Pöytäkirjan asiakohta
PTK
12
2020 vp
Täysistunto
Tiistai 25.2.2020 klo 14.00—21.17
5
Ilmastovuosikertomus 2019
Kertomus
Valiokunnan mietintö
Ainoa käsittely
Puhemies Matti Vanhanen
Ainoaan käsittelyyn esitellään päiväjärjestyksen 5. asia. Käsittelyn pohjana on ympäristövaliokunnan mietintö YmVM 1/2020 vp. Nyt päätetään kannanotosta kertomuksen johdosta. 
Keskustelu
15.30
Hannu
Hoskonen
kesk
(esittelypuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Kesäkuussa 2015 voimaan tullut ilmastolaki on ensimmäinen kansallinen säädös, jossa määritellään yleisesti Suomen ilmastopolitiikan pitkän aikavälin suuntaviivat ja tavoitteet sekä säädetään ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmästä. Ilmastolailla luotiin pohja ilmastopolitiikan pitkäjänteiselle ja kustannustehokkaalle suunnittelulle ja seurannalle. Nyt myös Euroopan unionin uusi komissio aikoo Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaan ehdottaa ensimmäistä eurooppalaista ilmastolakia, jolla on tavoitteena tehdä Euroopasta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, ja nyt nämä menettelyt saadaan kirjattua lainsäädäntöön. 
Tämä nyt käsittelyssä oleva ilmastovuosikertomus on siis laatuaan ensimmäinen ja ilmastolain mukainen ensimmäinen kertomus eduskunnalle. Tämä on merkittävä tapahtuma. Tästä lähtien eduskunta saa vuosittain raportin siitä, miten kasvihuonekaasupäästöjä on vähennetty. Ympäristövaliokunnassa olemme laatineet tämän mietinnön, johon saimme kolmen muun valiokunnan lausunnot eli maa- ja metsätalousvaliokunnan, talousvaliokunnan ja liikenne- ja viestintävaliokunnan laajat lausunnot. Haluan kiittää niistä saamistamme lausunnoista. Ne olivat hyvin syvältä asiaa käsitteleviä ja erittäin hyödyllisiä. Ympäristövaliokunta pitää myös oikein hyvänä, että nyt käsittelyssä oleva selvitys ei häviä osaksi hallituksen tavanomaista vuosikertomusta, vaan se on aivan oma erillään oleva selvitys ja saa siten ansaitsemansa huomion. Ilmastonmuutos on nyt asia, joka liittyy ihan kaikkeen. Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi työtä pitää tehdä kaikilla alueilla. 
Ilmastovuosikertomuksen tarkoituksena on lisätä eduskunnan osallistumista ilmastopolitiikan muotoutumiseen. Ensinnäkin eduskunta käsittelee kaikki ilmastopolitiikan lakisääteiset suunnitelmat eli selontekomenettelynä tulevat keskipitkän ja pitkän aikavälin strategiat eduskunnalle ja sopeutumisstrategian ja sitten vuosittain tämän ilmastovuosikertomuksen, joka raportoi tehdyt toimet. Aina kannattaa muistaa, että vuosikertomuksessahan, olkoon se sitten vaikka ilmastovuosikertomus tai vaikka nyt hallituksen valmistelema vuosikertomus tapahtuneesta kaupunginvaltuustolle, katsotaan aina mennyttä aikaa, mutta menneen ajan ymmärtäminen oikein luo hyvän pohjan tulevaisuuden rakentamiselle. Tämä on tärkeää, sillä kun näitä toimia ollaan nyt tekemässä kaikilla sektoreilla, ja ne koskettavat kaikkia, sen takia tiedonsaanti on äärimmäisen tärkeää. 
Toisaalta, kuten valiokunta toteaa, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ilmastopolitiikan legitimiteetin kannalta eduskunnassa käytävä keskustelu on erittäin tärkeää. Valiokunta kuuli tämän käsittelyn aikana 15:tä eri asiantuntijaa, ja kävimme hyviä keskusteluja, ja sen tuloksena syntyi tämä erinomaisen hyvä, mielestäni erittäin hyvälaatuinen mietintö. 
Kertomuksesta ilmenee, että Suomi on tähän saakka tehnyt ilmastopolitiikallaan hyvää työtä. 2013—2020 asetetun taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen olemme saavuttaneet. Kaudelle 2021—2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen eivät nykyiset toimet enää riitä vaan lisävähennyksiä tarvitaan, ja nämä on jo keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmassa tunnistettu. 
Ympäristövaliokunta pitää tärkeänä ilmastovuosikertomuksen kehittämistä siten, että se tarkastelee ilmastopolitiikkaa laajana kokonaisuutena ja mahdollistaa kaikkien päästöjen kehityksen tarkastelun. Nythän kertomus koskee vain päästökaupan ulkopuolista taakanjakosektoria. Eduskunnan terveiset hallitukselle ovat siis, että kertomusta tulisi kehittää siltä osin, miten toimien toteutus vastaa tiukentuviin tavoitteisiin ja mitä toimia päästökehityksen saaminen toivotulle kehitysuralle edellyttää. Tämä vaatii myös ilmastolain muuttamista näiltä osin. 
Arvoisa puhemies! Tällä tavoin tulevaisuuteen suuntaavana kertomus tarjoaa parhaan mahdollisen pohjan eduskunnassa käytävän yhteiskunnallisen keskustelun taustaksi ja ilmastopolitiikan sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, johdonmukaisuuden, kustannustehokkuuden ja pitkäjänteisyyden edistämiseksi. Ilmastopolitiikan tulee olla Suomen kannalta mahdollistavaa ja meidän kansantalouttamme vahvistavaa. Päinvastaista kehitystä älkäämme salliko. 
Suomi on iso maa, sen me kaikki tiedämme. Se vaatii selkeästi liikenneinfraa ja järkevää liikennepolitiikkaa. Matkojen kulkeminen vaatii aina totta kai jonkunlaisen liikennevälineen. Samalla Suomi on erittäin pohjoinen maa. Kiinteistöjä, asuntoja, kouluja, kirjastoja on lämmitettävä, ja se tarkoittaa jonkun verran päästöjä aina. Samoin asia, joka on jäänyt mielestäni liian vähälle huomiolle, on Suomen elintaso. Olemme täysin viennistä riippuvainen hyvinvointivaltio, elikkä kun tuotamme tuotteita, syntyy aina päästöjä. Se on jokaisessa päätöksenteossa huomioitava, ettemme tätä positiivisuuden kehää lähde vahingoittamaan. 
Hiilinielujen vahvistaminen on mielestäni tässä ilmastokeskustelussa jäänyt liian pienelle huomiolle. Otan kaksi esimerkkiä. Ensinnäkin meillä itsellämme on tällä hetkellä jo Neste Oyj:n kehittämä MY-diesel, joka on täysin kotimaisista raaka-aineista tehty päästötön diesel. Jos ottaisimme sen käyttöön vaikka verojärjestelmää hieman muuttamalla ja saamalla totta kai siihen EU:sta luvan, voisimme pienentää päästöjämme noin 5 miljoonalla hiilidioksidiekvivalenttitonnilla. Se on täysin mahdollista, jos haluamme tehdä sen, elikkä keinoja löytyy. 
Toinen, mielestäni parempi keino on metsien kasvun lisääminen. Olin tässä pari iltaa sitten mielenkiintoisella luennolla, jossa Luonnonvarakeskuksen tiedemiehet meille esittelivät ryhmänä mielenkiintoisia tietoja. Pari lukua tekevät sen erittäin havainnolliseksi, arvoisa puhemies: Vuonna 2009—2013 Suomessa toteutettiin valtakunnan metsien 11. inventointi. Sen mukaan kun Suomessa sillä hetkellä ollutta puumäärää verrattiin vuonna 2014—2018 olleeseen puumäärään, siinä on yli 100 miljoonan kuution ero. Vuonna 2018 mittauksen mukaan Suomen metsissä oli 2 475 miljoonaa mottia puuta, ja tämä tarkoittaa sitä, että vuotuinen kasvu tällä viiden vuoden aikajaksolla oli keskimäärin 20 miljoonaa mottia ja meidän hiilinielumme kasvoi joka ainoa vuosi. Elikkä tämä on meille valtava mahdollisuus. Ehkä kuvaavaa on vielä kolmas esimerkki siitä, että vuonna 1990 Suomen metsien puumäärä oli 1 900 miljoonaa mottia. 1 900 miljoonaa mottia vuonna 1990, jos sillä hetkellä olisi puuston kasvu loppunut jostakin kumman syystä tai laskemme niin teoreettisesti, ja hakkuut vuosina 1990—2017 olivat tuon saman 1 900 miljoonaa mottia, elikkä 18 vuoden aikana tapahtuneet hakkuut ja vuoden 1990 puumäärä ovat sama luku. Elikkä jos metsät eivät kasvaisi, loppu olisi tullut meillä 2017, Suomen itsenäisyyden juhlavuonna, mutta yllätys yllätys, meillä oli vuonna 2018 puuta melkein 2 500 miljoonaa mottia. Meille on annettu valtava timantti hoitoomme, valtava hiilinielu, joka meidän pitää hoitaa hyvin, ja sen olemme tehneet. 
Tämän takia älkäämme puhuko aina vain päästöistä, päästöistä ja päästöistä. Eiköhän puhuta seuraavat kymmenen vuotta hiilinieluista, hiilinieluista, hiilinieluista ja niin edelleen, koska niiden parantaminen on meille tuhat kertaa halvempaa, tehokkaampaa ja parempaa. Kansalaisten ei tarvitse kärsiä yhtään, ja parhaimmillaan teemme sen palveluksen tälle kansakunnalle, että kukaan ei joudu työttömäksi, kukaan ei joudu tämän takia kärsimään, vaan meillä on hallussamme loistava mahdollisuus. Älkäämme pilatko sitä väärillä poliittisilla päätöksillä. Tämä on minun ydinviestini. Ilmastopolitiikan pitää olla viisasta. Se ei saa sulkea mitenkään pois kansallisia omia mahdollisuuksiamme. 
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kiittää ympäristövaliokuntaa erinomaisen hienosta työstä. Saimme kuulla monia hyviä asiantuntijoita, kävimme hyvää keskustelua. Haluan kiittää muitakin valiokuntia ja eduskuntaa hyvästä tuesta, mikä tälle hankkeelle on ollut, ja tämähän on laatuaan ensimmäinen, eli jos joku sanoo, että tämä ei ollut kovin hyvä, niin meillä on ensi vuonna mahdollisuus tehdä vieläkin parempi. Mutta olemme oikealla tiellä kuitenkin, kunhan emme sitä omaa timanttiamme hukkaa ja pilaa sitä. 
15.40
Atte
Harjanne
vihr
Arvoisa puhemies! Kiitos ympäristövaliokunnalle hyvästä mietinnöstä. Kannanottoehdotus strategisemmasta ja kattavammasta ilmastovuosikertomuksesta on erittäin kannatettava. Taakanjakosektoriin ja tekniseen raportointiin nykyisellään rajautuva vuosikertomus on toki ansiokas tällaisenaan, mutta se voisi olla nykyistä huomattavasti vaikuttavampi ilmastopoliittisen keskustelun kirittäjä ja ilmastopolitiikan ja päästöjen kehityksen laajaa kokonaisuutta käsittelevä raportti. 
Itse vuosikertomuksen sisällöstä on lisäksi syytä nostaa muutama havainto ja johtopäätös. Liikenne ja maatalous ovat taakanjakosektorin suurimmat päästöjen lähteet. Kummankin päästökehitys on ollut viimeisten vuosien aikana huolestuttavaa. Liikenteen päästöt ovat vähentyneet vain vähän, maatalouden eivät käytännössä lähes lainkaan. Kummankin osalta on syytä huomioida kaksi asiaa: keinoja päästöjen vähentämiseen on, mutta kummankin tapauksessa on huolehdittava, että päästöjen vähentäminen on sekä riittävän nopeaa että reilua. Poliittisen keskustelun ei pitäisi nyt pyöriä sen ympärillä, pitääkö päästövähennyksiä tehdä — totta kai pitää, toisenlainen linja on vastuuton, tieteen ja tulevaisuuden vastainen — vaan sen ympärillä, miten tässä onnistutaan reilusti, tehokkaasti ja oikeudenmukaisesti ja millaisia toimenpiteitä se vaatii. 
Liikenne muodostaa noin viidenneksen Suomen päästöistä. Tästä noin puolet on peräisin henkilöautoista ja vajaa kolmannes kuorma-autoista. Näin ollen tieliikenne ja erityisesti henkilöautoliikenne on väistämättä päästövähennysten kohteena. Onneksi henkilöautoilu on myös se liikenteen osa, johon löytyy sekä teknologisia että käyttäytymiseen liittyviä ratkaisuja kaikkein helpoiten. Autokannan uusiminen tuodaan usein esiin yhtenä keinona. Uudemmat autot eivät kuitenkaan auta, jos ne ovat isompia tai niillä ajetaan enemmän. Suomen autokanta on eurooppalaisittain verrattain vanhaa. Usein toistettu ehdotus päästöjen vähentämiseen onkin verotuksen muuttaminen niin, että autokanta uudistuisi nopeasti. Sinänsä ihan hyvä asia. Uusien autojen päästöt todella kun ovat keskimääräisesti vanhoja pienempiä. Samaan aikaan päästöt ovat kuitenkin junnanneet koko lailla paikallaan, sillä autoja on enemmän ja niillä on ajettu enemmän. Lisäksi ensirekisteröityjen dieselautojen keskimääräiset päästöt itse asiassa nousivat vuosina 2017—18. Ratkaisevaa onkin jatkossa ohjata uusien autojen hankinnat erittäin vähäpäästöisiin autoihin. 
Biopolttoaineita esitetään usein ratkaisuksi. Niiden perimmäinen haaste ei ole kysyntä, vaan tarjonta. Tuotettu biopolttoaine menee kyllä hyvin kaupaksi, mutta kestäviä raaka-aineita on rajallisesti. Biomassaa ei yksinkertaisesti millään riitä korvaamaan kaikkea fossiilisia liikennepolttoaineita, jos — ja toivottavasti kun — haluamme säästää maata ruoantuotantoa, hiilinieluja ja monimuotoisuuden vaalimista varten ja käyttää biomassaa myös tuotteiden raaka-aineena. 
Kestäviä biopolttoaineita silti kyllä tarvitaan, mutta jos ylipäänsä pitää autolla mennä, niin sähköauto on kyllä ekoteko. Sähköllä liikkuminen on polttamista merkittävästi energiatehokkaampaa, ja päästöjä syntyy käytännössä vain auton valmistuksessa ja sähköntuotannossa. Vaikka sähköautojen valmistuksen päästöt ovat keskimäärin vastaavaa polttomoottoriautoa suuremmat, kirii sähköauto fossiiliauton hyvin nopeasti kiinni käytön aikana. Auton paino, käyttövoimasta riippumatta, on tässä ratkaisevassa osassa. Sähköä on sinänsä suoraviivaista tuottaa vähin päästöin. 
Akkutuotannon vaatiman kaivostoiminnan eettiset ongelmat ovat ihan totta ja niihin pitää puuttua, mutta ongelma ei rajoitu tai kohdistu ainoastaan autojen akkuihin, vaan globaalituotantoketjujen ja kaivannaisbisneksen rakenteisiin laajemmin. [Leena Meri: Mitä hallitus tekee sille?]  
Arvoisa puhemies! Taakanjakosektorin päästövähennysten tapauksessa on harvinaisen selvää, ettei ole mitään yksittäistä kaiken kattavaa ratkaisua. Poteroiden kaivamisen ja keinojen alasampumisen sijaan meiltä tarvitaan nyt sitoutumista tavoitteeseen ja avoimuutta ratkaisujen suhteen. [Oikealta: Ja tekoja!] 
15.44
Inka
Hopsu
vihr
Arvoisa puhemies! 2015 voimaan tulleella ilmastolailla luotiin pohjaa Suomen ilmastopolitiikan pitkäjänteiselle suunnittelulle ja seurannalle. Ilmastovuosikertomus 2019 on ensimmäinen laatuaan. On hyvä, että saamme käsittelyymme erillisen, itsenäisen asiakirjan ilmastotavoitteiden toteutumisesta. 
Nykyisen lain vuoteen 2020 mennessä asettamiin taakanjakosektoria koskeviin päästövähennystavoitteisiin ollaan kertomuksen mukaan pääsemässä. Ja on toki ilo huomata, että voidaan osoittaa, että tavoitteen asetannalla ja valituilla toimilla saavutetaan Suomessa tulosta. Raportin käsittelemä taakanjakosektori kattaa muun muassa liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen ja jätehuollon päästöt. Teollisuutta ja energiantuotantoa koskeva päästökauppasektori on EU:n laajuinen, ja sen raportointi ei tähän kuulu kuten ei myöskään maankäyttösektori. EU-lainsäädännön kehittyminen maankäyttösektorin osalta vaatii senkin sisällyttämistä ilmastolain piirin kuten hallitusohjelmassa on sovittu. Lain tarkistamisen yhteydessä on luontevaa päivittää myös ilmastovuosikertomuksen laajuus. 
Myös päästökaupan ja taakanjakosektorin välinen raja on muuttuva, mikä vähentää sektorikohtaisen tarkastelun relevanssia ja perustelee tarvetta kertomuksen kehittämiseen päästöjen kokonaistarkastelun suuntaan. Ilmastokertomus ei siis tällä hetkellä anna kattavaa kuvaa kokonaispäästöjen nykytilanteesta. 
Marinin hallitus on sitoutunut hiilineutraalisuustavoitteeseen vuoteen 2035 mennessä ja negatiivisten päästöjen saavuttamiseen pian sen jälkeen. Olennaista olisi siis jatkossa tarkastella tämän tavoitteen onnistumista, kokonaispäästöjen eli ilmastopolitiikan kokonaisuuden vaikuttavuutta ja toteutettujen toimenpiteiden riittävyyttä sekä rakentaa analyysejä jatkotoimia varten. Ilmastotoimien lisääntyessä ja niihin laitetun taloudellisen panoksen kasvaessa on yhä tärkeämpää seurata myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden mittareita. Ilmastotoimien vaikuttavuuden rinnalla on tarkasteltava myös eri toimenpiteiden johdonmukaisuutta. Tässä on hyvä seurata kotimaan toimien lisäksi myös sitä, mitä teemme maailmalla. Tässä voi olla myös potentiaalia. 
Tämänhetkisen tilanteen perusteella on selvää, että maailmanlaajuinen päästövähennysten tavoitetaso on Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi riittämätön. Ilmastonmuutos on globaali ilmiö, ja päästöjen vähentäminen missä tahansa vaikuttaa samalla tavoin. Suomi voi teknisillä tai rahoitusratkaisuillaan saada paljon aikaan kansainvälisellä tasolla. Tavoitteita on myös EU-tasolla jo tiukennettu, ja niitä tulee edelleen tiukentaa Pariisin sopimuksen toteuttamiseksi. 
Arvoisa puhemies! Suomi hiilineutraaliksi vuoteen 2035 mennessä -tavoitteeseen pääseminen vaatii merkittävästi lisätoimia kaikilla sektoreilla. Näitä hallitusohjelmassa löytyy muun muassa verotukseen, liikenteeseen, maatalouteen, energiantuotantoon ja maankäyttöön liittyen. Ilmasto-Vuosaaren tärkeä tulos oli eri sektoreille jaetut päästövähennystavoitteet eli eräänlaiset hiilibudjetit. Näiden perusteella voidaan laatia ja valita sektorikohtaisia toimenpiteitä ja seurata tavoitteiden saavuttamista. Selkeintä olisi tarttua tehokkaasti suurimpiin päästölähteisiin. Turpeenpolton päästöt ovat seitsemän miljoonan hiilidioksiditonnin luokkaa eli vastaavat yksinään koko henkilöautoliikenteen päästöjä. [Oikealta: Mitä aiotte tehdä?] Hallitusohjelmassa on sitouduttu siihen, että turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Nopeampikin eteneminen olisi järkevää, ja elinkeinonharjoittajille olisi löydettävä hyvät keinot pärjätä muutoksessa. Energiantarpeestamme turpeella katetaan vain noin neljä prosenttia. 
Energia- ja ilmastostrategia sekä ilmastolaki ovat hyviä mahdollisuuksia kasvattaa uusiutuvan energian osuutta Suomen energiantuotannosta. Tuulivoiman rakentamisen tavoitemäärää tulisi nostaa vähintään 30 prosenttiin. [Juha Mäenpään välihuuto] Suomella on erinomaiset edellytykset muuttua sähkön viejäksi ja uusiutuvan ekologisen osaamisen kärkimaaksi. 
Päästöjen vähentämisen lisäksi, kuten täällä meidän ympäristövaliokuntamme puheenjohtaja Hoskonen mainitsi, meidän tulee kasvattaa päästöjä sitovia hiilinieluja. Hiilinielu tarkoittaa käytännössä metsiä, joiden puusto ja maaperä sitovat ilmasta hiilidioksidia. Ilmastopaneelin puheenjohtaja Ollikainen oli huolestunut maankäyttösektorin hiilinielujen vuosittaisesta vaihtelusta esimerkiksi suurten avohakkuiden vuoksi. Vuonna 2018 maankäyttösektorin nettonielu oli vain miinus 9,8 megatonnia aikaisemman miinus 21,4 megatonnin sijaan. Tällaiset vuosittaiset heilahtelut voivat vesittää kokonaan Suomen hiilineutraalisuustavoitteen. Toisin sanoen: nettonielu on tällä hetkellä aivan liian pieni, ja sitä tulisi kasvattaa roimasti, mikäli haluamme tosissaan saavuttaa vuoden 2035 hiilineutraalisuustavoitteen. 
Sektorikohtaisten toimien lisäksi tarvitaan poikkileikkaavia toimia, jotka vaikuttavat useisiin sektoreihin. Näitä ovat muun muassa kuntien ilmastotyö, kulutukseen liittyvät toimet sekä julkiset hankinnat. Suomen kunnat ja erityisesti suuret kaupungit ovat sitoutuneet kunnianhimoisiin ilmastotavoitteisiin ja toimivat ilmastopolitiikan suunnannäyttäjinä. 40 prosenttia suomalaisista asuu kunnissa, jotka tähtäävät hiilineutraaleiksi vuoteen 2030 mennessä. Tässä tavoitteen asetannassa syntyi jopa positiivista kilvoittelua. Kuntien vastuulla on merkittävästi vaikuttavia, hyvin konkreettisia päätöksiä, muun muassa maankäytön ja kaavoituksen osalta sekä liikennesuunnittelussa ja energiantuotannossa. Kunnissa voimme etsiä ratkaisuja, kuinka rakentaa hiilineutraaleja ja jopa hiilinegatiivisia alueita. 
