Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää kuntien ja kuntayhtymien eräiden oikeustoimien väliaikaisesta rajoittamista sosiaali- ja terveydenhuollossa annettuun lakiin (548/2016, jäljempänä rajoituslaki) ehdotettuja täsmennyksiä perusteltuina ja toteaa, että tarve väliaikaisen rajoituslain voimassaololle on edelleen olemassa, koska sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksen valmistelu on kesken. 

Vaikka julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusinvestointeihin liittyvä poikkeuslupamenettely on jossain määrin lisännyt hallinnollista taakkaa, on lupamenettely valiokunnan saaman selvityksen mukaan toiminut hyvin ja sillä on ollut positiivinen vaikutus sosiaali- ja terveydenhuollon investointien suunnitteluun. Näin ollen siitä saatu hyöty on suurempi kuin siitä aiheutuva hallinnollinen taakka. Valiokunta toteaa, että poikkeusluvan sujuvaan ja joutuisaan käsittelyyn on edelleen syytä kiinnittää huomiota. Valiokunta nostaa esiin kuntien huolen siitä, että rajoituslaki voi aiheuttaa tilavuokrauksen ja kiinteistönhallinnan ongelmia sekä lisäkustannuksia julkiselle sektorille.  

Ehdotetut 4 §:n täsmennykset siitä, että kunnan tai kuntayhtymän yksin tai yhdessä omistaman yhtiön kautta toteutettava rakennusinvestointi rinnastettaisiin lupamenettelyssä kunnan tai kuntayhtymän toteuttamaan investointiin, selkeyttävät valiokunnan näkemyksen mukaan rajoituslain sääntelyä. Kunnilla ja kuntayhtymillä olisi muutoin mahdollisuus kiertää rajoituslakia tekemällä rajoituksen kohteena olevat investoinnit yhtiön kautta. Näin ollen ehdotetut 4 §:n täsmennykset ovat valiokunnan näkemyksen mukaan sopusoinnussa lain tarkoituksen kanssa. 

Esityksen mukaan 6 §:ää täsmennetään siten, että kunta, kuntayhtymä taikka niiden omistama yhtiö vastaa lainvastaisen sopimuksen mitättömyydestä johtuvista kustannuksista ja muista seuraamuksista, jos ne eivät ole hakeneet poikkeuslupaa tai ovat menetelleet poikkeusluvan vastaisesti. Valiokunnan näkemyksen mukaan ehdotettu 6 §:n täsmennys selkeyttää vastuita investointeja koskevien oikeustoimien mahdollisen mitättömyyden varalta. Sääntelyn täsmentämisellä turvataan rahoittajien luottamusta siihen, että mahdollisesti mitättömäksi käyvän investoinnin kustannukset eivät jää rahoittajien maksettaviksi, mikäli kunta, kuntayhtymä tai niiden omistama yhtiö on menetellyt poikkeuslupamenettelyn suhteen rajoituslain vastaisesti. Ehdotettu muutos on valiokunnan näkemyksen mukaan tarpeellinen, jotta rahoittajat eivät näistä syistä vetäytyisi sosiaali- ja terveydenhuollon rakennusinvestointien rahoittamisesta. Kunnilla, kuntayhtymillä tai niiden omistamilla yhtiöillä on paras tieto hankkeistaan, ja jos mitättömyydestä johtuvat seuraamukset aiheutuisivat niiden toiminnasta, tulee vastuu valiokunnan näkemyksen mukaan olla tällöin kyseisillä toimijoilla. 

Valiokunta toteaa, että ehdotetulla 6 §:n muutoksella on tarkoitus ottaa kantaa nimenomaisesti siihen, mikä taho on vastuullinen tilanteissa, joissa ei ole haettu lain tarkoittamaa poikkeuslupaa rakennuksien investointeihin tai on menetelty poikkeusluvan vastaisesti. Sen sijaan hallituksen esityksessä ehdotettu täsmennys ei määritä sitä, mikä taho on mahdollisessa korvausvastuussa muissa tilanteissa, joissa oikeustoimiin on ryhdytty rajoituslain vastaisesti.