntaa hyvinvointialueiden kantokyvyn turvaamiseksi. Esityksen perustelujen mukaan erillisratkaisu mahdollistaisi muutoksen hallitummin kuin yhden hyvinvointialueen malli. Keskeisenä tavoitteena on hallituksen esityksen mukaan ollut erillisratkaisun avulla turvata myös HUSin toiminta, jolla on sekä Uudellamaalla että yhteistoiminta-alueella alueellisesti ja valtakunnallisesti keskitettyjä erikoissairaanhoidon tehtäviä, joiden hoito tulee uudistuksessa turvata. Uudenmaan maakunnassa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ensisijaisessa vastuussa olevien järjestäjien väestöpohja ei myöskään olennaisesti poikkeaisi maakunnittain muodostetuista hyvinvointialueista. Ainoastaan Itä-Uudenmaan hyvinvointialue kuuluisi pienimpien hyvinvointialueiden joukkoon. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä (kpl 116) erillisratkaisulle on lain tarkoitus huomioiden esitetty hyväksyttävät perustelut. 

Hallintovaliokunta on lausunnossaan (s. 25) pitänyt Uudenmaan erillisratkaisua perusteltuna ottaen huomioon Uudenmaan muita maakuntia merkittävästi suurempi koko ja muista maakunnista poikkeavat olosuhteet. Uudellamaalla sijaitsee kolme neljästä Suomen suurimmasta kaupungista, jonka lisäksi maakunnassa sijaitsee useita vahvoja kehyskuntia, jotka asukasmääränsä ja olosuhteidensa puolesta ovat verrattavissa moniin muiden maakuntien keskuskaupunkeihin. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa Uudenmaan erillisratkaisusta on annettu yhtäältä sitä puoltavia ja toisaalta kriittisiä kannanottoja. Ratkaisua on kyseenalaistettu erityisesti, koska rakenteellinen integraatio ei toteudu järjestämisvastuun jakautumien vuoksi Uudellamaalla. Järjestämisvastuun jakautumisen vuoksi on myös arvioitu, että se voi merkitä kustannusten kasvua, osaoptimointia, päällekkäistä tuotantoa sekä lisääntyvää kilpailua osaavasta työvoimasta. 

Valiokunta viittaa ensinnä siihen, että alueen kunnat ovat arvioineet, että ehdotettu rakenne on toteuttamiskelpoisin ratkaisu ja ottaa huomioon alueen erilaisen väestörakenteen. Palvelujen turvaamisen näkökulmasta valiokunta pitää painavana perusteena hallituksen esityksessä esitettyä (s. 231) perustelua toimeenpanon riskien minimoimisesta. Alueen suureen kokoon liittyvä muutoksen suuruus muodostaa sellaisenaan palvelujen turvaamisen näkökulmasta riskin, joka voidaan estää pienentämällä muutoksen mittavuutta. Uudellamaallakin muutos tapahtuisi kuitenkin muuhun maahan nähden samansuuntaisesti, kun järjestämisvastuu perustasosta siirtyy Helsinkiä lukuun ottamatta yhtä kuntaa suuremmalle alueelle, joille säädetään vastaava suoran demokratian hallintomalli kuin muualle Suomeen. Vaikka järjestämisvastuu jakautuu Uudellamaalla hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin sekä HUS-yhtymän välillä, alueiden kasvava koko ja sen myötä parempi järjestämiskyky sekä järjestäjien pienempi määrä luovat kuitenkin potentiaalin nykyistä hallitummalle perus- ja erikoistason väliselle yhteistyölle Uudellamaalla kokonaisuutena. Valiokunta korostaa toiminnallisesta näkökulmasta alueiden välisen yhteistyön ja yhteisen sopimisen merkitystä, jotta vastaavia hyötyjä voidaan alueella toteuttaa kuin integroiduilla hyvinvointialueilla. 

Valiokunta painottaa, että Uudellamaalla toteutettavaa rakenneratkaisua tulee seurata ja arvioida tarkasti erityisesti palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja laadun sekä kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta sekä tarvittaessa ryhtyä toimenpiteisiin, mikäli osaoptimointia palvelujen toteutuksessa ilmenee. 

HUS-yhtymän järjestämisvastuu ja järjestämissopimus. Ehdotetun Uusimaa-lain 5 §:ssä säädetään niistä palveluista, joissa järjestämisvastuu on HUS-yhtymällä. Pykälässä HUS-yhtymän vastuulle säädetään vastuu muun muassa keskitettävistä palveluista, yliopistolliselle sairaalalle kuuluvista tehtävistä, ensihoidosta sekä kiireellisestä hoidosta lukuun ottamatta perusterveydenhuollon kiireellistä hoitoa. Lisäksi pykälässä säädetään vastuu niistä tehtävistä, jotka turvaavat HUS-yhtymälle laadun ja potilasturvallisuuden näkökulmasta riittävän volyymin ja osaamisen erikoissairaanhoitoon. Lain 6 §:ssä säädetään muista HUS-yhtymälle kuuluvista tehtävistä.  

Uusimaa-lain 3 luvussa säädetään HUS-järjestämissopimuksesta, joka on Uudenmaan hyvinvointialueiden Helsingin kaupungin ja HUSin keskinäinen sopimus, jossa sovitaan sopimuksen osapuolien työnjaosta, yhteistyöstä ja toiminnan yhteensovittamisesta palvelujen järjestämiseksi. HUSille lain mukaan kuuluvista tehtävistä ei voi sopia toisin.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on esitetty huolta siitä, että HUS-järjestämissopimuksen ja HUS-yhtymän järjestämisvastuun rajanveto jää tulkinannanvaraiseksi erityisesti siltä osin, mitkä tehtävät ovat sellaisia, jotka lain nojalla kuuluvat HUSille Uusimaalain 5 §:n 2 momentin 6 kohdan mukaan, joka säätää lakisääteisesti HUSille vastuun niistä erikoissairaanhoidon palveluista, joita momentin 1—5 kohdassa tarkoitettujen palvelujen järjestäminen edellyttää, jotta turvataan HUS-yhtymän erikoissairaanhoidon palvelujen riittävä määrällinen ja sisällöllinen kokonaisuus osaamisen, potilasturvallisuuden, palvelujen laadun sekä kustannusvaikuttavuuden varmistamiseksi. 

Valiokunta toteaa, että esitetty säännös voi aiheuttaa jännitteitä HUS-yhtymän ja alueen hyvinvointialueiden välillä säännöksen tulkinnasta. Valiokunta korostaa, että säännöksessä määriteltyjen muiden tehtävien hoito edellyttää eri erikoisaloilla ja toiminnoissa tarpeeksi suurta palveluvolyymiä, jolla erityisosaaminen pystytään turvaamaan. Ilman riittävää palveluvolyymia erikoistuminen tai erikoisosaamisen ja laadun sekä potilasturvallisuuden ylläpitäminen ei ole mahdollista. Lisäksi toiminta muodostuu kalliiksi ja tehottomaksi, jos HUS-yhtymän toiminnan volyymi kaventuu olennaisilta osin.  

Valiokunta toteaa, että erillisratkaisun toiminnallinen onnistuminen edellyttää, että Uudenmaan hyvinvointialueiden, Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän on kyettävä nykyistä tiiviimpään dialogiseen strategiseen yhteistyöhön. Yhteistyön keskeisenä tavoitteena tulee olla kaikille toimijoille yhdessä ja yhteisesti asetetut strategiset tavoitteet ja mittarit, joiden kautta Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin HUS-yhtymään kohdistama omistajaohjaus on mahdollisimman yhdensuuntaista sekä strategisella että operatiivisella tasolla. Näiden strategisten tavoitteiden päämääränä tulee valiokunnan näkemyksen mukaan olla asiakkaan näkökulmasta palvelujen toiminnallisen kokonaisuuden toteutus sekä palvelujen laadun ja potilasturval-lisuuden varmistaminen niin HUS-yhtymässä kuin hyvinvointialueilla.  

Valiokunta korostaa, että osana edellä todettua Uudenmaan rakenneratkaisun seurantaa tulee seurata ja arvioida myös HUS-järjestämissopimuksen toimivuutta palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja laadun sekä kustannusvaikuttavuuden sekä HUS-yhtymän toiminnan riittävän volyymin, osaamisen ja laadun sekä potilasturvallisuuden näkökulmasta. Tarvittaessa tulee ryhtyä toimenpiteisiin epäkohtien korjaamiseksi. 

Potilasdirektiivi

Valiokunnan kuulemisissa on noussut esiin niin kutsutun potilasdirektiivin (potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajat ylittävässä terveydenhuollossa annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/24/EU) suhde nyt ehdotettuun sääntelyyn. Direktiivin lähtökohtana on, että potilas saa hakea vapaasti terveyspalveluja toisesta EU- tai ETA-valtiosta ja Sveitsistä. Potilaalla on oikeus korvaukseen toisessa valtiossa saamastaan hoidosta samojen perusteiden mukaisesti kuin jos hoito olisi annettu potilaan kotimaassa.  

Potilasdirektiivi on implementoitu Suomessa säätämällä laki rajat ylittävästä terveydenhuollosta (1201/2013, jäljempänä rajalaki), joka tuli voimaan vuoden 2014 alusta. Rajalakiin on koottu rajat ylittävään terveydenhuoltoon liittyvät menettelyt ja rajat ylittävän terveydenhuollon palveluista aiheutuneiden kustannusten korvaamista koskevat kansalliset säännökset. Ehdotetussa sote-uudistusta koskevassa hallituksen esityksessä ei esitetä muutoksia nykyiseen rajat ylittävästä terveydenhuollosta annettuun lakiin, jolla on pantu täytäntöön potilasdirektiivi Suomessa. Sote-uudistus ei koske kyseisiä korvauksia, vaan Suomen kansallista palvelujärjestelmää ja sen osalta erityisesti järjestämisvastuun siirtoa. Saadun selvityksen mukaan sote-uudistus edellyttää teknisiä muutoksia rajalakiin ja ne on esitetty tehtäväksi ns. Sote100-lakiesitysten (HE 56/2021 vp) yhteydessä. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriössä on asetettu hanke, jossa arvioidaan sairausvakuutuslakiin kohdistuvien muutosten vaikutuksia ulkomailla aiheutuneiden sairaanhoitokustannusten korvausprosessiin sekä kartoitetaan toimeenpanossa esiintyneitä muutostarpeita. 

Pelastustoimen uudistaminen

Valiokunta viittaa hallintovaliokunnan lausuntoon, jossa sen toimialaan kuuluvaa pelastustoimen uudistusta on käsitelty laajasti (s. 39—52). Kuntien vastuulla olevat pelastustoimen tehtävät ehdotetaan siirrettäväksi perustettavien 21 hyvinvointialueen vastuulle. Helsingin kaupunki vastaa jatkossakin pelastustoimen järjestämisestä. Pelastustoimen nykyinen aluejako vastaa pääosin muodostettavia hyvinvointialueita. Muutoksia aluejaossa tapahtuu kuitenkin Oulu-Koillismaan pelastustoimen alueella Pohjois-Pohjanmaalla sekä Keski-Uudenmaan pelastustoimen alueella, joka jakautuu tuleville Keski-Uudenmaan ja Vantaa-Keravan hyvinvointialueille.  

Hallituksen esitykseen sisältyvää pelastustoimen järjestämisestä annettavaa lakia (3. lakiehdotus) sovelletaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevan pelastustoimen järjestämiseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan. Niin sanotussa Uusimaa-laissa (5. lakiehdotus) säädetään Helsingin kaupungin pelastustoimen hallinnon ja talouden eriyttämisestä. Pelastustoimen rahoitusvastuu siirretään kunnilta valtiolle. Säännökset pelastustoimen rahoituksen perusteista sisältyvät hyvinvointialueiden rahoituksesta annettavaan lakiin (7. lakiehdotus).  

Pelastuslaitokset toimivat sosiaali- ja terveystoimen ensihoidon palveluntuottajina lähes kaikilla pelastustoimen alueilla. Pelastuslaitokset ja sopimuspalokunnat hoitavat valtaosan ensihoitopalveluun kuuluvasta ensivastetoiminnasta koko maassa. Valiokunta pitää hallintovaliokunnan tavoin välttämättömänä, että pelastustoiminnan ja ensihoidon tiiviin yhteyden tuoma synergiaetu turvataan. Uudistuksen yhtenä tarkoituksena on varmistaa, että hyvinvointialueiden pelastuslaitoksilla on mahdollisuus tuottaa ensihoitopalveluja koko maassa. 

Uudistuksen tavoitteena on turvata ja ylläpitää pelastustoimen palvelujen saatavuutta, kattavuutta ja laatua sekä kehittää pelastustoimen palvelujen valtakunnallista yhdenmukaisuutta ja tehostaa toiminnan vaikuttavuutta. Lisäksi suuronnettomuuksiin ja muihin häiriötilanteisiin, poikkeusoloihin ja niihin kuuluviin väestönsuojelutilanteisiin varautumista pyritään parantamaan. Tärkeä elementti hätätilanteiden hoitoa on kyky kommunikoida kansalaisten kanssa heidän omalla äidinkielellään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että ruotsinkielisen pelastushenkilökunnan koulutusta tulee vahvistaa mahdollisimman ripeästi. 

Hallintovaliokunta piti lausunnossaan uudistuksen tavoitteita kannatettavina. Näiden tavoitteiden toteutuminen edellyttää toimivaa ja riittävän tiheää paloasemaverkostoa sekä toimivaa yhteistyötä sopimuspalokuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Hallintovaliokunta pitää tärkeänä, että pelastustoimen lähipalvelut säilyvät pääosin nykyisen kaltaisina ja vähintään nykyisen tasoisina, jotta nopean avun tuottaminen onnettomuustilanteissa voidaan varmistaa. Tämä on mahdollista vain varmistamalla riittävä rahoitus pelastustoimen tehtävien hoitamiseen. Hyvinvointialue päättää saamansa valtion rahoituksen kohdentamisesta tehtäviensä hoitamiseen. Laskennallisten kustannusten perusteet määritellään kuitenkin pelastustoimelle erikseen. Valiokunta pitää hallintovaliokunnan tavoin välttämättömänä, että uudistuksessa huolehditaan pelastustoimen riittävästä rahoituksesta sekä pelastustoimen lähipalvelujen säilyttämistä nykyistä vastaavalla tasolla. 

Sopimuspalokuntajärjestelmän toiminnan varmistaminen on pelastustoimen palvelujärjestelmän toimivuuden näkökulmasta elintärkeää. Sopimuspalokuntien merkitys pelastustoiminnan palvelujen tuottajana tai tukena korostuu erityisesti harvaan asutuilla alueilla. Hallintovaliokunta painottaa, että sopimuspalokuntien pitkän aikavälin toimintaedellytykset tulee turvata erilaisin toimenpitein. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy hallintovaliokunnan näkemyksiin. 

Hallintovaliokunta tähdensi, että pelastustoimi on säädettävässä lainsäädännössä erillinen ja asemaltaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon rinnasteinen toimiala myös hyvinvointialueella. Hyvinvointialue päättää kuitenkin itsehallintonsa nojalla omasta organisaatiostaan. Pelastustoimen tehtävät siirtyvät omana erillisenä toimialanaan hyvinvointialueen järjestämisvastuulle. Hallintovaliokunta korosti, että toimialat ovat ehdotetussa lainsäädännössä tasavertaisia. 

Uudenmaan erillisratkaisun vaikutukset pelastustoimessa

Hallintovaliokunta piti ehdotettua Uudenmaan erillisratkaisua myös pelastustoimen näkökulmasta perusteltuna. Uusimaa on muita maakuntia merkittävästi suurempi ja alueen olosuhteet poikkeavat muista maakunnista. Esimerkiksi alueen huomattavan suuri väestömäärä aiheuttaa myös pelastustoimelle erilaisia haasteita kuin muualla Suomessa. 

Hallintovaliokunta kiinnitti huomiota myös Helsingin kaupungin erityispiirteisiin, joita ovat pelastustoimen kannalta muun muassa kaupunkirakenteen aiheuttamat liikenteelliset haasteet ja pendelöinnin vaikutukset henkilömäärään perustuviin riskeihin. Pääkaupungissa on myös yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kannalta elintärkeitä toimintoja sekä kriittistä infrastruktuuria, palveluja ja toimintoja, jotka vaativat erilaista varautumista ja resursseja kuin muualla maassa. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että nämä erityispiirteet voidaan ottaa huomion myös pelastustoimen rahoituksen määräytymistekijöissä. 

Pelastuslaitokset ensihoitopalvelujen tuottajina

Voimassa olevan terveydenhuoltolain 39 §:n mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymän on järjestettävä alueensa ensihoitopalvelu. Se voi järjestää palvelun alueellaan hoitamalla toiminnan itse, yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin kuntayhtymän kanssa tai hankkimalla sen muulta palvelun tuottajalta. Tällä hetkellä kuusi sairaanhoitopiiriä tuottaa ensihoitopalvelun omana toimintanaan. Pelastuslaitos osallistuu ensihoitopalvelun tuottamiseen 14 sairaanhoitopiirissä. Seitsemässä sairaanhoitopiirissä on oman ja pelastuslaitoksen tuottaman ensihoidon lisäksi myös yksityisiä ensihoidon palveluntuottajia.  

Pelastustoimi on merkittävä palvelujen tuottaja sosiaali- ja terveystoimen vastuulla olevissa ensihoitopalvelutehtävissä. Pelastuslaitokset ja sopimuspalokunnat hoitavat valtaosan ensihoitopalveluun kuuluvasta ensivastetoiminnasta koko maassa. Pelastustoimi ei kuitenkaan ole osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa, vaan se on oma erillinen ja asemaltaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon rinnasteinen toimialansa myös hyvinvointialueella. Hallintovaliokunta piti lausunnossaan välttämättömänä, että pelastustoimen mahdollisuus tuottaa ensihoitopalveluja turvataan myös perustettavilla hyvinvointialueilla. Pelastustoimen ja ensihoidon tiiviin yhteyden tuoman synergiaedun säilyttäminen palvelutuotannossa on keskeinen peruste sille, että pelastustoimi siirretään hyvinvointialueiden järjestettäväksi. Tämä edellyttää pelastustoimen ja sosiaali- ja terveystoimen palvelurakenteen organisoimista yhdenmukaisen aluejaon ja järjestämismallin mukaisesti. 

Pelastustoimi voi ehdotetun lainsäädännön perusteella jatkossakin tuottaa ensihoitopalveluja hyvinvointialueen omana toimintana, kun hyvinvointialue järjestäjänä ja pelastustoimi tuottajana organisoidaan samaan oikeushenkilöön. HUS-yhtymällä on ehdotetun lainsäädännön mukaan järjestämisvastuu mm. terveydenhuoltolain 39 §:ssä tarkoitetusta ensihoitopalvelusta Uudellamaalla. HUS-alueella palvelut voidaan saadun selvityksen mukaan hankkia julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetun lain (1397/2016) 15 §:n 6 momentissa tarkoitettuna ns. käänteisenä sidosyksikköhankintana, koska Uudenmaan hyvinvointialueilla ja Helsingin kaupungilla on määräysvalta HUS-yhtymään.  

Valiokunta pitää hallintovaliokunnan tavoin tärkeänä, että Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin pelastuslaitokset voivat jatkossakin tuottaa ensihoitopalveluja. Kun pelastustoimella on mahdollisuus tuottaa ensihoitopalveluja, voidaan varmistaa tuottava synergia pelastustoimen ja kiireellisen ensihoidon resurssien käytössä ja taata tehokas toiminta onnettomuuden uhrien pelastamisen ja potilaiden hoidon rajapinnassa. Harkinta ensihoito- ja ensivastepalvelujen tuottamistavasta on kuitenkin sen järjestämisestä vastaavilla hyvinvointialueilla ja Uudellamaalla HUS-yhtymällä.  

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan esittämällä tavalla 3. lakiehdotuksen 5 §:n täydentämistä asetuksenantovaltuudella, jonka mukaan sisäministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin suurempiin kokonaisuuksiin koottujen tehtävien kustannusten jakamisesta ja korvauksista. Lisäksi ehdotetaan saman lakiehdotuksen 6 §:n muuttamista siten, ettei pelastustoimen palvelutasopäätöstä alisteta aluehallintoviraston vahvistettavaksi vaan aluehallintovirasto antaa asiasta valmisteluvaiheessa lausunnon. 

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että 3. lakiehdotuksen 11 §:n kriteerit siitä, mitä tarkoitetaan investointien laajakantoisuudella ja merkittävyydellä ovat varsin yleispiirteisiä (kpl 106). Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöksen täsmentämistä. 

Rahoitus

Hyvinvointialueiden rahoitusmalli

Valtion rahoituksesta hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle kuuluvien tehtävien kustannusten kattamiseen ehdotetaan säädettäväksi laissa hyvinvointialueiden rahoituksesta (7. lakiehdotus, jäljempänä myös rahoituslaki). Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu suurelta osin valtion rahoitukseen sekä osin asiakas- ja käyttömaksuihin. Koska valtio ottaa vastuun hyvinvointialueiden rahoittamisesta, siirtyvien tehtävien kustannuksia vastaava määrä kuntatalouden tuloja koko maan tasolla siirretään hyvinvointialueiden rahoitukseen kokonaisveroasteen nousun estämiseksi. Sote-uudistuksen myötä yli puolet (noin 59 %) kuntien käyttötalouden kustannuksista siirtyy hyvinvointialueille, kun kuntien lakisääteiset tehtävät vähenevät merkittävästi. Siirtyvien nettokustannusten arvioidaan valiokunnan saaman selvityksen mukaan olevan arviolta noin 20,6 mrd. euroa vuoden 2022 tasossa ja näistä sote-palvelujen osuuden arvioidaan olevan noin 20,16 mrd. euroa ja pelastustoimen noin 470 milj. euroa. 

Kustannusten ja tulojen siirto on koko maan tasolla kustannusneutraali. Sen sijaan kuntakohtaisesti siirtyvät kustannukset ja tulot voivat poiketa merkittävästi toisistaan. Kuntakohtaisia eroja kuitenkin rajoitetaan valtionosuusjärjestelmään esitettävillä muutoksilla sekä tasauselementeillä. Koko maan tasolla muutos on noin 22 milj. euroa positiivinen, joka johtuu siitä, että kuntien rahoitusvastuu lääkärihelikopteritoiminnan rahoittamisesta poistuu vuodesta 2023 alkaen.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan tämänhetkisen arvion mukaan kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmästä hyvinvointialueiden rahoitukseen siirtyvä määrä on noin 5,3 mrd. euroa. Veromenetysten korvauksista siirtyy yhteensä noin 1,8 mrd. euroa. Tämän lisäksi kunnilta hyvinvointialueille siirtyy 12,8 mrd. euroa kunnallisveroa sekä kolmasosa kuntien yhteisöveron tuotosta (0,67 mrd. euroa). Kunnallisveron siirto toteutetaan alentamalla kaikkien kuntien kunnallisveroprosenttia 12,39 prosenttiyksiköllä (vuoden 2020 tason laskelman arvio oli 13,26 %-yks.). 

Valtion rahoitus on laskennallista ja yleiskatteista. Sote-tehtävien laskennallinen rahoitus on pitkälti tarveperusteinen, ja se perustuu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen huhtikuussa 2020 julkaistuun tutkimukseen. Sote-palvelutarpeen (81,45 %) lisäksi mallissa huomioidaan asukasperusteisuus (13,4 %) sekä erilaisia hyvinvointialueiden olosuhteita kuvaavia määräytymistekijöitä (4 %), kuten vieraskielisyys, kaksikielisyys, asukastiheys, saaristolaisuus ja saamenkielisyys. Tämän lisäksi rahoitukseen sisältyy hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kuvaava kerroin (1 %). 

Pääosa (81,45 %) sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta kohdennetaan alueiden ikäryhmäkohtaisen asukasmäärän ja palvelutarpeiden perusteella. Tästä terveydenhuollon palvelutarpeen osuus olisi 48,185 prosenttiyksikkö, vanhustenhuollon palvelutarpeen osuus 16,112 prosenttiyksikköä ja sosiaalihuollon palvelutarpeen osuus 17,153 prosenttiyksikköä rahoituksesta. Rahoituksen taso tarkistetaan vuosittain, jolloin otetaan huomioon arvioitu palvelutarpeen ja kustannustason kasvu sekä hyvinvointialueiden mahdolliset tehtävien ja velvoitteiden muutokset. Lisäksi hyvinvointialueelle myönnetty laskennallinen rahoitus tarkistetaan vuosittain jälkikäteen koko maan tasolla vastaamaan toteutuneita kustannuksia. Näin pyritään varmistamaan, ettei laskennallinen rahoitus irtaannu todellisista kustannuksista. 

Siirtymäkauden kustannuksia varten sosiaali- ja terveydenhuollon sosiaalimenojen palvelutarvearvioon lisätään 0,2 prosenttiyksikköä vuosina 2023—2029. Palvelutarpeen arvioitu kasvu huomioidaan täysimääräisesti uudistuksen voimaantulovuoden ja sitä seuraavan vuoden (esityksessä ehdotetut vuodet 2023 ja 2024) rahoituksen tasossa, mutta sen jälkeen palvelutarpeen kasvu huomioidaan 80-prosenttisesti. Vuosittainen rahoituksen muutos nykytilanteeseen verrattuna on siirtymäkauden lopulla (v. 2029) enintään +200 e/asukas ja -100 e/asukas. Enimmäismuutoksen ylittävä osuus tasataan toistaiseksi pysyvällä siirtymätasauksella. 

Pelastustoimen rahoitus kohdennettaisiin hyvinvointialueen asukasluvun (65 %), asukastiheyden (5 %) ja riskitekijöiden (30 %) perusteella. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan näkemykseen (s. 8) siitä, että yleiskatteellinen ja laskennallinen, pääosin palvelutarpeisiin sekä pelastustoimen osalta asukaslukuun, asukastiheyteen ja riskitekijöihin pohjautuva rahoitus on lähtökohdiltaan perusteltu malli resurssien jakamiseen. Malli perustuu vahvaan tietopohjaan, joka on huomattavasti kattavampi kuin nykyinen kuntien valtionosuusjärjestelmässä käytettävä tietoperusta. Huomioon on otettu ne tutkimusaineistoon perustuvat tekijät, joilla on selvästi osoitettua merkitystä hyvinvointialueen asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön tarpeisiin ja kustannuksiin sekä muutamat alueellisiin erityispiirteisiin liittyvät tekijät. Rahoitusmallissa tarvetekijöiden rooli korostuu, minkä voidaan katsoa olevan linjassa yleisten sosiaali- ja terveyspoliittisten tavoitteiden kanssa. Se luo osaltaan pohjaa yhdenvertaisempien palvelujen toteutumiseen eri alueiden välillä. 

Valiokunta toteaa, että hyvinvointialueiden erityispiirteet tulevat huomioiduksi myös pelastustoimen rahoituskriteereissä. Pelastustoimen laskennallinen rahoitus edustaa valiokunnan näkemyksen mukaan kokonaismallia, jossa huomioidaan kasvualueet asukasmäärän kriteerissä ja harvaan asutut alueet asukastiheyden kriteerissä. Riskikerroin on kriteeri, joka huomioi pelastustoimen palvelutason eli kansalliset, alueelliset ja paikalliset tarpeet ja onnettomuuksiin liittyvät tai muut uhat. 

Valtiovarainvaliokunta pitää lausunnossaan (s. 27) tärkeänä, että lapsibudjetointi vakiinnutetaan käyttöön vuoden 2023 talousarvioesityksessä, jolloin myös hyvinvointialueiden varsinaisen toiminnan on tarkoitus käynnistyä. Valtiovarainvaliokunta toteaa, että valtioneuvoston kanslia on asettanut työryhmän selvittämään lapsibudjetointia osana kansallista lapsistrategiaa. Tavoitteena on edistää lasten oikeuksia ja lapsivaikutusten arviointia talousarvioprosessissa ja hallinnon eri tasoilla. Valtiovarainvaliokunnan mukaan on tärkeää, että lapsivaikutusten arviointi tukee valtioneuvoston, hyvinvointialueiden ja kuntien päätöksentekoa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan huomioihin. YK:n lapsen oikeuksien komitean mukaan sopimusvaltion tulisi ottaa kaikki lasten oikeudet huomioon talousarvioprosessiensa kaikissa vaiheissa ja kaikissa hallintojärjestelmissään kansallisella sekä paikallisella tasolla. Valiokunta korostaa sote-järjestämislain 7 §:n 2 momentin velvoitetta, jonka mukaan hyvinvointialueen on otettava päätöksenteossaan huomioon päätöstensä arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin, kuten esimerkiksi lapsiin. Valiokunta toteaa, että lapsibudjetoinnin kehittäminen edellyttää tiivistä yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden kesken, koska niillä molemmilla tulee olemaan jatkossa vastuuta lasten palveluista. Tämän rajapintayhteistyön kehittäminen edellyttää toimijoilta uusien toimintatapojen ja yhteistyörakenteiden kehittämistä. Lapsibudjetoinnin käyttöönotto vaatii myös yhtenäiset tiedonmääritykset sen toteutusta sekä siihen liittyvää lapsivaikutusten arviointia varten. Valiokunta pitää tärkeänä, että valtioneuvosto valmistelee lapsibudjetoinnin toteutusta käyttöönotettavaksi hyvinvointialueilla vuosittaisessa talousarviossa mahdollisimman pian hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymisestä. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus 13

Rahoituksen riittävyys

Rahoituksen riittävyyteen vaikuttaa yhtäältä hyvinvointialueille kohdistettavan kokonaisrahoituksen taso sekä toisaalta ne tekijät, joiden perusteella rahoitus kohdennetaan yksittäisille hyvinvointialueille.  

Hallituksen esityksen mukaan hyvinvointialueiden koko maan rahoituksen tasoa korotetaan vuosittain siten, että rahoituksen tasossa otetaan etukäteen huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kasvu, kustannustason nousu sekä hyvinvointialueiden mahdolliset uudet tehtävät. Jälkikäteen tarkistetaan vuosittain valmistuneiden tilinpäätöstietojen perusteella hyvinvointialueiden koko maan tason toteutuneet kustannukset vastaamaan kyseisen tilinpäätösvuoden laskennallisia kustannuksia. Pelastustoimen osalta ei huomioida vastaavaa palvelutarpeen kasvua. Palvelutarpeen muutoksen arvioinnin perusteena käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämän sosiaalimenojen analyysimallin, SOME-mallin mukaista arvioitua palvelutarpeen kasvua. 

SOME-malli perustuu nykyiseen ikäryhmäkohtaiseen palvelujen käyttöön, jonka pohjalle tehdään arviot tulevasta palvelujen käytöstä. Keskeisenä ajurina mallissa on väestörakenteen muutokset. Väestön ikääntyminen siis näkyy mallissa palvelutarpeen kasvuna tulevina vuosina. SOME-mallin mukaan väestön ikärakenteen muutoksesta aiheutuvaksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeen kasvuksi arvioidaan vuosina 2023—2027 keskimäärin noin 1 prosentti vuosittain. 

Hyvinvointialueille myönnetään ehdotetun rahoituslain 3 §:n mukaan valtion rahoitusta hyvinvointialueen asukasmäärän, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tarvetta kuvaavien tekijöiden, asukastiheyden, vieraskielisyyden, kaksikielisyyden, saaristoisuuden, saamenkielisyyden, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimien ja pelastustoimen riskitekijöiden perusteella. Rahoitus perustuu pääasiassa sosiaali- ja terveydenhuollon ennakoituun palvelutarpeeseen. Palvelutarvetekijät perustuvat hallituksen esityksen mukaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen huhtikuussa 2020 julkaistuun tutkimukseen. 

Rahoituslakiehdotuksen 11 §:ssä säädetään niistä edellytyksistä, joiden vallitessa yksittäisellä hyvinvointialueella olisi oikeus saada laskennallisen rahoituksen lisäksi valtiolta lisärahoitusta se määrä, joka on tarpeen perustuslain turvaamien palvelujen vaarantuessa.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että ratkaisevassa asemassa sote-palvelujen sekä pelastustoimen järjestämistehtävän asianmukaisen hoitamisen turvaamisessa on valtion kokonaisrahoituksen riittävyys ja sen oikea kohdentaminen. Hyvinvointialueiden riittävän rahoituksen turvaamiseksi ehdotettu rahoitusmalli perustuu palveluista aiheutuviin kokonaiskustannuksiin, palvelutarpeen kasvuun, kustannustaso muutokseen sekä palvelutarvetta kuvaaviin tekijöihin ja eräisiin muihin määräytymistekijöihin sekä tarvittaessa valtion lisärahoitukseen. Valiokunta pitää hallituksen esityksessä valittuja lähtökohtia rahoituksen riittävyyden näkökulmasta perusteltuina. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan näkemykseen (s. 9) ja toteaa, että rahoitusmalli antaa riittävän hyvän lähtökohdan uudistukselle. Sosiaali- ja terveysvaliokunta valtiovarainvaliokunnan (s. 9) sekä talousvaliokunnan (s. 5—6) tavoin toteaa, että rahoitusmallin toimivuutta ja rahoituksen riittävyyttä on seurattava ja arvioitava sekä tarvittaessa korjattava. Perustuslakivaliokunta toteaa (kpl 106), että hyvinvointialueiden rahoitusta koskeva sääntely ei kokonaisuutena arvioiden muodostu perustuslain 19 §:n 3 momentin kannalta ongelmalliseksi.  

Palvelutarvetta kuvaavat ja muut määräytymistekijät. Perustuslakivaliokunta on pitänyt olennaisena, että sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen on riittävästi vastattava palvelutarvetta ja turvattava se, etteivät sosiaali- ja terveyspalveluista perittävät asiakasmaksut suuruudellaan siirrä palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin (PeVL 15/2018 vp, s. 23). Ehdotetun rahoituslain 3 §:n sääntelystä perustuslakivaliokunnalla ei sinänsä ole huomautettavaa (kpl 96). Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota siihen, että palvelutarvetekijöissä tulee ottaa huomioon paitsi terveydenhuollon myös sosiaalihuollon kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä laajasti. Lisäksi on välttämätöntä jatkuvasti arvioida tarvetekijöinä huomioon otettavien seikkojen luetteloa ja niiden painokertoimia. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on nostettu esiin huoli siitä, kuinka hyvin tarvekertoimessa käytetyt tarvetekijät kuvaavat hyvinvointialueiden tosiasiallista palvelutarvetta ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Myös valtiovarainvaliokunnan sekä talousvaliokunnan kuulemisissa on kiinnitetty asiaan huomiota (VaVL 1/2021 vp, s. 8 ja TaVL12/20201 vp s. 5—6). Huomiota on kiinnitetty mm. siihen, että tarvevakio ei ota huomioon toiminnan tehokkuudesta riippumattomia eroja kustannustasossa maan eri osien välillä, vaikka palkat, vuokrat ja monet muut kustannustekijät vaihtelevat eri alueilla ja ovat pääosin korkeammat kasvukeskuksissa kuin taantuvilla alueilla ja syrjäseuduilla. Ongelmalliseksi on nähty myös se, että lisärahoitus ohjautuu tarvevakion kautta alueille, joissa kustannustaso ei välttämättä nouse samassa tahdissa kuin kasvukeskuksissa. Myös mallin sairausluokituksia on pidetty puutteellisina, koska ne jättävät huomioimatta ison osan erikoissairaanhoidossa kuluja aiheuttavista potilaista. Esimerkiksi HUSin tautiryhmistä se kattaa vain 54 prosenttia. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että palvelutarvetta kuvaavina tekijöinä on huomioon otettu ne tutkimusaineistoon perustuvat tekijät, joilla on selvästi osoitettua merkitystä hyvinvointialueen asukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen käytön tarpeisiin ja kustannuksiin sekä muutamat alueellisiin erityispiirteisiin liittyvät tekijät. Valiokunta pitää perusteltuna, että rahoitusmallin lähtökohdaksi on valittu rahoitusmalli, jonka tarkoituksena on varmistaa, että julkinen valta turvaa perusoikeuksien toteutumisen suuntaamalla rahoituksen keskeisiltä osiltaan palvelutarpeen perusteella eri puolilla maata. 

Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarvetta kuvaavaa mallia on kehitetty jo pitkään THL:n ja sen edeltäjän Stakesin toimesta. Myöskään sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituselementtinä se ei ole uusi vaan THL:n aiempaan tutkimukseen perustuva tarvekerroin on jo käytössä osana nykyistä kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmää. Uusin tutkimus perustuu aiempaa parempaan aineistoon ja kattaa laajemman joukon sairauksia sekä sosiaalihuollon palvelutarvetta kuvaavia tekijöitä. Tutkimus on julkaistu vuonna 2020. THL:n tutkimusraportissa on kuvattu kattavasti käytetyt tutkimusaineistot. Aineistoina käytetään pääosin THL:n kokoamia valtakunnallisista rekistereistä poimittuja yksilötason tietoja. Terveyden- ja vanhustenhuollon käyttötiedot perustuvat pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteriin. Nämä käyttötiedot on muunnettu kustannuksiksi hyödyntämällä keskimääräisiä kansallisia yksikkökustannuksia. Sosiaalihuollon avopalveluista ei ole käytettävissä koko väestön kattavia käyttötietoja. Tämän vuoksi sosiaalihuollon kertoimet arvioidaan niiltä alueilta, joista on saatavilla sosiaalihuollon avopalvelujen käyttötiedot. Valiokunta kuitenkin korostaa, ettei mittareiden puute saa johtaa sosiaalisten palvelutarpeiden riittämättömään huomioimiseen rahoituksessa. 

Jatkovalmistelussa on perusteltua arvioida mm. aluekohtaisia kustannustekijöitä sekä muita rahoitukseen vaikuttavia määräytymistekijöitä ja painokertoimia. Laskentamallin on myös pystyttävä reagoimaan hyvinvointialueiden osin nopeastikin muuttuviin palvelutarpeisiin, mutta samalla on varmistettava rahoituksen ennakoitavuus. 

Rahoituslakiesityksen mukaisesti tarvetekijät ja niiden painokertoimet tarkistetaan ensimmäisen kerran vuoden 2023 rahoituksesta lukien. Jatkossa palvelujen tarvetta ja kustannuksia kuvaavista tarvetekijöistä ja niiden painokertoimista säädetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimukseen perustuen vähintään neljän vuoden välein. Painokertoimet säädetään lisäksi valtioneuvoston asetuksella hyvinvointialueiden tehtävämuutoksen yhteydessä ottamalla painokertoimissa huomioon tehtävämuutoksesta aiheutuva laskennallinen vaikutus. 

THL on sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan käynnistänyt palvelutarvemallin jatkotutkimuksen yhdessä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) kanssa ja se on tarkoitus toteuttaa niin, että tuloksia olisi saatavilla vuoden 2022 alussa. Näin ollen ne olisi mahdollista ottaa huomioon vuoden 2023 hyvinvointialueiden rahoituksessa. THL pyrkii myös jatkuvasti kehittämään mallin sairausluokitusta. Sosiaalihuollolle määritetään mallissa oma tarvekerroin. Valiokunta pitää jatkotutkimusta tärkeänä ja toteaa samalla, että tarvetekijöiden kehittäminen on jatkuvaluonteista kehitystyötä. Valiokunta toteaa, että tarvekerroinmallin tarkennukset ovat välttämättömiä ennen uudistuksen voimaantuloa, jotta uudistus voidaan toimeenpanna tasapuolisesti. Valiokunta pitää tärkeänä, että ulkopuoliset asiantuntijat voivat arvioida THL:n tarvekerroinmallia. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus 5). 

Hintaindeksi. Kustannustason muutoksen vaikutus valtion rahoitukseen määräytyy rahoituslain 8 §:n mukaan hyvinvointialueen hintaindeksin perusteella. Indeksi muodostuu yleisestä ansiotasoindeksistä (0,60), kuluttajahintaindeksistä (0,30) ja hyvinvointialuetyönantajan sosiaaliturvamaksujen vuotuisesta muutoksesta (0,10). Perustuslakivaliokunta pitää mahdollisena (kpl 99), että valtion hyvinvointialueille osoittama rahoitus erkaantuu vähitellen palvelujen todellisista järjestämiskustannuksista erityisesti sellaisilla alueilla, joissa kustannustaso on korkea. Perustuslakivaliokunnan mielestä sääntelyä indeksin rakenteesta voi olla aiheellista muuttaa. Vähintäänkin on välttämätöntä seurata indeksin ja todellisten järjestämiskustannusten vastaavuutta.  

Hyvinvointialueiden kustannusindeksin osalta sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että se on pyritty muodostamaan siten, että hyvinvointialueet eivät itse voi vaikuttaa päätöksillään sen kehitykseen. Jos hyvinvointialueiden kustannusindeksissä käytettäisiin esimerkiksi yleisen ansiotasoindeksin sijasta hyvinvointialueiden ansiotasoindeksiä, hyvinvointialueilla ei valtiovarainministeriön arvion mukaan olisi kannusteita ansiotasokehityksen hillintään, koska valtio rahoittaisi palkankorotuksen täysimääräisesti. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy kuitenkin edellä todettuun perustuslakivaliokunnan huoleen, ja toteaa, että hintaindeksin ja todellisten järjestämiskustannusten vastaavuutta on seurattava uudistuksen voimaantulon jälkeen perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla ja muutettava indeksin rakennetta, jos rahoitus erkaantuu todellisista kustannuksista.  

Pelastustoimen rahoituksen määräytymistekijät. Pelastustoimen rahoitus määräytyisi rahoituslain 4 luvun mukaisesti asukasmäärän, asukastiheyden ja riskitekijöiden perusteella. Asukaskohtaisesti suoritettavan osuuden painoarvo koko maan tason hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa olisi 13,424 prosenttia. Pääpaino olisi sote-palvelujen tarvetta kuvaavien sekä niihin kytkeytyvien olosuhdetekijöiden osuudella, jonka painoarvo olisi 85,576 prosenttia. Lisäksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen painoarvo olisi 1 prosentti. 

Pelastustoimen palvelut eroavat sosiaali- ja terveystoimen palveluista siinä, että lähes kaikki pelastustoimen palvelut viedään asiakkaan luo (pelastustoiminta onnettomuustilanteissa) tai tuotetaan asiakkaan luona (palotarkastukset, turvallisuusviestintä, koulutus). Tämä edellyttää riittävän tiheää paloasemaverkkoa. Pelastustoimen toimintavalmiudella ja paloasemaverkostolla on suuri merkitys myös pelastustoimen hoitaman ensivasteen näkökulmasta. Valiokunta toteaa, että alueiden erityispiirteet tulevat huomioiduksi hyvinvointialueen pelastustoimen rahoituskriteereissä. Pelastustoimen laskennallinen rahoitus edustaa kokonaismallia, jossa rahoituksen riittävyyden näkökulmasta kohdennetaan rahoitus pelastustoimen palvelutason edellyttämällä tavoin eri hyvinvointialueille.  

Lisärahoituksen myöntäminen ja maksaminen. Rahoituslakiehdotuksen 11 §:n 1 momentin nojalla yksittäisellä hyvinvointialueella olisi oikeus saada laskennallisen rahoituksen lisäksi valtiolta lisärahoitusta se määrä, joka on tarpeen perustuslain 19 §:n 3 momentissa tarkoitettujen riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen sekä perustuslain 7, 15, ja 20 §:ssä tarkoitettuihin perusoikeuksiin kytkeytyvien pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi riittävien palvelujen turvaamisen. Hallituksen esityksen mukaan (s. 945) voimavarojen riittävyyttä tulee tällöin arvioida viime kädessä yksilöiden palvelutarpeen, eikä keskimääräisen väestön perusteella. 

Lisärahoituksen saaminen ja määrä sidotaan 11 §:ssä palvelujen järjestämisen vaarantumiseen ja toisaalta tarpeeseen. Kynnys lisärahoituksen saamiseen ei perustuslakivaliokunnan mielestä muodostu tässä suhteessa liian korkeaksi (PeVL 15/2018 vp, s. 23; PeVL 65/2018 vp s. 27). Hyvinvointialueen rahoituksen riittävyyden ja perustuslain 19 §:n 3 momentin mukaisten oikeuksien turvaamisen kannalta merkityksellistä on, että lisärahoituksen saamiseen on edellytysten täyttyessä oikeus, eikä myöntäminen riipu tältä osin valtioneuvoston harkinnasta. Perustuslakivaliokunta kiinnittää tältä kannalta huomiota rahoituslain 26 §:n 1 momentin sanamuotoon, jota on selvyyden vuoksi syytä muuttaa korvaamalla ilmaisu "voidaan myöntää" esimerkiksi ilmaisulla "myönnetään". 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että rahoituslain 26 §:n 1 momentti muutetaan perustuslakivaliokunnan toteamalla tavalla ("voidaan myöntää" korvataan ilmaisulla "myönnetään"), jotta valiokunnan toteamaa epäselvyyttä ei synny. Valiokunta korostaa valtion vastuuta valtion rahoitukseen perustuvassa järjestelmässä ja painottaa, että hyvinvointialueella on oikeus saada valtiolta lisärahoitusta se määrä, joka on tarpeen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi näiden palvelujen järjestämisen.  

Arvio hyvinvointialueiden rahoituksesta vuosina 2023—2030

Hyvinvointialueiden rahoituksen kehittymistä vuodesta 2023 eteenpäin on uudistuksen valmistelussa kuvattu rahoituksen painelaskelmalla. Laskelmalla pyritään kuvaamaan käytettävissä olevalla tiedolla, miten rahoitus kehittyy alueittain. Laskelmassa joudutaan tekemään lukuisa määrä oletuksia, joten tuloksiin tulee suhtautua varauksella.  

Laskelman pohjan muodostaa kunnilta siirtyvät kustannukset (vuoden 2022 tasossa), rahoituksen määräytyminen poikkileikkaustilanteessa sekä siirtymäajan rahoitus. Rahoitus kasvaa laskelmassa koko maan tasolla rahoituslain mukaisesti arvioidun palvelutarpeen ja hintojen muutosten johdosta. Lisäksi laskelmassa on huomioitu rahoitukseen sisältyvä palvelutarpeen määräaikainen korotus 0,2 prosenttiyksiköllä vuosille 2023—2029. Vuodesta 2025 lähtien arvioidusta kasvusta huomioidaan 80 prosenttia. Laskelmassa ei ole huomioitu mahdollista rahoituksen jälkikäteistarkastusta tai alueiden lisärahoitustarpeita eikä myöskään mahdollisia tulevia tehtävämuutoksia.  

Valiokunta toteaa, että pidemmän aikavälin painelaskelmia tarkennetaan jatkossa ja saadun selvityksen mukaan seuraava ennuste valmistuu syksyllä 2021. Laskelma antaa kuitenkin valiokunnan näkemyksen mukaan käytettävissä olevan tiedon valossa parhaan arvion ennustetusta rahoituksen alueittaisesta kokonaiskehityksestä, vaikka laskelmaan liittyy epävarmuustekijöitä.  

Taulukko: Arvio siirtyvistä kustannuksista 2022 ja aluekohtaisesta rahoituksen kehityksestä 2023—2030; Hyvinvointialueiden rahoituksen painelaskelma 

Arvio hyvinvointialueiden rahoituksesta, milj. euroa 

2022 

2023 

2024 

2026 

2028 

2030 

Helsinki 

2 350 

2 442 

2 527 

2 693 

2 900 

3 135 

Vantaa + Kerava 

822 

862 

907 

1 012 

1 140 

1 259 

Länsi-Uusimaa 

1 566 

1 630 

1 691 

1 808 

1 954 

2 122 

Itä-Uusimaa 

337 

350 

366 

402 

446 

484 

Keski-Uusimaa 

671 

700 

726 

778 

844 

920 

Varsinais-Suomi 

1 817 

1 882 

1 956 

2 133 

2 324 

2 515 

Satakunta 

865 

891 

913 

972 

1 036 

1 106 

Kanta-Häme 

633 

654 

677 

732 

802 

863 

Pirkanmaa 

1 930 

2 002 

2 068 

2 226 

2 407 

2 602 

Päijät-Häme 

765 

792 

822 

893 

982 

1 067 

Kymenlaakso 

698 

717 

735 

770 

820 

874 

Etelä-Karjala 

520 

535 

549 

577 

614 

656 

Etelä-Savo 

618 

634 

650 

680 

721 

766 

Pohjois-Savo 

1 052 

1 082 

1 111 

1 169 

1 250 

1 337 

Pohjois-Karjala 

659 

682 

705 

762 

835 

905 

Keski-Suomi 

991 

1 027 

1 066 

1 160 

1 278 

1 388 

Etelä-Pohjanmaa 

772 

794 

821 

883 

947 

1 013 

Pohjanmaa 

662 

684 

705 

746 

803 

863 

Keski-Pohjanmaa 

271 

279 

288 

305 

327 

351 

Pohjois-Pohjanmaa 

1 546 

1 602 

1 657 

1 783 

1 930 

2 087 

Kainuu 

320 

328 

338 

362 

390 

416 

Lappi 

770 

798 

828 

897 

982 

1 064 

Manner-Suomi 

20 635 

21 365 

22 104 

23 742 

25 731 

27 792 

Rahoitusmallin kokonaisuuden seuranta

Sosiaali- ja terveysvaliokunta kiinnittää perustuslakivaliokunnan tavoin (kpl 106) huomiota edellä mainittujen erityisten seurantatarpeiden lisäksi siihen, että myös rahoituksen kokonaisuuden riittävyyttä on välttämätöntä tarkastella (ks. myös VaVL 1/2021 vp, s. 9). Perustuslain 19 §:n 3 momentin kannalta rahoitusjärjestelmän käynnistämisvaiheessa olisi perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan perusteltua ottaa huomioon myös hyvinvointialueiden hoidettavaksi siirtyvä hoitovelka ja covid-19-epidemian aiheuttamat vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuoltoon. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että hyvinvointialueen rahoituksen riittävyyden sekä hyvinvointialueiden rahoituslain mukaisten kriteerien toimivuuden arviointiin liittyy oleellisesti vuosittainen hyvinvointialueiden ohjaus- ja arviointiprosessi, jonka avulla tunnistetaan ennakoivasti toimintaympäristössä tapahtuvia, sekä paikallisia että valtakunnallisia, muutoksia. Hyvä ennakointi mahdollistaa myös palveluiden ja toimintatapojen kehittämisen taloudellisen tasapainon säilyttämiseksi. Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että tarvetekijöitä ja rahoituksen kokonaisuutta on tärkeä pitkällä tähtäimellä kehittää suuntaan, jossa kannustetaan yhä enemmän ennaltaehkäisevään toimintaan. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa lisäksi, että rahoitusmallia tulee seurata ja arvioida myös siitä näkökulmasta, etteivät sote-palveluista perittävät asiakasmaksut muodostu liian korkeiksi ja suuruudellaan siirrä palveluja niitä tarvitsevien ulottumattomiin. Riittävät palvelut on turvattava koko maassa jokaiselle asukkaalle. 

Kustannusten kasvun hillintä

Valtiovarainvaliokunta toteaa lausunnossaan (s. 11), että kannustimet kustannusten kasvun hillintään ovat esityksessä suhteellisen vähäisiä, ja alueilla arvioidaan olevan kannustin käyttää kaikki se rahoitus, joka niille myönnetään. Toisaalta valiokunta tuo esille, että tiukka budjettikurikaan ei olisi ongelmatonta, sillä silloin hyvinvointialueet saattaisivat joutua tinkimään palveluiden laadusta ja saatavuudesta selvitäkseen lakisääteisistä tehtävistään. 

Myös talousvaliokunta toteaa, että ehdotetussa järjestelyssä on vaarana, että syntyy eräänlaisen yhteisen resurssin ongelma: budjetoitujen kustannusten ylittyessä, ylimenevä osuus katetaan hyvinvointialuetta laajemmalta väestöltä (koko maa) kerättävillä veroilla.  

Myös valiokuntien asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että rahoitusmalliin ei sisälly riittävästi sellaisia kannustimia, jotka tukisivat menojen kasvun hillintää. Koska hyvinvointialueille ei synny kannustimia esim. verotuksen kautta, rahoitusmalliin tulisi sisältyä mekanismeja, jotka ohjaisivat alueita vahvemmin kustannustehokkaaseen toimintaan. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy edellä todettuihin näkemyksiin. Valtiovarainvaliokunnan tavoin (s. 11) sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin toteaa, että hallituksen esitys sisältää useita kustannusten kasvun hillintää tukevia elementtejä. Keskeisenä menettely, jolla hyvinvointialueiden rahoitus tarkistetaan etukäteen 80-prosenttisesti vastaamaan arvioitua palvelutarpeen kasvua vuodesta 2025 lukien. Myös rahoituksen laskennallisuus ja yleiskatteisuus kannustavat kustannustehokkuuteen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa lisäksi, että ehdotetussa hyvinvointialueiden rahoituslaissa on pyritty ensisijaisesti huolehtimaan siitä, että rahoitusmalli turvaa hyvinvointialueiden riittävän rahoituksen. Valtiorahoitteisessa mallissa valtiolla on vastuu huolehtia siitä, että hyvinvointialueilla on käytännön edellytykset suoriutua tehtävistään. Tehtävistä säädettäessä on huolehdittava rahoitusperiaatteen mukaisesti hyvinvointialueiden tosiasiallisista edellytyksistä suoriutua velvoitteistaan. Ratkaisevassa asemassa palvelujen järjestämistehtävän asianmukaisen hoitamisen turvaamisessa on nimenomaan valtion rahoituksen riittävyys ja sen oikea kohdentaminen. Valiokunnan näkemyksen mukaan myös palvelujen integroiminen samalle vastuutaholle kannustaa toteuttamaan palvelut mahdollisimman oikea-aikaisesti siten, että yksittäisten ihmisten hoidon tai muun palvelun tarve ei pääse pahenemaan. 

Uudistuksen vaikutus kustannusten kasvun hillintään riippuu valiokunnan näkemyksen mukaan myös siitä, missä määrin valtio pystyy ohjaamaan hyvinvointialueita kustannustehokkaaseen toimintaan turvaamalla kuitenkin tarpeen mukaiset palvelut. 

Valiokunta toteaa, että rahoitusmallin toimivuutta on seurattava ja arvioitava onko valtiorahoitteista mallia tarpeen muuttaa kustannusten kasvua tehokkaammin hillitsevämmäksi. 

Investointien rahoitus ja ohjaus

Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu hallituksen esityksen mukaan rahoituslain mukaiseen valtion rahoitukseen eikä sisällä erillistä investointien rahoitusta.  

Hyvinvointialuelakiehdotuksen 15 §:ssä säädetään investointien rahoittamista pitkäaikaisella lainalla koskevasta menettelystä, joka muodostaa poikkeuksen hyvinvointialueiden pitkäaikaisen lainan ottamista koskevalle 115 §:n mukaiselle kiellolle. Hyvinvointialueet voivat toteuttaa investointeja vain valtioneuvoston lainanottovaltuuden puitteissa.  

Sote-järjestämislakiehdotuksen 26 §:n ja pelastustoimen järjestämislakiehdotuksen 11 §:n mukaan hyvinvointialue saa toteuttaa investoinnin ja investointia vastaavan sopimuksen tai pitkävaikutteisen hyödykkeen luovutuksen vain, jos sosiaali- ja terveysministeriö tai sisäministeriö on hyväksynyt sen osana hyvinvointialueen investointisuunnitelmaa. 