Ilmastotoimien reilu taakanjako onnistuu sitä paremmin, mitä paremmin asukkaita lähellä oleva päätöksenteko on mukana ja tunnistetaan sosiaalisesti kestävät ja hyväksytyt ratkaisut. Pääministeri Marinin hallitusohjelma on historiallinen ilmastotavoitteiden osalta. Erinomaiset tavoitteet eivät saa jäädä vain tavoitteiksi, vaan kunnianhimon ja ratkaisukyvyn pitää riittää toimenpiteisiin asti. Suunniteltuja ja huolella valmisteltuja toimenpiteitä on tarjolla. 
 
15.51
Tiina
Elo
vihr
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurin uhka. Se on suuri uhka myös luonnon monimuotoisuudelle. 
Tämä hallitus ottaa ilmastokriisin tosissaan. Tavoitteena on olla ensimmäinen fossiilivapaa hyvinvointiyhteiskunta vuoteen 2035 mennessä ja hiilinegatiivinen pian sen jälkeen. Meillä on nyt käsittelyssä ensimmäinen ilmastolain mukainen ilmastovuosikertomus. Se on tärkeä ilmasto- ja energiapolitiikan raportoinnin ja seurannan väline, jonka avulla eduskunta pääsee säännöllisesti käsittelemään ilmastopolitiikan keskeisiä kysymyksiä. Tämä talvi, jota ei koskaan tullut tänne etelään, muistuttaa siitä, että ilmastonmuutos etenee huolestuttavaa ja yhä kiihtyvää vauhtia. Tiedämme, että ekologisella rakennemuutoksella on kiire, jos haluamme toteuttaa sen hallitusti. Onkin tärkeää, että hallitus uudistaa ilmastolain siten, että se ohjaa riittävän tiukasti Suomea kohti 1,5 asteen polkua ja hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. 
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste. Hallitus on sitoutunut toteuttamaan ilmastotoimet sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisella tavalla. Se tarkoittaa, että tuemme niitä ihmisiä ja alueita, joilla työurat ja elinkeinorakenne tulevat muuttumaan. Ilmastonmuutos on käännettävä uhkan sijaan mahdollisuudeksi. 
Vihreiden juuri hyväksytty reilun muutoksen ohjelma tarjoaa keinoja vähentää päästöjä, köyhyyttä ja epätasa-arvoisuutta samaan aikaan. Reilussa muutoksessa ilmastotoimien maksajiksi eivät joudu heikoimmassa asemassa olevat. Kestävät kulutusvalinnat on tehtävä mahdolliseksi jokaiselle. 
Myös EU:ssa on kääritty hihat. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma on kattava paketti EU:n ekologisen rakennemuutoksen oikeudenmukaiseen toteuttamiseen. Tavoitteena on tehdä EU:sta ensimmäinen ilmastoneutraali maanosa vuoteen 2050 mennessä. Tässä muutoksessa Suomen kannattaa olla etujoukoissa. 
Arvoisa puhemies! Yksi tärkeä ja varsin paljon julkisuudessa ollut kysymys on turpeen energiakäytöstä luopuminen. Muutos on tehtävä hallitusti siten, että turpeen tilalle osoitetaan korvaavat energiantuotannon tavat ja tarjotaan tarvittaessa tukea korvaaviin laiteinvestointeihin. Turpeesta luopumiselle on päätettävä selkeät askelmerkit ja aikataulu samaan tapaan kuin kivihiilestä luopumiselle on tehty. Tätä myös turvealan toimijat nyt odottavat. Hallitusohjelman mukaan turpeen energiakäyttö vähintään puolitetaan vuoteen 2030 mennessä. Reiluun siirtymään kuuluu, että valtio tukee turvealan toimijoita uudelleenkouluttautumisessa ja uusien työpaikkojen luomisessa. 
Ilmastonmuutoksen torjunnassa on huomioitava alueiden erilaisuus. Ratkaisut näyttävät erilaisilta suurissa kaupungeissa ja pienillä maaseutupaikkakunnilla. Esimerkiksi liikenteen päästöjen vähentämisessä kaupungeissa voidaan keskittyä joukkoliikenteen kehittämiseen, kaupunkirakenteen tiivistämiseen ja yksityisautoilun hintaohjaukseen esimerkiksi ruuhkamaksujen avulla. [Oikealta: Ei käy!] Haja-asutusalueella taas on keskeistä kehittää vähäpäästöisempää yksityisautoilua, tehdä biopolttoaineista fossiilisia polttoaineita edullisempia, parantaa biokaasun ja sähköautojen latauspisteiden saavutettavuutta sekä kannustaa työnantajia tarjoamaan työsuhdeautoiksi sähköautoja, jotta niitä saadaan käytettyjen autojen markkinoille. Sekä kaupungit että maaseutu hyötyvät sujuvien raideliikenneyhteyksien kehittämisestä. 
Arvoisa puhemies! Ilmastovuosikertomus on tärkeä väline seurata ja varmistaa, että hallitus etenee ilmastotoimissaan oikeaan suuntaan ja riittävän nopeasti. Ilmastolain suunnittelu- ja raportointijärjestelmä kattaa tällä hetkellä taakanjakosektorin eli liikenteen, maatalouden, erillislämmityksen, työkoneiden, jätteenkäsittelyn ja F-kaasujen päästöt. Lakia säädettäessä arvioitiin, että ohjaus on perusteltua rajata koskemaan sitä osaa ilmastopolitiikasta, joka on kotimaisin lainsäädäntötoimin hallittavissa. 
Ilmastonmuutoksen hälyttävän nopea eteneminen on tuonut tarpeen kehittää vuosikertomusta kokonaisvaltaisempaan, strategisempaan ja tulevaisuusorientoituneempaan suuntaan. Tämä on paitsi tehokasta ja selkeää myös vahvistaa ilmastopolitiikan sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Ilmastovuosikertomukseen on tärkeää sisällyttää päästökauppa- ja maankäyttösektorit. Lisäksi on tarkasteltava kulutuksen päästöjä. Sektorien rajat ovat joka tapauksessa osin häilyviä. Suomen kulutuksesta aiheutuvista päästöistä valtaosa syntyy kotitalouksissa, ja kotitalouksien kulutuksen päästöt ovat vieläpä kasvussa. Esimerkiksi Ruotsissa on jo kehitetty kulutusperäisten päästöjen seurantaa ja raportointia — otetaan siitä mallia myös Suomeen. Myös luotettavia mittareita päästövähennyksille pitää edelleen kehittää. Energia- ja ilmastopolitiikan tulee perustua tutkittuun tietoon ja perusteltuihin arvioihin politiikan kustannuksista ja muista vaikutuksista. 
Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan lailla peräänkuulutan eteenpäin katsovaa otetta päästöjen raportointiin. On tärkeää tarkastella, miten ilmastotoimien toteutus vastaa tiukentuviin tavoitteisiin ja mitä toimia päästöjen vähentäminen sovitulla tavalla edellyttää. Sekä päästö- että nielupolitiikan vaikuttavuuden avain on toimien pitkäjänteisyys ja johdonmukaisuus. 
Lopuksi haluan nostaa ympäristövaliokunnan huomion siitä, että Suomen hiilijalanjäljen lisäksi on tarpeen tarkastella maamme hiilikädenjälkeä eli sitä positiivista vaikutusta, jonka ilmastotoimemme saavat aikaan. Ilmastonmuutoksen torjunta tarjoaa suomalaisille yrityksille suuria liiketoimintamahdollisuuksia, jotka kannattaa täysimääräisesti hyödyntää. 
Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan kannanottoehdotus ohjaa uudistamaan ilmastovuosikertomusta strategisempaan suuntaan. Toivon, että koko eduskunta voi laajasti tähän yhtyä. 
15.58
Hanna
Huttunen
kesk
Arvoisa puhemies! Ilmastonmuutoksesta voi ahdistua. Ilmastonmuutosta voi myös vähätellä, tai sitten sen voi ratkaista. Keskustan linja on ratkaista yhteisiä ongelmia.  
Paljon puhutaan myös kunnianhimosta, ja mielestäni kunnianhimo sinänsä on ihan hyvä asia — pitäähän toki kunnianhimoa olla, että asioita saadaan vietyä eteenpäin. Mielestäni vähintään yhtä tärkeää kuitenkin on aito arkijärki. Kaikilla päätöksillä näes on seurauksensa ihmisten ja myös yritysten arjessa. Päätösten seuraukset niin pahassa kuin hyvässäkin voivat näkyä nopeasti, kuten vaikka iloisena esimerkkinä uusi, uljas puukoulu, mikä nousee kunnan paraatipaikalle sen vanhan rötiskön tilalle. Päätöksen vaikutukset voivat näkyä myös kavalan hitaasti, kuten on huomattu ilmaston lämpenemisen tapahtuneen maailmanlaajuisesti. 
Tarvitaan politiikkaa, jolla samaan aikaan vähennetään päästöjä ja luodaan uutta työtä ja yrittäjyyttä Suomeen. Tällä tiellä me nyt olemme. Hallitusohjelmassa ja viimeksi Vuosaaren ilmastoneuvonpidossa on sovittu toimista, joilla siirrytään saastuttavien fossiilisten polttoaineiden käytöstä kotimaisiin, uusiutuviin polttoaineisiin ja puhtaisiin ratkaisuihin. Siirrymme bio- ja kiertotalouteen. Metsien kestävä käyttö on aivan sitä ydintä. 
Keskusta esittääkin suomalaisen metsäosaamisen vauhdittamiseksi Business Finland Forestia, joka olisi metsäosaamisen ja siihen liittyvän tutkimuksen ja koulutuksen vientiohjelma. Näin olisimme kokoamme suurempia maailmalla ja teoillamme ja osaamisellamme olisi aidosti vaikutusta maailmanlaajuisesti. Tässä me voisimme hyödyntää puheenjohtajamme Katri Kulmunin esittämää ja hallituksen sittemmin sopimaa ilmastorahastoa. 
Keskusta lisäisi myös tuntuvasti puurakentamista Suomessa. Iloisia esimerkkejä julkisen sektorin puurakentamisesta tarvittaisiin reilusti enemmän kuin niitä tällä hetkellä on nähtävillä.  
Arvoisa puhemies! Keskustalle on kynnyskysymys, että muutokset tehdään reilusti ja oikeudenmukaisesti koko Suomen ja kaikkien suomalaisten kannalta. Me emme tule hyväksymään sitä, että lasku laitettaisiin vain pienituloisten ihmisten tai vain maaseudun maksettavaksi. Sen sijaan me haluamme kannustaa kaikkia tavallisia ihmisiä arjen tekoihin luonnon ja ilmaston puolesta, joita moni jo tekee tänäkin päivänä. Me suomalaiset olemme vastuullista porukkaa. 
Haluan kiittää valiokuntaa ilmastovuosikertomuksesta ja siitä huolellisesta työstä, mitä olette tehneet sen eteen. 
16.01
Merja
Mäkisalo-Ropponen
sd
Arvoisa puhemies! Kuten talousvaliokunta mietinnössään toteaa, ilmastovuosikertomus on tärkeä ilmasto- ja energiapoliittisen keskustelun väline. Kertomusta on kuitenkin syytä jatkossa kehittää niin, että se huomioi nykyistä paremmin ilmastopolitiikan laajan kokonaisuuden ja sen vaikutukset kansantalouteen, työllisyyteen ja hyvinvointiin. 
Jos haluamme toimia vaikuttavasti ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi, on asiaa tarkasteltava sektorikohtaisten toimien lisäksi poikkileikkaavasti jokaisella hallinnon tasolla, erityisesti alueilla ja kunnissa. Esimerkiksi julkiset hankinnat ovat ilmaston kannalta suotuisten ratkaisujen edistämiseksi tärkeitä. Valtaosan julkisista hankinnoista eli noin kaksi kolmasosaa tekevät Suomessa kunnat, joten vaikuttaminen kuntatoimijoihin on välttämätöntä. Ja siksi tässä omassa puheenvuorossani keskitynkin nyt lähinnä tähän teemaan.  
Hankintojen toimintamallien ja riskinhallinnan ja osaamisen kehittäminen nivoutuvat kehittyneessä hankintastrategiassa toisiinsa. Olemme kuulleet asiantuntijoita asiasta myös tarkastusvaliokunnassa hallituksen vuosikertomuksen käsittelyn yhteydessä, ja siellä asiantuntijat ovat tuoneet esille, että käytännössä innovatiivisten kestävän kehityksen hankintojen toteuttamista estää julkisen sektorin toimijoiden riskejä välttelevä toimintatapa. Lakiteknisesti nimittäin innovatiiviset ja ympäristön kannalta paremmat hankinnat ovat jo ihan mahdollisia. 
Arvoisa puhemies! Suomen ympäristökeskuksen selvityksen mukaan kunnista noin puolet huomioi kestävyystavoitteet hankintastrategiassa tai muussa hankintoja koskevassa ohjeistuksessa. Kunnista vain noin 10 prosenttia asettaa hankinnoille kestävyystavoitteita, joiden toteuttamista seurataan ja mitataan. Onneksi Suomessa on myös kuntia, jotka ovat edenneet kiitettävästi ilmastoasioissa. Tarkastusvaliokunnassa olemme kuulleet esimerkiksi Nokian ja Iin kunnan hyvistä malleista. Sekä viranhaltijoiden että päättäjien sitoutuminen on välttämätöntä asioiden etenemisessä. Asennemuutos on usein se kaikkein vaikein asia. Ennakkovaikutusten arviointien opettelu hankinnoissa on perusasioita muutoksen aikaansaamiseksi. Monilla muillakin kunnilla ja kaupungeilla on ilmasto- ja ympäristötavoitteita, jotka ohjaavat hankintoja. Esimerkiksi Hinku-kunnat ovat tehneet hyvää työtä näissä asioissa. Niissä on tehty esimerkiksi yhteishankintoja muun muassa kaasu- ja sähköautojen ja latauslaitteistojen sekä aurinkosähkövoimaloiden hankkimiseksi. 
Arvoisa puhemies! Mitä muuta voisimme tehdä kestävien innovatiivisten hankintojen lisäämiseksi? Syksyllä 2019 käynnistyneen Hankinta-Suomi-ohjelman ensimmäisenä tavoitteena on luoda Suomeen yhteinen kansallinen hankintastrategia, johon sitoutuvat sekä valtio että kunnat ja kuntayhtymät. Kestävien ja innovatiivisten julkisten hankintojen verkostomaista osaamiskeskus KEINOa voidaan mahdollisesti kehittää kansallista hankintastrategiaa toteuttavaksi toimijaksi. Poikkihallinnollista yhteistyötä valtionhallinnossa sekä valtion ja kuntien välillä on aiheellista syventää kehittämällä uusia toimintamalleja. Hallitusohjelmaan on kirjattu valtioneuvoston yhteisiä tavoitteita ja konkreettisia linjauksia siitä, miten ministeriöiden välistä käytännön yhteistyötä lisätään. Hallitus haluaa edistää myös kuntien ja alueiden omien hiilineutraalisuussuunnitelmien valmistelua ja ilmastotoimien toimeenpanoa. Yhteistyön tulisi kattaa myös kiertotalouteen liittyvät toimenpiteet, jotta kierrossa olevien raaka-aineiden osuutta voidaan lisätä suunnitelmallisesti. Lisäksi tulisi varmistaa tiivis vuorovaikutus ja markkinavuoropuhelu hankintaorganisaatioiden ja teknologianeutraaleja ratkaisuja kehittävien yritysten välille. Elinkaarikustannusten huomioiminen nykyistä paremmin on kilpailutuksessa tärkeää. Olennaista olisi sisällyttää hankintalakiin hankintakriteerit hiili- ja ympäristöjalanjäljestä sekä nostaa hankintalain velvoittavuutta kestäviin hankintoihin. TEMissä valmistuu keväällä 2020 suunnitelma innovatiivisten julkisten hankintojen määrän kasvattamiseksi 10 prosenttiin julkisista hankinnoista. Omassa kotikaupungissani Joensuussa tämä luku on ollut jo monta vuotta yli 20 prosenttia. 
Lopuksi, arvoisa puhemies, kestävästä kehityksestä ja ilmaston lämpenemisestä puhutaan tällä hetkellä liian kapea-alaisesti, ja kestävän kehityksen indikaattoreita tarkastellaan erillään toisistaan. Enemmän pitäisi puhua ilmastokestävyydestä ja sen tukemisesta. Meidän tulisi enemmän uhkapuheen sijasta yhdessä miettiä sopeutumista ilmastonmuutokseen. Tämä edellyttää muun muassa taloudellisten ja terveydellisten riskien kiihkotonta tunnistamista. Panostamalla enemmän sopeutumistoimien suunnitteluun ja toimeenpanoon ilmastonmuutoksen haitallisia seurauksia on mahdollista rajoittaa nykyistä tehokkaammin. Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen rakentaisi meille tulevaisuuden toivoa, ja juuri sitä nyt tarvitsemme.  
16.06
Heikki
Vestman
kok
Arvoisa puhemies! Ilmastokeskusteluun tarvitaan järkeä, realismia ja konkretiaa. Emme tarvitse tyhjää puhetta, höttöä ja syyllistämistä. Välillä näyttää siltä, että ilmastotoimia halutaan väen väkisin kohdistaa sinne, missä ne ovat kaikkein kalleimmat, ikään kuin kurjuuden maksimointi olisi ilmastoedelläkävijyyden mittari. Ei ole. Päästöjä pitää vähentää ensin siellä, missä ne ovat tehokkaimmin ja halvimmalla saatavissa aikaan ja mistä uusi teknologia voi levitä muihin, enemmän saastuttaviin, maihin. Vain globaaleilla päästövähennyksillä on lopulta merkitystä. [Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä] 
Päästövähennyksen hinta on poikkeuksellisen kova kumipyöräliikenteessä. Miksi? Koska me suomalaiset emme autoile välinpitämättömyyttämme ilmastoa kohtaan, autoilemme, koska on pakko. Autolla mennään töihin, autolla viedään lapset päiväkotiin ja harrastuksiin, autolla haetaan kaupasta ruokaa pöytään. Auton avulla eletään elämää. Auto on arjen välttämättömyyshyödyke. Tämä tarkoittaa sitä, että autoilun kustannuksia nostamalla autoilu ei juuri vähene — tai kyllä se toki vähenee, kun kustannus nostetaan niin korkeaksi, että liikkuminen lakkaa kokonaan, mutta silloin lakkaa myös työssäkäynti ja suomalainen arki. Järjetöntä. Autoilun päästöt on jo ylihinnoiteltu: ajoneuvoliikenteessä CO2-tonnin hinta on yli viisinkertainen — yli viisinkertainen — suhteessa teollisuuden päästöjen hintaan. Mitä tällä rahastuksella on saavutettu? Kallis arki kaikille, mutta ei nimeksikään päästövähennyksiä. 
Ja lisää kalleutta on luvassa. Hallitus aikoo nimittäin tuoda eduskuntaan kaupunkiseutujen ruuhkamaksun sallivan lain. Tämä uusimaalaisen autoilijan rahastusautomaatti on torpattava. Ruuhkamaksua perustellaan usein ilmastosyillä. Se ei kuitenkaan kohdistu päästöihin, vaan se kohdistuu ahkeruuteen, aktiivisuuteen, työntekoon ja yrittämiseen — siis se kohdistuu juuri siihen, mitä Suomeen tarvitaan enemmän, ei vähemmän. Julkisuuden tietojen mukaan Helsingin virkamiehet valmistelevat jo euronkuvat silmissä kiiluen ruuhkamaksun käyttöönottoa. HSL:n aiemman tiemaksupaperin mukaan tuusulalaisen pienurakoitsijan tai porvoolaisen opettajan työhön kohdistuva lisälasku voisi olla jopa 130 euroa kuukaudessa tiemaksun käyttöönoton jälkeen. Järjetöntä. 
On selvää, että tällainen ahkeruuden maksumuuri romuttaisi työnteon kannustimia täällä Uudellamaalla. Tämä onkin sanottu suoraan Helsingin seudun tiemaksusuunnitelman vaikutusarvioinnissa. Siellä on todettu: ”tiemaksu vähentäisi työvoiman saatavuutta”, eli suomeksi: ruuhkamaksu heikentäisi työllisyyttä. Eikö tämän hallituksen pitänyt nimenomaan lisätä työssä olevien määrää eikä vähentää sitä?  
Kyllä Audi-miehellä on varaa maksaa — näin kuulee ruuhkamaksua toisinaan perusteltavan. Valitettavasti tässä unohtuu se tosiasia, että ruuhkamaksu on luonteeltaan regressiivinen, eli se kurmottaa suhteessa eniten pieni- ja keskituloisia perheitä ja senioreita. Onko tämä hallituksen ilmastopolitiikan valinta, että ahkerat uusimaalaiset työssäkäyvät, vantaalainen hoitaja tai nurmijärveläinen insinööri, maksavat viulut? [Leena Meri: Hyvinkääläinen kaupan kassa!] Onko tämä sitä sosiaalista ja alueellista ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuutta? Uudenmaan maakunta tuottaa noin 40 prosenttia Suomen BKT:stä. Koko Suomen hyvinvointi nojaa siihen, että täällä voi liikkua, tehdä työtä ja yrittää mahdollisimman sujuvasti. Kuritus ei ole vaihtoehto. 
Liikenteen päästöjä voidaan vähentää sen sijaan kannustamalla, ensinnäkin uudistamalla suomalaista autokantaa. Suomessa on Pohjoismaiden vanhin autokanta. Ilmastovuosikertomuksen mukaan liikennekäytössä olevien henkilöautojen keski-ikä on viime vuosina jatkanut nousuaan — siis edelleen autokanta on vanhentunut. Talousvaliokunta kiinnitti tähän lausunnossaan osuvasti huomiota ja kiinnitti huomiota myös siihen, että käytettyjen, suuripäästöisten tuontiautojen määräkin on kasvanut. Autokanta uudistuu siten, että entistä useammalla suomalaisella on varaa vaihtaa vähempipäästöiseen autoon. Siksi autoveroa on laskettava. Marinin hallitus on kuitenkin päättänyt ilmeisesti tältä osin istua käsiensä päällä. Toisin kuin edellinen hallitus, autoveroa ei nyt olla laskemassa. Tämä on vastoin ilmastovuosikertomuksen suositusta sen osalta, että uusien autojen myyntiä tulisi saada kannustettua. Autoveroa pitää alentaa, jos ilmasto kiinnostaa. 
16.12
Jenna
Simula
ps
Arvoisa puhemies! Kun Suomessa puhutaan ilmastonmuutoksen torjumisesta, keskeisimmät keinot löytyvät maataloudesta sekä liikenteestä. Pitkien etäisyyksien maassa auto on kuitenkin välttämättömyys, samoin kuin maa- ja metsätaloudesta saatavat välttämättömät hyödykkeet. Ruuankulutus ei vähene, ja niin vessapaperia kuin pakkauskartonkia tarvitaan Suomessa ja muualla maailmalla vielä tulevaisuudessakin, muista, jalostetummista puutuotteista puhumattakaan. Suomalainen maa- ja metsätalous on ekologista ja kansainvälisen tarkkailun kestävää kaikilla mahdollisilla mittareilla. Liian tiukoilla ilmastotavoitteilla ajamme nämä alat kuitenkin ahtaalle. Meidän on turvattava maa- ja metsätalous maassamme jatkossakin, eikä niiden pidä antaa karata maihin, joissa päästöt ovat aivan toiset. 
