Keskeiset muutosehdotukset perustuvat perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja koskevat hallinnollisen sanktion täsmällisyyttä sekä tilanteita, joissa verovelvollisen laiminlyönnistä aiheutuva seuraamusmaksu voidaan jättää määräämättä. Lisäksi valtiovarainvaliokunta esittää muutoksia viranomaisten tietojen saamista ja luovuttamista koskevaan sääntelyyn.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa esitystä on kannatettu laajasti, vaikka sen yksittäisiin kohtiin on esitetty muutosehdotuksia. Asiantuntijat ovat kannattaneet laajasti esityksen tavoitetta yhdenmukaistaa valmiste- ja autoverotuksen verotus- ja veronkantomenettelyjä sekä muutoksenhaku- ja seuraamusjärjestelmiä muita Verohallinnon kantamia veroja koskevien menettelyjen kanssa. Yhdenmukainen menettely eri verolajien välillä yksinkertaistaa verotusta ja lisää verotuksen ennakoitavuutta. Samalla se lähtökohtaisesti tehostaa Verohallinnon toimintaa ja vähentää verovelvollisten hallinnollista taakkaa. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus seuraa esityksen tavoitteiden toteutumista ja verovelvollisten hallinnolliseen taakkaan kohdistuvia tosiasiallisia muutoksia.
Asiantuntijakuulemisessa on kuitenkin esitetty muutosehdotuksia esityksen yksittäisiin kohtiin. Valiokunta käsittelee keskeiset havainnot seuraavaksi aiheittain. Valiokunta käsittelee erikseen yleisperustelujen lopussa perustuslakivaliokunnan lausunnon päähuomiot.
Asiantuntijalausunnot
Valmisteverotuksen vähennysmenettely
Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista katsoi, että valmisteverotuksen vähennysmenettelystä ei tulisi luopua, sillä se lisäisi verovelvollisten hallinnollista taakkaa. Eräissä valmisteverotuksen palautustilanteissa vero on mahdollista saada palautuksena takaisin vähentämällä se veroilmoituksella verokaudelta suoritettavaksi tulevasta verosta.
Ne verovelvolliset, jotka voivat nykyisin tehdä vähennyksen täysimääräisesti verokauden veroilmoituksella, joutuvat jatkossa hakemaan palautusta. Palautusten hakeminen on kuitenkin asiantuntijakuulemisen perusteella tarkoitus toteuttaa mahdollisimman sujuvasti ja yksinkertaisesti. Palautusta voisi hakea lyhimmillään kalenterikuukauden jaksolta, joten palautusten saamisen ei arvioida myöhentyvän olennaisesti nykyisestä. Vähennysmenettelystä luopuminen myös helpottaisi joidenkin verovelvollisten toimintaa, sillä vähentämättä jääneitä määriä ei enää olisi tarvetta siirtää seuraaville verokausille vaan koko palautuksen saisi yhdellä kertaa, jolloin myös palautuksen saaminen nopeutuisi nykymenettelyyn nähden.
Palautusmenettelyä arvioitaessa on myös huomioitava verovalvonnan tehokkuus. Euromääräinen tieto ei ole kaikissa verovalvonnan tilanteissa riittävä, koska valmisteverotuksessa verotus tapahtuu tuoteryhmätasolla. Vähennysmenettelystä luopuminen tarkoittaisi myös siirtymistä yhtenäiseen menettelyyn kaikkien valmisteverotuksen palautusperusteiden osalta, mikä osaltaan yhdenmukaistaisi ja selkeyttäisi menettelyä. Kun otetaan huomioon asiantuntijakuulemisessa esitetyt näkökohdat, valiokunta pitää valittua mallia perusteltuna.
Virheen korjaaminen nestemäisten polttoaineiden valmisteverotuksessa
Nestemäisten polttoaineiden valmisteverosta annetun lain mukaan varastonpitäjän kirjanpitoon tehdyt luovutettuja määriä koskevat korjaukset voidaan nykyisin ottaa huomioon sen verokauden verotuksessa, jonka kuluessa ne on viety varastonpitäjän kirjanpitoon. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on pidetty tärkeänä, ettei nykyisestä korjausmenettelystä luovuta. Muutos johtaisi suureen määrään erillisiä oikaisuilmoituksia.
