Laki sosiaalihuollon ammattihenkilöistä (
817/2015) hyväksyttiin eduskunnassa viime vaalikauden lopulla, ja se on tullut voimaan 1.3.2016. Esityksessä ehdotettu vuonna 2005 säädetyn sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (kelpoisuuslain) kumoaminen on välttämätöntä uuden korvaavan ammattihenkilöitä sääntelevän yleislain tultua voimaan.
Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetulla lailla on luotu perusteet keskeisten sosiaalihuollon ammattien laillistamiselle, rekisteröinnille ja valvonnalle. Uuden lain voimaantulon myötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä koskeva sääntely yhdenmukaistuu. Tehtäväkohtaisista kelpoisuusvaatimuksista siirrytään ammatinharjoittamisoikeuden myöntämiseen ja nimikesuojaan.
Valiokunta toteaa, että henkilöstön ammattipätevyyksiä koskevan lainsäädännön ensisijaisena tavoitteena tulee olla asiakkaiden palvelutarpeisiin vastaaminen sekä koulutetun henkilöstön osaamisen täysimääräinen hyödyntäminen. Kumottava sosiaalihuollon kelpoisuuslaki, jossa määriteltiin tehtävänimikkeet ja kelpoisuudet, ei ole edistänyt riittävästi sosiaalihuollon tehtävärakenteiden ja työnjaon uudistamista. Hyväksyessään uuden lain valiokunta katsoi sen antavan joustavuutta ja mahdollistavan nykyistä paremmin tehtävärakenteen ja työnjaon uudistamisen, kun lailla ei enää määritellä tehtävänimikkeitä niihin liittyvine kelpoisuuksineen (
StVM 52/2014 vp). Valiokunta piti myös tärkeänä, että sosiaali- ja terveydenhuollon integraation syventyessä sosiaalihuollon ammattihenkilölakia ja terveydenhuollon ammattihenkilölakia edelleen yhdenmukaistetaan ja myöhemmin yhdistetään ne yhdeksi sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilölaiksi. Näin turvataan palvelujen laatua, ammattihenkilöiden yhdenvertaisuutta sekä erilaisten asiakkaiden ja asiakasryhmien oikeuksia.
Vanhan lain kumoamisen johdosta sosiaaliasiamiehen kelpoisuutta koskeva säännös siirretään sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin ja lastenvalvojan kelpoisuutta ja sosiaalihuollon johtamista koskeva säännös sosiaalihuoltolakiin. Muuten muutosehdotukset erityislakeihin ovat pääasiassa teknisiä viittaussäännösten muutoksia uuteen sosiaalihuollon ammattihenkilölakiin kelpoisuuslain sijasta. Valiokunta huomauttaa, ettei nyt hyväksyttävillä muutoksilla ole tarkoitettu rajattavaksi eri ammattiryhmien ammatinharjoittamisoikeuksia. Vanhan lain kumoamisen johdosta muutettava sosiaalihuoltolain 36 § ei käytännössä kapeuta tai rajaa palvelutarpeen arvioinnista vastaavien sosiaalihuollon ammattihenkilöiden joukkoa nykyisestä. Myös ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 15 §:ään lisättävä viittaus ammattihenkilölain 3 §:ään tarkoittaa käytännössä samoja ammattiryhmiä kuin vanha kelpoisuuslakikin.
Sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain 12 §:n 1 momentissa säädetään oikeudesta toimia tilapäisesti sosiaalityöntekijän ammatissa. Hallitusohjelmaan sisältyvässä Kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentäminen -toimenpideohjelmassa yhtenä kohtana on mainitun säännöksen väljentäminen.
Tarve 12 §:n väljentämiseen liittyy erityisesti sosiaalityöntekijöiden sijaisten sekä palveluiden saatavuuden turvaamiseen. Hallituksen esitykseen ei sisälly ehdotusta kyseisen lainkohdan muuttamisesta, koska esityksen perustelujen mukaan asia tullaan ratkaisemaan toimenpideohjelman toimeenpanon yhteydessä. Valiokunta kiirehtii toimenpideohjelman täytäntöönpanoa.
