Valiokunnan mietintö
VaVM
9
2017 vp
Valtiovarainvaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi kiinteistöverolain muuttamisesta (HE 133/2017 vp): Asia on saapunut valtiovarainvaliokuntaan mietinnön antamista varten. 
Jaostovalmistelu
Asia on valmisteltu valtiovarainvaliokunnan verojaostossa. 
Asiantuntijat
Verojaosto on kuullut: 
finanssineuvos
Elina
Pylkkänen
valtiovarainministeriö
lainsäädäntöneuvos
Jukka
Vanhanen
valtiovarainministeriö
ylitarkastaja
Markus
Kautto
Verohallinto
kehittämispäällikkö
Jukka
Hakola
Suomen Kuntaliitto
pääekonomisti
Eugen
Koev
Akava ry
veroasiantuntija
Tero
Honkavaara
Elinkeinoelämän keskusliitto EK ry
veroasiantuntija
Emmiliina
Kujanpää
Keskuskauppakamari
johtaja
Timo
Sipilä
Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry
ekonomisti
Helena
Pentti
Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry
veroasiantuntija
Sanna
Linna-Aro
Suomen Yrittäjät ry
pääekonomisti
Mikael
Kirkko-Jaakkola
Veronmaksajain Keskusliitto ry
Verojaosto on saanut kirjallisen lausunnon: 
RAKLI ry
Toimihenkilökeskusjärjestö STTK ry
Suomen Kiinteistöliitto ry
Suomen Omakotiliitto ry
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kiinteistöverolakia.  
Yleisen kiinteistöveroprosentin sekä muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin vaihteluvälin ala- ja ylärajaa korotettaisiin 0,93—1,80 prosentista 1,03—2,00 prosenttiin. Vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin vaihteluvälin ala- ja ylärajaa korotettaisiin 0,41—0,90 prosentista 0,45—1,00 prosenttiin.  
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian siten, että yleisen kiinteistöveroprosentin sekä muiden kuin vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttien korotuksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2018 toimitettavassa verotuksessa ja vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosentin korotusta sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuodelta 2019 toimitettavassa verotuksessa. 
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Valiokunta puoltaa esityksen hyväksymistä muutettuna. 
Esityksen tarkoituksena on korottaa keskeisiä kiinteistöveroprosentteja kahdessa vaiheessa; heti ensi vuoden alusta yleistä sekä muiden kuin vakituisten asuntojen veroprosenttia ja vuoden 2019 alusta myös vakituisten asuntojen veroprosenttia. Korotukset koskisivat kaikissa tapauksissa veron ala- ja ylärajoja. Käytännössä se pakottaisi lukuisat kunnat nostamaan verotasoaan siinäkin tapauksessa, ettei siihen olisi tarvetta. — Yksin tällä perusteella laskettava verotuoton kasvu olisi vuodesta 2018 lähes 50 milj. euroa ja vuodesta 2019 lisäksi noin 16 milj. euroa. 
Kiinteistövero on lähtökohtaisesti otollinen veromuoto kunnille, koska se on vakaa ja ennustettava ja sen veropohja on liikkumaton. Painopisteen siirtoa työn verotuksesta muuhun verotukseen, ja erityisesti kiinteistöverotukseen, on pidetty hyödyllisenä myös talouskasvun kannalta. Vaikutus on suotuisin, jos ansiotulojen verorasitusta voidaan laskea samanaikaisesti. 
Nämä myönteiset ja yleisesti tunnustetut perusteet ovat myös tällä hallituskaudella toteutettujen ja nyt ehdotettujen muutosten taustalla. Muutoksilla on voitu kasvattaa kiinteistöveron osuutta kuntien verotuloista ja vähentää painetta tuloveron korotuksiin. 
Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelmassa on sovittu nimenomaisesti 100 milj. euron suuruisesta verotuoton lisäyksestä toteutettuna tasasuuruisin erin hallituskauden aikana. Tämä tavoite on sinänsä jo saavutettu viime vuonna toteutetun erillisen 50 milj. euron määräisen korotuksen vuoksi. Nyt ehdotetut korotukset merkitsevät siis euromääräistä lisäystä hallitusohjelman tavoitteisiin. Ne perustuvat kuitenkin hallitusohjelman linjaukseen ja osin hallituksen keväällä 2017 puoliväliriihessä sopimiin huojennuksiin varhaiskasvatusmaksuista ja siitä aiheutuvaan kompensaatioon kunnille. 
Esityksen vaikutuksista
Hallituksen esityksen perusteluissa on kuvattu selkeästi ja seikkaperäisesti kiinteistöveron kehitystä ja muutosten vaikutuksia viimeisten vajaan kymmenen vuoden ajalta. Kuvaus kattaa myös sen kritiikin, jota kiinteistöveroon on kohdistettu ja jota on esitetty myös tämän esityksen yhteydessä. Keskeisiä ovat mm. korotusten painottuminen alueellisesti epätasaisesti ja eritoten pääkaupunkiseudulle, korotusten tiheys ja regressiivisyys sekä asumiskustannusten nousu käytettävissä olevia tuloja nopeammin. Oma ongelmansa ovat veron perusteena olevat verotusarvot, jotka eivät vastaa laissa tavoitteena olevia viitearvoja. 
Arviot valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ovat olleet pääosin samoja. Lisäksi on huomautettu siitä, että hallitusohjelmassa sovittu tuottotavoite on jo saavutettu. Lisäkorotuksia ei ole pidetty sen vuoksi perusteltuina eikä ylipäänsä tarpeellisina vallitsevan talouskasvun olosuhteissa. 
Esitys jakaa osin myös kuntakenttää juuri alueellisen eriytymisen vuoksi. Kompensaatiomuotoa itsessään ei ole pidetty myöskään aitona, koska suorituksen maksajina ovat kuntalaiset eikä valtio. 
Valiokunnan kannanotto
Esitys liittyy osin varhaiskasvatusmaksuihin kaavailtuihin muutoksiin ja on osin fiskaalinen. Se perustuu hallituksen nimenomaiseen päätökseen ja tukee kritiikistä huolimatta kuntakenttää. Kunnilla on vastaavasti mahdollisuus keventää tuloverotustaan, jos verotuotot ovat muodostumassa tarpeisiin nähden liiallisiksi. 
Valiokunta pitää esitystä näillä perusteilla lähtökohtaisesti hyväksyttävänä.  
Kiinteistöverotuksen soveltamiskäytännöstä tiedetään, että kuntien määräämät veroprosentit ovat keskimäärin lähempänä vaihteluvälin ala- kuin ylärajoja. Liikkumavaraa on siis jo nyt, ja pelkästään ylärajojen korotukset lisäisivät sitä selvästi. Lisäksi tavoitetuotto vuodelle 2018 on jo laskennallisesti saavutettu. Tämä jättää päätösvallan kunnille. Alarajojen korotukset olisivat sen sijaan pakottavia huomattavalle kuntajoukolle. Näin olisi silloinkin, kun siihen ei olisi tarvetta tai halua kunnan vallitsevan taloustilanteen perusteella. Vaikutukset näkyisivät eritoten pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla, jonka osuus kiinteistöveron vuosikertymästä, noin 1,8 mrd eurosta, on jo nyt reilu kolmannes (34,3 %). 
Valiokunta ehdottaa näistä syistä, että alarajojen korotusesityksistä luovutaan ja että lakiehdotuksen 11, 12 ja 13 pykälien veroprosenttien alarajat säilytettäisiin nykyisinä. 
