Päivärahaleikkaus kohdistuu kohtuuttomasti keskituloisiin palkansaajiin

Hallituksen esittämät leikkaukset merkitsevät sairaus-, kuntoutus- ja vanhempainpäivärahan merkittävää heikennystä. Esitykseen ei ole sisällytetty yksityiskohtaisempia vaikutusarvioita palkansaajiin eri ansio- ja päivärahatasoilla. Asiantuntijakuulemisten yhteydessä valiokunta on kuitenkin saanut selvityksen, jonka mukaan leikkauksen maksajiksi joutuvat 30 000—56 000 euroa vuodessa ansaitsevat, kun korvausprosenttien ns. taitekohta siirtyy alhaisemmalle tulotasolle. Erityisesti kärsijöiksi joutuvat keskituloiset (n. 3 000 e/kk ansaitsevat) palkansaajat. Tällä ansiotasolla sairaus- ja kuntoutuspäivärahojen menetys olisi peräti 9—10 %. Ylärajan jälkeen euromääräinen muutos on sama (10,76 euroa/pv), eli eniten ansaitsevat palkansaajat kärsivät leikkauksesta suhteellisesti vähiten; korkeimmissa päivärahoissa leikkaus jäisi 5 prosenttiin. Etuusleikkaukset kohdentuvat myös sellaisille työnantajille, jotka maksavat palkkaa sairaus- tai kuntoutusajalta. Valmistelussa olisi ehdottomasti tullut huomioida erilaisia malleja, jotka kohdentuvat tasapuolisemmin eri ansiotasoille. On myös todettava, että Kelan työtulovakuutuksen kautta toimeenpantavien etuusleikkauksien vaikutukset valtiontalouden säästöihin ovat olemattomat.  

Kuntoutuksen kannustavuus heikkenee

Yksi viime vuosien keskeinen tavoite yhteiskunnassa on ollut työurien pidentäminen. Kuntoutuksen ensisijaisuuden korostaminen ja kuntoutuksen kannustavuuden parantaminen ovat tärkeitä keinoja työurien pidentämiseksi. Kuitenkin hallitus esityksellään heikentää kuntoutuksen kannustavuutta niin, että työkyvyttömyyseläke saattaa nousta taloudellisesti kiinnostavammaksi vaihtoehdoksi. Tämä ei ole tarkoituksenmukaista sosiaalipolitiikkaa. Kuntoutuksella on merkittävä rooli vajaakuntoisten työelämässä pysymisen ja työelämään palaamisen tukena. Säästöjen kohdentaminen esitetyllä tavalla kuntoutusrahaan heikentää kuntoutuksen houkuttelevuutta ja on selkeässä ristiriidassa työurien pidentämistavoitteen kanssa.  

Hallitus leikkaa naisilta ja lisää äitien hoivavastuuta

Vanhempainpäivärahan leikkaus kohdistuu pääosin naisiin, koska vain noin 3—4 % isistä käyttää vanhempainrahakautta. Korotetun vanhempainpäivärahan leikkaus on tasa-arvonäkökulmasta ongelmallinen. Kannusteet isän hoitovastuun lisäämiseksi ovat tärkeitä, jotta perheissä voidaan jakaa hoitovastuuta lapsen edun mukaisesti ja perheen talouden kannalta järkevästi. Parempi korvaustaso isälle on tutkitusti yksi parhaita keinoja lisätä isien osuutta perhevapaiden käytöstä. Näin on voitu parantaa työelämän tasa-arvoa ja naisten työmarkkina-asemaa. Isien lisääntyvä osuus perhevapaista myös vähentää äitien työnantajille kertyviä kustannuksia. Korotetun isyysrahan yksi tavoite on ollut kannustaa isien työnantajia maksamaan palkkaa isän perhevapaan ajalta ja parantaa työnantajan saamaa korvaustasoa. Kannusteiden pienentäminen tulee vähentämään isien isyysrahakauden käyttöä ja siirtämään lasten hoitovastuuta entisestään äideille.  

Hallituksen toimet työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi eivät vakuuta

Hallituksen toimet työn ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi ovat muutenkin jääneet lähinnä puheen tasolle. Etenkin varhaiskasvatukseen kohdistuvat leikkaukset heikentävät perheiden arjen järjestämistä monella tavalla ja heikentävät myös työllisyyttä. Elokuussa voimaan tulevat päivähoitomaksujen korotukset tulevat entisestään vähentämään työn vastaanottamisen kannustavuutta. On myös erikoinen arvovalinta, että samalla kun hallitus leikkaa palkansaajien vanhempainpäivärahoja, se on ilmoittanut ottavansa käyttöön 2 500 euron kertakorvauksen äidin työnantajille osana ns. pakkolakipakettia. Tasasuuruinen kertakorvaus ei kannusta perhevapaiden tasaisempaan jakamiseen perheiden sisällä eikä edistä heikommin ansaitsevien naisten palkkatasa-arvoa. Mikäli rahoituksen kanavana käytetään työtulovakuutusta, on syytä huomioida työtulovakuutukseen lähivuosille kohdistuvat merkittävät rahoituspaineet, koska samassa pakkolakipaketissa on esitetty peräti 1,72 prosenttiyksikön alennusta yksityisten työnantajien työtulovakuutuksen maksuun (nyt 2,08 %). Lisäksi pakkolakipaketin toimet, esim. vuosilomien leikkaaminen ja sairaudesta sakottaminen, tulevat heikentämään etenkin naisvaltaisten alojen työoloja ja näin myös työnteon houkuttelevuutta. 

Hallitus sivuttaa kolmikannan toistuvasti

Esityksen valmistelu on tehty poikkeavasti, sillä yleensä työnantajien ja -tekijöiden yhteisesti rahoittamien ansiopäivärahojen muutoksista päätetään kolmikannassa. Nyt työmarkkinajärjestöt kutsuttiin kesken valmistelun kuulemaan tehdyt päätökset, ilman että niiden keskeiseen sisältöön olisi ollut mahdollisuutta vaikuttaa. On valitettavaa, että hallitus ei arvosta työmarkkinajärjestöjen perinteistä roolia ansiosidonnaisen sosiaaliturvan asiantuntijoina ja neuvotteluosapuolina. Aiemmin kolmikannassa on pystytty hyvässä yhteistyössä valmistelemaan vaikeitakin asioita, joihin eri osapuolet ovat voineet sitoutua. Kolmikantavalmistelussa pystytään arvioimaan vaikutuksia tasapuolisesti palkansaajille ja vakuutetuille, työpaikoille ja työnantajille sekä yhteiskunnalle ja kansantaloudelle. Konsensuspolitiikka edistää yhteiskuntarauhaa, vakautta ja sosiaalista koheesiota, jotka edistävät myös kilpailukykyä ja Suomen kiinnostavuutta sijoituskohteena.  

Lopuksi

Kannatamme esitystä työedellytysvaatimuksen muutokseksi. Se on oikeudenmukainen ja auttaa pienen väliinputoajaryhmän taloudellista tilannetta.