Arvoisa herra puhemies! Kirjastolain päivitys ja uudistus ovat mielestäni tervetulleita. Tärkeitä seikkoja tässä uudistuksessa ovat esimerkiksi yleisten kirjastojen maksuttomuuden säilyminen, erilaiset aiempaa tarkemmat määritelmät ja tehtävien päivitykset sekä kuntien velvollisuus — ja toivottavasti myös riittävät mahdollisuudet — järjestää laadukkaat yleiset kirjastopalvelut jatkossakin. On erityisen tärkeää, että lainaus on jatkossakin ilmaista — toisenlaisiakin ajatuksia on Suomessa esitetty. Tästä ei saa tinkiä.
Eräs kaksiteräinen juttu liittyen tähän uudistukseen on kuitenkin tämä varausmaksuista luopuminen. Se on äkkiseltään ajateltuna hyvä ajatus, koska se turvaa aineiston hyvää saatavuutta syrjäseuduilla, pieniinkin kirjastoihin — tämä on tärkeää — ja ihmiset voivat varata kirjoja ehkä matalammalla kynnyksellä ja niitä sitten heille toimitetaan. Mutta toisaalta sitten ihan kokemuksesta tiedän, että maksuton varaaminen johtaa helposti verkkokauppatyyppiseen asiakaskäyttäytymiseen, jossa kirjoja varaillaan huolettomammin, jolloin tarpeeton työ ja kuntien kustannukset voivat kasvaa. Tämä taas, kun se yhdistetään siihen, että kunnilla on ylipäätään vaikeuksia ylläpitää kirjastoverkkoaan tällä hetkellä, voi olla potentiaalisesti haaste. Vertailun vuoksi: yksi lähikirjasto keskisuuressa kaupungissa on vuositasolla reilusti alle 100 000 euron asia. Eli kun puututaan tällaisiin maksuihin, niin hyvin nopeasti kunnat saattavat joutua tarkastelemaan lähikirjastoja ja kirjastoverkkoaan uudestaan. Toisaalta tässä esityksessä on perusteluissa mainittu mahdollisuus laskuttaa noutamattomista varauksista. Eli ehkä tästä löytyy vielä jokin ihan hyvä ratkaisu.
Kirjastolakia ei päivitetä kovin usein. Mutta kun miettii digitalisaatiota ja sähköisten palvelujen ja kansalaistoiminnan tukemista nyky-Suomessa, niin tämä uusi esitys on tärkeä. Yleisten kirjastojen toiminnan turvaaminen ylipäätään on mielestäni olennainen asia muun maussa ihmisten aktiivisen kansalaisuuden, demokratian, sivistyksen, sananvapauden, medialukutaitojen, elinikäisen oppimisen, ylipäätään aktiivisen ja hyvän elämän edistämisessä kaikenikäisille. Erityisen tärkeätä on muistaa ja huomioida kirjastot laajasti osana elinvoiman edistämistä kunnissa. Eli kun tulevaisuuden kunta on elinvoimakunta, niin peruspalveluna myös kirjasto on siellä aivan välttämätön, ja kirjasto on syystäkin peruspalvelu.
Kirjastojen välilliset vaikutukset voivat olla suuria, esimerkiksi niiden kannustaminen ylipäätään lukemaan. Me tiedämme, että kirjoja lukenut nuori osaa jopa 70 000 sanaa, mutta nuori, joka ei lue, osaa 15 000 sanaa keskimäärin. Oppimisesta keskittymiskykyyn — kaikki liittyvät siihen, miten me käsittelemme tietoa, miten käsittelemme sanoja. Me toimimme sanoilla toistemme kautta ja toistemme kanssa. Siinä tilanteessa on aivan välttämätöntä, että me kannustamme ihmisiä myös aktiiviseen tiedonhankintaan, ja kirjastoilla on tässä tärkeä rooli.
Kirjastoilla on varsinaisen ydintoiminnan lisäksi myös muita toimintoja ja paljon tällaisia välillisiä hyötyjä ja vaikutuksia ympäröivään yhteisöön. Esimerkiksi lähikirjastoja pidetään usein yleisinä olohuoneina tai vaikkapa läksyjentekopaikkana tai ikäihmisten kohtaamispaikkana. Näistä kannattaa pitää kiinni, vaikka niitä ei kuntien budjeteissa välttämättä huomatakaan.
Kirjastot edistävät myös kotoutumista. Maahanmuuttajatyössä kirjastoilla voisikin olla nykyistä suurempi ja aktiivisempi rooli. Ja kirjastoissa voidaan myös törmäyttää eri ihmisryhmiä toisiinsa, mikä on tärkeää yhteiskunnan vakauden kannalta.