Valiokunta korostaa lopuksi tarvetta tehdä nykyistä systemaattisempaa vaikutusten arviointia, jos veromuutosten tahti on näinkin nopea. Tältä osin on syytä odottaa selvää parannusta siitä arvostamisjärjestelmien uudistushankkeesta, joka on parhaillaan työn alla ja jota on määrä soveltaa vuoden 2020 kiinteistöverotuksessa. Tavoitteena on perusteiltaan ymmärrettävä ja läpinäkyvä järjestelmä, joka olisi kohtaannoltaan nykyistä oikeudenmukaisempi ja hyväksyttävämpi myös kansalaisten keskuudessa. Hankkeen valmistuttua on täysi mahdollisuus pohtia myös verotasojen vaatimia muutoksia.  
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Valtiovarainvaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muutettuna hallituksen esitykseen HE 133/2017 vp sisältyvän lakiehdotuksen. (Valiokunnan muutosehdotukset) 
Valiokunnan muutosehdotukset
Laki 
kiinteistöverolain muuttamisesta 
Eduskunnan päätöksen mukaisesti 
muutetaan kiinteistöverolain (654/1992) 11 §:n 3 momentti, 12 §:n 1 momentti ja 13 §:n 1 momentti, sellaisina kuin ne ovat laissa 970/2016, seuraavasti: 
11 § 
Yleinen kiinteistöveroprosentti 
Kunnanvaltuuston määräämää yleistä kiinteistöveroprosenttia sovelletaan tämän lain mukaan veronalaisiin kiinteistöihin, jollei 12, 12 a, 12 b, 13, 13 a tai 14 §:stä muuta johdu. Yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi määrätään vähintään 0,93 ja enintään 2,00. 
12 § 
Vakituisten asuinrakennusten veroprosentti 
Pääasiassa vakituiseen asumiseen käytettävien rakennusten veroprosentiksi kunnanvaltuusto määrää vähintään 0,41 ja enintään 1,00. 
13 § 
Muiden asuinrakennusten veroprosentti 
Kunnanvaltuusto määrää erikseen veroprosentin rakennuksille, joiden huoneistojen pinta-alasta yli puolta käytetään pääasiassa muuhun asumiseen kuin 12 §:ssä tarkoitettuun vakituiseen asumiseen. Veroprosentiksi määrätään vähintään 0,93 ja enintään 2,00. 
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuuta 2017 . 
Tätä lakia sovelletaan yleiseen kiinteistöveroprosenttiin ja muiden kuin vakituisten asuinrakennusten veroprosenttiin ensimmäisen kerran vuodelta 2018 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. Vakituisten asuinrakennusten kiinteistöveroprosenttia koskevaa muutosta sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 2019 toimitettavassa kiinteistöverotuksessa. 
Helsingissä 17.10.2017 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Timo
Kalli
kesk
varapuheenjohtaja
Ville
Vähämäki
ps
jäsen
Timo
Heinonen
kok
jäsen
Eero
Heinäluoma
sd
(osittain)
jäsen
Kauko
Juhantalo
kesk
jäsen
Toimi
Kankaanniemi
ps
jäsen
Krista
Kiuru
sd
jäsen
Esko
Kiviranta
kesk
jäsen
Kari
Kulmala
si
jäsen
Outi
Mäkelä
kok
jäsen
Mats
Nylund
r
jäsen
Antti
Rantakangas
kesk
jäsen
Markku
Rossi
kesk
jäsen
Sari
Sarkomaa
kok
jäsen
Matti
Torvinen
si
jäsen
Kari
Uotila
vas
jäsen
Pia
Viitanen
sd
jäsen
Ozan
Yanar
vihr
varajäsen
Olavi
Ala-Nissilä
kesk
varajäsen
Markku
Eestilä
kok
varajäsen
Timo
Harakka
sd
varajäsen
Riitta
Myller
sd
(osittain)
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Maarit
Pekkanen
VASTALAUSE sd
Perustelut
Kiinteistövero itsessään on taloustieteen näkökulmasta hyvä verotuksen keino. Se on myös periaatteessa oikeudenmukainen vero. Kiinteistövero kohdistuu omistamiseen, jota Suomessa verotetaan EU:n keskiarvoa huomattavasti vähemmän. 