Verovalvontaan liittyvien riskienhallinnan ja analytiikan kannalta on tärkeää, että korjaukset kohdistuvat virheen sisältäneelle verokaudelle. Myös muussa kuin oma-aloitteisessa verotuksessa kirjanpidon ja veroilmoituksessa olevien virheiden korjaaminen kohdistetaan keskenään eri tavalla. Oma-aloitteisessa verotuksessa sovelletaan vuodesta 2017 oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 25 §:n 1 momentin mukaista menettelyä veroilmoituksessa olevan virheen korjaamiseksi eikä ongelmia ole käytännössä havaittu. Valiokunta pitää verovalvontaan liittyviä näkökohtia tärkeinä eikä muutoinkaan näe perusteita muodostaa poikkeavaa menettelyä yhden verolajin osalta. Yhdenmukaiset menettelysäännökset ovat omiaan selkeyttämään ja yksinkertaistamaan verotusta, mitä valiokunta pitää kannatettavana.
Valmisteverotusta koskevan oikaisuilmoituksen antaminen sekä oikaisun ja jälkiverotuksen toimittaminen verokautta pidemmältä ajalta
Osa valiokunnan kuulemista asiantuntijoista katsoi, että ilmoitusvirheiden korjaamista koskeva oikaisuilmoitus tulisi voida antaa myös verokautta pidemmältä jaksolta. Myös oikaisu ja jälkiverotus tulisi nykyistä vastaavasti voida toimittaa verokautta pidemmältä ajalta.
Oma-aloitteisessa verotuksessa tarkoituksena on, että verovelvolliset korjaavat ilmoittamisessa tapahtuneet virheet itse antamalla sitä verokautta koskevan oikaisuilmoituksen, jonka tiedoissa on ollut virhe. Oikaisuilmoitus korvaa verokaudelta annetun veroilmoituksen kokonaisuudessaan, joten se annetaan vastaavalta ajanjaksolta kuin veroilmoitus eli verokaudelta.
Oikaisuilmoitus tehtäisiin nykyisen oikaisuvaatimuksen sijaan, joten tarve tehdä oikaisuvaatimuksia vähenisi. Viranomaisen tekemien päätösten määrä myös vähenisi, sillä Verohallinto ei pääsääntöisesti tee oikaisuilmoituksen perusteella erillistä päätöstä. Näin virheiden korjaaminen oikaisuilmoituksella hallinnollisesti raskaamman oikaisuvaatimusmenettelyn sijaan vähentäisi sekä verovelvollisen hallinnollista taakkaa että viranomaisen työtä.
Oikaisuvaatimuksen tekeminen eli muutoksenhaku verotukseen on tarpeen oma-aloitteisessa verotuksessa vain silloin, kun viranomainen on tehnyt verokautta koskevan päätöksen, esimerkiksi poikennut annetusta veroilmoituksesta tai määrännyt veron arvioimalla. Oikaisuvaatimukseen on mahdollista yhdistää useampaa verokautta koskevia vaatimuksia, joihin Verohallinto antaisi verokausikohtaiset päätökset yhdellä päätösasiakirjalla. Menettely on muiden verolajien osalta jo käytössä, eikä sen osalta ole havaittu ongelmia. Valtiovarainvaliokunta ei näe perustetta poiketa verokausikohtaisesta menettelystä vain valmisteverotuksen osalta. Näin valiokunta puoltaa esitettyä menettelyä.
Tullin määräämä seuraamusmaksu
Tulli toimittaa valmisteverotuksen tietyissä tilanteissa tullilainsäädäntöä soveltaen. Tullin kantamien valmisteverojen verotus- ja veronkantomenettely säilyisi ennallaan. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi unionin ulkopuolelta saapuvien matkustajien tuomisten tullaukset, unionin ulkopuolelta salakuljetetun alkoholin ja tupakan verotus sekä satunnainen kaupallinen tuonti unionin ulkopuolelta. Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota ulko- ja sisärajoilla tapahtuvan sanktioinnin yhtenäisyyteen.
Seuraamusmaksuja koskeva periaatteellinen ero olisi jatkossa se, että oma-aloitteisten verojen verotusmenettelyssä seuraamusmaksujen määrääminen ja määräämättä jättäminen on pääosin oikeusharkintaista toisin kuin tullilain mukaisessa menettelyssä. Laiminlyöntimaksun enimmäismäärän muutos vastaisi nykyistä virhemaksua koskevaa soveltamiskäytäntöä. Verohallinnon toimivaltaan kuuluvan valmisteverotuksen seuraamusmaksukäytännön ei arvioida olennaisesti muuttuvan muutoksen myötä, joten muutoksen ei myöskään arvioida merkittävästi eriyttävän ulko- ja sisärajoilla tapahtuvaa sanktiointia.
