Esityksen keskeinen sisältö ja tavoitteet.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta ja kumottavaksi voimassa oleva joukkorahoituslaki. Esityksessä ehdotetaan lisäksi muutettavaksi joukko muita lakeja, joilla on yhteys joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen.
EU:n joukkorahoitusasetus ((EU) 2020/1503) on jo voimassa. Vaikka kansallisella lainsäätäjällä on vain vähän liikkumatilaa, kansallista sääntelyä täytyy yhteensovittaa asetuksen kanssa.
Sääntelyn tavoitteena on joukkorahoituspalveluja tarjoavien yhteisöjen toimintaan liittyvien vaatimusten yhtenäistäminen eri jäsenvaltioissa, sisämarkkinoiden toiminnan edistäminen mahdollistamalla joukkorahoituspalvelujen rajat ylittävä tarjoaminen, pienten ja keskisuurten yritysten rahoitusmahdollisuuksien parantaminen ja joukkorahoituskierroksille osallistuvien sijoittajien sijoittajansuojan varmistaminen.
Talousvaliokunta puoltaa ehdotetun sääntelyn hyväksymistä vähäisin teknisin muutoksin.
Toimilupa.
Joukkorahoituspalvelun tarjoaminen edellyttää toimivaltaisen viranomaisen myöntämää toimilupaa. Asetus antaisi mahdollisuuden säätää kansallisesti yksinkertaistetusta toimilupamenettelystä. Hallituksen esityksessä tallaista ei kuitenkaan ehdoteta. Talousvaliokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn kantaan, ettei yksinkertaistetulle toimilupamenettelylle ole perusteita. Tällä hetkellä rekisteröidyt toimijat voivat jättää toimilupahakemuksen EU-asetuksen sallimissa rajoissa siirtymäajan loppupuolella, jolloin niille tarjoutuu mahdollisuus täydentää rekisteröinti siirtymäajan aikana toimiluvaksi.
Finanssivalvonnan on huomioitava rekisteröityneiden joukkorahoituksen välittäjien rekisteröinnin ja jatkuvan valvonnan aikana toimittamat relevantit ja ajantasaiset tiedot, mikä keventää toimilupamenettelyä.
Vahingonkorvaus.
Ehdotetussa sääntelyssä vahingonkorvausvelvollisuutta käsitellään kolmesta näkökulmasta: avaintietoasiakirjaa koskeva vastuu, yleinen joukkorahoituspalvelun tarjoajaa (yhtiönä) koskeva vahingonkorvausvastuu ja joukkorahoituspalvelun tarjoajan johtoa (hallitus ja toimitusjohtaja) koskeva, toiminnan järjestämiseen liittyviin velvoitteisiin rajoittuva vahingonkorvausvastuu.
Talousvaliokunta huomauttaa, että joukkorahoituspalvelun tarjoamiseen liittyvää vahingonkorvausvelvollisuutta tulee arvioida erityisesti joukkorahoitustuotteiden riskillisyyttä silmälläpitäen.
Hallituksen esityksessä on ehdotettu yleistä vahingonkorvausvelvollisuutta joukkorahoituspalvelua tarjoavalle yhtiölle tahallaan tai huolimattomuudesta aiheutetusta vahingosta, jos yhtiön toiminnalla on aiheutettu vahinkoa sen asiakkaalle tai muulle henkilölle EU-asetuksen, sen nojalla annetun alemmantasoisten säännösten tai joukkorahoituspalvelun tarjoamisesta annetun lain vastaisella toiminnalla. Ehdotettu säännös vastaa voimassa olevaa joukkorahoituslakia ja on yhdensuuntainen muiden vastaavien rahoituspalvelujen säännösten kanssa. Velvollisuus laajenee nykytilasta sitä kautta, että asetuksen soveltamisala on voimassa olevassa joukkorahoituslaissa säädettyä huomattavasti laajempi.