Nykymuodossaan kiinteistöverossa on kuitenkin vakavia ongelmia. Sen veropohjassa on puutteita, ja ennen kaikkea arvostustasot ovat epäoikeudenmukaisia — arvokiinteistöjä aliverotetaan, arvoaan menettäneitä kiinteistöjä yliverotetaan. Veron vääristymät ovat hyvin tiedossa valtiovarainministeriössä, jossa on jo useiden vuosien ajan valmisteltu kiinteistöveron uudistamista. Työ valmistuu vuonna 2020, mitä ennen ei pitäisi kiinteistöveron kohtuuttomilla korotuksilla lisätä veron vääristävää vaikutusta entisestään. 
Kiinteistöveron yhteiskunnalliset vaikutukset ovat laajat. Se vaikuttaa asumisen hintaan, asuntorakentamiseen, aluekehitykseen, työpaikkojen sijoittumiseen, työvoiman liikkuvuuteen ja työllisyyden kautta koko kansantalouteen. Sillä on huomattavia tulonjakovaikutuksia. Kiinteistöveron korottaminen edellyttää, että sen muut vaikutukset otetaan huomioon ja niitä tarvittaessa korjataan. 
Kiinteistöveron korotuksen mitoitus ja ajoitus ovat äärimmäisen tärkeitä. Kiinteistövero siirtyy lyhyellä aikavälillä ainakin osittain asumisen kustannuksiin, jotka jo nyt ovat monissa kasvukeskuksissa kestämättömät. 
Hallitus esitti kiinteistöveron korotusta jo kolmatta kertaa. Aiemmat korotukset ovat jo täyttäneet hallituksen tavoitteet 100 miljoonan euron veronkorotuksista. Lisäkorotus on ongelmallinen kiinteistön omistajien kannalta, joilla on oikeus edellyttää verotuksen ennustettavuutta. Nyt hallitus olisi alkuperäisen esityksensä vastaisesti luopumassa kiinteistöveron alarajan korotuksista, mikä tarkoittaisi yli sadalle kunnalle veron pakkokorotuksia. 
On hyvä, että pakkokorotukset vedettiin pois eduskuntakäsittelystä. Sen sijaan hallitus on korottamassa ainoastaan ylärajoja, mikä antaisi kunnille mahdollisuuden periä nykyistä korkeampaa veroa. 
Kuitenkin muutos on turha, koska kuntien kiinteistöveroprosentit ovat nyt keskimäärin paljon lä-hempänä alarajaa kuin ylärajaa. Helsinki ja Espoo ovat aivan alarajalla. Suomessa ei ole yhtään kuntaa, joka tarvitsee ylärajan korotuksia. Kunnilla on jo nykyisellään mahdollisuus nostaa kiinteistöveroja halutessaan merkittävästikin. 
Se, että kunnat eivät vaikeinakaan vuosina ole käyttäneet peräkkäisten ylärajanostojen tarjoamaa liikkumatilaa, todistaa, että kunnat eivät tarvitse ylärajan nostoja tällä hetkellä. 
Täysin nimellinen lainsäädäntömuutos, jolla ei ole myöskään fiskaalisia vaikutuksia, on tarpeeton, varsinkin kun kiinteistöveron laajempaa uudistusta valmistellaan valtiovarainministeriössä. 
Kiinteistöveron korotuksesta on siis perusteltua luopua myös turhan sääntelyn välttämiseksi, jota hallitus muissa yhteyksissä korostaa. Tarpeettomien säädösten välttäminen on norminpurkua parhaimmillaan. 
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että lakiehdotus hylätään. 
Helsingissä 17.10.2017
Timo
Harakka
/sd
Pia
Viitanen
/sd
Krista
Kiuru
/sd
Riitta
Myller
/sd
Viimeksi julkaistu 29.11.2017 13.08