Päivärahaetuuksien määrän muutokset

Hallituksen esitys leikata sairauspäivärahaa, osasairauspäivärahaa ja Kansaneläkelaitoksen myöntämää kuntoutusrahaa perustuu vuosia 2017—2020 koskevaan julkisen talouden suunnitelmaan. Leikkaukset ehdotetaan toteutettavan päivärahojen määräytymissäännöstä muuttamalla siten, että vuositulon ylemmästä 56 443 euron taitekohdasta luovutaan ja päivärahan määrä on 20 prosenttia vuositulon kolmassadasosasta siltä osin kuin vuosityötulo ylittää 30 000 euroa. Päivärahojen leikkausten säästövaikutusten arvioidaan olevan 25 milj. euroa vuositasolla ja 18 milj. euroa vuonna 2017. Säästövaikutus kohdistuu sairausvakuutuksen työtulovakuutuksen vakuutusmaksuilla rahoitettavaan osuuteen, joten säästöt eivät vaikuta valtion menoihin. Sekä työnantajan sairausvakuutusmaksun että palkansaajien ja yrittäjien päivärahamaksun arvioidaan kummankin alentuvan 0,01 prosenttiyksikköä.  

Valiokunta toteaa, että vaikka ehdotettu muutos on säästötoimenpide, se on tehty siten, ettei sillä ole vaikutusta pienituloisten taloudelliseen asemaan. Leikkaus pienentää päivärahan määrää 2 500 euron kuukausituloista alkaen, ja keskituloisilla leikkaus on prosentuaalisesti selvästi pienempi kuin suurituloisilla. Valiokunta tunnistaa päivärahojen leikkaamisesta aiheutuvat haitat ja kiinnittää huomiota siihen, että päivärahojen tasoa leikattiin edellisen kerran vuoden 2016 alussa. Tuolloin valiokunta ilmaisi huolensa sairaus- ja kuntoutuspäivärahojen alentamisen kielteisistä vaikutuksista (StVM 18/2015 vp). Kuntoutuspäivärahojen leikkaaminen voi vähentää työelämään tähtäävään ammatilliseen kuntoutukseen hakeutumista. Sairauspäivärahan tason alentaminen voi johtaa myös siihen, että työkyvyttömyyseläkkeelle hakeutumisesta tulee monelle sairastuneelle ensisijainen vaihtoehto työelämässä jatkamisen sijaan. 

Kokonaisuuden kannalta arvioiden valiokunta ei pidä toivottavana kehitystä, joka johtaa vakuutusperiaatteen murentumiseen ansiosidonnaisessa sosiaalivakuutuksessa. Koko järjestelmää uhkaa legitimiteettiongelma, jos kehitys, jossa leikkaukset toistuvasti kohdistuvat ylempiin tuloluokkiin, mutta maksut ovat ansioihin sidottuja ja etuudet liukuvat kohti tasakorvausperiaatetta, jatkuu. On myös huomattava, että jos sosiaalivakuutus ei kata kansalaisille riittävää turvaa, voi tulla tarve täydentää sitä yksityisellä vakuutuksella.  

Kuntoutusrahaa koskevat muut muutokset

Ehdotettujen leikkausten lisäksi hallituksen esitykseen sisältyy kuntoutukseen ja sen myötä työelämään kiinnittymiseen kannustavia lisäpanostuksia. Nuoren kuntoutusrahan ja ammatillisessa kuntoutuksessa olevan kuntoutusrahan vähimmäismäärä ehdotetaan korotettavaksi takuueläkkeen tasolle. Valiokunnan saamassa selvityksessä todetaan, että tämänhetkisten laskelmien mukaan korotettavien kuntoutusrahojen vähimmäismäärä vuonna 2017 on 30,41 euroa/päivä ja muiden sairauspäivärahan vähimmäismäärän mukaan määräytyvien kuntoutusrahojen määrä 23,73 euroa/päivä. Muutoksen tarkoituksena on parantaa nuorten ja työelämään kiinnittymättömien hakeutumista ja osallistumista työelämään tähtääviin aktiivisiin toimenpiteisiin eläkkeelle hakeutumisen sijaan. Uudistus lisää kuntoutusrahamenoja vuositasolla noin 13 miljoonaa euroa. Menolisäys kohdistuu valtion rahoitusosuuteen kuntoutusrahamenoista.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että ammatillisen kuntoutuksen päätökseen perustuvaa kuntoutusrahaa voidaan laissa säädetyin edellytyksin myöntää yleissivistävän perusopetuksen ajalle. Alle 20-vuotiaille tämä on mahdollista jo nyt voimassa olevan lainsäädännön nojalla. Ehdotetun uudistuksen tarkoitus on kannustaa aktiivisiin tukitoimiin ilman ammatillista tutkintoa olevat yli 20-vuotiaat henkilöt, joilla on sairaudesta tai vammasta johtuva riski syrjäytyä työelämästä ja jotka riittävillä tukitoimilla voivat suorittaa ammatillisen tutkinnon ja päästä työelämään. Ehdotukseen sisältyy myös Kansaneläkelaitokselle säädettävä velvollisuus selvittää nuoren kuntoutusrahan yhteydessä hakijan oikeus opiskelun kannalta tarpeellisten koulutarvikekustannusten ja matkakustannusten korvaukseen. Näiden etuuksien määrästä ja myöntämisen edellytyksistä säädetään laissa Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista.  

