Arvoisa puhemies! Hyviä uutisia. — Arvoisa puhemies! Suomi on kärsinyt kovasti jäsenyydestään euroalueessa. Koko tämä yhtenäisvaluuttahankehan on epäonnistunut, ja laajalti talousasiantuntijat nykyään ovat sitä mieltä, että oli paha virhe, että euroon siirryttiin. Virhe oli ennen muuta siinä, että muodostettiin liian laaja euroalue, mukaan tuli liian erilaisia kansantalouksia, ja tämä on jo tähän mennessä johtanut suunnattomiin ongelmiin. Ja Suomen liittyminen eurovaluuttaan oli tietysti paha virhe. Tämä näkyy erityisen selvästi, kun verrataan Suomen ja Ruotsin taloudellista kehitystä. Kansantaloudet ovat hyvin samankaltaiset. Ruotsilla on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut keskimäärin varsin vahva talouskasvu, Ruotsin kansantalous on nyt noin neljänneksen suurempi kuin oli kymmenen vuotta sitten, ja Suomi on hädin tuskin päässyt vaikeitten menetettyjen vuosien jälkeen samalle tasolle kuin ennen kansainvälistä finanssikriisiä. Jos Suomen kansantalouden kasvuvauhti olisi ollut samankaltainen kuin Ruotsissa, meidän kansantulomme olisi nyt viitisenkymmentä miljardia euroa suurempi kuin mitä se on ja julkisella vallalla olisi käytettävissään noin 25 miljardia enemmän rahaa kuin tällä hetkellä on. Mutta tästähän tässä salissa ei haluta keskustella, koska keskustaa ja kristillisdemokraatteja lukuun ottamatta kaikki eduskuntapuolueet ajoivat ja kannattivat Suomen liittymistä euroalueeseen.
Minähän tein vuoden 2015 kesällä kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämiseksi Suomen jäsenyydestä euroalueessa. Nämä kokemukset olivat tämän taustana ja toisaalta tietoisuus siitä, että tulevaisuudessa Suomi edelleen on häviäjä euroalueessa, ja toisaalta se, että oli näköpiirissä, että euroaluetta pyritään kehittämään finanssiunioniksi, velkaunioniksi ja liittovaltioksi ja tätä kautta menetämme taloudellisen ja lopulta myös poliittisen itsenäisyytemme. Yli 53 000 allekirjoittajaa saatiin, ja aloite toimitettiin tänne eduskuntaan käsiteltäväksi. Puhemiesneuvosto aikoi ensin päättää, että asiaa käsitellään vain perustuslakivaliokunnassa, mutta käydyn keskustelun jälkeen päädyttiin siihen, että talousvaliokunnalta pitää pyytää lausunto. Nyt on mielenkiintoista todeta, että puhemiesneuvosto jälleen esittää, että aloitetta käsiteltäisiin vain perustuslakivaliokunnassa. En nyt tiedä menettelytapoja, mutta jos ne sallivat, niin minun mielestäni meidän pitäisi päättää, että pyydetään myös talousvaliokunnan lausunto tästä aloitteesta.
Tämä aloite pitää sisällään nyt kaksi kansanäänestystä, jotka esitetään järjestettäväksi Euroopan parlamentin vaalien yhteydessä ensi keväänä. Alun perin kirjoitin tämän aloitteen niin, että se olisi käsitellyt vain Suomen jäsenyyttä euroalueessa kuten tuo kansalais-aloitekin, mutta päädyin siihen, että samassa kansanäänestyksessä voitaisiin ottaa kantaa myös Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa.
Suomen liittyminen euroalueeseenhan tapahtui selvästi perustuslain vastaisesti, ja itse asiassa myös Euroopan unioniin liittymistä rasittaa aikamoinen legaliteetti- ja legitimiteettiongelma. Nimittäin silloin, kun järjestettiin kansanäänestys Suomen liittymisestä Euroopan unioniin, nimenomaan todettiin, että tässä ei päätetä Suomen liittymisestä yhtenäisvaluuttaan, ja eduskunta myös tämän kannan hyvin selkeästi vahvisti. Kuitenkin, kun aikanaan Lipposen hallitus lähti viemään tätä euroalueeseen liittymistä eteenpäin, todettiin, että siitä päätettiin jo kansanäänestyksessä. Tämähän oli selvä perustuslain rikkomus, että tällä tavalla tehtiin. Tietenkin muodollisesti kaikki on kunnossa, koska eduskunnan perustuslakivaliokunnan enemmistö on aina mukavasti joustanut näissä tulkinnoissaan. Muodollisessa mielessä ei ole tapahtunut perustuslain rikkomista, mutta tosiasiassa tietysti näin on tapahtunut.
