Valiokunnan mietintö
StVM
36
2016 vp
Sosiaali- ja terveysvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydenhuoltolain muuttamisesta
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi terveydenhuoltolain muuttamisesta (HE 213/2016 vp): Asia on saapunut sosiaali- ja terveysvaliokuntaan mietinnön antamista varten. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
ylilääkäri
Teppo
Heikkilä
sosiaali- ja terveysministeriö
opetusneuvos
Johanna
Moisio
opetus- ja kulttuuriministeriö
professori
Taina
Autti
Helsingin yliopisto
johtajaylilääkäri
Kari-Matti
Hiltunen
Pirkanmaan sairaanhoitopiiri
hallintoylilääkäri
Päivi
Koivuranta-Vaara
Suomen Kuntaliitto
varatoiminnanjohtaja
Hannu
Halila
Suomen Lääkäriliitto ry.
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi valtion koulutuskorvauksen maksamista koskevia säännöksiä siten, että valtion korvausta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukseen maksettaisiin jatkossa myös yliopistoille.  
Esitys liittyy valtion vuoden 2017 täydentävään talousarvioesitykseen ja on tarkoitettu käsiteltäväksi sen yhteydessä.  
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2017. 
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Ehdotetun 59 a §:n mukaan erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta järjestävälle yliopistolle korvataan valtion varoista erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta aiheutuvia kustannuksia. Korvaus perustuu koulutuksen suorittaneiden lääkärien ja hammaslääkärien lukumäärään ja koulutuksesta määrättyyn korvaukseen. Yliopistojen tehtävänä on erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen käytännön toteuttamiseen sekä koulutuksen sisältöön ja laatuun liittyvät kysymykset. Rahoituksen muutos parantaa yliopistojen mahdollisuuksia ohjata ja kehittää lääkärien ja hammaslääkärien erikoistumiskoulutuksen kokonaisuutta. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.  
Erikoistumiskoulutuksen opiskelijavalintojen ja uravalinnan ohjauksen kehittämisellä, laatu- ja seurantajärjestelmän käyttöönotolla, erikoistujien osaamisen arvioinnilla ja erikoistujien niin sanottujen koulutusväylien valmistelulla on esityksen mukaan mahdollista lyhentää pitkiä koulutusaikoja ja parantaa koulutuksen sisältöä ja laatua sekä epätasapainossa olevaa erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien erikoisalakohtaista ja alueellista jakautumista.  
Koulutuksen kestoa on esityksen perustelujen mukaan mahdollisuus lyhentää nykyisestä noin 8—10 vuodesta lähemmäs tavoiteaikaa, joka on 5—6 vuotta lääkäriksi tai hammaslääkäriksi valmistumisesta. Tavoitteena on saada erikoislääkäreitä ja erikoishammaslääkäreitä nopeammin työelämään tilanteessa, jossa eläköityminen lisää uhkaa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäripulasta. Valiokunta toteaa tavoiteajan saavuttamisen olevan vaikeaa, mutta pitää valmistumisaikojen lyhentämistä tärkeänä.  
Valiokunta pitää myös palvelujärjestelmän kannalta myönteisenä yliopistojen mahdollisuuksia ohjata erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen erikoisalakohtaista ja alueellista tarveperusteista tasapainoa. Kansalaisten näkökulmasta muutos parantaa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäripalvelujen alueellista saatavuutta.  
Yliopistoille maksettava korvaus tehdään siirtona muista erikoistumiskoulutukseen liittyvistä tutkinto- ja kuukausikorvauksista, jolloin sillä ei ole vaikutusta valtion talousarvioon. Siirto kuitenkin vähentää vastaavasti palvelujärjestelmän saamia koulutuskorvauksia, jolloin palvelujärjestelmä joutuu sopeuttamaan omaa toimintaansa tämän mukaisesti. Samalla palvelujärjestelmän vastuu erikoistumiskoulutuksen järjestämisessä pysyy ennallaan. Valiokunta toteaa, että erikoistuvien lääkärien ja hammaslääkärien työpanos on palvelujärjestelmän kannalta merkittävä. Määrärahan vähentäminen palvelujärjestelmältä voi aiheuttaa ongelmia muun muassa järjestettäessä päivystyksiä, joissa toimiminen on myös erikoistuvien lääkäreiden kannalta erittäin tärkeää.  
