Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että lähetettyjen työntekijöiden työehdoista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 96/71/EY (jäljempänä lähetettyjen työntekijöiden direktiivi), jota on muutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/957 (jäljempänä muutosdirektiivi). Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi työntekijöiden lähettämisestä annettua lakia (447/2016) muutosdirektiivin täytäntöön panemiseksi. Muutokset koskevat lähetettyihin työntekijöihin sovellettavien palkkasäännöksien täsmentämistä ja majoitusoloja koskevien vaatimusten soveltamista lähetettyihin työntekijöihin samoin kuin kansallisiin työntekijöihin yhdenvertaisen kohtelun edistämiseksi sekä työnantajan velvollisuutta kor-vata Suomen tavanomaisesta työpaikasta liikkumisesta aiheutuvat matka-, majoitus- ja ruokailukustannukset lähetetylle työntekijälle lähettämisen aikana.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää myönteisenä, että ehdotuksella pyritään edistämään lähetettyjen työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua työehdoissa kansallisten työntekijöiden kanssa. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna seuraavin huomautuksin.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi esiin kysymys siitä, täyttääkö esitys muutosdirektiivin vaatimukset. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lähetettyjen työntekijöiden direktiivin ja muutosdirektiivin soveltamisala on kuvattu hieman epätarkasti esityksen perusteluissa. Molempien direktiivien soveltamisala on yleinen lukuun ottamatta merenkulkua. Lähetettyjen työntekijöiden direktiivi edellyttää kuitenkin ainoastaan rakennusalan yleissitovien työehtosopimusten soveltamista lähetettyihin työntekijöihin muutosdirektiivin laajentaessa tämän edellytyksen myös muihin toimialoihin lukuun ottamatta merenkulkua. Suomi on implementoinut lähetettyjen työntekijöiden direktiivin siten, että yleissitovien työehtosopimusten soveltaminen koskee merenkulkua lukuun ottamatta kaikkia toimialoja, joten muutosdirektiivin vaatimukset täytetään tältä osin jo nykyisillä säännöksillä.
Muutosdirektiivin 3.1 artiklassa asetettujen vaatimusten osalta valiokunta toteaa saadun selvityksen perusteella, että vaatimukset täytetään osin nykyisillä ja osin ehdotetuilla uusilla säännöksillä sekä sovellettavaksi tulevien työehtosopimusten määräyksillä. Pääsääntö palkoista säädetään työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 5 §:ssä, jossa on velvoite myös yleissitovien työehtosopimusten soveltamisesta. Palkan määräytymisen pääsääntöä täydentävät lain 5 §:n 4 momentti, 4 § ja uusi 4 a § pitkäkestoisen lähettämisen lisäehdoista, joita sovelletaan nykysääntelyn lisäksi.
Muutosdirektiivin 3.1 artiklan a ja b kohdan vaatimukset (enimmäistyöajat, vähimmäislepoajat ja palkallisen vuosiloman vähimmäiskesto) täytetään 4 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdan viittauksilla tiettyihin työaikalain ja vuosilomalakien vaatimuksiin sekä 4 §:n 2 momentin viittauksin yleissitovien työehtosopimusten tai sovellettavien työehtosopimusten määräyksiin. Muutosdirektiivin 3.1 artiklan c kohdan mukaisesta korvauksesta säädetään pääsääntö lain 5 §:n 1 momentissa koskien alihankintatilanteita ja yritysryhmän sisäisiä siirtoja ja 5 §:n 2 momentissa koskien vuokratyötilanteita. Muutosdirektiivin 3.1 artiklan d kohdan vuokratyöntekijöiden työehtojen yhdenvertaisuuden osalta lain 5 §:n 2 momentissa viitataan työsopimuslain 2 luvun 9 §:n säännöksiin. Muutosdirektiivin 3.1 artiklan g kohdan vaatimus miesten ja naisten tasa-arvoisesta kohtelusta ja muut syrjintäkieltoa koskevat vaatimukset ovat Suomessa pakottavaa oikeutta, josta työehtosopimuksin ei voida poiketa. Työntekijöiden lähettämisestä annetun lain 3 §:ssä on viittaukset työturvallisuuslakiin, työterveydenhuoltolakiin ja nuorista työntekijöistä annettuun lakiin, ja näitä vaatimuksia sovelletaan kaikissa lähettämistilanteissa (3.1 artiklan e kohta). Muutosdirektiivin 3.1 artiklan f kohdan vaatimus on toteutettu lain 3 §:n viittauksilla ja lain 4 §:n 2 momentissa viittaamalla työehtosopimusten työturvallisuusvaatimuksiin, joiksi katsotaan raskaana olevien naisten suojelua koskevat erityisvaatimukset. Muutosdirektiivin 3.1 artiklan h kohdan vaatimuksen osalta säädetään lain 6 a §:ssä ja i kohdan osalta 5 a §:n 2 momentissa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisissa nousi esille myös kysymys kansallisesta liikkumavarasta lain 5 a §:n osalta, jonka mukaan työnantajan tulisi korvata lähetetylle työntekijälle pykälässä tarkoitetut matka- ja majoituskustannukset alihankinnassa ja yritysryhmän sisäisessä siirrossa työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitetun yleissitovan työehtosopimuksen korvaustasoa olennaisesti vastaten ja vuokratyössä työsopimuslain 2 luvun 9 §:ssä tarkoitetun työehtosopimuksen korvaustasoa olennaisesti vastaten, jos edellä mainitut kustannukset eivät tulisi lähetetyn työntekijän työsopimukseen sovellettavan kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaan korvattavaksi lainkaan taikka jos kansallisten säännösten mukainen tai ulkomaisen työnantajan ja hänen