Näin ollen, kun euroalueeseen liittyminen itse asiassa ratkaistiin jo silloin unioniin liittymisen yhteydessä, on paikallaan, että kansalaiset pääsevät uudelleen äänestämään myös siitä, hyväksyvätkö he Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa. Tässä kansanäänestyksessä olisi kaksi äänestyslippua, joista toisessa kysyttäisiin, hyväksyttekö Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa, ja toisessa, hyväksyttekö Suomen jäsenyyden Euroopan talous- ja rahaliitossa.
Tässä lakialoitteessahan varsin perusteellisesti käydään läpi tämä asia: perustelut, kokemukset rahaliittoon kuulumisesta ja ne uhkatekijät, jotka tähän liittyvät.
Tämä taloudellinen puoli ensinnäkin: Sanoin, että jos Suomen kansantalous olisi kehittynyt yhtä hyvin kuin Ruotsin, meille olisi käynyt yhtä hyvin ja meillä olisi nyt paljon suurempi kansantulo. Olisi myös muuten paljon korkeampi työllisyysaste. Me olisimme Ruotsin tasolla työllisyysasteessa, jos meillä olisi ollut kymmenen vuoden ajan vastaavanlainen talouskasvu kuin Ruotsissa. Tämän Ruotsin ja Suomen vertailun suhteen tietysti voidaan väitellä siitä, että on muitakin tekijöitä. Tosiasia kuitenkin on, että kun Suomi oli liittynyt euroalueeseen ja alkoi kansainvälinen finanssikriisi, siinä yhteydessähän me jouduimme kärsimään ennen muuta siitä, että euroon siirryttäessä euro ensin devalvoitui voimakkaasti, ja tämä johti siihen, että Suomenkin talous alkoi suorastaan ylikuumentua. Tapahtui noin 30 prosentin devalvoituminen. Ja juuri silloin, kun tämä kansainvälinen finanssikriisi alkoi, tapahtui 100 prosentin revalvaatio, eli euron kurssi suhteessa Yhdysvaltain dollariin nousi kaksinkertaiseksi. No, tähän vielä liittyi Suomessa tämä onneton tulopoliittinen ratkaisu — Sari Sairaanhoitaja ‑ratkaisu — jolla pilattiin vientiteollisuuden kilpailukykyä. Tämähän johti siihen, että Suomen kansantalous ja vienti romahtivat noin neljänneksellä lyhyessä ajassa. Kun Ruotsilla oli oma valuutta — sielläkin tuli tietysti finanssikriisistä kielteisiä vaikutuksia — niin Ruotsi pääsi mukaan talouskasvuun, ja sen hedelmät nyt näkyvät. Suomen kohdalla kävi niin, että meidän heikko kilpailukykymme esti meitä nousemasta laman pohjalta ja tuli tämä kymmenen vuoden menetetty vuosikymmen.
Mitä tulevaisuuteen tulee, niin kyllä nyt näyttää hyvin selvältä se, että on syntymässä uusi euroalueen kriisi, globaali kriisi myös. Tulevaisuusvaliokunnassa monet asiantuntijat ovat tästä varoittaneet. Maailmassa on valtava rahoituksellinen ylikapasiteetti. Euroopan unionissa ongelmana on se, että Euroopan keskuspankki on pumpannut paljon rahaa euroalueen talouteen, ja jopa komission jäsen Katainen on varoitellut julkisuudessa, että tämän ylilikviditeetin vuoksi näköpiirissä on euroalueen kriisi. Toisaalta Yhdysvaltain ja Kiinan taloudet myöskin muodostavat aikamoisen globaalin uhan, ja totta kai globaali kriisi iskisi pahasti tänne euroalueelle ja Suomeen.
Nyt hallitus ylpeilee sillä, että on varauduttu tuleviin aikoihin, kun on vähennetty velkaantumista. Hallitushan johtaa harhaan eduskuntaa, kun se puhuu runsaan miljardin euron budjettivajeesta. Siellä on mukana vientiluottojen palautuksia, joitten vuoksi todellinen budjettialijäämä on yli 3 miljardia, eli valtio ottaa velkaa yli 5 prosentin verran menojensa katteeksi — huippusuhdanteessa — ja nyt kun seuraava kriisi tulee, niin me olemme todella hankalassa tilanteessa. Ei ole enää sitä puskuria, jota kymmenen vuoden aikana on voitu käyttää velkaantumalla. Toisaalta euroonhan liittyy se ikävä puoli, että he, jotka tähän europrojektiin uskovat, ajavat nyt sellaista linjaa, että pitää rakentaa euron tueksi todellinen talousunioni, joka tarkoittaa käytännössä finanssiliittoa, velkaunionia ja liittovaltiota, ja siinä meidän itsenäisyytemme menisi. Meidän pitää nopeasti päästä eroon euroalueesta.