Perustuslakivaliokunta toteaa, että sääntely kaventaa hyvinvointialueiden itsehallintoa (kpl 103). Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että investointien rahoitus ei hyvinvointialuelakiehdotuksen 15 §:n mukaan lähtökohtaisesti perustu hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutarpeisiin vaan niiden lainanhoitokykyyn. Perustuslakivaliokunta painottaa edellä sanotun mukaisesti perusoikeuksien toteuttamisvelvoitteeseen kuuluvaa valtion vastuuta huolehtia siitä, että hyvinvointialueilla on käytännön edellytykset suoriutua tehtävistään. Perustuslakivaliokunta toteaa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan on syytä täydentää sääntelyä palvelutarpeiden edellyttämien investointien — laajasti ymmärrettynä — turvaamiseksi hyvinvointialueilla.  

Sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelma voidaan jättää hyväksymättä muun muassa, jos on ilmeistä, että siihen sisältyvä vaikutuksiltaan laajakantoinen tai taloudellisesti merkittävä investointi tai investointia vastaava sopimus voitaisiin toteuttaa kustannustehokkaammin hyvinvointialueiden välisenä yhteistyönä. 

Perustuslakivaliokunta toteaa (kpl 105), että ehdotettuun sääntelyyn sisältyy nimenomaiset säännökset siitä, mitä tarkoitetaan sen soveltamista määrittävällä laajakantoisella tai muutoin merkittävällä investoinnilla. Investointien laajakantoisuuden ja merkittävyyden kriteerit ovat perustuslakivaliokunnan mielestä kuitenkin varsin yleispiirteisiä ja niitä on syytä täsmentää. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on tuotu esiin investointivaltuuden olevan erittäin kireä ja se voi sellaisenaan vaarantaa palvelujen saatavuuden sekä vaikeuttaa merkittävästi palvelujen toteutusta. Investointien ohjaus- ja rahoitusjärjestelmän (hyvinvointialueiden investointisuunnitelma neljäksi vuodeksi, valtioneuvoston vuosittain myöntämä lainanottovaltuus pitkäaikaisille lainoille ja mahdollinen valtiontakaus niille sekä investointien rahoitus poistojen kautta osana käyttökustannusten rahoitusjärjestelmää) ei katsota kohdentavan investointeihin käytettävissä olevia resursseja eri hyvinvointialueiden erilaisten investointitarpeiden mukaisesti. Kuulemisissa on tuotu esiin, että ehdotettu ratkaisu ei mahdollistaisi kaikilla hyvinvointialueilla nykyisten toimitilojen asianmukaista ylläpitoa ja asettaisi joidenkin hyvinvointialueiden selviytymiskyvyn kyseenalaiseksi. 

Valiokunta toteaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen investoinnit ovat elimellinen ja välttämätön osa palvelujen toteutusta. Investoinneilla on siten keskeinen merkitys perustuslain tarkoittamien palvelujen turvaamisessa. Näin ollen niiden rahoitus ei voi perustua ensisijaisesti hyvinvointialueiden lainanottokykyyn vaan palvelutarpeeseen. Valtioneuvoston on siten investointeja ja lainanottovaltuutta koskevassa ohjauksessa ja päätöksenteossaan huolehdittava siitä, että rahoitusperiaate toteutuu myös hyvinvointialueiden investointien osalta.  

Valiokunta toteaa, että hyvinvointialueesta annettavan lain 15 §:ää on tarpeen muuttaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelutarpeiden edellyttämien investointien turvaamiseksi hyvinvointialueilla. Esityksen mukaisella lainanottovaltuuden muuttamista koskevalla 15 §:n 3 momentin säännöksellä (ns. lisälainanottovaltuus) on tarkoitus turvata perustuslakivaliokunnan lausunnossa tarkoitettuja palvelutarpeen edellyttämiä investointeja. Valiokunta ehdottaa, että perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta siitä poistetaan kiireellisyysedellytys. Tämän poiston myötä valtioneuvoston tulee muuttaa hyvinvointialueen lainanottovaltuutta aina, jos investointi on välttämätön hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen tuottamisen jatkuvuuden kannalta tai lainsäädännössä edellytettyjen palvelujen turvaamiseksi eikä investointitarvetta voida kattaa muulla tavoin. Kun lisälainanottovaltuuden edellytyksiä näin väljennetään, on valiokunnan käsityksen mukaan valtioneuvoston investointeja ja lainanottovaltuutta koskevassa päätöksenteossaan huolehdittava siitä, että rahoitusperiaate toteutuu myös hyvinvointialueiden investointien osalta ensisijaisesti palvelutarpeeseen perustuen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa lisäksi, että perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta sote-järjestämislain 26 §:n 3 momentin ja pelastustoimen järjestämislain 11 §:n 3 momentin sisältämiä investointien laajakantoisuuden ja merkittävyyden kriteerejä täsmennetään.  

Valiokunta painotta lisäksi, että lainanottovaltuuksien riittävyyttä ja investointien ohjausta koskevan menettelyn toimivuutta tulee seurata ja arvioida. Tarvittaessa tulee käynnistää investointijärjestelmän laajempi kehittämisen tarkastelu ja muuttaa investointien rahoitusta ja siihen liittyvää menettelyä koskevaa sääntelyä. Lisäksi lainanhoitokatteen laskentatapaa tulee tarvittaessa muuttaa nopeammalla aikataululla. 

Rahoituksen kohdentuminen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusteella

Sekä kuntien peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmään että hyvinvointialueiden rahoitukseen esitetään kuuluvaksi hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusteella jaettavaa osuutta. 

Valtionosuusjärjestelmään sisältyy uusi terveyden ja hyvinvoinnin (hyte) edistämisen lisäosa (100 Me), jolla pyritään kannustamaan kuntia ennalta ehkäiseviin, hyvinvointia ja terveyttä lisääviin toimiin. Terveyden ja hyvinvoinnin edistämisellä voidaan pitkällä aikavälillä saavuttaa huomattavia säästöjä, joilla on merkitystä niin kuntatalouden kuin myös koko kansantalouden näkökulmasta. On siksi tärkeää huolehtia siitä, että rahoitus antaa kunnille vahvan kannusteen panostaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Toiminnan vaikuttavuus edellyttää myös kunnan ja sote-toimijoiden saumatonta yhteistyötä. 

Hallituksen esityksen mukaan yksi prosentti hyvinvointialueiden rahoituksesta perustuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. Tämän ns. hyte-kertoimen tarkoituksena on kannustaa ja tukea hyvinvointialueita toteuttamaan monipuolisia ja suunnitelmallisia toimia, jotka tähtäävät erityisesti kansansairauksien ehkäisyyn. Lisäksi käytettävät indikaattorit liittyvät ikääntyvän väestön toimintakyvyn edistämiseen, tapaturmien vähentämiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä sosiaalisen hyvinvoinnin ja työllistymisen edistämiseen. Rahoitus määritellään alueen hyte-toimintaa ja tuloksia koskevien tietojen perusteella, ja kerrointen sisältö kuvaa keskeisiä hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyviä tekijöitä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää valtiovarainvaliokunnan tavoin (s. 10) hyte-kerrointa perusteltuna, sillä pitkällä aikavälillä säästöjä syntyy tehokkaimmin nimenomaan silloin, kun palvelujärjestelmä vastaa varhaisessa vaiheessa ja ennakoiden asiakkaiden tarpeisiin. Rahoitus on kuitenkin vaatimaton siihen nähden, miten merkittäviä taloudellisia säästöjä ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen toimilla voidaan pitkällä aikavälillä saavuttaa. Jatkossa onkin perusteltua arvioida kertoimien toimivuutta ja vaikuttavuutta. Saatujen kokemusten pohjalta rahoituksen osuutta on arvioitava uudelleen ja varmistettava, että hyvinvointialueilla on vahva kannuste hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle. 

Sivistysvaliokunta katsoo (s. 17), että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen eli ns. hyte-kertoimen painoarvoa on tarpeellista hieman kasvattaa nykyisestä, jotta tehdyn hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyön merkitys tulee paremmin huomioiduksi tässä kokonaisuudessa. 

Myös monissa asiantuntijalausunnoissa esitetään huomioita hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen merkitykseen ja sen painoarvoon rahoituksessa. Osa asiantuntijoita katsoo, että painoarvon tulisi olla suurempi.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää todettua valtionosuusjärjestelmän lisäosaa kannatettavana. Kunnilla säilyy myös uudistuksen jälkeen kannustin pyrkiä edistämään kuntalaistensa terveyttä ja hyvinvointia. Esitettävä euromäärä ei ole pieni suhteutettuna sote-uudistuksen jälkeiseen peruspalvelujen valtionosuuden kokonaismäärään. Sen suhteellinen osuus koko valtionosuudesta on noin 5 prosenttia, joten se on suhteessa selvästi suurempi hyvinvointialueiden rahoituksessa olevaan hyte-rahoitukseen verrattuna (1 %). 

Valiokunta pitää esitetyistä kriittisistä näkemyksistä huolimatta esitettyä hyte-kertoimen painoarvoa perusteltuna. Käytettävissä on vasta ensimmäiset versiot hyte-kertoimen määrittämisessä. Kertoimen tietopohja täydentyy tulevina vuosina, jolloin saadaan parempaa tietoa ja vaikutusarvioita hyte-kertoimen pohjaksi. Valiokunta painottaa myös, että valtion rahoitus perustuu tarveperusteiseen maliin. Mikäli hyte-kertoimen painoarvoa korotetaan olennaisesti, voi vaarantuu palvelutarpeen mukainen rahoituksen kohdentuminen sekä sen myötä hyvinvointialueiden kyky toteuttaa palveluja palvelutarvetta vastaavasti. Hyvinvointialueiden hyte-rahoituksen osuutta on valiokunnan näkemyksen mukaan tarpeen arvioida uudelleen siinä vaiheessa, kun kerrointa on kehitetty eteenpäin, ja kun nähdään, millaisia vaikutuksia hyvinvointialueiden toimenpiteillä on hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen. 

Valiokunta toteaa lisäksi, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen perusteella myönnettävä osuus on osa yleiskatteellista valtion rahoitusta. Hyvinvointialueet ja kunnat päättävät rahoituksen kohdentamisesta tehtäviensä hoitamiseen. 

Valiokunta korostaa, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen edellyttää hyvää ja tiivistä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä. 

Muutoskustannukset

Uudistuksessa esitetyn rahoitusmallin tavoitteena on hillitä julkisten menojen kasvua, mutta isoissa uudistuksissa syntyy väistämättä myös muutoskustannuksia. Muutoskustannukset eivät siten ole ainoastaan tälle uudistukselle ominaisia.  

Muutoskustannuksia arvioitaessa on tärkeää erottaa kertaluonteiset ja tilapäiset muutoskustannukset sekä pysyvät, vuosittain toistuvat muutoskustannukset. Osa muutoskustannuksista on myös sellaisia, joiden voidaan olettaa tuottavan kustannushyötyä tulevaisuudessa tuottavuuden kasvuna, tällaisia olisivat esimerkiksi hyvinvointialueiden hallinnon muutoskustannukset. Hallituksen esitys sisältää arvioinnin muutoskustannuksista (s. 313—326). Uudistuksen muutoskustannukset on valiokunnan saaman selvityksen mukaan esitetty hallituksen esityksen antamishetken tilannekuvan ja tuolloin käytettävissä olleen uusimman tiedon mukaisesti ja tiedot tarkentuvat valmistelun ja toimeenpanon edetessä. Lisäksi uudistuksen vaikutukset julkisen talouden näkökulmasta on arvioitu erikseen (s. 326—334). Muutoskustannusten vuoksi julkinen talous ei uudistuksen seurauksena näyttäisi vahvistuvan 2020-luvun aikana, vaan aikaisintaan 2030-luvulla. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan merkittävimmät pysyvät muutoskustannukset ovat palkkojen harmonisointi (arvio n. 124—434 milj. euroa vuodessa, keskiarvo noin 280 miljoonaa euroa vuodessa vuoden 2023 tasolla) ja verotulomenetykset, jotta kenenkään verotus ei kiristyisi (arvio n. 255 milj. euroa vuodessa vuoden 2023 tasolla). Valiokunta pitää ongelmallisena arvioon liittyvää suurta epävarmuutta, jonka 310 miljoonan euron ero alhaisimman ja korkeimman arvion välillä osoittaa. Näiden muutoskustannusten on oletettu kasvavan ajassa mm. ansiotason kasvun myötä. Lisäksi merkittäviä kertaluonteisia kustannuksia syntyy ICT-muutostarpeista, joiden voidaan arvioida myös luovan mahdollisuuksia toiminnan tehostamiseen ja vähentävän rinnakkaisten ja päällekkäisten tietojärjestelmien ylläpidosta aiheutuvia kustannuksia. Valiokunta painottaa tarvetta koordinoida ICT-hankkeita eri hyvinvointialueiden välillä siten, että uudistuksen jälkeen käytössä olevien rinnakkaisten ja päällekkäistä tietojärjestelmien määrä voitaisiin minimoida. 

Valtiovarainvaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena (s. 26), että hyvinvointialueiden perustamisesta ja käynnistämisestä aiheutuvat kertaluonteiset ICT-muutoskustannukset kompensoidaan alueille hankesuunnitelmiin perustuvalla valtionavustuksella vuosina 2022—2025. Pitkäkestoiset ICT-toiminnan kustannusvaikutukset hyvinvointialueille on puolestaan perusteltua rahoittaa ensisijaisesti hyvinvointialueiden rahoitusta tarkistavien mekanismien kautta. Palvelutuotannon kustannusten kasvun hillitsemiseksi on valtiovarainvaliokunnan mukaan lisäksi tärkeää, että ICT-järjestelmiä muutettaessa edistetään samalla myös uuden sote-järjestelmän kykyä ottaa käyttöön tehokkuutta parantavia ja laatua nostavia digitaalisia ratkaisuja. 

Hyvinvointialueille siirtyy henkilöstöä useista eri kunnista ja kuntayhtymistä. Tällöin siirtyvän henkilöstön samasta tai saman vaativuustason tehtävistä maksettava palkan taso vaihtelee, sillä jokaisessa kunnassa ja kuntayhtymässä on oma tehtävien ja palkkojen vaativuusjärjestelmä. Palkkojen yhteensovittamisen tarve hyvinvointialueilla perustuu työnantajan velvollisuuteen kohdella työntekijöitä yhdenvertaisesti muun muassa maksamalla samanarvoisesta työstä sama palkka. Palkkojen yhteensovittamisen kustannusvaikutuksia on sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan nykyhetkellä vaikea arvioida, sillä kustannusvaikutus hyvinvointialueittaisiin toimintamenoihin määräytyy lopullisesti sen mukaan, millainen palkkausjärjestelmä kullakin hyvinvointialueella otetaan käyttöön sekä milloin nämä järjestelmät tulevat voimaan. 

Palkkaharmonisoinnin kustannusten osalta valtiovarainvaliokunta pitää perusteltuna (s. 26), että kustannukset katetaan valtion yleiskatteisella rahoituksella, koska palkkakustannukset ovat osa hyvinvointialueen toimintamenoja. Aiempien kokemusten mukaan palkkojen yhteensovittaminen vie useampia vuosia ja se saattaa tapahtua myös eritahtisesti eri alueilla, jolloin sen kustannusvaikutus näkyy asteittain. 

Muiden muutoskustannusten osalta valtiovarainvaliokunta toteaa (s. 27), että isoihin uudistuksiin liittyy aina suuria muutoskustannuksia, joiden tarkempi määrä pystytään laskemaan vasta myöhemmin. Muutoskustannukset huomioidaan niiden tarkentuessa täysimääräisesti viime kädessä valtion talousarvioon otettavana erillisrahoituksena. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy edellä todettuihin valtiovarainvaliokunnan näkemyksiin ja toteaa lisäksi, että muutoskustannuksista esitettyihin kustannusarvioihin sisältyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Muutoskustannuksia tulee arvioida jatkuvaluonteisesti ja tarkentaa niitä täytäntöönpanon suunnittelun sekä uudistuksen varsinaisen täytäntöönpanon aikana.  

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan valmistelun ja lainsäädännön edellyttämää rahoitusta eri tahoille tullaan ehdottamaan valmistelun edetessä valtion talousarviomenettelyssä normaalitapaan ja tarvittaessa lisätalousarviomenettelyä käyttäen. 

Valtion toimesta tapahtuva hyvinvointialueiden toiminnan ja talouden ohjaus

Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (2. lakiehdotus, jäljempänä myös sote-järjestämislaki) ja laissa pelastustoimen järjestämisestä (3. lakiehdotus, jäljempänä myös pela-järjestämislaki) ehdotetaan säädettäväksi hyvinvointialueen ohjauksesta sosiaali- ja terveydenhuollossa ja pelastustoimessa. Ohjausmekanismeja ovat ehdotuksen mukaan valtioneuvoston vuosittain vahvistamat valtakunnalliset strategiset tavoitteet (sote-järjestämislaki 22 §, pela-järjestämislaki 8 §), sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen neuvottelukunta (sote-järjestämislaki 23 §, pela-järjestämislaki 9 §), ministeriöiden vuotuiset ohjausneuvottelut hyvinvointialueiden ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueitten kanssa (sote-järjestämislaki 24 ja 37 §, pela-järjestämislaki 10 §), hyvinvointialueiden ohjauksen yhteinen tietopohja (sote-järjestämislaki 29—31 § ja pela-järjestämislaki 13—15 §) sekä valtioneuvoston toimivalta päättää tietyin edellytyksin sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyösopimuksesta (sote-järjestämislaki 38 §). Lisäksi hyvinvointialueiden toimintaa ohjataan myös hyvinvointialueiden investointien ohjausmallilla. 

Esityksen mukaan hyvinvointialueen toimintaa ja taloutta ohjataan sosiaali- ja terveysministeriön, sisäministeriön ja valtiovarainministeriön toimesta. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen valtiollinen ohjaus vahvistuu ehdotuksen myötä verrattuna nykytilaan. Valtakunnallisella ohjauksella pyritään hallituksen esityksen mukaan varmistamaan, että itsehallinnollisilla hyvinvointialueilla on kyky varmistaa hyvinvointialueen asukkaiden perusoikeuksien toteutuminen (s. 349). Tavoitteena on osaltaan turvata laadukkaan, vaikuttavan ja oikea-aikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertainen toteutuminen koko maassa ja pelastustoimen palvelujen toteutuminen riskejä vastaavasti.  

Valiokunta toteaa, että nykyinen pääsääntöisesti puitetyyppiseen normiohjaukseen ja korvamerkitsemättömään resurssiohjaukseen sekä näitä täydentävään informaatio-ohjaukseen perustuva kansallisen tason ohjaus ei riittävällä tavalla ole turvannut yhdenvertaisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä nykyisessä pirstaleisessa palvelurakenteessa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa pirstaleinen järjestäjäkenttä monikanavaisine rahoitusjärjestelmineen ja valtion heikkoine ohjausmahdollisuuksineen on johtanut vahvempien ja paremmin edellytyksin toimivien palvelujärjestelmän osien kehittymiseen muita voimakkaammin. Pelastustoimessa valtion heikot ohjausmahdollisuudet ovat johtaneet siihen, että on vaikea saada aikaan ratkaisuja, jotka johtaisivat sitä tarvittaessa valtakunnallisiin tai yhdenmukaisiin toimintamalleihin, riskejä vastaavaan palvelutasoon taikka yhdenmukaiseen palvelutarjontaan.  

Hyvinvointialueiden talouden ohjaus on kuntien talouden ohjausta vahvempaa. Hyvinvointialueiden rahoituksen perustuminen valtion rahoitukseen edellyttää valiokunnan näkemyksen mukaan, että valtiolla on vaikutusmahdollisuuksia sellaisiin päätöksiin, joiden kustannukset jäävät viime kädessä sen maksettavaksi. Tätä edellyttää myös rahoitusperiaatteen toteutumisen arviointi ja turvaaminen. Nykyistä vahvempi valtiollinen ohjaus on tarpeen, jotta itsehallinnollisilla hyvinvointialueilla olisi kyky varmistaa hyvinvointialueen asukkaiden perusoikeuksien toteutuminen. Valiokunta pitää tärkeänä, että ohjauksen tarkoituksena on turvata laadukkaan, vaikuttavan ja oikea-aikaisen sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertainen toteutuminen koko maassa. Ohjaus on valiokunnan näkemyksen mukaan tarpeen myös pelastustoimen palvelujen riskejä vastaavan toteutumisen turvaamiseksi. Ohjauksella varmistettaisiin osaltaan hyvinvointialueiden rajallisten voimavarojen tehokasta käyttöä osana julkisen talouden kokonaisuutta. 

Meneillään oleva covid-19-pandemia on osoittanut konkreettisesti, että tarvitaan ensinnäkin pirstaleisen palvelurakenteen kokoamista suurempiin ja kantokykyisempiin kokonaisuuksiin. Sen lisäksi poikkeusoloissa, laajoissa onnettomuus- ja häiriötilanteissa, säteily- ja vaarallisten aineiden onnettomuustilanteissa sekä edellisiin rinnastettavissa valtakunnallista koordinointia ja johtamista vaativissa varautumista ja pelastustoimintaa edellyttävissä tilanteissa tarvitaan myös yhtenäisempää valtakunnallista suunnittelua ja ohjausta sekä johtamista. 

Valtion ohjauksen haasteena tulee valiokunnan näkemyksen mukaan olemaan se, kuinka valtio yhtäältä varmistaa perustuslaissa turvattujen palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden sekä toisaalta, kuinka se kykenee kannustamaan kustannusvaikuttavaan taloudenpitoon. Valiokunta korostaa, että valtion on aina ensisijaisesti turvattava perusoikeudet. Siten valtion ohjauksen tulee aina olla sekä toiminnan että talouden ohjausta siten, että talouden ohjaus ei irtaannu erilliseksi toiminnallisten ratkaisujen arvioinnista ja toiminnan turvaamisesta. Palvelujen yhdenvertaisen saatavuuden ja perusoikeuksien turvaamisen lisäksi toimintaa tulee ohjata kustannusvaikuttavaksi siten, että käytössä olevilla resursseilla saadaan aikaan mahdollisimman suurta hyvinvointi- ja terveyshyötyä. Pelkkä kustannustehokkuus ei siten ole riittävää. Valiokunta toteaa, että ohjauksen tulee olla strategisen tason ohjausta, eikä sen kautta tule puuttua hyvinvointialueen operatiivisiin ratkaisuihin. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa hyvinvointialueisiin kohdistuvaa valtion ohjausta on pidetty yhtäältä liian tiukkana sekä toisaalta on nostettu esiin epäilyjä siitä riittävätkö valtion ja hyvinvointialueiden ohjauskeinot uudistuksen tavoitteiden toteutumiseen. Valiokunta korostaa, että valtioneuvoston tulee seurata ja arvioida uudistuksen edetessä myös omaa ohjaustaan ja sitä koskevaa menettelyä sekä tarvittaessa muuttaa sääntelyä. Valiokunta toteaa, että ohjaus vaatii tuekseen valtakunnallisen yhtenäisen tietopohjan kehittämistä. Järjestäjien määrän olennaisen vähenemisen myötä uudistus tekee tämän kehitystyön mahdolliseksi huomattavasti pirstaleista nykyjärjestelmää paremmin.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tietopohjainen johtaminen ja ohjaus on yksi uudistuksen kulmakivistä. Ehdotetulla lainsäädännöllä velvoitettaisiin palveluiden järjestämisestä vastaavat tahot seuraamaan ja arvioimaan omaa toimintaansa tietopohjaisesti (sote-järjestämislain 29 §). Tiedon yhdenmukaisuus varmistettaisiin sillä, että käytettävän tiedon tulee olla THL:n määrittelemien tietorakenteiden mukaista. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriölle tulee asetuksenantomahdollisuus ns. vähimmäistietosisällöstä, jolla edellytettäisiin vertailukelpoista tietoa jokaiselta alueelta. Valiokunta pitää ehdotettua sääntelyä kannatettavana ja korostaa, että tietopohjan kehittäminen vaati tuekseen määrätietoisen valtionohjauksen. 

Valiokunta korostaa, että hyvinvointialuelain 120 §:n mukaisesti hyvinvointialueiden on tuotettava tietoja toiminnastaan ja taloudestaan, näitä tietoja käytetään alueellisesti erityisesti toiminnan johtamista ja seurantaa varten. Lisäksi vertailukelpoiset ja läpinäkyvät tiedot muodostavat pohjan ja mahdollistavat yhteismitallisen tarkastelun valtakunnallisesti.  

Valiokunta painottaa valtakunnallisen ohjauksen merkitystä uudistuksen täytäntöönpanossa, kun luodaan uudenlaista integroitua järjestämisrakennetta. Toiminnan lähtökohdaksi ei tällöin tule ottaa vain hallinnollista uudistusta, vaan integraatio mahdollistaa palvelutoimintojen uudelleenorganisoinnin asiakaslähtöisesti ja kustannustehokkaasti yli sektorirajojen. 

Henkilöstön asema uudistuksessa

Uudistuksen yhteydessä kuntien ja kuntayhtymien palveluksesta hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyy noin 212 520 henkilöä. Lisäksi hyvinvointialueille siirtyy alustavien arvioiden perusteella vähintään 2 000 talous- ja henkilöstöhallinnon ammattilaista sairaanhoitopiirien ja muiden kokonaan hyvinvointialueille siirtyvien organisaatioiden mukana. Lisäksi kunnista siirtyy alustavan arvion mukaan noin 1 000 talous- ja henkilöstöhallinnon ammattilaista. 

Voimaanpanolain 3 luvun 18 §:n mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävien ja tehtäviä hoitavan henkilöstön sekä opiskeluhuollon psykologien ja kuraattorien siirto kunnista ja kuntayhtymistä hyvinvointialueelle sekä hyvinvointiyhtymään katsotaan liikkeenluovutukseksi, jolloin henkilöstöllä siirtymähetkellä olevat oikeudet ja velvollisuudet säilyvät. Hyvinvointialueille ehdotetaan siirtyväksi myös ne kuntien keskitetyissä tukitehtävissä toimivat henkilöt, joiden työpanoksesta kohdistuu siirtyviin tehtäviin vähintään puolet. Esityksessä ei ehdota siirtyväksi henkilöitä, joiden työtehtävistä alle puolet kohdistuu siirtyviin tehtäviin. 

Valiokunta toteaa, että muutostilanteita varten on olemassa liikkeenluovutusta koskevat säännökset niin työsopimuslaissa kuin viranhaltijoita koskevassa lainsäädännössä. Liikkeenluovutusta koskevien säännösten soveltaminen tarkoittaa muun ohella, että liikkeen luovutuksessa siirtyvät henkilöt säilyttävät palvelussuhteen ehtonsa ja etuutensa ja luovutuksen saajan on meneillään olevan sopimuskauden loppuun saakka noudatettava siirtyvän henkilöstön työsuhteen ehtoja sellaisina kuin ne olivat ennen luovutusta. Tämä koskee sekä palkkausta että myös muita palvelussuhteen ehtoja, kuten esimerkiksi henkilön oikeutta vuosilomaan. Lisäeläketurvan säilyminen voidaan puolestaan taata pysymällä Kevan jäsenyhteisönä. 

Valiokunta korostaa hallintovaliokunnan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin hyvän henkilöstöjohtamisen ja henkilöstön osallistumisen tärkeyttä muutoksen toteutuksessa. Henkilöstöön muutosvaiheessa kohdistuvan kuormituksen hallinnan kannalta on tärkeää, että muutosvaiheessa tehdään asianmukaiset riskikartoitukset ja huolehditaan henkilöstön työssä jaksamisesta. Henkilöstö tulee ottaa mukaan uusien toimintojen suunnitteluun, ja muutoksen vaikutuksia esimerkiksi työhyvinvointiin tulee arvioida osana muutosprosessia. Valtakunnallisia asiantuntijaorganisaatioita, esimerkiksi Työterveyslaitos, THL ja työeläkeyhtiöt, on syytä hyödyntää muutoksen aikana ja seurannassa. Henkilöstön osallistumista valmisteluun turvaa osaltaan työnantajan ja henkilöstön yhteistoimintaa koskeva sääntely. Työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnassa ja hyvinvointialueella annettava laki (21.  lakiehdotus) velvoittaa luovuttavat työnantajat käymään yhteistoimintaneuvottelut ennen luovutusta. Hyvinvointialueet ovat yhteistoimintaneuvotteluun velvoitettuja luovutuksensaajina.  

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lausunnossaan, että uudistuksella on laajoja tasa-arvovaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttäjien lisäksi alan henkilöstöön. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin, että tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat ovat keskeinen työkalu seurata tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista ja painottaa, että hyvinvointialueiden tulee tehdä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmat tasa-arvolain ja yhdenvertaisuuslain mukaisesti, sekä seurata ja arvioida suunnitelmien toteutumista aktiivisesti.  

Henkilöstön siirtyminen ostopalvelujen mitättömyys- ja irtisanomistilanteissa

Hallintovaliokunta ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ovat lausunnoissaan kiinnittäneet huomiota siihen, että voimaanpanolain 29 §:n tarkoittamissa ostopalvelujen mitättömyys- ja irtisanomistilanteissa henkilöstön siirtyminen hyvinvointialueella jää epävarmaksi ja tämä voi vaarantaa hyvinvointialueiden mahdollisuudet turvata palvelujen saatavuuden. Hallintovaliokunta on esittänyt, että tämän vuoksi voimaanpanolain 18 §:ään tulisi lisätä uusi 3 momentti, jossa säädetään henkilöstön siirtymisestä liikkeenluovutuksena hyvinvointialueelle, jos hyvinvointialue toteaa ostopalvelusopimuksen mitättömäksi tai irtisanoo sopimuksen lain 29 §:n perusteella ja henkilöstö on aiemmin siirtynyt ostopalvelusopimuksen perusteella liikkeenluovutuksena ostopalvelutuottajan palvelukseen. Työelämä- ja tasa-arviovaliokunta on lisäksi huomauttanut, että esityksen antamisaikana suunniteltu aikataulu voi esityksen käsittelyn aikana muuttua, minkä vuoksi on syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että liikkeenluovutusperiaate ja muut henkilöstön asemaa turvaavat järjestelyt ovat voimassa riittävän kauan uudistuksen toimeenpanon aikatauluun nähden.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa hallintovaliokunnan lausunnon perusteella jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatuin tavoin, että voimaanpanolain 18 §:ään lisätään uusi kolmas momentti, jonka mukaan henkilöstö siirtyisi liikkeenluovutuksena hyvinvointialueelle siinä tapauksessa, että hyvinvointialue toteaa ostopalvelusopimuksen mitättömäksi tai irtisanoo sopimuksen lain 29 §:n perusteella ja henkilöstö on aiemmin siirtynyt ostopalvelusopimuksen perusteella liikkeenluovutuksena ostopalvelutuottajan palvelukseen.  

Palkkojen yhdenmukaistaminen

Hyvinvointialueille siirtyy henkilöstöä useista eri kunnista ja kuntayhtymistä. Tällöin siirtyvän henkilöstön samasta tai saman vaativuustason tehtävistä maksettavan palkan taso vaihtelee, sillä jokaisessa kunnassa ja kuntayhtymässä on oma tehtävien ja palkkojen vaativuusjärjestelmä. Palvelussuhdelakien mukaan liikkeenluovutuksessa luovutuksensaajalla, kuten työnantajilla yleensäkin, on velvollisuus kohdella palveluksessaan olevia henkilöitä tasapuolisesti. Työsuhteisen henkilöstön osalta tämä perustuu työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:ään ja viranhaltijoiden osalta viranhaltijalakia koskevan ehdotuksen 3 luvun 12 §:n 1 momenttiin. Lisäksi työnantajaa velvoittavat yhdenvertaisuuslain (1325/2014) ja naisten ja miesten tasa-arvosta annetun lain (609/1986) tasapuolisen kohtelun ja syrjinnän kieltoa koskevat säännökset.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossaan (TyVL 5/2021 vp), esittämään vaatimukseen siitä, että suunnitelmallinen työ palkkojen harmonisoimiseksi tulee aloittaa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja että valtion tulee turvata hyvinvointialueille riittävät määrärahat palkkaharmonisoinnin kustannuksiin. Lisäksi valiokunta korostaa, että palkkojen yhteensovittamisen toteutumista ja sen kustannuksia tulee seurata tarkoin. Lausunnossaan hallintovaliokunta (HaVL 12/2021 vp) on viitannut saamiinsa selvityksiin uudistuksen muutoskustannusten kustannustekijöistä, määristä ja kohdentumisesta sekä näitä koskevan valmistelun jatkumisesta eduskuntakäsittelyn ja uudistuksen täytäntöönpanon aikana. 

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan palkkojen yhteensovittamisen kustannusvaikutuksia on nykyhetkellä vaikea arvioida, sillä kustannusvaikutus hyvinvointialueittaisiin toimintamenoihin määräytyy lopullisesti sen mukaan, millainen palkkausjärjestelmä kullakin hyvinvointialueella otetaan käyttöön sekä milloin nämä järjestelmät tulevat voimaan. 

Työvoiman hankkiminen ja vuokraaminen

Järjestämislakiehdotuksen 13 §:ssä säädetään hyvinvointialueen yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista varten hankkimasta työvoimasta sekä näiden palvelujen tuottamista varten vuokratyövoimana käyttämästä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä. Pykälän mukaan yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavan työvoiman ja vuokratyövoiman tulee toimia hyvinvointialueen suorassa työnjohdollisessa alaisuudessa. Työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 7 §:n 3 momentin mukaan vuokratyöjärjestelyssä käyttäjäyritykselle siirtyy oikeus johtaa ja valvoa työntekoa, samoin kuin ne työnantajalle säädetyt velvollisuudet, jotka liittyvät välittömästi työn tekemiseen ja sen järjestelyihin. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta huomauttaa lausunnossaan, että ehdotettu sote-järjestämislain 13 §:n säännös on vaikeasti avautuva erityisesti siltä osin kuin siinä on kyse työnantajan velvoitteista työvoiman vuokrauksessa tai hankinnassa. Valiokunta huomauttaa, että ehdotettuun säännökseen lisätty vuokratyöjärjestelyihin vaatimus "suora työnjohdollinen alaisuus" on työoikeudelle vieras ilmaisu, eikä sen sisältö selviä myöskään esityksen perusteluista. Näin ollen jää epäselväksi, onko ehdotetulla 13 §:llä tarkoitus asettaa lisäkriteereitä vuokratyöjärjestelyyn. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöstä täsmennettäväksi jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla. 

Rekisterinpito ja henkilötietojen käsittely

Sote-järjestämislakiehdotuksen 58 §:ssä säädetään hyvinvointialueiden toiminnassa syntyneiden sekä niille kuntien ja kuntayhtymien hallinnasta siirtyneiden asiakas- ja potilastietojen rekisterinpidosta, asiakas- ja potilasrekistereissä olevien tietojen luovuttamisesta sosiaali- ja terveyspalveluja hyvinvointialueelle tuottavalle yksityiselle palveluntuottajalle sekä mainittujen yksityisten palveluntuottajien velvollisuudesta tallentaa hyvinvointialueen asiakas- ja potilasrekistereihin asiakas- ja potilastietoja. Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua lakia (julkisuuslaki) koskevan 28. lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan julkisuuslain tarkoittamia viranomaisia ovat sote-järjestämislakiehdotuksen 58 §:ssä viitatun hyvinvointialueen sijasta hyvinvointialueen ja hyvinvointiyhtymän viranomaiset. 

Sote-järjestämislakiehdotuksen 58 §:n säännöksen mukaan hyvinvointialue on EU:n yleisessä tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä sen järjestämisvastuulle kuuluvassa toiminnassa syntyneille sekä sille kuntien ja kuntayhtymien hallinnasta siirtyneille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastiedoille. Säännökseen otetun informatiivisen viittaussäännöksen mukaan näistä asiakas- ja potilastiedoista sekä niiden käsittelystä säädetään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa, potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa, sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista annetussa laissa, sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä annetussa laissa, julkisuuslaissa ja tietosuojalaissa. 

Valiokunta toteaa, että potilas- ja asiakastiedon rekisterinpidon vastuita varten muodostuu nykyistä selkeämmät ja hallittavammat kokonaisuudet ja pitää siten ehdotettua sääntelyä lähtökohtaisesti kannatettavana.  

Perustuslakivaliokunta toteaa (kpl 182), että ehdotetun sääntelyn perusteella jää epäselväksi, miltä osin rekisterinpitäjän velvollisuudet koskevat hyvinvointialuetta ja miltä osin hyvinvointialueen viranomaisia. Sääntelyä ja sen suhdetta erityisesti asiakas- ja potilastiedosta säännöksessä viitatulla tavalla erikseen säädettyyn on täsmennettävä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta sääntelyä tältä osin täsmennettäväksi.  

Sote-järjestämislain 58 §:ään ehdotetaan lisättäväksi uusi momentti, jossa säädetään oikeudesta käsitellä hyvinvointialueen asiakas- ja potilasrekistereissä olevia välttämättömiä asiakas- ja potilastietoja salassapitosäännösten estämättä käyttötarkoituksensa mukaisessa laajuudessa hyvinvointialueen eri toimintayksiköissä. Siten täsmennetään järjestämislain 58 §:n suhdetta potilaslain 13 §:ään ja asiakaslain 16 §:ään, joissa sivullisuus ja suostumus tietojen luovutuksen edellytyksenä on sidottu toimintayksikön käsitteeseen. Kyseinen käsittelyoikeus on sisällytetty hallituksen esityksen pykäläkohtaisiin perusteluihin. 

Valiokunta toteaa, että potilaslaissa toimintayksiköllä tarkoitetaan terveyskeskusta eli kunnan tai kuntayhtymän järjestämisvastuulle kuuluvaa terveyskeskustoimintaa (eli koko perusterveydenhuoltoa) kokonaisuutena. Sote-uudistuksen ja niin sanotun sote100-lakiesityksen (HE 56/2021 vp) perusteella on kuitenkin ilmeistä, että hyvinvointialueiden toiminta tulee organisoiduksi useampiin toimintayksiköihin, kuitenkin niin, että hyvinvointialueet saavat itse määrittää mitä toimintayksiköitä niillä olisi. Ehdotettu sääntely varmistaa osaltaan, että eri alueiden asukkaat olisivat henkilötietojen suhteen yhdenvertaisessa asemassa riippumatta siitä, miten hyvinvointialue organisaationsa toimintayksiköiksi järjestää. Sääntely myös varmistaa, että hyvinvointialueen oma oikeus asiakas- ja potilastietoihin on samanlainen kuin hyvinvointialueen lukuun toimivilla yksityisillä palveluntuottajilla, joiden tiedonsaantioikeuden osalta on säännösehdotus sote-järjestämislain 58 §:ssä. 

Palvelujen integraation tavoitteita ja tarpeellisuutta on avattu hallituksen esityksessä monin tavoin. Toiminnallisen muutoksen tapahtuminen edellyttää myös riittävän sujuvaa tiedonvaihtoa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että osana rakenteellista integraatiota on tarpeen kehittää tiedon integraatiota. Samaan aikaan valiokunta korostaa tietojen käsittelyn luottamuksellisuutta ja toteaa, että asiakkaille ja potilaille on oltava koko ajan selvää, millä tavalla, kenen toimesta ja mihin tarkoituksiin heitä koskevia tietoja voidaan lainsäädännön tai suostumuksen perusteella käsitellä, ja millä keinoilla he pystyvät vaikuttamaan itseään koskevien tietojen käsittelyyn. Niin ikään on luottamuksellisen asiakas- ja potilassuhteen syntymisen ja ylläpitämisen kannalta keskeistä, että asiakas ja potilas pystyvät luottamaan siihen, ettei häntä koskevia tietoja käsitellä perusteettoman laajasti. 

Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa on nostettu esiin Uudenmaan hyvinvointialueiden potilastietojen käsittelyyn liittyvänä ongelmana se, ettei ehdotus sisällä sääntelyä nykyisenkaltaisesta HUSin alueen yhteisrekisteristä, josta säädetään nykyisin terveydenhuoltolain 9 §:ssä. Valiokunta toteaa, että asiaa koskeva valmistelu on sisällytetty niin sanottuun sote100-lakiesitykseen (HE 56/2021 vp). Valiokunta pitää tärkeänä varmistaa, ettei tiedon integraatio käytännössä vaarannu Uudellamaalla ja käsittelee Uudenmaan hyvinvointialueita koskevan rekisterinpitoasian kyseisen esityksen yhteydessä. 

Hallituksen esityksen 20. lakiehdotuksessa säädetään kuntien, kuntayhtymien, hyvinvointialueiden ja hyvinvointiyhtymien sekä 4 §:n 2 momentissa tarkoitettujen Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n jäsenyhteisöjen työnantajaedunvalvonnan järjestämisestä. Lakiehdotuksen 14 §:ssä säädetään julkisuudesta ja tietojensaantioikeuksista. Perustuslakivaliokunta toteaa (kpl 187), että lakiehdotuksen perusteluissa ei tarkemmin selosteta, mitä tietoja tiedonsaantioikeuden on tarkoitus kattaa. Perusteluissa viitataan kuitenkin siihen, että osa tarvittavista tiedoista voi olla sellaisia, että lainsäädännössä voi olla rajoituksia niiden luovuttamiselle (s. 1 038). Pykälän 2 momentin mukaan Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:llä on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada jäsenyhteisöiltään 3 §:ssä säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi tarpeelliset tiedot. Pykälän 4 momentin mukaan valtiovarainministeriöllä on viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 18 kohdassa säädetyn salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus saada Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:ltä, hyvinvointialueilta ja hyvinvointiyhtymiltä tämän lain 7 §:n 2 momentissa tarkoitetun edustajan tehtävien suorittamiseksi tarvittavat tiedot.  

Perustuslakivaliokunta edellyttää säätämisjärjestyskysymyksenä (kpl 189), että hallituksen esityksen 20. lakiehdotuksen 14 §:n 2 ja 4 momenttia on muutettava perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan johdosta valiokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi (ks. myös PeVL 12/2014 vp, s. 3/I).  

Perustuslakivaliokunta huomauttaa (kpl 190) lisäksi, että lakiehdotuksen 14 §:n 3 momentin mukainen Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajien oikeus saada 3 §:ssä säädettyjen tehtäviensä suorittamiseksi valtion viranomaisilta ne tiedot, jotka sen jäsenyhteisöt ovat niille toimittaneet, ei sanamuotonsa mukaan ulotu salassapidettäviin tietoihin. Mikäli tarkoituksena on, että tietojensaantioikeus on voimassa salassapitovelvollisuuden estämättä, on ehdotettua sääntelyä täydennettävä ja muutettava myös tältä osin selostetun perustuslakivaliokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä käytännön mukaiseksi. Mikäli sääntelyä täydennetään kattamaan myös salassapidettävät tiedot, on sääntelyn muuttaminen vastaamaan valiokunnan käytäntöä edellytyksenä hallituksen esityksen 20. lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että edellä todettuja 20. lakiehdotuksen säännöksiä muutetaan perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta. 

Muutoksenhaku ja oikeusturva

Lakivaliokunta on lausunnossaan arvioinut ehdotuksia, jotka koskevat oikeusturvaa ja muutoksenhakua, rikosoikeudellista virkavastuuta sekä oikeusministeriön hallinnonalan eräitä lakiehdotuksia. Lakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota hyvinvointialuelain 90 §:n kuntalakia vastaaviin sanamuotoihin ja pitänyt aiheellisena arvioida jatkossa luottamushenkilön virheellistä menettelyä koskevia kunnalliseen ja aluehallintoon liittyviä säännöksiä kokonaisuutena. 

Lakivaliokunta piti perusteltuna säätää hyvinvointialueen viranomaisen päätökseen kohdistuvasta muutoksenhausta esitetyin tavoin pääpiirteissään samalla tavalla kuin kunnallisasioiden muutoksenhausta (1. lakiehdotus, 16 luku). Lakivaliokunta piti myös perusteltuna uuden valituslajin, aluevalituksen, sisällyttämistä lisäelementtinä hallinnolliseen muutoksenhakujärjestelmään hyvinvointialueiden perustamisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisen uudistuksen toteutuessa. Lakivaliokunta katsoi, että lakiehdotuksen muutoksenhakua koskevien säännösten perusratkaisut ovat lähtökohtaisesti asianmukaiset. 

Sote-järjestämislain 3 luvussa säädetään palvelujen hankkimisesta yksityiseltä palveluntuottajalta. Lakivaliokunta on lausunnossaan käsitellyt ulkoistamista koskeviin sopimuksiin ja palvelujen ja työvoiman hankintaan liittyvien riitojen tuomioistuinkäsittelyä (s. 18—21). Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää lakivaliokunnan tavoin perusteltuna, että sääntely pyritään laatimaan niin, että samaa asiaa ei käsitellä kahdessa eri tuomioistuimessa ja ehdottaa sote-järjestämislain 60 §:n muuttamista.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa myös eri lakiehdotuksiin lakivaliokunnan lausuntoon perustuvia osin teknisiä pykälämuutoksia yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla. 

Rikosoikeudellinen virkavastuu

Ulkoistettuja palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan palveluksessa oleviin sovelletaan ehdotetun sote-järjestämislain 20 §:n mukaan rikoslain 40 luvun rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä heidän hoitaessaan lakiehdotuksen 12 §:ssä tarkoitettuihin ulkoistettuihin palveluihin sisältyviä julkisia hallintotehtäviä. Sama koskisi hankittuja ja vuokrattuja työntekijöitä. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotettu sääntely toteuttaa sitä perustuslakivaliokunnan vakiintuneeseen käytäntöön perustuvaa vaatimusta, että oikeusturvan ja hyvän hallinnon vaatimusten toteutumisen varmistaminen perustuslain 124 §:n tarkoittamassa merkityksessä edellyttää muun muassa asioita käsittelevien henkilöiden toimivan rikosoikeudellisella virkavastuulla (kpl 81).  

Virkavastuusääntelyn täsmälliselle muotoilulle ei perustuslakivaliokunnan käytännössä ole esitetty tarkempia edellytyksiä. Nyt ehdotettu sääntely on perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan muotoiltu samalla tavalla kuin julkista hallintotehtävää hoitavan virkavastuuta koskeva sääntely tavanomaisestikin. Perustuslakivaliokunta kiinnittää kuitenkin huomiota virkavastuusääntelyn johdonmukaisuuteen ja tarpeeseen vastaisuudessa arvioida julkista hallintotehtävää hoitavan virkavastuun laajuutta (ks. rikoslain 40 luvun sääntely virkamiehen ja julkisyhteisön työntekijän rikosoikeudellisesta vastuusta). Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan tällaisen arvioinnin on syytä ulottua laajemmalle kuin nyt käsillä olevaan lainsäädäntöhankkeeseen, ja se on sopivimmin tehtävissä valtioneuvoston piirissä. 

Lakivaliokunta totesi lausunnossaan, että ehdotetussa sote-järjestämislain 20 §:ssä on otettu huomioon perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan viime vaalikaudella käsittelyssä olleesta valinnanvapauslakia koskevasta hallituksen esityksestä antamat lausunnot ja niissä esitetyt huomiot. Kyseiseen valinnanvapauslakiehdotukseen sisältyi nyt ehdotettua 20 §:ää vastaavankaltainen säännös virkavastuusta (75 §). Lakivaliokunta esitti lausunnossaan perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten kyseistä säännösehdotusta tarkistettavaksi muun muassa siten, että virkavastuusääntely ulotetaan yksityisen palvelutuottajan alihankintaan. Lisäksi lakivaliokunta esitti virkavastuusääntelyn koskevan yksityisiä palvelujentuottajia yritystoiminnan muodosta riippumatta sekä sen ulottamista myös oikeushenkilön johtoon ja toimielinten jäseniin sekä itsenäiseen ammatinharjoittajaan. 

Lakivaliokunnan mukaan sääntelytapa vastaa voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyviä lukuisia muita rikoslain ulkopuolisia erityisiä virkavastuusäännöksiä. Rikosoikeudellinen virkavastuu on siten laajaa eli vastaa virkamiehen ja julkista valtaa käyttävän henkilön virkavastuuta koskien kaikkia yleisiä virkarikoksia. Virkavastuun laajuus ei kuitenkaan ole lausunnon mukaan ehdotetun säännöksen sanamuodon perusteella täysin yksiselitteistä. Lakivaliokunnan mielestä ehdotettua 20 §:ää on selkeyssyistä perusteltua tarkentaa, jotta siitä ilmenee selvästi, että pykälässä mainittuihin henkilöihin sovelletaan kaikkia rikoslain 40 luvun virkarikossäännöksiä, jotka koskevat virkamiehiä. Valiokunta ehdottaa 20 §:n muuttamista lakivaliokunnan esittämällä tavalla. 

Lakivaliokunta kiinnitti huomiota rikosoikeudelliseen virkavastuuseen liittyvään epäsymmetriaan. Lakiehdotuksen 20 §:n nojalla yksityisen palveluntuottajan palveluksessa olevan rikosoikeudellinen virkavastuu on yhtä laajaa kuin virkamiehen ja julkista valtaa käyttävän henkilön virkavastuu, joka koskee kaikkia yleisiä virkarikoksia. Ehdotetussa laissa tarkoitettuja tehtäviä voi kuitenkin hoitaa myös hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilöstö, joka voi olla paitsi virka- myös työsuhteista. Hyvinvointialueen virkasuhteiseen henkilöstöön sovelletaan virkamiehiä koskevia rikoslain 40 luvun säännöksiä, jolloin kyse on laajasta virkavastuusta. Hyvinvointialueen työsuhteiset työntekijät ovat sen sijaan rikoslain 40 luvun 11 §:n 3 kohdassa tarkoitettuja julkisyhteisön työntekijöitä, joihin sovelletaan rikoslain 40 luvun säännöksiä vain rajoitetusti, jollei kyseisten tehtävien suorittamiseen sisälly julkisen vallan käyttöä. Julkisyhteisön työntekijään sovelletaan siten lahjusrikoksia sekä virkasalaisuuden rikkomista koskevia rangaistussäännöksiä, mutta heihin ei sovelleta rangaistussäännöksiä virka-aseman väärinkäyttämisestä (7—8 §) eikä virkavelvollisuuden rikkomisesta (9—10 §). 

Kaikki rikoslain 40 luvussa tarkoitetut virkarikokset eivät siten koske kaikkia henkilöryhmiä, vaan vastuun laajuus vaihtelee eri henkilöryhmissä. Julkisyhteisössä virkavastuuseen vaikuttaa paitsi henkilön muodollinen asema myös tehtävän luonne, ja lähtökohtana on, että virkavastuu liittyy erityisesti viranomaistoimintaan eli virkamiesten tehtävänhoitoon julkisyhteisössä. Tarve liittää virkavastuu julkisyhteisön työntekijään on siten arvioitu olennaisesti rajatummaksi.  

Lakivaliokunnan asiantuntijakuulemisissa on pidetty ongelmallisena sitä, että samantyyppisestä toiminnasta voi seurata erilaajuinen virkarikosvastuu sen mukaan, toteutetaanko toiminta hyvinvointialueen vai yksityisen palveluntuottajan toimesta. Ero työsuhteisten henkilöiden virkavastuun ulottuvuudessa nousee nyt käsillä olevassa sote-uudistuksessa erityisesti esiin, koska se mahdollistaa yksityisten palveluntuottajien käyttämisen laissa tarkoitetuissa tehtävissä varsin laajasti ja vastaavia tehtäviä tulevat suorittamaan myös hyvinvointialueiden työsuhteiset henkilöt.  

Lakivaliokunta totesi, että ehdotetun 20 §:n virkavastuusääntely vastaa voimassa olevaan lainsäädäntöön sisältyviä lukuisia muita rikoslain ulkopuolisia erityisiä virkavastuusäännöksiä, joissa virkavastuu on laajaa. Epäsymmetrian taustalla on erityisesti se, että rikoslain 40 luvun järjestelmä ja perustuslain 124 § perustuvat erilaisille lähtökohdille ja käsitteille. Lisäksi rikoslain 40 luvussa on kysymys yksittäisten henkilöiden rikosoikeudellista vastuusta tietyssä konkreettisessa tehtävässä, kun taas perustuslain 124 §:n näkökulma on tehtäväkokonaisuuksissa ja niille asetettavissa oikeudellisissa laatuvaatimuksissa.  

Lakivaliokunta on lausunnossaan käsitellyt erilaisia vaihtoehtoja rikosoikeudellisen virkavastuun epäsymmetrian ratkaisemiseksi. Lakivaliokunta piti selvänä, että työsuhteisia henkilöitä koskeva epäsymmetria virkavastuusääntelyssä ei liity pelkästään sote-uudistukseen, vaan se tulee esiin muissakin yhteyksissä siirrettäessä julkisia hallintotehtäviä muille kuin viranomaisille. Tämän vuoksi lakivaliokunta katsoi, ettei edellä kuvattua epäsymmetriaa ole perusteltua eikä tarkoituksenmukaista muuttaa tässä yhteydessä rikoslain ulkopuolisin erityissäännöksin, koska tällainen sääntelytapa ei ratkaise julkisyhteisön työntekijän virkavastuun perusteita yleisesti ja yhtenäisesti, vaan vaikuttaa luovan uusia epäsymmetriatilanteita. Valiokunnan mukaan epäsymmetriaa ja virkavastuun perusteita on perusteltua selvittää ja arvioida rikoslain 40 luvun yhteydessä.  

Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta piti välttämättömänä, että hallitus käynnistää välittömästi rikoslain 40 luvun säännösten uudistamistarpeiden selvittämisen ja arvioinnin sekä arvioinnin pohjalta valmistelee tarvittavat lainsäädäntömuutokset. Erityistä huomiota tulee kiinnittää virkavastuun ulottuvuuteen ja sen eroihin, ja arvioida muun muassa, miten virkavastuusääntely voidaan rakentaa sellaisten lähtökohtien varaan, ettei perusteettomia eroja vastuun ulottuvuuteen synny. Myös julkisen hallintotehtävän merkitystä virkavastuusääntelyssä tulee arvioida. Samassa yhteydessä on lausunnon mukaan syytä tarkastella myös rikosoikeudellisen virkavastuun suhdetta rikoslain 16 luvun säännöksiin ja niissä tarkoitettuun korotettuun rikosoikeudelliseen suojaan. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa asiasta lakivaliokunnan esittämän lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 11).  

Ahvenanmaan asema

Ahvenanmaan maakunnalla on Ahvenanmaan itsehallintolain 18 §:n 6 kohdan mukaan lainsäädäntövalta palo- ja pelastustointa koskevissa asioissa ja 18 §:n 12 ja 13 kohdan mukaan lainsäädäntövalta sosiaalihuoltoa koskevissa asioissa ja tietyin poikkeuksin terveyden ja sairaanhoitoa koskevissa asioissa. Säännösehdotukset sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä eivät siten suoraan koske Ahvenanmaan itsehallintoa.  