Valmisteveroluvan hakijan luotettavuus
Voimassa olevan valmisteverotuslain 26 §:n 1 momentin mukaan Tulli antaa Verohallinnolle pyynnöstä lausunnon valmisteveroluvan hakijan luotettavuudesta. Hakijan luotettavuus on yksi luvan myöntämisen edellytyksistä.
Esityksen mukaan hakijan luotettavuutta arvioitaisiin jatkossa vastaavin kriteerein kuin ennakkoperintälain 26 §:n 2 ja 3 momentin mukaan arvioidaan ennakkoperintärekisteristä poistamista tai rekisteriin merkitsemättä jättämistä. Lupaa ei siten myönnettäisi hakijalle, joka olennaisesti laiminlyö veronmaksun, kirjanpitovelvollisuuden, verotusta koskevan ilmoittamis- tai muistiinpanovelvollisuuden taikka muut velvollisuutensa verotuksessa. Sama koskisi hakijaa, jonka voidaan olettaa aiempien laiminlyöntiensä tai johtamiensa yhteisöjen tai yhtymien aiempien laiminlyöntien perusteella olennaisesti laiminlyövän mainitut velvollisuutensa. Luotettavuutta arvioitaisiin siis jatkossa pääsääntöisesti veroasioinnin perusteella. Valmisteverolupaa ei myönnettäisi myöskään hakijalle, joka on määrätty liiketoimintakieltoon eikä yhteisölle tai yhtymälle, jonka johtohenkilö on määrätty liiketoimintakieltoon. Liiketoimintakieltoon voidaan määrätä esimerkiksi henkilö, joka on liiketoiminnassa syyllistynyt rikolliseen menettelyyn, jota ei voida pitää vähäisenä, ja toimintaa on kokonaisuutena arvioiden pidettävä velkojien, sopimuskumppaneiden, julkisen talouden taikka terveen ja toimivan taloudellisen kilpailun kannalta vahingollisena.
Ehdotettu sääntely ottaa valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan huomioon hakijan luotettavuuden kattavasti tavalla, joka tekee lausunnon pyytämisen yleensä tarpeettomaksi, minkä vuoksi on luontevaa, että sitä koskevasta sääntelystä luovutaan. Tästä riippumatta Verohallinto voisi jatkossakin pyytää Tullilta lupaharkintaa varten tarpeellisia tietoja esimerkiksi valmisteveron alaisesta toiminnasta ja valvontahavainnoista valmisteverotuslain 4 a §:n 2 momentin nojalla.
Autoveron suorittamisvelvollisuuden syntyhetki
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty autoveron suorittamisvelvollisuuden syntymisajankohdan muuttamista, jotta autoliikkeen olisi mahdollista ensirekisteröidä uusi ajoneuvo itselleen ilman veroseuraamuksia ennen ajoneuvon luovuttamista varsinaiselle verovelvolliselle. Ehdotus liittyy ajoneuvojen rekisteröintiä koskevaan kokonaisuuteen ja tyyppihyväksyntälainsäädäntöön. Kyse ei siten ole ensisijaisesti autoverotusta koskevasta asiasta, eikä ehdotuksella ole välitöntä yhteyttä nyt käsiteltävään autoverotuksen verotus- ja veronkantomenettelyjen uudistamiseen. Täten valiokunta ei pidä tarpeellisena muuttaa autoveron suorittamisvelvollisuuden syntyhetkeä esitetystä.
Tietojen vaihto Tullin ja Verohallinnon välillä
Esityksessä ei esitetä muutoksia Tullin ja Verohallinnon välistä tietojenvaihtoa koskeviin säännöksiin. Valiokunta painottaa viranomaisten välisen tietojenvaihdon toimivuutta käytännössä sekä sitä, että tietojenvaihto tapahtuu tiedonhallintaa ja tietosuojaa koskevat säännökset huomioon ottaen. Lainsäädännön toimeenpanon kannalta on oleellista, että viranomaisten välinen tietojenvaihto on toimivaa ja viranomaiset saavat ne tiedot, jotka niillä on lain mukaan oikeus saada tehtäviensä suorittamiseksi. Tässä korostuu viranomaisten välinen yhteistyö.
