Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muuttamattomana.
Taustaa
Esityksen tarkoituksena on panna täytäntöön 29.5.2017 annettu neuvoston direktiivi (EU) 2017/952 direktiivin (EU) 2016/1164 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse verokohtelun eroavuuksista kolmansien maiden kanssa (ATAD2). Täytäntöönpano ei kuitenkaan koskisi direktiivin 9 a artiklaa, jonka osalta hallituksen on tarkoitus antaa erillinen esitys myöhemmin.
Esityksessä ehdotetaan, että direktiivi pannaan täytäntöön säätämällä direktiivissä tarkoitettujen hybridijärjestelyjen verotuksesta erillisessä kansallisessa laissa ja menetelmälain muutoksilla. Nykyisiin kansallisiin tuloverotusta koskeviin lakeihin lisättäisiin viittaussäännökset uuteen lakiin.
ATAD2 pohjautuu 12.7.2016 annettuun direktiiviin (EU) 2016/1164 sisämarkkinoiden toimintaan suoraan vaikuttavien veron kiertämisen käytäntöjen torjuntaa koskevien sääntöjen vahvistamisesta (EU:n veron kiertämisen estämistä koskeva direktiivi, Anti-Tax Avoidance Directive, ATAD).
EU:n veronkiertodirektiivi sisältää useita eri toimenpiteitä, joilla valtioiden veropohjia on pyritty suojaamaan. Toimenpiteet koskevat hybridijärjestelyjen ohella ns. väliyhteisöjä, maasta poistumisen verokohtelua (exit tax) sekä korkorajoitussääntelyä. Direktiivissä on lisäksi yleinen veronkiertosäännös, jonka osalta sääntely liittyy kansallisesti jo voimassa olevaan säännökseen. Direktiivi on saatettu kansallisesti voimaan muilta kuin maasta poistumisen ja hybridijärjestelyiden verotusta koskevalta osin ja näitä muita säännöksiä on ryhdytty soveltamaan vuoden 2019 alusta.
Molempien direktiivien taustalla on OECD:n piirissä vuonna 2013 käynnistetty BEPS-hanke (Base Erosion and Profit Shiftin), jonka tarkoituksena on rajoittaa aggressiivisesta verosuunnittelusta sekä valtioiden välisestä verokilpailusta johtuvaa yhteisöveropohjan rapautumista. Hankkeen loppuraportti julkaistiin syyskuussa 2015.
Sääntelymalli
Esityksen tarkoituksena on EU-säädöksen kansallinen täytäntöönpano. Esityksen sisältöä määrittää tämän vuoksi kyseinen täytäntöön pantava direktiivi. Direktiivissä on hyvin vähän vapaaehtoisia säännöksiä, joista jäsenvaltiot voisivat valita valmiiksi asetetuista vaihtoehdoista kansallisiin järjestelmiin parhaiten soveltuvia säännöksiä. Tähän on osittain syynä se, että direktiivi on jo pakollisen sääntelynkin vuoksi varsin monimutkainen kokonaisuus. Osittain syynä on se, että hybridisääntelyssä on kyse säännöskokonaisuudesta, jolla linkitetään toisiinsa eri lainkäyttöalueilla sovelletut säännökset ja säännöksillä poiketaan verojärjestelmien normaaleista tulon veronalaisuutta ja menon vähennyskelpoisuutta koskevista säännöksistä. Direktiivin sääntely muodostaa tästä syystä tarkkaan asetellun kokonaisuuden.
Edellä kuvatuista syistä esityksessä ehdotettu sääntely noudattaa laajasti direktiivin sääntelyä ja sen taustalla olevaa OECD:n ohjeistusta. Esityksessä ehdotettu sääntely on asian luonteesta johtuen monimutkainen, ja esityksessä on tämän vuoksi noudatettu direktiivissä ilmaistua oikeasuhteisuuden periaatetta, jotta sääntely olisi laajuudeltaan tavoitteensa mukainen. Myös sääntelyn käsitteistössä on nojauduttu direktiiviin.