Arvoisa puhemies! Pidän todellakin tärkeänä, etteivät tiukat ilmastotavoitteet aja suomalaista maatalousyrittäjää ahdinkoon. Kompensaatioilla ei tilannetta pelasteta, tulivat ne sitten kansalliselta tai EU:n tasolta. Maatalousyrittäjät tulevat olemaan jatkossa entistäkin hankalammassa asemassa, kun aivan liian tiukkoja ja kunnianhimoisia hiilineutraaliustavoitteita lähdetään tavoittelemaan. En voi ymmärtää sitä kehityssuuntaa, jossa esimerkiksi talousmetsiä jätettäisiin ilmastonmuutoksen nimissä hoitamatta ja tuottavia peltoja viljelemättä. Me tarvitsemme ruokaa ja puuta nyt ja huomenna. 
16.13
Ympäristö- ja ilmastoministeri
Krista
Mikkonen
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Kiitos hyvästä keskustelusta. Kuten valiokunnan puheenjohtaja tuossa avauspuheessaan kertoi, niin tämä ilmastokertomushan on nyt se, mikä perustuu ilmastolakiin, ja on ensimmäinen laatuaan. Tässä ilmastokertomuksessa käsitellään nyt nimenomaan taakanjakosektoria, koska nykyisen ilmastolain mukaisesti taakanjakosektori on se, minkä ilmastolaki käsittää, mutta mehän olemme päivittämässä ilmastolakia, ja siihen jatkossa tulevat mukaan myös maankäyttösektori ja siellä esimerkiksi nielukysymys, kuten nostettiin myös valiokunnan puheenjohtajan toimesta esille, että on tärkeää huomioida myös nielut ja nielujen kasvattaminen. 
Monessa puheenvuorossa tuli esille tarve kehittää tätä vuosikertomusta kaiken kaikkiaan, niin että se antaisi kokonaiskuvan päästöistä ja päästökehityksestä, ei ainoastaan tämän yhden sektorin osalta. Tämän palautteen me otamme valmistelussa kyllä mielihyvin vastaan. On juuri näin, että meidän täytyy ja on tärkeää saada kokonaiskuva kaikista päästöistä ja niiden kehityksestä. Meidän täytyy myös entistä paremmin ottaa tämmöistä tulevaisuusorientoitunutta otetta, joka nousi esiin sekä tässä valiokunnan mietinnössä että monessa puheenvuorossa. Aina kun tämä kertomus tulee, niin silloinhan me katsomme tietenkin taaksepäin, mitä on tapahtunut, mutta kun me tiedämme, että ilmastopolitiikassa katse pitää olla myös vahvasti eteenpäin, niin on tärkeää, että me tässä kertomusta kehitämme sen suuntaisesti.  
Seuraava kertomushan tulee perustumaan tähän nykyiseen ilmastolakiin, koska uuden ilmastolain päivitys ei vielä siihen ehdi mukaan, mutta sitäkin me aiomme kehittää ja ottaa huomioon mahdollisimman paljon soveltuvin osin näitä esitettyjä kehittämistarpeita. Sitten kun me saamme uuden ilmastolain voimaan, niin sen osalta tehdään laajempi ja kokonaisvaltaisempi uudistaminen, jossa tulevat vielä paremmin nämä kaikki sektorit ja kokonaispäästöt esille. 
16.16
Ari
Koponen
ps
Arvoisa herra puhemies! Lähestyminen ilmastonmuutosta kohtaan on usein täysin väärää, kuten Sanomalehtien Liiton tutkimuksesta selviää. Peräti 46 prosenttia nuorista on sitä mieltä, että ilmastonmuutoksesta puhutaan liikaa, ja tämän lisäksi yli 40 prosenttia nuorista ei tahdo ajatella ilmastonmuutosta, koska se tuo ahdistusta elämään. 
Ilmastonmuutos tulisi nähdä mahdollisuutena esimerkiksi suomalaisille yrityksille ja uusille innovaatioille, Vaasa on tästä hieno esimerkki. Suomessa on maailman puhtain teollisuus, mikä pitää pystyä pitämään täällä, ja tähän esimerkiksi hallituksen polttoaineiden veronkorotukset ovat täysin väärä liike, sillä ne heikentävät yritysten kilpailukykyä. Yritysten lisäksi ne vaikeuttavat myös tavallisten ihmisten elämää. 
Suora lainaus ympäristövaliokunnan uutta ilmastovuosikertomusta koskevasta mietinnöstä: ”Vaikka Suomi ja EU eivät ratkaise globaalia ilmastonmuutosta, niiden tulee edistää globaalia kehitystä omilla toimillaan.” Jos tätä asiaa ei pystytä järkevästi hoitamaan, lasku tulee olemaan melkoinen suomalaisille ihmisille sekä yrityksille. 
16.17
Ritva
Elomaa
ps
Arvoisa puhemies! Vuonna 2015 voimaan tullut ilmastolaki edellyttää, että valtioneuvosto toimittaa vuosittain ilmastovuosikertomuksen eduskuntaan. Sen tarkoitus on seurata keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteutumista sekä päästökehitystä sektorikohtaisesti. Taakanjakosektori koostuu muun muassa liikenteen, maatalouden, lämmityksen ja jätehuollon päästöistä. Näitä päästöjä pyritään kontrolloimaan kotimaisin lainsäädäntötoimin, ja teollisuutta sekä energiantuotantoa koskeva päästökauppasektori on EU:n laajuinen. 
Kahden vuoden välein ilmastokertomuksessa on kartoitus keskipitkän aikavälin politiikkatoimista, sekä joka neljäs vuosi on pöydällä arvio sopeutumissuunnitelman toimeenpanosta. Tämä ensimmäinen ilmastovuosikertomus sisältää nämä kaikki osa-alueet. 
Ympäristöasiat ovat tärkeitä myös minulle ja puolueellemme. Emme kiistä ilmastonmuutosta ja sen haittoja, vaikka niin yritetäänkin joskus väittää. Keskeinen asia on, miten ympäristöpolitiikan toimet vaikuttavat Suomen talouteen ja suomalaisten elämään. EU:n ilmastosuunnitelmien kokonaisuus on kunnianhimoinen, mutta Suomen ilmastotoimet ovat osittain ylimitoitettuja siihen nähden, kuinka paljon toiminnallamme pystymme vaikuttamaan globaaliin ilmastonmuutokseen. 
Hallitus tuntuu haluavan ylittää EU:nkin päästötavoitteet, ja tällä on vahingollisia seurauksia suomalaisten arkeen ja maamme elinkeinoelämälle. Liikenteen päästötavoitteet osuvat niin yksityisautoilijoihin kuin kuljetusalan yrittäjiin ja sitä kautta vaikuttavat laajemmin monien alojen yrityksiinkin. Tämä on myrkkyä maamme taloudelle. Päästövähennykset, jotka kohdistuvat teollisuuteemme, toimivat kannustimena siirtää tuotteiden valmistusta sellaisiin maihin, joissa sääntely on hyvin löyhää. Samalla katoaa tukuttain työpaikkojamme. Millä hallitus luulee ylläpitävänsä palveluja, jos teollisuutemme ajetaan alas? Tämä tulee kalliiksi Suomelle ja suomalaisille sekä johtaa vain kokonaispäästöjen kasvuun. 
Haluan sanoa pari sanaa myös maatalouteen liittyen. Suomessa monien maatalousyrittäjien tilanne on tällä hetkellä vaikea. Maailmantaloutta leimaa tällä hetkellä epävarmuus, mikä tekee kotimaisen ruoantuotannon olemassaolosta korvaamatonta. Meillä ei ole varaa siihen, että tilat alkavat kaatua kiihtyvää vauhtia. Ilmastopolitiikka muun muassa nostaa kohtuuttomasti toimintamenoja sekä kasvattaa tulevaisuuden investointeihin liittyviä riskejä. Ilmastopolitiikkaa suunnitellessa tulisi ottaa huomioon paremmin Suomen tarpeet. Suomihan on nyt jo johtavia EU-maita ilmastotavoitteissaan ja ilmastotoimissaan — eli missä on tämän taakanjaon oikeudenmukaisuus? Realismia peliin. Ylivihreä ilmastopolitiikka koituu meille vielä kalliiksi, eikä maailmakaan pelastu, koska Suomen osuus kokonaispäästöistä on häviävän pieni. Ratkaisu ilmastonmuutokseen lepää suurempien saastuttajien hartioilla. 
Arvoisa puhemies! Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, tutkimukset osoittavat, että ääriolosuhteet lisääntyvät — kyllä. Silloin on todella tärkeää pitää monipuolinen maataloustoiminta kunnossa. Etelä-Eurooppa on viljelyllisesti heikompi ja Pohjois-Eurooppa vahvoilla tulevaisuudessa. Olisimme silloin vahvoja elintarviketeollisuuden viennissä, mutta onko meidän maataloutemme enää elinvoimainen silloin? Valtio, tuottajat, jalostajat ja kauppa neuvottelevat hinnan jakautumisesta myös elintarvikkeissa ja -tuotannossa. Tässä ketjussa on valtava määrä työntekijöitä. Täytyy muistaa, että sen takia näiden neljän yhteinen päätös siitä, kuinka taakkaa jaetaan ja alkutuotanto saisi enemmän, on todella tärkeä. 
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi turvetuotannosta, turvettahan käytetään runsaasti lämmitykseen. Mitä tulee tilalle, jos turve kokonaan ajetaan alas nopealla aikavälillä? Mitä tilalle? Vielä ei ole mitään kunnollista tilalle. Ja kun puhutaan eläinten hyvinvoinnista, niin onko otettu huomioon sitä seikkaa, että turvetta käytetään eläinten kuivikkeena merkittävästi? Mitä tulee tilalle? Mikä on kuivikkeen saatavuus tulevaisuudessa, jos turve poistuu? Mitkä ovat kustannukset?  
Ja sitten vielä Suomen metsät. Ne ovat hiilinieluja, tärkeä osa ilmastotoimia, ja Suomessa osataan kyllä metsänhoito. 
Tässä on osa niistä syistä, minkä takia ympäristövaliokunnan jäsenet Peltokangas, Huru ja Lehto ovat tehneet vastalauseen tälle kertomukselle. — Kiitos.  
16.23
Hanna-Leena
Mattila
kesk
Arvoisa puhemies! Suomi on ilmastovuosikertomuksen mukaan saavuttamassa kaudelle 2013—2020 asetetun taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen. Sen sijaan kaudelle 2021—2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen eivät nykyiset toimet riitä. Hallitus on sitoutunut tekemään Suomesta hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä. Tavoite on kunnianhimoinen, mutta kun teemme ratkaisut viisaasti, uuden teknologian hyödynnettävyys kasvaa ja vientimahdollisuutemme paranevat. 
Muutaman viikon takaisessa Vuosaaren ilmastokokouksessa tehtiin kaksi hyvää linjausta: ilmastorahaston perustaminen ja teollisuuden sähköveron alentaminen Euroopan unionin minimiin vuodesta 2021 alkaen. Ilmastorahasto vahvistaa julkisia ja yksityisiä rahavirtoja kohti puhtaita ratkaisuja sekä ilmastoystävällistä kiertotaloutta. Rahastoa on tarkoitus käyttää digitalisaation edistämiseen ja teollisuuden siirtymiseksi vähähiilisyyteen. Ilmastorahasto on loistava esimerkiksi keskustalaisesta realistisesta ilmastopolitiikasta. Vuosaaressa päätettiin myös laskea teollisuuden sähköveroa asteittain. Ratkaisu tukee teollisuuden sähköistymistä ja parantaa ennustettavuutta yrityksille. Investointien kannalta tämä on ensiarvoisen tärkeää. 
Teollisuuden sähköveron alentaminen on tervetullut vastaantulo SSAB:lle ja muille puhtaita investointeja suunnitteleville yrityksille. Raahelaisena kansanedustajana haluan hehkuttaa teräsyhtiö SSAB:n ilmoitusta vähentää päästöjä merkittävästi jo suunniteltua aikaisemmassa aikataulussa, kun se ryhtyy valmistamaan terästä uudella menetelmällä, jossa syntyy vetyä hiilidioksidin sijaan. SSAB:n päätös kertoo siitä, että määrätietoiset ja vakaat poliittiset ilmastolinjaukset kannustavat teollisuutta toimimaan ilmastoystävällisemmin. Tämänkaltaisen ilmastopolitiikan takana on keskustalaisena helppo seisoa. Suurimmat päästöjen aiheuttajat on saatava kantamaan vastuunsa yhteisestä ilmakehästämme. SSAB:n päätös osoittaa todeksi myös sen, että ilmastopolitiikassa on mahdollista tehdä järkeviä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja, jotka antavat toivoa seuraaville sukupolville. Maailmanlopulla pelottelun tai epä-älyllisen ilmastonmuutoksen kieltämisen sijaan keskusta pyrkii löytämään alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja siihen. 
Arvoisa puhemies! Tähän ihan lopuksi haluan esittää toivomuksen, että Suomessa lopetettaisiin maataloustuottajien syyllistäminen. Maanviljelijät ovat niitä, jotka ensimmäisenä tuntevat muutokset ympäristössä ja omassa tilipussissa. Meidän pitäisi olla yhtä ylpeitä suomalaisesta maataloudesta ja sen tuotannosta kuin ranskalaiset ja saksalaiset ovat omastaan. Hyvää ja vastuullista ilmastopolitiikkaa on suosia tunnollisesti ja puhtaasti tuotettua kotimaista ruokaa. 
16.26
Mauri
Peltokangas
ps
Arvoisa puhemies! Ilmastolain mukaan valtioneuvosto toimittaa kerran vuodessa ilmastovuosikertomuksen eduskuntaan. Kertomuksella seurataan keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteutumista ja tarkastellaan myös sektorikohtaista päästökehitystä. Joka toinen vuosi puolestaan ilmastokertomukseen sisältyy myös kartoitus keskipitkän aikavälin politiikan suunnitelman mukaisesta politiikan toimista, mitkä on jo otettu käyttöön. Tämän lisäksi joka neljäs vuosi annetaan arvio sopeutumissuunnitelman toimeenpanosta ja sen tilanteesta. Tähän nyt käsittelyssä olevaan ensimmäiseen ilmastovuosikertomukseen sisältyvät kaikki edellä mainitut osa-alueet. 
Arvoisa puhemies! Ilmastokertomukseen sisältyy laajasti sellaisia ilmastopoliittisia asioita ja toimenpiteitä, joista valiokuntaryhmämme oli enemmän kuin huolestunut. Emme edelleenkään voi hyväksyä EU:n ilmastosuunnitelmia. Kokonaisuudessaan näemme, että nyt ehdotettu ilmastopolitiikan suunnitelma on monesta eri näkökulmasta varsin ongelmallinen. 
Lisäksi on myös todettava, että huonona unionin esimerkkinä tästä toimii juuri se, että EU jatkaa ja vahvistaa väkisin globaalia ilmastojohtajuutta juuri Pariisin sopimuksen kautta. Tämä on sellaista kehitystä, jota me perussuomalaiset emme myöskään voi hyväksyä, sillä koemme, että suomalaisen yrittäjyyden ja kotimaisen teollisuuden toimintaedellytysten turvaaminen on isossa kokonaiskuvassa todellinen ympäristöteko. 
Arvoisa puhemies! Lopuksi kiinnitimme valiokuntaryhmänä huomiota myös siihen tosiasiaan, että liian kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet, etenkin liikenteen ylikovat päästövähennystavoitteet, heikentävät alueen kilpailukykyä muihin maihin verrattuna. Tällä voi olla kohtalokkaita vaikutuksia maallemme. Pitkässä juoksussa etenkin näillä toimilla, mitkä nyt ovat tiedossa, kuten kuljetusalan kilpailukykyä heikentävät kovat kansalliset velvoitteet sekä muut kuljetusalalle asetetut ylisuuret tavoitteet eivät ainakaan paranna maamme tilannetta. Täten liputamme teollisuuttamme ulos maastamme melkoisella todennäköisyydellä, ainakin tietyllä aikavälillä. Tämä johtuu siitä, että EU:n vuoden 2030 päästövähennystavoite on vähentää 40 prosenttia vuoden 90 tasosta siten, että se tulee vieläpä päivittää siten, että se on linjassa Pariisin sopimuksen tavoitteiden kanssa. Puolestaan Suomen hallitus ajaa vieläkin tiukempaa linjaa tästä eli vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Tämä on kehitystä, johon me perussuomalaiset emme ole valmiita.  
Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitän valiokuntaryhmämme puolesta: ”Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto ei ryhdy toimenpiteisiin kertomuksen keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelman toteuttamiseksi eikä täten heikennä suomalaisen teollisuuden taikka alkutuottaja-yrittäjän asemaa etenkin liian kunnianhimoisten ilmasto- tai liikenteen päästövähennysvaatimusten johdosta.” — Kiitos.  
16.30
Mai
Kivelä
vas
Arvoisa puhemies! Tämä talvi on ollut surullinen esimerkki siitä, kuinka Suomen ilmasto muuttuu. Asun itse täällä Helsingissä, ja siinä, missä kotini lähellä on aikaisempina vuosina kulkenut hiihtolatu ja jossa olen suuresti nauttinut hiihtämisestä, ovat tänä vuonna hiekkatiet jääneet tulvivan meriveden alle ja rantapientareet ovat veden voimasta romahtaneet. Jopa ahven löytyi sätkimästä puiston nurmikolta. Ilmastonmuutos ei siis ole uhka, joka tapahtuu jossain muualla ja joillekin muille. 
Muistan, kuinka me vuosia sitten kampanjoimme ilmastolain puolesta yhdessä 34 järjestön kanssa. Silloin järjestettiin lumettoman maan hiihtokisat. Tällä tempauksella haluttiin havainnollistaa sitä, kuinka ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan myös Suomeen. En silloin olisi uskonut, että näin pian lumettomat talvet ovat totta täällä Etelä-Suomessa. Jos kylmää jaksoa ei tule, niin Etelä-Suomessa jää tämä vuosi kolmeen vuodenaikaan. Vaikka yksittäisestä vuodesta ei voi suoraan sanoa, johtuuko se ilmastonmuutoksesta vai ei, niin ilmastonmuutos kuitenkin aiheuttaa sen, että lumisia talvia saadaan yhä harvemmin ja vesisateiset talvet yleistyvät. 
Minun ja vasemmistoliiton mielestä on selvää, että Suomen tulee olla edelläkävijämaa ilmastopolitiikassa. Se on meidän historiallinen vastuumme ja se on meidän velvollisuutemme, mutta se on myös meidän etumme. Toimimattomuus on kaikista huonoin vaihtoehto, eli ne, jotka eivät halua ilmastotoimia, niin he käytännössä ajavat sellaista lopputulosta, joka on vaikutuksiltaan kaikkein kallein ja joka on vaikutuksiltaan kaikkein epäreiluin. 
Hallitusohjelman kirjaus hiilineutraaliudesta vuonna 2035 on herättänyt maailmalla paljon positiivista huomiota, jopa ihailua, ehkä jopa inspiraatiota. Siihen tavoitteeseen koko hallitus ja kaikki hallituspuolueet ovat sitoutuneet. Ilmastonmuutoksen torjunta on yksi tämän hallituksen keskeisimmistä tavoitteista, jonka tulee läpileikata kaikkea politiikkaa. 
No, hallituksen ilmastotyö on saanut osakseen myös kritiikkiä, ja kyllä, osa siitä kritiikistä on myös minun mielestäni aiheellista. Minä haluan, ja koko vasemmistoliitto haluaa, nähdä vahvaa sitoutumista kunnianhimoisiin ilmastotoimiin koko hallituksen voimalla. Vasemmistoliitolle on myös täysin selvää, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen linkittyy tiiviisti köyhyyteen ja epätasa-arvoon. Rikkaat ovat ne, jotka aiheuttavat suurimman osan päästöistä, kun taas köyhimmät ovat ilmastokriisin suurimmat kärsijät. Samaan aikaan on selvää, ettei kukaan voi ajatella olevansa kiihtyvän ilmastokriisin ulottumattomissa, kuten alussa mainitsemani esimerkit osoittavat. 
Tärkeää ilmastonmuutoksen hillinnässä ei ole ainoastaan päämäärä vaan myös se, että matka tavoitteeseen on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Me haluamme varmistaa, että ihmiset kokevat, että ilmastotoimet ovat heitä varten eivätkä heitä vastaan. Ilmastonmuutosta ei voida torjua ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta, eikä ihmisten perusoikeuksia voida taata, jos ilmastonmuutos karkaa käsistä. 
Nyt meillä on tämä ensimmäistä kertaa julkaistu ilmastovuosikertomus, joka on tärkeä työkalu ja jonka tehtävä on nostaa ilmastopolitiikan painoarvoa ja auttaa meitä seuraamaan, miten ilmastotoimet etenevät. Me ympäristövaliokunnassa teimme mielestäni hyvän mietinnön tästä ilmastovuosikertomuksesta, ja me myös näimme, että tämän pitää olla nykyistä kattavampi. Me halusimme korostaa sitä, että tarvitsemme kokonaiskuvaa päästökehityksestä laajemmin kuin mitä ilmastolaki nykyisessä muodossaan edellyttää, kun se pääasiassa rajautuu taakanjakosektoriin ilman maankäyttösektoria. Olennaista on valiokuntamme mielestä katsoa ilmastopolitiikan vaikuttavuutta ja riittävyyttä ja toimia suhteessa tähän 2035-tavoitteeseen. 
Myös vasemmistoliitto kannattaa ympäristövaliokunnan ehdotuksia ilmastovuosikertomuksen kehittämiseksi kohti päästöjen kokonaistarkastelun suuntaa. Ilmastovuosikertomuksen tulisi sisältää kaikki ne keskeiset alueet, joiden kautta voimme vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Näitä kokonaisuuksia ovat kokonaisvaltaisesti hiilijalanjälkemme, eli alueelliset kasvihuonepäästömme, päästökauppa-, taakanjako- ja maankäyttösektori sekä hiilinielumme. Sen lisäksi raportin tulisi sisältää Suomessa tapahtuvan kulutuksen aiheuttama hiilijalanjälki Suomen ulkopuolella. Kolmanneksi raportti voisi sisältää myös Suomen ja suomalaisten yritysten kansainvälisen hiilijalanjäljen lisäksi hiilikädenjäljen, eli ne positiiviset toimet, joilla voimme toimia tämän tarinan ongelmanratkaisijoina. 
Arvoisa puhemies! On erittäin selvää, että ihmiset haluavat ja odottavat meiltä toimia. Ilmastotoimet eivät ole yksittäisen ihmisen harteilla, vaikka jokainen voi tietenkin olla osa muutosta. Ilmastotoimet ovat meidän päättäjien vastuulla. Meidän työtämme ja meidän onnistumistamme tässä talossa tullaan peilaamaan sitä vasten, kuinka me onnistumme ilmastonmuutoksen torjunnassa. 