Hallituksen esityksestä seuraa kuitenkin välillisiä muutoksia Ahvenanmaalla verotettavien asemaan, jollei asiaa erikseen järjestetä lainsäädännöllisesti. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan (kpl 193) pitänyt tärkeänä hallituksen esityksen (s. 1 179) mainintaa siitä, että sääntelykokonaisuuteen kuuluva rahoitusuudistus toteutetaan Ahvenanmaan kannalta mahdollisimman neutraalisti. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että valtionverotuksen kiristymisen estämiseksi Ahvenanmaalla tuloverolain 124 §:ssä säädetään ansiotulon verotuksessa sovellettavan veroasteikon veroprosentteja alennettaviksi 13,26 prosenttiyksiköllä laskettaessa veron määrää niille verovelvollisille, joiden kotikunta sijaitsee Ahvenanmaan maakunnassa.  

Ahvenanmaan maakuntahallitus on ehdottanut lausunnossaan, että Ahvenanmaalla käytössä oleva mediamaksu, jolla rahoitetaan Ahvenanmaan julkiset radio- ja tv-palvelut, tulee ottaa huomioon arvonlisäverolaissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että arvonlisäverolain 79 §:n 2 momenttia ja 85 a §:n 1 momentin 5 kohtaa muutetaan jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla siten, että säännöksissä huomioidaan mediamaksu.  

Lisäksi maakuntahallitus on lausunnossaan ehdottanut muutoksia opintorahavähennykseen, kuntien yhteisövero-osuuden vähentämiseen ja valtionverotuksen invalidivähennykseen. Valtiovarainvaliokunta on lausunnossaan (VaVL 1/2021 vp) käsitellyt näitä asioita myös Ahvenanmaan aseman kannalta ja pitänyt hallituksen esityksessä ehdotettuja muutoksia perusteltuina eikä ole näiltä osin ehdottanut muutoksia hallituksen esitykseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy valtiovarainvaliokunnan kantaan.  

Voimaantulo ja toimeenpano

Esitykseen liittyvät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan porrastetusti siten, että osa tulisi voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2021 ja osa laeista tulisi voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2022 uusien aluevaltuustojen aloittaessa toimintansa ja viimeiset 1 päivänä tammikuuta 2023. Esitykseen liittyisi myös siirtymäaikoja. Uudistuksen voimaanpanolain on tarkoitus tulla voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2021. Lisäksi hyvinvointialueesta annettavaa lakia sovellettaisiin osittain heti hyvinvointialueiden toimintaan. 

Voimaanpanolaissa säädetään hyvinvointialueen toiminnan käynnistämisestä vastaavasta väliaikaisesta valmistelutoimielimestä, jonka tehtävänä on vastata hyvinvointialueen toiminnan ja hallinnon käynnistämisen valmistelusta siihen saakka, kunnes ensimmäinen aluevaltuusto on valittu ja aluevaltuuston asettama aluehallitus on aloittanut toimintansa. Hyvinvointialueen alueen kuntien, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistoiminta-alueiden, sairaanhoitopiirin, erityishuoltopiirin ja alueen pelastustoimen on sovittava välittömästi lain voimaantultua väliaikaisen valmistelutoimielimen kokoonpanosta ja asetettavasta kunnallisesta viranomaisesta. Jos valmistelutoimielintä ei ole asetettu viimeistään kahden kuukauden kuluessa lain voimaan tulosta, asettaa valtioneuvosto valmistelutoimielimen valtiovarainministeriön esityksestä. 

Varainsiirtovero

Valtiovarainvaliokunnan lausunnossa tuotiin esille huoli voimanpanolain 23 §:ssä säädettyjen varojen siirron verokohtelusta. Valtiovarainvaliokunta piti lausunnossaan aiheellisena täsmentää tältä osin oikeustilaa ja säätää asia nimenomaisesti voimaanpanolaissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa voimaanpanolain 51 §:n muuttamista lausunnon mukaisesti. Valiokunta ehdottaa lisäksi valtiovarainvaliokunnan esittämän varainsiirtoveroa koskevan lausuman hyväksymistä (Valiokunnan lausumaehdotus 12

Ympäristöterveydenhuolto

Monialaisen maakunnan parlamentaarisessa selvityksessä on esitetty ympäristöterveydenhuollon järjestämisvastuun siirtämistä kunnilta hyvinvointialueille vuonna 2026. Eräillä alueilla järjestämisvastuu on siirretty sosiaali- ja terveydenhuollosta vastaavan kuntayhtymän järjestettäväksi siten, että alue vastaa tulevan hyvinvointialueen aluetta. Hallintovaliokunta piti perusteltuna, ettei näillä alueilla muuhun sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmiin integroituja toimintoja tarvitsisi purkaa. Tämä on toteutettavissa siten, että siirrosta sovitaan, se koskee koko aluetta ja kunnat osoittavat siihen täysimääräisen rahoituksen. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että voimaanpanolain 65 §:ssä mahdollistetaan ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitaminen hyvinvointialueilla, jos kunnat ovat tehneet sopimuksen tehtävän hoitamisesta osana muita integroituja sote-palveluja viimeistään vuoden 2022 lopussa koko hyvinvointialueen alueella ja hyvinvointialue ja kunnat tekevät asiasta sopimuksen siten, että kunnat osoittavat siihen täysimääräisen rahoituksen.  

Muita huomioita

Valiokunta toteaa, että hyvinvointialue ja aluevaalit sanoja vastaavat ruotsin kielellä paremmin sanat "välfärdsregion" ja "regionval".  

VALIOKUNNAN YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT

1. Laki hyvinvointialueesta

6 §. Hyvinvointialueen tehtävät.

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan lausunnon perusteella uutta 3 momenttia, jonka 1 kohta liittyy tilanteeseen, jossa hyvinvointialue toteuttaa omaa lakisääteistä tehtäväänsä tai rajatun yleisen toimialansa perusteella itselleen ottamaansa tehtävää yhteistyössä toisen maan viranomaisen kanssa esimerkiksi hankkimalla siihen liittyviä palveluja toisen maan viranomaiselta. Tällöin toisen valtion viranomainen voi hoitaa tehtävää omalla alueellaan tai Suomessa hyvinvointialueen alueella. Uuden 3 momentin 2 kohta liittyy tilanteeseen, jossa hyvinvointialue hoitaa pykälän 1 momentissa määriteltyyn tehtäväalaansa liittyvää toisen valtion viranomaisen tehtävää yhteistyössä tämän kanssa joko omalla alueellaan tai toisen valtion alueella. Edellytyksenä on, että hyvinvointialueen ja toisen maan viranomaisen sopima yhteistyö perustuu Euroopan unionin lainsäädäntöön tai kansainväliseen sopimukseen.  

Lisäksi ehdotetaan uutta 4 momenttia, joka mahdollistaa hyvinvointialueelle kansainväliseen sopimukseen perustuvan velvoitteen täytäntöönpanoon osallistumisen valtion kanssa tehtävään sopimukseen perustuen (toimeksiantotehtävä). Säännös mahdollistaa muun muassa sen, että Etelä-Karjalan hyvinvointialue ja Suomen valtio voivat sopia, että Etelä-Karjalan hyvinvointialue hoitaa pelastustoimen ja ensihoidon tehtävät, jotka Suomen tulee suorittaa eräiden Saimaan kanavan ja siihen liittyvien alueiden vuokraamisesta tehtyjen kansainvälisten sopimusten perusteella.  

Ehdotetuilla muutoksilla ei muuteta viranomaisten toimivaltaan ja julkisen vallan käyttöön liittyviä lähtökohtia. Myös ehdotetuissa yhteistyötilanteissa Suomen alueella noudatetaan Suomen lainsäädäntöä ja julkista valtaa Suomessa käyttää Suomen viranomainen. 

14 §. Hyvinvointialueen ja kuntien neuvottelu.

Valiokunta ehdottaa säännöksen täydentämistä esimerkeillä asioista, joista hyvinvointialueen ja kuntien neuvottelussa voidaan sopia. Tällaisia ovat muun muassa yhteistyön edellyttämät yhteistoimintarakenteet, toimintamallit ja yhteistyön edellyttämä tiedonkulku.  

15 §. Hyvinvointialueen lainanottovaltuus.

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella investointitarpeen kiireellisyysedellytyksen poistamista lainanottovaltuuden muuttamisessa.  

24 §. Valtuutettujen lukumäärä.

Valiokunta ehdottaa lakivaliokunnan lausunnon perusteella, että 2 momentista poistetaan tarpeeton täytäntöönpanosäännös. Lakiehdotuksen 148 § sisältää yleisen säännöksen päätöksen täytäntöönpanokelpoisuudesta. 

30 §. Aloiteoikeus.

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan esittämillä perusteilla pykälän 2 momenttia muutettavaksi siten, että aloitteesta on käytävä ilmi hyvinvointialueen jäsenyys ja että aloitteeseen mahdollisesti liittyvään nimien keräämiseen kohdistuva yksityiskohtainen sääntely poistetaan. 

33 §. Kansalliskielilautakunta ja saamen kielen lautakunta.

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan lausuntoon viitaten täsmennystä 2 momentin 4 kohdan kansalliskielilautakuntaa koskevaan säännökseen. Muutos on tarpeen, jotta sääntelyssä ei synny ristiriitaa suhteessa sote-järjestämislain 39 §:n kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyötä koskevaan säännökseen, jonka mukainen yhteistyösopimus tehdään ruotsinkielisten palveluiden varmistamisesta.  

Lisäksi ehdotetaan 6 momentin saamen kielen lautakunnan tehtäviä koskevan säännöksen täsmentämistä. 

34 §. Viestintä.

Tietojen antamisen ehdotetaan 2 momentissa täsmennettävän tapahtuvaksi hyvinvointialueen verkkosivuilla. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella 3 momenttiin lisättäväksi vaatimuksen viestinnän esteettömyydestä ja saavutettavuudesta.  

35 §. Hyvinvointialueen toimintaelimet.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan teknistä korjausta.  

66 §. Hyvinvointiyhtymien yhdistyminen.

Valiokunta ehdottaa 2 momentin teknistä täsmentämistä. 

67 §. Hyvinvointiyhtymän jakautuminen.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momentissa oleva käsite ”yhdistymissopimus” muutetaan käsitteeksi ”jakautumissopimus”. 

80 §. Vaalikelpoisuus tarkastuslautakuntaan.

Valiokunta ehdottaa 2 kohdan teknistä täsmentämistä. 

85 §. Päätoimisen ja osa-aikaisen luottamushenkilön asema.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan teknistä täsmennystä. 

89 §. Sidonnaisuuksien ilmoittaminen.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella ehdotetaan 4 momentin täydentämistä siten, että tietoja rekisteristä voi hakea ainoastaan yksittäisinä hakuina. Sidonnaisuusrekisteriä on pidettävä yleisessä tietoverkossa hyvinvointialueen verkkosivustolla. 

96 §. Toimivallan siirtäminen.

Hallintovaliokunnan ja lakivaliokunnan lausuntoihin viitaten valiokunta ehdottaa, että 3 momentti poistetaan. Lakiehdotuksen 3 momentin mukaan erikseen säädetään aluevaltuuston velvollisuudesta osoittaa hallintosäännön määräyksellä hyvinvointialueen viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttäminen yksittäiselle hyvinvointialueen viranhaltijalle. Säännöstä sovellettaisiin esimerkiksi yksilöön kohdistuvissa sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa, mikäli toimivallan siirtämisestä ei ole erikseen säädetty. Lakiehdotuksen 97 §:n 5 momentin mukaan ylemmän toimielimen käsiteltäväksi ei saa ottaa asiaa, jossa toimivallan käyttäminen on edellä kuvatulla tavalla osoitettu yksittäiselle viranhaltijalle. Lisäksi lakiehdotuksen 139 §:n 4 momentin mukaan 96 §:n 3 momentissa tarkoitetusta viranhaltijan päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen käsittelee laissa säädetty tai hallintosäännössä määrätty viranhaltija, jonka tulee olla toinen kuin päätöksen tehnyt viranhaltija. Menettely poikkeaa 139 §:n 2 momentissa kuvatusta pääsäännöstä, jonka mukaan oikaisuvaatimuksen käsittelee toimielin. Edellä kuvattu toimivallan siirtämistä, nk. otto-oikeuden käyttöä sekä oikaisuvaatimusta koskeva sääntely poikkeaa kuntalain vastaavasta sääntelystä.  

Saadun selvityksen mukaan edellä kuvattu kokonaisuus liittyy sen mahdollisuuden huomioon ottamiseen, että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon tehtäväkohtaista lainsäädäntöä muutetaan siten, että joidenkin tehtävien osalta toimivalta asian ratkaisemiseen tulisi hallintosäännöllä osoittaa hyvinvointialuelain 96 §:n 3 momentin tarkoittamalla tavalla yksittäiselle viranhaltijalle. Tällä hetkellä voimassa olevassa lainsäädännössä tällaista velvoitetta ei ole eikä sellaista olla selvityksen mukaan ehdottamassa, minkä vuoksi 3 momentille ja siihen liittyville muille säännöksille ei ole tarvetta.  

Kuntalaista poikkeavaa sääntelyä on lausunnoissa pidetty ongelmallisena ja mahdollisesti voivan johtaa hallintokäytännön epäyhteneväisyyteen ja hallinto-oikeuksiin tehtävien muutoksenhakujen lisääntymiseen. Valiokunta pitää lausuntovaliokuntien tavoin aiheellisena edellä kuvatun toimivallan siirtämistä koskevan 96 §:n 3 momentin sääntelyn ja siihen liittyvien nk. otto-oikeutta (97 §:n 5 mom.) ja oikaisuvaatimusta (139 §:n 4 mom.) koskevien säännösten poistamista.  

97 §. Asian ottaminen ylemmän toimielimen käsiteltäväksi.

Edellä 96 §:n perusteluissa todetuista syistä valiokunta ehdottaa. että lakiehdotukseen sisältyvä 5 momentin otto-oikeuden rajoittamista koskeva säännös muutetaan kuntalain 92 §:n 5 momenttia vastaavaksi. 

99 §. Aluevaltuuston kokoontuminen.

Kokouksista ehdotetaan tiedotettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolla. 

113 §. Hyvinvointialueen ilmoitukset.

Ilmoitukset ehdotetaan julkaistaviksi hyvinvointialueen verkkosivustolla. 

114 §. Tietojen saatavuus yleisessä tietoverkossa.

Tiedot ehdotetaan julkaistaviksi hyvinvointialueen verkkosivustolla. 

123 §. Hyvinvointialueen talouteen liittyvät arviointimenettelyn edellytykset.

Viittaukset 2 momentissa ehdotetaan korjattavaksi.  

128 §. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeus.

Valiokunta ehdottaa säännöksen muutettavaksi esityksen perusteluja vastaavaksi siten, että tarkastusviraston tarkastusoikeus on vain valtiolta saadun rahoituksen osalta. 

138 §. Luvun säännösten soveltaminen.

Valiokunta ehdottaa 2 ja 3 momentin sanamuodon selkeyttämistä lakivaliokunnan lausunnon perusteella. 

139 §. Oikaisuvaatimus.

Hallintovaliokunnan ja lakivaliokunnan lausuntoihin viitaten ja edellä 96 §:n perusteluissa todetuista syistä valiokunta ehdottaa, että 4 momentti poistetaan. 

145 §. Päätöksen tiedoksianto hyvinvointialueen järjestäjälle.

Valiokunta ehdottaa tiedoksiannon toteuttamista hyvinvointialueen verkkosivustolla. 

147 §. Jatkovalitus.

Valiokunta ehdottaa ilmoituksen julkaisemista hyvinvointialueen verkkosivustolla. Lakivaliokunnan lausunnon perusteella ehdotetaan 3 momentin ensimmäisen virkkeen poistamista tarpeettomana, koska lain 138 §:ssä on jo viitattu lakiin oikeudenkäynnistä hallintoasioissa. 

2. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä

4 §. Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus.

Perustuslakivaliokunta korostaa lausunnossaan säännöksen perusteluissa kuvatun tarvearvioinnin merkitystä (kpl 170). Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttia täydennettäväksi perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella maininnalla siitä, että yksittäisen asiakkaan palveluiden tarve tulee arvioida siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon erityislainsäädännössä säädetään. Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia muutettavaksi perustuslakivaliokunnan ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan edellyttämällä tavalla velvoittavampaan muotoon siten, että hyvinvointialueen on turvattava järjestämisvastuullaan olevien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen esteettömyys ja saavutettavuus. Hyvinvointialueella olisi velvollisuus turvata esteettömyys ja saavutettavuus sen järjestämisvastuulla olevissa palveluissa tuotantotavasta riippumatta eli myös tuotettaessa palveluja esimerkiksi ostopalveluina.  

6 §. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa.

Valiokunta ehdottaa pykälän 3 ja 4 momentin teknistä täsmentämistä. 

7 §. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueella.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan on vammaisyleissopimukseen liittyvistä syistä arvioitava mahdollisuuksia vahvistaa vammaisneuvoston asemaa esimerkiksi säätämällä kattavammasta oikeudesta osallistua sote-järjestämislain 7 §:ssä tarkoitetun alueellisen hyvinvointikertomuksen laadintaan. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momenttiin lisätään viittaus hyvinvointialueesta annetun lain 29 §:ään, jossa säädetään hyvinvointialueen asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman laadinnassa. Viittaus huomioi yhdenvertaisesti eri asiakasryhmät ja vaikuttamistoimielimet. 

9 §. Tehtävien kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin.

Valiokunta ehdottaa pykälän sanamuodon tarkentamista siten, että se kuvaisi myös muiden sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien kuin palvelujen järjestämisen, esimerkiksi kehittämistehtävien, kokoamisen yleisiä edellytyksiä. Pykälän 1 momentissa kuvattujen yleisten edellytysten informatiivisen luonteen selkeyttämiseksi, ehdotetaan, että sanamuodon "kootaan" sijasta käytettäisiin sanamuotoa "voidaan koota". Lisäksi ehdotetaan 1 momentin viimeiseen lauseeseen sisältyvän informatiivisen viittaussäännöksen muuttamista yleisempään muotoon, koska kokoamisesta saatettaisiin jatkossa säätää muissakin laeissa kuin terveydenhuoltolaissa ja sosiaalihuoltolaissa.  

10 §. Asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin tehdään tekninen täsmennys liittyen hoidon tarpeen arviointiin 

11 §. Palvelustrategia.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia täsmennetään siten, että palvelustrategiassa asetettavien tavoitteiden toteuttamisessa otetaan huomioon myös kustannusvaikuttavuus.  

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan on vammaisyleissopimukseen liittyvistä syistä arvioitava mahdollisuuksia vahvistaa vammaisneuvoston asemaa esimerkiksi säätämällä kattavammasta oikeudesta osallistua hyvinvointialueen palvelustrategian laadintaan ja seurantaan. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momenttiin lisätään viittaus hyvinvointialueesta annetun lain 29 §:ään liittyen hyvinvointialueen asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumisoikeuksiin. Viittaus huomioi yhdenvertaisesti eri asiakasryhmät ja vaikuttamistoimielimet. 

12 §. Edellytykset palvelujen hankkimiselle yksityiseltä palveluntuottajalta.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttia tarkennetaan siten, että se kattaa palvelujen hankinnan lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen käyttöön liittyvän muun tuen, jota ei ole määritelty varsinaiseksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluksi. Tällaista palvelujen käyttöön liittyvää muuta tukea olisi esimerkiksi sosiaali- ja potilasasiamiestoiminta.  

Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin täsmentämistä siten, että hyvinvointialue voi hankkia kokonaisuudessaan lääketieteelliset ja hammaslääketieteelliset tukipalvelut sekä niiden tuottamisessa tarpeellisen erityisosaamisen yksityiseltä palveluntuottajalta. Näin mahdollistetaan lääketieteellisten ja hammaslääketieteellisten tukipalvelujen tuottaminen kokonaisuudessaan jatkossakin nykyisen kaltaisesti esimerkiksi hyvinvointialueiden yhtiöissä. Lääketieteellisiä ja hammaslääketieteellisiä tukipalveluita ovat sellaiset palvelut, joita hoitovastuussa oleva taho tarvitsee taudinmäärityksen, hoidon ja kuntoutuksen tueksi. Lääketieteellisillä ja hammaslääketieteellisillä tukipalveluilla tarkoitetaan esimerkiksi laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia tai muita tutkimustoimenpiteitä ja niiden tulkintaa. Toisaalta tukipalveluita ovat myös esimerkiksi hammasteknisten välineiden tai apuvälineiden valmistaminen. Tukipalveluihin liittyvällä erityisosaamisella tarkoitetaan esimerkiksi sairaalafyysikkojen tai diagnostisten erikoisalojen erikoislääkäreiden osaamista. Valiokunnan ehdottaman muutoksen myötä tukipalvelujen hankkiminen kokonaisuudessaan on mahdollista, jos se on tarpeen tukipalvelujen laadun, osaamisen ja kustannustehokkuuden turvaamiseksi. 

Lääketieteellisiksi tai hammaslääketieteellisiksi tukipalveluiksi ei katsota kuuluvan kuitenkaan sellaisia suoraan potilaaseen kohdistuvia toimenpiteitä, jotka tosiasiallisesti ovat jo itsessään osa potilaan oireiden tai sairauden hoitoa. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi radiologian alan niin sanotut interventioradiologiset toimenpiteet. Muun muassa katetriteitse tehtävät verisuonitoimenpiteet ovat potilaan suoranaista hoitoa, vaikka niiden toteuttaja olisi diagnostisen alan erikoislääkäri. Tällaisissa palveluissa hyvinvointialueilla tulee olla riittävä oma palvelutuotanto eikä niitä voida kokonaisuudessaan hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta. 

Pykälän 2 momentin 2 kohtaa on valiokunnan näkemyksen mukaan syytä tarkentaa siten, että kielto hankkia sosiaalityötä kohdistetaan nimenomaan yksilö- ja perhekohtaiseen sosiaalityöhön. Tämä on viranhaltijana toimivalle sosiaalityöntekijälle kuuluva tehtävä, jossa käytetään myös julkista valtaa. Ehdotettu 12 §:n 2 momentin 2 kohta ei kuitenkaan estäisi hyvinvointialuetta hankkimasta esimerkiksi yksityisenä palveluntuottajana (itsenäisenä ammatinharjoittajana) toimivalta sosiaalityöntekijältä sellaista asiantuntijaosaamista (esimerkiksi yhteisöjen kanssa tehtävää asiantuntijatyötä, sosiaaliseen kuntoutukseen liittyvää yksilövalmennusta tai kasvatus- ja perheneuvontaan liittyvää asiantuntijatukea), johon ei liity viranhaltijana toimivalle sosiaalityöntekijälle kuuluvia edellä kuvattuja tehtäviä. 

Pykälän 2 momentin 4 kohdan tarkoituksena on valiokunnan saaman selvityksen mukaan ollut, että hyvinvointialueen tulee vastata järjestäjänä ensihoidon kokonaisvalmiudesta, mutta se voisi hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta ostopalveluna ambulanssiyksiköiden hälytysvalmiutta. Valiokunta ehdottaa, että 4 kohdan sanamuotoa tältä osin tarkennetaan. Lisäksi 4 kohtaan ehdotetaan siirrettäväksi pykälän 3 momentista säännös siitä, että ensihoitopalvelusta vastaavan lääkärin ja kenttäjohtajan tehtävät on hoidettava kaikilta osin virkasuhteessa. 

Pykälän 3 momenttia ehdotetaan selvyyden vuoksi täsmennettäväksi siten, että siinä mainitaan palvelutarpeen arvioinnin lisäksi myös hoidon tarpeen arviointi. Valiokunnan näkemyksen mukaan palvelutarpeen arvioinnin käsitteellä on tarkoitettu sekä sosiaalihuollon palvelutarpeen että terveydenhuollon hoidon tarpeen arviointia.  

Pykälän 3 momentin virkalääkärivaatimusta koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi edellä yleisperusteluista ilmenevistä syistä siten, että potilaan sairaalaan ottaminen, siihen liittyvä erikoissairaanhoidon tarpeen arviointi ja alustavan hoitosuunnitelman laatiminen olisivat hyvinvointialueen vastuulla, mutta mainittuja tehtäviä ei määriteltäisi virkalääkärin tehtäviksi. Tällöin hyvinvointialue voisi joustavammin harkita, käyttääkö tehtävässä esimerkiksi virkasuhteista lääkäriä tai hammaslääkäriä vai hyvinvointialueeseen työsuhteessa olevaa lääkäriä tai hammaslääkäriä. Näitä tehtäviä hyvinvointialue ei voisi antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi. 

Sen jälkeen, kun hyvinvointialue on tehnyt edellä mainitun hoidon tarpeen arvioinnin ja ottanut asiakkaan sairaalaan sekä laatinut alustavan hoitosuunnitelman kullekin lääketieteen tai hammaslääketieteen erikoisalalle, se voisi antaa myös yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi kyseisellä erikoisalalla asiakkaan tarkemman hoidon tarpeen arvioinnin, hoitoratkaisujen tekemisen ja tarkemman hoitosuunnitelman laatimisen. Jos kuitenkin asiakkaalla ilmenisi hoidon tarvetta olennaisesti laajemmin tai muulla lääketieteen tai hammaslääketieteen erikoisaloilla, kuin jolle tai joille hyvinvointialue on hänet osoittanut, asiakkaan hoitaminen toisella erikoisalalla edellyttäisi aina hyvinvointialueen suorittamaa hoidon tarpeen arviointia ja alustavaa hoitosuunnitelmaa tälle toiselle erikoisalalle. Yksityisen palveluntuottajan tekemä hoitosuunnitelma on siten aina hyvinvointialueen hoitosuunnitelmaa tarkentava. 

Pykälän 5 momenttiin ehdotetaan lisättävän säännös siitä, että hyvinvointialueiden tulee palveluhankintoja tehdessään noudattaa palvelujen ja tehtävien keskittämistä koskevia säännöksiä ja yhteistyösopimuksia. 

Pykälän 6 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi 1 momenttiin tehdyn muutoksen johdosta säännös siitä, että palvelujen käyttöön liittyvän tuen hankkimiseen sovelletaan ehdotetun 3 luvun säännöksiä vastaavasti kuin palvelujen hankkimiseenkin.  

13 §. Vuokratyövoiman ja yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavan työvoiman käyttö.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1, 2 ja 4 momenttia muutetaan siten, että säännöksissä viitataan työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 7 §:n 3 momenttiin sekä todetaan vuokratun ja hankitun työvoiman toimivan hyvinvointialueen johdon ja valvonnan alaisena. 

Sosiaalihuoltolain 49 a §:ssä todetaan, että sosiaalihuollon toimeenpanoon kuuluvia tehtäviä varten kunnan käytettävissä tulee olla riittävästi sosiaalihuollon ammattihenkilöitä sekä muuta asiakastyöhön osallistuvaa henkilöstöä. Sosiaalihuoltolaki ei siten rajaa sosiaalihuollon tehtäviä pelkästään sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa mainittujen ammattihenkilöiden tekemäksi työksi. Laki ei myöskään ota kantaa siihen, minkä asiakasryhmien kanssa muu asiakastyöhön osallistuva henkilöstö voi työskennellä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan sote-järjestämislailla ole ollut tarkoitus tältä osin muuttaa nykytilaa, vaan tarkoitus on, että vuokrattuun ja hankittuun työvoimaan sovelletaan voimassa olevaa sääntelyä koskien henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia. Tältä osin 13 §:n 1 ja 2 momenttia on tarpeen tarkentaa. 

Lisäksi ehdotetaan virkalääkärivaatimukseen liittyen muutettavaksi myös 4 momenttia vastaamaan 12 §:n 3 momentin sanamuotoja sekä siten, että hyvinvointialue voi katsoessaan sen tarpeelliseksi arvioida uudelleen vuorattuna tai hankittuna työvoimana toimivan lääkärin tai hammaslääkärin tekemän sairaalaan ottamista koskevan ratkaisun, mutta tähän ei olisi säännönmukaisesti velvoitetta, jos hyvinvointialue ei katso sitä edellytettävän. 

20 §. Rikosoikeudellinen virkavastuu ja vahingonkorvausvastuu.

Valiokunta ehdottaa lakivaliokunnan lausunnon perusteella 1 momenttia täsmennettäväksi, jotta säännöksestä ilmenee selvästi, että pykälässä mainittuihin henkilöihin sovelletaan kaikkia rikoslain 40 luvun virkarikossäännöksiä, jotka koskevat virkamiehiä.  

22 §. Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle.

Valiokunta ehdottaa, että sivistysvaliokunnan lausunnon johdosta pykälän 2 momentin 3 kohtaan lisätään valtakunnallisten strategisten tavoitteiden asettaminen sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan kokonaisuudesta. Säännöksen tarkentaminen tältä osin vahvistaa valtioneuvoston mahdollisuuksia asettaa valtakunnallisilla strategisilla tavoitteilla suuntaviivoja hyvinvointialueilla tehtävään tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan, jolla tuetaan yhdenvertaisen, laadukkaan ja kustannusvaikuttavan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä.  

24 §. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelut hyvinvointialueen kanssa.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momentin 8 kohtaa täsmennetään teknisesti ja lisätään viittaus lain 36 ja 39 §:ään.  

26 §. Investointisuunnitelman hyväksymismenettely.

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella, että pykälän 3 momentin sisältämiä investointien laajakantoisuuden ja merkittävyyden kriteerejä täsmennetään. 

Vaikutuksiltaan laajakantoisella investoinnilla ja investointia vastaavalla sopimuksella sekä tällaisella luovutuksella tarkoitettaisiin sellaista hanketta, jolla olisi pitkäkestoisia ja merkittäviä vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamistapaan, saatavuuteen, saavutettavuuteen tai laatuun hyvinvointialueella taikka joka vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointialueiden väliseen työnjakoon tai yhteistyöhön. 

Palvelujen toteuttamistapaan pitkäkestoisesti ja merkittävästi vaikuttava hanke voisi olla esimerkiksi sellainen toimitilahanke, joka sitoisi hyvinvointialueen pitkäaikaisesti kyseisiin toimitiloihin, mutta tiloja ei olisi ongelmitta mahdollista sosiaali- ja terveydenhuollon kehittyessä sekä palvelutarpeiden muuttuessa esimerkiksi ottaa muiden palvelujen tai uusien palvelumuotojen käyttöön.  

Palvelujen saatavuuteen tai saavutettavuuteen hanke voisi vaikuttaa säännöksessä tarkoitetulla tavalla esimerkiksi, jos sillä olisi merkittäviä vaikutuksia lähipalvelujen saatavuuteen hyvinvointialueella ja muutoin väestön mahdollisuuteen asioida palveluissa. Palvelujen laatuun hanke voisi vaikuttaa säännöksessä tarkoitetulla tavalla esimerkiksi siten, että se sitoisi pitkäaikaisella tavalla hyvinvointialueen tietyn alan asiantuntijoita, jolloin tällä olisi vaikutuksia asiantuntijoiden saatavuuteen muissa hyvinvointialueen palveluissa, tai jos investoinnin hyödyntäminen ei olisi mahdollista, ellei tietyn alan asiantuntijoita olisi saatavilla. 

Hanke, joka vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointialueiden väliseen työnjakoon tai yhteistyöhön voisi olla hanke, jonka vaikutukset palveluihin ulottuisivat usean hyvinvointialueen alueelle tai hanke, jonka välittömät vaikutukset rajoittuisivat yhteen hyvinvointialueeseen, mutta jolla voisi olla merkittäviä välillisiä vaikutuksia myös muiden hyvinvointialueiden toimintaan tai investointeihin. Esimerkiksi sairaalainvestoinneilla voi olla merkittäviä vaikutuksia myös läheisten hyvinvointialueiden asiakasvirtoihin ja työnjakoon sekä yhteistyöalueilla että vapaaehtoisessa hyvinvointialeuiden välisessä yhteistyössä. Vastaava merkitys voi olla myös merkittävillä erikoissairaanhoidon laite- ja tilainvestoinneilla. 

Taloudellisesti merkittävällä investoinnilla ja investointia vastaavalla sopimuksella sekä tällaisella luovutuksella tarkoitetaan sellaista hanketta tai sellaisen hankkeen osaa, joka vaikuttaisi hyvinvointialueen talouteen pitkäaikaisesti olennaisella tavalla vaikuttamalla hyvinvointialueen mahdollisuuksiin toteuttaa muita sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeita tai järjestää väestön tarpeenmukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut. Kyse olisi siten hankkeesta, joka sitoisi pitkäaikaisesti ja merkittävissä määrin hyvinvointialueen resursseja yhteen hankkeeseen siten, että se vaikeuttaisi hyvinvointialueen mahdollisuuksiin toteuttaa muita tarpeellisia sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeita. Hankkeen taloudellisesta merkittävyydestä kertoisivat sen absoluuttisen rahamääräisen suuruuden lisäksi sen osuus sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannuksista. Hankkeen taloudellinen merkittävyys voisi liittyä myös sen suhteeseen hyvinvointialueen väestömäärään ja väestön palvelutarpeisiin sekä näiden arvioituun kehitykseen.  

Vaikka investointi, investointia vastaava sopimus tai pitkävaikutteisen omaisuuden luovutus täyttäisi vaikutuksiltaan laajakantoisen tai taloudellisesti merkittävän investoinnin määritelmän, tämä ei sote-järjestämislain 26 §:n mukaan kuitenkaan tarkoittaisi, että sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelma tulisi tällä perusteella hylätyksi. Sen sijaan kyse olisi siitä, että sote-järjestämislain 26 §:n 3 momentin 2—4 kohtien perusteella tehtävä arviointi ylipäänsä koskisi vain tällaisia investointeja. Vähäisemmät investoinnit jäisivät kokonaan arvioinnin ulkopuolella. 

29 §. Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon seuranta ja arviointivelvollisuus.

Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia täydennettäväksi siten, että hyvinvointialueen tulee toimittaa selvitys hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ja hyvinvointialueen talouden tilasta Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. Lisäksi valiokunta ehdottaa 2 momenttiin ehdotetun lisäyksen takia täsmennystä pykälän 4 momenttiin.  

30 §. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arviot.

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttia täydennettäväksi siten, että terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tulee pykälässä tarkoitettujen asiantuntija-arvioiden julkaisemisen lisäksi toimittaa ne sosiaali- ja terveysministeriölle.  

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia täydennetään niin, että Valviran ja aluehallintoviraston tulee toimittaa momentissa mainittu selvitys sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisesta toteutumisesta Terveyden- ja hyvinvoinnin laitokselle ja sosiaali- ja terveysministeriölle. Valiokunta ehdottaa muutosten takia myös pykälän 3 momentin teknistä täsmentämistä.  

32 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta hyvinvointialueella.

Sosiaali- ja terveydenhuollon koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta hyvinvointialueella. Valiokunta ehdottaa pykälän otsikkoa ja 1 momenttia tarkennettavaksi, siten että hyvinvointialue vastaa alueellaan tehtäväalansa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet huomioiden. Muutosehdotuksella ei laajenneta hyvinvointialueiden tehtäviä suhteessa kuntien tai sairaanhoitopiirien nykyisiin tehtäviin. Ehdotetun muutoksen myötä muutoksen myötä säännös on yhdenmukainen samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden yhteistyötä koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan toteuttamisessa koskevan 36 §:n 3 momentin 7 kohdan kanssa. Sanamuodosta käy myös paremmin ilmi, että hyvinvointialue päättää itse omien alueellisten erityispiirteidensä ja tarpeidensa pohjalta koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnastaan kuitenkin sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet huomioiden. 

36 §. Hyvinvointialueiden yhteistyösopimus.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 4 momenttia täydennetään niin, että säännöksessä tarkoitettu yhteistyösopimus on sovitettava yhteen 39 §:ssä tarkoitetun kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen kanssa.  

37 §. Yhteistyösopimuksen valmistelu ja toteutumisen seuranta.

Valiokunta ehdottaa pykälän 6 momentin teknistä täsmentämistä.  

39 §. Kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimus.

Valiokunta ehdottaa muutettavaksi pykälän 1 ja 2 sanamuotoja niin, että siitä käy selkeämmin ilmi, että 1 momentissa säädetään sopimuksen laatimisvelvoitteesta sekä sopimuksen yleisestä tarkoituksesta ja 2 momentissa asioista, joista sopimuksessa on sovittava ja asioista, joista sopimuksessa voisi sopia sekä sopimisen yleisistä reunaehdoista. 

Valiokunta ehdottaa pykälän 2 momenttia selkeytettäväksi siten, että sopimuksessa on sovittava kaksikielisten hyvinvointialueiden työnjaosta ja yhteistyöstä sellaisten ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen toteuttamisessa, 1) joissa tämä on välttämätöntä kielellisten oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi tai 2) joita on tarkoituksenmukaista toteuttaa vain osassa hyvinvointialueita tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi.  

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitetaan ruotsinkielisiä palveluita, joita kaikkien kaksikielisten hyvinvointialueiden ei ole mahdollista toteuttaa riittävässä määrin itsenäisesti esimerkiksi asiantuntijoiden saatavuusongelmien takia, jolloin kaksikielisten hyvinvointialueiden työnjako tai yhteistyö niissä on välttämätöntä ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi. 

Toisessa kohdassa tarkoitetaan ruotsinkielisiä palveluja, joita kaikkien hyvinvointialueiden ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa itsenäisesti esimerkiksi tilanteessa, jossa palvelujen keskittämisellä arvioidaan olevan merkittävä positiivinen vaikutus palvelujen laatuun. Lisäksi sopimuksessa on 2 momentin mukaan sovittava asiantuntijatuesta, jota kaksikieliset hyvinvointialueet antavat toisilleen ruotsinkielisten palvelujen toteuttamisessa. 

Pykälän 1 ja 2 momentin sanamuodon selkiyttämisestä huolimatta sopimisvelvoitteen piiriin kuuluvat edelleen tehtävät, joiden on jo hallituksen esityksen perusteluissa katsottu kuuluvan sopimisvelvoitteen alaan. Pykälän 2 momentissa tarkoitettuja tehtäviä ovat ainakin Kårkulla samkommun -kuntayhtymältä hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle siirtyvät erityishuoltoon liittyvät asiantuntija- ja kehittämistukitehtävät. Kårkullan asiantuntija- ja kehittämiskeskuksen palvelut käsittävät sekä asiakkaille annettavia palveluja että asiantuntijoille annettavaa asiantuntijatukea ja kehittämistoimintaa. Lisäksi sopimisvelvoite koskee Kårkullalta siirtyvää kehitysvammaneuvola-, asumis-, päivä- ja työkeskustoimintaa, jos palveluja ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa kaikilla kaksikielisillä hyvinvointialueilla, ja riittävät palvelut voidaan toteuttaa työnjaon avulla. Sopimisvelvoite koskee myös muita sellaisia ruotsinkielisiä palveluja, joita kaikki kaksikieliset hyvinvointialueet eivät pysty toteuttamaan itsenäisesti tai joita ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa kaikilla kaksikielisillä hyvinvointialueilla, mutta yhteistyöllä ja työnjaolla voidaan toteuttaa riittävät ruotsinkieliset palvelut. Näitä voivat olla muun muassa erityisen vaativat päihdehuollon palvelut ja lastenpsykiatrian ympärivuorokautisen hoidon palvelut. Palvelujen saatavuudessa on alueellista vaihtelua, mutta momentissa tarkoitettuja palveluja voivat olla myös tietyt lastensuojelun palvelut (mm. kiireelliset sijoitukset) ja muut kuin jo edellä mainitut vammaisten henkilöiden palvelut, puheterapia, seritutkimukset ja ikäihmisten asumispalvelut. Kaksikielisten hyvinvointialueiden tulee yhdessä määrittää tehtävät, jotka täyttävät 2 momentin edellytykset, ja sopia niistä koskevasta työnjaosta ja yhteistyöstä pykälässä säädetyn mukaisesti.  

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttiin lisätään selkeyden vuoksi nimenomainen maininta siitä, että yhteistyösopimuksessa voidaan sopia myös muusta kuin edellä tarkoitetusta kaksikielisten hyvinvointialueiden välisestä työnjaosta ja yhteistyöstä. Sopimuksessa voidaan sopia esimerkiksi ruotsinkielisiä tukipalveluita (esim. käännös-, tulkki- ja puhelinneuvontapalvelut, lomakkeet ja pohjat) sekä digipalvelujen kehittämistä koskevasta yhteistyöstä, mutta velvoitetta tähän ei ole. 

Valiokunta ehdottaa myös, että pykälän 2 momenttiin sisältyvää säännöstä siitä, mitä muuta sääntelyä sopimusta tehtäessä olisi otettava huomioon, selkeytetään siten, että sen mukaan sopimuksella ei voida poiketa siitä, mitä järjestämislain 11 §:ssä taikka muussa laissa tai lain nojalla säädetään tehtävien keskittämisestä. Tämä on tarpeen, koska tehtävien keskittämisestä saatetaan jatkossa säätää myös muussa laissa kuin terveydenhuoltolaissa tai sosiaalihuoltolaissa. Lisäksi momentissa huomioidaan ehdotettavassa sotejärjestämislain 36 §:ssä tarkoitettu sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueen yhteistyösopimus lisäämällä siihen säännös, jonka mukaan kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimus olisi yhteen sovitettava yhteistyöalueen yhteistyö-sopimuksen kanssa.  

Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälän 5 momenttia tarkennettavaksi siten, että valtioneuvosto voi sen mukaan päättää kaksikielisten hyvinvointialueiden sopimuksen sisällöstä kaksikielisiä hyvinvointialueita sitovasti, jos kaksikieliset hyvinvointialueet eivät pääse sopimukseen yhteistyösopimuksen sisällöstä tai sopimuksen sisältö ei turvaa ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tämä on perusteltua siksi, että pykälässä säädettäväksi ehdotettavan yhteistyövelvoitteen nimenomaisena tarkoituksena on osaltaan turvata ruotsinkielisten kielellisten oikeuksien toteutuminen sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tarkennus tekee myös valtioneuvoston puuttumisvallasta tarkkarajaisemman. 

Valiokunta ehdottaa lisäksi eräitä teknisluonteisia tarkennuksia pykälän otsikkoon sekä sen 3—7 momenttiin. 

41 §. Hyvinvointialueen ohjaus- ja valvontavelvollisuus.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia täydennetään niin, että hyvinvointialueen on vaadittava järjestämisvastuulleen kuuluvia palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toiminnassa mahdollisesti ilmenevien asiakas- ja potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavien epäkohtien tai puutteiden välitöntä korjaamista. 

44 §. Viranomaisten välinen yhteistyö.

Pykälän 2 momentin mukaan hyvinvointialueen on ilmoitettava yksityisen palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toiminnassa ilmenneistä epäkohdista ja puutteista välittömästi palveluja valvovalle valvontaviranomaiselle. Valiokunta ehdottaa momenttia muutettavaksi niin, että ilmoittamisvelvollisuus koskee niin yksityisissä kuin myös hyvinvointialueen toimintayksiköissä havaittuja epäkohtia ja puutteita. "Palveluntuottajalla" tarkoitettaisiin näin ollen myös hyvinvointialueen omia toimintayksiköitä, joissa ilmenneistä asiakas- ja potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavista epäkohdista tai puutteista olisi myös ilmoitettava valvontaviranomaiselle. Lisäksi valiokunta ehdottaa momenttia tarkennettavaksi siltä osin, millaisia epäkohtia ilmoittamisvelvollisuus koskee. Hyvinvointialueen ilmoitusvelvollisuus valvontaviranomaiselle ja valvontaviranomaisen ilmoitusvelvollisuus hyvinvointialueelle ehdotetaan koskemaan palveluntuottajan tai tämän alihankkijan toiminnassa ilmenneitä asiakas- tai potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavia tilanteita. 

Pykälän 3 momentin mukaan valvontaviranomaisten on ilmoitettava valvonnassa havaitsemistaan lääkehuollon puutteista tai muista epäkohdista Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskukselle. Valiokunta ehdottaa, että vastaavasti kuten 2 momentissa, myös lääkehuollon osalta ilmoitusvelvollisuus tarkennetaan koskemaan asiakas- ja potilasturvallisuutta olennaisesti vaarantavia epäkohtia. 

46 §. Tarkastusoikeus.

. Pykälässä säädetään hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan ja toiminnassa käytettävien toimitilojen tarkastuksesta. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 2 momenttia täsmennetään koskemaan kuvatallenteiden lisäksi äänitallenteita.  

49 §. Valvontaviranomaisen tiedonsaantioikeus.

Pykälässä säädetään valvontaviranomaisen oikeudesta saada maksutta ja salassapitosäännösten estämättä välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistä, tuottamista tai toteuttamista sekä asiakasta koskevat tiedot pykälässä lueteltuilta tahoilta. 

Pykälän 2 momentissa säädetään, että 1 momentissa tarkoitetuilla tahoilla on oikeus ilman valvontaviranomaisen pyyntöäkin ilmoittaa sille seikasta, joka voi vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuutta. Valiokunta ehdottaa 2 momentin täsmentämistä siten, että mahdollisuus ilmoittaa säännöksessä tarkoitetut tiedot valvontaviranomaiselle voit tapahtua salassapitosäännösten estämättä.  

Lisäksi ehdotetaan uudessa 3 momentissa säädettäväksi siitä, että tiedot ja selvitykset voidaan antaa myös teknisen rajapinnan avulla. Ennen teknisen rajapinnan avaamista on varmistuttava tietojen asianmukaisesta suojaamisesta. 

51 §. Varautuminen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueella.

Koska tarkoituksena ei ole, että valmiussuunnittelun ohjaamisessa luovutettaisiin henkilötietoja, ehdotetaan 1 momenttiin lisättäväksi asiaa koskeva säännös. 

Valiokunta ehdottaa 2 momentin 3 kohtaa täydennettäväksi siten, että valmiuskeskus voi jakaa tilannekuvatiedot myös aluehallintovirastolle.  

Lisäksi täydennetään 2 momentin 3 ja 4 kohtaa sekä 5 momenttia siten, että niiden mukainen valmiuskeskuksen velvollisuus jakaa yhteistyöalueen tilannekuva muille yhteistyöalueen hyvinvointialueille, aluehallintovirastoille, muille valmiuskeskuksille ja sosiaali- ja terveysministeriölle koskee myös 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja tilannekuvatietoja.  

Myös 4 momentin sanamuotoa täsmennetään siten, että tiedonsaantioikeuksissa huomioidaan 3 momentin säännös, jonka mukaan sosiaali- ja terveysministeriö voi määrätä yliopistollista sairaalaa ylläpitävien hyvinvointialueiden ja HUS-yhtymän keskinäisestä työnjaosta koskien valmiuskeskusten tehtäviä. 

58 §. Asiakas- ja potilastietojen rekisterinpito.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan rekisterinpitäjän määritelmää täydennettäväksi sosiaali- ja terveysministeriön esittämällä tavalla. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella, että pykälään lisätään uusi 2 momentti, jossa säädetään oikeudesta käsitellä hyvinvointialueen asiakas- ja potilasrekistereissä olevia välttämättömiä asiakas- ja potilastietoja salassapitosäännösten estämättä käyttötarkoituksensa mukaisessa laajuudessa hyvinvointialueen eri toimintayksiköissä. Siten täsmennetään järjestämislain 58 §:n suhdetta potilaslain 13 §:ään ja asiakaslain 16 §:ään, joissa sivullisuus ja suostumus tietojen luovutuksen edellytyksenä on sidottu toimintayksikön käsitteeseen. 

59 §. Täydennyskoulutusvelvollisuus ja jatkuva ammatillinen kehittyminen.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän otsikkoa ja sisältöä muutetaan vastaamaan sanamuodoltaan ammattipätevyysdirektiiviä (2013/55/EU) ja sen perusteella säädettyä kansallista lainsäädäntöä. Henkilöstön ammatillisen osaamisen kehittäminen perustuu ammattipätevyysdirektiivin 22 artiklan mukaisesti jatkuvaan ammatilliseen kehittymiseen, joka edellyttää pitkäjänteistä ja suunnitelmallista osaamisen johtamista.  

60 §. Muutoksenhaku.

Lakivaliokunnan lausunnon perusteella ehdotetaan 1 momenttia täsmennettäväksi siten, että viittaus koskee nimenomaan hyvinvointialueen viranomaisen tämän lain nojalla tekemää päätöstä. 

Lisäksi ehdotetaan pykälään lisättäväksi uusi 5 momentti, jonka mukaan markkinaoikeus voi hankintapäätöksestä tehtyä valitusta käsitellessään ottaa kantaa pääasian ratkaisun yhteydessä myös sote-järjestämislain 3 luvun mukaisten edellytysten ja vaatimusten noudattamiseen siltä osin, kuin ne kohdistuvat yksityiseen palveluntuottajaan eli kun niillä on vaikutusta tarjoajan asemaan. Ehdotetussa ratkaisussa markkinaoikeuden ei tule kuitenkaan ottaa kantaa siihen, onko ostopalvelujen hankkimiselle ylipäätään ollut sote-järjestämislain 12 §:ssä tarkoitettuja edellytyksiä. Lisäksi markkinaoikeudella tulee olla toimivalta määrätä hankintalain 154 §:ssä tarkoitettu seuraamus, jos hankinnassa on menetelty sote-järjestämislain 3 luvussa tarkoitettujen yksityistä palveluntuottajaa koskevien edellytysten ja vaatimusten vastaisesti. Selvyyden vuoksi sote-järjestämislakiin on myös tarpeen lisätä ostopalvelujen ja työvoiman hankintaa koskevien asioiden osalta informatiivinen viittaus hankintalain muutoksenhakusäännöksiin. 

3. Laki pelastustoimen järjestämisestä

1 §. Lain tarkoitus ja soveltamisala.

Valiokunta ehdottaa 3 momentin teknistä tarkistamista. 

2 §. Suhde muuhun lainsäädäntöön.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan teknisiä tarkistuksia. 

5 §. Tehtävien kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin.

Valiokunta ehdottaa, että lain 5 §:n 2 momenttia täydennetään hallintovaliokunnan esittämällä tavalla kustannusvastuun selkeyttämiseksi asetuksenantovaltuudella, jonka mukaan kootun tehtävän kustannusten jakamisen perusteista sekä koottuun tehtävään sisältyvien palvelujen ja muiden toimenpiteiden korvausperusteista voidaan säätää tarkemmin sisäministeriön asetuksella.  

6 §. Pelastustoimen palvelutasopäätös.

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan ehdotuksen perusteella 3 momenttia muutettavaksi siten, että hyvinvointialueen on pyydettävä palvelutasopäätöksestä ennen sen hyväksymistä aluehallintoviraston lausunto. Aluehallintoviraston lausunto on tällöin ehdotettua selkeämmin osa palvelutasopäätöksen valmistelua, eikä hyvinvointialueen palvelutasopäätöstä jälkikäteen alisteta aluehallintoviraston vahvistettavaksi.  

11 §. Investointisuunnitelman pelastustoimen osasuunnitelma.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella 3 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että vaikutuksiltaan laajakantoisella investoinnilla ja investointia vastaavalla sopimuksella sekä tällaisella luovutuksella tarkoitetaan sellaista hanketta, jolla olisi pitkäkestoisia ja merkittäviä vaikutuksia pelastustoimen tehtävien ja palvelujen toteuttamistapaan, saatavuuteen, saavutettavuuteen tai laatuun hyvinvointialueella tai joka vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointialueiden väliseen työnjakoon ja yhteistyöhön.  

Vaikutuksiltaan laajakantoisella investoinnilla ja investointia vastaavalla sopimuksella sekä tällaisella luovutuksella tarkoitettaisiin sellaista hanketta, jolla olisi pitkäkestoisia ja merkittäviä vaikutuksia pelastustoimen palveluiden toteuttamistapaan, saatavuuteen, saavutettavuuteen tai laatuun hyvinvointialueella taikka joka vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointialueiden väliseen työnjakoon ja yhteistyöhön. 

Palvelujen toteuttamistapaan pitkäkestoisesti ja merkittävästi vaikuttava hanke voisi olla esimerkiksi sellainen tilanne-, johtokeskus- tai viestijärjestelmähanke, jolla olisi merkittävää vaikutusta pelastustoiminnan alueellisen tai valtakunnallisen johtamisen järjestelyihin. 

Palvelujen saatavuuteen tai saavutettavuuteen hanke voisi vaikuttaa säännöksessä tarkoitetulla tavalla esimerkiksi, jos sillä olisi merkittäviä vaikutuksia lähipalvelujen saatavuuteen hyvinvointialueella. Esimerkiksi paloasemien sijoittamisessa olisi tarpeen ottaa huomioon mahdollisuudet tuottaa pelastustoimintaan ja ensihoitoon kuuluvia palveluita tarvittaessa hyvinvointialueiden väliset rajat ylittävällä tavalla. 

Hanke, joka vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointialueiden väliseen työnjakoon tai yhteistyöhön voisi olla hanke, jonka vaikutukset palveluihin ulottuisivat usean hyvinvointialueen alueelle tai hanke, jonka välittömät vaikutukset rajoittuisivat yhteen hyvinvointialueeseen, mutta jolla voisi olla merkittäviä välillisiä vaikutuksia myös muiden hyvinvointialueiden toimintaan tai investointeihin. Tällainen arviointi voisi tulla kyseeseen tilanteessa, jossa hankitaan sellaista pelastustoiminnassa tarvittavaa kalustoa, jolta edellytetään yhteensopivuutta muiden hyvinvointialueiden kaluston kanssa. 

Taloudellisesti merkittävällä investoinnilla ja investointia vastaavalla sopimuksella sekä tällaisella luovutuksella tarkoitetaan sellaista hanketta tai sellaisen hankkeen osaa, joka vaikuttaisi hyvinvointialueen talouteen pitkäaikaisesti olennaisella tavalla vaikuttamalla hyvinvointialueen mahdollisuuksiin toteuttaa muita pelastustoimen hankkeita tai järjestää väestön tarpeenmukaiset pelastustoimen palvelut. Kyse olisi siten hankkeesta, joka sitoisi pitkäaikaisesti ja merkittävissä määrin hyvinvointialueen resursseja yhteen hankkeeseen, mikä vaikuttaisi hyvinvointialueen mahdollisuuksiin toteuttaa muita tarpeellisia pelastustoimen hankkeita. Hankkeen taloudellisesta merkittävyydestä kertoisivat sen absoluuttisen rahamääräisen suuruuden lisäksi sen osuus pelastustoimen kokonaiskustannuksista. Taloudellinen merkittävyys voisi ilmetä myös tarkasteltaessa hanketta suhteessa muihin hyvinvointialueen käynnistämiin tai suunnittelemiin pelastustoimen hankkeisiin. Koska hanke voitaisiin toteuttaa myös osissa, olisi perusteltua, että kyseessä voisi olla myös hyvinvointialueen talouteen pitkäaikaisesti olennaisella tavalla vaikuttavan hankkeen osa. Taloudellisen merkittävyyden kriteerien täyttyminen edellyttäisi aina tapauskohtaista ja hyvinvointialueen kokonaistilanteen huomioivaa arviointia, eikä laissa siksi olisi mahdollista tai tarkoituksenmukaista säätää esimerkiksi tietyistä rahamääräisistä rajoista tai prosenttiosuuksista. 

4. Hyvinvointi- ja maakuntajakolaki

22 §. Voimaantulo.

Valiokunta ehdottaa 1 momentin teknistä täsmentämistä. Lisäksi suomenkielisen lakiehdotuksen 5 momenttia täydennetään vastaamaan ruotsinkielistä lakiehdotusta.  

5. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla

2 §. Soveltamisala ja eri lakien soveltaminen.

Valiokunta ehdottaa, että suomenkielisen lakiehdotuksen 1 ja 2 momenttia muutetaan vastaamaan ruotsinkielistä lakiehdotusta niin, että 1 momentin viimeinen virke siirretään 2 momentin viimeiseksi virkkeeksi.  

Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi viittaus 1. lakiehdotuksen 33 §:ään (kansalliskielilautakunta). 

Myös 6 momenttiin ehdotetaan teknisiä tarkistuksia.  

3 §. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen Uudellamaalla.

Valiokunta ehdottaa pykälää täydennettäväksi niin, että siinä todetaan myös Uudenmaan maakunnan muiden kuntien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävä viittaamalla sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 6 §:ään. Valiokunta ehdottaa lisäksi teknisluonteista tarkennusta pykälän ensimmäiseen virkkeeseen.  

4 §. Uudenmaan hyvinvointialueiden ja Helsingin kaupungin järjestämisvastuu.

Valiokunta ehdottaa teknistä muutosta.  

6 §. HUS-yhtymän muut tehtävät.

Pykälän 1 momenttiin ehdotetaan teknistä muutosta. 

9 §. HUS-järjestämissopimuksen sisältö.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momenttiin lisätään myös HUS-yhtymälle 6 §:ssä säädetyt tehtävät.  

Pykälän 3 momentin 6 kohdan sanamuoto ehdotetaan muutettavaksi vastaamaan soveltuvin osin sote-järjestämislain 36 §:n 3 momentin 7 kohdan sanamuotoa. Lisäksi ehdotetaan, että pykälässä säädettäviin HUS-järjestämissopimuksessa sovittaviin asioihin lisätään uudeksi 3 momentin 7 kohdaksi velvoite sopia riittävä työvoiman varmistamisesta terveydenhuoltolain 50 §:n 3 momentissa tarkoitetussa yhteispäivystyksessä.  

17 §. Helsingin kaupunkiin sovellettavat hyvinvointialueesta annetun lain ja kuntalain säännökset.

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan lausunnon perusteella lisättäväksi uuden 1  momentin, josta ilmenee lain 18 §:n perusteluissa todettu lähtökohta, jonka mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen tehtävien järjestämisessä ylintä päätösvaltaa käyttää edelleen kaupunginvaltuusto.  

Lisäksi valiokunta ehdottaa, että 2 momenttiin lisätään maininta siitä, että myös Helsinki olisi mukana hyvinvointialueesta annettavain lain 21 §:n mukaisessa valtakunnallisessa toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksessa. Osaamiskeskus olisi kaikkien hyvinvointialueiden yhteisesti omistama osakeyhtiö, jonka pääasiallisena tehtävänä olisi ylläpitää hyvinvointialueiden yhteistä tilatietojärjestelmää ja siihen liittyviä palveluita. Lisäksi momentista on tarpeen poistaa viittaus hyvinvointialueesta annetun lain 33 §:ään. 

19 §. Kansalliskielilautakunta. (Uusi).

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan lausunnon perusteella, että lakiin lisätään uusi kansalliskielilautakuntaa koskeva säännös ja että lautakunnan tehtäväala sekä puheenjohtajan läsnäolo-oikeus kaupunginhallituksessa rajataan säännöksessä sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskeviin asioihin.  

19—27 §.

Pykälänumerointi muuttuu ehdotetun uuden 19 §:n vuoksi. 

20 (19) §. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoiminnan talouden eriyttäminen.

Perustuslakivaliokunta on pitänyt säätämisjärjestyskysymyksenä sitä, että lakiehdotuksessa täsmennetään Helsingin kaupunkiin kohdistuvaa ohjaus vain lakisääteisiin tehtäviin ja vain ehdottoman välttämättömään. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut erityisesti ongelmalliseksi, että Helsinkiin sovellettavan sote-järjestämislain 26 §:n ja pelastustoimen järjestämislain 11 §:n mukaan investointisuunnitelmaan sisältyvän sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelman hyväksymisestä päättäisi Helsingin kaupungin sijasta viime kädessä sosiaali- ja terveysministeriö ja pelastustoimen osasuunnitelman hyväksymisestä sisäministeriö.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa 20 (19) ja 21 (20) §:ää täydennettäväksi siten, että niistä käy selkeästi ilmi, että Helsingin kaupungin investointisuunnitelmaan sisällytetään ainoastaan investoinnit, jotka rahoitetaan hyvinvointialueiden rahoituksesta annettavan lain nojalla maksettavalla valtion rahoituksella, lakisääteisen sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen järjestämisestä perittävillä asiakasmaksuilla taikka muilla näistä tehtävistä kertyvillä tuotoilla. Helsingin kaupungin verorahoituksellaan rahoittamia investointeja ei siten kirjattaisi sen investointisuunnitelmaan, eivätkä nämä investoinnit siten olisi myöskään investointisuunnitelman hyväksymismenettelyn piirissä. 

21 (20) §. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen talousarvio ja investointisuunnitelma.

Edellä 20 (19) §:n perusteluissa todetuista syistä valiokunta ehdottaa pykälän otsikon muuttamista sekä uuden 3 momentin lisäämistä pykälään. 

23 (22) §. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen hallinnon ja talouden tarkastus.

Valiokunta ehdottaa säännöksen muutettavaksi esityksen perusteluja vastaavaksi siten, että tarkastusviraston tarkastusoikeus on vain valtiolta saadun rahoituksen osalta. 

24 (23) § Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen arviointimenettely.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut säätämisjärjestyskysymykseksi ja ongelmalliseksi Helsingin kaupungin itsehallinnon suojan kannalta, että valtioneuvosto näyttäisi säännösten sanamuodon perusteella voivan tietyin edellytyksin asettaa myös aluejakoselvittäjän selvittämään hyvinvointialueen muuttamista myös Helsingin kaupungin osalta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa pykälän täydentämistä siten, että siitä käy selkeästi ilmi perustuslakivaliokunnan edellyttämä rajaus aluejakoselvityksen soveltamisen osalta. 

25 (24) § Asiakas- ja potilastietojen rekisterinpito.

Pykälän 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi, että Uudenmaan hyvinvointialueet olisivat tietosuoja-asetuksessa tarkoitettu rekisterinpitäjä sen järjestämisvastuulle kuuluvassa toiminnassa syntyneille sekä sille kuntien ja kuntayhtymien hallinnasta siirtyneille sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastiedoille. Vastaava täsmennys tehdään myös HUS-yhtymän osalta 2 momentissa ja lisätään HUS-yhtymää koskevat säännökset uuteen 5 ja 7 momenttiin.  

27 (26) §. Oikaisuvaatimus ja muutoksenhaku.

Valiokunta ehdottaa lakivaliokunnan lausunnon mukaisesti, että pykälään lisätään valtioneuvoston päätökseen (12 §) liittyvä viittaussäännös oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annettuun lakiin. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään säännökset, joiden mukaan HUS-järjestämissopimusta koskeva päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta riippumatta, jollei valitus käy hyödyttömäksi tai valitusviranomainen sitä kiellä. Lisäksi valiokunta ehdottaa, että pykälään lisätään säännös, jonka mukaan HUS-järjestämissopimusta koskevat riidat ratkaistaan hallintoriita-asiana hallinto-oikeudessa, koska kyseessä on julkisoikeudellista sopimusta koskeva riita-asia. 

6. Laki sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta

1 §. Lakien voimaantulo.

Valiokunta ehdottaa 2 momentin viimeisen vuosiluvun korjaamista. Hyvinvointialueen talousarvion ja tilinpäätöksen laatimista ja hallinnon ja talouden tarkastamista koskevia hyvinvointialuelain säännöksiä (13 ja 14 luku) sovelletaan ensimmäisen kerran vuoden 2021 talousarvioon, tilinpäätökseen ja tilintarkastukseen. Voimaanpanolain 5 §:n mukaisesti hyvinvointialueet perustetaan suoraan lain nojalla päivänä, jona laki tulee voimaan. Jo järjestämisvastuun siirtymistä edeltävältä ajalta eli väliaikaishallinnon ajalta tulee laatia talousarvio ja tilinpäätös, joka myös tarkastetaan. Tämä on tärkeää paitsi hyvinvointialueen talouden seurannan ja talouden valvonnan takia myös kansantalouden tilinpidon täydellisyyden varmistamiseksi.  

3 §. Lain soveltaminen Helsingin kaupunkiin ja HUS-sairaanhoitopiiriin.

Valiokunta ehdottaa, että 1 ja 3 momenttiin lisätään maininta valtakunnallisen toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksen perustamisesta, josta säädetään lain 63 §:ssä. Myös Helsingin ja HUS-yhtymän on perusteltua tulla mukaan hyvinvointialueiden yhteisesti omistamaan osaamiskeskukseen, jonka pääasiallisena tehtävänä on ylläpitää hyvinvointialueiden yhteistä tilatietojärjestelmää ja siihen liittyviä palveluita. Lisäksi valiokunta ehdottaa ruotsinkielisen lakiehdotuksen 3 momenttia täydennettäväksi vastaamaan suomenkielistä lakiehdotusta.  

6 §. Maakuntajako.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentin 3 kohdasta poistetaan Honkajoki, koska se liittyi osaksi Kankaanpään kaupunkia vuoden 2021 alusta. 

10 §. Väliaikaisen valmistelutoimielimen tehtävät ja toimivalta.

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan lausunnon perusteella, että 2 momenttiin lisätään valmistelutoimielimen tehtäviin valmistella ja toteuttaa sen muihin tehtäviin liittyvä riskienhallinta (uusi 9 kohta). 

Valiokunta ehdottaa 3 momentin viittaussäännöksen poistamista, koska jäljempänä ehdotetaan lakiehdotukseen sisältyneen 65 §:n poistamista ja korvaamista ympäristöterveydenhuoltoon liittyvällä säännöksellä. 

15 §. Hyvinvointialueen ja HUS-yhtymän toiminnan sekä Helsingin kaupungin eräiden tehtävien valmistelun rahoitus.

Sote-uudistuksen toimeenpanossa on ilmennyt tarve ottaa huomioon myös se valmistelu, jota uudistus edellyttää tehtäväksi Helsingin kaupungissa. Ehdotetun 15 §:n perusteella Helsingin kaupungille ei voitaisi maksaa tästä valmistelusta korvausta, kuten muille hyvinvointialueille maksettaisiin.  

Uudistuksen perusteella Helsingin kaupungin on sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain 5 luvun mukaisesti eriytettävä kaupungin talousarviossa ja kirjanpidossa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestäminen sen toimiessa hyvinvointialueen tehtävien järjestäjänä. Säännösten mukaisesti kaupungin on jaettava kirjanpidossa toiminnot kahteen eri kokonaisuuteen ja ratkaistava muun muassa kaupungin sisäisen laskutuksen toteutus. Lisäksi kaupungin on läpikäytävä esimerkiksi konserniyhtiöt niin kutsuttujen alakonsernitilinpäätösten toteuttamisen kannalta sekä ratkaistava, miten konserniyhtiöt yhdistellään kirjanpidossa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen toimintoihin sekä kaupungin muuhun toimintaan. Muutokset edellyttävät muutosten toteuttamista myös taloushallinnon tietojärjestelmiin. Taloussuunnittelun ja kirjanpidon sekä tietojärjestelmien muutostoimet on toteuttava ennen kaupungin vuoden 2023 talousarvion valmistelun käynnistystä. 

Valiokunta ehdottaa, että korvauksesta säädetään uudessa 4 momentissa. 

16 §. Ensimmäiset aluevaalit.

Valiokunta ehdottaa teknistä täsmennystä 2 momenttiin.  

18 §. Henkilöstön asema.

Valiokunta ehdottaa hallintovaliokunnan lausunnon perusteella pykälään uutta 3 momenttia, jossa säädetään henkilöstön siirtymisestä liikkeenluovutuksena hyvinvointialueelle siinä tapauksessa, että hyvinvointialue toteaa ostopalvelusopimuksen mitättömäksi tai irtisanoo sopimuksen lain 29 §:n perusteella ja henkilöstö on aiemmin siirtynyt ostopalvelusopimuksen perusteella liikkeenluovutuksena ostopalvelutuottajan palvelukseen. Säännös ei koske vain sellaista henkilöstöä, joka on aiemmin siirtynyt kunnalta ja kuntayhtymältä yksityisen palvelutuottajan palvelukseen, vaan myös tämän jälkeen yksityisen palvelutuottajan siirtyviä tehtävä varten palkkaamia henkilöitä. Säännös turvaa siten laajoissa ostopalvelutilanteissa henkilöstön siirtymisen hyvinvointialueille. Säännös ei koske kuitenkaan sellaisia tilanteita, joissa henkilöstöä ei ole aiemmin siirtynyt ostopalvelutuottajan palvelukseen. Rajaus on tarpeen, koska ostopalvelutuottajan henkilöstö voi hoitaa muitakin tehtäviä kuin ostopalveluja. Ehdotettu uusi 3 momentti koskee myös tukipalveluissa työskenteleviä.  

21 §. Selvitys sairaanhoitopiirien ja erityishuoltopiirien omaisuudesta, sopimuksista tai vastuista.

Valiokunta ehdottaa, 1 momentin 3 kohtaa muutetaan vastaamaan ruotsinkielistä lakiehdotusta ja lainkohdan yksityiskohtaisia perusteluita lisäämällä siihen maininta konsernitilinpäätöksestä.  

29 §. Eräiden kunnilta tai kuntayhtymiltä siirtyvien sopimusten mitättömyys ja irtisanominen.

Valiokunta toteaa, että perustuslakivaliokunta on säätämisjärjestyskysymyksenä edellyttänyt, että säännöstä muutetaan sopimusten mitättömyyttä koskevilta osin.  

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentin 2 kohtaa edellä yleisperusteluissa ilmenevistä syistä johtuen muutettavaksi perustuslakivaliokunnan esittämällä tavalla siten, että sitä täydennetään esityksen perusteluissa annettujen soveltamistilanteita täsmentävien kuvausten perusteella. Säännöksen perusteluissa esitetään, että järjestämisvastuun puuttuminen tai vaarantuminen olisi ilmeistä silloin, kun hyvinvointialueella ei olisi mahdollisuutta päättää hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:n mukaisesti palvelujen yhdenvertaisesta saatavuudesta alueellaan laajojen ulkoistuksien vuoksi tai ulkoistukseen liittyisi merkittäviä riskejä. Merkittävänä riskinä on perusteluissa esitetty sopimuksia sellaisia ostopalvelusopimuksia, joiden taloudellinen arvo muodostaa merkittävän osuuden hyvinvointialueen käyttömenoista ja kyseessä olisi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen näkökulmasta keskeisestä tehtävästä. Lisäksi perusteluissa on viitattu siihen, että ilmeistä järjestämisvastuun puuttuminen olisi silloin, kun yksityinen tosiasiassa valmistelisi päätökset. 

Valiokunta toteaa, että sellaisiin sopimuksiin, jotka vaarantaisivat olennaisesti ja vakavasti nimenomaan perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvattujen oikeuksien toteutumisen, voidaan puuttua normaalien sopimusoikeudellisten säännöksien perusteella. Lisäksi niihin olisi pitänyt puuttua ja voidaan tulevaisuudessa puuttua aluehallintovirastojen ja Valviran valvontatoimilla. Valiokunta katsoo kuitenkin, että nyt voimassa olevat sopimukset voivat johtaa tilanteeseen, joissa asukkaiden perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvatut perusoikeudet voivat toteutua yhdenvertaisuuden näkökulmasta olennaisesti eri tavoin. Tämä tulee ottaa huomioon säännöksessä. 

Valiokunta ehdottaa, että 29 §:n 1 momentin 2 kohtaa tarkennettaisiin siten, että sellaisina tilanteita, joissa järjestämisvastuu puuttuisi säännöksen tarkoittamalla tavalla "ilmeisesti" olisivat sellaiset sopimukset tai sopimusehdot, joissa yksityinen palvelutuottaja vastaisi julkisen vallan käyttöön liittyvien tehtävien valmistelusta, joissa sopimuksessa oli rajoitettu hyvinvointialueeni oikeutta valvoa tai ohjata toimintaa tai joissa asukkaiden palvelujen saatavuus toteutuisi sopimuksen perusteella olennaisesti eri tavoin hyvinvointialueen muiden asukkaiden palvelujen saatavuuteen nähden.  

Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 3 momentti, jossa säädetään lisäedellytyksenä, että säännös koskee vain sellaisia sopimuksia, joissa ostopalvelusopimuksen taloudellinen arvo muodostaa merkittävän osuuden hyvinvointialueen käyttömenoista ja ostopalvelusopimuksen kohteena on sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen näkökulmasta keskeinen tehtävä. 

Irtisanomista koskeva 2 momentti siirtyy 3 momentiksi. Valiokunta ehdottaa, että sitä tarkennetaan nostamalla irtisanomiskynnystä siten, että irtisanomisoikeus rajataan riittävää omaa palvelutuotantoa koskevan edellytyksen osalta toiminnallisesti tai taloudellisesti merkittävää tehtäväalaa taikka laajaa tehtäväkokonaisuutta koskeviin ostopalvelusopimuksiin. 

Pykälän 4 momentin loppuosan säännös siirretään 5 momentiksi. 

Pykälän 4 momentti siirtyy 6 momentiksi. Valiokunta ehdottaa, että siihen lisätään säännös siitä, että sopimuksen irtisanomisessa ja mitättömyyden toteamisessa on noudatettava suhteellisuusperiaatetta. Lisäksi säännökseen lisätään säännös, jonka mukaan sopimuksen jäädessä voimaan, mitätöntä tai irtisanomisperusteen alaista ehtoa ei voida soveltaa ja sopimuksen arvoa on alennettava mainittua sopimusehtoa vastaavasti. Jotta edellä mainittu ei aiheuttaisi tulkintaepäselvyyttä säännöksen suhteesta hankintalainsäädäntöön, valiokunta ehdottaa pykälän viimeinen momentti siirretään 6 momentiksi siirtyneeseen momenttiin. Sen mukaan sopimuksen muuttamiseen sovelletaan, mitä julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annetussa laissa säädetään. Täten kaikissa muuttamistilanteissa olisi noudatettava kuitenkin hankintalainsäädäntöä. 

Pykälän otsikkoon tehdään kielelliset korjaukset. 

30 §. Velvollisuus maksaa sopimussakkoa ja korvausta.

Valiokunta ehdottaa lakivaliokunnan lausunnon perusteella 2 momentin täsmentämistä siten, että oikeus korvaukseen koskee välittömiä kustannuksia hyödyttömiksi jäävistä investoinneista eikä palvelutuottajan ole pitänyt varautua tähän. Lisäksi ehdotetaan pykälän otsikon täsmentämistä. 

40 §. Omaisuuden saanto.

Valiokunta ehdottaa teknistä täsmennystä pykälän 3 momenttiin.  

43 §. Korvaus uudistuksen omaisuusjärjestelyistä kunnille aiheutuvista kustannuksista.

Valiokunta toteaa, että perustuslakivaliokunta säätämisjärjestyskysymyksenä, että säännöstä muutetaan. 

Voimaanpanolain 43 §:n 2 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi kunnan taloudellista itsehallintoa turvaava säännös, jonka mukaan kunnalla on oikeus saada korvausta omaisuusjärjestelyihin liittyvistä välittömistä kustannuksista, vaikka momentin mukainen korvausraja ei ylittyisi, jos kunnan mahdollisuus päättää omasta taloudestaan ilmeisesti vaarantuu. Tällöin korvausta ei myöskään rajoiteta pykälän 2 momentin toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla niissä kunnissa, joiden tuloveroprosentti on vähintään 2,0 prosenttiyksikköä korkeampi kuntien keskimääräinen tuloveroprosentti. 

Lisättävällä säännöksellä huomioidaan muutoin kunnan itsenäisen taloudellisen päätösvallan ilmeinen vaarantuminen voimaanpanolain 4 luvussa säädettyjen omaisuusjärjestelyjen seurauksena. Tällöinkin lähtökohtana ovat 3 momentin mukaiset, uudistuksen omaisuusjärjestelyistä seuranneet välittömät, kunnan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevat kustannukset, jotka ovat kunnan kirjanpidon tai muiden selvitysten nojalla todennettavissa. 

46 §. HUS-yhtymän toimielinten järjestäytyminen ja toimielimissä käsiteltävät asiat.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 4 momentissa säädetään myös kansalliskielilautakunnan valitsemisesta.  

49 §. HUSin ja HUS-yhtymän toimivalta.

Valiokunta ehdottaa pykälän otsikon ja 2 momentin teknistä täsmentämistä.  

50 §. Vireillä olevien asioiden siirtyminen.

Valiokunta ehdottaa teknistä täsmennystä pykälään.  

51 §. Velvollisuus varainsiirtoveron suorittamiseen

Valtiovarainvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa nousi esille huoli voimanpanolain 23 §:ssä säädettyjen varojen siirron verokohtelusta. Valtiovarainvaliokunta piti lausunnossaan aiheellisena täsmentää tältä osin oikeustilaa ja säätää asia nimenomaisesti voimaanpanolaissa. Valiokunta esitti lausunnossaan voimaanpanolain 51 §:ään lisättäväksi maininnan siitä, että varainsiirtoveroa ei ole suoritettava arvopaperin luovutuksesta siirrettäessä kunnan mainitun lain 23 §:n 2 momentissa tarkoitetut varat mainitun pykälän 1 momentin mukaisesti hyvinvointialueille. 

56 §. Kårkulla.

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta tarkennettavaksi pykälän sopimisen määräaikoja ja sopimusten voimassaoloaikoja koskevia säännöksiä. Lisäksi valiokunta ehdottaa teknisluonteisia tarkennuksia pykälään. 

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentissa käytetty käsite "toimitilat" korvataan täsmällisemmillä käsitteillä "kiinteistöt, toimitiloja koskevat vuokrasopimukset sekä toimitilojen hallintaan oikeuttava muu omaisuus". Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi pykälän 3 ja 4 momenttiin. Lisäksi valiokunta ehdottaa 1 momenttia täydennettäväksi siirtymäsäännöksellä, jonka mukaan tilanteessa, jossa henkilöstö on tuottanut asiantuntijapalveluja myös oman hyvinvointialueensa alueen ulkopuolelle ennen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaantuloa, hyvinvointialueiden on sovittava viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 toiminnan jatkamisesta. 

Pykälän 2 momenttia valiokunta ehdottaa täydennettäväksi päivämäärällä, jolloin hyvinvointialueiden on sovittava viimeistään palvelujen tuottamisesta muiden hyvinvointialueiden alueilla tilanteessa, jossa kehitysvammaisten neuvolapalveluja hoitava henkilöstö on ennen järjestämislain voimaantuloa hoitanut tehtävää muiden hyvinvointialueiden alueilla. Sopimus olisi tehtävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022. 

Pykälän 3 momentin mukaan Kårkulla- kuntayhtymän asumispalveluyksiköt sekä päivä- ja työkeskustoiminta sekä niiden kiinteistöt, toimitiloja koskevat vuokrasopimukset ja toimitilojen hallintaan oikeuttava muu omaisuus siirtyvät 1 päivänä tammikuuta 2023 sille hyvinvointialueelle, jonka alueella toimitilat sijaitsevat. Jos näissä siirtyvissä asumispalveluyksiköissä tai päivä- ja työkeskustoiminnassa olisi ennen vuotta 2023 järjestetty palveluja myös muiden hyvinvointialueiden asukkaille, hyvinvointialueet olisivat velvollisia sopimaan toiminnan jatkamisesta viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2023. Valiokunta ehdottaa, että pykälän 3 momentista poistetaan säännös siitä, että sopimisvelvoitetta ei ole, jos henkilön oman kotikunnan hyvinvointialue järjestää palvelun omalla alueellaan vuoden 2023 alusta lukien. Valiokunta katsoo, että henkilöllä tulee olla aina halutessaan oikeus jatkaa asumistaan sellaisessa asumispalveluyksikössä, jossa henkilö on asunut ennen uudistuksen voimaantuloa. Henkilön ei tarvitse muuttaa kotikuntaansa voidakseen jatkaa asumista asumispalveluyksikössä. Jos henkilö kuitenkin itse haluaa muuttaa oman hyvinvointialueensa tarjoamaan uuteen asumispalveluyksikköön, vaihto on mahdollinen. Lisäksi valiokunta ehdottaa teknisluonteisia korjauksia 1—3 momenttiin.  

Valiokunta ehdottaa pykälään uutta 4 momenttia, jossa säädetään muun kuin 1—3 momentissa säädetyn Kårkulla-kuntayhtymän asiantuntijapalveluja, kuntayhtymän kehitysvammaisten neuvolapalveluja ja kuntayhtymän asumispalveluyksiköitä sekä päivä- ja työkeskustoimintaa koskevan toiminnan ja henkilöstön siirtymisestä sille hyvinvointialueelle, jonka alueella henkilöstö pääasiallisesti työskentelee. Lisäksi momentissa säädetään muiden kuin 1—3 momentissa tarkoitettujen kiinteistöjen, toimitiloja koskevien vuokrasopimusten sekä toimitilojen hallintaa oikeuttavan muun omaisuuden siirtymisestä toimitilojen sijaintihyvinvointialueelle. Pykälän 4 momentti siirtyy 5 momentiksi. 

Pykälän 5 momenttiin valiokunta ehdottaa teknisluonteisia korjauksia. 

57 §. Vaalijalan, Etevan ja Eskoon kuntayhtymien toiminnan jakaminen.

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta tarkennettavaksi pykälän sopimisen määräaikoja ja sopimusten voimassaoloaikoja koskevia säännöksiä. Lisäksi valiokunta ehdottaa teknisluonteisia tarkennuksia pykälään.  

Valiokunta ehdottaa 1 momenttia täydennettäväksi niin, että siitä kävisi ilmi päivämäärä, jolloin hyvinvointialueiden on viimeistään sovittava palvelujen tuottamisesta muiden hyvinvointialueiden alueilla tilanteessa, jossa henkilöstö on hoitanut tehtävää näiden hyvinvointialueiden alueella ennen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaantuloa. Sopimus olisi tehtävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022.  

Valiokunta ehdottaa tarkennettavaksi pykälän 2 momenttia niin, että kuntayhtymän omistamien kiinteistöjen ja toimitiloja koskevien vuokrasopimusten lisäksi myös toimitilojen hallintaan oikeuttava muu omaisuus siirtyvät sille hyvinvointialueelle, jonka alueella toimitilat sijaitsevat. Lisäksi valiokunta ehdottaa momenttiin teknisiä korjauksia. Vastaavasti kuten 56 §:n osalta, valiokunta ehdottaa, että 57 §:n 2 momentista poistetaan säännös siitä, että sopimisvelvoitetta ei ole, jos henkilön oman kotikunnan hyvinvointialue järjestää palvelun omalla alueellaan vuoden 2023 alusta lukien. Valiokunta katsoo, että henkilöllä tulee olla aina halutessaan oikeus jatkaa asumistaan sellaisessa asumispalveluyksikössä, jossa henkilö on asunut ennen uudistuksen voimaantuloa. Henkilön ei tarvitse muuttaa kotikuntaansa voidakseen jatkaa asumista asumispalveluyksikössä. Jos henkilö kuitenkin itse haluaa muuttaa oman hyvinvointialueensa tarjoamaan uuteen asumispalveluyksikköön, vaihto on mahdollinen. 

63 §. Valtakunnallisen toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksen perustaminen.

Pykälän 2 momentin loppuun ehdotetaan lisättäväksi säännös HUS-yhtymän omistusosuudesta valtakunnallisen toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskuksen osakkeista osaamiskeskusta perustettaessa. Osaamiskeskuksesta säädetään hyvinvointialuelain 21 §:ssä. Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän jäsenyydestä osaamiskeskuksessa säädetään Uusimaa-lain 2 ja 17 §:ssä. Voimaanpanolain 63 §:n soveltamisesta Helsingin kaupunkiin ja HUS-yhtymään säädetään voimaanpanolain 3 §:ssä. Valiokunta ehdottaa, että 2 momentin lopussa HUS-yhtymän osuudeksi säädetään kolmasosa kunkin Uudenmaan hyvinvointialueen ja Helsingin kaupungin osakkeista.  

64 §. Asiakirjojen siirtyminen hyvinvointialueelle ja HUS-yhtymälle.

Pykälässä ehdotetaan rekisterinpitäjyys täsmennettäväksi hyvinvointialueen, kunnan ja kuntayhtymän toimivaltaisen viranomaisen vastuulle. 

65 §. Ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtyminen hyvinvointialueille eräissä tapauksissa.

Hallituksen esitykseen sisältyvässä voimaanpanolain 65 §:ssä säädettäisiin hyvinvointialueen perustamisvaihetta koskevasta, ajallisesti ja sisällöllisesti rajatusta poikkeuksesta hankintojen kilpailuttamisvelvollisuuteen. Sopimukset siirtyvät lähtökohtaisesti sellaisenaan ja hyvinvointialueen voi olla mahdollista järjestää palvelutuotantonsa siirtyneiden sopimusten mukaisesti.  

Valtiovarainministeriön selvityksen mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistukseen ja järjestämisvastuun siirtoon on ollut mahdollista jo pidemmän aikaa varautua sopimusehdoissa. Hankintalaissa on lisäksi lukuisia mahdollisuuksia kilpailuttaa hankinta joustavasti ja nopeasti esimerkiksi käyttämällä sähköisiä menettelyjä. Tämän lisäksi hankintalaissa on joukko poikkeuksia, jolloin hankintaa ei tarvitse kilpailuttaa lainkaan. Tällaisia ovat esimerkiksi hankintalain 40 §:ssä mainitut suorahankintaperusteet, 110 §:n mukainen sosiaali- ja terveyspalveluita koskeva suorahankinta erityistilanteissa sekä 136 §:ssä mainitut sallitut sopimusmuutokset ja lisähankinnat. Voimaanpanolakiin ehdotetun säännöksen käyttöala saattaa jäädä varsin pieneksi ja aiheuttaa oikeudellista tulkinnanvaraisuutta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa myös lakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla säännöksen poistamista. 

Valiokunta ehdottaa, että 65 §:ssä säädetään sen sijaan ympäristöterveydenhuollon tehtävien siirtymisestä hyvinvointialueille eräissä tapauksissa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että säännöksessä mahdollistetaan ympäristöterveydenhuollon tehtävien hoitaminen hyvinvointialueilla, jos kunnat ovat tehneet sopimuksen tehtävän hoitamisesta osana muita integroituja sote-palveluja viimeistään vuoden 2022 lopussa koko hyvinvointialueen alueella ja hyvinvointialue ja kunnat tekevät asiasta sopimuksen siten, että kunnat osoittavat siihen täysimääräisen rahoituksen. Sopimuksen on oltava voimassa vuoden 2028 alkuun saakka. 

Jotta ympäristöterveydenhuollon siirto voidaan ottaa huomioon riittävän ajoissa mm. henkilöstöä ja omaisuutta koskevissa selvityksissä, pykälässä säädetään myös siirtoa koskevien päätöksien ja sopimuksien määräajoista. Hyvinvointialueen kaikkien kuntien tulee päättää vuoden 2021 loppuun mennessä siirtää ympäristöterveydenhuolto erikoissairaanhoitopiirille siten, että se hoitaa tehtävää viimeistään 31.12.2022. Lisäksi hyvinvointialueen ja alueen kuntien tulee tehdä sopimus tehtävän hoitamisesta viimeistään 30.6.2022.  

Koska siirron perusteella myös tehtävää hoitavan henkilökunnan ja sen hoitoon liittyvän omaisuuden mm. sopimuksien tulisi myös siirtyä, viitataan näiden osalta, että siirtoon sovelletaan voimaanpanolain henkilöstön ja omaisuuden siirtoa koskevia säännöksiä.  

67 §. Muutoksenhaku.

Valiokunta viittaa lakivaliokunnan lausuntoon, jossa on kuvattu tilanteita, joissa muun muassa mitättömiä ja irtisanottavia sopimuksia koskevat riidat voivat hajaantua siten, että niitä käsiteltäisiin eri tuomioistuimissa. Lakivaliokunnan lausunnossa esitetyillä perusteilla sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että sopimuksen muuttamistapauksissa, sovelletaan vain hankintalain muutoksenhakusäännöksiä. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan voida tutkia, onko sopimuksen muuttaminen täyttänyt voimaanpanolaissa säädetyt edellytykset. Niissä tapauksissa, joissa on kyse sopimuksen mitätöitymisestä tai irtisanomisesta kokonaisuudessaan, mahdolliset riita-asiat käsitellään hallintoriita-asioina markkinaoikeudessa. Ehdotettu ratkaisu edellyttää myös markkinaoikeudesta annetun lakiin muutoksia, joita on käsitelty jäljempänä (Uusi 51. lakiehdotus). Muutosesitykseen liittyy myös jäljempänä esitetty muutos tuomioistuinmaksulakiin (Uusi 52. lakiehdotus). 

Valiokunta ehdottaa pykälään myös muut lakivaliokunnan lausunnossa esitetyt täydennykset ja täsmennykset.  

7. Laki hyvinvointialueiden rahoituksesta

5 §. Valtion rahoituksen perusteena olevat kustannukset.

Pykälää ehdotetaan täsmennettäväksi siten, että valtion rahoituksen perusteena olevissa kustannuksissa huomioitaisiin myös rahoituskustannukset. Rahoituskustannuksiin sisältyvät korot sekä esimerkiksi erilaiset järjestelypalkkiot, provisiot ja muut vastaavat kustannukset. Vastaavasti rahoitustuotot vähennettäisiin huomioitavista kustannuksista. 

26 §. Hyvinvointialueen lisärahoitus.

Valiokunta ehdottaa, että rahoituslain 26 §:n 1 momentti muutetaan perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta siten, että ilmaisu "voidaan myöntää" korvataan ilmaisulla "myönnetään", jotta epäselvyyttä valtion lisärahoitusvastuusta ei synny. Hyvinvointialueella on oikeus saada valtiolta lisärahoitusta se määrä, joka on tarpeen sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen turvaamiseksi, jos rahoituksen taso muutoin vaarantaisi näiden palvelujen järjestämisen. 

30 §. Oikaisuvaatimus.

Valiokunta ehdottaa pykälän ja sen otsikon selkeyttämistä ja teknistä muuttamista lakivaliokunnan esittämällä tavalla.  

31 §. Muutoksenhaku.

Valiokunta ehdottaa pykälän selkeyttämistä ja teknistä muuttamista lakivaliokunnan esittämällä tavalla. 

37 §. Hyvinvointialueen vuoden 2023 rahoituksen maksamista koskeva poikkeussäännös.

Valiokunta ehdottaa täydennettäväksi ruotsinkielisen lakiehdotuksen vanhustenhuollon ja sosiaalihuollon tarvetekijöitä koskevia taulukoita niin, että ne vastaavat suomenkielistä lakiehdotusta.  

8. Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta

1 §. Soveltamisala.

Valiokunta ehdottaa, että hallituksen esityksen antamisen jälkeen hyväksytty ja vahvistettu oppivelvollisuuslaki (1214/2020) lisätään 1 momentin uudeksi 7 kohdaksi. Tämän johdosta momentin kohtien 7—19 numerointi muuttuu kohdiksi 8—20.  

2 §. Poikkeukset soveltamisalaan.

Oppivelvollisuuslain johdosta valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 4 kohdan määritelmään tehdään laista 1216/2020 johtuva muutos ja 2 momentin viittaus perusopetuslakiin muutetaan viittaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin. Lisäksi 3 momenttiin ehdotetaan teknistä täsmennystä.  

4 §. Määritelmät.

Valiokunta ehdottaa, että 1 momentin 11 kohdassa oppivelvollisen määritelmän viittaus perusopetuslakiin muutetaan viittaukseksi oppivelvollisuuslain 3 §:n 1 ja 2 momenttiin.  

23 §. Kustannustenjaon tarkistus.

Pykälän 2 momentin 3 kohtaan tehdään laista 1216/2020 johtuva muutos.  

24 §. Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon otettavat käyttökustannukset.

Pykälän 1 momentin 4 kohdan viittaus perusopetuslakiin muutetaan viittaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin ja 2 momentin 1 kohtaan tehdään laista 1216/2020 johtuva muutos.  

25 §. Käyttökustannuksia koskeva tietojen keruu ja tietopohja.

Ehdotetun 2 momentin mukaan kustannustenjaon tarkistuksessa käytetään varainhoitovuotta edeltäneen kolmannen vuoden tietoja toteutuneista kustannuksista. Säännöstä ehdotetaan muutettavan siten, että tarkistuksessa käytetään kahden vuoden takaisia tietoja nykyisen kolmen vuoden viiveen sijasta. Viiveen lyhentäminen tulee mahdolliseksi kuntien automaattisen talousraportoinnin käyttöönoton myötä. 

34 §. Kotikuntakorvauksen maksuvelvollisuus.

Pykälän 1 momenttiin tehdään laista 1216/2020 johtuvat muutokset ja viittaus perusopetuslakiin muutetaan viittaukseksi oppivelvollisuuslain 2 §:n 3 momenttiin.  

35 §. Kotikuntakorvauksen määräytyminen.

Pykälän 4 momenttiin tehdään laista 1216/2020 johtuvat muutokset.  

51 §. Oikaisumenettely.

Valiokunta ehdottaa tehtäväksi lakivaliokunnan esittämät vastaavat tekniset ja sääntelyä selkeyttävät muutokset kuin 7. lakiehdotuksen 6 luvun 30 §:ään aiemmin esitetyin perustein. Edellä tarkoitettujen täsmennysten lisäksi ehdotettua 51 §:ää on tarpeen muuttaa siten, että siinä mainitaan erikseen harkinnanvarainen valtionosuuden korotus, sillä se on varsinaisesta valtionosuuden myöntämisestä erillinen päätös.  

52 §. Muutoksenhaku.

Valiokunta ehdottaa tehtäväksi lakivaliokunnan esittämät vastaavat tekniset ja sääntelyä selkeyttävät muutokset kuin 7. lakiehdotuksen 6 luvun 31 §:ään aiemmin esitetyin perustein. Pykälässä on selvyyden vuoksi tarpeen viitata uhkasakkolain muutoksenhakusäännöksiin uhkasakkomenettelyn osalta. Valiokunta ehdottaa tätä koskevan viittaussäännöksen sisällyttämistä pykälän uudeksi 2 momentiksi. Pykälän 2 momentti siirtyy täsmennettynä 3 momentiksi. 

59 §. Kustannustenjaon tarkistusta koskeva siirtymäsäännös.

Laskennallisia kustannuksia ei voida tarkistaa sellaisenaan kuntien valtionosuuksiin vuosina 2023—2025, koska sote-tehtävät eivät enää vuodesta 2023 lähtien sisälly kuntien valtionosuustehtäviin ja niiden kustannuspohjaan eli laskennallisiin kustannuksiin. Siirtymäsäännöstä on tämän vuoksi tarpeen muuttaa.  

Tämän vuoksi ehdotetaan, että kustannustenjaon tarkistusta ei tehtäisi lainkaan vuosina 2023—2024, vaan lain tultua voimaan ensimmäinen kustannustenjaon tarkistus tehtäisiin vuodelle 2025, perustuen vuoden 2023 poikkileikkaustilanteeseen. Vuosien 2020—2022 tilannetta ei siis huomioitaisi tarkistuksissa. Vuoden 2025 kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin tehtävässä kustannustenjaon tarkistuksessa tarkistettaisiin näin ensimmäisen kerran uuden järjestelmän mukainen laskennallisten ja toteutuneiden kustannusten pohja. Tarkistuksessa käytettäisiin kahden vuoden takaisia tietoja kolmen vuoden viiveen sijasta.  

9. Laki tuloverolain muuttamisesta

Johtolause.

Tuloverolain 106 § ja 125 §:n 2 momentti on lailla 1205/2020 sekä 124 §:n 3 momentti ja 124 b § lailla 1074/2020, mikä tulee ottaa huomioon johtolauseessa.  

Voimaantulosäännös.

Valiokunta ehdottaa teknisiä täsmennyksiä voimaantulosäännökseen. 

11. Laki verotilityslain muuttamisesta

Johtolause.

Lain 12 f §:n 4—8 on muutettu lailla 1073/2020, mikä tulee ottaa huomioon johtolauseessa.  

13. Laki arvonlisäverolain muuttamisesta

Johtolause.

Valiokunta ehdottaa muutettavaksi 85 §:n 1 momentin 5 kohtaa, mikä tulee ottaa huomioon johtolauseessa.  

79 §.

Valiokunta ehdottaa, että 2 momentissa oleva käsite "televisiomaksutulo" muutetaan käsitteeksi "mediamaksutulo  

85 a §.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentin 5 kohdassa käsite "televisiomaksutulo" muutetaan käsitteeksi "mediamaksutulo". 

130 a §.

Valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momenttia täydennetään niin, että se koskee myös kuntaa ja 2 momentin maininta varhaiskasvatukseen liittyvistä palveluista ja tavaroista korjataan koskemaan sosiaalihuoltoon liittyviä palveluita ja tavaroita.  

Voimaantulosäännös.

Valiokunta ehdottaa, että voimaantulosäännöksessä huomioidaan 79 §:n ja 85 a §:n 1 momentin 5 kohdan voimaantulo erikseen. Lisäksi 3 momenttia täydennetään koskemaan myös kuntayhtymää.  

19. Laki kunnallisen virkaehtosopimuslain muuttamisesta

Johtolause.

Valiokunta ehdottaa uutta 29 §:ä, mikä tulee ottaa huomioon johtolauseessa.  

11 §.

Valiokunta ehdottaa, että pykälää täydennetään koskemaan myös hyvinvointialueita.  

29 §.

Valituskiellosta kunnan, kuntayhtymän tai hyvinvointialueen viranomaisen tämän 3 §:n 2 momentin perusteella tehtyyn päätökseen ehdotetaan säädettäväksi kuntien ja hyvinvointialueiden työantajaedunvalvonnan järjestämisessä annettavan lain (20. lakiehdotus) muutoksenhakua koskevassa 12 §:ssä vastaavasti kuin säädetään voimassa olevassa kunnallisesta työmarkkinalaitoksesta annetussa laissa (254/1993). Lakivaliokunta totesi sääntelyteknisenä huomiona, että muutoksenhakukiellosta ei voi säätää toisessa laissa. Lakivaliokunta esitti lakiteknisenä tarkistuksena, että 19. lakiehdotukseen lisätään kumottavaksi ehdotetun 29 §:n tilalle uusi muutoksenhakukieltoa koskeva säännös. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa lakivaliokunnan lausunnon perusteella, että lain 29 § muutetaan 20. lakiehdotusta vastaavaksi muutoksenhakukielloksi. 

20. Laki kuntien ja hyvinvointialueiden työnantajaedunvalvonnan järjestämisestä

12 §. Muutoksenhaku.

Valiokunta ehdottaa pykälään lakivaliokunnan esittämiä lakiteknisiä muutoksia. 

14 §. Julkisuus ja tietojensaantioikeus.

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että 14 §:n 2 ja 4 momenttia on muutettava perustuslain 10 §:n 1 momentissa säädetyn yksityiselämän ja henkilötietojen suojan johdosta valiokunnan viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista salassapitovelvollisuuden estämättä koskevaa sääntelyä koskevan käytännön mukaiseksi. Tällainen muutos on edellytyksenä hallituksen lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyn perusteella säännöstä täsmennettäväksi. 

16 §. Siirtymäsäännökset.

Hallintovaliokunnan lausunnon mukaan 6 momenttiin on tarpeen tehdä tekninen korjaus, joka liittyy jäsenmaksujen perimiseen muutostilanteessa. Tarkoituksena on, että vuoden 2023 maksuosuuksien ennakot määrätään jäsenyhteisöjen tammikuun 2023 (ei 2022) palkkasummien perusteella. 

21. Laki työnantajan ja henkilöstön välisestä yhteistoiminnasta kunnissa annetun lain muuttamisesta

Johtolause.

Valiokunta ehdottaa teknistä täsmennystä johtolauseeseen.  

1 §. Lain tarkoitus.

Valiokunta ehdottaa teknistä korjausta pykälään.  

23. Laki oppilas- ja opiskelijahuoltolain muuttamisesta

Johtolause.

Lain 9 §:ä momenttia on muutettu lailla 1225/2020, mikä tulee ottaa huomioon johtolauseessa.  

9 §. Järjestämisvastuu.

Valiokunta ehdottaa teknistä täsmennystä pykälän 2 momenttiin. 

24. Laki terveydenhuoltolain muuttamisesta

17 a §. Opiskeluhuollon psykologipalvelut.

Valiokunta ehdottaa terminologista täsmennystä pykälän 1 momenttiin.  

25. Laki sosiaalihuoltolain muuttamisesta

27 c §. Opiskeluhuollon kuraattoripalvelut.

Valiokunta ehdottaa terminologista täsmennystä pykälän 1 momenttiin.  

31. Laki rikoslain muuttamisesta

25 luku Vapauteen kohdistuvista rikoksista

9 §. Syyteoikeus.

Valiokunta ehdottaa 2 momentin viimeisen virkkeen muotoilemista perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausunnoissa esitetyistä syistä siten, että momentissa hyvinvointialueista säädettyä sovelletaan Ahvenanmaalla Ahvenanmaan maakunnan kuntiin. 

40 luku Virkarikoksista

11 §. Määritelmät.

Lakivaliokunnan lausunnon perusteella valiokunta ehdottaa, että pykälän 1 momentin 1 kohdan virkamiehen määritelmästä ei poisteta mainintaa henkilöistä, jotka ovat virka- tai siihen rinnastettavassa palvelusuhteessa Ahvenanmaan maakuntaan. Lisäksi ehdotetaan korjattavaksi Kunnallisen työmarkkinalaitoksen nimi Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:ksi.  

Voimaantulosäännös.

Lakiehdotus sisältää tavanomaiseen tapaan avoimeksi jätetyn voimaantulosäännöksen, joka koskee kaikki ehdotettuja rikoslain muutoksia. Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan ehdotettuja rikoslain 14 luvun 7 §:ää, 29 luvun 9 §:ää ja 40 luvun 11 §:ää koskevien muutosten on tarkoituksenmukaista tulla voimaan samanaikaisesti, mutta rikoslain 25 luvun 9 §:ää koskevan muutoksen on perusteltua tulla voimaan silloin, kun kysymyksessä olevat tehtävät siirtyvät kuntien sosiaalilautakunnilta hyvinvointialueiden toimivaltaisille sosiaalihuollon viranomaisille (1.1.2023). Valiokunta ehdottaa voimaantulon eriyttämistä esitetyllä tavalla. 

39. Laki vaalilain muuttamisesta

18 §. Äänioikeusrekisterin perustaminen ja tiedot.

Valiokunta ehdottaa 3momentin teknistä tarkistamista. 

44 §. Ehdokaslistojen yhdistelmän ja presidentinvaalin ehdokasluettelon jakelu ja tiedoksi saattaminen.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan teknistä tarkistusta 

143 e §. Valitsijayhdistyksen perustaminen aluevaaleja varten.

Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan teknistä tarkistusta.  

143 f §. Vaaliaasiamiehet aluevaaleissa.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan teknistä tarkistusta.  

46. Laki julkisista hankinnoista

163 §. Valitusperusteeseen perustuva muutoksenhakukielto.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan teknistä tarkistusta. 

50. Laki valtiontalouden tarkastusvirastosta annetun lain 2 §:n muuttamisesta

2 §. Tarkastusoikeus.

Valiokunta ehdottaa 1 momentin 2 a) kohdan muuttamista ja uuden 2 b) kohdan lisäämistä siten, että tarkastusviraston tarkastusoikeus on vain valtiolta saadun rahoituksen osalta. 

51. Laki oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetun lain 1 luvun 3 §:n muuttamisesta (Uusi 51. lakiehdotus)

1 luku

3 §. Hankinta-asiat.

Edellä 6. lakiehdotuksen 67 §:n 2 momentissa on ehdotettu markkinaoikeuden käsiteltäväksi uutta asiaryhmää, minkä vuoksi myös lakia oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa on muutettava. Markkinaoikeus on erityistuomioistuin, jonka toimivallasta ja asioiden käsittelystä säädetään oikeudenkäynnistä markkinaoikeudessa annetussa laissa (100/2013). Valiokunta ehdottaa lakivaliokunnan lausunnossa todetuista syistä lain 1 luvun 3 §:ään uutta 3 momenttia, jotta markkinaoikeus on toimivaltainen käsittelemään 6. lakiehdotuksen 67 §:n 2 momentissa tarkoitetut hallintoriita-asiat.  

52. Laki tuomioistuinmaksulain 2 §:n muuttamisesta (Uusi 52. lakiehdotus)

2 §. Oikeudenkäyntimaksun suuruus.

Lakivaliokunnan lausunnon mukaisesti on tarpeen erikseen säätää siitä, minkä suuruinen oikeudenkäyntimaksu voimaanpanolain 67 §:n 2 momentin mukaisesti markkinaoikeuteen uutena asiaryhmänä tulevista hankinta-asioina käsiteltävistä hallintoriita-asioista peritään. Maksun määräksi ehdotetaan 260 euroa.  

Paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukainen ilmoitus.

Perustuslain 94 §:n 1 momentin mukaan eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös tällaisen velvoitteen irtisanomiseen.  

Perustuslain 94 §:n 2 momentin mukaan kansainvälisen velvoitteen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Peruskirjan 12 ja 13 artiklan perusteella annettava ilmoitus ei esityksen mukaan koske perustuslakia, joten päätös ilmoituksen antamisesta voidaan tehdä äänten enemmistöllä. 

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan eduskunnan suostumus on tarpeen hallituksen esityksessä tarkoitetun ilmoituksen antamiseksi ja eduskunnan suostumuksen antamisesta päätetään äänten enemmistöllä.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että eduskunta hyväksyy annettavaksi Euroopan paikallisen itsehallinnon peruskirjan 12 ja 13 artiklan mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan peruskirjan ratifioinnin jälkeen tapahtuneiden hallintorakenteiden muutosten johdosta peruskirjaa sovelletaan Suomessa paikallishallintoon ("kunnat"). Kuntia suuremmilla itsehallintoalueilla (Manner-Suomen "hyvinvointialueet") peruskirjaa sovelletaan seuraavilta osin: 2 artikla, 3 artikla, 4 artiklan 1 ja 3—6 kappale, 5 artikla, 6 artikla, 7 artikla, 8 artikla, 9 artiklan 1, 2 ja 4—7 kappaleet, 10 artikla ja 11 artikla. Koska edellä mainitut hallintorakenteiden muutokset eivät koske Ahvenanmaan itsehallintoaluetta, sovelletaan peruskirjaa Ahvenanmaalla paikallishallintoon ("kunnat"). 

VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:

Eduskunta hyväksyy annettavaksi hallituksen esityksessä HE 241/2020 vp tarkoitetun ilmoituksen.  Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 240/2020 vp sisältyvät 10., 12., 14.—18., 22., 26.—30., 32.—38., 40.—45. ja 47.—49. lakiehdotuksen. Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 240/2020 vp sisältyvät 1.—9., 11., 13., 19.—21., 23.—25., 31., 39., 46. ja 50. lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) Eduskunta hyväksyy uudet, 51. ja 52. lakiehdotuksen. (Valiokunnan uudet lakiehdotukset) Eduskunta hyväksyy 15 lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotukset) 

Valiokunnan muutosehdotukset

1. Laki hyvinvointialueesta 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 
I OSA 
YLEISET SÄÄNNÖKSET 
1 luku 
Yleiset säännökset 
1 § 
Lain tarkoitus ja soveltamisala 
Tämän lain tarkoituksena on luoda edellytykset itsehallinnolle kuntia suuremmalla hallintoalueella (hyvinvointialue) sekä asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteuttamiselle hyvinvointialueen toiminnassa. Lain tarkoituksena on myös edistää hyvinvointialueen toiminnan suunnitelmallisuutta ja taloudellista kestävyyttä sekä luoda hyvinvointialueelle edellytykset tukea asukkaidensa hyvinvointia. 
Tätä lakia sovelletaan hyvinvointialueen hallinnon ja talouden järjestämiseen sekä 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hyvinvointialueen toimintaan, jollei lailla toisin säädetä. 
2 § 
Hyvinvointialueen asema 
Hyvinvointialue on julkisoikeudellinen yhteisö, jolla on alueellaan itsehallinto siten kuin siitä tässä laissa säädetään. 
3 § 
Hyvinvointialueen jäsen 
Hyvinvointialueen jäsen on: 
1) henkilö, jonka kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta sijaitsee hyvinvointialueen alueella (hyvinvointialueen asukas); 
2) kunta, joka sijaitsee hyvinvointialueen alueella; 
3) yhteisö ja säätiö, jonka kotipaikka on hyvinvointialueen alueella olevassa kunnassa; 
4) se, joka omistaa tai hallitsee hyvinvointialueen alueella sijaitsevaa kiinteää omaisuutta. 
4 § 
Hyvinvointialuekonserni ja hyvinvointialueen toiminta 
Yhteisö, jossa hyvinvointialueella on kirjanpitolain (1336/1997) 1 luvun 5 §:ssä tai 6 §:n 2 momentissa tarkoitettu määräysvalta, on hyvinvointialueen tytäryhteisö. Hyvinvointialue tytäryhteisöineen muodostaa hyvinvointialuekonsernin. Mitä tässä laissa säädetään hyvinvointialueen tytäryhteisöstä, sovelletaan myös hyvinvointialueen määräysvaltaan kuuluvaan säätiöön. 
Hyvinvointialueen toiminta käsittää hyvinvointialueen ja hyvinvointialuekonsernin toiminnan lisäksi osallistumisen hyvinvointialueiden yhteistoimintaan sekä muun omistukseen, sopimukseen ja rahoittamiseen perustuvan toiminnan. Hyvinvointialueen toimintaan sisältyy hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palveluiden tuotanto hyvinvointialuekonserniin kuuluvissa ja muissa yhteisöissä ja säätiöissä. 
5 § 
Hyvinvointialueet ja maakuntajako 
Hyvinvointialueista sekä maakuntajaosta hyvinvointialueita perustettaessa säädetään sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevan uudistuksen toimeenpanosta ja sitä koskevan lainsäädännön voimaanpanosta annetussa laissa (   /   ). 
Hyvinvointialueiden muuttamisesta säädetään hyvinvointialue- ja maakuntajakolaissa (   /   ). 
2 luku 
Hyvinvointialueen tehtävät ja järjestämisvastuu 
6 § 
Hyvinvointialueen tehtävät 
Hyvinvointialue järjestää sille lailla säädetyt tehtävät. Hyvinvointialue voi lisäksi alueellaan ottaa hoitaakseen sen lakisääteisiä tehtäviä tukevia tehtäviä. Hyvinvointialueen itselleen ottama tehtävä hoitaminen ei saa laajuudeltaan olla sellainen, että se vaarantaa hyvinvointialueen lakisääteisten tehtävien hoitamisen. 
Hyvinvointialue voi alueellaan tai yhdessä toisen hyvinvointialueen kanssa myös tämän hyvinvointialueen alueella harjoittaa vähäriskistä liiketoimintaa, jos se tukee sen lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Hyvinvointialueen toiminnasta kilpailutilanteessa markkinoilla säädetään 15 luvussa. 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialue voi Euroopan unionin lainsäädäntöön tai kansainväliseen sopimukseen perustuen:  Muutosehdotus päättyy 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 1) hoitaa 1 momentissa tarkoitettuja tehtäviään yhteistyössä toisen valtion viranomaisen kanssa alueellaan tai tämän toisen valtion alueella; Muutosehdotus päättyy 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 2) hoitaa 1 momentissa tarkoitettuun tehtäväalaansa liittyvää toisen valtion viranomaisen tehtävää yhteistyössä tämän toisen valtion viranomaisen kanssa alueellaan tai tämän toisen valtion alueella. Muutosehdotus päättyy (Uusi 3 mom.) 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialue voi sopimuksen nojalla ottaa valtiolta hoitaakseen 1 momentissa tarkoitettuun tehtäväalaan liittyvän kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpanoon liittyvän tehtävän. Muutosehdotus päättyy (Uusi 4 mom.) 
7 § 
Järjestämisvastuu 
Hyvinvointialue vastaa sille lailla säädettyjen tehtävien hoitamisesta, hyvinvointialueen asukkaan laissa säädettyjen oikeuksien toteutumisesta ja palvelukokonaisuuksien yhteensovittamisesta sekä järjestettävien palvelujen ja muiden toimenpiteiden: 
1) yhdenvertaisesta saatavuudesta; 
2) tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä; 
3) tuottamistavan valinnasta; 
4) tuottamisen ohjauksesta ja valvonnasta; 
5) viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä. 
Hyvinvointialue voi hoitaa tehtävät itse tai sopia järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle hyvinvointialueelle. Lisäksi hyvinvointialueiden tehtävien järjestäminen voidaan koota yhdelle tai useammalle hyvinvointialueelle, jos se on välttämätöntä palvelujen laadun ja saatavuuden parantamiseksi, riittävien henkilöstö- ja muiden voimavarojen tai tehtävässä tarvittavan erityisasiantuntemuksen turvaamiseksi taikka muusta vastaavasta ja perustellusta syystä. 
Hyvinvointialue vastaa tehtäviensä rahoituksesta, vaikka järjestämisvastuu on siirretty toiselle hyvinvointialueelle tai tehtävän hoitamisesta vastaa lain nojalla toinen hyvinvointialue. 
8 § 
Tehtäväsiirrot hyvinvointialueen ja kuntien välillä 
Hyvinvointialue voi sopimuksen perusteella hoitaa sellaisia kuntien tehtäviä, joita ei ole laissa erikseen säädetty kunnan tehtäväksi. Tällaisten tehtävien hoitamisen edellytyksenä on, että sopimuksen tekemiseen osallistuvat kaikki hyvinvointialueen alueen kunnat, kunnat ovat osoittaneet hyvinvointialueelle tehtävien hoitamiseen rahoituksen ja että hoidettavat tehtävät liittyvät hyvinvointialueen tehtäväalaan. 
Hyvinvointialue voi myös siten kuin laissa erikseen säädetään sopia tehtävänsä järjestämisvastuun siirtämisestä yhdelle tai useammalle sellaiselle kunnalle, jolla hyvinvointialueen arvion mukaan on riittävät taloudelliset ja muut voimavarat näiden tehtävien hoitamiseen. 
9 § 
Palvelujen tuottaminen 
Jollei lailla toisin säädetä, hyvinvointialue voi tuottaa järjestämisvastuulleen kuuluvat palvelut itse, yhteistoiminnassa muiden hyvinvointialueiden kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muilta palvelujen tuottajilta. Palvelusetelin käytöstä säädetään erikseen. 
Hyvinvointialue voi antaa julkisen hallintotehtävän muulle kuin viranomaiselle vain, jos siitä lailla erikseen säädetään. 
Vaikka hyvinvointialue hankkii palveluja muulta palvelujen tuottajalta, sillä säilyy järjestämisvastuu. Palvelujen tuottajan vastuu palveluista määräytyy lisäksi sen mukaan, mitä tässä tai muussa laissa säädetään, sekä mitä hyvinvointialue ja palvelujen tuottaja ovat vastuunjaosta sopineet. 
10 § 
Tuottamista koskevan vastuun toteuttaminen ja sen valvonta 
Hyvinvointialueen tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuulle kuuluvia palveluja tuottavalla muulla palveluntuottajalla on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palveluiden tuottamisesta. Hyvinvointialueen tulee ottaa hallintosääntöönsä ja yksityisten palveluntuottajien kanssa tehtäviin sopimuksiin hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteuttamiseksi tarvittavat määräykset. 
Hyvinvointialueen tulee ohjata ja valvoa sen järjestämisvastuulle kuuluvaa palvelutuotantoa. Hyvinvointialueella on oikeus saada yksityiseltä palveluntuottajalta ja tämän alihankkijalta maksutta ja salassapitosäännösten estämättä palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten välttämättömät tiedot ja selvitykset. Hyvinvointialueen viranomaisella on lisäksi palveluiden asianmukaisen tuotannon edellytysten varmistamista ja valvonnan toteuttamista varten oikeus tarkastaa yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan tiloja ja laitteita sekä päästä tässä yhteydessä yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan hallinnassa oleviin tiloihin. Tarkastusoikeutta ei ole kuitenkaan pysyväisluonteiseen asumiseen käytettyihin tiloihin, ellei tarkastaminen ole välttämätöntä asiakkaan aseman ja oikeuksien sekä asianmukaisten palvelujen turvaamiseksi. Tarkastukseen sovelletaan muutoin, mitä hallintolain (434/2003) 39 §:ssä säädetään. 
3 luku 
Hyvinvointialueen suhde valtioon ja kuntiin 
11 § 
Hyvinvointialueiden seuranta ja laillisuusvalvonta 
Valtiovarainministeriö seuraa yleisesti hyvinvointialueiden toimintaa ja taloutta sekä huolehtii, että hyvinvointialueiden itsehallinto otetaan huomioon hyvinvointialueiden koskevan lainsäädännön valmistelussa. 
Aluehallintovirasto voi kantelun johdosta tutkia, onko hyvinvointialue toiminut voimassa olevien lakien mukaan. 
12 § 
Hyvinvointialuetalous osana julkisen talouden suunnitelmaa 
Hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä niiden tehtävien hoitamiseen kokonaisuutena ja hyvinvointialueittain (rahoitusperiaate) arvioidaan julkisen talouden suunnitelmassa, josta säädetään talous- ja rahaliiton vakaudesta, yhteensovittamisesta sekä ohjauksesta ja hallinnasta tehdyn sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja sopimuksen soveltamisesta sekä julkisen talouden monivuotisia kehyksiä koskevista vaatimuksista annetussa laissa (869/2012) ja sen nojalla. Lisäksi suunnitelmassa käsitellään hyvinvointialueiden tehtäviä ja velvoitteita, taloutta sekä valtion hyvinvointialuetalouteen liittyviä taloudellisia vastuita. 
Julkisen talouden suunnitelma ohjaa ministeriöitä niiden valmistellessa hyvinvointialuetta koskevaa lainsäädäntöä ja ohjausta. 
13 § 
Hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukunta 
Valtiovarainministeriön yhteydessä toimii hyvinvointialuetalouden ja -hallinnon neuvottelukunta, jonka tarkoituksena on edistää hyvinvointialuetaloutta koskevien strategisten linjausten ja hyvinvointialueiden itsehallinnon toteutumista sekä valtakunnallisten ja alueellisten toimijoiden yhteistyötä. 
Neuvottelukunnan tehtävänä on: 
1) seurata ja arvioida hyvinvointialuetalouden toteutunutta ja tulevaa kehitystä sekä valtion hyvinvointialueille osoittaman rahoituksen ja hyvinvointialueiden muun tulorahoituksen toteutunutta ja tulevaa kehitystä; 
2) käsitellä lainsäädäntöä, lainsäädäntöhankkeita ja muita valtion toimenpiteitä, jotka ovat hyvinvointialueiden talouden ja itsehallinnon kannalta periaatteellisesti tärkeitä ja laajakantoisia. 
Valtioneuvosto asettaa neuvottelukunnan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Neuvottelukunnassa on hyvinvointialueiden sekä valtiovarainministeriön ja muiden hyvinvointialueiden tehtävien ohjaamisesta vastaavien ministeriöiden edustus. 
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä neuvottelukunnan tehtävistä, kokoonpanosta ja jaostoista. 
14 § 
Hyvinvointialueen ja kuntien neuvottelu 
Hyvinvointialueen ja sen alueen kuntien on neuvoteltava vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Neuvottelussa voidaan sopia ainakin yhteistyön edellyttämistä yhteistoimintarakenteista, toimintamalleista sekä yhteistyön edellyttämästä tiedonkulusta. Muutosehdotus päättyy 
15 § 
Hyvinvointialueen lainanottovaltuus 
Valtioneuvosto päättää vuosittain valtiovarainministeriön esityksestä hyvinvointialueen tilikausittaisen valtuuden määrästä pitkäaikaisen lainan ottamiseksi. Hyvinvointialue saa ottaa lainaa päätöksen mukaisen määrän 16 §:ssä tarkoitetun investointisuunnitelman mukaisten investointien rahoittamiseksi. Valtioneuvoston aiemmat päätökset valtuuden määrästä otetaan huomioon lainanottovaltuuden määrässä. Valtioneuvoston päätös perustuu 12 §:ssä tarkoitettuun julkisen talouden suunnitelmaan sekä 2 momentissa tarkoitettuun hyvinvointialueen lainanottovaltuuteen. Jos julkisen talouden, valtiontalouden tai hyvinvointialueen rahoitusasema heikentyy merkittävästi ja poikkeuksellisesti, hyvinvointialueen lainanottovaltuus voidaan vahvistaa 2 momentin mukaista lainanottovaltuutta pienemmäksi. 
Hyvinvointialueen lainanottovaltuus on hyvinvointialueen laskennalliseen lainanhoitokatteeseen perustuvan enimmäismäärän ja tilikauden alun ennakoidun lainamäärän erotus. Laskennallinen lainanhoitokate lasketaan kaavalla, jossa tuloslaskelman vuosikatteeseen lisätään korkokulut ja summa jaetaan korkokulujen ja laskennallisten lainanlyhennysten summalla. Laskennalliset lainanlyhennykset saadaan jakamalla taseen lainamäärä kymmenellä. Lainanottovaltuuden määrää laskettaessa laskennallisen lainanhoitokatteen arvo on yksi. Vuosikatteen arvona käytetään hyvinvointialueen tilikautta edeltävän vuoden talousarvion mukaista arvoa, jota voidaan oikaista 120 §:n mukaisen talouden seurannan tiedoilla. 
Valtioneuvosto muuttaa hyvinvointialueen lainanottovaltuutta, jos Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi hyvinvointialueen investointitarve on kiireellinen ja Poistoehdotus päättyy investointi on välttämätön hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen tuottamisen jatkuvuuden kannalta tai lainsäädännössä edellytettyjen palvelujen turvaamiseksi eikä investointitarvetta voida kattaa muulla tavoin. Lainanottovaltuuden muuttamisesta voidaan päättää hyvinvointialueen hakemuksesta tai valtiovarainministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön tai sisäministeriön aloitteesta. 
Valtiovarainministeriö asettaa 3 momentissa tarkoitetun päätöksen valmistelua varten valmisteluryhmän, johon valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö ja sisäministeriö sekä asianomainen hyvinvointialue nimeävät edustajansa. Valmisteluryhmän tehtävänä on arvioida lainanottovaltuuden muuttamisen edellytyksiä, tarvittavan lainanottovaltuuden suuruutta sekä hyvinvointialueelle asetettavia ehtoja. Arviointi perustuu hyvinvointialueen taloutta ja toimintaa koskevan tiedon perusteella tehtyyn kokonaisarvioon. 
16 § 
Investointisuunnitelma 
Hyvinvointialueen on vuosittain laadittava investointisuunnitelma seuraavaa tilikautta seuraavien neljän tilikauden aikana aloitettavista hyvinvointialuekonsernin investoinneista ja niiden rahoituksesta. Investointisuunnitelman tulee sisältää tiedot investoinneista ja investointia vastaavista sopimuksista. Lisäksi sen tulee sisältää tiedot hyvinvointialueen toimitilojen ja kiinteistöjen sekä muiden pitkävaikutteisten hyödykkeiden suunnitelluista luovutuksista. Investointisuunnitelma koostuu sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelmasta ja pelastustoimen osasuunnitelmasta. Investointisuunnitelma ei saa olla ristiriidassa 15 §:ssä tarkoitetun hyvinvointialueen lainanottovaltuuden kanssa. 
Investointisuunnitelmaa koskeva esitys on toimitettava valtiovarainministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle ja sisäministeriölle kalenterivuoden loppuun mennessä. Sosiaali- ja terveydenhuoltoa ja pelastustoimea koskevista investointisuunnitelman osasuunnitelmista ja investointissuunnitelman hyväksymismenettelystä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi (    /    ) Muutosehdotus päättyy 25—26 §:ssä ja pelastustoimen järjestämisestä annetun lain Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi (    /    ) Muutosehdotus päättyy 11 §:ssä. 
17 § 
Valtiontakaus 
Valtioneuvosto voi päättää vastavakuutta vaatimatta mutta muuten määräämillään ehdoilla omavelkaisen valtiontakauksen myöntämisestä hyvinvointialueen 15 §:ssä tarkoitetun lainanottovaltuuden puitteissa ottaman lainan vakuudeksi. Jos lainalle on asetettu vakuus, valtiontakaus myönnetään kuitenkin täytetakauksena tähän asetettuun vakuuteen nähden. Lainan kohteena olevaa kiinteistöä ei saa käyttää vakuutena ilman valtioneuvoston suostumusta. 
Tässä pykälässä tarkoitettuun takaukseen sovelletaan muutoin, mitä valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetussa laissa (449/1988) säädetään. 
Tässä pykälässä tarkoitettuja takauksia voi olla voimassa enintään eduskunnan valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä myöntämän valtuuden mukainen määrä. 
18 § 
Valtiontakauksen valvonta 
Valtiontakauksen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaa Valtiokonttori. Valtiokonttorilla on oikeus saada valtion lainanannosta sekä valtiontakauksesta ja valtiontakuusta annetun lain 15 a §:ssä tarkoitetut tiedot ja selvitykset. 
Valtiontakauksen kohteena olevan lainan myöntäjä voidaan vaihtaa, laina voidaan siirtää toiselle sekä lainan lyhennysohjelmaa, korkoa ja muita lainan ehtoja sekä lainan vakuutta voidaan muuttaa kesken takauksen voimassaoloajan, jos Valtiokonttori hyväksyy muutoksen. Tässä momentissa tarkoitetun muutoksen hyväksymisestä päättää kuitenkin valtioneuvosto, jos muutoksen kohteena on laina, jonka jäljellä oleva pääoma on vähintään 20 miljoonaa euroa tai jos lainaan tehtävä muutos on muuten valtion takausvastuun kannalta poikkeuksellisen merkittävä. 
19 § 
Valtiontakaukseen liittyvät lainanmyöntäjän velvollisuudet 
Valtiontakauksen voimassaolon edellytyksenä on, että lainanmyöntäjä huolehtii takauksen kohteena olevasta lainasta tämän lain sekä hyvän pankkitavan mukaisesti. Lainanmyöntäjä on valtiontakauksen voimassaoloaikana velvollinen valvomaan valtion etua, ilmoittamaan lainansaajan maksuviivästyksistä Valtiokonttorille sen antamien määräysten mukaisesti ja noudattamaan muita Valtiokonttorin antamia määräyksiä. 
20 § 
Takauskorvaus ja takautumisoikeus 
Valtiokonttori maksaa valtion varoista lainanmyöntäjälle takauskorvauksen, kun valtiontakauksen kohteena oleva laina on erääntynyt ja eräännyttämistoimi on kohdistettu sekä velalliseen että takaajaan. Jos valtiontakaus on myönnetty täytetakauksena, takauskorvaus maksetaan, kun lainanmyöntäjän lopullinen menetys on velallisen maksukyvyttömyyden toteamisen ja vakuutena olevan omaisuuden myynnin jälkeen selvitetty. Jos lainanmyöntäjä saa takauskorvauksen maksamisen jälkeen perityksi lainansaajalta kertymättä jääneitä lyhennyksiä, korkoja tai muita maksuja, lainanmyöntäjän on tilitettävä ne Valtiokonttorille. 
Jos lainanmyöntäjä ei ole noudattanut lakia tai sen nojalla annettuja määräyksiä taikka hyvää pankki- tai perintätapaa valtiontakauksen kohteena olevan lainan myöntämisessä tai lainan taikka sen vakuuksien hoitamisessa ja menettely on loukannut takaajan etua, Valtiokonttori voi päättää, että takauskorvaus jätetään osittain tai kokonaan maksamatta. 
Valtiokonttorilla on oikeus periä lainansaajalta lainanmyöntäjälle maksettu takauskorvaus korkolain (633/1982) 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen takaisin. Viivästyskorko lasketaan siitä, kun takauskorvaus on maksettu lainanmyöntäjälle. 
21 § 
Valtakunnallinen toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskus 
Toimitila- ja kiinteistöhallinnon osaamiskeskus on hyvinvointialueiden yhteisesti omistama osakeyhtiö, jossa valtio voi olla osakkaana. Osaamiskeskuksen tehtävänä on ylläpitää hyvinvointialueiden yhteistä tilatietojärjestelmää ja siihen liittyviä palveluja sekä antaa vuosittain hyvinvointialueille ja valtioneuvostolle selvitys hyvinvointialueiden tekemistä toimitiloja koskevista investointipäätöksistä ja niiden vaikutuksista hyvinvointialueiden talouteen. Lisäksi hyvinvointialueet voivat antaa osaamiskeskukselle muita toimitila- tai kiinteistöhallintoa koskevia tehtäviä. Hyvinvointialue ei saa myydä, pantata eikä muutoin luovuttaa osaamiskeskuksen osakkeita muille tahoille kuin toiselle hyvinvointialueelle tai valtiolle. 
Osaamiskeskuksen asiakkaita ovat osakkaat ja ne hyvinvointialueiden määräysvallassa olevat, osaamiskeskuksen toimialan tehtäviä hoitavat yhteisöt, jotka eivät toimi 131 §:ssä tarkoitetulla tavalla kilpailutilanteessa markkinoilla. Hyvinvointialueen ja sen tytäryhteisön on käytettävä 1 momentissa tarkoitettua tilatietojärjestelmää ja siihen liittyviä palveluja sekä jos hyvinvointialueet niin sopivat, muita osaamiskeskuksen tuottamia palveluja. 
Osaamiskeskuksella on oikeus saada pyynnöstä hyvinvointialueelta ja hyvinvointialueen tytäryhteisöltä sekä kunnilta tehtäviensä hoitamista varten tarpeelliset tiedot ja asiakirjat, jollei salassapitoa ja henkilötietojen käsittelyä koskevista säännöksistä muuta johdu. Hyvinvointialueilla on oikeus saada osaamiskeskukselta tarpeellisiksi katsomansa tiedot ja asiakirjat keskuksen ohjausta ja valvontaa, hyvinvointialueen investointien suunnittelua sekä hyvinvointialueen toiminta- ja taloussuunnittelun ja tilinpäätöksen laatimista varten. Ministeriöillä on oikeus saada osaamiskeskukselta tarpeellisiksi katsomansa tiedot hyvinvointialueiden ohjausta, rahoitusta ja valvontaa varten. 
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin osaamiskeskuksen tehtävistä ja käyttövelvoitteen piiriin kuuluvista palveluista. Ennen valtioneuvoston asetuksen antamista on kuultava hyvinvointialueita ja tarvittavassa laajuudessa hyvinvointialueen tytäryhteisöjä. 
II OSA 
DEMOKRATIA JA VAIKUTTAMINEN 
4 luku 
Aluevaltuusto 
22 § 
Aluevaltuuston tehtävät 
Hyvinvointialueella on aluevaltuusto, joka vastaa hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta sekä käyttää hyvinvointialueen päätösvaltaa. 
Aluevaltuusto päättää: 
1) hyvinvointialuestrategiasta; 
2) hyvinvointialueen hallintosäännöstä; 
3) hyvinvointialueen talousarviosta ja taloussuunnitelmasta; 
4) omistajaohjauksen periaatteista ja konserniohjeesta; 
5) liikelaitokselle asetettavista toiminnan ja talouden tavoitteista; 
6) varallisuuden hoidon sekä rahoitus- ja sijoitustoiminnan perusteista; 
7) sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan perusteista; 
8) palveluista ja muista suoritteista perittävien maksujen yleisistä perusteista sekä hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvista palveluista perittävistä asiakasmaksuista; 
9) takaussitoumuksen tai muun vakuuden antamisesta toisen velasta; 
10) jäsenten valitsemisesta toimielimiin, jollei jäljempänä toisin säädetä; 
11) luottamushenkilöiden taloudellisten etuuksien perusteista; 
12) hyvinvointialueen tilintarkastajien valitsemisesta; 
13) tilivelvollisten nimeämisestä; 
14) hyvinvointialueen tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta; 
15) muista aluevaltuuston päätettäviksi säädetyistä ja määrätyistä asioista. 
23 § 
Aluevaalit 
Valtuutetut ja varavaltuutetut aluevaltuustoon valitaan hyvinvointialueella toimitettavissa vaaleissa (aluevaalit). Aluevaltuuston toimikausi on neljä vuotta ja se alkaa vaalivuoden kesäkuun alusta. 
Aluevaalit toimitetaan välittöminä, salaisina ja suhteellisina. Kaikilla äänioikeutetuilla on yhtäläinen äänioikeus. 
Aluevaalien toimittamisesta säädetään vaalilaissa (714/1998). 
24 § 
Valtuutettujen lukumäärä 
Valtuutettujen lukumäärästä päättää aluevaltuusto. Valtuutettuja valitaan pariton lukumäärä hyvinvointialueen asukasluvun perusteella seuraavasti: 
Asukasluku 
Valtuutettuja vähintään 
enintään 200 000 
59 
200 001—400 000 
69 
400 001—600 000 
79 
yli 600 000 
89 
Jollei aluevaltuusto tee päätöstä valtuutettujen lukumäärästä, valtuutettuja valitaan laissa säädetty vähimmäismäärä. Aluevaltuuston päätös vähimmäismäärää suuremmasta lukumäärästä tai aiemman päätöksen muuttamisesta on ilmoitettava oikeusministeriölle vaalivuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä. Aluevaltuuston päätös valtuutettujen määrästä voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos hallintotuomioistuin kieltää täytäntöönpanon. Poistoehdotus päättyy 
Tässä pykälässä tarkoitettu asukasluku määräytyy väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa (661/2009) tarkoitettuun väestötietojärjestelmään vaalivuotta edeltävän vuoden marraskuun 30 päivän päättyessä talletettujen tietojen mukaan. 
25 § 
Varavaltuutetut 
Valtuutetuille valitaan varavaltuutettuja jokaisen vaaleissa esiintyneen vaaliliiton, puolueen ja yhteislistan ensimmäisistä valitsematta jääneistä ehdokkaista sama määrä kuin valtuutettuja, kuitenkin vähintään kaksi. Yhteislistan ulkopuolella olleen valitsijayhdistyksen ehdokkaana valitulla valtuutetulla ei ole varavaltuutettua. 
Jos valtuutetun on todettu menettäneen vaalikelpoisuutensa, hänet on vapautettu toimestaan tai hän on kuollut, aluevaltuuston puheenjohtaja kutsuu hänen sijaansa jäljellä olevaksi toimikaudeksi asianomaisen vaaliliiton, puolueen tai yhteislistan järjestyksessä ensimmäisen vielä valtuutetuksi kutsumattoman varavaltuutetun. 
Jos aluevaltuusto ei ole päätösvaltainen valtuutettujen ja varavaltuutettujen esteellisyyden vuoksi, aluevaalilautakunnan on aluevaltuuston puheenjohtajan pyynnöstä määrättävä uusia varavaltuutettuja noudattaen, mitä 1 momentissa ja vaalilain 143 m §:ssä säädetään. Näin määrätyt varavaltuutetut osallistuvat aluevaltuuston kokoukseen niissä asioissa, joissa valtuutetut ja varavaltuutetut ovat esteellisiä. 
26 § 
Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat 
Aluevaltuusto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja tarpeellisen määrän varapuheenjohtajia toimikaudekseen, jollei aluevaltuusto ole päättänyt, että heidän toimikautensa on aluevaltuuston toimikautta lyhyempi. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat valitaan samassa vaalitoimituksessa. 
Aluevaltuuston puheenjohtajalla ja varapuheenjohtajilla on läsnäolo- ja puheoikeus aluehallituksen kokouksessa. 
27 § 
Valtuustoryhmä ja sen toiminnan tukeminen 
Valtuustotyöskentelyä varten valtuutetut voivat muodostaa valtuustoryhmiä. Valtuustoryhmän voi muodostaa yksikin valtuutettu. 
Valtuustoryhmien toimintaedellytyksien parantamiseksi hyvinvointialue voi taloudellisesti tukea valtuustoryhmien sisäistä toimintaa sekä toimenpiteitä, joilla valtuustoryhmät edistävät hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tukea myönnettäessä on yksilöitävä tuen käyttötarkoitus. Tuen määrä valtuustoryhmittäin on ilmoitettava hyvinvointialueen tilinpäätöksessä. 
5 luku 
Hyvinvointialueen asukkaiden osallistumisoikeus 
28 § 
Äänioikeus aluevaaleissa ja äänestysoikeus hyvinvointialueen kansanäänestyksessä 
Äänioikeus aluevaaleissa on sillä Suomen, muun Euroopan unionin jäsenvaltion, Islannin ja Norjan kansalaisella, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja jonka kotikuntalaissa tarkoitettu kotikunta kuuluu kyseiseen hyvinvointialueeseen väestötietojärjestelmässä olevien tietojen mukaan 51. päivänä ennen vaalipäivää päivän päättyessä. Äänioikeus aluevaaleissa on myös muulla edellä säädetyt edellytykset täyttävällä ulkomaalaisella, jos hänellä mainittuna ajankohtana on ollut kotikunta Suomessa vähintään kahden vuoden ajan. 
Äänioikeus aluevaaleissa on lisäksi sillä Euroopan unionin tai Suomessa toimivan kansainvälisen järjestön palveluksessa olevalla henkilöllä ja hänen perheenjäsenellään, joka viimeistään vaalipäivänä täyttää 18 vuotta ja jolla on asuinpaikka hyvinvointialueeseen kuuluvassa kunnassa väestötietojärjestelmässä olevien tietojen mukaan 51. päivänä ennen vaalipäivää päivän päättyessä, jos: 
1) hänen tietonsa on hänen pyynnöstään talletettu väestötietojärjestelmään väestötietojärjestelmästä ja Digi- ja väestötietoviraston varmennepalveluista annetussa laissa säädetyllä tavalla; ja 
2) hän on kirjallisesti ilmoittanut Digi- ja väestötietovirastolle viimeistään 52. päivänä ennen vaalipäivää ennen kello 16:ta haluavansa käyttää äänioikeuttaan aluevaaleissa tai kuntavaaleissa tai ei ole kirjallisesti peruuttanut aikaisempaa ilmoitustaan. 
Äänestysoikeuteen hyvinvointialueella toimitettavassa kansanäänestyksessä sovelletaan, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään äänioikeudesta aluevaaleissa. 
29 § 
Osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet 
Hyvinvointialueen asukkailla ja palvelujen käyttäjillä on oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Aluevaltuuston on pidettävä huolta monipuolisista ja vaikuttavista osallistumisen ja vaikuttamisen mahdollisuuksista ja menetelmistä. 
Osallistumista ja vaikuttamista voidaan edistää erityisesti: 
1) järjestämällä keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia sekä asukasraateja; 
2) selvittämällä asukkaiden ja hyvinvointialueella säännönmukaisesti tai pitempiaikaisesti asuvien tai oleskelevien palvelujen käyttäjien mielipiteitä ennen päätöksentekoa; 
3) valitsemalla palvelujen käyttäjien edustajia hyvinvointialueen toimielimiin; 
4) suunnittelemalla ja kehittämällä palveluja yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa; 
5) järjestämällä mahdollisuuksia osallistua hyvinvointialueen talouden suunnitteluun; 
6) tukemalla asukkaiden sekä järjestöjen ja muiden yhteisöjen oma-aloitteista asioiden suunnittelua ja valmistelua. 
30 § 
Aloiteoikeus 
Hyvinvointialueen jäsenellä on oikeus tehdä aloitteita hyvinvointialueen toimintaa koskevissa asioissa. Aloitteen tekijälle on ilmoitettava aloitteen johdosta suoritetut toimenpiteet. 
Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Jos aloitteella on yhtä useampi tekijä, tekijöiden nimet on kerättävä vuoden kuluessa aloitteen päiväyksestä. Poistoehdotus päättyy Aloitteessa on oltava kunkin aloitteen Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tekijän osalta perusteet, joista käy ilmi hyvinvointialueen jäsenyys Muutosehdotus päättyy. Aloitetta käsiteltäessä hyvinvointialueen on varattava aloitteen tekijöiden edustajille tilaisuus tulla kuulluiksi. 
Palvelun käyttäjällä on lisäksi oikeus tehdä aloitteita kyseistä hyvinvointialueen palvelua koskevassa asiassa. 
Aluevaltuuston tietoon on saatettava vähintään kerran vuodessa sen toimivaltaan kuuluvissa asioissa tehdyt aloitteet ja niiden johdosta suoritetut toimenpiteet. 
31 § 
Hyvinvointialueen kansanäänestys 
Aluevaltuusto voi päättää, että hyvinvointialueen toimivaltaan kuuluvasta asiasta toimitetaan hyvinvointialueen alueella neuvoa-antava kansanäänestys. Aluevaltuuston päätökseen, jolla on päätetty toimittaa kansanäänestys, ei saa hakea muutosta valittamalla. 
Kaikilla äänestysoikeutetuilla on yhtäläinen äänestysoikeus. Äänestys on salainen. 
Aloitteen tekemiseen kansanäänestyksen toimittamisesta tarvitaan vähintään kolme prosenttia 15 vuotta täyttäneistä hyvinvointialueen asukkaista. Aluevaltuuston on viipymättä päätettävä, toimitetaanko aloitteessa tarkoitettu kansanäänestys. Aloitetta käsiteltäessä hyvinvointialueen on varattava aloitteen tekijöiden edustajille tilaisuus tulla kuulluiksi. 
Kansanäänestyksen toimittamisesta säädetään hyvinvointialueilla ja kunnissa toimitettavissa neuvoa-antavissa kansanäänestyksissä noudatettavasta menettelystä annetussa laissa (656/1990). 
32 § 
Hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimet 
Aluehallituksen on asetettava nuorten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi hyvinvointialueen nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttajaryhmä, ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaamiseksi hyvinvointialueen vanhusneuvosto sekä vammaisten henkilöiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi hyvinvointialueen vammaisneuvosto. Vaikuttamistoimielinten jäsenet valitaan hyvinvointialueen kunnissa toimivien vastaavien vaikuttamistoimielinten jäsenistä siten, että kustakin vaikuttamistoimielimestä valitaan vähintään yksi edustaja. Lisäksi vaikuttamistoimielimiin voidaan valita muita henkilöitä. Aluehallituksen on huolehdittava vaikuttamistoimielinten toimintaedellytyksistä. 
Vaikuttamistoimielimille tulee antaa mahdollisuus vaikuttaa hyvinvointialueen toiminnan suunnitteluun, valmisteluun, toteuttamiseen ja seurantaan asioissa, joilla on tai joilla vaikuttamistoimielin arvioi olevan merkitystä lasten ja nuorten, ikääntyneen väestön tai vammaisten henkilöiden ja heidän tarvitsemiensa palveluiden kannalta, ja vaikuttamistoimielimet tulee ottaa mukaan osallistumisen ja kuulemisen kehittämiseen hyvinvointialueella. 
33 § 
Kansalliskielilautakunta ja saamen kielen lautakunta 
Kaksikielisellä hyvinvointialueella on kansalliskielilautakunta. Lautakunnan jäseniksi valitaan hyvinvointialueen kielivähemmistöön kuuluvia henkilöitä. 
Kansalliskielilautakunnan tehtävänä on: 
1) selvittää, arvioida ja lausua siitä, miten aluevaltuuston päätökset vaikuttavat kielellisten oikeuksien käytännön toteutumiseen; 
2) selvittää, arvioida ja määritellä hyvinvointialueen vähemmistökielellä tarjottavien palvelujen tarvetta sekä seurata näiden palvelujen saatavuutta ja laatua; 
3) selvitysten, arvioinnin ja seurannan perusteella tehdä aluehallitukselle ehdotuksia toimenpiteiksi kielivähemmistön palvelujen ja palveluketjujen kehittämiseksi sekä henkilöstön kielitaitovaatimuksiksi ja kielitaidon kehittämiseksi; 
4) Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi kaksikielisellä hyvinvointialueella, jonka vähemmistökieli on ruotsi,  Muutosehdotus päättyytehdä ehdotuksia kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyötä ja työnjakoa koskevan Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 39 §:ssä tarkoitetun Muutosehdotus päättyy sopimuksen sisällöksi, antaa sopimuksesta lausunto aluevaltuustolle sekä seurata sopimuksen toteutumista. 
Lautakunnalla voi olla myös muita hallintosäännössä määrättyjä tehtäviä. 
Lautakunnan on annettava vuosittain aluehallitukselle kertomus kielivähemmistön palvelujen toteutumisesta. Aluehallitus antaa aluevaltuustolle lausunnon toimenpiteistä, joihin lautakunnan antama kertomus antaa aihetta. 
Lautakunnan puheenjohtajalla on läsnäolo- ja puheoikeus aluehallituksessa. 
Hyvinvointialueella, johon kuuluu saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluva kunta, on saamen kielen lautakunta. Lautakunnan jäseniksi valitaan saamenkielisiä henkilöitä. Vähintään 40 prosenttia lautakunnan jäsenistä on nimettävä saamelaiskäräjien sekä kolttalain (235/1995) 42 §:ssä tarkoitetun kyläkokouksen esittämistä henkilöistä siten, että kyläkokous esittää näistä yhtä henkilöä. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Lukuun ottamatta 2 momentin 4 kohtaa lautakuntaan Muutosehdotus päättyy sovelletaan muutoin, mitä edellä säädetään kansalliskielilautakunnasta. 
34 § 
Viestintä 
Hyvinvointialueen toiminnasta on tiedotettava hyvinvointialueen asukkaille, palvelujen käyttäjille sekä järjestöille ja muille yhteisöille. Hyvinvointialueen tulee antaa riittävästi tietoja hyvinvointialueen järjestämistä palveluista, taloudesta, hyvinvointialueen hallinnossa valmistelussa olevista asioista ja niitä koskevista suunnitelmista, asioiden käsittelystä, tehdyistä päätöksistä ja päätösten vaikutuksista. Hyvinvointialueen on tiedotettava siitä, millä tavoin päätösten valmisteluun voi osallistua ja vaikuttaa. 
Hyvinvointialueen on huolehdittava, että toimielinten käsittelyyn tulevien asioiden valmistelusta annetaan esityslistan valmistuttua yleisen tiedonsaannin kannalta tarpeellisia tietoja yleisessä tietoverkossa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolla Muutosehdotus päättyy. Hyvinvointialueen on verkkoviestinnässään huolehdittava, että salassa pidettäviä tietoja ei viedä yleiseen tietoverkkoon ja että yksityiselämän ja henkilötietojen suoja viestinnässä toteutuu. 
Viestinnässä on käytettävä asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä ja otettava huomioon hyvinvointialueen eri asukasryhmien tarpeet. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Viestinnässä on käytettävä esteettömiä ja saavutettavia menetelmiä. Muutosehdotus päättyy 
III OSA 
TOIMIELIMET JA JOHTAMINEN 
6 luku 
Hyvinvointialueen toimielimet 
35 § 
Hyvinvointialueen toimielimet 
Hyvinvointialueella on oltava aluevaltuuston lisäksi aluehallitus ja tarkastuslautakunta. Kansalliskielilautakunnasta sekä saamen kielen lautakunnasta säädetään 33 §:ssä. 
Aluevaltuusto voi asettaa: 
1) aluehallituksen alaisena toimivia lautakuntia hoitamaan pysyväisluonteisia tehtäviä; 
2) johtokuntia liikelaitoksen tai tehtävän hoitamista varten; 
3) jaostoja aluehallitukseen, lautakuntaan ja johtokuntaan. 
Aluehallitus ja Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi aluevaltuuston Muutosehdotus päättyy päätöksen nojalla muukin toimielin voi asettaa toimikunnan määrätyn tehtävän hoitamista varten. 
Aluehallituksen, lautakunnan ja johtokunnan jaostoihin sovelletaan, mitä asianomaisesta toimielimestä säädetään. 
36 § 
Toimielinten kokoonpano 
Aluevaltuusto voi päättää, että: 
1) muu toimielin kuin aluevaltuusto valitsee johtokunnan jäsenet tai osan jäsenistä; 
2) johtokunnan jäsenet tai osa sen jäsenistä valitaan aluevaltuuston määrittämien perusteiden mukaisesti hyvinvointialueen asukkaiden, henkilöstön tai palvelujen käyttäjien esityksestä. 
Jaoston jäsenenä voi olla myös toimielimen varajäsen. Aluevaltuusto voi päättää, että jaoston jäseneksi, ei kuitenkaan puheenjohtajaksi, voidaan valita muitakin kuin toimielimen jäseniä ja varajäseniä. 
Toimielinten jäsenille valitaan henkilökohtaiset varajäsenet, joihin sovelletaan, mitä varsinaisista jäsenistä säädetään. 
Naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta toimielimen jäseniä valittaessa säädetään naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain (609/1986) 4 a §:ssä. 
37 § 
Toimielimen jäsenten toimikausi ja valitseminen 
Toimielimen jäsenet valitaan aluevaltuuston toimikaudeksi, jollei aluevaltuusto ole päättänyt, että heidän toimikautensa on aluevaltuuston toimikautta lyhyempi, tai jäljempänä toisin säädetä. Jos toimielin valitsee jaoston jäsenet, se päättää samalla heidän toimikaudestaan. Toimikunta asetetaan enintään sen asettaneen toimielimen toimikaudeksi. 
Aluehallituksen sekä tarkastuslautakunnan ja muiden lautakuntien jäsenet valitaan kesäkuussa pidettävässä aluevaltuuston kokouksessa. 
38 § 
Toimielimen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat 
Aluevaltuusto tai muu valinnasta vastaava toimielin valitsee jäseniksi valituista toimielimen puheenjohtajan ja tarpeellisen määrän varapuheenjohtajia. Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat valitaan samassa vaalitoimituksessa. 
Aluevaltuusto voi päättää, että aluevaltuuston ja aluehallituksen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat sekä lautakuntien puheenjohtajat toimivat päätoimisina tai osa-aikaisina luottamushenkilöinä. 
39 § 
Luottamushenkilöiden erottaminen kesken toimikauden 
Aluevaltuusto voi erottaa hyvinvointialueen, hyvinvointiyhtymän tai hyvinvointialueiden yhteiseen toimielimeen valitsemansa luottamushenkilöt kesken toimikauden, jos he tai joku heistä ei nauti aluevaltuuston luottamusta. Erottamispäätös koskee kaikkia toimielimeen valittuja luottamushenkilöitä. 
Aluevaltuusto voi erottaa puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa sekä valitsemiensa toimielinten puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan kesken toimikauden, jos joku heistä ei nauti aluevaltuuston luottamusta. Erottamispäätös koskee puheenjohtajistoa kokonaisuudessaan. 
Luottamushenkilöiden ja puheenjohtajiston erottamista koskeva asia tulee vireille aluehallituksen esityksestä tai vähintään neljäsosan valtuutetuista tehtyä sitä koskevan aloitteen. 
40 § 
Tilapäinen valiokunta 
Kun 39 §:ssä tarkoitettu luottamushenkilöiden erottamista koskeva asia tai 47 §:ssä tarkoitettu hyvinvointialuejohtajan irtisanomista tai muihin tehtäviin siirtämistä koskeva asia on tullut vireille, aluevaltuusto voi asettaa tilapäisen valiokunnan, jonka on valmisteltava asia. Valiokunnan jäsenten on oltava valtuutettuja tai varavaltuutettuja. 
Tilapäinen valiokunta voidaan asettaa myös lausunnon antamista ja hallinnon tarkastamista varten. 
Tilapäisen valiokunnan on hankittava sen valmisteltaviin kuuluvissa asioissa aluehallituksen lausunto. 
Jos aluehallituksen jäsenet ja varajäsenet ovat esteellisiä hoitamaan aluehallitukselle 42 tai 43 §:n mukaan kuuluvia tehtäviä eikä aluehallitusta saada tästä syystä päätösvaltaiseksi, aluevaltuuston tulee asettaa tilapäinen valiokunta, joka hoitaa niitä aluehallituksen käsiteltäviä asioita, joita aluehallituksen jäsenten ja varajäsenten esteellisyys koskee. Tätä tehtävää varten asetetun valiokunnan jäsenten vaalikelpoisuuteen sovelletaan, mitä aluehallituksen jäsenten vaalikelpoisuudesta säädetään, ja siihen sovelletaan muuten, mitä aluehallituksesta säädetään. Tätä tehtävää varten asetetun tilapäisen valiokunnan toimikausi päättyy, kun näiden asioiden käsittely hyvinvointialueella on päättynyt. 
7 luku 
Hyvinvointialueen johtaminen ja aluehallitus 
41 § 
Hyvinvointialuestrategia 
Hyvinvointialueella on oltava strategia, jossa aluevaltuusto päättää hyvinvointialueen toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista. Hyvinvointialueen strategiassa tulee ottaa huomioon: 
1) asukkaiden hyvinvoinnin edistäminen hyvinvointialueen tehtäväalalla; 
2) palvelujen järjestämistä ja tuottamista koskevat strategiset linjaukset; 
3) hyvinvointialueen tehtäviä koskevissa laeissa säädetyt palvelutavoitteet; 
4) omistajapolitiikka; 
5) henkilöstöpolitiikka; 
6) asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet. 
Kaksikielisellä hyvinvointialueella sekä 33 §:n 6 momentissa tarkoitetulla hyvinvointialueella strategiassa tulee huomioida kielellisten oikeuksien toteutuminen hyvinvointialueen palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa. 
Hyvinvointialueen strategian tulee perustua arvioon hyvinvointialueen tilanteesta strategian laatimishetkellä sekä tulevista toimintaympäristön muutoksista ja niiden vaikutuksista hyvinvointialueen tehtävien toteuttamiseen. Strategiassa tulee määritellä myös sen toteutumisen arviointi ja seuranta. 
Hyvinvointialuestrategian ottamisesta huomioon hyvinvointialueen talousarvion ja -suunnitelman laatimisessa säädetään 115 §:ssä. Strategia tarkistetaan vähintään kerran aluevaltuuston toimikaudessa. 
42 § 
Hyvinvointialueen johtaminen 
Hyvinvointialueen toimintaa johdetaan aluevaltuuston hyväksymän hyvinvointialuestrategian mukaisesti. 
Aluehallitus johtaa hyvinvointialueen toimintaa, hallintoa ja taloutta. 
Hyvinvointialuejohtaja johtaa aluehallituksen alaisena hyvinvointialueen hallintoa, taloudenhoitoa ja muuta toimintaa. 
43 § 
Aluehallituksen tehtävät 
Aluehallituksen tulee: 
1) vastata hyvinvointialueen hallinnosta ja taloudenhoidosta; 
2) vastata aluevaltuuston päätösten valmistelusta, täytäntöönpanosta ja laillisuuden valvonnasta; 
3) valvoa hyvinvointialueen etua ja, jollei hallintosäännössä toisin määrätä, edustaa hyvinvointialuetta ja käyttää sen puhevaltaa; 
4) edustaa hyvinvointialuetta työnantajana ja vastata hyvinvointialueen henkilöstöpolitiikasta; 
5) vastata hyvinvointialueen toiminnan yhteensovittamisesta; 
6) vastata hyvinvointialuekonsernin omistajaohjauksesta sekä hyvinvointialueen järjestämisvastuulle kuuluvien palvelujen muiden tuottajien ohjauksesta ja valvonnasta; 
7) huolehtia hyvinvointialueen sisäisestä valvonnasta ja riskienhallinnan järjestämisestä; 
8) huolehtia hyvinvointialueen sisäisen tarkastuksen järjestämisestä. 
Aluehallituksen tehtävistä hyvinvointialuekonsernin omistajaohjauksessa ja konsernivalvonnassa säädetään 50 §:ssä. 
44 § 
Aluehallituksen puheenjohtaja 
Aluehallituksen puheenjohtaja johtaa poliittista yhteistyötä, jota aluehallituksen tehtävien toteuttaminen edellyttää. Aluehallituksen puheenjohtajan muista tehtävistä määrätään hallintosäännössä. 
45 § 
Hyvinvointialuejohtaja 
Hyvinvointialuejohtajan valitsee aluevaltuusto. Hyvinvointialuejohtaja voidaan valita joko toistaiseksi tai määräajaksi ja hän on virkasuhteessa hyvinvointialueeseen. 
Jos hyvinvointialuejohtajan vaalissa kukaan ei ole saanut yli puolta annetuista äänistä, toimitetaan uusi vaali kahden eniten ääniä saaneen välillä. Tässä vaalissa eniten ääniä saanut tulee valituksi. 
Hyvinvointialuejohtajalla on oikeus käyttää puhevaltaa aluehallituksen puolesta sekä saada hyvinvointialueen viranomaisilta tietoja ja nähtäväkseen asiakirjoja, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. 
46 § 
Johtajasopimus 
Hyvinvointialueen ja hyvinvointialuejohtajan on tehtävä johtajasopimus, jossa sovitaan hyvinvointialueen johtamisen edellytyksistä. Johtajasopimuksen hyväksyy aluehallitus. 
Johtajasopimukseen voidaan ottaa määräyksiä hyvinvointialuejohtajan ja aluehallituksen puheenjohtajan työnjaosta hyvinvointialueen johtamisessa. Otettaessa sopimukseen työnjakoa koskevia määräyksiä on otettava huomioon, mitä hallintosäännössä määrätään. 
Johtajasopimukseen voidaan ottaa määräyksiä menettelytavoista, joilla johtajan viran hoitamiseen liittyvät erimielisyydet 47 §:ssä tarkoitetun menettelyn sijasta ratkaistaan. Johtajasopimuksessa voidaan tällöin menettelyn ohella sopia johtajalle maksettavasta erokorvauksesta. 
47 § 
Johtajan irtisanominen tai siirtäminen muihin tehtäviin 
Aluevaltuusto voi irtisanoa hyvinvointialuejohtajan tai siirtää hänet muihin tehtäviin, jos hän on menettänyt aluevaltuuston luottamuksen. 
Asia tulee vireille aluehallituksen esityksestä tai vähintään neljäsosan valtuutetuista tehtyä sitä koskevan aloitteen. Asiaa valmisteltaessa johtajalle on ilmoitettava, mihin luottamuksen menetys perustuu, ja varattava hänelle tilaisuus tulla kuulluksi. 
Irtisanomisen tai muihin tehtäviin siirtämisen edellytyksenä on, että sitä kannattaa vähintään kaksi kolmasosaa kaikista valtuutetuista. Päätös voidaan panna heti täytäntöön. Samalla johtaja voidaan vapauttaa tehtäviensä hoidosta. 
48 § 
Omistajaohjaus 
Omistajaohjauksella tarkoitetaan toimenpiteitä, joilla hyvinvointialue omistajana tai jäsenenä myötävaikuttaa yhtiön ja muun yhteisön hallintoon ja toimintaan. 
Omistajaohjaus voi liittyä perustamissopimuksiin, yhtiöjärjestysmääräyksiin, palvelujen tuottamista koskeviin ja muihin sopimuksiin, henkilövalintoihin, ohjeiden antamiseen hyvinvointialuetta eri yhteisöissä edustaville henkilöille, muuhun hyvinvointialueen määräysvallan käyttöön sekä muihin vastaaviin seikkoihin. 
49 § 
Hyvinvointialueen tytäryhteisöjen toiminta ja konserniohje 
Omistajaohjauksella on huolehdittava siitä, että hyvinvointialueen tytäryhteisön toiminnassa otetaan huomioon hyvinvointialuekonsernin kokonaisetu. Omistajaohjauksella varmistetaan palveluiden yhdenvertainen saatavuus sekä palveluiden laatu, vaikuttavuus ja kustannustehokkuus hyvinvointialueen tytäryhteisöjen toiminnassa. Omistajaohjauksella varmistetaan myös avoimuuden ja viestinnän samoin kuin palvelujen käyttäjien ja hyvinvointialueen asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutuminen. 
Hyvinvointialueen tytäryhteisön hallituksen kokoonpanossa on otettava huomioon yhteisön toimialan edellyttämä riittävä talouden ja liiketoiminnan asiantuntemus. 
Konserniohjetta sovelletaan hyvinvointialueen tytäryhteisöjen ja soveltuvin osin osakkuusyhteisöjen omistajaohjaukseen. 
Konserniohjeessa annetaan tarpeelliset määräykset ainakin: 
1) hyvinvointialuekonsernin talouden ja investointien suunnittelusta ja ohjauksesta; 
2) konsernivalvonnan ja raportoinnin sekä riskienhallinnan järjestämisestä; 
3) tiedottamisesta ja hyvinvointialueen luottamushenkilöiden tietojensaantioikeuden turvaamisesta; 
4) velvollisuudesta hankkia hyvinvointialueen kanta asiaan ennen päätöksentekoa; 
5) konsernin sisäisistä palveluista; 
6) hyvinvointialueen tytäryhteisöjen hallitusten kokoonpanosta ja nimittämisestä; 
7) hyvinvointialueen tytäryhteisöjen hyvästä hallinto- ja johtamistavasta; 
8) hyvinvointialuekonsernin valmiussuunnittelusta, varautumisesta ja näiden yhteensovittamisesta hyvinvointialuekonsernissa. 
50 § 
Konsernijohto 
Hyvinvointialueen konsernijohtoon kuuluvat aluehallitus, hyvinvointialuejohtaja ja muut hallintosäännössä määrätyt viranomaiset. Hallintosäännössä määrätään konsernijohdon tehtävistä ja toimivallan jaosta. 
Konsernijohto vastaa hyvinvointialuekonsernissa omistajaohjauksen toteuttamisesta sekä konsernivalvonnan järjestämisestä, jollei hallintosäännössä toisin määrätä. 
51 § 
Sisäinen tarkastus 
Aluehallituksen tulee järjestää hyvinvointialueen riippumaton sisäinen tarkastus. 
8 luku 
Hyvinvointialueiden yhteistoiminta 
52 § 
Yhteistoiminnan muodot 
Hyvinvointialueet voivat sopimuksen nojalla hoitaa tehtäviään yhdessä. 
Hyvinvointialueiden julkisoikeudellisen yhteistoiminnan muotoja ovat yhteinen toimielin, yhteinen virka, sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta ja hyvinvointiyhtymä. 
53 § 
Yhteistoiminnan suhde julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettuun lakiin 
Jos hyvinvointialue sopii hyvinvointialueelle laissa säädetyn tehtävän järjestämisvastuun siirtämisestä toiselle hyvinvointialueelle, siirtämiseen ei sovelleta julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista annettua lakia (1397/2016), jäljempänä hankintalaki
Hyvinvointialueet voivat tuottaa palveluja yhteistoiminnassa, jos yhteistoiminnasta säädetään lailla tai kysymys on hankintalain 15 §:ssä tarkoitetusta hankinnasta hankintayksikön sidosyksiköltä tai 16 §:ssä tarkoitetusta hankinnasta toiselta hankintayksiköltä. 
54 § 
Yhteinen toimielin 
Hyvinvointialue voi hoitaa tehtävää yhden tai useamman muun hyvinvointialueen puolesta siten, että hyvinvointialueilla on yhteinen toimielin, joka vastaa tehtävän hoitamisesta. 
Hyvinvointialueet voivat sopia, että muut hyvinvointialueet kuin tehtävää hoitava hyvinvointialue valitsevat osan yhteisen toimielimen jäsenistä. 
55 § 
Sopimus yhteisestä toimielimestä 
Yhteistä toimielintä koskevassa sopimuksessa on sovittava ainakin: 
1) yhteisen toimielimen tehtävistä sekä tarvittaessa järjestämisvastuun siirtymisestä; 
2) yhteisen toimielimen kokoonpanosta ja muiden hyvinvointialueiden kuin tehtävää hoitavan hyvinvointialueen oikeudesta valita toimielimen jäseniä; 
3) kustannusten perusteista ja jakautumisesta; 
4) sopimuksen voimassaolosta ja irtisanomisesta. 
56 § 
Yhteinen virka 
Hyvinvointialueet voivat yhtäpitävillä päätöksillä perustaa yhteisiä virkoja. Viranhaltija on virkasuhteessa kaikkiin kyseisiin hyvinvointialueisiin. 
Järjestelyssä mukana olevien hyvinvointialueiden on sovittava työnantajan velvoitteiden hoitamisesta vastaavasta hyvinvointialueesta sekä yhteisen viran kustannusten perusteista ja jakautumisesta. 
57 § 
Sopimus viranomaistehtävän hoitamisesta 
Sellainen hyvinvointialueelle tai sen viranomaiselle laissa säädetty tehtävä, jossa toimivaltaa voidaan siirtää viranhaltijalle, voidaan sopimuksella antaa toisen hyvinvointialueen viranhaltijan hoidettavaksi. 
Sopimukseen on otettava tarpeelliset määräykset tehtävän sisällöstä, tehtävän hoidon seurannasta, tehtävän kustannusten perusteista ja jakautumisesta sekä sopimuksen voimassaolosta ja irtisanomisesta. 
58 § 
Hyvinvointiyhtymä 
Hyvinvointiyhtymä perustetaan hyvinvointialueiden välisellä aluevaltuustojen hyväksymällä sopimuksella (perussopimus). Hyvinvointiyhtymän nimessä tulee olla sana hyvinvointiyhtymä. 
Hyvinvointiyhtymä on oikeushenkilö, joka voi hankkia oikeuksia ja tehdä sitoumuksia sekä käyttää puhevaltaa tuomioistuimessa ja muussa viranomaisessa. 
Hyvinvointiyhtymän tehtävinä voi olla vain sen jäsenenä olevien hyvinvointialueiden toimialaan kuuluvien tehtävien tukipalvelujen tuottamiseen liittyviä tehtäviä. 
Hyvinvointiyhtymälle ei voida siirtää järjestämisvastuuta. 
59 § 
Hyvinvointiyhtymän perussopimus 
Perussopimuksessa on sovittava ainakin: 
1) hyvinvointiyhtymän nimestä, kotipaikasta ja sen jäsenenä olevista hyvinvointialueista; 
2) hyvinvointiyhtymän tehtävistä; 
3) yhtymäkokousedustajien tai yhtymävaltuuston jäsenten lukumäärästä ja äänivallan perusteista; 
4) hyvinvointiyhtymän muista toimielimistä sekä niiden tehtävistä, päätösvallasta ja koollekutsumisesta; 
5) siitä, mikä hyvinvointiyhtymän toimielin valvoo hyvinvointiyhtymän etua, edustaa hyvinvointiyhtymää ja tekee sen puolesta sopimukset; 
6) jäsenenä olevien hyvinvointialueiden osuudesta hyvinvointiyhtymän peruspääomaan sekä jäsenenä olevien hyvinvointialueiden osuudesta hyvinvointiyhtymän varoihin ja vastuusta sen veloista sekä muista hyvinvointiyhtymän taloutta koskevista asioista; 
7) hyvinvointiyhtymän hallinnon ja talouden tarkastuksesta; 
8) hyvinvointiyhtymästä eroavan hyvinvointialueen ja toimintaa jatkavien hyvinvointialueiden asemasta; 
9) hyvinvointiyhtymän purkamisesta ja loppuselvityksen suorittamisesta; 
10) talouden ja toiminnan seurantajärjestelmästä ja raportoinnista jäsenenä oleville hyvinvointialueille. 
Perussopimuksessa voidaan myös sopia, että sopimuksessa sovituissa asioissa päätöksen tekemiseen vaaditaan määräenemmistö. 
60 § 
Perussopimuksen muuttaminen 
Jos perussopimuksessa ei ole toisin sovittu, perussopimusta voidaan muuttaa, jos vähintään kaksi kolmannesta jäsenenä olevista hyvinvointialueista sitä kannattaa ja niiden asukasluku on vähintään puolet kaikkien jäsenenä olevien hyvinvointialueiden yhteenlasketusta asukasluvusta. 
61 § 
Hyvinvointiyhtymän toimielimet 
Hyvinvointiyhtymän päätösvaltaa käyttää yhtymävaltuusto tai yhtymäkokous. 
Hyvinvointiyhtymällä voi olla myös muita, perussopimuksessa sovittuja toimielimiä. 
Perussopimuksessa voidaan sopia, että hyvinvointiyhtymän muiden toimielinten kuin yhtymävaltuuston ja yhtymäkokouksen kokoonpano on sovitettava sellaiseksi, että se vastaa hyvinvointialueen jäsenenä olevien hyvinvointialueiden aluevaltuustoissa edustettuina olevien eri ryhmien aluevaaleissa saamaa ääniosuutta hyvinvointiyhtymän alueella vaalilaissa säädetyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. 
62 § 
Yhtymävaltuusto 
Yhtymävaltuustoon sovelletaan, mitä aluevaltuustosta säädetään. 
Yhtymävaltuuston jäsenet valitsee hyvinvointialue perussopimuksessa sovitulla tavalla. 
63 § 
Yhtymäkokous 
Jos hyvinvointiyhtymän päätösvaltaa käyttää yhtymäkokous, kokous on pidettävä vähintään kaksi kertaa vuodessa. 
Yhtymäkokousedustajan kuhunkin kokoukseen erikseen valitsee kunkin jäsenenä olevan hyvinvointialueen aluehallitus tai kunkin jäsenenä olevan hyvinvointialueen aluevaltuuston päättämä hyvinvointialueen muu toimielin. 
Yhtymäkokouksen tehtävänä on: 
1) päättää hyvinvointiyhtymän talousarviosta ja taloussuunnitelmasta; 
2) hyväksyä hyvinvointiyhtymän hallintosääntö; 
3) valita hyvinvointiyhtymän toimielimet; 
4) päättää luottamushenkilöiden taloudellisten etuuksien perusteista; 
5) valita tilintarkastajat; 
6) päättää tilinpäätöksen hyväksymisestä ja vastuuvapaudesta. 
Yhtymäkokouksen julkisuuteen sovelletaan, mitä aluevaltuuston kokouksen julkisuudesta säädetään 106 §:ssä. Yhtymäkokousedustajan esteellisyyteen sovelletaan, mitä aluevaltuutetun esteellisyydestä säädetään 102 §:ssä. 
64 § 
Hyvinvointiyhtymän rahoitus 
Hyvinvointiyhtymän sellaisten menojen rahoituksesta, joita ei muuten saada katetuiksi, vastaavat jäsenenä olevat hyvinvointialueet siten kuin hyvinvointialueiden välisestä vastuunjaosta on perussopimuksessa sovittu. 
65 § 
Hyvinvointiyhtymästä eroaminen 
Hyvinvointialue voi erota hyvinvointiyhtymästä. Jos muuta ei ole perussopimuksessa sovittu, eroaminen tapahtuu eroilmoitusta seuraavan kalenterivuoden päättyessä. 
66 § 
Hyvinvointiyhtymien yhdistyminen 
Hyvinvointiyhtymä voi yhdistyä siten, että yksi tai useampi hyvinvointiyhtymä yhdistyy vastaanottavaan hyvinvointiyhtymään, joka on perustettu ennen yhdistymisen voimaantuloa taikka hyvinvointiyhtymät yhdistyvät uudeksi hyvinvointiyhtymäksi. Hyvinvointiyhtymän yhdistymisessä yhdistyvä hyvinvointiyhtymä lakkaa ilman purkumenettelyä ja sen henkilöstö, luvat, varat, oikeudet, velat ja sitoumukset siirtyvät yhdistymisen voimaantullessa vastaanottavaan tai uuteen hyvinvointiyhtymään. 
Hyvinvointiyhtymän yhdistymiseen osallistuvien hyvinvointiyhtymien Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi jäsenenä olevien hyvinvointialueiden Muutosehdotus päättyy valtuustot päättävät hyvinvointiyhtymän yhdistymisestä hyväksymällä yhdistymissopimuksen. Yhdistymiseen osallistuvilla hyvinvointiyhtymillä tarkoitetaan yhdistyvää hyvinvointiyhtymää sekä uutta ja vastaanottavaa hyvinvointiyhtymää. Yhdistymissopimuksessa on sovittava ainakin yhdistymisen voimaantulosta, yhdistymisessä noudatettavasta menettelystä, vastaanottavan tai uuden hyvinvointiyhtymän perussopimuksesta sekä uuden hyvinvointiyhtymän talousarvion ja -suunnitelman valmistelusta. Yhdistymissopimukseen sisältyvä määräys omaisuuden siirtymisestä vastaa omaisuuden saantokirjaa. 
Vastaanottavan tai uuden hyvinvointiyhtymän ensimmäinen talousarvio ja -suunnitelma hyväksytään vastaanottavassa ja yhdistyvissä hyvinvointiyhtymissä. Yhdistyvän hyvinvointiyhtymän viimeinen tilinpäätös hyväksytään ja vastuuvapaudesta päätetään vastaanottavassa tai uudessa hyvinvointiyhtymässä. 
67 § 
Hyvinvointiyhtymän jakautuminen 
Hyvinvointiyhtymä voi jakautua kokonaan tai osittain kahteen tai useampaan toimintaa jatkavaan uuteen hyvinvointiyhtymään tai vastaanottavaan hyvinvointiyhtymään, joka on perustettu ennen jakaantumisen voimaantuloa. Hyvinvointiyhtymän jakautuessa henkilöstö, luvat, varat, oikeudet, velat ja sitoumukset siirtyvät jakautumisen voimaantullessa ilman purkumenettelyä niihin hyvinvointiyhtymiin, jotka jatkavat hyvinvointiyhtymän toimintaa. Omaisuuden sekä velkojen ja velvoitteiden jakaminen hyvinvointiyhtymien kesken ei saa vaarantaa velkojien ja muiden oikeudenhaltijoiden asemaa. Hyvinvointiyhtymän jakautuessa kokonaan hyvinvointiyhtymä lakkaa ilman purkumenettelyä. 
Hyvinvointiyhtymän jakautumiseen osallistuvien hyvinvointiyhtymien jäsenenä olevien hyvinvointialueiden valtuustot päättävät hyvinvointiyhtymän jakautumisesta hyväksymällä jakautumissopimuksen. Jakautumiseen osallistuvilla hyvinvointiyhtymillä tarkoitetaan jakautuvaa hyvinvointiyhtymää sekä toimintaa jatkavaa uutta ja vastaanottavaa hyvinvointiyhtymää. Jakautumissopimuksessa on sovittava ainakin jakautumisen voimaantulosta, jakautumisessa noudatettavasta menettelystä ja toimintaa jatkavien hyvinvointiyhtymien perussopimuksista. Lisäksi on sovittava kokonaan jakautuvan hyvinvointiyhtymän viimeisen tilinpäätöksen valmistelusta sekä tiedonhallinnan ja asiakirjahallinnon järjestämisestä. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Jakautumissopimukseen Muutosehdotus päättyy sisältyvä määräys omaisuuden siirtymisestä vastaa omaisuuden saantokirjaa. 
Toimintaa jatkavan uuden hyvinvointiyhtymän ensimmäinen talousarvio ja -suunnitelma hyväksytään jakautuvassa hyvinvointiyhtymässä. Jakautuvan hyvinvointiyhtymän viimeinen tilinpäätös hyväksytään ja vastuuvapaudesta päätetään jakautumiseen osallistuvissa hyvinvointiyhtymissä. 
68 § 
Sopimuksesta aiheutuvan riidan ratkaiseminen 
Yhteistoimintasopimuksesta aiheutuvat erimielisyydet ratkaistaan hallintoriita-asioina hallinto-oikeudessa. Menettelystä hallintoriita-asiassa säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa (808/2019). 
69 § 
Hyvinvointialuetta koskevien säännösten soveltaminen hyvinvointiyhtymään 
Hyvinvointiyhtymään sovelletaan, mitä hyvinvointialueesta säädetään 1, 4, 6, 11, 22, 26, 27, 29, 30 ja 34 §:ssä, 6 luvussa, 43, 44, 48Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi  Muutosehdotus päättyy50 §:ssä sekä 10—16 luvussa. 
Yhtymävaltuustoon ja yhtymäkokoukseen sovelletaan, mitä 39 §:ssä säädetään aluevaltuustosta. Hyvinvointiyhtymässä, jossa ei ole yhtymävaltuustoa, tulee asia vireille yhtymähallituksen tai jäsenenä olevan hyvinvointialueen esityksestä. 
Hyvinvointiyhtymän johtavan viranhaltijan irtisanomiseen tai siirtämiseen muihin tehtäviin sovelletaan, mitä hyvinvointialuejohtajan irtisanomisesta tai siirtämisestä muihin tehtäviin säädetään 47 §:ssä. Päätöksen tekemiseen vaaditaan, että sitä kannattaa kaksi kolmasosaa kaikkien jäsenenä olevien hyvinvointialueiden perussopimuksen mukaisesta yhteenlasketusta äänimäärästä. 
Hyvinvointiyhtymän johtavan viranhaltijan ja hyvinvointiyhtymän välillä tehtävään johtajasopimukseen sovelletaan, mitä hyvinvointialueen ja hyvinvointialuejohtajan välisestä johtajasopimuksesta säädetään 46 §:ssä. 
9 luku 
Hyvinvointialueen liikelaitos 
70 § 
Hyvinvointialueen liikelaitos ja sen tehtävät 
Hyvinvointialue voi perustaa liikelaitoksen liiketaloudellisten periaatteiden mukaan hoidettavaa tehtävää varten, jollei jäljempänä toisin säädetä. Liikelaitoksen perustaminen edellyttää erikseen tehtävää päätöstä. 
Hyvinvointialueen liikelaitoksen tehtävistä määrätään tarkemmin hallintosäännössä. 
Hyvinvointialueen liikelaitos toimii hyvinvointialueen osana. 
71 § 
Liikelaitoksen johtokunnan tehtävät 
Hyvinvointialueen liikelaitoksella on johtokunta, joka ohjaa ja valvoo laitoksen toimintaa. Johtokunta vastaa laitoksen hallinnon ja toiminnan sekä sisäisen valvonnan ja riskienhallinnan asianmukaisesta järjestämisestä. Lisäksi johtokunta huolehtii siitä, että laitos toimii hyvinvointialueen asettamien toiminnan ja talouden tavoitteiden mukaisesti. 
Johtokunnan tehtävänä on: 
1) päättää laitoksen toiminnan kehittämisestä aluevaltuuston asettamien toiminnan ja talouden tavoitteiden rajoissa sekä seurata tavoitteiden saavuttamista ja raportoida niiden saavuttamisesta aluevaltuustolle; 
2) hyväksyä laitoksen talousarvio ja -suunnitelma vuoden loppuun mennessä aluevaltuuston asettamien sitovien tavoitteiden sekä meno- ja tuloerien mukaisesti; 
3) laatia laitoksen tilinpäätös; 
4) päättää laitoksen investoinneista ja muista pitkävaikutteisista menoista hyvinvointialueen investointisuunnitelman mukaisesti; 
5) valvoa laitoksen etua ja, jollei hallintosäännössä toisin määrätä, edustaa hyvinvointialuetta ja käyttää sen puhevaltaa liikelaitoksen tehtäväalueella. 
Liikelaitoksen johtokunnan muista tehtävistä määrätään hallintosäännössä. 
72 § 
Liikelaitoksen johtaja 
Hyvinvointialueen liikelaitoksella on johtaja, joka on virkasuhteessa hyvinvointialueeseen. Johtaja johtaa ja kehittää johtokunnan alaisena laitoksen toimintaa. 
Liikelaitoksen johtajan tehtävään määräämisestä päättää aluevaltuusto, ellei hallintosäännössä toisin määrätä. 
Johtajalla on oikeus käyttää puhevaltaa johtokunnan puolesta, jollei hallintosäännössä toisin määrätä. 
73 § 
Hyvinvointialueen liikelaitoksen talous 
Hyvinvointialueen liikelaitoksen talouteen sovelletaan hyvinvointialueen taloutta koskevia säännöksiä kuitenkin siten, että: 
1) liikelaitoksen talousarvio ja -suunnitelma laaditaan hyvinvointialueen talousarviosta ja -suunnitelmasta erillisenä osana; 
2) liikelaitoksen kirjanpito on eriytettävä hyvinvointialueen kirjanpidossa; 
3) liikelaitoksen toiminnasta laaditaan tilikaudelta erillistilinpäätös, joka annetaan tilintarkastajien tarkastettavaksi sekä saatetaan aluehallituksen käsiteltäväksi; 
4) liikelaitoksen tilinpäätöksen allekirjoittavat johtokunnan jäsenet ja liikelaitoksen johtaja. 
IV OSA 
LUOTTAMUSHENKILÖT JA HENKILÖSTÖ 
10 luku 
Luottamushenkilöt 
74 § 
Hyvinvointialueen luottamushenkilöt 
Hyvinvointialueen luottamushenkilöitä ovat valtuutetut ja varavaltuutetut, hyvinvointialueen toimielimiin valitut jäsenet ja muut hyvinvointialueen luottamustoimiin valitut henkilöt sekä hyvinvointialueen hyvinvointiyhtymän toimielimiin valitsemat jäsenet. Tehtävänsä perusteella hyvinvointialueen toimielimen jäseneksi valittu hyvinvointialueen viranhaltija tai työntekijä ei kuitenkaan ole hyvinvointialueen luottamushenkilö. 
Luottamushenkilön tulee edistää hyvinvointialueen ja sen asukkaiden etua sekä toimia luottamustehtävässään arvokkaasti tehtävän edellyttämällä tavalla. 
Hyvinvointialueen valtion luottamustoimeen valitsemaan henkilöön sovelletaan, mitä hyvinvointialueen luottamushenkilöstä säädetään. 
75 § 
Suostumus luottamustoimeen ja ero luottamustoimesta 
Luottamustoimeen voidaan valita vain henkilö, joka on suostunut ottamaan toimen vastaan. Valtuustoehdokkaaksi voidaan asettaa vain henkilö, joka on antanut kirjallisen suostumuksensa valtuutetun toimen vastaanottamiseen. 
Luottamushenkilön ja henkilön, joka on ehdolla muuhun luottamustoimeen kuin valtuutetuksi, on aluevaltuuston tai asianomaisen toimielimen pyynnöstä esitettävä selvitys seikoista, joilla voi olla merkitystä hänen vaalikelpoisuutensa arvioinnissa. 
Luottamustoimesta voi erota pätevästä syystä. Eron myöntämisestä päättää luottamushenkilön valinnut toimielin. Aluevaltuusto myöntää eron valtuutetulle ja varavaltuutetulle. 
76 § 
Yleinen vaalikelpoisuus 
Vaalikelpoinen hyvinvointialueen luottamustoimeen on henkilö: 
1) joka on kyseisen hyvinvointialueen asukas; 
2) jolla on jollakin hyvinvointialueella äänioikeus aluevaaleissa sinä vuonna, jona valtuutetut valitaan tai vaali muuhun luottamustoimeen toimitetaan; ja 
3) jota ei ole julistettu vajaavaltaiseksi. 
77 § 
Vaalikelpoisuus aluevaltuustoon 
Vaalikelpoinen aluevaltuustoon ei ole: 
1) valtion virkamies, joka hoitaa välittömästi hyvinvointialuetta koskevia valvontatehtäviä; 
2) hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö, joka toimii aluehallituksen tai lautakunnan tehtäväalueen tai hyvinvointialueen liikelaitoksen johtavassa tehtävässä tai sellaiseen rinnastettavassa vastuullisessa tehtävässä; 
3) hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa oleva henkilö, joka asemaltaan voidaan rinnastaa 2 kohdassa tarkoitettuun hyvinvointialueen palveluksessa olevaan henkilöön; 
4) hyvinvointiyhtymän jäsenenä olevan hyvinvointialueen aluevaltuuston osalta hyvinvointiyhtymän palveluksessa oleva henkilö, joka asemaltaan voidaan rinnastaa 2 kohdassa tarkoitettuun hyvinvointialueen palveluksessa olevaan henkilöön. 
Edellä 1 momentissa tarkoitetussa palvelussuhteessa oleva on kuitenkin vaalikelpoinen valtuutetuksi, jos palvelussuhde päättyy ennen kuin valtuutettujen toimikausi alkaa. 
78 § 
Vaalikelpoisuus aluehallitukseen 
Vaalikelpoinen aluehallitukseen on henkilö, joka on vaalikelpoinen aluevaltuustoon, ei kuitenkaan: 
1) välittömästi aluehallituksen alaisena toimiva hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö; 
2) hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa oleva henkilö, joka toimii 1 kohdassa tarkoitettuun tehtävään rinnastuvassa tehtävässä; 
3) hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö, joka lautakunnan esittelijänä tai muuten vastaa aluehallituksen käsiteltäviksi tulevien asioiden valmistelusta; 
4) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä tai säätiössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle aluehallituksessa tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa. 
Henkilöstön edunvalvonnasta asianomaisella hyvinvointialueella huolehtivan yhteisön hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen puheenjohtaja ei ole vaalikelpoinen aluehallitukseen. Vaalikelpoinen ei myöskään ole henkilö, joka yhteisön neuvottelijana tai muussa vastaavassa ominaisuudessa vastaa sen edunvalvonnasta. 
Enemmistön aluehallituksen jäsenistä on oltava muita kuin hyvinvointialueen tai hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa olevia henkilöitä. 
Edellä 1 momentin 4 kohtaa ei sovelleta hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäseneen. 
79 § 
Vaalikelpoisuus muihin toimielimiin 
Vaalikelpoinen lautakuntaan on henkilö, joka on vaalikelpoinen aluevaltuustoon, ei kuitenkaan: 
1) asianomaisen lautakunnan alainen hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilö; 
2) henkilö, joka on asianomaisen lautakunnan tehtäväalueella toimivan, hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa; 
3) henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle asianomaisessa lautakunnassa tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa. 
Pääasiallisesti henkilöstöasioita hoitavaan toimielimeen sovelletaan, mitä 78 §:n 2 momentissa säädetään. 
Johtokuntaan ja toimikuntaan voidaan valita sellainenkin henkilö, joka ei ole vaalikelpoinen aluehallitukseen ja lautakuntaan tai joka ei ole kyseisen hyvinvointialueen asukas. 
80 § 
Vaalikelpoisuus tarkastuslautakuntaan 
Vaalikelpoinen tarkastuslautakuntaan ei ole: 
1) aluehallituksen jäsen; 
2) henkilö, joka on aluehallituksen Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi jäsenen Muutosehdotus päättyy tai hyvinvointialuejohtajan hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu läheinen; 
3) henkilö, joka on hyvinvointialueen tai hyvinvointialueen määräysvallassa olevan yhteisön tai säätiön palveluksessa taikka toimitusjohtajana tai siihen rinnastuvassa asemassa hyvinvointialueen määräysvallassa olevassa yhteisössä tai säätiössä; 
4) henkilö, joka ei ole vaalikelpoinen aluehallitukseen. 
81 § 
Vaalikelpoisuus hyvinvointiyhtymän toimielimiin 
Vaalikelpoinen hyvinvointiyhtymän toimielimiin on henkilö, joka 76 §:n mukaan on vaalikelpoinen hyvinvointiyhtymän jäsenenä olevan hyvinvointialueen luottamustoimeen. Vaalikelpoinen ei kuitenkaan ole 77 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö eikä saman hyvinvointiyhtymän palveluksessa oleva henkilö. 
Vaalikelpoinen muun toimielimen kuin hyvinvointiyhtymän yhtymävaltuuston tai yhtymäkokouksen jäseneksi ei ole myöskään henkilö, joka on hallituksen tai siihen rinnastettavan toimielimen jäsenenä taikka johtavassa ja vastuullisessa tehtävässä tai siihen rinnastettavassa asemassa liiketoimintaa harjoittavassa yhteisössä tai säätiössä, jos kysymyksessä on sellainen yhteisö, jolle toimielimessä tavanomaisesti käsiteltävien asioiden ratkaisu on omiaan tuottamaan olennaista hyötyä tai vahinkoa. 
Johtokuntaan ja toimikuntaan voidaan kuitenkin valita sellainenkin henkilö, joka ei ole vaalikelpoinen hyvinvointiyhtymän muihin toimielimiin tai joka ei ole hyvinvointiyhtymän jäsenenä olevan hyvinvointialueen asukas. 
82 § 
Vaalikelpoisuus hyvinvointialueiden yhteiseen toimielimeen 
Hyvinvointialueiden yhteisessä toimielimessä jäseninä voivat olla asianomaisten hyvinvointialueiden vastaavaan toimielimeen vaalikelpoiset henkilöt. 
83 § 
Vaalikelpoisuuden menettäminen 
Jos luottamushenkilö menettää vaalikelpoisuutensa, hänet valinnut toimielin toteaa luottamustoimen päättyneeksi. Valtuutetun osalta päätöksen tekee aluevaltuusto. Päätös pannaan täytäntöön heti. 
Poiketen siitä, mitä 77—80 §:ssä säädetään, luottamushenkilö ei menetä vaalikelpoisuuttaan toimielimeen, jos hänet otetaan väliaikaisesti enintään kuuden kuukauden ajaksi 77—80 §:ssä tarkoitettuun palvelussuhteeseen. Palvelussuhteen kestäessä hän ei kuitenkaan saa hoitaa luottamustointaan. 
84 § 
Luottamustoimen hoitaminen 
Luottamushenkilö pysyy toimessaan sen ajan, joksi hänet on valittu, ja sen jälkeenkin siihen saakka, kunnes toimeen on valittu toinen. Kesken toimikautta avoimeksi tulleeseen luottamustoimeen on valittava jäljellä olevaksi toimikaudeksi uusi luottamushenkilö. 
Toimeen valitun luottamushenkilön on myös hoidettava tointaan siihen saakka, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu, jos: 
1) luottamushenkilövaalista tehdään valitus; 
2) eroa ei ole myönnetty; tai 
3) aluehallitus on 101 §:n nojalla jättänyt aluevaltuuston vaalipäätöksen täytäntöön panematta. 
85 § 
Päätoimisen ja osa-aikaisen luottamushenkilön asema 
Päätoimiseen ja osa-aikaiseen luottamustoimeen voidaan valita henkilö, joka on suostunut ottamaan toimen vastaan. 
Päätoimisella luottamushenkilöllä on oikeus saada virka- tai työvapaata työstään päätoimisen luottamustoimen ajaksi. Jos päätoiminen luottamustoimi päättyy ennenaikaisesti vaalikelpoisuuden menettämisen tai erottamisen vuoksi, henkilöllä on oikeus keskeyttää virka- tai työvapaa ilmoittamalla keskeytyksestä työnantajalle Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi viimeistään Muutosehdotus päättyy kuukautta ennen työhön palaamistaan. 
Osa-aikaisen luottamustoimen hoitamista varten tarvittavasta vapaasta luottamushenkilön on sovittava työnantajansa kanssa. Työnantaja ei voi ilman työhön liittyvää painavaa syytä kieltäytyä myöntämästä vapaata osa-aikaisen luottamustoimen hoitamista varten. Työnantajan on pyynnöstä annettava kirjallinen selvitys kieltäytymisensä perusteista. 
Aluevaltuuston päättää päätoimiselle ja osa-aikaiselle luottamushenkilölle maksettavasta kuukausipalkasta ja korvauksista. Päätoimisella ja osa-aikaisella luottamushenkilöllä on oikeus saada vuosilomaa, sairauslomaa ja perhevapaata sekä työterveyshuollon palveluja samoin perustein kuin hyvinvointialueen viranhaltijalla. Mitä työtapaturma- ja ammattitautilaissa (459/2015) säädetään työnantajasta ja työntekijästä, sovelletaan hyvinvointialueeseen sekä päätoimiseen ja osa-aikaiseen luottamushenkilöön. 
86 § 
Luottamushenkilön oikeus saada vapaata työstään luottamustoimen hoitamista varten 
Hyvinvointialueen luottamushenkilöllä on oikeus saada vapaata työstään hyvinvointialueen toimielimen kokoukseen osallistumista varten. Työnantaja voi kuitenkin kieltäytyä antamasta vapaata, jos työnantaja ei ole saanut tietoa tarvittavasta vapaasta viimeistään 14 päivää ennen kokouspäivää ja työnantajalla on kieltäytymiselleen työhön liittyvä painava syy. Työnantajan on pyydettäessä annettava kirjallinen selvitys kieltäytymisensä perusteista. 
Hyvinvointialueen määräämän muun kuin 1 momentissa tarkoitetun luottamustoimen hoitamista varten sekä valtuustoryhmän kokoukseen osallistumista varten tarvittavasta vapaasta hyvinvointialueen luottamushenkilön on sovittava työnantajansa kanssa. 
Luottamushenkilön on ilmoitettava toimielimen ja valtuustoryhmän kokousajankohdat ja hyvinvointialueen määräämät luottamustehtävät työnantajalleen viipymättä sen jälkeen, kun hän on saanut ne tietoonsa. 
87 § 
Palkkiot ja korvaukset 
Luottamushenkilölle maksetaan: 
1) kokouspalkkiota; 
2) korvausta ansionmenetyksestä ja kustannuksista, joita luottamustoimen vuoksi aiheutuu sijaisen palkkaamisesta, lastenhoidon järjestämisestä tai muusta vastaavasta syystä; 
3) matkakustannusten korvausta ja päivärahaa. 
Luottamushenkilölle voidaan myös maksaa palkkiota määräajalta sekä muita erillispalkkioita. Hyvinvointialue voi luottamushenkilöltä saadun valtuutuksen perusteella periä tälle maksetusta palkkiosta tuloverolain (1535/1992) 31 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitetun luottamushenkilömaksun, jonka hyvinvointialue tilittää puolueelle tai puolueyhdistykselle. Perittyjen luottamushenkilömaksujen määrä on ilmoitettava hyvinvointialueen tilinpäätöksessä. 
88 § 
Tietojensaantioikeus 
Luottamushenkilöllä on oikeus saada hyvinvointialueen viranomaisilta tietoja, joita hän toimessaan pitää tarpeellisina ja jotka viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 6 ja 7 §:n mukaan eivät ole vielä julkisia, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. 
Luottamushenkilöllä on oikeus saada hyvinvointialueen konsernijohdolta konsernijohdon hallussa olevia hyvinvointialueen tytäryhteisöjen toimintaa koskevia tietoja, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. 
89 § 
Sidonnaisuuksien ilmoittaminen 
Jäljempänä 2 momentissa tarkoitetun hyvinvointialueen luottamushenkilön ja viranhaltijan on tehtävä sidonnaisuusilmoitus johtotehtävistään ja luottamustoimistaan elinkeinotoimintaa harjoittavissa yrityksissä ja muissa yhteisöissä, merkittävästä varallisuudestaan sekä muistakin sidonnaisuuksista, joilla voi olla merkitystä luottamus- ja virkatehtävien hoitamisessa. 
Velvollisuus ilmoittaa sidonnaisuuksista koskee aluehallituksen jäseniä, aluevaltuuston ja lautakunnan puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajia, hyvinvointialuejohtajaa sekä aluehallituksen ja lautakunnan esittelijää. Ilmoitus on tehtävä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun henkilö on tehtäväänsä valittu. Henkilön on myös viivytyksettä ilmoitettava sidonnaisuuksissa tapahtuneet muutokset. 
Sidonnaisuusilmoitus tehdään tarkastuslautakunnalle, joka valvoo ilmoitusvelvollisuuden noudattamista ja saattaa ilmoitukset aluevaltuuston tiedoksi. Tarkastuslautakunta voi tarvittaessa kehottaa ilmoitusvelvollista tekemään uuden ilmoituksen tai täydentämään jo tehtyä ilmoitusta. 
Hyvinvointialueen on pidettävä sidonnaisuuksista rekisteriä yleisessä tietoverkossa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolla Muutosehdotus päättyy, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Tietoja rekisteristä voi hakea ainoastaan yksittäisinä hakuina. Muutosehdotus päättyy Ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvan luottamustoimen tai tehtävän päättyessä henkilöä koskevat tiedot on poistettava rekisteristä ja tietoverkosta. 
90 § 
Virheellinen menettely luottamustoimessa 
Luottamushenkilöön sovelletaan rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä hänen hoitaessaan tässä laissa tarkoitettuja tehtäviä. Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). 
Jos on syytä epäillä, että luottamushenkilö on toimessaan syyllistynyt virkarikokseen tai muuten menetellyt siinä velvollisuuksiensa vastaisesti, aluehallituksen on vaadittava asianomaiselta selitys sekä tarvittaessa ilmoitettava asiasta aluevaltuustolle. Asiasta on viipymättä tehtävä rikosilmoitus, jos kysymyksessä on ilmeinen virkarikos. 
Aluevaltuusto voi tutkimuksen tai oikeudenkäynnin ajaksi pidättää luottamushenkilön toimestaan, jollei hän ole itse ilmoittanut vetäytyvänsä luottamustoimesta. Ennen aluevaltuuston kokousta voi pidättämisestä väliaikaisesti päättää aluevaltuuston puheenjohtaja. Pidättämispäätös voidaan panna täytäntöön heti. 
Aluevaltuuston on luottamushenkilön toimessaan tekemäksi epäiltyä virkarikosta koskevan esitutkinnan tai oikeudenkäynnin ajaksi pidätettävä luottamishenkilö luottamushenkilötoimestaan, jos se on hyvinvointialueen päätöksenteon uskottavuuden ja luotettavuuden turvaamiseksi välttämätöntä ottaen huomioon epäillyn rikoksen vakavuus, mahdollinen toistuvuus ja muut seikat. Pidättämispäätös voidaan panna täytäntöön heti. 
Hyvinvointialueen viranomaisella on valmistellessaan 3 tai 4 momentin mukaista päätöstä oikeus saada esitutkintalain (805/2011) 3 luvun 6 §:n mukainen ilmoitus esitutkinnan aloittamisesta luottamushenkilön tekemäksi epäillystä virkarikoksesta. 
91 § 
Rikollinen menettely luottamustoimen ulkopuolella 
Jos luottamushenkilö on asetettu syytteeseen rikoksesta, jonka laatu tai tekotapa osoittaa, ettei hän voi toimia luottamustehtävässään sen edellyttämällä tavalla, aluevaltuusto voi oikeudenkäynnin ajaksi pidättää hänet toimestaan. Pidättämispäätös voidaan panna täytäntöön heti. 
Jos luottamushenkilö vaalin toimittamisen jälkeen on lainvoimaisella tuomiolla tuomittu vankeuteen vähintään kuudeksi kuukaudeksi, aluevaltuusto voi erottaa hänet luottamustoimestaan. Päätös pannaan täytäntöön heti. 
11 luku 
Henkilöstö 
92 § 
Hyvinvointialueen henkilöstö 
Hyvinvointialueen palveluksessa oleva henkilöstö on virkasuhteessa tai työsopimussuhteessa hyvinvointialueeseen. Virkasuhteesta ja työsopimussuhteesta sekä virka- ja työehtosopimuksista hyvinvointialueilla säädetään erikseen. 
Tehtävää, jossa käytetään julkista valtaa, hoidetaan virkasuhteessa. Tällaista tehtävää varten perustetaan virka. Perustellusta syystä henkilö voidaan kuitenkin ottaa tällaiseen tehtävään virkasuhteeseen myös ilman, että tehtävää varten on perustettu virka. 
93 § 
Viran perustaminen ja lakkauttaminen 
Viran perustamisesta ja lakkauttamisesta päättää aluevaltuusto tai hyvinvointialueen hallintosäännössä määrätty muu toimielin. 
Kun virka, jossa ei käytetä julkista valtaa, tulee avoimeksi, se lakkautetaan. 
94 § 
Viran muuttaminen työsuhteiseksi 
Jos viran tehtäviin ei kuulu julkisen vallan käyttöä ja työnantaja on tarjonnut viranhaltijalle työsuhteista tehtävää vähintään entisillä palvelussuhteen ehdoilla sekä antanut viranhaltijalle työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 4 §:ssä tarkoitetun kirjallisen selvityksen työnteon keskeisistä ehdoista, työnantaja voi päättää, että virkasuhde muutetaan työsopimussuhteeksi. Virkasuhde muuttuu työnantajan tarjouksen mukaiseksi työsopimussuhteeksi päätöksen tultua lainvoimaiseksi. 
12 luku 
Päätöksenteko- ja hallintomenettely 
95 § 
Hallintosääntö 
Hallintosäännössä annetaan tarpeelliset määräykset ainakin: 
1) hallinnon ja toiminnan järjestämiseen liittyvistä seuraavista asioista:
a) toimielimet ja johtaminen;
b) aluehallituksen puheenjohtajan tehtävistä;
c) henkilöstöorganisaatiosta;
d) taloudenhoidosta;
e) hallinnon ja talouden tarkastuksesta;
f) sisäisestä valvonnasta, riskienhallinnasta ja sopimusten hallinnasta;
 
