Valiokunnan mietintö

Valiokunta pitää erittäin myönteisenä, että hallitus esittää työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaamista työnantajien kesken. Esityksen mukaan äitiyslomalle jäävän työntekijän työnantajalle maksetaan lakiehdotuksessa määriteltyjen, työsuhteeseen ja palkanmaksuun liittyvien edellytysten täyttyessä 2 500 euron suuruinen kertakorvaus.  

Valiokunta korostaa, että uudistuksen tavoitteena on ennen kaikkea tasata vanhemmuudesta työnantajille koituvaa maksurasitusta mies- ja naisvaltaisten alojen työnantajien kesken ja siten osaltaan tukea Suomen kilpailukykyä edistämällä naisvaltaisten yritysten työllistämistä ja kasvua. Tällä uudistuksella ei tavoitella vanhempainvapaiden tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken, mitä tavoitetta valiokunnan näkemyksen mukaan on välttämättömänä muulla lainsäädännöllä edistää naisten tasavertaisten työllistymisedellytysten parantamiseksi.  

Työnantajalle aiheutuu vanhemmuudesta kustannuksia joko lakiin tai työ- tai virkaehtosopimuksiin perustuen. Suurin osa syntyvistä kustannuksista ovat työ- tai virkaehtosopimuksiin pohjautuvia. Työnantajien velvoitteet ovat syntyneet eri neuvottelukierroksilla osana palkkaratkaisuja. Tästä syystä on katsottu perustelluksi korvata työnantajille ainoastaan lakisääteisistä velvoitteista aiheutuvia kuluja. Tällainen on vanhempainpäivärahakaudelta kertyvä vuosilomapalkka sivukuluineen, joka korvataan työnantajille täysimääräisesti. Tätä lakisääteistä vuosilomakarttumaa perhevapaan ajalta on kuluvana vuonna lyhennetty kuuteen kuukauteen, mikä jatkossa pienentää työnantajien saamaa korvausta. Useiden työ- tai virkaehtosopimusten mukaan vuosiloman kertyminen vanhempainvapaan aikana jatkuu pidempään. 

Äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan ajalta työnantajat maksavat alakohtaisissa työ- tai virkaehtosopimuksissa sovitun ajan palkkaa. Palkanmaksun ajalta työnantajalle maksetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta vapaalle jääneen työntekijän ansioihin perustuva äitiys-, isyys- tai vanhempainraha. Nämä korvaavat keskimäärin 70 % palkasta. Äitiyspäiväraha maksetaan kuitenkin kolmen ensimmäisen kuukauden ajalta korotettuna ja sen suuruus on 90 % palkasta, jolloin työnantajan osuudeksi jää 10 %. Valtaosalla aloista palkallinen aika on kuitenkin sovittu 72 päivän mittaiseksi, jolloin korvausaste ylittävältä osalta jää 70 %:iin.  

Vuosiloman ajalta kertyvän lomarahan maksu perustuu työ- ja virkaehtosopimuksiin, eikä se ole käytössä kaikilla aloilla. Perhevapaan ajalta kertyvää lomarahaa ei näin korvata työnantajille sen työehtosopimusperusteisuuden vuoksi. 

Työnantajien vastuulle jää edellä kuvatun palkan osan sekä lomarahan lisäksi äitiydestä aiheutuvia kustannuksia erityisesti raskaudesta johtuvien sairauslomien sekä sairaan lapsen hoitovapaan ajalta. Samoin työnantajalle aiheutuu epäsuoria kustannuksia uuden työntekijän tai sijaisen rekrytoinnista ja perehdyttämisestä. 

Eri alojen työnantajille työntekijän äitiydestä koituva maksurasitus on eri suuruinen riippuen alan virka- tai työehtosopimuksista. Korvaukselle ei siten ole helposti määriteltävissä juuri oikeaa summaa. Esityksessä on päädytty 2 500 euron suuruiseen kertakorvaukseen, jolla on tarkoitus kompensoida työntekijän raskauden aikaisista sairauslomista, äitiysloman aikaisista lomarahoista sekä sairaan lapsen hoitovapaan palkkakustannuksista työnantajille aiheutuvia kustannuksia. Näistä lomarahojen maksuvelvoite tai sairaan lapsen hoidon ajalta maksettava palkka ei välttämättä kohdistu samalle työnantajalle kuin maksettava korvaus, jos äidin työsuhde ei vanhempainvapaan jälkeen jatku saman työnantajan palveluksessa. Valiokunta pitää kuitenkin tarkoituksenmukaisena, että tuki liitetään juuri äitiysloman alkamiseen, jolloin työnantajalle jo aiheutuu kustannuksia muun muassa uuden työntekijän rekrytoinnista ja perehdyttämisestä.  