16.36
Ympäristö- ja ilmastoministeri
Krista
Mikkonen
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Ilmastovuosikertomuksen yksi tavoitehan on se, että eduskunta pääsisi keskustelemaan ilmastopolitiikasta, ja olen tosi ilahtunut siitä, että sitä keskustelua nyt käydään, niin moni on jo pitänyt puheenvuoron ja lista on pitkä. Itseni täytyy valitettavasti tässä kohta jo lähteä, ja sen takia halusin käyttää vielä tässä yhden puheenvuoron.  
Monessa puheenvuorossa korostuu se reilun muutoksen tarve, ja juuri siihen hallitus on sitoutunut. [Leena Meren välihuuto] Meidän täytyy tehdä toimenpiteitä sekä alueellisesti että sosiaalisesti oikeudenmukaisesti ja ymmärtää, että esimerkiksi eri puolilla Suomea erilaisia keinoja on hyvä olla käytössä. Jos puhutaan vaikka liikenteestä, jonka päästökehitystä nimenomaan tässä vuosikertomuksessakin katsotaan, niin täällä joku edustaja viisaasti juuri antoikin esimerkkejä siitä, miten toisaalta siellä kaupungeissa joukkoliikenteen parantaminen ja kävelyn ja pyöräilyn lisääminen ovat aivan avainasemassa. Valtaosa automatkoista, mitä suomalaiset tekevät, on alle kolme kilometriä, ja siinä [Leena Meren välihuuto] löytyisi kyllä hyviä vaihtoehtoja. 
Toisaalta meillä on laajoja alueita, missä yksityisauton käyttö on aivan välttämätöntä, ilman sitä ei pärjää, ja siellä meidän täytyy miettiä, mitä keinoja on ja miten me huolehdimme siitä, että me voimme käyttää vähäpäästöisempiä polttoaineita — ovatko ne sitten liikennebiokaasua — miten me tuemme sähköautojen, myös käytettyjen sähköautojen, markkinoille pääsyä ja miten me huolehdimme siitä, että siellä ihmiset voivat arkeaan jatkaa ilman että tulee kohtuuttoman kalliiksi käyttää autoa siellä, missä se on välttämätöntä. 
Sitten tässä puhuttiin paljon myös siitä, että se, että Suomella on kunnianhimoiset tavoitteet, mahdollistaa meille ratkaisujen viennin maailmalle. Juuri näin. Se antaa meille vientimahdollisuuksia. Olen tavannut paljon yrityksiä, ja he ovat tätä nimenomaan painottaneet. Kun Suomi on etukenossa näiden ilmastotavoitteiden kanssa, niin silloin me voimme olla edelläkävijöitä ja viedä ratkaisuja maailmalle. Edustaja Mattila otti tässä esimerkiksi SSAB:n, joka on sanonut, että se, että Suomella ja Ruotsilla — missä he toimivat — on kunnianhimoinen ilmastopolitiikka, oli se syy, miksi he tulivat tämän oman teknologiansa ja sen kehittämisen kanssa paljon aiemmin kuin he olisivat muuten tulleet. He haluavat tarjota sen ratkaisun koko maailmalle, miten voidaan tehdä terästä hiilineutraalisti.  
Sitten tässä nousi esille hyvin myös se, että päästövähennyksiä täytyy tehdä tietysti joka sektorilla ja myös poikkihallinnollista otetta tarvitaan. Kunnat ovat todella aktiivisia ilmastotyössä. Se on hieno asia, koska monilla ratkaisuilla — liittyen nyt sitten vaikka maankäytön suunnitteluun ja sitä kautta järkevän liikkumisen mahdollistamiseen, julkisiin hankintoihin, kuntien omien rakennusten lämmitykseen tai esimerkiksi kysymykseen siitä, rakennetaanko koulu puusta vai mistä se tehdään — on iso merkitys myös ilmaston näkökulmasta, ja sen takia on hienoa, että kunnat ovat niin aktiivisia. 
Sitten minä haluan nostaa vielä tämän kansainvälisen näkökulman tähän esiin. Ilmastopolitiikka on kansainvälistä, ja sen takia on tärkeätä, että me pyrimme mahdollisimman laajasti löytämään yhdessä ratkaisuja. EU:n päästökauppa on hyvä esimerkki siitä — nyt kun se on saatu kuntoon ja toimivaksi — miten se ohjaa vähäpäästöisiin ratkaisuihin. EU-politiikka on äärimmäisen tärkeätä sen takia, että me saamme laajemmalla alueella yhdessä löydettyä ja tehtyä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, ja sen takia Suomi on sitoutunut siihen, että kannustetaan EU:ta olemaan ilmastopolitiikassa edelläkävijä ja ennen kaikkea kehitetään sitä EU:n päästökauppaa niin, että hiilelle saadaan kunnon hinta, jolloin se ohjaa kaikkea toimintaa ja me pystymme sitä kautta mahdollisimman kustannustehokkaasti löytämään niitä ratkaisuja.  
Toinen varapuhemies Juho Eerola
Kiitos. — Ja edustaja Meri, lyhyt vastauspuheenvuoro.  
16.40
Leena
Meri
ps
(vastauspuheenvuoro)
Kiitos, puhemies! Arvoisa ministeri, on ikävää, että te joudutte lähtemään. Kerroitte, että saamme vihdoinkin keskustella tästä isosta asiasta, ja täällä on yli puolet enemmän pitämättömiä puheenvuoroja kuin pidettyjä. Elikkä tämä ideahan on se, että me tuomme viestiä hallitukselle ja ministeriölle, mistä asioista me olemme huolissamme. Itse esimerkiksi kiinnitin huomiota siihen, että te puhuitte reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta ja kansainvälisyydestä, ja olisin halunnut kuulla, mitä toimia te ministerinä tai EU:ssa teette esimerkiksi Kiinan ja Brasilian suhteen. Toissa iltana katselimme Brasiliasta laittomia kultakaivoksia sademetsissä, ja Kiina saastuttaa, on valtava väestönräjähdys. Nämä ovat juurisyitä, nämä ovat valtavia ympäristökatastrofeja, ja me nipertelemme täällä hyvin pienten asioiden parissa, kuten että jospa se äiti työpäivän jälkeen menisikin pyörällä lasta hakemaan tarhasta. Jos me näihin juurisyihin pystymme puuttumaan, ne ovat niitä todellisia ratkaisuja. Haluaisin teiltä vastauksia näihin isoihin rakenteellisiin kysymyksiin. 
16.41
Ympäristö- ja ilmastoministeri
Krista
Mikkonen
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Juuri sen takia me tarvitsemme kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. Juuri sen takia esimerkiksi European Green Dealissa, tässä Euroopan kestävän kehityksen ohjelmassa, mietitään, miten voisimme esimerkiksi luoda hiilitulleja, miten varmistetaan se, että ne tuotteet, mitä meille tulee, noudattavat samanlaista ympäristölainsäädäntöä kuin mitä meillä on EU:n omalla alueella. Sen takia EU:ssa mietitään, miten huolehditaan siitä, että myös kulutuksen päästöt näkyisivät siinä. Mehän olemme EU:ssa tietysti myös siinä mielessä vastuussa globaalisti päästöistä, että valtaosa meidän kulutustavaroistamme tulee muualta maailmasta ja ne voivat esimerkiksi aiheuttaa metsäkatoa. Tämä on yksi, mitä EU:ssa nyt paraikaa mietitään: miten me huomioimme sen, että meidän kulutuksemme ei aiheuta toisaalta päästöjä muualle tai vaikkapa metsäkatoa tai muuten turmele ympäristöä. Juuri tämän takia me tarvitsemme ennen kaikkea ympäristöpolitiikassa ja ilmastopolitiikassa vahvaa kansainvälistä yhteistyötä, vahvaa kansainvälistä politiikkaa. Siinä EU:n täytyy nyt ottaa johtoasema, jotta me saamme myös muut maat mukaan, ja kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on selvästi tullut esiin se, että sitä johtajaa tarvitaan. Ja itse asiassa hyvin monet maat ovat valmiita tulemaan mukaan ihan riippumatta siitä, ovatko ne rikkaita vai köyhiä maita, ovatko ne etelästä vai pohjoisesta. Näitä koalitioita syntyy koko ajan. Tämä on se meidän keinomme: yhdessä huolehditaan siitä, että meidän planeettamme on hyvässä kunnossa myös tuleville sukupolville. — Mutta nyt minun pitää valitettavasti lähteä.  
Toinen varapuhemies Juho Eerola
Kiitokset. — Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Hoskonen. 
16.43
Hannu
Hoskonen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Huomionarvoinen seikka kuitenkin päästöjen vähentämisessä on se, että pitää nähdä se meidän kokoluokka ja ne vaikutusmahdollisuudet, mitkä meillä on. Suomen päästöt maailman kokonaispäästöistä ovat hieman yli yhden tuhannesosan eli yhden promillen. [Leena Meri: Kyllä, juuri näin!] Toinen fakta, joka kannattaa muistaa: 50 maailman suurimman rahtilaivan, jotka kuljettavat kontteja ja jotka käyttävät polttoaineena raskasta polttoöljyä, kokonaispäästöt ovat suuremmat kuin koko Suomen päästöt yhteensä. Ja kolmas fakta sitten — katsokaapa eurooppalaista sähköntuotantoa: Puolassa Belchatówissa on yksi maailman suurimpia hiilivoimaloita ja Saksan Neurathissa on toinen. Näiden kahden voimalaitoksen päästöt yhteensä ovat yli 73 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, ja Suomen päästöt ovat edelleen se 56, elikkä me emme tällä yhdellä promillella pysty maailmaa pelastamaan. Tämä on fakta. Me olemme tässä vaikeassa tilanteessa, kun asumme pohjoisessa. Se, että meillä on ollut lämmin talvi nyt, on vain sattumasta kiinni — niitä on ollut ennenkin. Kun katsomme kymmenen vuotta eteenpäin, tilanne pitää ottaa vastuullisesti haltuun ja kehittää systeemejä, mutta ei pidä itse tehdä virheitä, koska ne maksaa sitten suomalainen [Puhemies koputtaa] perheenäiti ja -isä.  
16.44
Leena
Meri
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Toivoisin, että hallituskumppanit kuuntelisivat keskustaa. Nimittäin sanoisin, että edustaja Hoskosella on se järjen ääni, jota te tarvitsisitte nyt näihin teidän erilaisiin toimenpiteisiin, koska Suomen osuus on todella minimaalinen. Se ei tarkoita sitä, että me emme voi tehdä täällä hyviä innovaatioita ja kannustaa yrityksiä ja yksityisiä ihmisiä toimimaan siten kuin heillä on mahdollisuutta ja rahaa. Painopiste pitää nimenomaan siirtää sinne kansainvälisiin pöytiin. 
Täällä vasemmiston edustaja puhui siitä, että kun on ilmastojohtaja, saa ihailua osakseen. Emme kai me nyt ihailua kaipaa, vaan konkreettisia toimenpiteitä niiltä mailta, esimerkiksi Brasilialta ja Kiinalta, jotka ihan oikeasti viis veisaavat ympäristön tilasta. Sinne painetta, painopistettä — ei ihailua, vaan konkreettisia toimenpiteitä. Näyttäkää semmoista johtajuutta, mitä te olisitte voineet näyttää esimerkiksi puheenjohtajakaudella, vaatikaa, että hei, nyt te rupeatte toimiin. En minä ole nähnyt kenenkään, esimerkiksi johtavan poliitikon hallituspuolueesta, ottavan mitään kantaa Brasilian laittomiin kultakaivoksiin ja sademetsien kaatamiseen. [Puhemies koputtaa] Missä kaikki mielipiteet ja pöyristyminen? 
16.45
Mai
Kivelä
vas
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Kaikille täällä on varmasti täysin selvää, että ilmastopolitiikka on kansainvälistä ja meidän kansalliset toimet ovat meidän osuutemme globaaleista päästöistä. Tällä ihailulla tarkoitin sitä, että meillä voi olla kokoamme suurempi vaikutus maailmalla sen kautta, että me voimme tehdä tällaisen signaalivaikutuksen, olla esimerkki, olla edelläkävijä, ja sitä kaikkea on myös kansainvälinen ilmastopolitiikka. 
Minun mielestäni olisi hyvä ymmärtää, että me voimme käsittää tämän sellaisen globaalin hiilibudjetin kautta, jossa pitää huomioida esimerkiksi se, että nämä päästöoikeudet pitää jakaa oikeudenmukaisesti siten, että ne suhteutetaan maapallon asukkaiden kesken. Tätä kun tarkastelee, niin Suomen päästöt asukasluvun suhteen ovat yksiä suurimmista, joten meillä on myös velvollisuus niitä vähentää. 
Sitten on tämä maksukyky, eli rikkailla mailla on suurempi velvollisuus. 
Ja kolmantena, tosi tärkeänä on tämä historiallinen vastuu. Eli se tarkoittaa sitä, [Puhemies koputtaa] että ne maat, jotka ovat ehtineet hyötyä eniten tästä fossiilikapitalismin aikakaudesta, [Puhemies koputtaa] ovat myös velvollisia nopeisiin päästöleikkauksiin. 
Toinen varapuhemies Juho Eerola
Nyt olette ehtinyt käyttää tämän ajan. 
16.46
Jouni
Ovaska
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Kyllähän se täytyy myöntää, että meidän puheenjohtajakauden avaukset EU:n globaalina ilmastojohtajana olivat erittäin merkittäviä avauksia siihen, mitä nyt on saatu aikaiseksi ja miten Green Dealia ja muita strategioita tullaan muiden puheenjohtajakausien aikana viemään eteenpäin. Se on ollut avaus, ja nyt muut valtiot ovat siihen EU:n sisällä myöskin ryhtyneet ja ottaneet sen yhtä vakavasti kuin mekin olemme ottaneet. 
Edustaja Merelle on hyvä todeta — hän varmasti sen myöskin tietää — että tässä hallituksessa ehkä vihreät ja vasemmistoliitto myös kirittävät meitä keskustalaisia tässä ilmastokysymyksessä. Se on hyvä asia. Me olemme ohjelmaan kirjanneet, että tämä muutos on tehty sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla, eli huolehditaan siitä, että tuolla maakunnissa, ja miksei täällä kaupungeissakin, ihmisillä on mahdollisuuksia eikä taakka tule liian raskaaksi, kun siirrytään siihen vähähiiliseen talouteen. 
16.47
Pirkka-Pekka
Petelius
vihr
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä vain muistuttaa siitä, kun nyt puhutaan päästöistä ja sanotaan esimerkiksi ”me” ja ”he” ikään kuin me olisimme vastakkainasettelussa, että me olemme kaikki tällä samalla yhteisellä maapallolla. Haluan muistuttaa siitä, että kyllä meidän kulutuksemme täällä pohjoisessa per capita on kahdeksankertainen maapallon resursseista verrattuna esimerkiksi Intiaan tai näihin maihin, joista täällä puhutaan, että ovat suuria saastuttajia — okei, määrällisesti, joo. 
Mutta tässä on meidän mahdollisuus myöskin. Meillä on kaikki se tieto ja taito, meillä on teknologiat, joita he tulevat tarvitsemaan, joilla me voimme yhteisesti auttaa. Tässä on meillä työllistämisen ja viennin mahdollisuus. Meillä on korkeasti koulutettuja ihmisiä ja teknologista osaamista, joita meillä olisi tässä suuri mahdollisuus hyödyntää. 
16.49
Heikki
Vestman
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Se, missä Suomi voi olla kokoaan suurempi ilmastoasioissa on, että meillä kehitetään innovaatioita ja puhdasta teknologiaa, jota saadaan tuonne maailman markkinoille ja sitä kautta niihin enemmän saastuttaviin maihin. Suomi on tosiaan yksi niistä kourallisesta maailman maita, joka on absoluuttisesti onnistunut vähentämään päästöjään. Tämäkin on hyvä pitää mielessä, että tällaisen itsensä ruoskimisen sijaan meidän kannattaa olla myös ylpeitä niistä innovaatioista ja siitä uudesta teknologiasta, joita Suomesta nousee. 
Tässä keskustelussa aiemmin nousi esille teräsyhtiö SSAB:n hiilivapaa teräs, joka siis itsessään vähentäisi Suomen päästöjä 7 prosenttia ja Ruotsin päästöjä 10 prosenttia. 
Toinen, minkä haluan nostaa esille, on pienydinvoima. VTT kertoi eilen käynnistävänsä hankkeen, jolla kehitetään kaukolämmön tuotantoon soveltuvaa pienydinvoimaa. Tämä voisi myös olla vientituote Suomelle, sanotaan Puolaan, jossa nämä hiilipäästöt ovat todellinen ongelma. 
Toinen varapuhemies Juho Eerola
Myönnän vastauspuheenvuorot vielä edustajille Meri, Kauma, Essayah, Honkonen, Strand ja Hoskonen. Sen jälkeen mennään takaisin puhujalistaan. 
16.50
Leena
Meri
ps
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Toivottavasti tosiaan keskustan edustaja Ovaska sanoi ”kirittää” eikä ”kiristää”. Tässä tarkensimme täällä eturivissä korviamme. Te nyt varmasti saatte itse harkita omien kannattajienne ja äänestäjienne ajatukset siitä, millaista politiikkaa he ovat toivoneet että tehdään, kun puhuitte siitä, että tämä hallituksen politiikka on oikeudenmukaista. Esimerkiksi polttoaineveron korotuksesta voitaisiin mennä kysymään kansalaisilta, miten oikeudenmukaisena he sen tuntevat. Että sitä kyllä vähän ihmettelin, että näin on — mutta tämä on tätä vihervasemmistolaista menoa tällä hetkellä enemmistönä, ja näin se on. 
Siitä olen samaa mieltä tässä vihreiden, edustaja Peteliuksen, kanssa, että meillä on hyvä teknologia, jota me voimme viedä, mutta eihän se tarkoita sitä, että me itsemme kuristamme ja hakkaamme ja syyllistämme hengiltä, koska me olemme tehneet todella hyvää työtä. Ihmisillä on nyt arjessa vaikeuksia talouden kanssa ja jokainen tekee sen oman kykynsä ja kantokykynsä mukaan. 
Mutta minä peräänkuulutan edelleen sitä juurisyytä. Väestöräjähdys, lajikato ja nämä. [Puhemies koputtaa] Afrikka, Aasia, Intia, siellä ovat ne suurimmat ongelmat. Ja keinoja — mitään ei tapahdu. 
16.51
Pia
Kauma
kok
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Tuosta edustaja Peteliuksen puheenvuorosta, jossa hän totesi, että päästöt per capita ovat Suomessa suuret: Sehän todella pitää paikkansa, mutta oikeastaan siitä tulee itselleni mieleen se, että näissä maissa, jotka tässä on mainittu suurina päästölähteinä, on hyvin suuri väestönkasvu. Me aika harvoin puhumme ilmastoasioita käsiteltäessä myöskään siitä, miten väestönkasvua saadaan hillittyä. Koska päästöjen määrähän on suoraan verrannollinen myöskin siihen, miten väestö kasvaa, ja sitten kun elintaso kasvaa näissä maissa, totta kai myöskin kulutus kasvaa. Kyllä näillä asioilla on yhteys. 
Myöskin mitä tulee sitten Suomen osuuteen, siihen, mitä me voimme tehdä, niin kyllähän meidän tietysti pitää muistaa se, että yksi asia, jolla on merkitystä meidän päästöjemme suuruuteen per capita, on tämä meidän ilmastomme täällä. Lämmityksen osuus kokonaisuudessaan on noin 30 prosenttia kokonaispäästöistä. Kyllähän meidän täytyy sekin ottaa huomioon, [Puhemies koputtaa] että jollakin tavalla myöskin nämä kysymykset vaikuttavat siihen. Emme me voi täällä kylmissä taloissa myöskään asua, mitä ongelmia siitä aiheutuu. [Puhemies koputtaa] Tämä on keskeinen osa tätä ratkaisua. 
16.52
Sari
Essayah
kd
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa puhemies! Varmasti pystymme olemaan kokoamme suurempia toimijoita nimenomaan siinä, millä tavalla niitä teknologisia ratkaisuja ollaan edistämässä. Tässä ilmastovuosikertomuksessa on paljon erilaisia pieniä toimenpiteitä lueteltu, mutta jotenkin tästä iso kuva puuttuu siinä mielessä, että pitäisi puhua näistä isoista energiantuotannon suuntaviivoista. Täällä on monessa puheenvuorossa nostettu esille juuri SSAB ja sen tuottama hiilivapaa teräs. Täytyy ymmärtää, että silloin kun yksi tuommoinen Rautaruukin kokoinen tai nykyisin SSAB:n kokoinen Raahen tehdas tuottaa terästä ilman hiiltä, se tulee tarvitsemaan noin kuudenneksen Suomen sähköntuotannosta, siis huom. yksi ainut tuotantolaitos. Tämä avaa ehkä mittakaavaa ymmärtämään sen, että silloin kun ollaan hiilivapaassa sähköntuotannossa ja halutaan tuottaa hiilivapaata terästä, me tarvitsemme massiivisen paljon suuremman määrän primäärienergiaa. Silloin tullaan siihen kysymykseen, kuinka monta ydinvoimalaa joudutaan rakentamaan ja mitä muita mahdollisia energianlähteitä ottamaan. [Puhemies koputtaa] On täysin mahdotonta, että uusiutuvalla energialla pystyttäisiin vastaamaan tähän energiantarpeeseen, [Puhemies koputtaa] ja tämä useimmiten jää ymmärtämättä.  
Toinen varapuhemies Juho Eerola
No niin, aika on täynnä. Tässä on vielä kolme debattipuheenvuoroa. 
16.54
Petri
Honkonen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Tähän edustaja Essayahin jatkoksi totean sen, että on aivan selvää, että Suomessa tarvitaan tulevaisuudessa lisää ydinvoimaa, jotta tätä siirtymää hiilidioksidivapaaseen sähköntuotantoon pystytään toteuttamaan siinä laajuudessa kuin sitä tarvitaan. 
Kun täällä edustaja Meri nyt peräänkuulutti niitä juurisyitä ilmastonmuutokseen, niin ei juurisyy ole joku kultakaivos keskellä sademetsää, vaikka se ilmastonmuutosta aiheuttaakin, vaan juurisyy on se, [Leena Meren välihuuto] että maapallolla alettiin 1800-luvulla käyttämään fossiilisia polttoaineita ja niitä on käytetty talouskasvun ja väestönkasvun myötä yhä enemmän. Se on se juurisyy. Fossiilisten polttoaineiden käyttö — se on se juurisyy. Ja mitä vähemmän me käytämme fossiilisia polttoaineita, [Leena Meren välihuuto — Puhemies koputtaa] vaikka väestö kasvaisikin, sitä paremmin tälle ongelmalle pärjätään. Keskustalainen ilmastopolitiikka on lähtenyt koko 2000-luvun siitä, että vähennetään fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja korvataan niitä uusiutuvilla ja mielellään vielä kotimaisilla polttoaineilla. Vaikea ymmärtää, minkä takia te olette tätä vastaan, että korvataan venäläistä öljyä suomalaisilla biopolttoaineilla tai muilla kotimaisilla uusiutuvilla. [Puhemies koputtaa] Niin te, perussuomalaiset, jatkuvasti olette. 