Joukkorahoituslain vahingonkorvausta koskevia säännöksiä tulee tarkastella myös siitä näkökulmasta, että kansallista vahingonkorvauslakiamme (412/1974) ei sovelleta sopimussuhteisiin. Ilman sektorisääntelyssä olevaa vahingonkorvausvelvoitetta asiakkaan ja palveluntarjoajan välinen suhde jäisi yleisten sopimusoikeudellisten periaatteiden varaan. Merkityksellistä on myös, että asiakkaalla ei ole tosiasiallista mahdollisuutta vaikuttaa sopimuksensa (vakioituun) sisältöön. Kun palvelu tapahtuu sähköisellä alustalla, sopimus on käytännössä kaikille asiakkaille samansisältöinen.
Kokoavia huomioita.
Ehdotus voimassa olevaa joukkorahoituslakia laajemmasta johdon henkilökohtaisesta vastuusta palaa tavoitteeseen vahvistaa sijoittajansuojaa ja ylläpitää markkinoiden luottamusta. Käännetty todistustaakka on perusteltu, koska hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan on helpompi osoittaa toimineensa säännöksen edellyttämällä tavalla kuin korvauksen vaatijan osoittaa näitä velvoitteita rikotun. Johdon vastuuta korostavan vahingonkorvausvastuun voidaan arvioida edistävän sitä, että näihin tehtäviin hakeutuu sellaisia henkilöitä, jotka tuntevat sääntelyn. Talousvaliokunta puoltaa ehdotettua sääntelyratkaisua.
Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille Suomen asema kansainvälisessä vertailussa; on herätetty kysymys siitä, onko kansallinen sääntelymme omiaan luomaan meille takamatkaa sijoitustoimintaympäristönä. Talousvaliokunnan saaman selvityksen mukaan nyt ehdotettua sääntelyä vastaavaa normistoa on ollut voimassa jo pitkään muissa sektorilainsäädännöissä ja myös muissa valtioissa. Joukkorahoitusasetuksen suoman kansallisen liikkumavaran käytön ohella myös verotukselliset ja muut taloudellisen raportoinnin säännökset vaikuttavat siihen, mikä valtio näyttäytyy houkuttelevana ympäristönä toiminnalle.
Rahoitusmarkkinasääntelyn perusongelmana on tasapainon löytäminen rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja markkinoiden vapaan toiminnan sallimisen välillä: raskas sääntely, jolla pyritään turvaamaan kansalaisten luottamusta rahoitusmarkkinoihin, voi johtaa korkeiksi koettuihin hintoihin tai rapauttaa toimialan kehittämisen edellytyksiä. Vastaavasti liian kevyt sääntely voi johtaa sijoittajien luottamusta vähentäviin lieveilmiöihin. Talousvaliokunta huomauttaa, että mikäli muutoin vahvasti säännellylle sektorille luodaan kevyemmin säännelty osa-alue, on odotettavissa, että markkinat muokkaavat toimintojaan siten, että ne voivat hyödyntää säädettyjä helpotuksia.
Talousvaliokunta pitää näin perustellen ehdotettua sääntelyä kannatettavana huomauttaen kuitenkin, että nyt ehdotettu sääntely ei ole rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisen suhteen symmetrinen finanssisektorin usean muun sääntelyn kanssa. Rahoitusmarkkinasääntelyssä on varsin pitkälle meneviä ja hallinnollisesti raskaita velvoitteita sen estämiseksi, ettei rahoitusjärjestelmää käytettäisi edellä mainittuihin tarkoituksiin. Tässä katsannossa on epäjohdonmukaista, että EU-tasoinen, suoraan sovellettava asetus jättää joukkorahoituspalvelun tarjoajat rahanpesun ja terrorismin rahoittamista koskevan direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Näistä lähtökohdista Suomi ei voi kansallisesti säätää toisin. Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että joukkorahoitussääntelyn jatkokehittämisessä Suomi pitää tätä epäsymmetriaa esillä sen korjaamiseksi.
Myös sijoittajansuojaa koskevan sääntelyn tulisi olla mahdollisimman johdonmukaista ja yhdensuuntaista riippumatta siitä, mikä taho rahoitustuotetta tai -palvelua tarjoaa. Tämän vuoksi olisi syytä jatkossa arvioida myös sitä, tulisiko joukkorahoituspalvelun tarjoaja velvoittaa kuulumaan tuomioistuimen ulkopuoliseen riidanratkaisuelimeen.