Perustuslakivaliokunnan lausunto
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota lausunnossaan sanktioluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin, viranomaisen tiedonsaantioikeuksiin, autoverosta vapautumiseen sekä automatisoituun päätöksentekoon. Perustuslakivaliokunta esittää, että lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, 12. lakiehdotus kuitenkin vain, jos valiokunnan sen 88, 114 ja 118 §:stä tekemät valtiosääntöoikeudelliset huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon. Tämän lisäksi Valiokunta on esittänyt tarkennettavaksi säännöksiä, jotka koskevat hallinnollisia seuraamuksia.
Valtiovarainvaliokunta käsittelee huomautuksia seuraavassa asiayhteyden mukaisesti.
Hallinnolliset sanktiot — sääntelyn täsmällisyys
Esitykseen sisältyy sääntelyä verotukseen liittyvien laiminlyöntien seuraamuksista, kuten veronkorotuksista, myöhästymismaksuista ja laiminlyöntimaksuista. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen tulkinnan mukaan tällaiset maksut ovat lainvastaisesta teosta määrättäviä sanktioluonteisia hallinnollisia seuraamuksia, jotka valiokunta on asiallisesti rinnastanut rikosoikeudelliseen seuraamukseen. Hallinnollisen seuraamuksen yleisistä perusteista on säädettävä lailla ja siinä on täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista. Perustuslakivaliokunta on käytännössään ulottanut blankorangaistussääntelyä koskevan käytäntönsä koskemaan myös hallinnollisia seuraamuksia koskevaa sääntelyä. Perusoikeusuudistuksen yhteydessä perustuslakivaliokunta korosti, että blankosääntelyn osalta tavoitteena tulee olla, että niiden edellyttämät valtuutusketjut ovat täsmällisiä, rangaistavuudenedellytykset ilmaisevat aineelliset säännökset ovat kirjoitetut rikossäännöksiltä vaaditulla tarkkuudella ja nämä säännökset käsittävästä normistosta käy ilmi myös niiden rikkomisen rangaistavuus sekä kriminalisoinnin sisältävässä säännöksessä on jonkinlainen asiallinen luonnehdinta kriminalisoitavaksi tarkoitetusta teosta.
Edellä mainitun johdosta valtiovarainvaliokunta esittää, että 1. lakiehdotukseen sisällytettäisiin 27 §, johon lisättäisiin uusi 4 momentti, jossa on perustuslakivaliokunnan ehdottama asiallinen viittaussäännös. Vastaava muutos tehtäisiin 1. lakiehdotuksen 31 §:ään. Sääntelyn täsmällisyyden vuoksi valtiovarainvaliokunta esittää lisättävän 18. lakiehdotukseen 39 §:n 1 momentin 6 kohtaan maininnan valmisteverotuslain 27 §:ssä tarkoitetun lupapäätöksen lupaehtoon sekä 11 kohtaan viittauksen viranomaisen lain nojalla antamaan määräykseen. Samoin perustein valiokunta ehdottaa lisättävän mainitun pykälän 2 momentin 2 kohtaan viittauksen lain nojalla annettuun asetukseen.
Veroviranomainen määrää verovelvolliselle autoverolain 94 §:n mukaan veronkorotuksen sijasta myöhästymismaksun, jos verovelvollinen antaa veroilmoituksen tai oma-aloitteisesti korjaa muun 92 §:ssä tarkoitetun laiminlyönnin ennen verotuspäätöksen tekemistä. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että käsitteen "oma-aloitteinen" sisältö ilmenee vain esityksen perusteluista. Se on edellyttänyt, että sääntelyä täsmennetään tältä osin, jotta hallinnollisen sanktion maksuvelvollisuuden perusteeseen liittyvä lailla säätämisen vaatimus täyttyy.
Valtiovarainvaliokunta arvioi käsitteen ymmärrettävyyttä ja säännöksen täsmentämisen tarvetta kuitenkin toisin kuin perustuslakivaliokunta. Käsite sisältyy jo nykyisin verolainsäädäntöön, ja sillä tarkoitetaan ilman viranomaisen myötävaikutusta tapahtuvaa toimintaa. Sitä käytetään siis sen yleiskielisessä merkityksessä, eikä sen avaaminen säännöstasolla selventäisi tilannetta, pikemminkin päinvastoin. Valiokunta ei pidä siten muutosta verovelvollisten oikeusturvan kannalta tarpeellisena. Valiokunta on päätynyt vastaavaan johtopäätökseen mietinnössään VaVM 26/2017 vp, mikä puoltaa nyt esitettyä vaihtoehtoa. Näin verolainsäädäntö säilyy yhtenäisenä ja selkeänä.