16.55
Joakim
Strand
r
(vastauspuheenvuoro)
Värderade talman, arvoisa puhemies! Tässä on Petelius ja moni muu puhunut hyvin teknologiasta ja niistä vientimahdollisuuksista, mitä se tuo. Pelkästään Vaasan cleantech-klusterille kärkiyritykset investoivat toista miljardia tulevan viiden vuoden aikana, ja siinä lähes kaikki on vientiä ja siinä viedään kaikkiin maailman maihin. Näkisin myös, että meillä tulisi paitsi panostaa tutkimukseen ja kehitykseen laajasti myös erityisesti energian varastointiin ja akkuteknologiaan liittyvään osaamiseen tulisi panostaa Suomessa, eikä myöskään pitäisi tyytyä pelkästään mineraalien jatkojalostukseen vaan nimenomaan pitäisi päästä siihen akkukennojen valmistukseen ja niitten kytkemiseen osaksi älykkäitten sähköjärjestelmien ja ‑verkkojen toimituksia globaalisti ympäri maailman. Silloin meillä on se valtava positiivinen kädenjälki ja saadaan kaikki potentiaali ulos tästä meidän osaamisestamme. Myös tällaisilla eri raporteilla, mistä tänään puhutaan, pitäisi yhä paremmin pystyä mittaamaan kädenjälkeä, mitä meidän suomalaiset yrityksemme maailmassa oikeasti vaikuttavat näihin asioihin. Minä veikkaan, että se saisi meitä myös keskittämään tki-rahoitusta vähän eri tavalla. 
Toinen varapuhemies Juho Eerola
Ja viimeinen puheenvuoro tähän debattiin. 
16.56
Hannu
Hoskonen
kesk
(vastauspuheenvuoro)
Arvoisa herra puhemies! Avauspuheenvuorossa mainitsin tämän kotimaisen MY-dieselin, jolla pystyttäisiin pudottamaan henkilöautodieselien päästöjä fossiilisiin aineisiin verrattuna noin 5 miljoonalla tonnilla hiilidioksidia, elikkä se on täysin mahdollista, jos haluamme tehdä sen. Onpa helppo keino, ei tarvitse investoida autoihin tässä vaiheessa. Ne uusiutuvat toki pikkuhiljaa, ja ihan oikeita sähköautoja tulee, mutta ei siihen kannata panostaa, koska monellakaan perheellä ei ole siihen varaa. 
Toinen keino on metsien kasvun lisääminen tuhkalannoituksen avulla. Erittäin halpa toimenpide. 10 miljoonaa mottia puun kasvua voimme saada helposti lisää kierrättämällä järkevästi ravinteita, ja se on 10 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia.  
Elikkä olemme saavuttaneet kotimaisilla keinoilla, jotka eivät maksa juuri mitään, 15 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mutta nyt jos rupeamme kuristamaan taloutta, niin sen laskua emme uskalla edes kuvitella. Toivon, arvoisat edustajat, että olemme realisteja. [Leena Meri: Kyllä me olemme, Hoskosen linjoilla!] 
Toinen varapuhemies Juho Eerola
Näin, ja nyt mennään takaisin puhujalistaan. 
16.57
Mikko
Ollikainen
r
Ärade talman, arvoisa puhemies! Vi diskuterar just nu Finlands första klimatårsberättelse, och det är bra, för vi behöver en långsiktig och kostnadseffektiv planering och uppföljning av klimatpolitiken. Det är väldigt viktigt med tanke på trovärdigheten i den här debatten som bland annat pågår här i dag. Det diskuteras ju en hel del för tillfället kring klimatet i samhället, och det här märks nog egentligen varje dag då vi rör oss ute på fältet, som till exempel i går. 
För sin del är regeringsprogrammet en stark katalysator i debatten i och med att målet är att Finland ska vara klimatneutralt år 2035, och det är ett väldigt ambitiöst mål. Samtidigt, som det har kommit fram här, har ju vintern lyst med sin frånvaro på många håll i landet nu i vinter — inte så mycket snö. Det kan hända att det här är temporärt, men det har också gjort att vi nu i alla fall har velat diskutera det här en hel del. 
Den här klimatdebatten polariserar, och det här märks ju också i den här salen, men oftast går vi tillbaka till frågan ”vem ska betala för det här?”. Det har senast i den här debatten kommit fram väldigt tydligt. 
On hyvä, että meillä on nyt pöydällä Suomen ensimmäinen ilmastovuosikertomus. On ensisijaisen tärkeää, että voimme keskustella tästä ajankohtaisesta asiasta asiallisesti ja pitkäjänteisesti. Keskustelu on monessa suhteessa aika pirstaloitunut, ja tässä tulee katsoa ilmastonmuutosta kokonaisvaltaisesti. Tähän kuuluu myös, että tutkittua tietoa tulee tulkita ja siitä tiedottaa aina samalla tavalla. Monesti samoja raportteja tulkitaan niin monella eri tavalla.  
On myös hyvä muistaa, mitä päätetään kansallisesti ja mitä päätetään kansainvälisesti. Kansalliseen päätäntävaltaan kuuluu nyt taakanjakosektori eli liikenteen, maatalouden, rakennusten lämmittämisen ja jätehuollon päästöt. Monessa suhteessa nämä päästöt eivät koske ainoastaan elämää maaseudulla, ja tässä on tärkeää todeta myös se, mikä tuli tässä esille, että ei tule syyllistää kotimaisia maanviljelijöitä. 
Enligt klimatårsberättelsen kommer Finland med all sannolikhet att nå målet med utsläppsminskning inom ansvarsfördelningssektorn under perioden 2013—2020. Mycket bra har redan gjorts, men det här glömmer vi ofta bort. Jag tänker till exempel på sortering av avfall, att allt fler värmer upp sina hus med bergvärme eller värmepumpar i stället för olja, användningen av stenkol har minskat radikalt och fler kör med bilar som förbrukar mindre. Listan kan göras ännu längre. 
Däremot kommer vi inte med nuvarande åtgärder att uppnå målen för perioden 2021—2030 utan ytterligare minskningar behövs på sikt. För att nå dit krävs många olika åtgärder. En del kommer tekniken att sköta, till exempel då det gäller bilar — vi har bland annat pratat om biogas och el i dag. Individen kan via sin egen konsumtion minska på utsläppen på flera olika sätt: jag tänker till exempel på matsvinnet men också användningen av kläder, hur mycket utsläpp det ger, och sedan också att vi beställer allt mera via nätet och många också sänder tillbaka sina produkter, och det uppstår ju en hel del utsläpp tack vare det.  
Kommunerna och staten har ett stort ansvar till exempel då det gäller upphandlingar, och det är också viktigt att vi har ett tvärsektoriellt samarbete då vi gör upphandlingar. Energisektorn och industrin har sitt ansvar och agerar enligt det. 
Suomi on ilmastokertomuksen mukaan saavuttamassa kaudelle 2013—2020 asetetun taakanjakosektorin päästövähennystavoitteen — hyvä näin — mutta tulee muistaa, että paljon hyvää on myös jo tehty. Kaudelle 2021—2030 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen eivät nykyiset toimet riitä, vaan lisävähennyksiäkin tarvitaan. Vaikka Suomi ja EU eivät ratkaise globaalia ilmastonmuutosta, niiden tulee edistää globaalia kehitystä omalla toiminnallaan. Tämänhetkisen tilanteen perusteella on selvää, että maailmanlaajuinen päästövähennysten tavoitetaso on Pariisin sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi riittämätön. 
Monessa suhteessa olemme kylläkin edelläkävijöitä, mikä tuli esille myös debatissa. Esimerkiksi energian säästämisen ja varastoinnin teknologiassa ollaan hyviä, ja tässä on meillä suuri taloudellinen mahdollisuus. Itse kävin eilen yritysvierailulla Vaasassa taajuusmuuttajatehtaalla, ja täytyy kyllä sanoa, että meillä löytyy todella korkeatasoista osaamista tällä saralla. Jos koko maailma käyttäisi näitä taajuusmuuttajia, sähkönkulutus vähenisi merkittävästi maailmassa. Tämä on vain yksi esimerkki monista hyvistä yrityksistä cleantech-alalla. 
Ärade talman! I miljöutskottet konstaterade vi att klimatförändringen utvecklas alarmerande snabbt, vilket på det hela taget har väckt behovet av att årligen få en bredare helhetsbild av utsläppsutvecklingen. Det väsentliga är inte bara en helhetssyn utan också en stark framtidsorientering. Med tanke på framtida klimatårsberättelser är det viktigt att den är lättläst och att alla tolkar siffrorna på ett och samma sätt. Viktigt är också att granska klimatpolitiken bredare till exempel gällande ekonomi, sysselsättning och välfärd. Viktigt är också att den regionala och sociala rättvisan i fortsättningen är med i större utsträckning. 
Ensimmäinen ilmastovuosikertomus on hyvä pohja keskustelulle sekä täällä eduskunnassa että yleisesti yhteiskunnassa. Aina voi parantaa, ja tämä koskee myös tätä kertomusta. Olisi suotavaa, että ilmastovuosikertomusta kehitettäisiin jatkossa strategisempaan suuntaan mutta tarkasteltaisiin vaikutuksia myös talouden, työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta. 
17.04
Petri
Honkonen
kesk
Arvoisa herra puhemies! Nyt kun käsittelemme tätä ilmastovuosikertomusta, niin on paikallaan käyttää myös muutama ajatus ja muutama sananen siitä, mihinkä ilmastonmuutos käytännössä meitä sitten johtaa. 
Nythän tietysti on koko ajan olennaista, että me Suomessa ja myös muissa maailman maissa suhtaudumme tähän ilmastonmuutoksen torjuntaan vakavasti ja teemme tehokkaita, aidosti päästöjä vähentäviä toimenpiteitä. Tässähän on tietysti iso kiusaus toimeenpanna sellaisia toimenpiteitä, jotka näyttävät kansan suuntaan houkuttelevilta ja näyttävät kansan suuntaan raflaavilta mutta jotka eivät päästöjä aidosti vähennä ja tulevat kalliiksi. Pitää keskittyä niihin, joilla on oikeasti vaikutusta, joilla päästöjä aidosti vähennetään. No kuitenkin, vaikka me täällä Suomessa, Suomen tasolla, teemme oman osamme ja taistelemme ilmastonmuutosta vastaan, on selvää, että meistä riippumatta, niin kuin nyt tänä talvena ja viime vuosina olemme huomanneet, ilmaston lämpeneminen on edennyt ja ilmastonmuutoksen seuraukset näkyvät jo Suomessa ja ne näkyvät jo monessa asiassa. Päiväntasaajan alueella ne näkyvät kuivumisena, aavikoitumisena ja meillä talvien häviämisenä ja niin poispäin. Tämä on täysin selvä asia meille kaikille. 
No, mitä tämä ilmastonmuutos ja sen seuraukset sitten meiltä täällä Suomessa oikeasti edellyttävät? Tästä meillä ei juurikaan yhteiskunnallista keskustelua vielä ole käyty, siis siitä, kuinka me sopeudumme oikeasti ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. 
Tilannehan on se, että yleensä ensimmäinen ammattiryhmä, joka kärsii ilmastonmuutoksesta, on maanviljelijä, ruuantuottaja. Hän omassa sadossaan — monissa asioissa, kasvitautien yleistymisessä, satojen epäonnistumisessa, kun sateet lisääntyvät tai kuivuus lisääntyy — on se ensimmäinen, joka kantaa sen taakan ja ne ongelmat, mitä tulee ilmastonmuutokseen. Meidän ruuantuotantomme edellyttää isoja muutoksia, jotta se pystyy tulevaisuudessa myös Suomessa säilymään yhtä laadukkaana ja ruokaomavaraisuutemme säilyy riittävällä tasolla ja jopa paranee. 
Toinen, joka on jo ollut esillä, on se, että myöskin metsätalous, metsänhoito kärsii näistä muuttuvista sääolosuhteista. Tänä vuonna, tänä talvena, kun on ollut ennätyslämmin ja vesisateinen talvi, puuta ei ole juurikaan pystytty metsästä teollisuuden, jalostuksen käyttöön korjaamaan, ja korjuukalusto aiheuttaa vaurioita metsässä, jos tällaisena talvena sinne mennään. On tutkimusta siitä, että esimerkiksi metsän viljelyyn liittyen mänty kestää ilmastonmuutosta paljon paremmin kuin kuusi, ja Suomen metsät kuusivaltaistuvat muun muassa siitä syystä, että mäntyä ei voi juurikaan viljellä. Omalla metsätilallani olen sen huomannut siitä, että hirvet syövät välittömästi kaikki männyntaimet, ja tästä syystä omalla tilallani viljellään pääosin kuusta, vaikka sekametsä olisi monin tavoin ympäristön ja myös ilmastonmuutokseen sopeutumisen kannalta parempi. Tällaisiakin seikkoja joudutaan tulevaisuudessa huomioimaan paljon enemmän, miten puuhuolto toimii ja miten metsätalous jatkossa toimii sekä miten saadaan metsät kestämään myrskyjä paremmin ja siten, että metsäteollisuudelle riittää raaka-ainetta ja metsät pysyvät hyvässä kasvukunnossa. 
Kolmas iso kokonaisuus on varmasti rakentaminen, infrastruktuuri, minkälaisia muutoksia meidän rakentamiseemme ja rakentamistapaamme pitää tehdä, jotta näitä muuttuvia säitä kestetään. Yleensähän puhutaan siitä, että entisaikaan puurakennukset kestivät paljon paremmin ja pysyivät paljon terveempinä. No, silloin oli kovat pakkaset talvella, ja ylipäätänsäkin rakentamistapaa joudumme varmasti muuttamaan, kun ilmankosteus talvellakin on yhä kovempi. Yleensä talvi on ollut kuivaa aikaa rakentaa, rakenteet ovat kuivuneet. Nyt saattaa syntyä sisäilmaongelmia siitä, kun ei oikein missään vaiheessa vuotta ole riittävän kuivia ajanjaksoja tiettyjen rakenteiden toteuttamiseen rakennushankkeissa. Ylipäätänsä yhdyskuntarakenteen suunnittelu ja kaavoitus tulevat varmasti olemaan muutoksen alla. Jos mietitään vaikkapa merenrannalle rakentamista, niin ajattelen itse niin, että 10—20 metriä alemmas nykyistä merenpintaa ei tulisi rakentaa, koska jos merenpinta nousee, siinä ollaan varmasti ongelmissa, että ei ainakaan yhteiskunnan vastuulle tullen tulisi rakentaa näin lähelle merta. 
Toinen asia. Olemme tänä talvena hyvin huomanneet sen, mitenkä tien kestopäällysteet, asfaltti, kärsivät tällaisesta hiissaavasta säästä. Varmasti sillä, miten me rakennamme infraa — teitä, ratoja — entistä muuttuvampiin sääolosuhteisiin, kestävämmäksi, tulee olemaan iso yhteiskunnallinen tarve. 
Arvoisa puhemies! Ylipäätänsä tarvitaan paljon tutkimusta. Tarvitaan jäntevää suunnittelua ja varautumista näihin ilmastonmuutoksista seuraaviin muuttuviin sääolosuhteisiin jatkossa paljon enemmän, koska samaan aikaan, kun keskitymme toki yhä täällä Suomessa ja Euroopassa päästöjen vähentämiseen, meidän pitää ruveta varautumaan ja sopeuttamaan yhteiskuntaamme niihin muutoksiin, mitä nyt vääjäämättömästi jo nähtävissä olevasta maapallon lämpenemisestä meille seuraa. 
17.10
Pia
Kauma
kok
Arvoisa puhemies! Olin käsittelemässä tätä ilmastokertomusta talousvaliokunnassa, ja siellä puhuimme tietysti paljon ilmastonmuutoksen mahdollisuuksista myöskin suomalaiselle teollisuudelle. Ja täällä on hyvin tuotu eri puheenvuoroissa esiin sitä, mitä nämä innovaatiot voivat mahdollistaa meidän vientikaupallemme. Sitten puhuimme paljon myöskin lämmityksestä, rakennusten lämmityksestä, sillä se on hyvin keskeinen osa tätä taakanjakosektoria. Suomessahan on edelleen lähes 200 000 öljylämmitteistä kiinteistöä, ja olisi toivottavaa, että näissä voitaisiin siirtyä kestäviin ratkaisuihin jo 2020‑luvun aikana. 
Kokoomus on hyvin pahoillaan siitä, että kotitalousvähennykseen on tehty leikkauksia, eli kotitalousvähennyksiä ei voi enää tehdä, vaikka tehtäisiin lämmitykseen investointeja, jotka olisivat energiaystävällisiä. Me toivoisimme kyllä, että nämä kotitalousvähennykset voitaisiin palauttaa sille tasolle, missä ne ovat olleet ja mieluiten vielä niin, että ne laajennettaisiin koskemaan myöskin laiteinvestointeja. 
Olen tänään keskustellut espoolaisen Omakotiliiton kanssa, ja siellä heidän huolenaiheenaan on myös se, että vaikka moni haluaisi siirtyä öljylämmityksestä pois, niin heillä ei kuitenkaan ole varaa siihen, ja maalämpö ei myöskään sovellu ihan kaikkiin maaperävaihtoehtoihin, mihin näitä taloja on rakennettu. Että toivoisin, että hallitus vielä pohtisi erilaisia vaihtoehtoja, joilla myöskin omakotiasujien energiaratkaisuja voitaisiin kannustaa kestävämmiksi. 
17.12
Pirkka-Pekka
Petelius
vihr
Arvoisa puhemies! Värderade talman! Ilmastovuosikertomus osoittaa, että toivoa ilmastonmuutoksen torjunnan suhteen on. Mutta se osoittaa, ikävä kyllä, myöskin sen, että nämä perusskenaarion mukaiset nykyiset toimet eivät riitä saavuttamaan kaudelle 2021—2030 asetettua tavoitetta, vaan lisäpäästövähennyksiä tarvitaan koko kauden aikana. Onneksi tässä on nyt semmoinen tilanne, että me tiedämme, mistä ja miten voimme päästöjä vähentää. 
Esimerkiksi täällä jo paljon puhuttaneetkin liikennesektorin päästöt ovat merkittävässä roolissa tässä taakanjakosektorin 2030-tavoitteen saavuttamisessa — kaikille reilulla ja oikeudenmukaisella tavalla tietenkin — muun muassa liikennevälineiden energiatehokkuutta kehittämällä, nostamalla biopolttoaineiden osuus 30 prosenttiin, nostamalla sähköautokanta, mukaan lukien ladattavat hybridit, 250 000:een ja kaasuautojen kanta 50 000:een, niin ikään autokannan uusimisella sekä joukko- ja kevyen liikenteen kehittämisellä. 
Mitä maatalouteen tulee — täällä on paljon puhuttu siitä, se on tärkeä osa tätä — päästöjä tavoitellaan vähennettävän 10 prosenttia vuoteen 2030 mennessä muun muassa vähentämällä ruokahävikkiä ruokaketjun eri osissa, kaikissa osissa. Myös ruokavientiä tulee minun mielestäni edistää kotimaisen maatalouden kannattavuutta lisäämällä. 
Edelleen rakennusten erillislämmityksessä pyritään asteittain öljystä eroon. Kotitalouksien hiilijalanjälkeä vähennetään 50 prosentilla 2030 mennessä. 
Mutta, aivan kuten täällä edustaja Honkonen äsken totesi, näiden toimien ohella meidän tulee muistaa sopeutumistoimien kiireellisyys varautumalla muun muassa hulevesitulvien kaksin—kolminkertaistumiseen, tauti- ja tuholaisriskien lisääntymiseen sekä tuleviin tappioihin teollisuus-, energia- ja liikennealoilla. 
Toivoa siis on, ratkaisut ovat olemassa, nyt tarvitaan tekoja. 
17.15
Katja
Taimela
sd
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin keskustelussa on monesti käynyt ilmi, meillä on nyt käsittelyssä historian ensimmäinen ilmastolain mukainen ilmastovuosikertomus, vuodelta 2019. Kun olen kuunnellut tämän koko keskustelun, niin totean, että keskustelussa ei todellakaan ole tällä hetkellä mitään hallituksen esityksiä mahdollisista ruuhkamaksuista, maatalouden alasajosta saatikka siitä, että joidenkin dieselauto haetaan hallituksen toimesta kotipihasta — ei. Nyt on kysymys niinkin yksinkertaisesta mutta monimutkaisesta asiasta kuin ilmastovuosikertomuksesta.  
Itse ajattelen, että tämä on työpaperi jatkotyöhön niin poliittisille päättäjille kuin myös ministeriöihin. Taustaksi voisi todeta, että ilmastolakihan hyväksyttiin hallituskaudella 2011—2014, jolloin myös oma puolueeni toimi hallituksessa, ja lakia moitittiin silloin kriittiseen sävyyn ja sen pelättiin lisäävän byrokratiaa. Ajattelen kuitenkin, että ilmastolain mukainen raportointi on nostanut ilmastopolitiikan keskustelun tasoa ja tietopohjaa eduskunnassa, kuten lain yhtenä tarkoituksena myös oli. Ympäristövaliokunnassa pidimme erinomaisena, että ilmastovuosikertomus on hallituksen vuosikertomuksesta erillinen itsenäinen asiakirja ja saa siten ansaitsemansa huomion, ja mielestäni tätä ovat arvostaneet myös muutkin kuin ympäristövaliokunnan jäsenet tässä tämäniltapäiväisessä keskustelussa.  
On totta, että ilmastonmuutos etenee nopeasti ja politiikan on pysyttävä sen mukana. Siitä totuudesta me emme pääse pakoon mihinkään. Lokakuussa 2018 julkaistu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n erikoisraportti korosti ilmastonmuutoksen etenemisen vakavuutta todeten, että globaalin lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen edellyttää välittömiä ja jopa ennennäkemättömän voimakkaita toimenpiteitä. Vaikka Suomi ja EU eivät ratkaise globaalia ilmastonmuutosta, niiden tulee edistää kehitystä omilla toimillaan.  
Istuvan hallituksen ohjelmassa on sitouduttu tavoitteeseen Suomen hiilineutraalisuudesta vuonna 2035. Se edellyttää sekä muutoksia ilmastostrategiatasolla että ilmastolain tarkistamista. Ilmastotekojen ja ‑toimien hyväksyttävyys vaatii, että energia- ja ilmastopolitiikan tulee aina perustua tutkittuun tietoon ja perusteltuihin arvioihin politiikan kustannuksista ja kokonaisvaikutuksista. Koen erityisesti, että talous-, työllisyys- ja ekologisiin vaikutuksiin on aina päätöksenteossa ja keskustelussa liitettävä sosiaaliset, erityisesti tulonjakoon liittyvät, vaikutukset. 