Valiokunta pitää hyvinä nuorten työelämään siirtymisen kannustavuutta parantavia toimenpiteitä. Opiskelun tukeminen kuntoutuksena kohdistuu vajaakuntoisiin nuoriin, jotka ilman erityisiä kannusteita voivat jäädä työelämän ulkopuolelle. Valiokunta kiinnittää kuitenkin huomiota eri järjestelmistä myönnettävien opintososiaalisten tukien erilaisuuteen. Kuntoutuksena opintojaan suorittavien tuki kattaa päivärahan lisäksi tietyin edellytyksin koulutarvikekustannusten ja matkakustannusten korvaamisen, mikä poikkeaa yleisestä opintotukijärjestelmästä. Valiokunta toteaa, että tämä on hyväksyttävää positiivista erityiskohtelua verrattuna muihin opiskelijoihin, mutta kiinnittää kuitenkin huomiota opiskelijoiden erilaiseen asemaan opintososiaalisten etuuksien suhteen. Uudistuksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta myös opiskelijoiden yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta on seurattava. 

Julkisen terveydenhuollon tiloissa annetun yksityisen hoidon rahoitus

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että säännöksen, jolla mahdollistetaan sairaanhoitokorvauksen maksaminen julkisissa tiloissa annetusta yksityisen terveydenhuollon palvelusta, voimassaoloa jatketaan. Sairausvakuutuslain 3 §:ään ehdotetaan lisättäväksi 4 momentti, joka on sisällöltään osittain sama kuin vuoden 2016 loppuun saakka voimassa oleva vastaava säännös. Sen mukaan osakeyhtiötä, jonka enemmistöomistajana on kunta tai kuntayhtymä, pidetään säännöksen tarkoittamana yksityisenä terveydenhuollon palvelujen antajana, jos muun kuin kunnan tai kuntayhtymän omistusosuus on vähintään 25 prosenttia.  

Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että lakiin lisätään säännös, jonka perusteella vaatimusta omistusosuudesta ei sovelleta kuntalain (410/2015) 126 §:n 1 momentissa säädetyn yhtiöittämisvelvollisuuden vuoksi yhtiöitetyssä toiminnassa. Valiokunta pitää tätä perusteltuna. Valiokunta huomauttaa, että kuntalain 126 §:n 1 momenttiin liittyy kuntalain 150 §:n 2 momentin siirtymäsäännös, jonka mukaan siirtymäaika työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämiseksi päättyy 31.12.2016. Siirtymäaikaa ehdotetaan jatkettavan vuoden 2018 loppuun saakka, mitä koskeva hallituksen esitys on eduskunnan käsiteltävänä (HE 212/2016 vp). Nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ei ole yksiselitteisesti selvitetty siirtymäsäännöksen vaikutusta ehdotettavaan 3 §:n 4 momenttiin. Epäselväksi jää, kuuluvatko siirtymäaikana tehdyt yhtiöittämiset sen soveltamisalaan. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta selventää, että kuntalain 150 §:n 2 momentti on yksinomaan siirtymäaikaa koskeva säännös, joka tarkoittaa, että kunnat toteuttavat sen aikana kuntalain 126 §:n 1 momentin tarkoittamat yhtiöittämiset. Siten siirtymäsäännöksen tarkoittamana siirtymäaikana yhtiöitetyissä yhtiöissä ei edellytetä muun kuin kunnan tai kuntayhtymän omistusosuutta. Kunnallisen osakeyhtiön asiakkaat saavat näin ollen sairaanhoitokorvauksen siirtymäaikana riippumatta siitä, onko yhtiössä yksityistä omistusosuutta.