Sekä lääkärien että hammaslääkärien erikoistumiskoulutuksen volyymit ovat kasvaneet 2000-luvulla voimakkaasti, minkä vuoksi koulutuskorvaukseen varattua arviomäärärahaa on lisätty valtion talousarviossa. Opiskelijakohtainen korvaus on siten pysynyt pitkään lähes samalla tasolla. Korvaukset ovat kuitenkin laskeneet viime vuosina tehtyjen leikkausten ja koulutusmäärien kasvun yhteisvaikutuksena. 
Yliopistojen oman arvion mukaan koulutuksesta aiheutuvat kustannukset ovat noin 10 000—11 000 euroa/valmistuva erikoislääkäri tai erikoishammaslääkäri. Koulutuskorvauksen kokonaisuus huomioiden tätä ei ole esityksen mukaan nykyisin mahdollista korvata täysimääräisesti. Käytännössä korvaus tulee olemaan arviolta noin puolet yliopistojen arvioimista kustannuksista. Korvauksen suuruuden määräytymistä vuosittain koulutuskorvauksista annettavalla asetuksella voidaan pitää epävarmuustekijänä yliopistojen kannalta, mikä voi vaikeuttaa pitkäjänteistä kehittämistyötä. 
Koulutuskorvausta koskeva sääntely on tarkoitus jatkossa siirtää lakiin sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä. Samassa yhteydessä on tarkoitus uudistaa koko koulutuskorvausjärjestelmä ja laajentaa se koskemaan kaikkia sosiaali- ja terveysalan yliopistotasoisia erikoistumiskoulutuksia. Valiokunta katsoo, että uudistuksessa on tarpeen kiinnittää huomiota koulutuskorvausten riittävään tasoon sekä yliopistojen että palvelujärjestelmän kannalta.  
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Sosiaali- ja terveysvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 213/2016 vp sisältyvän lakiehdotuksen. 
Helsingissä 25.11.2016 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Tuula
Haatainen
sd
jäsen
Outi
Alanko-Kahiluoto
vihr
jäsen
Eeva-Johanna
Eloranta
sd
jäsen
Arja
Juvonen
ps
jäsen
Niilo
Keränen
kesk
jäsen
Anneli
Kiljunen
sd
jäsen
Sanna
Lauslahti
kok
jäsen
Anne
Louhelainen
ps
jäsen
Aino-Kaisa
Pekonen
vas
jäsen
Veronica
Rehn-Kivi
r
jäsen
Vesa-Matti
Saarakkala
ps
jäsen
Annika
Saarikko
kesk
jäsen
Martti
Talja
kesk
varajäsen
Sari
Tanus
kd
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Harri
Sintonen
VASTALAUSE
Perustelut
Hallituksen esityksessä HE 213/2016 vp ehdotetaan muutettavaksi valtion koulutuskorvauksen maksamista koskevia säännöksiä siten, että valtion korvausta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukseen maksettaisiin jatkossa myös yliopistoille. Esityksessä ehdotetaan, että lakiin lisättäisiin koulutuskorvauksen maksamisesta yliopistolle uusi 59 a §, jonka mukaan erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutusta järjestävälle yliopistolle korvattaisiin valtion varoista korvausta erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksesta aiheutuvista kustannuksista. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen korvaus perustuisi koulutuksen suorittaneiden lääkärien ja hammaslääkärien lukumäärään ja koulutuksesta määrättyyn korvaukseen.  