Arvoisa puhemies! Niin kuin alussa totesin, käsittelemme ensimmäistä ilmastolain mukaista ilmastovuosikertomusta, vuodelta 2019, ja jatkossa toivon, että ilmastovuosikertomukset sisältävät kattavia arvioita tulevista konkreettisista ohjauskeinoista, niiden haasteista ja riittävyydestä. Keskeistä tämänkaltaisessa raportoinnissa on kaiken tiedon käytettävyys ja hyödyntäminen, koska sitähän me täällä sitten käytännössä eduskuntatyössä teemme.  
17.18
Veikko
Vallin
ps
Arvoisa herra puhemies! Keskustelussa on ilmastovuosikertomus 2019. Joka viikko Eduskuntatalossa kuulee hoettavan, että Suomen ja suomalaisten pitää olla kunnianhimoisia ilmastopolitiikassa ja päästöjen vähentämisessä. Kunnianhimo on hyvä asia, mutta omaan jalkaan ampuminen ei ole. Suomen päästöt ovat edelleen vain promille globaaleista hiilidioksidipäästöistä. Promille tarkoittaa sitä, että meidän päästöillä ei ole juuri mitään vaikutusta ilmastoon. Vaikka emme päästäisi mitään, niin mikään ei muuttuisi. Siihen nähden tuolle hokemalle, että meidän pitäisi olla erityisen kunnianhimoisia, ei löydy perusteita. 
Me voimme tietenkin vähentää päästöjämme järkevästi ja hallitusti. Samalla voimme kehittää puhdasta teknologiaa, kuten täällä aikaisemmin edustajat Vestman ja Kauma sanoivat. Siellä puhtaassa teknologiassa voi olla vaikka se uusi Nokia, jota Suomi kipeästi kaipaa. 
Päätöksenteossa on huomioitava Suomen kansallinen etu ja Suomen hyvinvointivaltion rahoituspohja. Emme saa olla niin kunnianhimoisia, että ajamme kriittisen tärkeää teollisuutta ulos Suomesta ja samalla heikennämme kansantaloutemme kestävyyttä. [Tuomas Kettunen: Ei pidä paikkaansa!] Esimerkiksi metsäteollisuudesta saa elantonsa 140 000 suomalaista työntekijää. Metsäteollisuus on yli 20 prosenttia Suomen viennistä. Liian kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ei saa vaarantaa metsäteollisuuden eikä minkään muunkaan teollisuuden toimintaa Suomessa.  
Ilmastopolitiikkaan pitää suhtautua pragmaattisesti eli käytännönläheisesti. Kiihkomielinen kunnianhimo ei saa mennä maalaisjärkisen ajattelun ja järkevän toiminnan edelle. Hiilitullien käyttöönottaminen esimerkiksi Kiinasta tapahtuvalle tuonnille olisi yksi käytännönläheinen toimenpide, jolla olisi suurella todennäköisyydellä päästöjä vähentävä vaikutus ja muitakin hyviä vaikutuksia. 
Kannatan edustaja Peltokankaan tekemää esitystä. — Kiitos. 
17.21
Mari-Leena
Talvitie
kok
Arvoisa puhemies! Meillä on tosiaan käsittelyssä ilmastovuosikertomus. Vaikka laki on ollut voimassa noin viisi vuotta, niin kyseessä on kuitenkin ensimmäinen ilmastovuosikertomus sen takia, että tätä ei ole aikaisemmin tehty. Ympäristövaliokunnassa käsittelimme näitä asioita, ja aloitan nyt ihan siitä— siitä hieman myöskin huomautettiin — että on harmittavaa, että tämä on ensimmäinen vuosikertomus, koska velvoite on ollut toimittaa eduskunnalle ilmastovuosikertomus vuosittain, mutta tämä varmasti tästä tulevaisuudessa sitten korjaantuu. 
Ilmastolain 7 ja 9 §:ssä säädetään ilmastopolitiikan suunnittelujärjestelmästä, jonka muodostavat pitkän aikavälin ja keskipitkän aikavälin suunnitelma ja sopeutumissuunnitelma. Pitkän aikavälin suunnitelman päästövähennystavoitteet ovat yleisiä, ja ne ulottuvat vuoteen 2050 saakka, kun taas kerran vaalikaudessa laadittavaan niin sanottuun taakanjakosektoria koskevaan pitkän aikavälin suunnitelmaan sisältyvät toimet ovat konkreettisempia. Taakanjakosektorille lasketaan muun muassa liikenteen, maatalouden, rakennusten erillislämmityksen ja jätehuollon päästöt, ja taakanjakosektorin päästöjä hillitään kotimaisin lainsäädäntötoimin, kun taas sitten teollisuutta ja energiatuotantoa koskeva päästökauppasektori on EU:n laajuinen ja päästökauppa pääasiallinen ohjauskeino päästöjen vähentämiseksi näillä sektoreilla. 
Tämän kertomuksen mukaan, joka on siis pohjana sille 2015 säädetylle ilmastolaille, Suomi on saavuttamassa kaudella 2013—2020 asetetut taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet, eli kuten me ympäristövaliokunnassa kirjasimme tähän toimintakertomukseen, Suomi on saavuttamassa nämä tälle kaudelle 13—20 asetetut taakanjakosektorin päästövähennystavoitteet, mutta tulevalle kymmenelle vuodelle eli kaudelle 21—30 asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen nämä Suomen nykyiset toimet eivät riitä, vaan lisävähennyksiä tarvitaan. Tiedämme, että hallitus on myöskin tässä ilmastokokouksessa, josta puhutaan Vuosaaren ilmastokokouksena, näitä päästövähennystavoitteita määritellyt. Ne on määritelty tavoitteeksi, eli muun muassa liikenteeseen 4—4,6 megatonnia, kansalliseen energia- ja ilmastostrategiaan 2—4 megatonnia ja keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan elikkä KAISUun on ajateltu tavoitteet 1—2 megatonnia. Tavoitteet ovat hyviä, mutta nyt sitten tänä vuonna odotetaan, että tulee myöskin hallituksen esityksiä siitä, miten niihin tavoitteisiin päästään. 
Arvoisa puhemies! Kun ilmastolakivelvoite säädettiin 2015, ympäristövaliokunta silloin totesi, että ilmastolaki lisää ilmastopolitiikan kokonaishallintaa, yhteiskunnallista näkyvyyttä ja painoarvoa, ja tällaisille lakisääteisille suunnittelujärjestelmille on ollut tilausta.  
Entä sitten, mitä seuraavaksi? Täällä salissa on aika paljon puhuttu edelläkävijyydestä, ja Suomella pienenä mutta korkean osaamisen maana on todellakin mahdollisuus erilaisten t&k-panostuksien kautta olla edelläkävijä. On puhuttu SSAB:sta — mitä se tekee tulevaisuudessa — Nesteen MY-dieselistä, sadoista hyvin erilaista innovaatioista ja esimerkeistä, jotka cleantechin saralla voivat tuoda meille Suomeen työllisyyttä ja työpaikkoja. Otan yhden esimerkiksi Oulusta: Proventia, jolla on savukaasujen poistojärjestelmä, joka voidaan asentaa jälkikäteen tällaisiin raskaan kaluston esimerkiksi kaksikerrosbusseihin, erilaisiin rekkoihin, ja se pystyy poistamaan ja puhdistamaan noin 90 prosenttia savukaasuista, joka näistä ajoneuvoista tulee.  
Mikä on ollut kannuste luoda tällaista tekniikkaa Suomessa? Se, että tiedetään, että EU on asettanut nämä päästövähennyslait, ja tiedetään, että tulevaisuudessa päästövähennykset ovat liikenteen ja raskaan kalustonkin osalta tiukemmat. Ja erityisesti tälle energiasektorille, johonka ilmastoasiat liittyvät, on tärkeätä kannustavuus, pitkäjänteisyys ja ennustettavuus, ja sen takia meiltä lainsäätäjiltä edellytetään sitä, että me teemme vastuullisia päätöksiä siten, että ne kerrotaan myöskin pitkälle aikavälille. Esimerkki viime hallituskaudelta: tehtiin kivihiilen kielto niin, että tehtiin se viime hallituskaudella ja määriteltiin tavoitteeksi vuosi 29. Ja nyt jos ajatellaan esimerkiksi turpeen käyttöä, joka on omalla alueellani tuolla Pohjois-Pohjanmaalla iso asia, niin olisi tärkeää, että tulevina vuosina tiedettäisiin, onko Suomi luopumassa turpeen energiankäytöstä vuoteen 35 mennessä vai myöhemmin vai aiemmin, koska EU:lla on esimerkiksi tämän green dealin osalta tällä hetkellä nämä reilun siirtymän rahastot. Suomi voi saada EU:lta tukea kivihiilestä luopumiseen, turpeesta luopumiseen tulevan 10—15 vuoden aikana, mutta me emme saa niitä EU-rahoja tänne, jos me emme täällä pysty tekemään niitä päätöksiä. On tärkeää erityisesti tällä ympäristö- ja energiasektorilla luoda niitä kannustimia niin, että alan toimijat ja yrittäjät tietävät, minne Suomi on menossa, ja sitä pitkäjänteisyyttä.  
Tarvitaan siis tiedettä ja tutkimusta, järkeä ja ymmärrystä ja toivoa ja ratkaisuja. 
17.28
Markku
Eestilä
kok
Arvoisa puhemies! Keskustelun tässä vaiheessa taitavat lähes kaikki substanssiin liittyvät faktat jo olla tulleet keskustelussa esille. Hieman omin sanoin jos kuvaan, miten itse näen tämän keskustelun, niin ensinnäkin on tietenkin hyvä, että meillä on ilmastovuosikertomus, mutta kuten ympäristövaliokunta itsekin totesi, niin kyllähän jatkossa tähän vuosikertomukseen pitäisi sisällyttää kaikki ilmastoon ja ilmaston laatuun liittyvät kysymykset, kuten päästökauppa, LULUCF, joka koskee maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsäsektoria sekä tietenkin vielä tämä taakanjakosektori, johon lasketaan liikenne, lämmitys, rakennusten erillislämmitys ja maatalous. Silloin me saisimme jonkunlaisen kokonaiskuvan siitä, mitä täällä on tapahtumassa.  
Ehkä tätä nykyaikaa kuvaa aika paljon, mitenkä tämän nyt ilmaisisi, tätä totuuden jälkeistä aikaa kuvaavat aika paljon nämä mielikuvat, ollaan liikkeellä mielikuvien kanssa. Mutta tämmöinen reaalitalous tulee yritysten tasolla ja ihmisten laskujen tasolla aina vastaan — säädettiinpä näitä veroja tai tehtiinpä mitä lakeja tahansa, aina ne näkyvät jonkun kukkarossa. Itse asiassa minä luulen, että tässä salissakin vallitsee kohtalaisen suuri yksimielisyys koko ilmastokysymyksestä, siinä on vain kaksi pientä muttaa: kenelle se lasku lähetetään ja mikä aikajänne on. Esimerkiksi energiapolitiikka jo investointisuojan näkökulmasta on erittäin pitkäjänteistä politiikkaa. Monet investoinnit maksavat jopa satoja miljoonia, eikä siellä yhtäkkiä voida muuttaa esimerkiksi polttoaineeseen liittyvää politiikkaa. Tämän takia pidän kyllä hieman lyhytnäköisenä esimerkiksi sitä turpeeseen liittyvää keskustelua, että turpeen käyttö pitäisi äkkiä lakkauttaa. Koska todellisuudessa tänä päivänä kaikki turvetta käyttävät yritykset, jotka esimerkiksi tekevät turpeen ja puun avulla lämpöä ja sähköä, tietävät jo tämän tasan tarkkaan ja ovat omissa strategioissaan vähentämässä turpeen käyttöä jopa niin, että tämän hallituksen asettama tavoite tullaan saavuttamaan 2025. Minkä takia ihmisiä pitäisi lisärankaista nostamalla merkittävästi turpeen veroa? Eihän sillä saavuteta mitään erikoista muuta kuin että niillä köyhillä alueilla, joilla turpeen ja puun käyttö on pakollista, jotta ihmisille saadaan lämpöä, saadaan aikaiseksi vain suurempi sähkö- ja lämmityslasku. En näe kovin suurta järkeä, miksi näin pitäisi menetellä, koska markkinat ovat muutenkin ottaneet jo poliittisen viestin vastaan ja toteuttaneet käytännön polttoainevalikoimassa ja polttoaine- ja muussakin strategiassaan tämän, että pikkuhiljaa pyritään sen teknologian kautta, joka on saavutettavissa, vähentämään turpeen käyttöä ja tulevaisuudessa ehkä myös puun käyttöä. 
Kaikki kansanedustajat ovat varmaan huomanneet, että 2018 eduskunta nosti turpeen veroa kerralla melkein 60 prosenttia, mutta sehän ei riitä, koska turve kuuluu teollisuuden ja energialaitosten kohdalla tietyn rajan yli mentyään päästökaupan piiriin. Ja kun päästöoikeuden hinta oli muutama vuosi sitten kolme ja puoli tai neljä euroa hiilidioksiditonni, niin nyt se on 23 tai 24. Tarkkaa lukua en muista, kun en pidä papereista näitä puheita. Mutta voisi sanoa näin, että päästöoikeuden hinta on noussut viisinkertaiseksi. Turvetta on kahden viime vuoden aikana rangaistu 60-prosenttisella veronnostolla ja viisinkertaisella päästöoikeuden hinnannostolla. En näe oikein järkevänä sitä politiikkaa — kun kivihiilestäkin ollaan luopumassa 2029 mennessä, niin minkä takia turpeesta pitäisi vielä nopeammin pyrkiä luopumaan? Mitä me poltamme, koska ne laitokset on rakennettu siten, että valtaosa niistä tarvitsee tekniseksi tueksi juuri turvetta, koska muuten laitteet menevät pilalle? Kun näin on, niin jos me asetamme turpeelle kohtuuttomia rankaisuja ja pyrimme ajamaan turvetta pois näistä laitoksista liian nopeasti, se nostaa energiapuun hintaa ja sillä saattaa olla vaikutusta kuitupuun hintaan, jota taas kansainvälinen kilpailukyky ei salli kovin paljon nostettavan. Silloinhan me törmäämme tilanteeseen, jossa tämän eduskunnan säätämä laki kivihiilen kiellosta joudutaan ikään kuin kumoamaan sen takia, kun semmoista lakia ei itse asiassa ole säädetty, jossa kivihiilen poltto loppuu 2029. On säädetty laki, jossa lukee, jos muistan oikein, että jos huolto- ja toimitusvarmuus sitä vaativat, niin kivihiilen käyttöä voidaan edelleen jatkaa. Mitä mieltä on oma, työllistävä, kotimainen polttoaine taklata väkisin markkinoilta pois, jotta helposti varastoituva kivihiili otetaan tilalle? Ei siitä ainakaan kovin paljon hyötyä ole Suomen metsäteollisuuden kilpailukyvylle, eikä siitä ole ilmastollekaan kovin paljon hyötyä. Kuuluttaisin mielikuvien käyttöönoton ohella tervettä järkeä ja tutustumista reaalimaailmaan, siihen mitä yrityksissä ja niissä yrityksissä, jotka puuhuoltoa ja turvehuoltoa Suomessa harjoittavat, on tapahtumassa. 
Sitten on toinen juttu, millä tavalla uusi teknologia voi korvata turpeen ja kivihiilen vähenemän — on lämpöpumppuja, lämmön talteenottoja, savukaasupesureita ja kaikkia muita, jotka ovat jo käytössä. Ja uskon, että niitä edelleen kehittämällä, kun pannaan kaksi vuosikymmentä tai ehkä enemmän, niin me pääsemme ilmastonäkökulmasta hyviin lopputuloksiin. Eli keinotekoinen ja poliittisesti aiheutettu pakkomielle ilmastokysymyksessä ja turve- ja energiapolitiikassa helposti johtaa siihen, että siitä ei ole muuta kuin vahinkoa yrityksille, vahinkoa suomalaiselle työllisyydelle, eikä sillä juuri tule olemaan merkitystä ilmaston kannalta positiivisessa mielessä. Tässä suhteessa koen, että hallituksen ulostulot ovat ristiriitaisia ja se näkemys, että jollakin tavalla jonkun yksittäisen pienen seikan kieltämisellä olisi merkitystä, ja kun samanaikaisesti puhutaan, että metsien hakkuita pitää vähentää ja avohakkuut kieltää, [Tuomas Kettunen: Ei pidä paikkaansa!] niin me ajaudumme täydelliseen mahdottomuuteen, täydelliseen mahdottomuuteen. Ainakaan itse en voi tästä eduskunnan pöntöstä muuta juuri puhua kuin ihmetellä kansanedustajia ja ministereitä, joiden pitäisi olla tarkkaan tietoisia siitä, mikä on mahdollista oikeassa elämässä, ei mielikuvamaailmassa, jolla pyritään varsinkin nuoriin vaikuttamaan, että he äänestäisivät tiettyä puoluetta. Ei niin voi menetellä, jos halutaan olla vastuullisia. 
Mitä tulee liikennepolitiikkaan, niin itse koen, että julkisessa keskustelussa ollaan milloin mitäkin kieltämässä. Mehän kaikki tiedämme, että auto on monille alueille ja monille ihmisille täysin välttämättömyys eikä yksi auto riitä, vaan perheessä pitää olla kaksi autoa. On itse asiassa ihan sama, mitä poliittisia päätöksiä Suomi tekee, kovin paljon sillä ei tule liikenteen päästöihin olemaan merkitystä. Meidän täytyy ajatella matemaattisesti ja suhteellisesti ja nimenomaan globaalisti liikenteen päästöjä. [Puhemies koputtaa] Autotehtaat ovat jo nyt tietyn rajoitteen alla, niin että autot, mitä tehdään tietyssä tehtaassa, tai tietty merkki, saavat korkeintaan päästää 95 grammaa hiilidioksidia kilometrille. Käytännössä on ihan sama, mitä Suomi tekee — globaalisti sillä ei oikeasti ole merkitystä. Kaikkein järkevintä on poistaa autovero, jolloin autokanta uusiutuu, päästää vähemmän ja ihmiset ostavat niitä, mitä he pystyvät ostamaan ja sitä kautta autot ovat myös turvallisempia ja liikennekuolemat vähenevät. 
Arvoisa puhemies! Vieläkö tässä voi jatkaa metsäpolitiikasta? 
Toinen varapuhemies Juho Eerola
No hetken aikaa. 
Jatkan vielä kolmannesta merkittävästä, metsäpoliittisesta asiasta. En tiedä, olenko itsekään käsittänyt täysin oikein, mutta nämä hiilinielut ja metsien hiilivarannot menevät koko ajan keskustelussa sekaisin. Hiilinielut muuttuvat joka vuosi sen suhteen, kuinka paljon siellä puuta kaatuu myrskyjen ansiosta ja kuinka paljon hakataan. Ne luonnollisesti vaihtelevat, plus miinus jotakin. Mutta pitkällä aikajänteellä, joka on paljon tärkeämpi kuin lyhyt aikajänne, hiilivarastot koko ajan suurenevat, kun metsät kasvavat tietenkin enemmän, mitä niitä kaatuu, palaa tai hakataan. Tämä suuri kuva pitäisi ymmärtää. On suorastaan vastuutonta keskustella vain hiilinieluista ja arvioida, mitä vuositasolla tapahtuu, onko muutos plus- vai miinusmerkkinen, kun pitäisi keskittyä siihen, niin kuin ympäristövaliokunnan puheenjohtaja hyvin esitti, että me teemme ne toimenpiteet, mitkä lisäävät metsän kasvua, kuten tuhkalannoitus ja muut. Silloin me olemme paljon järkevämmällä tiellä. Ainut, mistä pitäisi poliittisesti keskustella, on se ikävä tosiasia, että Suomi on metsäkatomaa. Meiltä keskimäärin tällä viime vuosikymmenellä katosi 19 000 hehtaaria metsää vuodessa. Se on se ongelma. EU on noteerannut, että se on ongelma, ja sen takia tänne tulee ilmeisesti ensi syksynä metsänistutuslaki ja katsotaan, minne istutetaan metsää ja otetaanko vajaatuottoiset pellot metsänistutuksen kohteeksi ja näin pois päin. Ne ovat järkeviä toimenpiteitä. Odotan mielenkiinnolla sitä lakia, koska olen semmoista itsekin vaatinut. [Tuomas Kettunen: Tämä kuuluu viljelyyn!] 
17.38
Leena
Meri
ps
Arvoisa puhemies! Aloitan uutisella 21.9. viime syksyltä. Ylellä oli otsikko: ”Kiinan päästöt kääntyivät taas uuteen nousuun, syynä savupiippuelvytys”. Tämä juttu perustuu Kiinan päästöjen raportoijan, ympäristöjärjestö Greenpeacen energia-analyytikon Lauri Myllyvirran selvityksiin, ja hän toteaa, että viime vuonna vuoden ensimmäisellä puoliskolla Kiinan päästöt kasvoivat neljä prosenttia, mikä tarkoittaa melkein prosenttiyksikön lisäystä koko globaaleihin päästöihin. Edelleen todetaan: ”Kiinan merkitys ilmastonmuutoksen kannalta on valtava, sillä maa tuottaa yksin yli neljänneksen koko maailman päästöistä”. Miettikää, yli yhden neljäsosan. Tässä on se syy, minkä takia esimerkiksi perussuomalaiset ja minä olemme tänään puhuneet niistä maista ja niistä lähteistä ja niistä juurisyistä, joilla on todellista merkitystä. Tässä oli vielä esimerkki siitä, että Kiinan päästöt saattavat kasvaa kuukaudessa — kasvaa kuukaudessa — saman verran kuin mitä meillä on koko Suomessa vuosipäästöt. Tämä on se syy, minkä takia tuossa juuri ennen kuin ministeri lähti halusin häneltä kuulla, mitä vaikuttavia toimia me jäsenmaana EU:ssa tai Suomessa teemme näille todellisille ongelmille. Itse olen sitä mieltä, niin kuin perussuomalaisetkin ovat todenneet, että ilmasto on muuttunut. Meillä on vain erityyppiset painotukset ja erilaiset keinot, koska me haluamme vaikuttavuutta, ja se vaikuttavuus tapahtuu siten, että me vaikutamme esimerkiksi Kiinan tapaisiin maihin.  
Ministeri Mikkonen käytti muistaakseni sanaa hiilitulli, perussuomalaisilla on ollut tämmöinen ilmastotulli, mistä me olemme puhuneet jo useamman vuoden, joka voisi pitää sisällään myös esimerkiksi sentyyppisiä asioita, jos EU:ssa otettaisiin käyttöön ilmastotulli, kuin esimerkiksi lapsityövoiman käyttö. Se ei ole pelkästään sitä, että lasketaan tuotteelle sen saastuttavuuden perusteella jonkinlaisia tulleja, vaan myös siitä, miten siellä otetaan huomioon tämäntyyppisiä asioita. Se on hyvä huomata, jos hallitus nyt painostaa esimerkiksi sitten EU:ta ja Kiinaa tämäntyyppisiin toimiin. 
