Valiokunnan mietintö
YmVM
6
2016 vp
Ympäristövaliokunta
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ympäristönsuojelulain ja jätelain 89 ja 108 §:n muuttamisesta
JOHDANTO
Vireilletulo
Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi ympäristönsuojelulain ja jätelain 89 ja 108 §:n muuttamisesta (HE 147/2015 vp): Asia on saapunut ympäristövaliokuntaan mietinnön antamista varten. 
Asiantuntijat
Valiokunta on kuullut: 
hallitussihteeri
Katariina
Haavanlammi
ympäristöministeriö
hallitusneuvos
Oili
Rahnasto
ympäristöministeriö
lainsäädäntöneuvos
Tuomas
Aarnio
ympäristöministeriö
erityisasiantuntija
Tapani
Veistola
Suomen luonnonsuojeluliitto ry
Valiokunta on saanut kirjallisen lausunnon: 
Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Suomen Kuntaliitto
Bioenergia ry
Koneyrittäjien liitto ry
Suomen Turvetuottajat ry
HALLITUKSEN ESITYS
Esityksessä ehdotetaan tehtäväksi ympäristönsuojelulakiin ja jätelakiin tarvittavat muutokset osallistumisoikeutta koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin kansallisen täytäntöönpanon täydentämiseksi. Lisäksi ympäristönsuojelulakia ehdotetaan muutettavaksi ympäristömelua koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin kansallisen täytäntöönpanon täydentämiseksi.  Muutoksilla ilmansuojelusuunnitelmien,  meluntorjunnan toimintasuunnitelmien, ympäristönsuojelua koskevien valtakunnallisten suunnitelmien ja ohjelmien sekä valtakunnallisten jätesuunnitelmien laatimista koskevaa sääntelyä täsmennettäisiin sen selventämiseksi, että osallistumismahdollisuus koskee direktiiveihin sisältyvän yleisön määritelmän mukaisesti kaikkia. Lisäksi sääntelyä täydennettäisiin säännöksillä mielipiteiden esittämiselle varattavasta määräajasta sekä suunnitelmien ja ohjelmien tarkistamisessa noudatettavasta menettelystä. Meluntorjunnan toimintasuunnitelman laativa viranomainen velvoitettaisiin tiedottamaan siitä, miten suunnitelmaluonnoksesta esitetyt mielipiteet ja lausunnot on otettu huomioon.  
Ympäristönsuojelulakiin ja jätelakiin lisättäisiin eräät aluskierrätystä koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen edellyttämät, ympäristönsuojeluun liittyvät säännökset. Ympäristönsuojelulakiin lisättäisiin uusi säännös, jonka mukaan aluskierrätysasetuksen edellyttämät ympäristönsuojeluun liittyvät vaatimukset on otettava huomioon ympäristölupa-asiaa käsiteltäessä. Jätelain jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevaa sääntelyä täydennettäisiin viittauksella aluskierrätysasetukseen.  
Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi myös pieniä turvetuotantoalueita koskevaa ympäristönsuojelulain siirtymäsäännöstä siten, että pidennettäisiin viidellä vuodella määräaikaa, jonka kuluessa uuden ympäristönsuojelulain voimaan tullessa toiminnassa olleiden enintään 10 hehtaarin turvetuotantoalueiden tulee hakea toiminnalleen ympäristölupaa.  
Lisäksi ympäristönsuojelulakiin tehtäisiin eräitä muitakin merkitykseltään vähäisempiä tarkistuksia. Nämä koskisivat toiminnan muutoksiin liittyvää ilmoitusvelvollisuutta sekä menettelyä valtion rajat ylittävien vaikutusten huomioonottamiseksi.  
Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman nopeasti niiden vahvistamisesta. 
VALIOKUNNAN PERUSTELUT
Yleistä
Hallituksen esityksessä ehdotetaan tehtäväksi eräitä ympäristönsuojelulain ja jätelain täsmentämistä ja täydentämistä koskevia muutoksia lähinnä EU:n lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi. Muutokset perustuvat pääasiassa EU:n osallistumisoikeutta koskevan direktiivin ja aluskierrätystä koskevan asetuksen täytäntöönpanoon. 
Lisäksi esityksessä ehdotetaan pieniä turvetuotantoalueita koskevan ympäristönsuojelulain siirtymäsäännöksen määräajan pidentämistä. 
