Kaupankäynnistä rahoitusvälineillä annettua lakia, Finanssivalvonnasta annettua lakia ja Finanssivalvonnan valvontamaksusta annettua lakia muutettaisiin, jottei kansallinen sääntelymme ole ristiriidassa EU:n suoraan sovellettavan, asetustasoisen sääntelyn kanssa. Tässä yhteydessä raportointipalvelujen tarjoajien valvonta siirretään Finanssivalvonnalta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle.  

Rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä annettua lakia muutettaisiin siten, että laissa huomioitaisiin Euroopan pankkiviranomaiselle keskitettävät rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämiseen liittyvät tehtävät. 

Esityksen tarkoituksena on panna kansallisesti täytäntöön Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tarkistuksen yhteydessä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi eräiden rahoitusmarkkinoita koskevien direktiivien muuttamisesta. Ehdotetut muutokset liittyvät rahoitusvälineiden markkinoita koskevaan direktiiviin sekä rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämistä koskevaan direktiiviin tehtyjen muutosten kansalliseen täytäntöönpanoon. 

Talousvaliokunta puoltaa ehdotetun lainsäädännön hyväksymistä vähäisin teknisluontoisin muutoksin. 

Rahoitusmarkkinoihin kohdistuu kattava sääntely- ja valvontakehys, jonka tarkoituksena on edistää rahoitusvakautta ja suojella rahoituspalvelujen asiakkaita. Taustalla on ollut maailmanlaajuisen finanssikriisin esiin tuoma tarve vahvistaa eurooppalaista sääntelyä ja valvontaa. Tarpeen tunnistamisen johdosta EU:ssa on toteutettu uudistuksia, joilla on muutettu kokonaisvaltaisesti tapaa, joilla rahoitusalaa säännellään ja valvotaan. Nykyisen valvontajärjestelmän muodostavat Euroopan järjestelmäriskikomitea, kolme  Euroopan valvontaviranomaista (pankkiviranomainen EBA, arvopaperimarkkinavirano-mainen ESMA ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen EIOPA), Euroopan valvontaviranomaisten yhteiskomitea sekä kansalliset valvontaviranomaiset. 

Järjestelyn tavoitteena on varmistaa, että finanssialaan sovellettavat säännöt pannaan asianmukaisesti täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa rahoitusvakauden säilyttämiseksi, kuluttajien luottamuksen ja -suojan vahvistamiseksi sekä yhteisen valvontakulttuurin luomiseksi. Kaikilla näillä toimilla pyritään osaltaan vahvistamaan pääomamarkkinoiden yhdentymistä Euroopassa.  

Järjestelmä kattaa mikro- ja makrotason yhdistävän vakauden valvonnan. Mikrotason valvonta kohdistuu rahoituslaitoksiin. Valvonnalla pyritään rajaamaan laitosten mahdollisten vaikeuksien vaikutuksia ja siten suojelemaan niiden asiakkaita. Estämällä yksittäisten rahoituslaitosten kaatuminen pyritään myös ehkäisemään ja lieventämään muihin laitoksiin kohdistuvien häiriöiden ja seurausten leviämisriskiä. Makrotason valvonta taas koskee koko finanssijärjestelmän altistumista yhteisille riskeille. Sen tavoitteena on estää rahoitusvakauden häiriöiden välittyminen reaalitalouteen.  

Maailmanlaajuinen finanssikriisi osoitti, että kriisiä edeltävässä EU:n valvontarakenteessa painotettiin liikaa yksittäisten rahoituslaitosten valvontaa ja liian vähän makrovakausnäkökohtia. Sen vuoksi perustettiin Euroopan järjestelmäriskikomitea ESRB, jolle annettiin vastuu EU:n rahoitusjärjestelmän makrotason vakauden valvonnasta sekä järjestelmäriskien ehkäisemisestä ja lieventämisestä. Mikrotason vakauden valvonnasta vastaavat kaikki kolme sektorivalvojaa (EBA, ESMA ja EIOPA)  

Pankkiunionin perustamisen myötä 2012 sääntely- ja valvontakehykseen lisättiin uusia elementtejä, kuten yhteinen sääntökirja, yhteinen valvontamekanismi (2014) sekä vuonna 2016 toimintansa aloittanut yhteinen kriisinratkaisumekanismi. Vuonna 2019 saatettiin päätökseen valvontajärjestelmän kehyksen uudelleentarkastelu muuttamalla Euroopan valvontaviranomaisten ja järjestelmäriskikomitean perustamisasetuksia.  