Olin oikeastaan aika huolestunut, kun puhutaan siitä, että meidän nuoret ovat huolestuneita, ja varmasti ehkä syystäkin, kun koko ajan puhutaan tästä ilmastonmuutoksesta. Mutta he kuvittelevat hyvin pitkälle, että ratkaisu on nyt siinä, että me itseämme tässä ruoskimme ja suomalaiset oikein mahdollisimman maan rakoon kurjistamme. Olen todella huolestunut tästä ilmapiiristä ja siitä, että täällä käytettiin sellaisia puheenvuoroja, että me haluamme ihailua, kun olemme kansainvälisissä pöydissä. Emme me mitään ihailua tarvitse, me tarvitsemme konkreettisia toimia, jotta meillä on maapallolla kestävä kehitys, meillä väestönkasvu laskisi ja meillä olisi maapallolla tasaisemmin ihmisiä, niin että ei ole tiettyjä maanosia, joissa väestö räjähdyksenomaisesti kasvaa. Silloin siellä ovat luonnonvarat sopivassa käytössä, siellä ei ole ylikansoitusta siten, että ihmisille riittää tilaa viljellä maata ja elää, on puhdasta vettä ja tämäntyyppistä. Suomalaiset voisivat viedä vientituotteena sinne hyvää infraa, vesijärjestelmiä, sähköjärjestelmiä, monenlaisia innovaatioita, ja se olisi semmoista hyvää vientiä ja hyviä ajatuksia. Mutta jotenkin minä en henkilökohtaisesti ymmärrä — mutta voi olla nyt sitten vain, että minulla on sillä lailla, että minä en vain kerta kaikkiaan ymmärrä — tätä hypetystä siinä, että me ruoskimme suomalaisen tavallisen ihmisen polttoaineverotuksen kautta, [Tuomas Kettunen: Indeksikorotus!] monilla syyllistämillä, on puhuttu jopa lihaverosta. Turpeenkäyttö on myös yksi asia, mistä on paljon keskusteltu, ja voisi olla mielenkiintoista kuulla, mitä mieltä esimerkiksi keskusta on tästä asiasta, että oletteko te sillä linjalla, että sen käytön kieltämistä nopeutetaan, vai ette. Olisi tosi kiva kuulla siitä. Ympäristövaliokunnan puheenjohtaja Hoskosella on hyviä ajatuksia, jotka minun mielestäni ovat hyvin realistisia, ja toivoisin, että hallitus kuuntelisi niitä enemmän. Valitettavasti näitä hyviä kommentteja kuulee täällä salissa hallitukselta, mutta sitten kun lähdetään päätöksentekopöytiin, niin kyllä se vihervasemmisto on valitettavasti se, joka sitä kelkkaa on tähän asti vienyt. 
Paljon olisi tästä vielä toiveita ollut, mutta päästän täällä nyt muitakin vielä puhumaan tämän illan päätteeksi. Keskitytään kansainvälisiin pöytiin ja sinne, missä on vaikuttavuutta. Pyydän teitä, edustajat, älkää ruoskiko suomalaista enempää. 
17.43
Mikko
Kinnunen
kesk
Arvoisa herra puhemies! Tämä ensimmäinen ilmastovuosikertomus osoittaa, että maassamme on tehty monessa kohden hyvää työtä. Kun viljelemme ja varjelemme luomakuntaa, se tarkoittaa mielestäni sitä, että ratkaisemme päästöjä, päästöongelmia erityisesti siellä, missä sitä tapahtuu eniten — kuten edustaja Meri tuossa edellä sanoikin — ja sitä, että kehitämme uutta teknologiaa ja viemme sitä kokoamme suurempana toimijana maailmalle esimerkiksi kehitysyhteistyön kautta, jota osa puolueista olisi valmis leikkaamaan. On myös tärkeää, että me laitamme uudet investoinnit liikkeelle ehdotetun ilmastorahaston avulla. Tähän viljelyn ja varjelun ajatukseen liittyy myös se, että kannustamme meitä kaikkia arjen kestäviin tekoihin. 
Nostan kertomuksesta yhden näkökulman, joka on hyvä ottaa huomioon valmistelussa ja suunnittelussa. Se liittyy edustaja Kauman esiin nostamaan omakotitalojen omistajien tilanteeseen. Kertomus tuo esille, että rakennusten erillislämmityksen päästöt ovat olleet laskusuunnassa viime vuosina, mutta vuosittaista vaihtelua esiintyy muun muassa sään vuoksi. Laskevan trendin syynä on öljylämmityksen väheneminen ja rakennusten energiatehokkuuden paraneminen. Valtaosa erillislämmityksen päästöistä aiheutuu öljylämmityksestä. Päästöjen odotetaan edelleen laskevan rakennuskannan uusiutumisen, korjausrakentamisen ja lämpöjärjestelmien muutosten seurauksena. Keskipitkän aikavälin ilmastopolitiikan suunnitelmissa on linjattu, että valtionhallinto luopuu öljylämmityksestä vuoteen 2025 mennessä. Lisäksi kaikkia julkisia toimijoita kannustetaan samaan. Siirtyminen öljystä biomassan käyttöön onkin ollut viime vuosina nopeaa. 
On tärkeää, että ratkaisuissa harvaan asutulla seudulla asuvat ihmiset ja perheet otetaan huomioon. Heidän keskuudessaan on niitä, jotka kokevat nykyisen keskustelun osin syyllistäväksi, jopa pelottavaksi. Sain sähköpostin huolestuneelta perheenisältä, joka asuu pienellä kylällä, maalla, ja joka ei tuosta vaan voi myydä taloaan, koska se ei mene kaupaksi. Hän kirjoittaa: ”Öljylämmityksen kieltäminen, onko tämä asia mitenkään suhteessa kansalaisten yhdenvertaisuuteen? Tämä koskee lähinnä omakotitaloissa asuvia, sillä kerros- ja rivitalot ovat lähes kaikki kaukolämmössä. Miten ajattelette tuon koskevan pienituloista, eläkkeellä olevaa, esimerkiksi minua, joka on työelämässä sairastunut vakavasti ja nyt saa kärsiä elinkautisesta vähäosaisuudesta? Tuon vaihtoehdoksi on väläytetty maalämpöä, kustannukset noin 18 000—20 000 euroa. Tuo vaihtoehto ei ole mitenkään realistinen nykyisellä tulotasolla, joka on noin 1 250 euroa kuussa, eikä tässä auta jokin pieni investointiavustus. Jos valtiovalta estää oman kodin lämmittämisen, niin odotan siltä puolelta korvaavaa vaihtoehtoa tilalle.”  
Näin kirjoittaa isä, joka on kokenut elämänsä varrella moniakin leikkauksia ja haasteita, esimerkiksi lapsilisien reaaliarvon reilun laskemisen, lapsivähennyksen poistamisen verotuksesta ja kodinhoitaja-avun poistumisen lapsiperheiden tukena. Näitä asioita hallitus toki nyt jo parantaa, mutta työtä lapsi- ja perheystävällisen ja luontoa arvostavan ja kestävän Suomen rakentamisessa riittää. Ilmastoasiat eivät ole erillisiä asioita muusta päätöksenteosta. Meidän tulee ottaa ilmastosuunnitelmissa huomioon ihmisten ja perheiden kokonaistilanteet. Se olkoon osa hallituksen alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaista ja kestävää ilmastopolitiikkaa. 
Arvoisa puhemies! Meidän tulee syyllistämisen sijaan toteuttaa ratkaisukeskeistä ja maalaisjärkistä ilmastopolitiikkaa, jossa tärkeää on siirtyminen bio- ja kiertotalouteen. Hoidetaan metsiä kestävällä tavalla, että ne kasvavat hyvin. Kehitetään luonnon monimuotoisuutta Metso-ohjelman avulla, kasvatetaan biopolttoaineiden osuutta autoilussa, keskitytään vaikuttaviin toimiin. Parhaimmillaan ilmastotoimet tuovat uutta elinvoimaa ja yrittäjyyttä maaseudulle, jonne moni kaupungin ahtaudessa asuva unelmoi muuttavansa. Toimitaan niin, että koko Suomessa on jatkossakin mahdollista asua. Panostetaan sopeutumistoimiin ilmaston muuttuessa. Luodaan ilmastoratkaisuissa teoilla toivoa tulevaan unohtamatta maataloutta ja puhtaan ruuan tuotantoa. 
17.50
Pasi
Kivisaari
kesk
Arvoisa herra puhemies! Iso kiitos ilmastovuosikertomuksesta 2019. Ilmastopolitiikasta voi perustellusti sanoa, että ilmassa on suomalaista ilmastojärkeä. Paukut siis laitetaan siihen, mikä ilmastonmuutoksen hillitsemisessä on tärkeintä. Se on saastuttavien, pääsääntöisesti ulkomailta tuotavien fossiilisten polttoaineiden korvaaminen kotimaisilla uusiutuvilla. Suomi ottaa ison harppauksen kohti bio‑ ja kiertotaloutta. Tällaista järkivihreää politiikkaa Suomi tarvitsee. Meillä on siis samaan aikaan kaikki mahdollisuudet vähentää päästöjä ja luoda uusia työpaikkoja koko maahan. Luonnonvaramme ovat maakunnissa ja maaseudulla. 
Puhemies! Vuosaaren ilmastokokouksen eräät olennaisimmat päätökset olivat ilmastorahasto ja teollisuuden sähköveron alentaminen. Ilmastorahasto vahvistaa julkisia ja yksityisiä rahavirtoja kohti puhtaita ratkaisuja ja ilmastoystävällistä kiertotaloutta. Rahastoa käytetään digitalisaation edistämiseen ja teollisuuden vähähiilisyyteen. Ilmastorahasto on oiva esimerkki realistisesta ilmastopolitiikasta. Teollisuuden sähköveron laskeminen EU:n minimiin tukee teollisuuden sähköistymistä ja luo ennustettavuutta yrityksille. Ennustettavuus on tärkeää, jotta yritykset ylipäätään uskaltavat investoida Suomeen. Se on samalla hallituksen vastaantulo SSAB:lle ja muille puhtaita investointeja suunnitteleville yrityksille. 
Työtä kestävän metsäpolitiikan eteen on tehty Suomessa jo pitkään. Kestävästi hoidetut metsät ovat suuressa roolissa ilmastonmuutoksen torjunnassa niiden hiilidioksideja sitovan kykynsä vuoksi. Lisäksi meillä tehdään erittäin aktiivista työtä erilaisten metsätuhojen, kuten hyönteistuhojen, kasvitautien ja metsäpalojen, ehkäisemiseksi. Suomessa metsiä siis hoidetaan hyvin ja metsien kasvu on vahvaa. Myös luonnon monimuotoisuutta kehitetään ennestään Metso-ohjelman kautta. On myös tehtävä kaikki voitava, että mahdollisimman moni eri puolilla Suomea suunnitelluista metsäteollisuuden investoinneista toteutuu. Kyse ei ole tässä asiassa vain sellutehtaista. Puu on mahdollisuus vaikka mihin vaatteista biohajoavaan muoviin ja syöpälääkkeisiin. Järkivihreään politiikkaan kuuluu, kuten edustaja Kinnunen totesikin, viljelemisen ja varjelemisen periaate. Suomen luontoa ei tietenkään pidä tärvätä. Sen monimuotoisuudesta on pidettävä kiinni kaikissa tilanteissa. 
Liikenteen päästöjen vähentämisessä yksi ratkaisu on biopolttoaineiden osuuden kasvattaminen. Esimerkiksi biokaasu tarjoaa suuria mahdollisuuksia sekä päästöjen vähentämiseksi liikenteessä että uusiksi tulonlähteiksi alueille. Jo tällä hetkellä meillä tuotetaan enemmän biokaasua kuin mitä liikenteessä käytetään. Biokaasulla toimivien autojen osuutta liikenteessä pitääkin lisätä. Teiden ja muiden väylien kuntoa on totta kai myös parannettava, jotta bio‑ ja kiertotalouden raaka-aineet liikkuvat. Perustienpitoon lisättiinkin 300 miljoonaa euroa jo tälle vuodelle. Sekin on ilmastopolitiikkaa. 
Puhemies! Näillä ratkaisuilla Suomi tekee osansa ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. 
Ja edustaja Meri, kyllä, maailman mitassa on tärkeää saada isot saastuttajat, ennen muuta suurvallat ja ylikansallisesti toimivat suuryritykset, vihdoin myös toimimaan. Suomi hoitaa kyllä oman osansa mutta edellyttää sitä muiltakin. [Leena Meri: Suomi hoitaa muidenkin osan! Sehän se ongelma on!] 
17.55
Juha
Mäenpää
ps
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Jollakin lailla tulee mieleen sana, että tämä aika, mitä nyt elämme, taitaa olla ilmastoahdistuksen ”kultainen vuosikymmen”. Lasten ja nuorten keskuudessa on saatu nostettua jollakin lailla äärirajoille tämä ilmastonmuutoksen... voisiko sanoa, että siellä on ihmisiä jopa kiihotettu tähän ilmastoahdistuksen tiimoille minun mielestäni aivan älyttömästi, ja en oikein ymmärrä sitä, että nuoria, lapsia ja nuoria perheitä pelotellaan näillä asioilla mielin määrin. 
Minä haluan muutaman sanan täältä sanoa, mitä olen aikaisemminkin puhunut, elikkä olen ehdottomasti tuon puurakentamisen kannalla. Se on hyvä ja tärkeä asia, ja ehkä siinä eduskunta ja hallitus voisivat tehdä vielä enemmän, että esimerkiksi peruskouluja, päiväkoteja ja kaikkia semmoisia rakennuksia, jotka nyt voivat olla yksi- tai kaksikerroksisia, lähdettäisiin tekemään hirsirakentamisella ja turvallisella rossipohjaratkaisulla. [Pasi Kivisaari: Hyvä idea!] 
Sitten seuraavana minulla lukee täällä ”MY-diesel”. Minä hämmästelen sitä, että hallitus on lamaantunut tämän asian edessä, että siis Neste pystyisi tuottamaan meille semmoista polttoainetta, joka on tehty uusiutuvista tai jätteistä, ja sen verotus on niin kireää, että sitä ei ole järkevää käyttää. Jos anottaisiin EU:lta lupaa tämän verotuksen keventämiseen, uusiutuvan energian veronkevennykseen, niin silloin minä uskon, että kaikki autoilijat siirtyisivät MY-dieselin piiriin, jos se olisi heille hiukankaan edullisempaa. Nythän se on kalliimpaa kuin tavallinen diesel. Silloin päästöt, laskennalliset päästöt, jotka tässä huomioidaan, tippuisivat huomattavasti. 
Polttoaineen hinnasta sen verran, että tuolla maaseudulla asuvalle tämä polttoaineen hinnannousu on katastrofi. En minä voi ymmärtää sitä, että semmoisille ihmisille, jotka kulkevat maaseudulla töihin pitkiä matkoja, nostetaan polttoaineen hintaa. Sehän vain tarkoittaa sitä, että se työssäkäyntialue kapenee eikä enää ole niin fiksua ajaa pitkiä matkoja ja mennä työhön. Minä en ole sitä asiaa edes ymmärtänyt ennen, miten täältä Etelä-Suomen päästä huudellaan tuonne Pohjois-Suomeen ja muualle, että ”helppoa, korotetaan bensan hintaa, niin se ajaminen vähenee”. Ei siellä kukaan aja — kenelläkään ei ole Suomessa ollut enää pitkiin aikoihin varaa ajaa — mitään ylimääräisiä ajoja. [Tuomas Kettunen: Indeksikorotus!] — Ei se mikään indeksikorotus ole, vaikka sieltä edustaja niin huuteleekin. Siinä kun te indeksikorotatte sitä polttoaineen hintaa, niin te aiheutatte lakkoja tänne maahan samalla. 
Maanpuolustuskurssilla olin tuossa ja hämmästelin sitten, kun opin kulkemaan, että täällähän kulkee tämmöinen spora, ja omalta asunnoltakin niitä menee kolme tuonne. Pääsin mukavasti liikkumaan niillä. Silloin minä vasta ymmärsin sen, että täällä Etelä-Suomessa ei varmasti oikeasti ymmärretä sitä, että kun Pohjois-Suomessa on bussipysäkki, niin siitä saattaa mennä vain yksi bussi ohitse koko päivän aikana. Ei täällä käsitetä sitä, minkälaista se kulkeminen on tuolla maaseudulla. Siellä pitää olla oma auto, ja polttoaineen pitäisi olla niin edullista, että ihminen pystyy sillä käymään töissä. 
Autojen päästöt, ne ovat nyt aivan kauheassa katastrofissa. Ne tuottavat paljon päästöjä, joidenkin mielestä. Me emme voi sille mitään. Teknologia on tällä hetkellä mikä on, ja autot uusiutuvat sitä mukaa kuin ne uusiutuvat. Paljon puhutaan, että uusissa autoissa on pienet päästöt. Koska te alatte puhumaan siitä, paljonko uuden auton valmistuksessa syntyy päästöjä? Ottakaa sekin huomioon. Pitää miettiä se kokonaisuus. 
No sitten, maaseutu. Tämä ilmastoahdistus on aiheuttanut maaseudulle semmoisen, että kun jo tällä hetkellä maitotilat on kurjistettu äärimmilleen ja myöskin lihantuotanto kärsii kannattavuusongelmista, niin nyt aletaan hallituksen voimalla ja myöskin keskustan suulla sitten puhumaan vielä tästä lihantuotannosta ja punaisesta lihasta, kuinka se saastuttaa. Ei tämä oikein älykästä ole kyllä, että luodaan ilmastolla [Tuomas Kettusen välihuuto] tämmöinen lisäahdistus näille maanviljelijöille, jotka kärsivät jo tuotannon kannattamattomuudesta. 
Sitten sinne lähdetään viemään tuulivoimaa. Te ylistätte täällä, kuinka puhdasta ja hyvää se on. Edelleen tuulivoimasta sanon... ja pyydän teitä, että te selvittäisitte ensin, tekisitte sen tuulivoiman terveysselvityksen, että mitä se aiheuttaa ihmisille. Sitä ei ole voitu selvittää, koska näin isoja tuulivoimaloita ei ole rakennettu aikaisemmin. Siitä pitäisi tehdä semmoinen pitkäaikaisempi terveysselvitys. 
Sitten biokaasu. Se on erittäin loistava homma. Siihen yhdyn, ja mielestäni meidän maailmamme olisi paljon parempi, jos tuulivoimaan käytetyt tuet olisi käytetty jo aikaisemmin biokaasuun, mutta koska kelloa ei voi takaisinpäin kääntää, niin siihen ei valitettavasti pääse. 
Turpeesta: se on aivan käsittämätöntä, että meillä on tällainen luonnonvara ja sitä ruvetaan nyt kiristämään, että sitä ei saisi käyttää. Mielestäni se on väärin, ja tällaisilla maatalouden ja turvetuotannon [Puhemies koputtaa] päästöongelmilla brassaileminen aiheuttaa myöskin näille perheille, jotka elävät maataloudesta tai turpeesta, ikäviä tilanteita. [Puhemies: Aika!] — No niin, kiitoksia, ja jatketaanpa uudestaan. 
18.03
Hannu
Hoskonen
kesk
Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama huomio tässä sen ilmastoasian, ilmastopolitiikan lisäksi, mitä edellä sanoin. 
Ensinnä päästöjen vähentämisen pitää olla pitkäjänteistä. Siihen kannattaa pyrkiä järkevin keinoin. Semmoinen pakkorakonen, jossa tehdään äkkiä päätöksiä, voi aiheuttaa juuri negatiivisen suunnan, eli päästöjä tuleekin lisää. Nopein ja paras apu saavutetaan suomalaisessa ilmastopolitiikassa — mikä näkyy myös ilmastovuosikertomuksessa tulevina vuosina — hiilinieluja kasvattamalla. Se on meille helpoin tapa, sen me osaamme, ja se on ehdottomasti tehokkain ja pitkävaikutteisin. 
Se tarkoittaa sitä, että me laitamme metsämme entistä parempaan kuntoon — meillä on 21 miljoonaa hehtaaria metsää — laittamalla ne taimikot kuntoon, tekemällä harvennukset ajallaan ja uudistamalla metsiä niin, että se elinvoima säilyy. Se on ihan varma asia, että jos metsiä ei uudisteta, niin se elinvoima menetetään ja metsän hiilinielusta tulee päästö. Niinhän kävi Saksassa viime kesänä. Kun oli lämmin kesä, niin siellä vanhat metsät kuolivat pystyyn sen takia, kun elinvoima oli mennyt. Toinen niiden metsien kuolinsyy oli se, että hoitotyöt ja harvennukset oli jätetty tekemättä. 100 miljoonaa mottia puuta kuoli, ja siellä on valtavat ympäristötuhot, kun siellä kaiken maailman hyönteiset ja tuhotoukat tekevät töitään. 
Joka tapauksessa metsien hoitaminen on se avainkysymys. Sitä voidaan sitten hieman ryydittää turvemailla suorittamalla sinne tuhkalannoitus. Joku kolme—neljä tonnia tuhkaa hehtaarille, kustannus ei ole kallis, ja siihen vielä nyt uusi Kemera-laki antaa pienen avustuksen. Saadaan helposti 1— 3 mottia turvemaille kasvua, puunkasvulisää joka vuosi. Sieltä löytyy aivan helposti kymmenen miljoonan kiintomotin vuosittainen kasvulisä. Ihan varmasti. Sitten kun vielä laitetaan ne metsät kuntoon, me saavutamme helposti kymmenen vuoden tuella 20 miljoonan lisämotin kasvun. Se on 20 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mikä sillä säästyy, minkä hiilinielu kasvaa. Elikkä meillä on sen jälkeen tämä hiilitase kunnossa. Ei meidän tarvitse kumarrella Euroopalle. Ollaan esimerkkejä, mutta ollaan sillä alueella esimerkkejä, jossa me olemme vahvimmillamme. Emme sillä alueella lähde brassailemaan, mitä emme kunnolla osaa. Mutta metsäasiat me osaamme ja ennen kaikkea siinä tehtävän työn. 
Ja kannattaa muistaa, kun energiaa tuotetaan, metsien ja metsäteollisuuden yhteistoiminta: metsä tuottaa raaka-aineen ja metsäteollisuus huolehtii siitä, että niistä tulee hyviä tuotteita vientiin, ja ennen kaikkea sieltä tulee valtava määrä energiaa. Kaikki tietää esimerkiksi, että Äänekosken uusi biotuotetehdas, valtava sellutehdas, tuottaa Suomen valtakunnan verkkoon hirvittävän määrän sähköä ja sitten kaiken prosessilämmön ja taitaapa lämmittää siinä kaikki ympäröivät taajamatkin samalla. Elikkä, jos metsäteollisuus toimii, niin samalla tulee energiaa ja samalla tulee kaikkea hyvää kansantaloudelle, myyntikelpoisia tuotteita ja ennen kaikkea vahvaa suomalaista osaamista. Ja samalla metalliteollisuus — ei Ponsse eikä John Deere eivätkä muut metsäkonetuottajat eläisi, ellei metsillä olisi käyttöä. Se vahvistaa myös metalliteollisuutta ja kemianteollisuutta ja energiateollisuutta. Elikkä, kun me puhumme jostakin pienestä palasta, niin pitää uskaltaa katsoa kokonaisuus. 