2) päätöksenteko- ja hallintomenettelyyn liittyvistä seuraavista asioista:
a) toimivallan siirtäminen;
b) toimielinten kokoontumisesta;
c) varajäsenten kutsumisesta;
d) toimielimen puheenjohtajan tehtävistä;
e) kokouksen tilapäisestä puheenjohtajasta;
f) aluehallituksen edustajan ja hyvinvointialuejohtajan läsnäolosta ja puheoikeudesta muiden toimielinten kokouksissa;
g) muiden kuin jäsenten läsnäolosta ja puheoikeudesta toimielinten kokouksissa;
h) toimielinten päätöksentekotavoista sekä siitä, miten hyvinvointialue huolehtii, että sähköiseen kokoukseen ja sähköiseen päätöksentekomenettelyyn osallistumiseen tarvittavat tekniset välineet ja yhteydet ovat käytettävissä;
i) esittelystä;
j) pöytäkirjan laatimisesta, tarkastamisesta ja tiedoksi antamisesta;
k) asiakirjojen allekirjoittamisesta;
l) tiedonhallinnan ja asiakirjahallinnon järjestämisestä;
m) asiakirjoista tai tiedon antamisesta perittävistä maksuista;
n) 30 §:ssä tarkoitetun aloitteen käsittelystä ja aloitteen tekijälle annettavista tiedoista;
o) viestinnän periaatteista;
p) menettelystä otettaessa asia ylemmän toimielimen käsiteltäväksi;
 
3) aluevaltuuston toimintaan liittyvistä seuraavista asioista:
a) aluevaltuuston kokousmenettely;
b) varavaltuutetun kutsumisesta valtuutetun tilalle;
c) valtuutetun aloitteen käsittelystä;
d) valtuutettujen valtuustotyöskentelyä varten muodostamista valtuustoryhmistä;
e) kokouksiin osallistumisesta ja kokouskutsun lähettämisestä sähköisesti;
f) valtuutettujen puheenvuorojen pituudesta yksittäisissä asioissa, jos ne ovat tarpeen kokouksen kulun turvaamiseksi.
 