työntekijänsä sopima korvaus alittaisi olennaisesti Suomessa tehdyn työn osalta tavanomaisena ja kohtuullisena pidettävät matka- ja majoituskustannukset. Tältä osin sääntelyn laajennus ei perustu implementoitavaan muutosdirektiiviin, vaan lähetettyjen työntekijöiden direktiivin 3 artiklan 10 kohdassa sallittuun kansalliseen liikkumavaraan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta yhtyy hallituksen esityksen perusteluissa esitettyyn arvioon, jonka mukaan majoituksen ja matkustamisen korvaamista koskevan lähtöjäsenvaltion sääntelyn ja käytännön puuttuessa tai sen ollessa olennaisesti vajavaista ehdotetun kansallisen sääntelyn on katsottava olevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla yleisen edun pakottavasti edellyttämää, koska ehdotettu säännös perustuu lähetettyjen työntekijöiden suojeluun ja edistää näin ollen sekä työntekijöiden että yritysten yhdenvertaista kohtelua.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta toteaa, että muutosdirektiivi edellyttää tiedottamista työehdoista. Jäsenvaltioiden on julkaistava tiedot työehdoista yhdellä virallisella kansallisella verkkosivustolla ja varmistettava, että tieto on täsmällistä ja ajantasaista. Komission tehtävänä on julkaista verkkosivustollaan virallisten kansallisten verkkosivustojen osoitteet. Suomessa viralliset kansalliset verkkosivustot ovat aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen ylläpidettävänä. Valiokunta painottaa, että työehdoista tiedottamiseen on panostettava nykyistä voimakkaammin ja siihen on varattava riittävät resurssit. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että vilpittömässä mielessä toimivalle taholle ei tulisi koitua sanktioita, jos tämän tekemä rikkomus perustuu viranomaisen verkkosivustolla olevaan virheelliseen tietoon tai viranomaisen virheeseen.
Valiokunta pitää tärkeänä, että ulkomaisen työvoiman väärinkäytösten ennaltaehkäisyssä ja valvonnassa poliisien ja työsuojeluviranomaisten valvontaresurssit turvataan. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, että terveydensuojelulain valvonta kuuluu kunnan terveydensuojeluviranomaiselle, jolla ei ole mahdollisuutta valvoa sitä, täyttääkö majoitus työehtosopimuksen määräykset. Työsuojeluviranomaisella ei puolestaan omaa valvontaansa suorittaessaan ole pääsyä kotirauhan piiriin kuuluviin tiloihin, eikä majoitusolosuhteita näin ollen voida valvoa kuin lähinnä työnantajan antamien kirjallisten selvitysten perusteella. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että viranomaisten välisiä toimivaltarajauksia ja tosiasiallisia valvontamahdollisuuksia tarkastellaan ja ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin asiantilan selkeyttämiseksi ja parantamiseksi.
Perustuslakivaliokunta on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa (PeVL 24/2020 vp) tarkastellut esitystä perustuslain 15 §:ssä turvatun omaisuuden suojan kannalta. Lakiehdotuksessa esitettyjä muutoksia on tarkoitus soveltaa elinkeinonharjoittajien välisiin sopimuksiin, jotka on tehty jo ennen lain voimaantuloa 12 kuukauden siirtymäajan jälkeen. Lain 4 a §:ää sovellettaisiin kuitenkin lain voimaantulosta lähtien laskettaessa lähetetyn työntekijän työnteon kestoa. Sääntelyllä voisi siten olla vaikutusta elinkeinonharjoittajien (lähettävä yritys ja tilaajayritys) välisiin ennen lain voimaantuloa tehtyihin sopimuksiin.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että omaisuuden perustuslainsuoja turvaa myös sopimussuhteiden pysyvyyttä, joskaan kielto puuttua taannehtivasti sopimussuhteiden koskemattomuuteen ei ole perustuslakivaliokunnan käytännössä muodostunut ehdottomaksi. Perusteltujen odotusten suojaan on perustuslakivaliokunnan käytännössä katsottu kuuluvan oikeus luottaa sopimussuhteen kannalta olennaisia oikeuksia ja velvollisuuksia sääntelevän lainsäädännön pysyvyyteen niin, että tällaisia seikkoja ei voida säännellä tavalla, joka kohtuuttomasti heikentäisi sopimuspuolten oikeusasemaa. Perustuslakivaliokunta on käytännössään arvioinut tällaista omaisuuden suojaan puuttuvaa sääntelyä perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten, kuten sääntelyn tarkoituksen hyväksyttävyyden ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden, kannalta.
Nyt käsillä olevan esityksen osalta perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että muutoksilla pyritään edistämään lähetettyjen työntekijöiden yhdenvertaista kohtelua työehdoissa kansallisten työntekijöiden kanssa sekä yritysten tasavertaista kilpailua. Näin ollen sääntely kiinnittyy perustuslain 18 §:n 1 momentissa julkiselle vallalle osoitettuun velvollisuuteen huolehtia työvoiman suojelusta, ja sille on hyväksyttävät perusteet. Lisäksi lain mukaisten velvollisuuksien soveltaminen jo lähetettyinä oleviin työntekijöihin alkaa vasta siirtymäajan jälkeen. Tämän perusteella perustuslakivaliokunta toteaa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle antamassaan lausunnossa, ettei ehdotettu siirtymäsäännös muodostu ongelmalliseksi omaisuuden suojan kannalta ja että lakiehdotus voidaan näin ollen käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa sen hyväksymistä jäljempänä ehdotettavin muutoksin.