Valiokunta puoltaa valittua toteuttamistapaa ja sääntelymallia. Asiantuntijakuulemisessa on kannatettu erillistä sääntelyä ja pidetty esitystä pääosin onnistuneena, vaikka sen vaikeaselkoisuus on saanut osakseen kritiikkiä. Tältä osin on kuitenkin huomattava, että sääntely on luonteeltaan ennaltaehkäisevää ja säännösten soveltamistilanteet koskevat pääosin tilanteita, joissa soveltamisalaan kuuluva toimi on tehty niin sanottujen etuyhteysyritysten taikka pääliikkeen ja sivuliikkeen välillä. Tällaisissa tilanteissa on kohtuullista edellyttää verovelvolliselta sen selvittämistä, miten suunniteltua toimea kohdellaan useammassa kuin yhdessä valtiossa.
On myös huomioitava, että säännösten soveltamistilanteet tulevat jäämään käytännössä vähäisiksi, jos esityksen ennaltaehkäisevä tavoite täyttyy. Sääntelyn ensisijaisena tavoitteena on ennaltaehkäistä sellaisia järjestelyjä, joissa erityisesti etuyhteydessä olevien yritysten välisissä toimissa samoja menoja vähennetään moneen kertaan tai tuloja jää verottamatta. Sääntelyn varsinaisena tavoitteena ei ole verotulojen lisääminen.
Henkilöyhtiöt
Direktiivissä säännellyn lisäksi esitys sisältää laajennuksen, jonka perusteella hybridijärjestelyjä koskevaa sääntelyä sovelletaan myös henkilöyhtiöihin tietyin poikkeuksin. Valiokunta pitää tätä ratkaisua perusteltuna. Tältä osin sääntelyn soveltamisala on yhtenevä korkovähennysrajoituksien implementointia koskevien säännösten kanssa. Myös tässä esityksessä sääntely ulotettiin henkilöyhtiöihin. Molemmissa esityksissä valittu malli kohtelee eri yritysmuotoja neutraalisti, mitä voidaan pitää kannatettavana.
Suhde muuhun kansalliseen sääntelyyn
Esityksessä on täsmennetty ehdotetun säännöstön suhdetta muuhun kansalliseen säännöstöön, kuten korkojen vähentämistä koskevaan säännöstöön, veron kiertämistä estävään säännöstöön, siirtohinnoitteluoikaisua koskevaan säännökseen ja väliyhteisölain säännöksiin. Valiokunta puoltaa sitä mallia, jossa esitetty hybridisääntely veropohjaa koskevana sääntelynä menee soveltamisjärjestyksessä korkovähennyssäännöstön sekä veron kiertämistä estävän ja siirtohinnoitteluoikaisua koskevien säännösten edelle. Väliyhteisölaki puolestaan otetaan huomioon esitettyä sääntelyä sovellettaessa. Myös tältä osin sääntely on valiokunnan mielestä johdonmukaisesti perusteltu. Esityksen täsmennyksiä tältä osin on myös kannatettu laajasti valiokunnan asiantuntijakuulemisessa.
Verohallinnon neuvonta ja ohjeistus
Valiokunta yhtyy asiantuntijakuulemisessa esitettyyn huoleen siitä, että sääntely mutkistaa verotusta. Valiokunta korostaa Verohallinnon neuvonnan ja ohjeistuksen tärkeyttä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Verohallinto laatii hybridijärjestelyistä niin sanotun syventävän ohjeen, ja ohje tulisi olla verovelvollisten käytettävissä mahdollisimman pian lain voimaantulon jälkeen.
Verohallinto on panostanut viime vuosina ennakollisiin toimintatapoihin, kuten ennakollisiin keskusteluihin ja ennakkoratkaisuihin. Valiokunta pitää tätä toimintatapaa kannatettavana myös hybridijärjestelyihin liittyen. Tämä edistää sääntelyn ennakoitavuutta ja parantaa verovelvollisen oikeusturvaa tulkinnallisissa tilanteissa.