Kyseessä oleva hallituksen esitys on erittäin kannatettava. Pidän myös erittäin tärkeänä erikoislääkärikoulutuksen kehittämistä. Uudistus antaisi nykyistä paremmat mahdollisuudet kehittää ja koordinoida erikoistumiskoulutuksen sisältöä ja laatua sekä ohjata erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutuksen erikoisalakohtaista ja alueellista tasapainoa. Tämän ohella kannatan lähtökohtaisesti valiokunnan tekemää mietintöä, mutta katson, että mietinnön perusteluihin kappaleeseen kaksi sisältyy puutteita erikoistumiskoulutuksen aidon opiskelijavalinnan kehittämisen ja järjestämisen kannalta. Lääkäriliiton lausunnon mukaisesti esitän valiokunnan mietintöön muutoksia. 
Valiokunnan mietinnön kohdassa kaksi todetaan, että "Erikoistumiskoulutuksen opiskelijavalintojen ja uravalinnan ohjauksen kehittämisellä, laatu- ja seurantajärjestelmän käyttöönotolla, erikoistujien osaamisen arvioinnilla ja erikoistujien niin sanottujen koulutusväylien valmistelulla on esityksen mukaan mahdollista lyhentää pitkiä koulutusaikoja ja parantaa koulutuksen sisältöä ja laatua sekä epätasapainossa olevaa erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien erikoisalakohtaista ja alueellista jakautumista." Valiokunnan mietinnön edellä mainitussa kohdassa ei ole riittävästi huomioitu erikoistumisvalintaan osallistuvien henkilöiden yhdenvertaisuuden toteutumista. Samaan erikoistumisalaan hakeutuvilla henkilöillä tulee olla yhdenvertaiset mahdollisuudet pyrkiä erikoistumisalalle. Sen lisäksi, että uudistamisessa pyritään valiokunnan mietinnön mukaisesti löytämään uusia kehittämismahdollisuuksia ja suunnitelmia, tulee myös panostaa näiden todelliseen toteuttamiseen käytännössä. Muutoin ei voida puhua todellisesta uudistamisesta. 
Hallituksen esityksen tavoitteena on myös lyhentää koulutuksen kestoa nykyisestä noin 8—10 vuodesta lähemmäs tavoiteaikaa, joka on 5—6 vuotta lääkäriksi tai hammaslääkäriksi valmistumisesta. Lyhentämisellä pyritään saamaan erikoislääkäreitä ja erikoishammaslääkäreitä nopeammin työelämään tilanteessa, jossa eläköityminen lisää uhkaa erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkäripulasta. Esitetyillä muutosesityksillä on suuri vaikutus myös erikoistuvan henkilön motivaation lisäämisessä, millä taas on keskeinen rooli edellä mainitun tavoitteen toteutumiseen, koulutuksen kestoaikojen lyhentämistä koskien. 
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että valiokunnan mietinnön StVM 36/2016 vp perustelujen 2. kappale muutetaan kuulumaan seuraavasti:  
"Erikoistumiskoulutuksen aidon opiskelijavalinnan kehittämisellä ja järjestämisellä, uravalinnan ohjauksen kehittämisellä, valtakunnallisen erikoistumiskoulutuksen laatu- ja seurantajärjestelmän kehittämisellä ja käyttöönotolla, erikoistujien osaamisen arvioinnilla ja erikoistujien niin sanottujen koulutusväylien valmistelulla on esityksen mukaan mahdollista lyhentää pitkiä koulutusaikoja ja parantaa koulutuksen sisältöä ja laatua sekä epätasapainossa olevaa erikoislääkärien ja erikoishammaslääkärien erikoisalakohtaista ja alueellista jakautumista. Opiskelijavalinnan kehittämisessä ja toteuttamisessa tulee huomioida, että samalle erikoistumisalalle hakeutuvilla henkilöillä on yhdenvertaiset mahdollisuudet pyrkiä kyseessä olevalle erikoistumisalalle.
Helsingissä 25.11.2016
Sari
Tanus
kd
Viimeksi julkaistu 1.2.2017 17:32