Hallintosäännössä annetaan lisäksi sellaiset tarpeelliset määräykset, joilla turvataan kielilaissa (423/2003) ja muualla laissa säädettyjen kielellisten oikeuksien toteutuminen hyvinvointialueen hallinnossa. 
Hyvinvointialue, joka ylläpitää sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 34 §:ssä tarkoitettua yliopistollista sairaalaa, voi hallintosäännössä määrätä, että hyvinvointialueen alueella toimiva lääketieteellistä koulutusta antava yliopisto nimeää enintään kaksi edustajaa ja heille henkilökohtaiset varaedustajat hyvinvointialueen toimielimeen, ei kuitenkaan aluevaltuustoon tai tarkastuslautakuntaan. 
96 § 
Toimivallan siirtäminen 
Aluevaltuusto voi hallintosäännössä siirtää toimivaltaansa hyvinvointialueen muille toimielimille, luottamushenkilöille ja viranhaltijoille. Toimivaltaa ei kuitenkaan saa siirtää asioissa, joista aluevaltuuston on tässä tai muussa laissa olevan säännöksen mukaan päätettävä. 
Aluevaltuusto voi hallintosäännössä antaa hyvinvointialueen muulle 1 momentissa tarkoitetulle viranomaiselle oikeuden siirtää sille siirrettyä toimivaltaa edelleen. Näin siirrettyä toimivaltaa ei voida enää siirtää edelleen. 
Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Erikseen säädetään aluevaltuuston velvollisuudesta antaa hyvinvointialueen viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttäminen hallintosäännössä hyvinvointialueen viranhaltijalle: Poistoehdotus päättyy 
Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi 1) laissa tai asetuksessa säädetyissä lupa-, ilmoitus-, valvonta- tai toimitusmenettelyä koskevissa asioissa; Poistoehdotus päättyy 
Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi 2) yksilöön kohdistuvissa sosiaali- ja terveydenhuollon asioissa; Poistoehdotus päättyy 
Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi 3) muissa laissa erikseen säädetyissä tehtävissä. Poistoehdotus päättyy 
97 § 
Asian ottaminen ylemmän toimielimen käsiteltäväksi 
Aluehallitus, aluehallituksen puheenjohtaja, hyvinvointialuejohtaja ja hallintosäännössä määrätty hyvinvointialueen viranhaltija voivat ottaa aluehallituksen käsiteltäväksi asian, joka on tämän lain nojalla siirretty aluehallituksen alaisen viranomaisen tai aluehallituksen jaoston toimivaltaan ja jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen. 
Hallintosäännössä voidaan määrätä, että 1 momentissa tarkoitettu oikeus koskee vastaavasti lautakuntia, niiden puheenjohtajia tai hallintosäännössä määrättyä hyvinvointialueen viranhaltijaa asianomaisen lautakunnan alaisen viranomaisen tai lautakunnan jaoston toimivaltaan siirretyissä asioissa, jollei aluehallitus, aluehallituksen puheenjohtaja, hyvinvointialuejohtaja tai hallintosäännössä määrätty hyvinvointialueen viranhaltija ole ilmoittanut asian ottamisesta aluehallituksen käsiteltäväksi. 
Hallintosäännössä voidaan määrätä, että liikelaitoksen johtokunta, sen puheenjohtaja tai hyvinvointialueen viranhaltija voivat ottaa liikelaitoksen johtokunnan käsiteltäväksi asian, joka on tämän lain nojalla siirretty liikelaitoksen johtokunnan alaisen viranomaisen toimivaltaan ja jossa asianomainen viranomainen on tehnyt päätöksen. Tällöin asiaa ei voida ottaa sen lautakunnan käsiteltäväksi, jonka alainen liikelaitoksen johtokunta on. Jos asia on päätetty ottaa sekä liikelaitoksen johtokunnan, että aluehallituksen käsiteltäväksi, asia käsitellään aluehallituksessa. 
Asia on otettava ylemmän toimielimen käsiteltäväksi sen ajan kuluessa, jossa 139 §:ssä tarkoitettu oikaisuvaatimus päätöksestä on tehtävä. 
Ylemmän toimielimen käsiteltäväksi ei kuitenkaan saa ottaaValiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi : Muutosehdotus päättyy 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 1) lain tai asetuksen mukaisia lupa-, ilmoitus- tai valvontamenettelyä koskevia asioita; Muutosehdotus päättyy 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 2) yksilöön kohdistuvia terveydenhuollon tai sosiaalitoimen asioita; Muutosehdotus päättyy 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 3) 54 §:ssä tarkoitetulle hyvinvointialueiden yhteiselle toimielimelle siirrettyjä asioita, jos asianomaiset hyvinvointialueet niin sopivat.  Muutosehdotus päättyy 
98 § 
Valtuustoasioiden valmistelu 
Aluehallituksen on valmisteltava aluevaltuustossa käsiteltävät asiat lukuun ottamatta asioita, jotka koskevat aluevaltuuston toiminnan sisäistä järjestelyä tai jotka 40 §:ssä tarkoitettu tilapäinen valiokunta tai 125 §:ssä tarkoitettu tarkastuslautakunta on valmistellut. 
99 § 
Aluevaltuuston kokoontuminen 
Aluevaltuusto kokoontuu päättäminään aikoina ja myös silloin, kun aluevaltuuston puheenjohtaja katsoo sen tarpeelliseksi. 
Aluevaltuusto on kutsuttava koolle myös aluehallituksen tai vähintään neljäsosan valtuutetuista sitä pyytäessä ilmoittamansa asian käsittelyä varten. Tällainen asia on valmisteltava kiireellisesti. 
Aluevaltuuston kutsuu koolle puheenjohtaja. Kokouskutsun aluevaltuuston ensimmäiseen kokoukseen antaa aluehallituksen puheenjohtaja, ja kokouksen avaa iältään vanhin läsnä oleva valtuutettu, joka johtaa puhetta, kunnes aluevaltuuston puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat on valittu. Kutsussa on ilmoitettava käsiteltävät asiat. 
Kokouskutsu on lähetettävä Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi viimeistään Muutosehdotus päättyy neljä päivää ennen kokousta. Samassa ajassa on kokouksesta tiedotettava yleisessä tietoverkossa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolla Muutosehdotus päättyy. Kokouskutsu voidaan lähettää sähköisesti, jos hyvinvointialue huolehtii, että tähän tarvittavat tekniset välineet ja yhteydet ovat käytettävissä. 
100 § 
Aluevaltuustossa käsiteltävät asiat 
Aluevaltuuston voi käsitellä asian, joka on mainittu kokouskutsussa ja joka on valmisteltu 98 §:ssä tarkoitetulla tavalla. 
Jos asia on kiireellinen, aluevaltuusto voi päättää ottaa asian käsiteltäväkseen, vaikka sitä ei ole mainittu kokouskutsussa. Jos asiaa ei ole valmisteltu, päätös asian ottamisesta käsiteltäväksi on tehtävä yksimielisesti. 
101 § 
Aluevaltuuston päätösten laillisuuden valvonta 
Jos aluehallitus katsoo, että aluevaltuuston päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä, aluevaltuusto on ylittänyt toimivaltansa tai päätös on muuten lainvastainen, aluehallituksen on jätettävä päätös täytäntöön panematta. Asia on viipymättä saatettava aluevaltuuston uudelleen käsiteltäväksi. 
102 § 
Esteellisyys 
Valtuutettu on aluevaltuustossa esteellinen käsittelemään asiaa, joka koskee henkilökohtaisesti häntä tai hänen hallintolain 28 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettua läheistään. Jos valtuutettu ottaa osaa asian käsittelyyn muussa toimielimessä, häneen sovelletaan, mitä kyseisen toimielimen jäsenen esteellisyydestä säädetään. 
Muun luottamushenkilön, tilintarkastajan sekä hyvinvointialueen viranhaltijan ja työntekijän esteellisyydestä säädetään hallintolain 27—30 §:ssä. 
Hallintolain 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu palvelussuhde hyvinvointialueeseen ei kuitenkaan tee luottamushenkilöä, viranhaltijaa eikä työntekijää esteelliseksi asiassa, jossa hyvinvointialue on asianosainen. Jos luottamushenkilö on palvelussuhteensa perusteella esitellyt tai muuten vastaavalla tavalla käsitellyt asiaa, hän on kuitenkin esteellinen. 
Hallintolain 28 §:n 1 momentin 5 kohtaa ei sovelleta hyvinvointialueen luottamushenkilöön, viranhaltijaan tai työntekijään, vaikka tämä olisi mainitussa lainkohdassa tarkoitetussa asemassa hyvinvointialueen liikelaitoksessa tai hyvinvointiyhtymässä. Henkilö on kuitenkin esteellinen, jos hyvinvointialueen edut ovat ristiriidassa liikelaitoksen tai hyvinvointiyhtymän etujen kanssa taikka asian tasapuolinen käsittely edellyttää, ettei henkilö osallistu asian käsittelyyn. Myöskään hallintolain 28 §:n 1 momentin 6 kohtaa ei sovelleta hyvinvointialueella. 
Esteellisen henkilön on ilmoitettava esteellisyydestään. Henkilön on lisäksi toimielimen pyynnöstä esitettävä selvitys seikoista, joilla voi olla merkitystä hänen esteellisyytensä arvioinnissa. 
103 § 
Toimielimen päätöksentekotavat 
Toimielimelle kuuluvista asioista voidaan päättää varsinaisessa kokouksessa, sähköisessä toimintaympäristössä tapahtuvassa kokouksessa (sähköinen kokous) tai sähköisesti ennen kokousta (sähköinen päätöksentekomenettely). 
Sähköisessä kokouksessa ja sähköisessä päätöksentekomenettelyssä hyvinvointialueen tulee huolehtia tietoturvallisuudesta ja siitä, etteivät salassa pidettävät tiedot ole ulkopuolisen saatavissa. 
104 § 
Sähköinen kokous 
Sähköinen kokous voidaan pitää käyttäen sellaista videoneuvottelua tai muuta soveltuvaa teknistä tiedonvälitystapaa, että: 
1) kokouksen puheenjohtaja ja sihteeri voivat luotettavasti todentaa kokoukseen osallistuvat: 
2) kokouksen puheenjohtaja voi johtaa kokousta 107 §:ssä tarkoitetulla tavalla; ja 
3) kokoukseen osallistuva voi seurata kokouksen kulkua ja osallistua asioiden käsittelyyn. 
105 § 
Sähköinen päätöksentekomenettely 
Aluevaltuuston ja muiden toimielinten julkisia kokouksia lukuun ottamatta toimielimen päätöksenteko voi tapahtua suljetussa sähköisessä päätöksentekomenettelyssä. 
Käsiteltävät asiat tulee yksilöidä kokouskutsussa ja mainita, mihin mennessä asia voidaan käsitellä sähköisessä päätöksentekomenettelyssä. Asia on käsitelty, kun kaikki toimielimen jäsenet ovat ilmaisseet kantansa asiaan ja käsittelyn määräaika on päättynyt. Asia siirtyy kokouksen käsiteltäväksi, jos yksikin jäsen sitä vaatii tai on jättänyt kantansa ilmaisematta. 
Sähköisessä päätöksentekomenettelyssä tehtyjä päätöksiä koskeva pöytäkirja voidaan tarkastaa ennen kokousta. 
106 § 
Kokouksen julkisuus 
Aluevaltuuston kokoukset ovat julkisia, jollei kokouksessa käsitellä sellaista asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidettäväksi tai jollei aluevaltuusto muuten painavan syyn vuoksi jossakin asiassa toisin päätä. 
Aluevaltuuston suljetussa kokouksessa esitetyt ja siinä käydystä keskustelusta laaditut asiakirjat ovat salassa pidettäviä, jos niin laissa säädetään. 
Muun toimielimen kuin aluevaltuuston kokoukset ovat julkisia vain, jos toimielin niin päättää eikä kokouksessa käsitellä asiaa tai asiakirjaa, joka on lailla säädetty salassa pidettäväksi. 
Yleisöllä on oltava mahdollisuus seurata toimielimen julkista kokousta myös siltä osin kuin kokoukseen osallistutaan sähköisesti. 
107 § 
Kokouksen johtaminen ja puheenvuorot 
Puheenjohtaja johtaa asioiden käsittelyä ja pitää huolta järjestyksestä toimielimen kokouksessa. Jos kokouksessa läsnä oleva henkilö käytöksellään häiritsee kokouksen kulkua, puheenjohtajan tulee kehottaa häntä käyttäytymään asianmukaisesti. Jos kehotusta ei noudateta, puheenjohtaja voi määrätä henkilön poistumaan. Jos syntyy epäjärjestys, puheenjohtajan on keskeytettävä tai lopetettava kokous. 
Toimielimen jäsenellä on puheoikeus käsiteltävänä olevassa asiassa. Jäsenen on puheessaan pysyttävä asiassa. Jos puhuja poikkeaa asiasta, puheenjohtajan on kehotettava häntä palaamaan asiaan. Jos puhuja ei noudata kehotusta, puheenjohtaja voi kieltää häntä jatkamasta puhetta. Jos puhuja ilmeisen tarpeettomasti pitkittää puhettaan, puheenjohtaja voi asiasta huomautettuaan kieltää häntä jatkamasta puhettaan. 
108 § 
Päätösvaltaisuus 
Aluevaltuusto on päätösvaltainen, kun vähintään kaksi kolmasosaa valtuutetuista on läsnä. 
Muu toimielin kuin aluevaltuusto on päätösvaltainen, kun yli puolet jäsenistä on läsnä. 
Läsnä oleviksi katsotaan myös ne toimielimen jäsenet, jotka osallistuvat kokoukseen sähköisesti. 
109 § 
Äänestys 
Jos toimielin on asiasta yksimielinen tai vastaehdotusta ei ole kannatettu, puheenjohtaja toteaa päätöksen. Muussa tapauksessa puheenjohtaja toteaa ehdotukset, joita ei kannatuksen puuttuessa oteta äänestettäviksi, ja ehdotukset, joista äänestetään. Puheenjohtaja saattaa toimielimen hyväksyttäväksi äänestystavan ja, jos äänestyksiä on toimitettava useampia, äänestysjärjestyksen sekä tekee äänestysesityksen siten, että vastaus "jaa" tai "ei" ilmaisee kannanoton ehdotukseen. 
Äänestys toimitetaan avoimesti. Päätökseksi tulee ehdotus, joka on saanut eniten ääniä, tai äänten mennessä tasan ehdotus, jota puheenjohtaja on äänestänyt. 
110 § 
Vaali 
Vaalissa tulevat valituiksi se henkilö tai ne henkilöt, jotka ovat saaneet eniten ääniä. Luottamushenkilöiden vaali toimitetaan suhteellisena, jos sitä vaatii läsnä olevista toimielimen jäsenistä vähintään määrä, joka saadaan jakamalla läsnä olevien lukumäärä valittavien lukumäärällä lisättynä yhdellä. Jos osamääräksi tulee murtoluku, se korotetaan lähinnä ylempään kokonaislukuun. 
Varajäsenet valitaan samassa vaalissa kuin varsinaiset jäsenet. Jos varajäsenet ovat henkilökohtaisia, ehdokkaat on hyväksyttävä ennen vaalia ja ehdokkaana tulee olla sekä varsinainen jäsen että tämän varajäsen. Jos varajäsenet eivät ole henkilökohtaisia, valituiksi tulevat varsinaisiksi jäseniksi valittujen jälkeen seuraavaksi eniten ääniä tai korkeimmat vertausluvut saaneet ehdokkaat. 
Suhteellista vaalia toimitettaessa sovelletaan, mitä aluevaaleista vaalilaissa säädetään. Lisäksi aluevaltuusto voi antaa määräyksiä vaalin toimittamisesta. Suhteellinen vaali ja vaadittaessa myös enemmistövaali on toimitettava suljetuin lipuin. Äänten mennessä tasan ratkaisee arpa. 
Vaali voidaan sähköisessä kokouksessa toimittaa suljetuin lipuin vain, jos vaalisalaisuus on turvattu. 
111 § 
Eriävä mielipide 
Päätöksentekoon osallistuneella, jos hän on tehnyt vastaehdotuksen tai äänestänyt päätöstä vastaan, sekä asian esittelijällä, jos päätös poikkeaa päätösehdotuksesta, on oikeus ilmoittaa päätöksestä eriävä mielipide. Ilmoitus on tehtävä heti, kun päätös on tehty. Ennen pöytäkirjan tarkastamista esitetyt kirjalliset perustelut liitetään pöytäkirjaan. 
Päätöstä vastaan äänestänyt tai eriävän mielipiteen ilmoittanut ei ole vastuussa päätöksestä. Esittelijä on vastuussa hänen esittelystään tehdystä päätöksestä, jollei hän ole ilmoittanut eriävää mielipidettä. 
112 § 
Pöytäkirja 
Toimielimen päätöksistä pidetään pöytäkirjaa. 
Luottamushenkilön ja viranhaltijan päätöksistä pidetään pöytäkirjaa, jollei se päätöksen luonteen johdosta ole tarpeetonta. 
113 § 
Hyvinvointialueen ilmoitukset 
Hyvinvointialueen ilmoitukset saatetaan tiedoksi julkaisemalla ne yleisessä tietoverkossa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolla Muutosehdotus päättyy, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu, sekä tarpeen vaatiessa muulla hyvinvointialueen päättämällä tavalla. 
Ilmoitusten on oltava yleisessä tietoverkossa 14 vuorokautta, jollei asian luonteesta muuta johdu. Ilmoituksen sisältämät henkilötiedot on poistettava tietoverkosta edellä mainitun ajan kuluttua. 
114 § 
Tietojen saatavuus yleisessä tietoverkossa 
Hyvinvointialueen järjestämiä palveluja sekä hyvinvointialueen toimintaa koskevat keskeiset tiedot on julkaistava yleisessä tietoverkossa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolla Muutosehdotus päättyy. Yleisessä tietoverkossa on oltava saatavilla vähintään: 
1) hyvinvointialuestrategia; 
2) hallintosääntö; 
3) talousarvio ja -suunnitelma; 
4) tilinpäätös; 
5) tarkastuslautakunnan arviointikertomus; 
6) tilintarkastuskertomus; 
7) hyvinvointialueiden yhteistoimintaa koskevat sopimukset; 
8) konserniohje; 
9) luottamushenkilöiden ja viranhaltijoiden sidonnaisuusilmoitukset; 
10) tiedot luottamushenkilöiden palkkioiden ja korvausten perusteista; 
11) tiedot palveluista perittävistä maksuista. 
13 luku 
Talous 
115 § 
Talousarvio ja -suunnitelma 
Aluevaltuuston on kunkin vuoden loppuun mennessä hyväksyttävä hyvinvointialueelle seuraavaksi kalenterivuodeksi talousarvio, jossa otetaan huomioon hyvinvointialuekonsernin talouden vastuut ja velvoitteet. Talousarvion hyväksymisen yhteydessä aluevaltuuston on hyväksyttävä myös taloussuunnitelma kolmeksi tai useammaksi vuodeksi. Talousarviovuosi on taloussuunnitelman ensimmäinen vuosi. 
Taloussuunnitelma on laadittava siten, että se on tasapainossa tai ylijäämäinen viimeistään toisen talousarviovuotta seuraavan vuoden päättyessä. Taloussuunnitelman tasapainossa voidaan ottaa huomioon talousarvion laadintavuoden taseeseen kertyväksi arvioitu ylijäämä. Hyvinvointialueen taseeseen kertynyt alijäämä tulee kattaa enintään kahden vuoden kuluessa tilinpäätöksen vahvistamista seuraavan vuoden alusta lukien. Tässä määräajassa tulee kattaa myös talousarvion laadintavuonna tai sen jälkeen kertynyt alijäämä. Taloussuunnitelmassa hyväksytään hyvinvointialueen ja hyvinvointialuekonsernin toiminnan ja talouden tavoitteet. Tavoitteiden on toteutettava hyvinvointialuestrategiaa. 
Talousarvioon otetaan tehtävien ja toiminnan tavoitteiden edellyttämät määrärahat ja tuloarviot. Lisäksi siinä osoitetaan, miten rahoitustarve katetaan. Rahoitustarvetta ei saa kattaa pitkäaikaisella lainalla. Investointia varten hyvinvointialue voi kuitenkin ottaa pitkäaikaisen lainan, jos valtioneuvosto on antanut siihen valtuuden 15 §:n mukaisesti. Määräraha ja tuloarvio voidaan ottaa brutto- tai nettomääräisenä. 
Talousarviossa ja -suunnitelmassa on käyttötalous- ja tuloslaskelmaosa sekä investointi- ja rahoitusosa. Investointiosasta on ilmettävä hyvinvointialueen investointien lisäksi hyvinvointialuekonsernin toiminnallisesti ja taloudellisesti merkittävimmät investoinnit ja sen on perustuttava 16 §:ssä tarkoitettuun investointisuunnitelmaan, jonka toimivaltaiset ministeriöt ovat hyväksyneet siten kuin siitä erikseen säädetään. 
Hyvinvointialueen toiminnassa ja taloudenhoidossa on noudatettava talousarviota. 
116 § 
Kirjanpito 
Hyvinvointialue on kirjanpitovelvollinen. Hyvinvointialueen kirjanpitoon ja tilinpäätökseen sovelletaan sen lisäksi, mitä tässä laissa säädetään, kirjanpitolakia. Hyvinvointialueen tilinpäätöksen laadinnassa ei kuitenkaan sovelleta kirjanpitolain 4 luvun 5 §:n 2 eikä 3 momenttia, 5 luvun 2 a, 2 b, 4, 5 b eikä 17 §:ää eikä 7 a lukua. 
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä hyvinvointialueen tilinpäätökseen kuuluvasta taseesta, tuloslaskelmasta, rahoituslaskelmasta ja niiden liitteenä olevista tiedoista sekä talousarvion toteutumisvertailusta ja toimintakertomuksesta, konsernitilinpäätöksestä ja sen liitetiedoista sekä osavuosikatsauksista. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa säännöksiä palvelukohtaisista taloustiedoista. 
Kirjanpitolautakunnan hyvinvointialue- ja kuntajaosto antaa ohjeita ja lausuntoja sen lisäksi, mitä kirjanpitolain 8 luvun 1 §:ssä säädetään, myös tämän pykälän 2 momentin nojalla annetun asetuksen sekä tämän lain 116—119 §:n soveltamisesta. 
117 § 
Tilinpäätös 
Hyvinvointialueen tilikausi on kalenterivuosi. Aluehallituksen on laadittava tilikaudelta tilinpäätös tilikautta seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä ja annettava se tilintarkastajien tarkastettavaksi. Tilintarkastajien on tarkastettava tilinpäätös toukokuun loppuun mennessä. Aluehallituksen on saatettava tilinpäätös tilintarkastuksen jälkeen aluevaltuuston käsiteltäväksi. Aluevaltuuston on käsiteltävä tilinpäätös kesäkuun loppuun mennessä. 
Tilinpäätökseen kuuluvat tase, tuloslaskelma, rahoituslaskelma ja niiden liitteenä olevat tiedot sekä talousarvion toteutumisvertailu ja toimintakertomus. 
Tilinpäätöksen tulee antaa oikea ja riittävä kuva hyvinvointialueen tuloksesta, taloudellisesta asemasta, rahoituksesta sekä toiminnasta. Tätä varten tarpeelliset lisätiedot on ilmoitettava liitetiedoissa. 
Tilinpäätöksen allekirjoittavat aluehallituksen jäsenet sekä hyvinvointialuejohtaja. 
118 § 
Konsernitilinpäätös 
Sellaisen hyvinvointialueen, joka tytäryhteisöineen muodostaa konsernin, tulee laatia ja sisällyttää tilinpäätökseensä konsernitilinpäätös. Konsernitilinpäätös tulee laatia samalta päivältä kuin hyvinvointialueen tilinpäätös. 
Konsernitilinpäätös laaditaan konserniyhteisöjen taseiden ja tuloslaskelmien sekä niiden liitetietojen yhdistelmänä. Konsernitilinpäätökseen sisällytetään lisäksi konsernin rahoituslaskelma, jossa annetaan selvitys konsernin varojen hankinnasta ja niiden käytöstä tilikauden aikana. 
Hyvinvointiyhtymän tilinpäätös sekä hyvinvointialueiden tai hyvinvointialueen ja hyvinvointiyhtymän yhteisessä määräysvallassa olevan yhtiön tilinpäätös yhdistellään hyvinvointialueen konsernitilinpäätökseen. Mitä edellä tässä momentissa säädetään, koskee myös hyvinvointialueiden ja kuntien yhteisessä määräysvallassa olevaa yhtiötä sekä hyvinvointialueiden ja valtion yhteisessä määräysvallassa olevaa yhtiötä. Sellaisen hyvinvointialueen, jolla ei ole tytäryhteisöjä, mutta joka on jäsen hyvinvointiyhtymässä tai on edellä tässä pykälässä tarkoitetun yhtiön osakas, tulee sisällyttää tilinpäätökseensä konsernitilinpäätöstä vastaavat tiedot. 
119 § 
Toimintakertomus 
Toimintakertomuksessa on esitettävä selvitys aluevaltuuston asettamien toiminnan ja talouden tavoitteiden toteutumisesta hyvinvointialueella ja hyvinvointialuekonsernissa. Toimintakertomuksessa on myös annettava tietoja sellaisista hyvinvointialueen ja konsernin talouteen liittyvistä olennaisista asioista, jotka eivät käy ilmi hyvinvointialueen tai konsernin taseesta, tuloslaskelmasta tai rahoituslaskelmasta. Tällaisia asioita ovat ainakin arvio todennäköisestä tulevasta kehityksestä sekä tiedot sisäisen valvonnan, sisäisen tarkastuksen ja riskienhallinnan järjestämisestä ja keskeisistä johtopäätöksistä. 
Toimintakertomuksessa on esitettävä selvitys talouden tasapainotuksen toteutumisesta tilikaudella sekä voimassa olevan taloussuunnitelman riittävyydestä talouden tasapainottamiseksi. Lisäksi on esitettävä selvitys hyvinvointialueen ottamien pitkäaikaisten lainojen lisäyksistä ja investoinneista. 
120 § 
Hyvinvointialueen toiminnan, talouden ja palvelutuotannon seuranta ja tietojen tuottaminen 
Hyvinvointialueen on tuotettava tietoja hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta hyvinvointialueen toiminnan ja talouden ohjausta, johtamista ja seurantaa varten. 
Hyvinvointialueen on salassapitosäännösten estämättä toimitettava 116 §:ssä tarkoitetut tilinpäätös-, osavuosikatsaus- ja kustannustiedot sekä muualla laissa tai lain nojalla säännöllisesti toimitettavaksi edellytetyt taloustiedot Valtiokonttorille yhteentoimivuuden edellyttämässä muodossa. Hyvinvointialue vastaa toimittamiensa tietojen oikeellisuudesta. Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä tuotettavista tiedoista sekä tietojen tuottamisen ja toimittamisen menettelytavoista ja ajankohdista. 
Valtiovarainministeriö vastaa 2 momentissa tarkoitettujen taloustietojen yhteentoimivuuden edellytyksenä olevan tarkemman tietosisällön ja teknisten kuvausten määrittelyä varten tarvittavan yhteistyön järjestämisestä. Yhteistyöhön osallistuvat hyvinvointialueiden sekä niiden ministeriöiden ja muiden virastojen edustajat, joiden hallinnonalan lainsäädäntöön ja tehtäviin kuuluu määritellä hyvinvointialueiden talouden seurannassa ja raportoinnissa käytettäviä käsitteitä ja määrityksiä. Yhteistyöhön perustuen valtiovarainministeriön asetuksella annetaan vuosittain tarkemmat säännökset seuraavana tilikautena tietojen toimittamiseen sovellettavista koodistoista, teknisistä kuvauksista ja raportointikokonaisuuksista. 
Hyvinvointialueen toiminnan seurantaa, valvontaa ja ohjausta varten tuotettavista toimialakohtaisista muista tiedoista säädetään erikseen. 
121 § 
Tytäryhteisön ja hyvinvointiyhtymän tiedonantovelvollisuus 
Hyvinvointialueen tytäryhteisön ja hyvinvointiyhtymän sekä 118 §:n 3 momentissa tarkoitetun yhtiön on annettava aluehallitukselle hyvinvointialuekonsernin taloudellisen aseman arvioimiseen ja sen toiminnan tuloksen laskemiseen tarvittavat tiedot. 
122 § 
Hyvinvointialueen arviointimenettely 
Valtiovarainministeriö käynnistää päätöksellään 123 §:ssä tarkoitettujen edellytysten täyttyessä tai sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 27 §:ssä tarkoitetun sosiaali- ja terveysministeriön aloitteen perusteella arviointimenettelyn, jossa valtio ja hyvinvointialue arvioivat hyvinvointialueen taloudellisia sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen järjestämiseen liittyviä edellytyksiä selvitä tehtävistään (hyvinvointialueen arviointimenettely). 
Arviointimenettelyä varten asetetaan arviointiryhmä, jonka jäsenet nimeävät valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, sisäministeriö ja hyvinvointialue. Valtiovarainministeriö nimeää hyvinvointialuetta kuultuaan ryhmän puheenjohtajaksi hyvinvointialueelta ja ministeriöistä riippumattoman henkilön. 
Arviointiryhmä tekee ehdotuksen hyvinvointialueen talouden tervehdyttämiseksi sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen ja pelastustoimen palvelujen järjestämisen edellytysten turvaamiseksi tarvittavista toimista. Aluevaltuuston on käsiteltävä arviointiryhmän toimenpide-ehdotukset ja saatettava niitä koskeva päätös valtiovarainministeriön tietoon mahdollisia jatkotoimenpiteitä varten. Talousarvio ja -suunnitelma on laadittava siten, että ne toteuttavat aluevaltuuston päätöksiä toimenpiteistä. Toimintakertomuksessa on esitettävä selvitys toimenpiteiden toteutumisesta ja riittävyydestä tilikaudella. Hyvinvointialueen on saatettava selvitys valtiovarainministeriön tietoon tilikautta seuraavan vuoden kesäkuun loppuun mennessä. 
Valtiovarainministeriö päättää arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten ja aluevaltuuston päätösten perusteella hyvinvointialue- ja maakuntajakolain 8 §:ssä tarkoitetun aluejakoselvittäjän asettamisesta selvittämään hyvinvointialueen muuttamista. 
123 § 
Hyvinvointialueen talouteen liittyvät arviointimenettelyn edellytykset 
Valtiovarainministeriö voi käynnistää hyvinvointialueen arviointimenettelyn, jos: 
1) hyvinvointialue ei ole kattanut taseeseen kertynyttä alijäämää 115 §:n 2 momentissa säädetyssä määräajassa;< 
2) hyvinvointialueen konsernituloslaskelman vuosikatteen ja poistojen suhde on alle 80 prosenttia kaksi tilikautta peräkkäin; 
3) konsernitilinpäätöksen laskennallinen lainanhoitokate on alle 0,8 kaksi tilikautta peräkkäin; tai 
4) hyvinvointialueelle on myönnetty 15 §:n 3 momentissa tarkoitettu lainanottovaltuus taikka kaksi kertaa kolmen peräkkäisen tilikauden aikana hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi (   /   ) Muutosehdotus päättyy 11 §:ssä tarkoitettua lisärahoitusta. 
Edellä 1 momentissa tarkoitettujen tunnuslukujen raja-arvot lasketaan vuosittain Valtiokonttorin ylläpitämien konsernitilinpäätösten tietojen perusteella. Mainitun momentin Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 2 Muutosehdotus päättyy kohdassa tarkoitettu vuosikate lasketaan ilman hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain 11 §:n perusteella myönnettyä lisärahoitusta. Mainitun momentin Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 3 Muutosehdotus päättyy kohdassa tarkoitettu konsernitilinpäätöksen laskennallinen lainanhoitokate lasketaan kaavalla, jossa konsernituloslaskelman vuosikatteeseen lisätään korkokulut ja jossa saatu summa jaetaan korkokulujen ja laskennallisten lainanlyhennysten summalla. Laskennalliset lainanlyhennykset saadaan jakamalla konsernitaseen lainamäärä kymmenellä. 
124 § 
Hyvinvointialueen viranomaisen toimivallan rajoittaminen eräissä tilanteissa 
Sen jälkeen, kun valtiovarainministeriö on päättänyt hyvinvointialueen arviointimenettelyn käynnistämisestä, siihen saakka kunnes 122 §:n 4 momentissa tarkoitettu aluejakoselvittäjä on päätetty jättää asettamatta tai selvittäjän tekemästä esityksestä on tehty päätös taikka siihen saakka kun aluevaltuuston päättämät 122 §:n 3 momentissa tarkoitetut toimenpiteet jatkuvat, hyvinvointialueen viranomainen saa tehdä päätöksen, jolla olisi merkittäviä, pitkäaikaisia vaikutuksia hyvinvointialueen talouteen tai joka olisi 122 §:ssä tarkoitetun arviointiryhmän toimenpide-ehdotusten vastainen, vain jollei päätöstä välttämättömistä syistä ja asian kiireellisyyden vuoksi voida lykätä. 
Hyvinvointialueen on annettava 1 momentissa tarkoitetut päätökset valtiovarainministeriölle tiedoksi. 
Valtiovarainministeriöllä on oikeus tehdä 140 §:ssä säädetyillä perusteilla 139 §:ssä tarkoitettu oikaisuvaatimus ja 140 §:ssä tarkoitettu aluevalitus hyvinvointialueen viranomaisen tekemistä 1 momentissa tarkoitetuista päätöksistä. Valtiovarainministeriön oikeuteen tehdä valitus hallinto-oikeuden päätöksestä sovelletaan 147 §:ää. 
14 luku 
Hallinnon ja talouden tarkastus 
125 § 
Tarkastuslautakunta 
Aluevaltuusto asettaa tarkastuslautakunnan hallinnon ja talouden tarkastuksen sekä arvioinnin järjestämistä varten. Lautakunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan tulee olla valtuutettuja. 
Tarkastuslautakunnan tehtävänä on: 
1) valmistella aluevaltuuston päätettävät hallinnon ja talouden tarkastusta koskevat asiat; 
2) arvioida, ovatko aluevaltuuston asettamat toiminnan ja talouden tavoitteet hyvinvointialueella ja hyvinvointialuekonsernissa toteutuneet ja onko toiminta järjestetty tuloksellisella ja tarkoituksenmukaisella tavalla; 
3) arvioida talouden tasapainotuksen toteutumista tilikaudella sekä taloussuunnitelmassa asetettujen tavoitteiden ja toimenpiteiden riittävyyttä talouden tasapainotuksen kannalta; 
4) huolehtia hyvinvointialueen ja sen tytäryhteisöjen tarkastuksen yhteensovittamisesta; 
5) valvoa, että 89 §:ssä säädettyä velvollisuutta ilmoittaa sidonnaisuuksista noudatetaan, ja saattaa ilmoitukset aluevaltuuston tiedoksi; 
6) valmistella aluehallitukselle esitys tehtäviään koskeviksi hallintosäännön määräyksiksi sekä arvioinnin ja tarkastuksen talousarvioksi. 
Aluehallitus voi poiketa tarkastuslautakunnan esityksestä lautakuntaa koskeviksi hallintosäännön määräyksiksi ja talousarvioksi hyvinvointialueen hallintosäännön ja talousarvioesityksen yhteensovittamiseen liittyvästä perustellusta syystä. 
Tarkastuslautakunta laatii arviointisuunnitelman ja antaa aluevaltuustolle kultakin vuodelta arviointikertomuksen, jossa esitetään arvioinnin tulokset. Arviointikertomus käsitellään aluevaltuustossa tilinpäätöksen yhteydessä. Lautakunta voi antaa aluevaltuustolle muitakin tarpeellisina pitämiään selvityksiä arvioinnin tuloksista. 
Aluehallitus antaa aluevaltuustolle lausunnon toimenpiteistä, joihin arviointikertomus antaa aihetta. 
126 § 
Tilintarkastus 
Aluevaltuusto valitsee hallinnon ja talouden tarkastamista varten tilintarkastusyhteisön, jonka on määrättävä vastuunalaiseksi tilintarkastajaksi JHT-tilintarkastaja. Tilintarkastajaan sovelletaan hänen hoitaessaan tämän lain mukaisia tehtäviä rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiä. Tilintarkastajan vahingonkorvausvelvollisuudesta säädetään julkishallinnon ja -talouden tilintarkastuksesta annetussa laissa (1142/2015). 
Hyvinvointialueen tytäryhteisön tilintarkastajaksi on valittava hyvinvointialueen tilintarkastusyhteisö, jollei tästä poikkeamiseen ole perusteltua tarkastuksen järjestämiseen liittyvää syytä. 
Tilintarkastusyhteisö voidaan valita kerrallaan enintään kuuden tilikauden hallinnon ja talouden tarkastamista varten. 
Tilintarkastusyhteisöllä ja sen määräämällä vastuunalaisella tilintarkastajalla on oltava edellytykset riippumattoman ja riittävän laajan tilintarkastuksen toimittamiseen. Jos edellytykset riippumattomaan tarkastukseen puuttuvat, tilintarkastajan on kieltäydyttävä vastaanottamasta tehtävää tai luovuttava siitä. 
Tilintarkastajana ei saa toimia henkilö, joka 80 §:n mukaan ei ole vaalikelpoinen tarkastuslautakuntaan. 
127 § 
Tilintarkastajan tehtävät 
Tilintarkastajan on toukokuun loppuun mennessä tarkastettava julkishallinnon hyvän tilintarkastustavan mukaisesti kunkin tilikauden hallinto, kirjanpito ja tilinpäätös. Tilintarkastajan on tarkastettava: 
1) onko hyvinvointialueen hallintoa hoidettu lain ja aluevaltuuston päätösten mukaisesti; 
2) antavatko hyvinvointialueen tilinpäätös ja siihen kuuluva konsernitilinpäätös sekä toimintakertomus tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen laatimista koskevien säännösten ja määräysten mukaisesti oikean ja riittävän kuvan hyvinvointialueen tuloksesta, taloudellisesta asemasta, rahoituksesta ja toiminnasta; 
3) ovatko hyvinvointialueen rahoituksen perusteista annetut tiedot oikeita; 
4) onko hyvinvointialueen sisäinen valvonta, sisäinen tarkastus ja riskienhallinta sekä konsernivalvonta järjestetty asianmukaisesti. 
Tilintarkastaja noudattaa aluevaltuuston ja tarkastuslautakunnan antamia ohjeita, jolleivat ne ole ristiriidassa lain, hallintosäännön tai hyvän tilintarkastustavan kanssa. 
Havaitsemistaan olennaisista epäkohdista tilintarkastajan on viipymättä ilmoitettava aluehallitukselle annettavassa tilintarkastuspöytäkirjassa. Tilintarkastuspöytäkirja annetaan tiedoksi tarkastuslautakunnalle. 
128 § 
Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastusoikeus 
Valtiontalouden tarkastusvirastolla on oikeus tarkastaa hyvinvointialueen ja sen sekä hyvinvointialueiden yhteisessä määräysvallassa olevien yhteisöjen toiminnan ja taloudenhoidon laillisuutta, tarkoituksenmukaisuutta ja tuloksellisuutta Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi valtiolta saadun rahoituksen osalta Muutosehdotus päättyy. Tarkastuksessa noudatetaan, mitä valtiontalouden tarkastusvirastosta annetussa laissa (676/2000) säädetään. 
129 § 
Tarkastuslautakunnan ja tilintarkastajan tietojensaantioikeus 
Tarkastuslautakunnalla on salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada hyvinvointialueen viranomaisilta ne tiedot ja nähtävikseen ne asiakirjat, joita se pitää tarpeellisina arviointitehtävän hoitamiseksi. 
Tilintarkastajalla on salassapitoa koskevien säännösten estämättä oikeus saada hyvinvointialueen viranomaisilta ja hyvinvointialuekonserniin kuuluvilta yhteisöiltä ja säätiöiltä ne tiedot ja nähtävikseen ne asiakirjat, joita se pitää tarpeellisina tehtävänsä hoitamiseksi. 
130 § 
Tilintarkastuskertomus ja sen käsittely 
Tilintarkastajan on annettava aluevaltuustolle kultakin tilikaudelta kertomus, jossa esitetään tarkastuksen tulokset. Kertomuksessa on myös esitettävä, voidaanko tilinpäätös hyväksyä ja voidaanko toimielimen jäsenelle ja asianomaisen toimielimen tehtäväalueen tilivelvollisille myöntää vastuuvapaus. 
Jos tilintarkastaja havaitsee, että hyvinvointialueen hallintoa ja taloutta on hoidettu vastoin lakia tai aluevaltuuston päätöksiä, eikä virhe tai aiheutunut vahinko ole vähäinen, tilintarkastuskertomuksessa on tehtävä asiasta tilivelvolliseen kohdistuva muistutus. Muistutusta ei voida kohdistaa aluevaltuustoon. 
Tarkastuslautakunnan on hankittava tilintarkastuskertomuksessa tehdystä muistutuksesta asianomaisen selitys sekä aluehallituksen lausunto. Aluevaltuusto päättää toimenpiteistä, joihin tarkastuslautakunnan valmistelu, tilintarkastuskertomus ja siinä tehty muistutus antavat aihetta. Hyväksyessään tilinpäätöksen aluevaltuusto päättää vastuuvapauden myöntämisestä tilivelvollisille. 
15 luku 
Hyvinvointialueen toiminta markkinoilla 
131 § 
Hyvinvointialueen toiminta kilpailutilanteessa markkinoilla 
Hyvinvointialueen hoitaessa 6 §:ssä tarkoitettua tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla sen on annettava tehtävä osakeyhtiön, osuuskunnan, yhdistyksen tai säätiön hoidettavaksi (yhtiöittämisvelvollisuus). 
Hyvinvointialue ei hoida tehtävää kilpailutilanteessa markkinoilla ainakaan, jos: 
1) hyvinvointialue tuottaa lain perusteella omana toimintanaan palveluja hyvinvointialueen asukkaille ja muille, joille hyvinvointialueen on lain perusteella järjestettävä palveluja; 
2) tehtävää hoidetaan 52 §:ssä tarkoitetulla tavalla yhteistoiminnassa lakiin perustuvan yhteistoimintavelvoitteen perusteella tai hyvinvointialueelle koottuna lakiin perustuvan velvollisuuden perusteella ja palveluja tuotetaan omana toimintana alueen asukkaille ja muille, joille on lain perusteella järjestettävä palveluja; 
3) tehtävää hoidetaan 52 §:ssä tarkoitetulla tavalla yhteistoiminnassa ja yhteistoimintaa ei tarvitse kilpailuttaa hankintalain perusteella. 
Hyvinvointialue toimii kilpailutilanteessa markkinoilla, jos se osallistuu tarjouskilpailuun. 
132 § 
Yhtiöittämisvelvollisuutta koskevat poikkeukset 
Yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä hyvinvointialue voi hoitaa omana toimintanaan 131 §:ssä tarkoitettua tehtävää, jos kyse on: 
1) toiminnasta, jonka on katsottava olevan satunnaista tai markkinavaikutuksiltaan vähäistä; 
2) hyvinvointialueen tytäryhtiölleen tuottamista hallinnollisista tai teknisluonteisista toimitiloihin liittyvistä tukipalveluista; 
3) hyvinvointialueen hankintalain 15 §:ssä tarkoitetulle sidosyksikölleen tuottamista palveluista; 
4) toimitilojen vuokraamisesta pääasiassa käytettäviksi hyvinvointialueen omassa toiminnassa ja hyvinvointialuekonserniin kuuluville tytäryhteisöille tai käytettäviksi sellaisessa palvelutuotannossa, jonka tuotannon hyvinvointialue on kilpailuttanut; 
5) palvelujen tuottamisesta hyvinvointialueen tai sen tytäryhteisön palveluksessa oleville henkilöille palvelussuhteen perusteella; 
6) välittömästi valmiuslaissa (1552/2011) tarkoitettuun poikkeusoloja koskevaan varautumisvelvollisuuteen liittyvästä toiminnasta. 
Yhtiöittämisvelvollisuuden estämättä hyvinvointialue voi lisäksi hoitaa omana toimintanaan 131 §:ssä tarkoitettua tehtävää, jos laissa säädetään nimenomaisesti, että hyvinvointialue voi tuottaa palveluja toiselle taholle. 
Mitä 1 momentissa säädetään palveluista, sovelletaan myös tavaroiden myyntiin kilpailutilanteessa markkinoilla. 
133 § 
Hinnoittelu hyvinvointialueen toimiessa kilpailutilanteessa markkinoilla 
Hyvinvointialueen toimiessa 132 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kilpailutilanteessa markkinoilla sen on hinnoiteltava toimintansa markkinaperusteisesti. 
134 § 
Lainan taikka takauksen tai muun vakuuden antaminen 
Hyvinvointialueen myöntämä laina taikka takaus tai muu vakuus ei saa vaarantaa hyvinvointialueen kykyä vastata sille laissa säädetyistä tehtävistä. Hyvinvointialue ei saa myöntää lainaa taikka takausta tai muuta vakuutta, jos siihen sisältyy merkittävä taloudellinen riski. Hyvinvointialueen edut tulee turvata riittävän kattavilla vakuuksilla tai vastavakuuksilla. Mitä edellä tässä momentissa säädetään vakuuksista, ei koske osakeyhtiölain (624/2006) 12 luvussa ja osuuskuntalain (421/2013) 12 luvussa tarkoitettua pääomalainaa. 
Hyvinvointialue voi myöntää takauksen tai muun vakuuden kilpailutilanteessa markkinoilla toimivan yhteisön velasta tai muusta sitoumuksesta ainoastaan, jos yhteisö kuuluu hyvinvointialuekonserniin, se on hyvinvointialueiden yhteisessä määräysvallassa, yhden tai useamman hyvinvointialueen ja valtion yhteisessä määräysvallassa taikka yhden tai useamman hyvinvointialueen ja yhden tai useamman kunnan yhteisessä määräysvallassa. 
Hyvinvointialue voi 2 momentissa säädetyn estämättä myöntää takauksen tai muun vakuuden, jos se perustuu lain perusteella hyväksyttyyn tukiohjelmaan tai yksittäiseen tukeen tai liittyy yhteisölle tai säätiölle annettuun palveluvelvoitteeseen. 
Hyvinvointialueen on lisäksi otettava huomioon, mitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklassa säädetään. 
135 § 
Hyvinvointialueen omistaman kiinteistön luovutuksen tai vuokrasopimuksen markkinaehtoisuuden määrittely 
Hyvinvointialue voi luovuttaa tai antaa vuokralle vähintään kymmeneksi vuodeksi omistamansa kiinteistön kilpailutilanteessa markkinoilla toimivalle tarjouskilpailulla, jolle ei aseteta ehtoja. Tarjouskilpailun on oltava avoin ja siitä on tiedotettava riittävästi. 
Hyvinvointialueen luovuttaessa tai antaessa vuokralle vähintään kymmeneksi vuodeksi omistamansa kiinteistön ilman 1 momentin mukaista tarjouskilpailua, puolueettoman arvioijan on arvioitava kiinteistön markkina-arvo tai markkinaperusteinen vuokrataso. 
Hyvinvointialueen on lisäksi otettava huomioon, mitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklassa säädetään. 
136 § 
Julkinen palveluvelvoite 
Hyvinvointialue voi antaa määräaikaisen julkisen palveluvelvoitteen hyvinvointialueen asukkaiden hyvinvoinnin kannalta tarpeellisten palvelujen turvaamiseksi kilpailutilanteessa markkinoilla toimivalle palveluntuottajalle, jos markkinoiden toiminta on puutteellista. Ennen palveluvelvoitteen antamista hyvinvointialueen on selvitettävä, toimivatko markkinat riittävästi. 
Palveluvelvoite on annettava kirjallisesti ja siinä tulee määritellä palvelun tuottamiseen ja korvauksen määräytymiseen liittyvät keskeiset ehdot. Palvelun turvaamiseksi maksettavissa korvauksissa on lisäksi otettava huomioon, mitä Euroopan komission yleistä taloudellista etua koskevissa valtiontukisäädöksissä säädetään. 
Palveluntuottaja on valittava avoimessa ja syrjimättömässä menettelyssä. Jos palveluvelvoite täyttää hankintalaissa säädetyn hankintasopimuksen tai käyttöoikeussopimuksen määritelmän, palveluntuottajan valinnassa on noudatettava mainitun lain mukaista menettelyä. 
137 § 
Kilpailulain soveltaminen 
Kirjanpidon eriyttämisestä sekä Kilpailu- ja kuluttajaviraston oikeudesta puuttua hyvinvointialueen, hyvinvointiyhtymän tai niiden määräysvaltaan kuuluvan yhteisön harjoittamaan kilpailulain vastaiseen menettelyyn tai toiminnan rakenteeseen säädetään kilpailulaissa (948/2011). 
16 luku 
Oikaisuvaatimus ja aluevalitus 
138 § 
Luvun säännösten soveltaminen 
Oikaisuvaatimuksen tekemiseen ja aluevalitukseen hyvinvointialueen ja hyvinvointiyhtymän viranomaisen päätöksestä sovelletaan tämän luvun säännöksiä, jollei erikseen toisin säädetä. Jos päätökseen saa muun lain nojalla hakea muutosta aluevalituksin, ei 139 §:ää sovelleta. 
Oikaisuvaatimukseen Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi ja aluevalitukseen Poistoehdotus päättyy sovelletaan muuten, mitä hallintolaissa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi säädetään oikaisuvaatimuksesta Muutosehdotus päättyy ja Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi aluevalitukseen, Muutosehdotus päättyy mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa säädetään Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi oikaisuvaatimuksesta ja Poistoehdotus päättyy valituksesta. 
Muutoksenhausta Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi valtion viranomaisen Muutosehdotus päättyy päätökseen säädetään Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi 149 §:ssä. Muutoksenhakuun valtioneuvoston päätökseen noudatetaan, mitä Poistoehdotus päättyy oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissaValiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi , ellei tässä laissa jäljempänä toisin säädetä Muutosehdotus päättyy
139 § 
Oikaisuvaatimus 
Aluehallituksen ja lautakunnan sekä niiden jaoston ja alaisen viranomaisen päätökseen tyytymätön saa vaatia siihen oikaisua. Oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisenä. 
Oikaisuvaatimus tehdään aluehallituksen ja lautakunnan sekä niiden jaoston ja alaisen viranomaisen päätöksestä asianomaiselle toimielimelle. Oikaisuvaatimus hyvinvointialueen liikelaitoksen johtokunnan 71 §:n 2 momentissa tarkoitetusta päätöksestä tehdään päätöksen tehneelle johtokunnalle. 
Jos aluehallitus on 97 §:n nojalla ottanut alaisensa viranomaisen tai jaostonsa päättämän asian käsiteltäväkseen, päätöksestä tehty oikaisuvaatimus on käsiteltävä aluehallituksessa. 
Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Edellä 96 §:n 3 momentissa tarkoitetusta viranhaltijan päätöksestä tehdyn oikaisuvaatimuksen ratkaisee laissa säädetty tai hallintosäännössä määrätty viranhaltija, jonka tulee olla toinen kuin päätöksen tehnyt viranhaltija. Poistoehdotus päättyy 
140 § 
Aluevalitus 
Aluevaltuuston päätökseen, hyvinvointiyhtymän yhtymävaltuuston ja yhtymäkokouksen päätökseen sekä aluehallituksen ja lautakunnan tai johtokunnan ja viranhaltijan oikaisuvaatimukseen antamaan päätökseen saa hakea muutosta aluevalituksella hallinto-oikeudelta. 
Valituksen saa tehdä sillä perusteella, että: 
1) päätös on syntynyt virheellisessä järjestyksessä; 
2) päätöksen tehnyt viranomainen on ylittänyt toimivaltansa; tai 
3) päätös on muuten lainvastainen. 
Valittajan tulee esittää 2 momentissa tarkoitetut valituksen perusteet ennen valitusajan päättymistä. 
141 § 
Oikaisuvaatimus- ja valituskelpoisuus 
Päätöksestä, joka koskee vain valmistelua tai täytäntöönpanoa, ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä aluevalitusta. 
142 § 
Oikaisuvaatimus- ja valitusoikeus 
Oikaisuvaatimuksen ja aluevalituksen saa tehdä se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa (asianosainen) sekä hyvinvointialueen jäsen. 
Hyvinvointialueiden yhteistoiminnassa järjestettyjä tehtäviä koskevasta päätöksestä oikaisuvaatimuksen ja aluevalituksen saa tehdä myös yhteistoimintaan osallinen hyvinvointialue ja sen jäsen. 
Oikaisuvaatimukseen annettuun päätökseen saa hakea muutosta aluevalituksin vain se, joka on tehnyt oikaisuvaatimuksen. Jos päätös on oikaisuvaatimuksen johdosta muuttunut, saa päätökseen kuitenkin hakea muutosta aluevalituksin myös se, jolla on 1 tai 2 momentin nojalla oikeus tehdä aluevalitus. 
143 § 
Oikaisuvaatimus- ja valitusaika 
Oikaisuvaatimus on tehtävä 14 päivän ja aluevalitus 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. 
144 § 
Päätöksen tiedoksianto asianosaiselle 
Päätös annetaan asianosaiselle tiedoksi hallintolain 59 §:ssä tarkoitettuna tavallisena tiedoksiantona. 
145 § 
Päätöksen tiedoksianto hyvinvointialueen jäsenelle 
Aluevaltuuston, aluehallituksen ja lautakunnan sekä hyvinvointiyhtymän yhtymävaltuuston tai yhtymäkokouksen pöytäkirja siihen liitettyine oikaisuvaatimusohjeineen tai valitusosoituksineen pidetään tarkastamisen jälkeen nähtävänä yleisessä tietoverkossa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolla Muutosehdotus päättyy, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. Jos asia on kokonaan salassa pidettävä, pöytäkirjassa julkaistaan ainoastaan maininta salassa pidettävän asian käsittelystä. Pöytäkirjassa julkaistaan ainoastaan tiedonsaannin kannalta välttämättömät henkilötiedot. Pöytäkirjan sisältämät henkilötiedot on poistettava tietoverkosta oikaisuvaatimus- tai valitusajan päättyessä. 
Hyvinvointialueen ja hyvinvointiyhtymän muun kuin 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen pöytäkirja pidetään vastaavasti yleisesti nähtävänä, jos asianomainen viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi. 
Hyvinvointialueen jäsenen sekä hyvinvointialueiden yhteistoimintaan osallisen hyvinvointialueen ja sen jäsenen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon seitsemän päivän kuluttua siitä, kun pöytäkirja on pantu nähtäville yleiseen tietoverkkoon Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolle Muutosehdotus päättyy
146 § 
Oikaisuvaatimus- ja valitusohjeet 
Päätökseen, josta saa tehdä oikaisuvaatimuksen, on liitettävä oikaisuvaatimusohjeet. 
Päätökseen, josta saa tehdä aluevalituksen, on liitettävä valitusosoitus. 
Päätökseen, josta ei saa tehdä oikaisuvaatimusta eikä aluevalitusta, on liitettävä ilmoitus muutoksenhakukiellosta. Ilmoituksessa on mainittava, mihin säännökseen kielto perustuu. 
147 § 
Jatkovalitus 
Hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Hyvinvointialueen tai hyvinvointiyhtymän on viipymättä julkaistava ilmoitus hallinto-oikeuden päätöksestä yleisessä tietoverkossa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen verkkosivustolla Muutosehdotus päättyy, jollei salassapitoa koskevista säännöksistä muuta johdu. Päätöksen sisältämät henkilötiedot on poistettava tietoverkosta valitusajan päättyessä. 
Valitusaika luetaan siitä, kun ilmoitus päätöksestä on julkaistu. Jos päätös on annettu asianosaiselle erikseen tiedoksi, asianosaisen valitusaika luetaan kuitenkin tiedoksisaannista. 
Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi Hyvinvointialueen valitusoikeuteen hallinto-oikeuden päätöksestä sovelletaan, mitä oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetun lain 109 §:ssä säädetään.  Poistoehdotus päättyyToimivaltaan käyttää hyvinvointialueen valitusoikeutta sovelletaan, mitä hyvinvointialueen puhevallan käyttämisestä säädetään edellä 43 §:ssä. 
148 § 
Päätöksen täytäntöönpanokelpoisuus 
Päätös voidaan panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos oikaisuvaatimus tai valitus käy täytäntöönpanon johdosta hyödyttömäksi taikka jos oikaisuvaatimuksen käsittelevä toimielin tai viranhaltija taikka valitusviranomainen kieltää täytäntöönpanon. 
149 § 
Muutoksenhaku Valtiokonttorin päätökseen 
Tässä laissa tarkoitettuun Valtiokonttorin päätökseen saa vaatia oikaisua. Oikaisuvaatimuksesta säädetään hallintolaissa. 
Muutoksenhausta hallintotuomioistuimeen säädetään oikeudenkäynnistä hallintoasioissa annetussa laissa. 
17 luku 
Erinäiset säännökset 
150 § 
Varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin 
Hyvinvointialueen on valmiussuunnitelmin ja normaaliolojen häiriötilanteissa tai poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluin sekä muin toimenpitein huolehdittava siitä, että sen toiminta jatkuu mahdollisimman häiriöttömästi normaaliolojen häiriötilanteissa sekä poikkeusoloissa. 
151 § 
Voimaantulo 
Tämän lain voimaantulosta säädetään erikseen lailla. 
 Lakiehdotus päättyy 

2. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään: 
1 luku 
Yleiset säännökset 
1 § 
Lain tarkoitus ja soveltamisala 
Tämän lain tarkoituksena on edistää ja ylläpitää väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä varmistaa yhdenvertaiset, yhteentoimivat ja kustannusvaikuttavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut koko maassa. 
Tätä lakia sovelletaan hyvinvointialueesta annetussa laissa (   /   ) tarkoitetun hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen, kehittämiseen, ohjaukseen ja valvontaan, jollei muussa laissa toisin säädetä. Lain 6 §:ää sovelletaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kunnassa. 
Tässä laissa hyvinvointialueesta säädettyä sovelletaan Uudenmaan maakunnan hyvinvointialueisiin (Uudenmaan hyvinvointialueet) ja Helsingin kaupunkiin siltä osin kuin ne järjestävät sosiaali- ja terveydenhuollon Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi sekä Muutosehdotus päättyy pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain (   /   ) mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Lain 7 §:ää, 25 §:n 2 momenttia ja 26 §:n 1 momenttia ei kuitenkaan sovelleta Helsingin kaupunkiin. 
Mitä tämän lain 4, 5, 8—20, 22—26, 29, 30, 32 ja 34—39 §:ssä, 6 ja 7 luvussa sekä 56, 57, 59 ja 61 §:ssä säädetään hyvinvointialueesta, sovelletaan sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa tarkoitettuun HUS-yhtymään siltä osin kuin se järjestää mainitun lain mukaisesti terveydenhuoltoa. 
2 § 
Määritelmät 
Tässä laissa tarkoitetaan: 
1) sosiaali- ja terveydenhuollolla hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia lakisääteisiä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäviä ja palveluja sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä; 
2) hyvinvointialueen asukkaalla henkilöä, jolla on kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta hyvinvointialueen alueella; 
3) asiakkaalla hyvinvointialueen asukkaita ja muita, joille hyvinvointialueen on lakiin perustuen järjestettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja; 
4) yksityisellä palveluntuottajalla osakeyhtiötä, osuuskuntaa ja muuta yhtiötä sekä yhdistystä, säätiötä ja itsenäistä ammatinharjoittajaa, joka tuottaa hyvinvointialueelle sopimuksen perusteella sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja; 
5) valvontaviranomaisella aluehallintovirastoa ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastoa (Valvira). 
3 § 
Suhde muuhun lainsäädäntöön 
Tässä laissa tarkoitettua sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestettäessä ja tuotettaessa on noudatettava lisäksi, mitä sosiaali- ja terveydenhuollon yleis- ja erityislainsäädännössä säädetään. Asiakkaan asemasta ja oikeuksista on voimassa lisäksi, mitä niistä muualla lainsäädännössä säädetään. 
Hyvinvointialueen järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksesta säädetään hyvinvointialueiden rahoituksesta annetussa laissa (   /   ). Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista perittävistä asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992). 
Helsingin kaupungin, Uudenmaan hyvinvointialueiden sekä HUS-yhtymän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuusta sekä Helsingin kaupungin hallinnon ja talouden sekä tarkastuksen järjestämisestä säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetussa laissa. 
Valtion varoista hyvinvointialueille korvattavista koulutus- ja tutkimustoiminnasta aiheutuvista kustannuksista, siihen liittyvästä menettelystä sekä hyvinvointialueen tilojen käyttämisestä koulutus- ja tutkimustoimintaan säädetään terveydenhuoltolain (1326/2010) 7 luvussa, sosiaalihuoltolain (1301/2014) 60 a—60 c §:ssä ja sosiaalihuoltolain (710/1982) 52 §:ssä. 
4 § 
Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus 
Hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisena kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Asiakkaan yksilöllisestä palvelutarpeen ja hoidon tarpeen arvioinnista säädetään erikseen. Muutosehdotus päättyy Palvelut on toteutettava yhdenvertaisesti, yhteen sovitettuina palvelukokonaisuuksina sekä hyvinvointialueen väestön tarpeet huomioon ottaen lähellä asiakkaita. Palveluja voidaan koota hyvinvointialueen alueella suurempiin kokonaisuuksiin silloin, kun palvelujen saatavuus ja laadun turvaaminen edellyttävät erityisosaamista tai kalliita investointeja tai kun palvelujen tarkoituksenmukainen, kustannusvaikuttava ja tehokas toteuttaminen edellyttävät sitä. Palvelujen kokoamisesta suurempiin kokonaisuuksiin valtakunnallisesti ja hyvinvointialueiden välisen sopimuksen perusteella säädetään 9, 36 ja 39 §:ssä. 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialueen on turvattava järjestämisvastuullaan olevien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen esteettömyys ja saavutettavuus. Muutosehdotus päättyy 
5 § 
Palvelujen kieli 
Sosiaali- ja terveydenhuolto on järjestettävä sekä suomeksi että ruotsiksi kaksikielisen hyvinvointialueen alueella siten, että asiakas saa ne valitsemallaan kielellä, joko suomeksi tai ruotsiksi. Yksikielisen hyvinvointialueen alueella sosiaali- ja terveydenhuolto järjestetään hyvinvointialueen kielellä. Kielilaissa (423/2003) säädetään asiakkaan oikeudesta käyttää omaa kieltään, tulla kuulluksi, saada toimituskirjansa suomen tai ruotsin kielellä sekä oikeudesta tulkkaukseen. 
Asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä saamelaisten kotiseutualueen kunnissa tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa sekä Lapin hyvinvointialueen alueella sellaisissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, joita tuotetaan vain kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä. Lisäksi asiakkaalla on oikeus käyttää saamen kieltä Lapin hyvinvointialueen alueella kotiseutualueen kuntien ulkopuolella sijaitsevissa toimintayksiköissä tuotettavissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, jotka Lapin hyvinvointialue on osoittanut kotiseutualueen kuntien asukkaiden käytettäviksi 4 §:ssä tarkoitetun palvelujen saavutettavuuden perusteella. Oikeudesta käyttää saamen kieltä säädetään muutoin saamen kielilaissa (1086/2003). 
Jos sosiaali- tai terveydenhuollon henkilöstö ei hallitse asiakkaan käyttämää viittoma- tai muuta kieltä tai asiakas ei vammaisuuden tai muun syyn vuoksi voi tulla ymmärretyksi, on sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään, palveluja annettaessa mahdollisuuksien mukaan huolehdittava tulkitsemisesta ja tulkin hankkimisesta. 
Sosiaali- ja terveydenhuoltoa järjestettäessä hyvinvointialueen on lisäksi huolehdittava siitä, että Pohjoismaiden kansalaiset voivat käyttää omaa, joko suomen, islannin, norjan, ruotsin tai tanskan kieltä Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen (SopS 69/1996) 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla. 
6 § 
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kunnassa 
Kunnan on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Kunnalla on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyy kunnan muihin lakisääteisiin tehtäviin. 
Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet ja määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Sen on otettava päätöksenteossaan huomioon päätöstensä arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin. Kunnan eri toimialojen on tehtävä yhteistyötä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kunnan on nimettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutaho. 
Kunnan on seurattava kuntalaisten elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Kunnassa Muutosehdotus päättyy on raportoitava kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä, niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi valtuustolle Muutosehdotus päättyy vuosittain. Lisäksi Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi kunnassa Muutosehdotus päättyy on valmisteltava valtuustolle valtuustokausittain hyvinvointikertomus ja -suunnitelma edellä mainituista asioista. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Kunnan Muutosehdotus päättyy on toimitettava hyvinvointikertomus ja -suunnitelma hyvinvointialueelle ja julkaistava se julkisessa tietoverkossa. 
Kunnan on toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa ja tuettava sitä asiantuntemuksellaan. Lisäksi kunnan on tehtävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyötä kunnassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Kunnan Muutosehdotus päättyy on myös edistettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Kunnan on osallistuttava 7 §:n 4 momentissa tarkoitettuihin neuvotteluihin. 
Sen lisäksi, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, Helsingin kaupunki laatii hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman yhteistyössä HUS-yhtymän kanssa. Muiden Uudenmaan maakunnan kuntien on toimitettava hyvinvointikertomuksensa ja -suunnitelmansa HUS-yhtymälle. Kunkin Uudenmaan maakunnan kunnan on toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä HUS-yhtymän kanssa ja tuettava sitä asiantuntemuksellaan. Helsingin kaupungin on neuvoteltava vähintään kerran vuodessa yhdessä HUS-yhtymän sekä kunnassa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevista tavoitteista, toimenpiteistä, yhteistyöstä ja seurannasta. 
7 § 
Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen hyvinvointialueella 
Hyvinvointialueen on edistettävä asukkaidensa hyvinvointia ja terveyttä. Hyvinvointialueella on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyy hyvinvointialueen muihin lakisääteisiin tehtäviin. 
Hyvinvointialueen on strategisessa suunnittelussaan asetettava hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle tavoitteet ja määriteltävä tavoitteita tukevat toimenpiteet. Sen on otettava päätöksenteossaan huomioon päätöstensä arvioidut vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ja terveyteen väestöryhmittäin. Hyvinvointialueen on nimettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen vastuutaho. 
Hyvinvointialueen on seurattava asukkaittensa elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialueella Muutosehdotus päättyy on raportoitava Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi asukkaiden Muutosehdotus päättyy hyvinvoinnista ja terveydestä, niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä aluevaltuustolle vuosittain. Lisäksi Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueella Muutosehdotus päättyy on valmisteltava Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi aluevaltuustolle Muutosehdotus päättyy valtuustokausittain alueellinen hyvinvointikertomus ja -suunnitelma edellä mainituista asioista. Hyvinvointialue laatii hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman yhteistyössä alueensa kuntien kanssa. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialueen asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman laadinnassa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 29 §:ssä. Hyvinvointialueen Muutosehdotus päättyy on julkaistava hyvinvointikertomus ja -suunnitelma julkisessa tietoverkossa. 
Hyvinvointialueen on toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä alueensa kuntien kanssa ja tuettava niitä asiantuntemuksellaan. Lisäksi hyvinvointialueen on tehtävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyötä hyvinvointialueen alueella hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien muiden julkisten toimijoiden, yksityisten yritysten ja yleishyödyllisten yhteisöjen kanssa. Sen on myös edistettävä hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien järjestöjen toimintaedellytyksiä ja vaikutusmahdollisuuksia hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. Hyvinvointialueen on neuvoteltava vähintään kerran vuodessa yhdessä alueensa kuntien sekä muiden edellä Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tässä momentissa Muutosehdotus päättyy mainittujen hyvinvointialueen alueella hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä tekevien toimijoiden kanssa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevista tavoitteista, toimenpiteistä, yhteistyöstä ja seurannasta. 
Sen lisäksi, mitä edellä tässä pykälässä säädetään, kukin Uudenmaan hyvinvointialue laatii hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman yhteistyössä HUS-yhtymän kanssa. Kunkin Uudenmaan hyvinvointialueen on myös muutoin toimittava hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä yhteistyössä HUS-yhtymän kanssa ja tuettava sitä asiantuntemuksellaan. Kunkin Uudenmaan hyvinvointialueen on neuvoteltava edellä 4 momentissa tarkoitetusti myös HUS-yhtymän kanssa. 
2 luku 
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen 
8 § 
Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu 
Hyvinvointialue vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan ja on järjestämisvastuussa asukkaidensa sosiaali- ja terveydenhuollosta. Hyvinvointialue saa järjestää ja tuottaa itse sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja toisen hyvinvointialueen alueella vain toimiessaan yhteistyössä tai yhteistoiminnassa kyseisen hyvinvointialueen kanssa siten kuin hyvinvointialueesta annetun lain 6 tai 9 §:ssä tai 8 luvussa taikka tämän lain 9 §:ssä tai 5 luvussa säädetään. Muiden kuin hyvinvointialueen asukkaiden oikeudesta saada hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja säädetään erikseen. Järjestämisvastuun sisällöstä säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:ssä. 
Hyvinvointialueella on oltava riittävä osaaminen, toimintakyky ja valmius vastata sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sen on huolehdittava asukkaidensa palvelutarpeen mukaisesta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen saatavuudesta kaikissa tilanteissa. Järjestämisvastuunsa toteuttamiseksi hyvinvointialueella on oltava palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä hallinnollinen ja muu henkilöstö, hallinnassaan asianmukaiset toimitilat ja toimintavälineet sekä muut tarvittavat toimintaedellytykset. Lisäksi hyvinvointialueella on oltava järjestämisvastuunsa toteuttamisen edellyttämä riittävä oma palvelutuotanto. 
Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon johtamisessa on oltava monialaista asiantuntemusta, joka tukee laadukkaiden ja turvallisten palvelujen kokonaisuutta, eri ammattiryhmien yhteistyötä sekä hoito- ja toimintakäytäntöjen kehittämistä. 
Hyvinvointialueen omavalvonnasta säädetään 40 §:ssä. 
9 § 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Tehtävien Muutosehdotus päättyy kokoaminen suurempiin kokonaisuuksiin 
Osa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävistä voidaan koota Muutosehdotus päättyy suurempiin kokonaisuuksiin yhden tai useamman hyvinvointialueen järjestettäväksi, jos se on välttämätöntä palvelujen Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tai muiden toimenpiteiden Muutosehdotus päättyy saatavuuden, laadun tai asiakkaiden oikeuksien varmistamiseksi tehtävän vaativuuden, harvinaisuuden tai siitä aiheutuvien suurten kustannusten vuoksi. Suurempiin kokonaisuuksiin koottavista Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tehtävistä Muutosehdotus päättyy ja niihin liittyvästä työnjaosta säädetään Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi erikseen Muutosehdotus päättyy
Edellä 1 momentissa tarkoitettu hyvinvointialue, Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi jolle tehtävän Muutosehdotus päättyy järjestäminen on osoitettu, vastaa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tehtävään kuuluvan Muutosehdotus päättyy palvelun Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tai muun toimenpiteen Muutosehdotus päättyy yhdenvertaisesta saatavuudesta sekä päättää Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi näiden Muutosehdotus päättyy tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, palvelun Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tai muun toimenpiteen Muutosehdotus päättyy tuottamistavasta, tuottamisen valvonnasta ja viranomaiselle kuuluvan toimivallan käyttämisestä Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tässä tehtävässä Muutosehdotus päättyy. Muilla hyvinvointialueilla ei ole päätösvaltaa 1 momentissa tarkoitetuista palveluista Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tai muista toimenpiteistä Muutosehdotus päättyy, eivätkä ne saa järjestää, tuottaa tai hankkia Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi niitä Muutosehdotus päättyy muualtaValiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi  mainittuja palveluja Poistoehdotus päättyy. Kukin hyvinvointialue vastaa kuitenkin tehtäviensä rahoituksesta. 
10 § 
Asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen 
Hyvinvointialueella on vastuu asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi. Hyvinvointialueen on huolehdittava yhteen sovitettuja palveluja laaja-alaisesti tarvitsevien asiakasryhmien ja asiakkaiden tunnistamisesta, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisesta ja palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemisestä, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta hyvinvointialueen muiden palvelujen kanssa sekä asiakasta koskevan tiedon hyödyntämisestä eri tuottajien välillä. Koottaessa palveluja 9 §:ssä tarkoitetulla tavalla suurempiin kokonaisuuksiin tai sovittaessa hyvinvointialueiden välisestä työnjaosta 5 luvussa tarkoitetulla tavalla hyvinvointialueen on huolehdittava yhteistyössä muiden hyvinvointialueiden kanssa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta. Lisäksi hyvinvointialueen on osaltaan yhteen sovitettava sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujaan kunnallisten ja valtion palvelujen kanssa. Hyvinvointialueen on myös edistettävä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujensa yhteensovittamista muiden toimijoiden palvelujen kanssa. 
Hyvinvointialueen velvollisuudesta huolehtia asiakkaan oikeuksista ja etuuksista tiedottamisesta, palvelujen käyttöön liittyvästä neuvonnasta, yksilöllisestä palvelutarpeen Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi ja hoidon tarpeen Muutosehdotus päättyy arvioinnista ja sosiaali- ja terveydenhuollon asiakaskohtaisten suunnitelmien laatimisesta sekä näihin liittyvästä ohjauksesta säädetään erikseen. 
11 § 
Palvelustrategia 
Hyvinvointialueen on laadittava taloutensa ja toimintansa suunnittelua ja johtamista varten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelustrategia osana hyvinvointialuestrategiaa. Palvelustrategiassa on otettava huomioon 22 §:ssä tarkoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet. 
Palvelustrategiassa hyvinvointialue päättää järjestämisvastuulleen kuuluvan sosiaali- ja terveydenhuollon pitkän aikavälin tavoitteet. Lisäksi hyvinvointialue asettaa palvelustrategiassa tavoitteet sille, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut toteutetaan ottaen huomioon hyvinvointialueen asukkaiden tarpeet, paikalliset olosuhteetValiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi , Muutosehdotus päättyyValiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi  Poistoehdotus päättyy palvelujen saatavuus ja saavutettavuus Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi sekä kustannusvaikuttavuus Muutosehdotus päättyy
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialueen asukkaiden ja palvelujen käyttäjien osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksista palvelustrategian laadinnassa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 29 §:ssä. Muutosehdotus päättyy Hyvinvointialueen on julkaistava palvelustrategiansa julkisessa tietoverkossa. 
3 luku 
Palvelujen hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta 
12 § 
Edellytykset palvelujen hankkimiselle yksityiseltä palveluntuottajalta 
Hyvinvointialue voi tuottaa asiakkaalle annettavia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi sekä niiden käyttöön liittyvää muuta tukea Muutosehdotus päättyy hankkimalla niitä yksityiseltä palveluntuottajalta sopimukseen perustuen, jos Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi niiden Muutosehdotus päättyy hankkiminen yksityiseltä palveluntuottajalta on tarpeen tehtävien tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi. Hyvinvointialueen on huolehdittava hyvinvointialueesta annetun lain 7 §:ssä ja tämän lain 8 §:ssä tarkoitetusta järjestämisvastuustaan sekä sen järjestämisvastuulle kuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaisesta toteutumisesta myös palveluja hankkiessaan. Hankittavien palvelujen on oltava sisällöltään, laajuudeltaan ja määrälliseltä osuudeltaan sellaisia, että hyvinvointialue pystyy huolehtimaan kaikissa tilanteissa järjestämisvastuunsa toteuttamisesta myös hankittavien palvelujen osalta. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialue voi kuitenkin 8 §:n 2 momentin estämättä hankkia kokonaisuudessaan lääketieteelliset tai hammaslääketieteelliset tukipalvelut sekä niihin liittyvän erityisosaamisen, jos se on tarpeen tukipalvelujen laadun, osaamisen ja kustannustehokkuuden turvaamiseksi. Muutosehdotus päättyy 
Hyvinvointialue ei saa hankkia yksityiseltä palveluntuottajalta: 
1) palveluja, joihin sisältyy julkisen vallan käyttöä, jollei lailla erikseen toisin säädetä; 
2) sosiaalihuoltolain 15 §:ssä tarkoitettua Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi yksilö- ja perhekohtaista Muutosehdotus päättyy sosiaalityötä eikä 29 §:ssä tarkoitettua sosiaalipäivystystä; 
3) terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitettuja kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluja lukuun ottamatta mainitun pykälän 2 momentissa tarkoitettua perusterveydenhuollon päivä- ja ilta-aikaista kiireellistä vastaanottotoimintaa; eikä 
4) terveydenhuoltolain 40 §:ssä tarkoitettua ensihoitopalvelua lukuun ottamatta mainitun lain 40 §:n 1 momentin 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja palveluja Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi ja 2 kohdassa tarkoitettua muuta palvelua kuin ensihoitopalvelun kokonaisvalmiuden ylläpitämistä eikä ensihoitopalvelusta vastaavan lääkärin tai kenttäjohtajan tehtäviä, jotka on hoidettava kaikilta osin virkasuhteessa Muutosehdotus päättyy. 
Hyvinvointialueen on vastattava palvelutarpeen Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi ja hoidon tarpeen Muutosehdotus päättyy arvioinnista hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta. Edellä säädetyn estämättä hyvinvointialue voi hankkiessaan perusterveydenhuollon palveluja antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi, osana asiakkaille annettavaa hoitoa, asiakkaan lääketieteellisen tai hammaslääketieteellisen hoidon tarpeen arvioinnin ja hoitoratkaisujen tekemisen, hoitosuunnitelman laatimisen sekä lähetteen laatimisen erikoissairaanhoitoon. Sama koskee perusterveydenhuollon yhteydessä toteutettavissa olevia ja niihin kiinteästi liittyviä erikoissairaanhoidon palveluja, jotka eivät vaadi erikoissairaanhoidon sairaala- tai poliklinikkaolosuhteita ja joissa asiakkaan hoitovastuu säilyy perusterveydenhuollossa. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Lisäksi hyvinvointialue voi arvioituaan asiakkaan hoidon tarpeen terveyden-huoltolain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ja otettuaan asiakkaan sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön sairaanhoitoa varten sekä laadittuaan alustavan hoitosuunnitelman kullekin lääketieteen tai hammaslääketieteen erikoisalalle antaa yksityisen palveluntuottajan tehtäväksi kyseisellä erikoisalalla asiakkaan tarkemman hoidon tarpeen arvioinnin, hoitoratkaisujen tekemisen ja tarkemman hoitosuunnitelman laatimisen Muutosehdotus päättyy. Hoidon tarpeen arviointia ja hoitoratkaisujen tekemistä koskevasta terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjaosta säädetään Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi lisäksi Poistoehdotus päättyy terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (559/1994) ja terveydenhuoltolaissa. 
Yksityinen palveluntuottaja vastaa palvelujensa lainmukaisesta ja sopimuksen mukaisesta tuottamisesta. Yksityisen palveluntuottajan omavalvonnasta säädetään 40 §:ssä. Hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa hyvinvointialueelle palveluja tuottavaa yksityistä palveluntuottajaa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä ja tämän lain 41 §:ssä. 
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Palveluhankinnat eivät saa olla ristiriidassa 36 §:ssä tarkoitetun hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen, 39 §:ssä tarkoitetun kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen eivätkä sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä Uudellamaalla annetun lain 9 §:ssä tarkoitetun HUS-järjestämissopimuksen kanssa. Lailla tai lain nojalla suurempiin kokonaisuuksiin koottavien palvelujen hankintaa koskevasta hyvinvointialueen päätösvallan rajaamisesta säädetään lisäksi 9 §:n 2 momentissa. Muutosehdotus päättyy Yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavien palvelujen hankintamenettelystä säädetään Valiokunta ehdottaa sisältöä poistettavaksi laissa Poistoehdotus päättyy julkisista hankinnoista ja käyttöoikeussopimuksista Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi annetussa laissa Muutosehdotus päättyy (1397/2016), jäljempänä hankintalaki
Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Mitä tässä luvussa säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankkimisesta sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitettuun palvelujen käyttöön liittyvään muuhun tukeen. Muutosehdotus päättyy (Uusi 6 mom.) 
13 § 
Vuokratyövoiman ja yksityiseltä palveluntuottajalta hankittavan työvoiman käyttö 
Mitä 12 §:ssä säädetään, sovelletaan myös hyvinvointialueen yksityiseltä palveluntuottajalta sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista varten hankkimaan työvoimaan (hankittu työvoima). Tällöin edellytyksenä kuitenkin on, että Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi kyseinen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö toimii työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla tai muun sopimuksen perusteella hyvinvointialueen johdon ja valvonnan alaisena Muutosehdotus päättyy. Hankittaessa työvoimaa sovelletaan 14 §:n 1 momenttia, 15 ja 16 §:ää sekä 18 §:n 2 kohtaa. Jos yksityinen palveluntuottaja käyttää 17 §:ssä tarkoitetulla tavalla alihankkijoita, sovelletaan lisäksi 14 §:n 2—9 momenttia. 
Mitä 12 §:n 1—3 ja 5 momentissa säädetään, sovelletaan myös hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottamista varten vuokratyövoimana käyttämään sosiaali- ja terveydenhuollon Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi henkilöstöön Muutosehdotus päättyy, joka ei ole työsuhteessa hyvinvointialueeseen, mutta joka toimii Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi työsopimuslain (55/2001) 1 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla hyvinvointialueen johdon ja valvonnan alaisena Muutosehdotus päättyy (vuokrattu työvoima). Vuokratessaan työvoimaa hyvinvointialueen on varmistuttava, että vuokrattu sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö täyttää sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa (817/2015) ja terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa laissa säädetyt edellytyksetValiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi , kun tehtävien hoitaminen sitä mainittujen lakien tai muun sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännön mukaan edellyttää Muutosehdotus päättyy. Vuokrattaessa työvoimaa sovelletaan lisäksi 15 ja 16 §:ää sekä 18 §:n 2 kohtaa. 
Sen estämättä mitä 12 §:n 2 momentin 3 kohdassa säädetään, hyvinvointialue voi käyttää työvoimaksi hankittua ja vuokrattua sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöä täydentääkseen omaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstöään myös terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitetuissa ympärivuorokautisen kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluissa. Päivystysyksikössä käytettävän hankitun ja vuokratun työvoiman osuuden on oltava tällöin ammattihenkilöryhmittäin täydentävää suhteessa sillä alueella toimivien hyvinvointialueen perus- ja erikoissairaanhoidon toimintayksiköiden omaan henkilöstöön, jolta asiakkaat ohjataan kyseiseen päivystysyksikköön. Hankittua ja vuokrattua työvoimaa voidaan kuitenkin tilapäisesti tai henkilöstön saatavuuteen liittyvien erityisten vaikeuksien vuoksi käyttää päivystysyksikössä muutoinkin kuin täydentävästi, jos se on välttämätöntä kiireellisen hoidon saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi ottaen huomioon päivystysyksiköiden väliset etäisyydet. 
Sen estämättä, mitä 12 §:n 3 momentissa säädetään, hankittuna tai vuokrattuna työvoimana toimiva lääkäri tai hammaslääkäri taikka, siten kuin terveydenhuollon ammattihenkilöiden työnjaosta erikseen säädetään, muu terveydenhuollon ammattihenkilö voi hyvinvointialueen Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi johdon ja valvonnan alaisena Muutosehdotus päättyy tehdä myös terveydenhuoltolain 50 §:ssä tarkoitetuissa ympärivuorokautisen kiireellisen hoidon ja päivystyksen palveluissa hoidon tarpeen arvioinnin ja siihen liittyviä hoitoratkaisuja sekä sairaalaan otetun asiakkaan erikoissairaanhoidon palvelujen antamiseen liittyvän hoidon tarpeen arvioinnin ja siihen liittyviä hoitoratkaisuja. Jos hoidon kiireellisyys tai muu hoidon saatavuuteen liittyvä painava syy sitä edellyttää, hankittuna tai vuokrattuna työvoimana toimiva lääkäri tai hammaslääkäri voi hyvinvointialueen määräyksestä ja hyvinvointialueen ohjeiden mukaisesti Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi arvioida Muutosehdotus päättyy terveydenhuoltolain 52 Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla Muutosehdotus päättyy asiakkaan Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hoidon tarpeen ja ottaa asiakkaan Muutosehdotus päättyy sairaalaan tai muuhun erikoissairaanhoitoa toteuttavaan toimintayksikköön sairaanhoitoa varten. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialue voi tällöin kuitenkin arvioida kyseisen erikoissairaanhoitoon ottamisen tarpeen Muutosehdotus päättyy uudelleen. 
Jos hyvinvointialue käyttää hankittua tai vuokrattua työvoimaa 3 momentissa tarkoitetuilla perusteilla muutoin kuin täydentävästi, hyvinvointialueen on ilmoitettava asiasta sosiaali- ja terveysministeriölle ja aluehallintovirastolle. 
14 § 
Yksityistä palveluntuottajaa koskevat vaatimukset 
Yksityisen palveluntuottajan, jolta hyvinvointialue hankkii palveluja 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla, on täytettävä yksityisestä terveydenhuollosta annetussa laissa (152/1990) ja yksityisistä sosiaalipalveluista annetussa laissa (922/2011) säädetyt edellytykset. 
Yksityisellä palveluntuottajalla on oltava hyvinvointialueen hankkimien palvelujen sisältöön ja laajuuteen nähden riittävä osaaminen, palveluksessaan toiminnan edellyttämä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstö sekä muut riittävät toimintaedellytykset. Yksityisen palveluntuottajan on oltava riittävän vakavarainen, jotta se pystyy huolehtimaan toiminnasta, sen jatkuvuudesta ja lakisääteisten velvollisuuksiensa täyttämisestä. Yksityisen palveluntuottajan on nimettävä toiminnasta vastaava vastuuhenkilö sekä toiminnan laatuun ja laajuuteen nähden riittävä määrä toimintokohtaisia vastuuhenkilöitä. Toiminnasta vastaavan vastuuhenkilön tehtävänä on varmistaa tässä laissa säädettyjen vaatimusten ja 15 §:ssä tarkoitettujen sopimusvelvoitteiden täyttyminen yksityisen palveluntuottajan toiminnassa käytännön tasolla. Toimintokohtaisen vastuuhenkilön tehtävänä on huolehtia vastuualueellaan sopimuksen alaan kuuluvien tehtävien lainmukaisesta hoitamisesta käytännön tasolla. 
Hankkiessaan palveluja yksityiseltä palveluntuottajalta hyvinvointialueen on varmistettava, ettei yksityisen palveluntuottajan aikaisemmassa toiminnassa ole todettu vakavia tai toistuvia puutteita asiakas- ja potilasturvallisuudessa viimeisen kolmen vuoden aikana tai jos tällaisia puutteita on ollut, valvontaviranomaisen aikaisemmat huomautukset ja määräykset ovat johtaneet toiminnassa esiintyneiden puutteiden korjaamiseen ja epäkohtien poistamiseen. 
Yksityinen palveluntuottaja ei saa olla konkurssissa. Jos yksityinen palveluntuottaja on yksityinen henkilö, hänen on oltava täysi-ikäinen. Hänen toimintakelpoisuutensa ei saa olla rajoitettu eikä hän saa olla liiketoimintakiellossa. 
Yksityisen palveluntuottajan ei ole katsottava täyttävän 2 momentissa säädettyjä vakavaraisuutta koskevia edellytyksiä, jos se on tavalla, joka vaarantaa yksityisen palveluntuottajan luotettavuuden: 
1) huomattavissa määrin tai toistuvasti laiminlyönyt verojen tai muiden julkisten maksujen suorittamisen taikka käyttänyt määräysvaltaa oikeushenkilössä, joka on vastaavalla tavalla laiminlyönyt verojen tai muiden julkisten maksujen suorittamisen viimeisen kolmen vuoden aikana; 
2) ulosmittauksen tai muun selvityksen mukaan muutoin kuin tilapäisesti kykenemätön vastaamaan veloistaan. 
Mitä edellä 4 ja 5 momentissa säädetään yksityisestä palveluntuottajasta, koskee myös sitä, joka omistuksen, sopimuksen tai muun järjestelyn perusteella käyttää määräämisvaltaa yksityisen palveluntuottajan puolesta. 
Edellä 3—5 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa yksityiselle palveluntuottajalle on kuitenkin varattava mahdollisuus osoittaa, ettei esteitä yksityisenä palveluntuottajana toimimiselle ole. 
Hankinnassa voidaan soveltaa edellä 2—5 momentissa säädetyn lisäksi hankintalain 81 §:n 1 momentissa mainittuja soveltuvuusvaatimuksia. 
Tässä pykälässä säädettyjä yksityistä palveluntuottajaan koskevia vaatimuksia sovelletaan myös yksityisen palveluntuottajan 17 §:ssä tarkoitettuun alihankkijaan. 
15 § 
Hankittavien palvelujen sopimusehdot ja varautuminen sopimuksen päättymiseen 
Hankkiessaan palveluja 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla sopimukseen perustuen hyvinvointialueen on varmistettava, että se pystyy huolehtimaan 8 §:ssä säädetyistä vastuistaan ja palvelutoiminnan jatkuvuudesta sopimuksen voimassa ollessa ja sen päättyessä sekä mahdollisissa sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteissa, muissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. 
Hyvinvointialueen ja yksityisen palveluntuottajan välisessä sopimuksessa on sovittava ainakin: 
1) hankittavien palvelujen sisällön, määrän ja laadun toteuttamisesta; 
2) käytännön järjestelyistä, joilla hyvinvointialue huolehtii järjestämisvastuuseensa kuuluvasta ohjaamisesta ja valvonnasta; 
3) yksityisen palveluntuottajan vakavaraisuuden ehdoista; 
4) mahdollisten alihankkijoiden käyttämisen menettelyistä ja siitä, miten hyvinvointialue antaa hyväksyntänsä alihankkijoiden käyttämiseen; 
5) häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin liittyvästä varautumisesta ja toiminnan jatkuvuuden hallinnasta; 
6) sopimuksen mukaisen korvauksen alentamisesta ja sen maksamisesta pidättymisestä yksityisen palveluntuottajan virheen perusteella; 
7) sopimuksen irtisanomisesta ja purkamisesta; sekä 
8) sopimuksen päättymiseen ja sopimuksen rikkomis- ja häiriötilanteeseen liittyvästä varautumisesta ja toiminnan jatkuvuuden hallinnasta. 
16 § 
Palvelujen hankintaa koskevan päätöksen perusteleminen 
Sen lisäksi, mitä hankintalain 123 §:ssä ja hallintolain (434/2003) 45 §:ssä säädetään, hyvinvointialueen 12 §:ssä tarkoitettujen palvelujen hankkimista koskevassa hankintapäätöksessä on ilmettävä perustelut siitä, että palvelujen hankinnalle on olemassa 12 §:ssä tarkoitetut edellytykset sekä siitä, kuinka hyvinvointialue kykenee toteuttamaan 8 §:ssä säädetyn järjestämisvastuunsa hankkiessaan palveluja. Lisäksi perusteluista on ilmettävä, miten hyvinvointialue on huolehtinut 15 §:ssä tarkoitetuista velvoitteistaan. 
17 § 
Yksityisen palveluntuottajan alihankinta 
Hyvinvointialueelle 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottava yksityinen palveluntuottaja voi hankkia omaa toimintaansa täydentäviä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tai omaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöään täydentävää työvoimaa alihankkijalta. Mainittuja palveluja voidaan hankkia alihankkijalta kuitenkin vain, jos siitä on sovittu hyvinvointialueen kanssa 15 §:n 2 momentin mukaisesti. Lisäksi edellytyksenä on, että yksityinen palveluntuottaja ilmoittaa hyvinvointialueelle alihankkijat, joita sen on tarkoitus käyttää ja esittää selvityksen siitä, että nämä täyttävät 14 §:ssä säädetyt vaatimukset, ja että hyvinvointialue antaa hyväksyntänsä kyseisten alihankkijoiden käyttämiseen. 
Hankkiessaan palveluja alihankkijalta yksityisen palveluntuottajan on huolehdittava siitä, että sekä yksityinen palveluntuottaja itse että alihankkija täyttävät 14 §:ssä säädetyt vaatimukset. Yksityinen palveluntuottaja on kokonaisvastuussa tuottamistaan palveluista ja vastaa alihankkijan yksittäiselle asiakkaalle antamasta palvelusta. 
Yksityinen palveluntuottaja on osaltaan vastuussa alihankkijoidensa ohjauksesta ja valvonnasta. Tähän liittyen yksityinen palveluntuottaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että alihankkijan tuottamat palvelut vastaavat lainsäädännön vaatimuksia ja sitä, mitä hyvinvointialue edellyttää yksityiseltä palveluntuottajalta sekä siitä, että alihankkija noudattaa hyvinvointialueen ohjeita. 
Hyvinvointialueen velvollisuudesta ohjata ja valvoa hyvinvointialueelle palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan alihankkijaa säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 10 §:ssä ja tämän lain 41 §:ssä. 
18 § 
Yksityisen palveluntuottajan velvollisuudet 
Yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan on tämän lain mukaisessa toiminnassaan: 
1) noudatettava julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja koskevia lakisääteisiä sisältö- ja laatuvaatimuksia; 
2) noudatettava palvelujen tuottamista koskevaa sopimusta; 
3) noudatettava hyvinvointialueen järjestämisvastuunsa nojalla yksityiselle palveluntuottajalle antamia ohjeita; 
4) varmistettava 19 §:ssä mainittujen hallinnon yleislakien noudattaminen tuottamissaan palveluissa; ja 
5) noudatettava 10 §:ssä tarkoitettuja hyvinvointialueen määrittelemiä palvelukokonaisuuksia ja palveluketjuja ja toimittava integraation toteutumisen edellyttämässä yhteistyössä hyvinvointialueen ja muiden palveluntuottajien kanssa. 
19 § 
Hallinnon yleislakien soveltaminen yksityisen palveluntuottajan toimintaan 
Yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan on tämän lain mukaisessa toiminnassaan noudatettava hallintolakia, sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa annettua lakia (13/2003), kielilakia, saamen kielilakia ja viittomakielilakia (359/2015), jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. Lisäksi yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan on tämän lain mukaisessa toiminnassaan noudatettava, mitä julkisyhteisöjen henkilöstöltä vaadittavasta kielitaidosta annetussa laissa (424/2003) säädetään mainitun lain 1 §:n 1 momentissa tarkoitetun viranomaisen toiminnasta, jollei tässä tai muussa laissa toisin säädetä. 
Asiakirjojen julkisuudesta säädetään viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999), jäljempänä julkisuuslaki. Myös yksityisen palveluntuottajan alihankkijan tämän lain mukaisessa toiminnassa laatimat tai saamat asiakirjat ovat julkisuuslain 5 §:n 2 momentissa tarkoitettuja viranomaisen antaman toimeksiannon johdosta saatuja tai laadittuja hyvinvointialueen asiakirjoja. 
Tiedonhallinnan järjestämisestä, tietoturvallisuudesta, tietoaineistojen sähköisestä luovutustavasta, asianhallinnasta ja palvelujen tiedonhallinnasta säädetään julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetussa laissa (906/2019). Digitaalisten palvelujen saavutettavuudesta ja viranomaisten digitaalisten palvelujen järjestämisestä yleisölle säädetään digitaalisten palvelujen tarjoamisesta annetussa laissa (306/2019). 
20 § 
Rikosoikeudellinen virkavastuu ja vahingonkorvausvastuu 
Edellä 12 §:ssä tarkoitetulla tavalla hyvinvointialueelle sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan ja tämän alihankkijan palveluksessa oleviin sekä 13 §:ssä tarkoitettuun hankittuun tai vuokrattuun työntekijään sovelletaan rikoslain (39/1889) 40 luvun Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi 1—3, 5, 7, 8, 9 ja 10 §:n Muutosehdotus päättyy rikosoikeudellista virkavastuuta koskevia säännöksiäValiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi , viraltapanoseuraamusta lukuun ottamatta, Muutosehdotus päättyy heidän hoitaessaan 12 §:ssä tarkoitettuihin palveluihin sisältyviä julkisia hallintotehtäviä. 
Mitä 1 momentissa säädetään, sovelletaan myös 1 momentissa tarkoitetun yhteisön, säätiön tai muun oikeushenkilön lakimääräisen toimielimen tai johdon jäseneen sekä itsenäiseen ammatinharjoittajaan heidän hoitaessaan 12 §:ssä tarkoitettuihin palveluihin sisältyviä julkisia hallintotehtäviä. 
Vahingonkorvausvastuusta säädetään vahingonkorvauslaissa (412/1974). 
4 luku 
Ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen 
21 § 
Yleinen ohjaus, suunnittelu ja kehittäminen 
Sosiaali- ja terveydenhuollon yleinen ohjaus, suunnittelu, kehittäminen ja valvonta kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle. Sosiaali- ja terveysministeriö vastaa valtakunnallisesta sosiaali- ja terveyspolitiikasta, sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tavoitteiden valmistelusta ja niiden huomioon ottamisesta hyvinvointialueiden toiminnan ohjauksessa. 
22 § 
Valtakunnalliset tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle 
Valtioneuvosto vahvistaa joka neljäs vuosi valtakunnalliset strategiset tavoitteet yhdenvertaisen, laadukkaan ja kustannusvaikuttavan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiselle (sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet). Tavoitteiden tulee perustua sosiaali- ja terveysministeriön 31 §:ssä tarkoitettuun selvitykseen sekä mahdollisiin muihin väestön hyvinvointia ja terveyttä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja taloutta koskeviin seurantatietoihin. Lisäksi tavoitteissa on otettava huomioon valtioneuvoston asettamat julkisen talouden finanssipoliittiset tavoitteet. 
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisissa tavoitteissa on määriteltävä: 
1) tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisen toteutumisen, vaikuttavuuden, palvelujen yhteensovittamisen ja kielellisten oikeuksien turvaamiseksi sekä sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi; 
2) tavoitteet hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle sekä hyvinvointialueiden, kuntien ja muiden toimijoiden väliselle tätä koskevalle yhteistyölle; 
3) tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnalle sekä sosiaali- ja terveydenhuollon Muutosehdotus päättyy tiedonhallinnan kehittämiselle; 
4) tavoitteet hyvinvointialueiden väliselle ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueiden väliselle yhteistyölle ja työnjaolle; 
5) tavoitteet sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuuden ja kustannusvaikuttavuuden lisäämiselle; 
6) yleiset linjaukset sosiaali- ja terveydenhuollon investoinneista; sekä 
7) tavoitteet alueellisen ja valtakunnallisen valmiuden ja varautumisen toteuttamiseksi. 
Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet voivat koskea myös muita sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseksi tarpeellisia asioita. 
Sosiaali- ja terveysministeriön on seurattava ja arvioitava sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tavoitteiden toteutumista vuosittain. Tavoitteita on tarvittaessa muutettava. Muutos voi perustua yhden tai useamman hyvinvointialueen esitykseen taikka sosiaali- ja terveysministeriön tai valtiovarainministeriön aloitteeseen. 
23 § 
Sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta 
Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimii sosiaali- ja terveydenhuollon neuvottelukunta. Sen tehtävänä on: 
1) ennakoida, seurata ja arvioida sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää ja kustannuksia sekä väestön hyvinvoinnin ja terveyden väestöryhmittäistä kehitystä; 
2) tehdä ehdotuksia valtakunnallisiksi sosiaali- ja terveydenhuollon tavoitteiksi sekä käsitellä 22 §:n 4 momentissa tarkoitetut ministeriöiden aloitteet ja hyvinvointialueiden esitykset niiden muuttamiseksi; 
3) edistää sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tavoitteiden toteutumista; 
4) käsitellä hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön kehittämistarpeita sekä muita sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämistarpeita; 
5) käsitellä muita periaatteellisesti tärkeitä ja laajakantoisia hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa koskevia valtion toimenpiteitä; 
6) käsitellä sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueiden sisäistä työnjakoa ja yhteistyötä sekä edistää yhteistyöalueiden välistä yhteistyötä. 
Valtioneuvosto asettaa neuvottelukunnan neljäksi vuodeksi kerrallaan. Neuvottelukunnassa on hyvinvointialueiden sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja muiden hyvinvointialueiden tehtävien ohjaamisesta vastaavien ministeriöiden edustus. 
Neuvottelukunnan tehtävistä, kokoonpanosta ja jaostoista voidaan säätää tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 
24 § 
Sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelut hyvinvointialueen kanssa 
Sosiaali- ja terveysministeriö neuvottelee erikseen kunkin hyvinvointialueen kanssa vuosittain hyvinvointialueen järjestämisvastuuseen kuuluvien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävien toteuttamisesta. Valtiovarainministeriö osallistuu neuvotteluihin. Neuvottelujen tarkoituksena on yhteisen tilannekuvan tarkastelu ja hyvinvointialueen järjestämistehtävän strategisen tason ohjaus erityisesti 22 §:ssä tarkoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet huomioiden sekä ministeriöiden ja hyvinvointialueen välisen yhteistyön edistäminen. 
Neuvotteluissa seurataan ja arvioidaan hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteutumista. Niissä käsitellään hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen tavoitteita sekä niitä tukevia toimenpiteitä. Sosiaali- ja terveysministeriö ja valtiovarainministeriö voivat tarvittaessa antaa hyvinvointialueelle järjestämistä koskevia toimenpidesuosituksia. 
Neuvotteluissa käsitellään seuraavia asiakokonaisuuksia: 
1) palvelujen ja muiden toimenpiteiden tarpeen ja määrän arviointi ja ennakointi; 
2) sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaisuus, tarpeenmukaisuus ja riittävyys; 
3) väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä sitä ja muita tehtäviä koskeva yhteistyö kuntien ja muiden toimijoiden kanssa; 
4) sosiaali- ja terveydenhuollon tuottavuus ja kustannusvaikuttavuus sekä hyvinvointialueen kustannusten kehitys ja rahoituksen riittävyys; 
5) järjestämisvastuun toteuttamisen edellyttämä riittävä henkilöstö, osaaminen, toimintakyky, valmius ja oma palvelutuotanto; 
6) sosiaali- ja terveydenhuollon investoinnit ja hyvinvointialueen alustava esitys hyvinvointialueesta annetun lain 16 §:ssä tarkoitetuksi investointisuunnitelmaksi; 
7) sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinta; 
8) Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi lain 36 ja 39 §:n mukaisten yhteistyösopimusten Muutosehdotus päättyy toimeenpano sekä Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi hyvinvointialueen muu Muutosehdotus päättyy työnjako ja yhteistyö muiden hyvinvointialueiden kanssa; 
9) hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon omavalvonta; ja 
10) tarpeen mukaan muut kuin 1—9 kohdassa tarkoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvät asiat. 
Hyvinvointialueen järjestämisvastuun toteutumisen seurannassa ja arvioinnissa kiinnitetään erityisesti huomiota hyvinvointialueen strategisten tavoitteiden toteutumiseen ja edellisissä neuvotteluissa käsiteltyihin asioihin. Tässä hyödynnetään 29 §:n 2 momentissa tarkoitettua hyvinvointialueen vuosittaista selvitystä sekä 30 §:ssä tarkoitettua hyvinvointialuekohtaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arviota. 
Sosiaali- ja terveysministeriö laatii yhteistyössä hyvinvointialueen kanssa asiakirjan käydyistä neuvotteluista. Asiakirjassa todetaan neuvotteluissa käsitellyt asiat, mihin neuvotteluissa on päädytty sekä ministeriöiden mahdollisesti antamat toimenpidesuositukset. Asiakirja julkaistaan julkisessa tietoverkossa. 
Mitä edellä tässä pykälässä hyvinvointialueesta säädetään, sovelletaan myös HUS-yhtymään siltä osin kuin se järjestää terveydenhuoltoa. HUS-yhtymän neuvotteluihin osallistuvat myös Uudenmaan hyvinvointialueet ja Helsingin kaupunki. 
25 § 
Investointisuunnitelman sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelma 
Hyvinvointialueen velvollisuudesta laatia investointisuunnitelma säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 16 §:ssä. Sen lisäksi, mitä mainitussa pykälässä säädetään, hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan investointisuunnitelman osan (sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelma) tulee perustua tämän lain 22 §:ssä tarkoitettuihin sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisiin tavoitteisiin sekä väestön palvelutarpeeseen. Hyvinvointialueen on valittava sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelmaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen kannalta tärkeimmät investoinnit ja investointia vastaavat sopimukset, ja siinä on arvioitava sen sisältämien toimien vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisuuteen, laatuun ja kustannusvaikuttavuuteen hyvinvointialueella. Sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelmassa on otettava huomioon 36 §:ssä tarkoitettu hyvinvointialueiden yhteistyösopimus. 
Hyvinvointialue saa toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon investoinnin tai sosiaali- ja terveydenhuollon investointia vastaavan sopimuksen taikka sosiaali- ja terveydenhuollon toimitilan, kiinteistön tai muun pitkävaikutteisen hyödykkeen luovutuksen vain, jos se sisältyy sosiaali- ja terveysministeriön 26 §:ssä säädetyllä tavalla hyväksymään sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelmaan ensimmäiselle tilikaudelle. Hyvinvointialueen on hyvinvointialueesta annetun lain 48 §:ssä tarkoitetulla omistajaohjauksella huolehdittava, että mainitun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun hyvinvointialuekonsernin sosiaali- ja terveydenhuollon investointi tai sosiaali- ja terveydenhuollon investointia vastaava sopimus taikka sosiaali- ja terveydenhuollon pitkävaikutteisen hyödykkeen luovutus ei ole ristiriidassa hyväksytyn sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelman kanssa. Tässä momentissa säädettyä ei sovelleta Helsingin kaupunkiin. 
26 § 
Investointisuunnitelman hyväksymismenettely 
Hyvinvointialueen velvollisuudesta toimittaa investointisuunnitelmaa koskeva esitys kalenterivuosittain sosiaali- ja terveysministeriölle, sisäministeriölle ja valtiovarainministeriölle säädetään hyvinvointialueesta annetun lain 16 §:ssä. Sosiaali- ja terveysministeriö hylkää hyvinvointialueen investointisuunnitelmaa koskevan esityksen, jos se on ristiriidassa hyvinvointialueesta annetun lain 15 §:ssä tarkoitetun hyvinvointialueen lainanottovaltuuden kanssa. Tällöin hyvinvointialueen on toimitettava korjattu esitys viivytyksettä sosiaali- ja terveysministeriölle, sisäministeriölle ja valtiovarainministeriölle. Tässä momentissa säädettyä ei sovelleta Helsingin kaupunkiin. 
Jos sosiaali- ja terveysministeriö ei hylkää hyvinvointialueen investointisuunnitelmaa koskevaa esitystä 1 momentin perusteella, se tekee päätöksen esitykseen sisältyvän sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelman hyväksymisestä. Sosiaali- ja terveysministeriö voi jättää sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelman hyväksymättä, jos: 
1) siinä ei ole osoitettu rahoitusta kaikille siihen sisältyville investoinneille ja investointia vastaaville sopimuksille; 
2) se on ristiriidassa 36 §:ssä tarkoitetun hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen kanssa; 
3) on ilmeistä, että siihen sisältyvä vaikutuksiltaan laajakantoinen tai taloudellisesti merkittävä investointi tai investointia vastaava sopimus voitaisiin toteuttaa kustannustehokkaammin hyvinvointialueiden välisenä yhteistyönä; tai 
4) on ilmeistä, että siihen sisältyvä vaikutuksiltaan laajakantoinen tai taloudellisesti merkittävä investointi tai investointia vastaava sopimus taikka tällainen luovutus ei edistäisi sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavaa järjestämistä. 
Sosiaali- ja terveydenhuollon osasuunnitelman hyväksymisestä päättäessään sosiaali- ja terveysministeriö arvioi 2 momentin 1—4 kohdan mukaisten kriteerien täyttymistä vain osasuunnitelman ensimmäisen tilikauden osalta. Vaikutuksiltaan laajakantoisella investoinnilla ja investointia vastaavalla sopimuksella sekä tällaisella luovutuksella tarkoitetaan sellaista hanketta, Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi jolla olisi pitkäkestoisia ja merkittäviä vaikutuksia sosiaali- ja terveydenhuollon toteuttamistapaan, saatavuuteen, saavutettavuuteen tai laatuun hyvinvointialueella taikka Muutosehdotus päättyy joka vaikuttaisi merkittävästi hyvinvointialueiden väliseen työnjakoon Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tai yhteistyöhön Muutosehdotus päättyy. Taloudellisesti merkittävällä investoinnilla ja investointia vastaavalla sopimuksella sekä tällaisella luovutuksella tarkoitetaan sellaista hanketta Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi tai sellaisen hankkeen osaa Muutosehdotus päättyy, joka vaikuttaisi hyvinvointialueen talouteen pitkäaikaisesti olennaisella tavalla Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi vaikuttamalla hyvinvointialueen mahdollisuuksiin toteuttaa muita sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeita tai järjestää väestön tarpeenmukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut Muutosehdotus päättyy
Jos sosiaali- ja terveysministeriö ei hylkää hyvinvointialueen investointisuunnitelmaa koskevaa esitystä 1 momentin perusteella, sisäministeriö tekee päätöksen investointisuunnitelman pelastustoimea koskevan osan (pelastustoimen osasuunnitelma) hyväksymisestä siten kuin pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 11 §:ssä tarkemmin säädetään. 
Jos asianomainen ministeriö jättää investointisuunnitelmaa koskevaan esitykseen sisältyvän sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen osasuunnitelman hyväksymättä 2 momentin tai pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 11 §:n perusteella, hyvinvointialueen on toimitettava hyväksymättä jätetyn osasuunnitelman korvaava esitys viivytyksettä sosiaali- ja terveysministeriölle, sisäministeriölle ja valtiovarainministeriölle. Muiden kuin Helsingin kaupungin uusi osasuunnitelmaa koskeva esitys voidaan hyväksyä vain, jos siihen sisältyvä hyvinvointialueen pitkäaikaisen lainan määrä on enintään hyväksymättä jätettyyn osasuunnitelmaan sisältyneen hyvinvointialueen pitkäaikaisen lainan määrän suuruinen. Muilta osin esityksen hyväksymiseen sovelletaan, mitä edellä 2 ja 4 momentissa säädetään. 
Jos asianomainen ministeriö jättää investointisuunnitelmaa koskevaan esitykseen sisältyvän sosiaali- ja terveydenhuollon tai pelastustoimen osasuunnitelman hyväksymättä 2 momentin tai pelastustoimen järjestämisestä annetun lain 11 §:n perusteella, hyvinvointialue voi 5 momentista poiketen toimittaa kokonaan uuden investointisuunnitelmaa koskevan esityksen sosiaali- ja terveysministeriölle, sisäministeriölle ja valtiovarainministeriölle. 
27 § 
Sosiaali- ja terveysministeriön aloite hyvinvointialueen arviointimenettelyn käynnistämisestä 
Sosiaali- ja terveysministeriö voi tehdä valtiovarainministeriölle aloitteen hyvinvointialueesta annetun lain 122 §:ssä tarkoitetun hyvinvointialueen arviointimenettelyn käynnistämiseksi, jos on osoittautunut, että hyvinvointialueen kyky järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto on ilmeisesti vaarantunut muutoin kuin tilapäisesti. Sosiaali- ja terveysministeriö antaa ilmoituksen tehdystä aloitteesta hyvinvointialueelle. 
Arvioitaessa, onko hyvinvointialueen kyky järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto ilmeisesti vaarantunut, käytetään seuraavia arviointiperusteita: 
1) sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisuus tai riittävyys on vaarantunut; 
2) sosiaali- ja terveydenhuollon laatu ei turvaa asiakas- tai potilasturvallisuutta säännösten mukaisesti; 
3) sosiaali- ja terveydenhuollon tarvevakioidut asukaskohtaiset kustannukset tai niiden kehitys vaarantavat sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisen ja riittävän saatavuuden; 
4) hyvinvointialueella ei ole sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen edellyttämää henkilöstöä, osaamista, toimintakykyä, valmiutta tai omaa palvelutuotantoa; 
5) hyvinvointialueen kyky järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto on muusta kuin 1—4 kohdassa tarkoitetusta syystä vakavasti vaarantunut. 
Sosiaali- ja terveysministeriö voi tehdä 1 momentissa tarkoitetun aloitteen, jos hyvinvointialueen kyky järjestää sosiaali- ja terveydenhuolto on ilmeisesti vaarantunut vähintään kahtena kolmesta peräkkäisestä kalenterivuodesta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arvioiden tietoihin perustuen, huomioiden kaikkien hyvinvointialueiden suoriutuminen 2 momentissa tarkoitetuilla arviointiperusteilla. 
28 § 
Sosiaali- ja terveysministeriön aloite hyvinvointialueen lisärahoituksen myöntämisestä 
Sosiaali- ja terveysministeriö voi tehdä aloitteen hyvinvointialueiden rahoituksesta annetun lain 11 §:ssä tarkoitetun lisärahoituksen myöntämiseksi hyvinvointialueelle ja lisärahoituksen ehdoista siten kuin mainitun lain 26 §:ssä säädetään. 
29 § 
Hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon seuranta ja arviointivelvollisuus 
Hyvinvointialueen on seurattava alueensa väestön hyvinvointia ja terveyttä väestöryhmittäin, järjestämänsä sosiaali- ja terveydenhuollon tarvetta, saatavuutta, laatua, vaikuttavuutta ja yhdenvertaisuutta, asiakkaiden palvelujen yhteensovittamista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia ja tuottavuutta. Hyvinvointialueen on verrattava tätä tietoa vastaavaan muita hyvinvointialueita koskevaan tietoon. Hyvinvointialueen on hyödynnettävä edellä mainittua tietoa järjestämisvastuullaan olevan sosiaali- ja terveydenhuollon tietojohtamisessa toiminnan, tuotannon ja talouden ohjauksen, johtamisen ja päätöksenteon tukena. 
Hyvinvointialueen on laadittava 1 momentissa tarkoitetun tiedon perusteella vuosittain selvitys hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ja hyvinvointialueen talouden tilasta. Selvityksessä on kuvattava ja arvioitava, miten 22 §:ssä tarkoitetut sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja valtiovarainministeriön 24 §:ssä tarkoitetuissa vuosittaisissa neuvotteluissa mahdollisesti antamat toimenpidesuositukset on otettu huomioon hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä. Lisäksi selvityksessä on kuvattava ja arvioitava hyvinvointialueen strategisia tavoitetta ja niitä tukevia toimenpiteitä sekä tavoitteiden toteutumista. Selvitykseen on myös sisällytettävä hyvinvointialueen alustava esitys hyvinvointialueesta annetun lain 16 §:ssä tarkoitetuksi investointisuunnitelmaksi. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Hyvinvointialueen on toimitettava selvitys Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle ja sosiaali- ja terveysministeriölle sekä julkaistava se Muutosehdotus päättyy julkisessa tietoverkossa. 
Hyvinvointialueelle palveluja tuottavien yksityisten palveluntuottajien on hyvinvointialueen pyynnöstä toimitettava hyvinvointialueen 1 momentissa tarkoitetun seurannan edellyttämät välttämättömät tiedot hyvinvointialueen käyttöön salassapitovelvoitteiden estämättä. Luovutettavat tiedot eivät saa sisältää henkilötietoja. Hyvinvointialueen oikeudesta salassapitovelvoitteiden estämättä käsitellä ja yhdistellä tässä tarkoituksessa tunnisteellisesti sen omiin rekistereihin tallennettuja asiakastietoja säädetään sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) 41 §:n 1 momentissa. 
Edellä 1 momentissa tarkoitetun tiedon tulee olla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen määrittelemien tietosisältöjen ja -rakenteiden mukaista. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää 1 momentissa tarkoitetun seurannan vähimmäistietosisällöstä, mukaan lukien 6 ja 7 §:ssä tarkoitetun hyvinvointikertomuksen ja -suunnitelman vähimmäistietosisältö. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin tiedoista, joiden tulee sisältyä 2 momentissa tarkoitettuun selvitykseen, sekä selvityksen laatimisen aikataulusta ja ajankohdasta, jolloin se on toimitettava Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle sekä Muutosehdotus päättyy sosiaali- ja terveysministeriölle. 
30 § 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arviot 
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos laatii vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan asiantuntija-arvion valtakunnallisesti, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueittain ja hyvinvointialueittain. Asiantuntija-arvioissa tarkastellaan väestön hyvinvoinnin ja terveyden tilaa väestöryhmittäin, sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeen, saatavuuden, laadun, vaikuttavuuden ja yhdenvertaisuuden toteutunutta ja arvioitua tulevaa kehitystä, asiakkaiden palvelujen yhteensovittamisen toteutumista, sosiaali- ja terveydenhuollon investointien tarvetta ja vaikutuksia sekä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia, niiden kehitystä ja tuottavuutta. Lisäksi niissä arvioidaan toimenpiteitä, joiden toteuttaminen hyvinvointialueella on kustannusten hallinnan kannalta tai muutoin välttämätöntä, jotta sosiaali- ja terveydenhuollon tarpeenmukaisuus, saatavuus, laatu, vaikuttavuus ja yhdenvertaisuus sekä asiakkaiden palvelujen yhteensovittaminen voidaan valtion rahoituksella ja muulla tulorahoituksella turvata. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen on toimitettava asiantuntija-arviot sosiaali- ja terveysministeriölle sekä julkaistava ne Muutosehdotus päättyy julkisessa tietoverkossa. 
Asiantuntija-arvioiden laatimista varten Valvira ja kukin aluehallintovirasto laativat vuosittain sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnan yhteydessä saatujen tietojen perusteella selvityksen sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaisesta toteutumisesta hyvinvointialueilla. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Valviran ja aluehallintovirastojen on toimitettava selvitys Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle sekä sosiaali- ja terveysministeriölle. Muutosehdotus päättyy Terveyden ja hyvinvoinnin laitos hyödyntää asiantuntija-arvioiden laatimisessa myös 29 §:n 2 momentissa tarkoitettuja hyvinvointialueiden selvityksiä. Laitoksen oikeudesta saada muita tietoja hyvinvointialueilta ja yksityisiltä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tuottajilta säädetään Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksesta annetun lain (668/2008) 5 ja 5 h §:ssä. 
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella voidaan säätää tarkemmin tiedoista, joiden tulee sisältyä Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Muutosehdotus päättyy asiantuntija-arvioihin sekä Valviran ja aluehallintoviraston selvityksiin, sekä niiden laatimisen aikataulusta ja ajankohdasta, jolloin ne on toimitettava Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle tai Muutosehdotus päättyy sosiaali- ja terveysministeriölle. 
31 § 
Sosiaali- ja terveysministeriön vuosittainen selvitys 
Sosiaali- ja terveysministeriö laatii vuosittain valtakunnallisen selvityksen, jossa arvioidaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhdenvertaista toteutumista ja rahoituksen tason riittävyyttä. Selvityksen tulee sisältää ehdotus tarvittavista toimenpiteistä julkisen talouden suunnitelman, valtion talousarvion sekä 22 §:ssä tarkoitettujen sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten tavoitteiden laatimista sekä muuta valtakunnallista ohjausta varten. Selvityksessä hyödynnetään 30 Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi §:ssä Muutosehdotus päättyy tarkoitettuja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen asiantuntija-arvioita. Selvitys on julkaistava julkisessa tietoverkossa. 
32 § 
Sosiaali- ja terveydenhuollon Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta Muutosehdotus päättyy hyvinvointialueella 
Hyvinvointialue vastaa Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi alueellaan tehtäväalansa koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnasta Muutosehdotus päättyy sosiaali- ja terveydenhuollon Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi valtakunnalliset tavoitteet huomioiden Muutosehdotus päättyy. Lisäksi hyvinvointialue koordinoi ja ohjaa palvelutuotannossa tapahtuvaa integroitua kehittämistyötä sekä tukee kuntia hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen liittyvässä kehittämistyössä. 
Hyvinvointialue osallistuu kansalliseen ja alueelliseen sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ja toimii yhteistyössä kuntien sekä koulutus-, kehittämis- ja tutkimustoimintaa harjoittavien organisaatioiden kanssa. 
Sosiaali- ja terveydenhuollon osaamis- ja työvoimatarpeen arviointia ja ammatillisen osaamisen kehittämistä on tehtävä yhteistyössä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja toisen asteen ammatillisten oppilaitosten kanssa sekä muiden koulutusviranomaisten, työhallinnon ja maakuntien liittojen kanssa. 
33 § 
Ruotsinkielisten ja saamenkielisten palveluiden kehittämisen tukeminen 
Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tehtävänä on tukea ruotsinkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa. Lapin hyvinvointialueentehtävänä on tukea saamenkielisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämistä koko maassa. 
5 luku 
Hyvinvointialueiden välinen yhteistyö 
34 § 
Yliopistollinen sairaala 
Hyvinvointialueilla, joiden alueella sijaitsevat Turun, Oulun ja Tampereen yliopistot ja Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunta, sekä HUS-yhtymällä on oltava yliopistollinen sairaala. 
35 § 
Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalue 
Hyvinvointialueiden järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon alueellista yhteensovittamista, kehittämistä ja yhteistyötä varten on viisi sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöaluetta. Kuhunkin yhteistyöalueeseen kuuluvat hyvinvointialueet säädetään valtioneuvoston asetuksella siten, että 34 §:ssä tarkoitetut yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä kuuluvat kukin eri yhteistyöalueeseen. Yhteistyöalueiden on oltava maantieteellisesti yhtenäisiä sekä alueen väestön sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen ja tuottamisen, asiakas- ja potilasturvallisuuden ja palvelujen saavutettavuuden kannalta toiminnallisia kokonaisuuksia. 
Yhteistyöalueelle laaditaan hyvinvointialueiden yhteistyösopimus. 
Edellä 34 §:ssä tarkoitetut yliopistollista sairaalaa ylläpitävät hyvinvointialueet ja HUS-yhtymä hoitavat yhteistyösopimuksen laatimisen edellyttämät hallintotehtävät. 
36 § 
Hyvinvointialueiden yhteistyösopimus 
Samaan sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyösopimus valtuustokausittain. Yhteistyösopimuksen tarkoituksena on varmistaa yhteistyöalueeseen kuuluvien hyvinvointialueiden työnjako, yhteistyö ja yhteensovittaminen siltä osin kuin se on tarpeellista hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien toteutumisen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden turvaamiseksi. 
Yhteistyösopimuksen on edistettävä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuutta, tuottavuutta, laatua, asiakas- ja potilasturvallisuutta, tarpeenmukaisuutta, yhdenvertaista saatavuutta, kielellisiä oikeuksia sekä palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien toimivuutta. Sopimuksessa on lisäksi varmistettava, että yhteistyösopimuksen perusteella sosiaali- ja terveydenhuoltoa antavassa toimintayksikössä on tehtävän hoitamiseksi riittävät taloudelliset ja henkilöstövoimavarat sekä osaaminen. 
Yhteistyösopimuksessa on sovittava, ottaen huomioon, mitä niistä on tässä laissa ja toisaalla säädetty, hyvinvointialueiden työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta: 
1) väestön palvelutarpeen arvioinnissa ja ennakoinnissa sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen seurannassa ja arvioinnissa; 
2) sosiaalipäivystyksessä ja terveydenhuollon päivystyksessä; 
3) ensihoitokeskuksen tehtävien järjestämisessä ja ensihoidon sovittamisessa yhteen muun toiminnan kanssa; 
4) lääkinnällisten tukipalvelujen ja muiden tukipalvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa; 
5) erikoissairaanhoidon henkilöstön ja osaamisen varmistamisessa erikoisaloittain palvelujen tarkoituksenmukaisen saatavuuden ja saavutettavuuden turvaamiseksi; 
6) sellaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisessä ja tuottamisessa, jotka harvoin tarvittavina tai erityisen vaativina edellyttävät toistettavuutta tai laaja-alaista erityisosaamista riittävän taidon ja osaamisen saavuttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi tai merkittäviä investointeja laitteistoihin, välineisin tai toimitiloihin; 
7) koulutus-, tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan toteuttamisessa sekä yliopistollista sairaalaa ylläpitävän hyvinvointialueen koordinaatio-, ohjaus- ja neuvontatehtävistä näissä toiminnoissa; 
8) sosiaali- ja terveydenhuollon menetelmien käyttöönoton, käytön ja käytöstä poistamisen alueellisten periaatteiden määrittelyssä niitä koskevat valtakunnalliset linjaukset huomioon ottaen; 
9) sosiaali- ja terveydenhuollon tiedonhallinnan ja sähköisten palvelujen kehittämisessä, asiakas- ja potilastietojen käytössä sekä julkisen hallinnon tiedonhallinnasta annetun lain mukaisissa velvoitteissa niitä koskevat valtakunnalliset linjaukset huomioon ottaen; 
10) häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin varautumisessa sekä 51 §:n 2 momentissa tarkoitetun valmiuskeskuksen toiminnan järjestämisestä; 
11) vaikutuksiltaan laajakantoisia ja taloudellisesti merkittäviä investointeja ja investointia vastaavia sopimuksia koskien siltä osin kuin se on tarpeellista 1—10 kohdassa tarkoitettujen asioiden kannalta. 
Lisäksi yhteistyösopimuksessa on sovittava 3 momentin perusteella sovittuihin vastuisiin liittyvästä hyvinvointialueiden välisestä kustannusten jaosta siltä osin kuin siitä ei 57 §:ssä säädetä. Yhteistyösopimuksessa voidaan sopia myös muusta kuin 3 momentissa tarkoitetusta työnjaosta, yhteistyöstä ja yhteensovittamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä ja tuottamisessa. Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi Yhteistyösopimus on yhteen sovitettava 39 §:ssä tarkoitetun kaksikielisten hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksen kanssa. Muutosehdotus päättyy 
Valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä 3 ja 4 momentissa tarkoitetuista asioista, joista on sovittava yhteistyösopimuksessa. 
37 § 
Yhteistyösopimuksen valmistelu ja toteutumisen seuranta 
Yhteistyösopimusta laadittaessa on otettava huomioon 22 §:n mukaiset sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnalliset tavoitteet, väestön palvelutarpeet sekä väestön hyvinvoinnin ja terveyden seurantatiedot. 
Yhteistyösopimusta valmisteltaessa hyvinvointialueiden on kuultava sosiaali- ja terveysalan koulutusta antavia korkeakouluja sovittaessa 36 §:n 3 momentin 7 kohdan perusteella koulutus-, tutkimus- ja innovaatiotoiminnasta. Yhteistyösopimus valmistellaan 36 §:n 3 momentin 10 kohdassa tarkoitettujen valmiuden ja varautumisen tehtävien osalta yhteistyössä sosiaali- ja terveysministeriön kanssa. 
Ennen yhteistyösopimuksen hyväksymistä hyvinvointialueiden on kuultava sosiaali- ja terveysministeriötä. Kunkin hyvinvointialueen aluevaltuusto hyväksyy yhteistyösopimuksen. Sopimus astuu välittömästi voimaan, kun kaikki aluevaltuustot ovat hyväksyneet sen. Hyväksytty yhteistyösopimus on toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle. 
Yhteistyösopimuksen toteutumista seurataan ja arvioidaan vuosittain sosiaali- ja terveysministeriön ja yhteistyöalueen hyvinvointialueiden välisissä neuvotteluissa, johon osallistuvat myös valtiovarainministeriö ja sisäministeriö. Yhteistyösopimusta on tarvittaessa muutettava. Muutos voi perustua yhden tai useamman hyvinvointialueen esitykseen tai sosiaali- ja terveysministeriön aloitteeseen. 
Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää tarkemmin, miten 1—4 momenteissa tarkoitetut asiat otetaan huomioon yhteistyösopimuksen valmistelussa ja sopimuksen toteutumisen seurannassa. Lisäksi valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää yhteistyösopimuksen laatimisen aikataulusta ja ajankohdasta, johon mennessä hyväksytty yhteistyösopimus on toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle. 
Mitä edellä tässä pykälässä hyvinvointialueesta säädetään, sovelletaan myös HUS-yhtymään siltä osin kuin se järjestää terveydenhuoltoa. HUS-yhtymässä yhteistyösopimuksen hyväksyy sen ylin päättävä toimielin. Helsingin kaupungissa yhteistyösopimuksen hyväksyy sen Valiokunta ehdottaa sisältöä muutettavaksi valtuusto Muutosehdotus päättyy
38 § 
Valtioneuvoston toimivalta päättää hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksesta 
Valtioneuvosto voi päättää hyvinvointialueiden yhteistyösopimuksesta ja sen sisällöstä, siltä osin kuin: 
1) hyvinvointialueet eivät pääse sopimukseen yhteistyösopimuksen sisällöstä; 
2) yhteistyösopimuksessa ei ole sovittu 36 §:n 3 momentissa tarkoitetuista asioista siten, että se turvaisi hyvinvointialueiden lakisääteisten tehtävien toteutumisen; tai 
3) yhteistyösopimuksessa ei ole sovittu 36 §:n 3 momentissa tarkoitetuista asioista siten, että se turvaisi sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuden. 
Valtioneuvoston päätös valmistellaan sosiaali- ja terveysministeriössä. Valmistelun yhteydessä ministeriön on kuultava niitä hyvinvointialueita, joita päätös koskee. 
Valtioneuvoston päätös hyvinvointialueiden yhteisty