Hallinnolliset sanktiot — oikeasuhtaisuus
Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että ehdotetun autoverolain myöhästymismaksun ja laiminlyöntimaksun sekä oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain myöhästymismaksun, veronkorotuksen ja laiminlyöntimaksun määräämättä jättämistä koskevat säännökset on muotoiltu suppeammiksi kuin perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella säädetty verotusmenettelystä annetun lain vastaava säännös. Verotusmenettelystä annetun lain mukaan veronkorotus jätetään määräämättä, jos laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai jos veronkorotuksen määrääminen olisi mainitun lain 32 a §:n 4 momentissa tarkoitetussa tilanteessa olosuhteet huomioon ottaen kohtuutonta. Perustuslakivaliokunta katsoo, että myös nyt ehdotettuja säännöksiä tulee täydentää maininnoin seuraamuksen määräämättä jättämisestä kohtuuttomuuden perusteella.
Valtiovarainvaliokunta puoltaa näkemystä ja ehdottaa muutettavaksi 18. lakiehdotuksen 37 §:n 2 momenttia ja 39 §:n 3 momenttia sekä 12. lakiehdotuksen 95 §:n 3 momenttia. Muutoksia on tarkennettu yksityiskohtaisissa perusteluissa.
Valtiovarainvaliokunta arvioi ehdotetun autoverolain 94 §:n 2 momentin muutostarvetta kuitenkin toisin kuin perustuslakivaliokunta. Mainitun säännöksen mukaan myöhästymismaksu jätettäisiin määräämättä muun muassa silloin, jos veroilmoituksen antaminen on viivästynyt verovelvollisesta riippumattomasta syystä, laiminlyönti on vähäinen tai laiminlyönnille on pätevä syy tai muu erityinen syy. Pätevänä syynä pidettäisiin muun muassa sairastumista tai ylivoimaista estettä, ja erityisenä syynä voitaisiin pitää esimerkiksi verovelvollisen vahingossa tekemää lasku-, kirjoitus- tai ilmaisuerehdystä.
Valtiovarainvaliokunta katsoo, että vastaavasti kuin laiminlyöntimaksun kohdalla erityinen syy kattaa laajasti tilanteet, joissa myöhästymismaksun määrääminen olisi kohtuutonta. Säännös on lisäksi samansisältöinen kuin verotusmenettelystä annetun lain myöhästymismaksun määräämättä jättämistä koskeva säännös, joka on säädetty perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella (PeVL 39/2017 vp). Täten valiokunnan näkemyksen mukaan 12. lakiehdotuksen myöhästymismaksun määräämättä jättämistä koskevan säännöksen muuttaminen ei ole tarpeen.
Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 35 §:n 5 momentin mukaan myöhästymismaksu voidaan jättää määräämättä, jos veroilmoituksen myöhässä antaminen johtuu yleisessä tietoverkossa tai Verohallinnon sähköisessä asiointipalvelussa olevasta toimintahäiriöstä. Määräämättä jättämisen edellytyksiin on siis sisällytetty vain ne kriteerit, jotka viranomainen pystyy toteamaan etukäteen, muu tarkastelu on jälkikäteistä.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan perustuslakivaliokunnan aiemman kannanoton perusteella (PeVL 39/2017 vp), että myöhästymismaksun määräämättä jättäminen muutettaisiin oikeusharkintaiseksi. Nyt käsiteltävänä olevasta esityksestä antamassaan lausunnossa perustuslakivaliokunta katsoo, että myös myöhästymismaksun määräämättä jättämistä koskevaa sääntelyä tulisi täydentää kohtuuttomuusedellytyksellä vastaavasti kuin muitakin seuraamusmaksuja koskevia säännöksiä.
Oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain myöhästymismaksu koskee laajaa verovelvollisjoukkoa, muun muassa kaikkia arvonlisäverovelvollisia. Myöhästymismaksumenettelyn muuttaminen vaikuttaisi merkittävästi myös sellaisten verolajien menettelyihin, jotka eivät ole olleet lainkaan nyt esillä olevan lainsäädäntöhankkeen kohteena. Muutostarvetta arvioitaessa on myös huomioitava, että oma-aloitteisen verotuksen myöhästymismaksu on osa laajempaa sääntelykokonaisuutta, johon liittyy olennaisesti veronkantolain mukainen perimättä jättämismenettely sekä tulotietojärjestelmästä annetussa laissa säädetty myöhästymismaksu. Tulotietojärjestelmän myöhästymismaksua koskevaa sääntelyä sovelletaan vasta vuoden 2021 alusta, joten sääntelyn vaikutuksista ei ole kertynyt tilastotietoa.
Myöhästymismaksun määräämiseen liittyy olennaisesti myös kysymys automaattisesta päätöksenteosta, sillä myöhästymismaksu määrätään pääosin automaatiossa. Oikeusministeriö on laatinut perustuslakivaliokunnan lausunnossaan PeVL 62/2018 vp edellyttämän selvityksenOikeusministeriön julkaisuja, Selvityksiä ja ohjeita 2020:14, millä tavoin automatisoidun hallintomenettelyn ja päätöksenteon sääntely täyttää hallinnon lainalaisuuden, julkisuusperiaatteen ja hyvän hallinnon perusteisiin kuuluvien hallinnon oikeusperiaatteiden asettamia vaatimuksia sekä turvaa oikeusturvan ja virkamiesten virkavastuun asianmukaisen toteutumisen. Selvityksen perusteella on tarkoitus aloittaa automaattista päätöksentekoa koskevan yleislainsäädännön valmistelu. Näin myös oma-aloitteisia veroja koskeva myöhästymismaksumenettely tulee arvioitavaksi automaattista päätöksentekoa koskevan valmistelun yhteydessä, joko yleislainsäädännön tai mahdollisen erityislainsäädännön valmistelun johdosta.
Kun otetaan huomioon myöhästymismaksua koskevan sääntelyn laaja-alaisuus ja myöhästymismaksun laaja käyttöala sekä automaattiseen päätöksentekoon liittyvä säädösvalmistelu, valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena muuttaa tässä yhteydessä oma-aloitteisten verojen verotusmenettelystä annetun lain 35 §:ää miltään osin. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että hallitus arvioi myöhästymismaksua koskevan sääntelyn uudistamistarpeet automaattiseen päätöksentekoon liittyvän säädösvalmistelun yhteydessä huomioiden perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämät näkökohdat.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota ehdotettavan autoverolain 95 §:ssä säädettävään laiminlyöntimaksuun, joka määrätään veroilmoituksen peruuttamisesta. Laiminlyöntimaksun kaltaiset lainvastaisesta teosta määrättävät sanktioluonteiset hallinnolliset seuraamukset liittyvät moitittavina pidettäviin tekoihin. Peruuttamista, joka autoverolaissa säädetään mahdolliseksi ja sallituksi toimenpiteeksi, ei perustuslakivaliokunnan mielestä voida pitää laissa säädetyn velvollisuuden rikkomisena. Laiminlyöntimaksun määräämisestä veroilmoituksen peruuttamisen seurauksena ei siten tulisi säätää ehdotetulla tavalla, vaan veroilmoituksen peruuttamista koskeva sääntely tulisi poistaa 95 §:stä. Valtiovarainvaliokunta yhtyy tähän näkemykseen ja ehdottaa sääntelyn poistamista autoverolaista.
Laiminlyöntimaksun ehdotetaan 18. lakiehdotuksen 39 §:n mukaan koskevan myös valmisteverotuslain 98 a §:ssä säädettyä tuensaajan ilmoitusvelvollisuuden laiminlyöntiä. Sääntelyn tulee perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan kattaa yksiselitteisesti myös tuensaajan oikeus hakea muutosta laiminlyöntiä koskevaan päätökseen. Täten valtiovarainvaliokunta esittää, että tuensaajan muutoksenhakuoikeutta koskevaa sääntelyä selkeytettäisiin täydentämällä 1. lakiehdotuksen 98 a §:n 4 momenttia. Vastaavin perustein valiokunta esittää muutoksenhakuoikeutta koskevan sääntelyn selventämiseksi 1. lakiehdotuksen 98 §:n 3 momentin täydentämistä tiedonantovelvollisen muutoksenhakuoikeuden osalta.