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin huomautuksin. 
Osallistumisoikeusdirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät muutokset
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia ympäristönsuojelulain 147 ja 204 §:ään sekä jätelain 89 §:ään osallistumisoikeusdirektiivin täytäntöönpanon täydentämiseksi. Muutokset liittyvät osallistumisoikeusdirektiivin 2 artiklan 1 kohdan mukaiseen yleisön määritelmään ja 2 artiklan 3 kohdan kolmanteen alakohtaan.  
Yleisön osallistumista koskevat säännökset on eri säännöksissä kirjoitettu hieman toisistaan poikkeavalla tavalla, vaikka ne perustuvat samaan osallistumisoikeusdirektiiviin. Osallistumisoikeusdirektiivin määritelmän mukainen käsite "yleisö" kattaa kaikki asiasta kiinnostuneet luonnolliset ja oikeushenkilöt. Tästä huolimatta osallistumisoikeutta ei ole kaikissa säännöksissä kohdistettu "yleisöön", vaan esimerkiksi tahoihin, joiden "asumiseen, työntekoon tai muihin oloihin suunnitelma tai ohjelma saattaa vaikuttaa", taikka tahoihin, joiden "etua tai oikeutta asia koskee".  
Ehdotetuilla muutoksilla selvennetään, että osallistumismahdollisuus koskee direktiiviin sisältyvän yleisön määritelmän mukaisesti kaikkia. Muutoksella erotellaan selkeämmin lausunnonantajat ja mielipiteiden esittäjät. Käsite "kaikki muut" on laaja ja kattaa osallistumisoikeusdirektiivin yleisön määritelmän edellyttämällä tavalla kaikki luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, mukaan lukien myös kaikki yhdistykset ja säätiöt.  
Valiokunta katsoo, että yleisön osallistumista koskevaa sääntelyä on tarpeen yhdenmukaistaa ehdotetulla tavalla lainsäädännön selkeyden ja johdonmukaisuuden parantamiseksi, vaikka käytännössä osallistumisoikeutta onkin jo toteutettu osallistumisoikeus- ja ympäristömeludirektiivien edellyttämässä laajuudessa rajoittamatta mitenkään mielipiteiden esittämismahdollisuutta. Muutoinkin suunnitelmia ja ohjelmia laadittaessa on käytännössä toimittu pitkälti osallistumisoikeusdirektiivin edellyttämällä tavalla. 
Aluskierrätysasetuksen täytäntöönpano
Alusten turvallista ja ympäristön kannalta asianmukaista kierrätystä koskevan Hongkongin kansainvälisen yleissopimuksen määräysten tarkoituksena on turvata se, että alus voidaan sen käytön päätyttyä purkaa aiheuttamatta haittaa terveydelle, ympäristölle tai työntekijöille. Alusten romutuksen yhteydessä pääsee hallitsemattomasti ympäristöön vaarallisia aineita. Laivanpurkamiseen liittyy merkittäviä ongelmia Etelä-Aasiassa, etenkin Intiassa ja Pakistanissa. Hongkongin sopimuksen tavoitteena on, että purkaminen hoidetaan turvallisesti ja ympäristön kannalta asianmukaisesti. Sopimus ei kuitenkaan ole vielä voimassa, eikä sen odoteta tulevan voimaan ennen vuotta 2020.  
EU:ssa Hongkongin yleissopimus pannaan täytäntöön pääosin aluskierrätysasetuksella. Aluskierrätysasetus tulee voimaan asteittain. Asetuksen täytäntöönpano edellyttää tässä vaiheessa vain eräiden asetuksen 13 artiklaan (vaatimukset, jotka koskevat aluskierrätyslaitosten ottamista eurooppalaiseen luetteloon), 14 artiklaan (luvan myöntäminen jäsenvaltiossa sijaitsevalle aluskierrätyslaitokselle) ja 26 artiklaan (siirtymäsäännös) liittyvien menettelyjä ja viranomaisten toimivaltaa koskevien säännösten antamista.  
Hallituksen esitys sisältää ehdotuksen ympäristönsuojelulakiin lisättäväksi uudeksi 221 a §:ksi. Säännöksen mukaan aluskierrätysasetuksen 13 artiklan edellyttämät ympäristönsuojeluun liittyvät vaatimukset huomioidaan osana ympäristöluvan käsittelyä. Valiokunta toteaa, että Suomessa ei ole sopimuksessa tarkoitettuja laivanpurkamoja. 
Valiokunta korostaa tässä yhteydessä, että laivojen purkamiseen liittyvien ongelmien vuoksi on hyvin tärkeää, että Hongkongin yleissopimus tulee voimaan mahdollisimman pian. Valiokunta toteaa, että aluskierrätysasetuksella saatetaan yleissopimuksen määräykset yhtenäisesti voimaan EU:ssa, joten se osaltaan edistää yleissopimuksen voimaantuloa. Asetuksella on tavoiteltu myös asianmukaisen laivanpurkamiskapasiteetin syntymisen edistämistä Aasiaan. 
Pienten turvetuotantoalueiden luvanhaun määräajan pidentäminen
Aikaisemmin pieniltä eli pinta-alaltaan enintään 10 hehtaarin turvetuotantoalueilta ei edellytetty ympäristölupaa, mutta ympäristönsuojelulain uudistuksen (527/2014) yhteydessä turvetuotannon ja siihen liittyvän ojituksen luvanvaraisuuskynnys poistettiin ja kaikki turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus ovat luvanvaraisia koosta riippumatta (ympäristönsuojelulain liite 1 taulukko 2 kohta 7 alakohta d).  
Ympäristönsuojelulain 230 §:n 1 momentti sisältää pieniä turvetuotantoalueita koskevat siirtymäsäännökset. Siirtymäsäännösten mukaan ympäristölupaa piti hakea jo toiminnassa oleville pinta-alaltaan 5—10 hehtaarin tuotantoalueille 1 päivään syyskuuta 2015 mennessä ja pinta-alaltaan alle 5 hehtaarin tuotantoalueille 1 päivään syyskuuta 2016 mennessä. Lupa-asian vireilläolo ei estä toiminnan jatkamista.  
Hallituksen esityksessä ehdotetaan pidennettäväksi pieniä turvetuotantoalueita koskevaa ympäristönsuojelulain siirtymäsäännöksen määräaikaa, jonka kuluessa ympäristönsuojelulain voimaan tullessa toiminnassa olleiden enintään 10 hehtaarin turvetuotantoalueiden tulee hakea toiminnalleen ympäristölupaa. Tämä ehdotetaan toteutettavaksi siten, että jaottelu alle 5 hehtaarin ja 5—10 hehtaarin turvetuotantoalueisiin poistetaan ja kaikkien uuden ympäristönsuojelulain voimaantullessa toiminnassa olleiden enintään 10 hehtaarin turvetuotantoalueiden tulee hakea toiminnalleen ympäristölupaa viimeistään 1 päivänä syyskuuta vuonna 2020. Määräaikaa pidennetään siis yhteensä viidellä vuodella siitä, kun voimassaolevan 230 §:n 1 momentin mukainen ensimmäinen siirtymäkausi (pinta-alaltaan 5—10 hehtaarin turvetuotantoalueet) meni umpeen, eli 1 päivä syyskuuta 2015 alkaen.  
Valiokunta toteaa, että luvanvaraisuuskynnyksen poistamisen perusteena vuoden 2014 lainmuutoksessa oli ympäristöhaittojen sääntely alle 10 hehtaarin turvetuotantoalueiden ja niihin liittyvän ojituksen osalta, sillä lähekkäin toimivilla useilla pienillä tuotantoalueilla voi olla yhteenlaskettuna paikallisesti tai alueellisesti huomattaviakin vaikutuksia vesistöjen tilaan. Lähtökohtaisesti on siten tärkeää kiinnittää huomiota siirtymäajan pidentämisen mahdollisiin haitallisiin vesistövaikutuksiin. Turvetuotantoalueilta huuhtoutuu vesistöihin yleisesti kiintoainetta, humusta ja rautaa. Kuormitus vaihtelee vuosittain, vuodenajoittain ja alueen sijainnin mukaan. Koska tuotantoalueen sijoittumisella ja valuma-alueella on olennainen merkitys vesistövaikutuksiin, on niiden arvioiminen yleisellä tasolla vaikeaa. 
Pienten turvetuotantoalueiden määrästä tai alueiden nykykäytöstä ei ole tarkkaa tietoa, koska ne eivät ole aikaisemmin olleet luvanvaraisuuden piirissä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan on kuitenkin selvää, että niitä on eniten Pohjanmaalla, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston toimialueella, noin 300. Osa toimijoista aikoo supistaa toimintaansa ja lopettaa ennen vuoden 2016 loppua, osa on tehnyt kotitarveottoilmoituksen, osa jatkaa toimintaa ja hakee sille lupaa. Alle 10 hehtaarin turvetuotantoa harjoitetaan tyypillisesti sivuelinkeinona, jolloin toimintaa harjoitetaan kysynnästä ja tuotanto-olosuhteista riippuen hyvinkin vaihtelevasti. Ympäristöluvan hinta ja luvan saamiseksi edellytettävien investointien kustannukset vaikuttavat toiminnan jatkamiseen. On myös huomattava, että luvanhakumenettelyn hallinta on haasteellisempaa ja siihen liittyvä neuvonnan tarve on pienimuotoisen toiminnan harjoittajilla suurempi kuin vakiintuneen teollisen toiminnan osalta. 
Valiokunnan kuulemisessa on tullut esiin, että toimintojen saattaminen ympäristöluvan edellyttämälle tasolle edellyttää monilta toiminnanharjoittajilta investointeja, joihin varautuminen vaatii useamman vuoden. Siirtymäajan pidentäminen antaa pienimuotoisen toiminnan harjoittajille paremmat mahdollisuudet harkita, onko mielekästä jatkaa toimintaa, laajentaa sitä, siirtyä kotitarveottoon tai lopettaa toiminta kokonaan. Koska tuotanto voi kestää pienillä alueilla periaatteessa lähes yhtä kauan kuin isommillakin alueilla eli noin 30 vuotta, mahdollistaa ympäristölupa siten siirtymäajalla pidennettynäkin vesistövaikutusten hallinnan. 
Valiokunta korostaa myös, että valvontaviranomaisen on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin ympäristönsuojelulain 18 luvun nojalla, jos ilmenee, että toiminta aiheuttaa ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Ne turvetuotantoalueet, jotka ovat jo saaneet ympäristöluvan, ovat ympäristönsuojelulain jälkivalvonnan piirissä. Vaikka turvetuotannon osuus vesistöjen fosfori- ja typpikuormituksesta on valtakunnallisesti melko vähäistä,  sillä  voi olla  merkittäviä paikallisia  ja alueellisia vaikutuksia vesistöjen tilaan. Ympäristönsuojelulakia koskevissa hallituksen esityksissä on vakiintuneesti luvanvaraisuuden muutostilanteissa käytetty yhden tai kahden vuoden siirtymäaikoja. Valiokunta edellyttää ympäristöministeriön kiinnittävän huomiota määräajan pidentämisen kohteena olevien pienten turvetuotantoalueiden mahdollisten korkean riskin kohteiden seurantaan. Ympäristöministeriön tulee varmistaa tilanteen seuranta huomioiden, että määräajan jälkeen kaikki alueet tulevat luvituksen piiriin. 
Valiokunta toteaa, että se pidensi kahteen vuoteen alle 5 hehtaarin tuotantoalueiden osalta alun perin ehdotettua vuoden siirtymäaikaa ympäristönsuojelulain uudistuksen hyväksyessään. Mietinnössään valiokunta totesi pidentämisen perusteeksi jouston tarpeen, jotta lupakäsittely ei viranomaisen käsittelyruuhkan vuoksi hidastuHE 214/2013 vp Hallituksen esitys eduskunnalle ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamisesta — YmVM 3/2014 vp, s. 6/2.. Valiokunta korosti tuolloin mietinnössään myös yleisemmin tarvetta käsitellä ympäristöluvat joutuisasti, yhteiskunnallisesti kokonaisuutena katsoen hyväksyttävästi ja ympäristönsuojelun kannalta korkeatasoisesti. Valiokunta korosti, että ruuhkautunut lupatilanne on saatava purettua mahdollisimman pian, muun muassa turveasioissa. 
Valiokunta toteaa vielä, että määräajan pidennys ei koske uuden ympäristönsuojelulain voimaantulon jälkeen aloitettua pinta-alaltaan enintään 10 hehtaarin turvetuotantoa ja siihen liittyvää ojitusta. Toisin sanoen uusien enintään 10 hehtaarin tuotantoalueiden ympäristöluvan hakuvelvollisuus säilyy voimassaolevan sääntelyn mukaisena. Turpeen pienimuotoinen kotitarveotto on edelleen mahdollista ilman ympäristölupaa, jos toimintaa ei katsota ammattimaiseksi.  
VALIOKUNNAN PÄÄTÖSEHDOTUS
Ympäristövaliokunnan päätösehdotus:
Eduskunta hyväksyy muuttamattomana hallituksen esitykseen HE 147/2015 vp sisältyvät 1. ja 2. lakiehdotuksen. 
Helsingissä 31.3.2016 
Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa
puheenjohtaja
Satu
Hassi
vihr
varapuheenjohtaja
Silvia
Modig
vas
jäsen
Anders
Adlercreutz
r
jäsen
Pauli
Kiuru
kok
jäsen
Hanna
Kosonen
kesk
jäsen
Rami
Lehto
ps
jäsen
Eeva-Maria
Maijala
kesk
jäsen
Kai
Mykkänen
kok
jäsen
Riitta
Myller
sd
jäsen
Martti
Mölsä
ps
jäsen
Nasima
Razmyar
sd
jäsen
Katja
Taimela
sd
jäsen
Ari
Torniainen
kesk
Valiokunnan sihteerinä on toiminut
valiokuntaneuvos
Marja
Ekroos
VASTALAUSE
Perustelut
Hallituksen esitys HE 147/2015 vp sisältää useita toisiinsa liittymättömiä ehdotuksia, joiden taustalla on mm. tarve täydentää osallistumisoikeus- ja ympäristömeludirektiivien täytäntöönpanoa, tarve panna täytäntöön eräitä EU:n aluskierrätysasetuksen säännöksiä ja puhtaasti kansalliset syyt, joihin voidaan lukea ehdotus pienten (alle 10 ha) turvetuotantoalueiden luvanvaraisuuden siirtymäajan jatkamisesta.  
Hallituksen esityksessä HE 147/2015 vp ehdotetaan, että kaikkien alle 10 hehtaarin kokoisten turvetuotantoalueiden luvanhakemisen siirtymäaikaa pidennetään viiteen vuoteen. Pienet turvetuotantoalueet säädettiin luvanvaraisiksi (YSL 527/2014) niiden aiheuttamien ympäristöhaittojen sääntelemiseksi eli ympäristönsuojelun tason parantamiseksi. Keskisuurille jo käytössä oleville 5—10 hehtaarin soille annettiin luvan hakemiseen vuosi aikaa ja sitä pienemmille kaksi vuotta. Syyskuussa 2015 ensimmäinen siirtymäaika loppui. Silloin ilmeni, että kaikki turveyrittäjät eivät olleet tehneet ympäristölupahakemusta. Pienten turvesoiden luvitukseen siirryttiin, koska isojakin soita lohkottiin pieniksi tuotantoalueiksi ympäristöluvan välttämiseksi. Näin pienistä vierekkäisistä turvetuontantoalueista voi todellisuudessa muodostua yksi suuri alue. Silloin pienten turvehankkeiden yhteisvaikutukset voivat olla suuren luokkaa. 
Tarkkaa tietoa pienten turvetuotantoalueiden määrästä ja sijainnista ei ole, koska ne eivät ole olleet ympäristönsuojelulain mukaisen säännöllisen valvonnan piirissä. Vaikka alle 10 hehtaarin turvetuotantoalueet eivät ole olleet lupavelvollisia, ELY-keskukset ovat ohjeistaneet pienniä alle 10 hehtaarin tuottajia tekemään ilmoituksen ELY-keskuksille toiminnasta. Tätä kautta saatujen tietojen perusteella on syntynyt selkeä käsitys, että alueita on merkittävästi eniten Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston alueella. Esityksen vaikutuksissa on arvioitu, että siirtymäaika antaisi lupa- ja valvontaviranomaisille mahdollisuuden jakaa pienten turvetuotantoalueiden luvittamisesta ja valvonnasta aiheutuvaa työmäärää useammalle vuodelle. Länsi- ja Sisä-Suomen AVIn lausunnon mukaan määräaikaa ei tarvitse kuitenkaan pidentää LSSAVI:n työmäärän jakamiseksi useammalle vuodelle, koska alle 10 ha:n alueita koskevia hakemuksia ei ole tullut vireille montaakaan. 