Talousvaikeuksissa painivat kunnat ovat pyrkineet luovuuteen myös kirjastopalvelujen järjestämisessä, ja uuden lain kannattaa olla tämän suhteen mahdollistava. Esimerkiksi muiden palvelujen tuominen kirjastojen yhteyteen, aluekeskusten kehittyminen kirjastojen ympärille ja itsepalvelukirjastojen käyttöönotto siellä, missä henkilöstöresursseista on pulaa ja käyttäjiä hieman vähemmän, ovat sellaisia hyviä esimerkkejä, mitä kannattaa jatkossakin edistää. Moni lähikirjastohan Suomessa on lakkautettu. Yleensä taloustaantuman tullessa kunnat tinkivät ensimmäisenä ei-lakisääteisistä palveluistaan, ja kirjastoverkko on sellainen, josta löytyy sitten usein tingittävää. Näiden lähikirjastojenkin hyödyt ovat kuitenkin usein paljon suuremmat kuin miltä ne budjettikirjassa näyttävät.
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan maakuntakirjastoista ja ylipäätään kirjastojen maakunnallisuudesta, niin olisi tärkeätä muistaa valmisteilla oleva sote- ja maakuntauudistus, jossa rakennetaan myös uutta maakuntahallintoa. Nämä eri puolilla etenevät maakuntiin ylipäätään liittyvät asiat pitäisi rakentaa siten, että ne kulkevat ikään kuin synkronissa keskenään, että ne eivät loisi toisistaan poikkeavia rakenteita ja sitä kautta kasvattaisi tarpeetonta monimutkaisuutta meidän hallintohimmeleissä vaan että nämä mallit olisivat johdonmukaisia ja yhteneviä ja mielellään synergioita toisilleen tuovia. Viittaan siis siihen, että kun esimerkiksi maakuntien määrä on nyt hallituksen toimesta niitattu tiettyyn, niin kirjastopolitiikkaa tarkastellessa pitäisi sitten myös näitä miettiä.
Kiinnittäisin huomiota myös kirjastoalalla työskentelyn kelpoisuusvaatimuksiin, joita ollaan nyt jonkin verran tarkistelemassa. Pääministeri Sipilän hallitusohjelman liitteissä esitettiin myös kirjastolain velvoitteiden purkamista. Keskustelu kelpoisuusvaatimuksista yhdistettynä yleiseen säästöpaineeseen ja tähän norminpurkuajatteluun herättää Suomen kirjastokentällä ymmärtääkseni jonkin verran huolta. Toivon, että valiokunta käsittelyssään tarkastelee näitä kysymyksiä. Kirjastolaissa ja ylipäätänsä kulttuurialojen lainsäädännössä kelpoisuudet on jo nyt niin väljästi määritelty, että mielestäni niitä ei nyt äkkiseltään ihan kamalan paljon tarvitsisi enää väljentää. Jos kelpoisuuksista ei säädetä, niin se antaa tietenkin kunnille mahdollisuuden palkata halvemmalla vähemmän koulutettua henkilökuntaa, mikä voi olla kirjastoille myös riski. Eli kirjastoilla riittävä osaaminen täytyy turvata, kun kirjastolakia uudistetaan.
Arvoisa puhemies! Tämä uusikaan laki ei vastaa kaikkiin niihin haasteisiin, joita meidän kirjastoillamme tällä hetkellä on. Esimerkiksi e-aineistojen tekijänoikeusratkaisut ovat edelleen todella ongelmallisia ja monin osin vanhentuneita. E-aineiston saatavuus kaikille kansalaisille on kuitenkin tärkeä perusoikeus, mutta toisaalta alueellinen yhdenvertaisuus ei tällä hetkellä täysin toteudu. Suomessa kirjastojen ja kustantajien välillä on melko hyvin toimiva yhteistyö, mutta meidän pitäisi edelleen vaikuttaa kaikilla tasoilla, etenkin EU:ssa, siihen, että e-aineistojen yleinen hyödyntäminen ja käyttöön saaminen olisi nykyistä helpompaa. Ja Suomessa kannattaisi miettiä nykyistä laajempaa yhteistyötä myös e-aineistojen hankintapäätöksissä, jotka tehdään tällä hetkellä kunnissa.
Lisäksi, jos mennään yksityiskohtiin, meidän pitäisi saada niin sanotun metatiedon tuottaminen — eli selkokielellä kutakuinkin luetteloinnin tuottaminen — järjestetyksi nykyistä toimivampana prosessina kansallisesti. Tällä hetkellä tässä on erilaisia käytäntöjä. Ja tämä koskee siis koko kirja-alaa eikä pelkkää kirjastoalaa. Mutta toivon, että valiokunta kiinnittää huomiota myös tällaisiin detaljeihin.
Summa summarum: Tämä on tärkeä uudistus. Suomen itsenäisyyden tulevalle juhlavuodelle kirjastojen uusi nousu toivottavasti tuo myös vähän lisäpiristystä.