Valiokunta katsoo, että tuen merkitys on erityisen suuri palvelualoilla toimiville pienyrittäjille, jotka työllistävät paljon synnytysikäisiä naisia ja joille maksurasite äitiyden kustannuksista kohdentuu miesvaltaisia aloja enemmän. Tuen olemassaololla voi olla ratkaiseva merkitys silloin, kun työnantaja harkitsee uuden työntekijän palkkaamista. 

Uudistuksella pyritään perustelujen mukaan tukemaan pysyvien ja jatkuvien työsuhteiden syntymistä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa lausunnossaan, että paluu saman työnantajan palvelukseen korvauksen saamisen edellytyksenä edistäisi ehdotettua paremmin naisten pysyvien ja jatkuvien työsuhteiden syntymistä. Valiokunta tuo esiin myös sen, että osa-aikaista työtä tekevien naisten työnantajat eivät tule saamaan korvausta, koska lakia sovelletaan vain niihin työntekijöihin, joiden työaika on vähintään 80 % alalla noudatettavasta kokoaikaisesta työajasta. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo, että nuorten naisten määräaikaisiin ja osa-aikaisiin työsuhteisiin liittyvät huolet ovat aiheellisia. Valiokunta pitää kuitenkin merkittävänä, että lakiehdotuksen puutteista huolimatta uudistuksella nyt edetään mies- ja naisvaltaisten alojen työnantajille perhevapaista koituvien kustannusten tasaamisessa. 

Esityksessä on arvioitu, että korvausta tulisi vuosittain saamaan noin 30 000 työnantajaa. Perhevapaista työnantajille maksettavan korvauksen kustannus olisi näin 75 miljoonaa euroa. Uudistus rahoitetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta. Työtulovakuutuksesta työnantajat rahoittavat kaksi kolmasosaa, työntekijät vajaan kolmanneksen ja valtio noin viisi prosenttia. Tämän esityksen vaatiman lisärahoituksen maksavat pelkästään työnantajat. Vuonna 2017 uudistus nostaa työnantajan sairausvakuutusmaksua 0,06 prosenttiyksikköä ja vuodesta 2018 alkaen 0,1 prosenttiyksikköä.  

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että esityksellä luodaan sairausvakuutuksen rahoitukseen uusi elementti, joka vastoin järjestelmän yksinkertaistamisen tavoitetta entisestään monimutkaistaa rahoitusjärjestelmää. Samoin vanhemmuudesta aiheutuvista perhevapaakustannuksista maksettava korvaus on uusi etuus sairausvakuutusjärjestelmässä. Korvauksen hakemiseen ja maksamiseen liittyvät käytännöt onkin toimeenpanossa syytä tehdä mahdollisimman yksinkertaisiksi. 

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota myös yksinyrittäjien tilanteeseen. Tilastokeskuksen mukaan tällä hetkellä yksinyrittäjinä toimivia naisia on noin 70 000. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta tuo esiin, ettei yksinyrittäjällä ole palkattua työntekijää eikä hän ole yrittäjänä oikeutettu kertakorvaukseen oman vanhempainvapaansa perusteella, vaikka osallistuu järjestelmän rahoittamiseen. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, ettei yksinyrittäjä osallistu järjestelmän rahoittamiseen, koska hän ei toimi työnantajana. Kuten edellä on todettu, järjestelmä rahoitetaan korottamalla työnantajan sairausvakuutusmaksua, jonka suuruus määräytyy maksetun palkkasumman perusteella. Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää tärkeänä, että jatkossa etsitään ratkaisuja, jotka parantavat yksinyrittäjien mahdollisuuksia pitää perhevapaita. 

Suomessa vanhempainvapaita käyttävät edelleen valtaosin naiset. Vaikka isyysvapaan käyttö on lisääntynyt, vanhempainvapaita käyttävien isien osuus on edelleen varsin pieni. Tämä tosiasia vaikuttaa hyvin vahvasti paitsi naisten työllisyyteen myös perheiden arkeen. Perhevapaiden tasaisempi jakautuminen miesten ja naisten kesken parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla. Samalla se vahvistaisi isän osallistumista lapsen hoitoon ja kasvatukseen jo varhaislapsuudessa. Valiokunnan mielestä on hyvä arvioida perhevapaajärjestelmän uudistamistarpeita.