Talousvaliokunta on ottanut näihin kantaa aikaisemmassa lausunnossaan TaVL 59/2018 vp — U 62/2017 vp. Muutoksilla pyrittiin vahvistamaan valvontaviranomaisten valtuuksia ja hallintoa sekä parantamaan järjestelmäriskikomitean valvontavalmiuksia ja kykyä ennakoida ja havaita rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä. 

Talousvaliokunta toistaa aikaisemmin lausumansa, jonka mukaan yhtenäinen valvonta edesauttaa myös perinteisen pankkisektorin ulkopuolisen, valtioiden rajat ylittävän rahoituksen välityksen kasvun tuomien uudentyyppisten riskien tunnistamisessa ja rahoitusjärjestelmän haavoittuvuuksien ennalta ehkäisyssä.   

Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan sääntelyn harmonisoinnista huolimatta jäsenvaltioiden viranomaiset lähestyvät hyvin eri tavoin lupa- ja valvontatehtäväänsä. Ne toimijat, joiden toiminta on rajatylittävää, voivat kohdata hyvinkin erilaisia toimilupa- ja ilmoitusvelvollisuuksia, mikä voi johtaa liiketoimintamahdollisuuksien eriytymiseen jäsenvaltioissa. Rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen ja kilpailun avautuminen edellyttävät yhteisten sääntöjen lisäksi soveltamiskäytäntöjen yhtenäisyyttä ja toimijoiden tasapuolista kohtelua. Valvontavallan siirtäminen kansalliselta EU-tasolle on määrätyissä, rajat ylittävien toimijoiden tapauksissa perusteltua, mutta joissain tapauksissa, erityisesti pienten kansallisten toimijoiden kohdalla, valvonta on tarkoituksenmukaista säilyttää kansallisella tasolla. Pienten toimijoiden valvonnan suhteen talousvaliokunta toteaa kuitenkin, että erityisesti digitaalisuuden hyödyntäminen on edistänyt kehitystä, jossa toimijan koko ei välttämättä korreloi sen luomien riskien kanssa.   

Euroopan finanssivalvontajärjestelmän tarkistuksen yhteydessä tarkasteltiin myös EU:n makrovakauden valvonnasta vastaavan Euroopan järjestelmäriskikomitean (ESRB) hallintoa. Osana ESRB-asetuksen muutosta jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus valita ESRB:n hallintoneuvoston äänivaltaiseksi jäseneksi joko kansallisen keskuspankin pääjohtaja tai makrovakausviranomaisen korkean tason edustaja (Finanssivalvonnan johtokunnan puheenjohtaja). Nämä kriteerit johtavat siihen, että Suomen molemmat jäsenet ESRB:n hallintoneuvostossa olisivat Suomen Pankista. Tällä hetkellä Suomen edustajat ESRB:n hallintoneuvostossa ovat Suomen Pankista ja Finanssivalvonnasta. Tiedonkulun ja toiminnan tehokkuuden takaamiseksi on kannatettavaa pitää Suomen edustus ESRB:n hallintoneuvostossa jatkossakin ennallaan, hallituksen esityksen mukaisesti. 

Rahoitusmarkkinoiden integraatio altistaa jäsenvaltioita yhteisille tai yhteisiksi muodostuville häiriöille aikaisempaa enemmän. Yhtenäiselle finanssivalvontakehikolle on selkeä tarve finanssipalveluiden ja -tuotteiden liikkuessa entistä enemmän rajojen yli. Olennaista on, että eurooppalaisen valvontajärjestelmän sisällä säilyy tulkintojen koheesio ja selkeä työnjako keskitetyn ja hajautetun valvonnan välillä.  

Talousvaliokunta tähdentää, että pääomamarkkinoiden kehittymisen ja finanssipalveluiden rajat-ylittävyyden kannalta on tärkeää, että jäsenvaltioiden käytössä oleva kansallinen harkintavalta ei tee tyhjäksi harmonisointipyrkimyksiä. Tässä katsannossa kapea kansallinen liikkumavara on perusteltua.