Tiedonsaantioikeudet
Autoverolain 114 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi sivullisen erityisestä tiedonantovelvollisuudesta. Perustuslakivaliokunta katsoo, että 114 §:ään ehdotettu tiedonantovelvollisuus on huomattavan laaja niin kattamansa henkilöpiirin kuin tietojen sisällönkin puolesta. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tiedonantovelvollisuus on sidottu laissa tarpeellisuusedellytystäkin matalampaan "saattavat olla tarpeen" -kynnykseen. Perustuslakivaliokunta toteaa, että sääntelyä on perustuslain 10 §:stä johtuvista syistä välttämätöntä täsmentää.
Tämän johdosta valtiovarainvaliokunta ehdottaa, että autoverolain 114 §:n 1 ja 3 momentissa säädettävät tietojenantovelvollisuudet sidottaisiin perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti tarpeellisuusedellytykseen, eli tiedot tulisi antaa, jos ne ovat tarpeen 1 momentissa toisen verotusta tai muutoksenhakua koskevan asian käsittelyä varten ja 3 momentissa autoverotuksen toimittamista, lupaharkintaa, verovalvontaa tai muuta veroviranomaisen toimivaltaan kuuluvaa autoverotuksen tehtävää varten.
Tiedonsaantioikeuksien osalta perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös autoverolain 118 §:ään, jonka mukaan Tullilla on oikeus salassapitosäännösten estämättä antaa veroviranomaiselle omasta aloitteestaan tieto verotettavasta ajoneuvosta, valvontahavainnoista ja muista veroviranomaisen toimivaltaan kuuluvaa autoverotukseen liittyvää tehtävää varten tarpeellisista tiedoista verovelvollista koskevine yksilöinti- ja yhteystietoineen.
Valtiovarainvaliokunnan käsityksen mukaan säännös voidaan poistaa päällekkäisenä sääntelynä. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on selvitetty, että Tullin tietojenanto-oikeudesta autoverotuksen osalta on säädetty riittävällä tarkkuudella ja perustuslakivaliokunnan myötävaikutuksella henkilötietojen käsittelystä Tullissa annetussa laissa. Tullin oikeudesta antaa tietoja viranomaisille säädetään mainitun lain 21 §:ssä, jossa annettavien tietojen sisältö on yksilöity. Sääntely perustuu hallituksen esitykseen HE 259/2018 vp, jonka osalta perustuslakivaliokunta on antanut lausuntonsa PeVL 60/2018 vp.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota myös autoverolain 115 §:n 2 momentin säännökseen, joka koskee sivullisen tiedonantovelvollisuutta koskevia erityisiä säännöksiä. Säännöksen sanamuoto on valiokunnan näkemyksen mukaan liian avoin ja sitä on täsmennettävä, jotta on selvää, että Verohallinnosta säädettyä sovelletaan Liikenne- ja viestintävirastoon nimenomaan tietojen antamisen osalta. Valtiovarainvaliokunta esittää mainittua täsmennystä.
Vapautus autoverosta
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota verosta vapauttamisen edellytyksiin ja ehtoihin. Valiokunta edellyttää, että laista ilmenee huojennuksen hyväksyttävät myöntämisperusteet samoin kuin se, missä tarkoituksessa huojennuksia voidaan myöntää. Perustuslakivaliokunnan kannan mukaan säännöstä on täydennettävä viranomaisen toimivaltaa rajaavilla maininnoilla esimerkiksi siitä, mistä seikoista taikka minkä tyyppisiä tai miltä kannalta tarpeellisia ehtoja vapautuspäätöksellä voidaan verovelvolliselle asettaa.
Valtiovarainvaliokunta täsmentää säännöstä perustuslakivaliokunnan edellyttämällä tavalla. Säännöstä täsmennetään siten, että siinä viitataan yksiselitteisesti veronkantolain 47 §:ään ja siihen lisätään maininta vapautuksen ehdoista.
Automatisoitu päätöksenteko
Hallituksen esitys ei sisällä ehdotuksia, jotka laajentaisivat automatisoidun päätöksenteon käyttöalaa Verohallinnossa, Liikenne- ja viestintävirastossa tai Tullissa. Ehdotettuja menettelysäännöksiä lisäksi sovellettaisiin siten, että valmiste- ja autoverotusta koskevat hallintopäätökset tehtäisiin muusta Verohallinnon toimivaltaan kuuluvasta verotuksesta poiketen virkailijatyönä.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt esityksessä omaksuttua ratkaisua perusteltuna. Valtiovarainvaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen.