Arvoisa puhemies! Painoin nappia reagoidakseni edustaja Meren puheenvuoroon, ja kuuntelin huolella, mitä ministeri sanoi näistä kokemuksista tai siitä ajatuksesta, että meidän pitää oppia näistä digikäytänteistä ja etätyöskentelystä ja sen merkityksestä.
Itse haluaisin tähän en nyt kerettiläistä puheenvuoroa käyttää mutta varoituksen sanan hyvin selkeästi sanoa, koska kyllä minulla on se käsitys, että kun puhumme erityisesti kansainvälisistä kokouksista, mutta paljon käytetään myöskin kotimaisissa kokouksissa, niin häviää kyllä se oivallus, mikä näissä kokoustilanteissa on se todellinen päätöksentekopaikka. Ei se päätöksentekotilanne kuitenkaan olisi se sali, missä se julkinen debatti käydään, vaan se olennaisin seikka on se, mitä tapahtuu käytävillä ennen kokousta, siihen valmistautuminen, siinä kommunikointi ihmisten kesken, fyysistä ihmisten keskinäistä kanssakäymistä ja siihen liittyvä keskustelu ja kohtaaminen ja sovittelu ja yhteisymmärryksen hakeminen. Se, että varaudutaan vain siihen etäosallistumiseen: Siinä ovat ne tekniset ongelmat, joista tietysti joudutaan miettimään, toimivatko laitteet oikein. Siinä on se, keskitytäänkö niihin kunnolla. Sekin on koko ajan ongelma, ovatko ne sillä tavalla luotettavien yhteyksien päässä, etteivät ketkään ulkopuoliset seuraa, se on suljettu tilaisuus. Ennen kaikkea siinä on se, että etäkokousten merkitys tarkoittaa aina, lähestulkoon määritelmän mukaan, vallan keskittämistä. Siinä keskitetään valtaa niille, jotka valmistelevat sen kokouksen, ja niille, jotka johtavat sen kokouksen. Se on aivan selkeä perusilmiö, mikä niissä tulee. Eli jos me puolustamme demokratiaa, niin minä varoittaisin kyllä siitä, ettemme me ainakaan idealisoisi tätä etäyhteyksien varassa operointia.
Sen minä ymmärrän, missä on erittäin suuri merkitys näillä etäyhteyksillä, että esimerkiksi voi kutsua ulkolaisia luennoitsijoita yhteiseen tilaan, että ei tarvitse lähettää Amerikoista tai Kiinasta tai Japanista tai mistä tahansa kaukaa tai Suomessa siirtyä Pihtiputaalle luennoimaan, vaan voi puhua sen etänä ja kuulla sen viestinnän siellä ja kysymykset siellä. Siinä on järkeä varmasti, se on ihan järkevää, mutta jättäisin varoittavan sanan siihen, että kokoustyöskentely pyrittäisiin ikään kuin viemään tähän etätyöskentelyyn systemaattisesti ja määrätietoisesti.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Ministeri Henriksson, minuutti vielä.