Esityksen tarkoituksena on saada kaikki uuden ympäristönsuojelulain voimaantullessa toiminnassa olleet pinta-alaltaan enintään 10 hehtaarin turvetuotantoalueet hakemaan toiminnalleen lupaa ja tätä kautta ehkäistä kyseiseen kokoluokkaan kuuluvien turvetuotantoalueiden ympäristöhaittoja valtakunnallisesti yhtenäisellä tavalla. Ympäristönsuojelulakia koskevissa hallituksen esityksissä on vakiintuneesti luvanvaraisuuden muutostilanteissa käytetty yhden tai kahden vuoden siirtymäaikoja. Näin oli myös uutta ympäristönsuojelulakia säädettäessä. Mikäli määräaikaa pidennetään vain pari vuotta uuden ympäristönsuojelulain säätämisen jälkeen, voi käydä niin, että toiminnanharjoittajat jatkavat odottelua ja tilanne on sama viiden vuoden siirtymäajan jälkeen. Kokemukset siirtymäaikojen pidentämisestä ovat kielteisiä. Esimerkiksi haja-asutusalueiden jätevesisäädöksistä on opittu, että lisäaika johtaa helposti uusiin lisäaikavaatimuksiin ja lopulta koko säädöksen vesitysesityksiin. Etenkin, kun kyse on elinkeinonharjoittajista, on perusteetonta palkita pitkällä lisäajalla niitä, jotka ovat jättäneet noudattamatta lain määräyksiä. 
Turvetuotantoalueita koskevan muutoksen valmistelu ei ole noudattanut hyvää lainvalmistelun tapaa. Esitystä ei käsitelty ympäristönsuojelulain uudistusta valmistelleissa työryhmissä. Asiasta ei myöskään pyydetty lausuntoja. Ehdotuksen ympäristövaikutuksia ei ole arvioitu. 
Oikea ratkaisu lain noudattamatta jättämiseen ei ole pitkien lisäaikojen myöntäminen vaan riittävä tiedotus ja valvonta. Toiminnanharjoittajien tasapuolisuuden kannalta kaikille pakollinen luvitus on hyvä asia, sillä se asettaa toiminnanharjoittajat yhdenvertaiseen asemaan. Määräajan pidentäminen nyt, kun kahden vuoden määräaika on kulunut umpeen, kohtelee epätasa-arvoisesti niitä toiminnanharjoittajia, jotka ovat luvan lakia noudattaen hakeneet. Tämän vuoksi on tärkeää, että myönnettävä lisäaika on kohtuullinen. Kahden vuoden lisäajan tulee riittää, jotta kaikki turvetuottajat saavat toimintansa lainmukaiseksi. ELY-keskusten tulee tehostaa voimavarojensa puitteissa toiminnanharjoittajien informointia lain vaatimuksista. 
Ehdotus
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että lakiehdotukset hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisina, paitsi 1. lakiehdotuksen 230 § muutettuna seuraavasti: 
Vastalauseen muutosehdotus
230 § 
Velvollisuus hakea ympäristölupaa 
Tämän lain voimaan tullessa harjoitettavaan toimintaan, joka säädetään luvanvaraiseksi tällä lailla, mutta joka ei ole ollut luvanvarainen kumottavan lain nojalla, on haettava ympäristölupaa vuoden kuluessa lain voimaantulosta. Liitteen 1 taulukon 2 kohdan 7 alakohdassa d tarkoitettuun turvetuotantoon ja siihen liittyvään ojitukseen on kuitenkin haettava lupaa viimeistään 1 päivänä syyskuuta vuonna 2017, jos tuotantoalue on enintään kymmenen hehtaaria. Lupa-asian vireilläolo ei estä toiminnan jatkamista.  
Helsingissä 31.3.2016
Riitta
Myller
sd
Katja
Taimela
sd
Nasima
Razmyar
sd
Satu
Hassi
vihr
Silvia
Modig
vas
Anders
Adlercreutz
r
Viimeksi julkaistu 18.4.2016 15:06