Ja sitten, mitä tulee turvemaiden lannoitukseen, sen kestovaikutus on 25—30 vuotta. Kerralla tekemällä sen homman kuntoon voimme nauttia 30 vuotta hyvää metsän kasvua tekemättä sen enempää sitten. Voimme toki myöhemmin sen harvennuksen tehdä uudestaan, ja kasvu sen kun kiihtyy. Meidän vesitalous paranee ja ravinteiden valumat vesiin vähenevät, koska tuhkalannoitus ei tuota ravintopäästöjä veteen, ja ilmastopolitiikka hoituu omilla keinoilla ilman lisäinvestointeja. Tämän kaiken maksavat sitä paitsi metsänomistajat itse. Valtion pussiin siinä ei juurikaan kustannuksia tule. Lisääntyviä verotuloja toki. 
Ja sitten, kun tämä on tehty, niin sen jälkeen meidän täytyy tehdä semmoinen toimenpide, että lisäämme puurakentamista. Niin kuin muutamat arvoisat edustajakollegat ovat sanoneetkin, puurakentamisen lisäys on jalo teko aina, ja se parantaa pitkällä pitkällä aikavälillä meidän hiilitasetta valtavasti. 
Katsokaapa näitä valtavia betonihönnejä, mitä tähänkin kaupunkiin rakennetaan. Joku Triplan ostoskeskus, aivan valtava betonikeskittymä. Mitä tapahtuu Malmin lentokentällä, se on ollut lehdistössä pitkään, pyörinyt valtavat hiilidioksidipäästöt. Enpä ole paljon tässä salissa kuullut vielä kommentteja, mitä sille tehdään. Entä siten, mitä sille tehdään — on aivan oikein tietysti, että Suomi pysyy maailman kartalla — kun esimerkiksi tämä Helsinki-Vantaan lentoaseman valtava laajennus tuo tulevaisuudessa hirvittävät hiilidioksidipäästöt Suomen ilmakehään. Lentokoneiden määrä kasvaa hullun lailla, ja se tarkoittaa sitä, että päästöt kasvavat samalla tahdilla. 
Meillä aina kiinnitetään huomiota siihen, mitä sen maaseudun pienen mökkiläisen mummon kauppareissun hiilipäästöt ovatkaan, mutta kun tuo iso jumbo nousee taivaalle, niin niitä päästöjä ei tunnu kukaan laskevan eikä niistä tunnu olevan kukaan kiinnostunut. Katsokaa kokonaisuutta älkääkä syyttäkö sitä ilomantsilaista perheenäitiä tai eläkeläismummoa, joka pyörätuolissa olevalle miehelleen lähtee kaupasta ostamaan pullaa ja kahvia. Mielestäni sen mummon pitää edelleen saada se kauppareissu tehtyä. [Leena Meri: Juuri näin!] Se on inhimillistä politiikkaa se. Sitä keskusta kannattaa. 
Lopuksi, arvoisa puhemies, turpeesta vielä sen verran. Meillä on väitetty, että turpeen poistaminen, turpeen käytön lopettaminen vähentää päästöjä. Niin ei tapahdu. Se ei pidä paikkaansa. Jos turve lopetetaan, jotain tulee tilalle, aivan varmasti. Ei kaukolämpöjärjestelmiä voi kylmäksi jättää. Alkaa ennen näkemätön puuralli [Leena Meri: Entä huoltovarmuustilanne?] ympäri Eurooppaa Suomeen — ja sitä ei saa päästää tapahtumaan — jolloin päästöt kasvavat koko ajan. Päästövähennyksiä ette tule näkemään, koska turve on puun seospolttoaine. Se parantaa puun polttotehoa, antaa enemmän sähköä, antaa enemmän lämpöä ja ennen kaikkea säästää suomalaista puuta metsäteollisuuden raaka-aineeksi, jossa tehdään suurin voitto. Sieltä tulevat ne mäntyöljyt ja monet muut tuotteet, joilla voidaan tehdä vaikka sitä biodieseliä, josta edellinen edustaja, Mäenpää taisi olla hän, sanoi tästä asiasta aivan oivallisesti, että juuri näin: pitää tehdä sitä, minkä parhaiten osaamme. 
Ja jo sitten, kun vielä tämän päälle lisäämme, arvoisa puhemies, lopuksi sen, että kun teemme tätä kotimaista biodieseliä, niin se verollisesti on noin 20 senttiä kalliimpaa tällä hetkellä kuin fossiilidiesel. Mutta pienellä veroviilauksella — se on aivan tämän talon käsissä se homma — pystymme pudottamaan viisi miljoonaa tonnia hiilidioksidipäästöjä pois, niin ollaan jo 20 miljoonassa kevyesti. 
Arvoisa puhemies! Siinä on Hoskosen tiekartta puhtaaseen ilmaan. — Kiitoksia. 
18.10
Ano
Turtiainen
ps
Arvoisa puhemies! Suomen eduskunnan kuuluisi ajaa ensisijaisesti suomalaisten etua kaikessa, ja luonnollisesti sen pitäisi näkyä erittäin vahvasti myös ilmastovuosikertomuksessa. 
Ilmastovuosikertomus on kuin kärsimyskäsikirja, jossa ylistetään Suomelle ja suomalaisille haitallisia EU:n ilmastotavoitteita, mitkä ovat myös enemmän kuin utopistisia. Jokainen täysipäinen ymmärtää, että ihmisen aiheuttama osuus ilmastonmuutoksesta on vain osa siitä ja suomalaisten osuus tästä globaalista ilmiöstä on yhtä merkityksetön kuin yhden silakan pissa Itämeressä. 
Ihmisiä on maailmassa jo aivan liikaa, mutta miksi kukaan ei uskalla puhua tästä globaalista ongelmasta samalla kun puhutaan ihmisen aiheuttamista ympäristö- ja ilmasto-ongelmista? Nyt me poseeraamme ilmastonmuutoksella jopa lennättämällä pääministeriä yksityiskoneella ilmastokokouksiin. Jos me olemme aidosti huolissamme ilmastosta, meidän pitää aloittaa globaali keskustelu siitä, miten pysäytämme myös ilmastolle haitallisen väestöräjähdyksen kehitysmaissa.  
Edellä mainitun lisäksi suomalaisten paras ilmastoteko on tukea suomalaista tuotantoa ja työtä. Liian kovat päästötavoitteet ajavat tuotantoa pois Suomesta, minkä seurauksena kulutustavaroiden ja tuotteiden kuljettaminen muualta Suomeen lisää päästöjä. 
Arvoisa puhemies! Loppupelissä pääkärsijöitä koko tässä ilmastoposeerauksessa ovat tavalliset suomalaiset, varsinkin ne suomalaiset, jotka käyvät vielä töissä ja maksavat itse asumisensa, puhumattakaan niistä, jotka käyttävät autoa työmatkoihinsa ja lämmittävät Caruna-huijauksen jälkeen velkaista taloaan öljyllä. 
Arvoisa puhemies! Kannatan perussuomalaisten vastalausetta. — Kiitos.  
18.13
Tuomas
Kettunen
kesk
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää kaikkia edustajia hyvästä keskustelusta ilmastovuosikertomuksesta. Täällä on tullut paljon myös positiivista maalailua tulevaisuuteen, mutta pikkusen ihmettelen opposition keskusteluja ja opposition ilmauksia siitä, että teollisuutta oltaisiin viemässä pois tästä maasta. En tiedä, onko tämä ilmastovuosikertomus sitten osasyynä siihen vai jotkut ilmastotavoitteet.  
Arvoisa puhemies! Haluan tuoda tässä esille sen, että kun täällä ollaan myös tuotu esille se, että hallitus olisi kieltämässä avohakkuita tai hallitus olisi vähentämässä puunkäyttöä, niin näinhän ei ole. Tässä arvoisa edustaja Hoskonen jo toi esille, että tässä maassahan puuntuotantoon soveltuvaa metsämaata on se noin 20 miljoonaa hehtaaria, ja täytyy tässä vielä muistuttaa tällekin salille, että tästä Suomen talousmetsien pinta-alasta hakataan vuosittain vain noin puolitoista prosenttia. Elikkä se pitää sisällään 300 000 hehtaaria, josta päätehakkuuta on 150 000 hehtaaria ja harvennushakkuuta se toinen puolikas, 150 000 hehtaaria. Elikkä puhutaan näin pienestä prosenttiyksiköstä kuin puolitoista prosenttiyksikköä. Haluan muistuttaa, että kun täällä on myös puhuttu puurakentamisen edistämisestä, mikä on just niitä hiilivarastoja, niin kyllä meillä vielä on varaa tehdä näitä päätehakkuita ja sitä kautta saada tuonne mekaanisen puuteollisuuden suuntaan raaka-ainevarantoa, millä pidämme huolta siitä, että puurakentaminen edistyy. 
Haluan vielä myös, puhemies, tuoda esille sen, kun tässä turpeesta on käyty keskustelua, että hallitushan on asettanut laajapohjaisen turvetyöryhmän, joka tietojeni mukaan aloittaisi työnsä nyt maaliskuussa, ja ryhmä selvittää, miten turpeenkäyttö suuntautuu hallitulla tavalla polton sijasta korkeamman jalostusasteen innovatiivisiin tuotteisiin, kun energiakäytön olisi tarkoitus puolittua 2030 mennessä, ja miten muutos turpeenkäytössä tapahtuu alueellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla. Elikkä haluan muistuttaa siitä, että ei tässä heti olla lyömässä turpeenpolttoa kiinni vaan selvitetään, miten se sosiaalisesti ja alueellisesti oikeudenmukaisesti toteutuu.  
18.15
Niina
Malm
sd
Arvoisa herra puhemies! Suomi on määritellyt itsensä arktiseksi maaksi, ja siksi meidän on oltava erityisen kunnianhimoisia, koska ilmastonmuutos koskettaa kaikkein koviten äärialueita. Eli myös meitä, arktista aluetta. 
Meillä on valtavan paljon luonnonvaroja ja vettä, joita meidän on suojeltava myös tulevaisuudessa. Suomi on ainut taho, joka voi suojata suomalaista luontoa ja ympäristöä, huolehtia siitä, että luonnonvarat ovat järkevässä, harkitussa käytössä. 
Koska Suomi on arktinen alue, on se myös pohjoisen pelipaikoilla. Arktinen alue kokoaa kolme mannerta ja kahdeksan maata yhteen. Tämän takia on myös syytä muistaa, että Suomi itse tekee ilmastotekoja, Suomi toimii osana Pohjoismaita ja Suomi sitoutuu myös EU:n ja koko maailman ilmastopolitiikkaan. Tämän takia toivoisin myös jatkossa ilmastokertomukseen arktisen näkökulman, kun kerran sellaiseksi olemme itsemme strategisesti määrittäneet.  
Herra puhemies! Erityisen tyytyväinen olen tässä kertomuksessa siitä, että tässä on huomioitu nopeat, keskipitkän aikavälin ja pitkän aikavälin toimet ja niihin suuntaava tiekartta. 
18.17
Jari
Koskela
ps
Arvoisa herra puhemies! Ilmastovuosikertomus 2019 on ollut mielenkiintoista luettavaa, ja tietysti tämä keskustelukin, mikä tässä salissa on käyty, on ollut ihan hyödyllistä kuunneltavaa. 
Kuten kaikki täällä tiedämme, yksin EU ja varsinkaan pieni Suomi siinä mukana eivät ratkaise ilmastonmuutosta. Täällä myöskin tiedämme, että hallituksen tavoite Suomen hiilineutraalisuudesta ensimmäisenä maana vuonna 2035 on vähintäänkin ylioptimistinen, ja maailman esimerkkinä oleminen talouden ja kansalaisten hyvinvoinnin kustannuksella ei ole järkevää politiikkaa. Saammeko siitä kenties sitten jonkun diplomin, jos ensimmäisenä maana maailmassa tämän tavoitteen saavutamme, en osaa vastata siihen. Mutta me olemme hyvin monessa suhteessa jo nyt maailmassa edelläkävijöitä. Onko syytä yltiöpäisesti ylimitoittaa tavoitteet? Mielestäni järjen käyttö, kuten tässä useassa puheenvuorossakin on tullut esille, on sallittua myöskin tässä asiassa. 
Otetaanpa muutama esimerkki. Sähköauto nähdään yhtenä ratkaisuna ilmastonmuutokseen. Uusimpien tietojen mukaan uusiutuvan biodieselin käyttöönotto saastuttaa vähemmän ilmakehää kuin sähköauto. Esimerkiksi Nesteen omien laskelmien mukaan heidän tuottamallaan uusiutuvalla polttoaineella dieselauto tuottaa 12 grammaa hiilidioksidia kilometrillä, kun Suomen sähköverkosta ladattu täyssähköauto tuottaa 29 grammaa kilometrillä. Tämä johtuu siitä, että Suomessa tuotettava sähkö ei ole fossiilisesta hiilidioksidista vapaata. Dieselautojen tulevaisuus näyttää valoisammalta kuin mitä viime vuosina on ajateltu. Nykyisellä politiikalla kuitenkin halutaan selkeästi vaikuttaa dieselautojen kannan pienentämiseen. Tämä näkyy nyt jo autokaupassa. Vähänkin käytetyistä ja äärettömän vähäpäästöisistä nykyaikaisista dieselautoista hyvitetään vaihdossa uusiin autoihin vähemmän kuin bensiiniautoista. Uhkakuvissa on jopa esitelty, että dieselin hinta tankilla nousisi 2 euroon. Tämä, jos mikä, tulisi entisestään lisäämään nimenomaan maaseudun alasajoa. [Tuomas Kettunen: Tämä ei pidä paikkaansa!] — Tämmöisiä on saanut lukea tuolta julkisuudesta. 
Me teemme kaiken aikaa kuitenkin ilmastoa parantavia toimenpiteitä ihan päivittäin, joka päivä. Tiedämme, että fossiilisesta energiasta pitää päästä eroon. Voidaan kuitenkin esittää kysymys, onko se mahdollista ja välttämätöntä tehdä kertarysäyksellä. Tässä on paljon puhuttu tänään muun muassa turpeesta ja sen käytön alasajosta. Onko siinä mitään järkeä? On muustakin kysymys kuin huoltovarmuudesta tässä kohtaa. 
Tässä ajattelin ottaa myöskin esimerkkinä hiilivoiman, mistä me haluamme päästä pikaisesti eroon, mutta mietitäänpäs tätä asiaa vähän laajemmin. Meillä on Hanasaaressa hyvin toimiva hiilivoimala, joka saastuttaa 1,3 miljoonaa tonnia CO2-päästöjä vuodessa. Ja vain 1 200 kilometrin päässä tuolla etelässä, Itämeren rannalla, Puolassa on hiilivoimala, joka saastuttaa 30 kertaa enemmän, tietysti se on vähän luokkaa suurempikin. Elikkä tässä vertailussa Helsingin Hanasaaren kivihiilivoimala on, jos ei nyt ihan puhdas pulmunen, niin ainakin huomattavasti puolalaista isoveljeään vähemmän likainen. Hanasaari tuottaa helsinkiläisille energiaa liki kolme kertaa pienemmillä hiilidioksidipäästöillä kuin Euroopan suurin yksittäinen päästölähde. Jos ylipäätänsä kivihiiltä maailmassa pitää käyttää, niin voidaan kyllä esittää kysymys, onko parempi ostaa se sieltä Puolasta ja hyödyntää sitä siellä vai kenties Hanasaaren kaltaisissa vähäpäästöisissä voimaloissa. 
Toisena esimerkkinä otan vaikkapa esille paljon parjatun terästeollisuuden. Tosin sitä on täällä kyllä oikealla tavalla kyllä kehuttukin, liittyen tietysti tähän SSAB:hen. Maailmalla terästehtaat keskimäärin saastuttavat ilmakehää kolme kertaa enemmän kuin täällä Suomessa tämä mainittu SSAB. 
Jos mennään kuparin jalostukseen, EU:n ulkopuolella tuotettuna ympäristön jälki on viisinkertainen Suomessa tuotettuun. Ja surullista kyllä, valitettavasti nyt jo tiedämme, että meidän toimistamme johtuen yrityksiä on siirtynyt maihin, missä ei noudateta säännöksiä, ja niissä maissa tuotantolaitokset suruttomasti saastuttavat ilmakehäämme. Tuossa juuri katsoin, sain juuri ilmoituksen tuonne kännykkääni, että suomalainen metalliteollisuus kärsii hyvin paljon nyt tästä nykyisestä tilanteesta, koska kaikki suuret teräksentuottajat ovat asettaneet suojatulleja, ja me pienenä avotaloutena joudumme kärsimään tästä tilanteesta. Viime vuoden viimeisen kahdeksan kuukauden aikana muun muassa 7 prosenttia tuotantoa ajettiin alas, että se ei ollut mikään hyvä uutinen. 
Nyt jos hallituksen toimenpiteiden johdosta kehitys jatkuu tämänkaltaisena, menetämme täällä työpaikkoja, ja sitten vastaavasti taas samalla jatkossa ostamme tuotteita yrityksiltä ja niistä maista, jotka eivät suhtaudu vastuullisesti ilmaston saastuttamiseen. Tuskin me tätäkään haluamme. 
Täällä on tänään paljon puhuttu myös maanviljelyksestä, ihan aiheesta. Maanviljelys on tärkeä elinkeino maassamme, eikä vain sitä. Maatalous ei ole vain huoltovarmuuskysymys, vaan täällä tuotetaan maailman turvallisimmin tuotettua, puhdasta ruokaa. Uskon, että vielä tulee sekin päivä, että Suomessa tuotetut maatalouden tuotteet nousevat arvoonsa ja saamme vahvan vientituotteen niistä. 
Hiilinielua parantavat toimenpiteet ovat maataloudessa arkipäivää, vaikkapa nurmiviljelmät, mitkä parantavat ilman laatua. Samalla lannan talteenotto ja jopa kaasujen talteenotto energiantuotannossa ovat jo tätä päivää maassamme. Ongelmana vain on se, että raskaisiin investointeihin ei kaikilla maatalousyrittäjillä ole yksinkertaisesti resursseja. 
Arvoisa puhemies! Osaamme tehdä täällä Suomessa jo nyt monta asiaa oikein. Parasta, mitä voimme muulle maailmalle antaa, on että kerromme niistä asioista, mitä olemme jo nyt täällä saaneet aikaan. Samalla kehitämme ja panostamme jatkossakin tutkimukseen, luomme uusia menetelmiä ja vientituotteita. 
Täällä tuli jo aikaisemmin esille, että kulutamme tuotteita kahdeksan kertaa enemmän kuin kehitysmaissa. Siksi onkin äärimmäisen tärkeätä, että työpaikat säilyvät Suomessa ja käytämme kaikki Suomessa tuotettuja suomalaisia tuotteita, sillä kaikki Suomessa tuotetut tuotteet ja asiat ovat mitä suurimmassa määrin ilmastotekoja. — Kiitoksia. 
18.24
Katja
Hänninen
vas
Arvoisa herra puhemies! Minäkin kiitän tästä keskustelusta ilmastovuosikertomuksen osalta, ja täytyy todeta, että se tosiasia, tai ainakin viesti, minkä itse olen saanut, että osa perussuomalaisista ei edes usko koko ilmastonmuutokseen, [Leena Meri: Ei me olla niin sanottu!] niin täytyy kyllä teitä kiittää tästä erittäin aktiivisesta keskustelusta tässä aihepiirissä. 
Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeää, että otetaan tämä kestävä ilmastopolitiikka ja myös sosiaalisesti oikeudenmukaiset ilmastokeinot tänne Suomen hallituksen keskiöön. Olen huolissani siitä, että tämä keskustelu tuntuu kohdistuvan siihen, että hallituksen toimet jotenkin syyllistäisivät autoilevaa perheenisää, -äitiä tai maalla asuvaa mökin mummoa. Itse asun maalla, omistan dieselauton, on viisi lasta, lämmitän saunan puilla ja en koe ilmastoahdistusta, mutta olen sitä mieltä, että meistä jokaisen täytyy tehdä jotakin. Jokaisella on mahdollisuus jokaisissa päivän ja arjen valinnoissa katsoa kaupasta tuotemerkintöjä, ostaa lähellä tuotettuja ruokia, käyttää julkista liikennettä silloin, kun se on mahdollista, mutta aivan oikein, kuten täällä monissa puheenvuoroissa on tuotu esille, kaikilla ei valitettavasti ole sitä mahdollisuutta. Silloin kyllä täytyy miettiä, onko oikein, että osoitetaan sormella, että kun sinä paha ihminen ajat sillä omalla henkilöautolla. Siinä mielessä ymmärrän ne puheenvuorot. 
Mutta ilmasto on yhteinen, ja itselläni on suuri huoli siitä, minkälaisen maapallon me jätämme lapsillemme ja lapsenlapsillemme. Onko heillä sitä upeaa, puhdasta juomavettä, millä me voimme ylpeästi tuolla maailmalla kehuskella, että Suomi on vihreän kullan maa ja meillä on maailman paras juomavesi? Onko se enää sitä 10, 20 tai 100 vuoden kuluttua? Mikäli tällä menolla ilmasto lämpenee, me voimme menettää koralliriutat, jotka toimivat meressä niin kuin sademetsät toimivat, elikkä keuhkoina sitovat hiiltä, puhdistavat meriä ja ovat kalakannoille esimerkiksi äärimmäisen tärkeitä.  
Minä uskon, että suomalaiset ovat tehneet paljon ja tekevät edelleen paljon ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Aivan kuten ansiokkaasti edustaja Meri omassa puheenvuorossaan totesi, kansainvälinen yhteistyö on tässä se avainkysymys ja se, että myös nämä suuret jätit — Intia, Yhdysvallat, Kiina — sitoutuvat näihin ilmastotavoitteisiin. Valitettavasti ongelma ei poistu sillä, että jokainen valtio ja iso maa ajattelee niin, että me emme tee mitään, vaan ne toiset joutavat tekemään ne ratkaisut. Sen takia meidänkin täytyy kuitenkin se kortemme kekoon kantaa huolimatta siitä, että olen samaa mieltä, että yksin Suomi ei sitä maailmaa pelasta, mutta olemme kyllä tärkeä palanen siellä. 
Itse raahelaisena kaupunginvaltuutettunakin olen erittäin onnellinen siitä, että SSAB;n terästehdas [Puhemies koputtaa] on lähtenyt hyvin kunnianhimoisesti edistämään teräksenvalmistusta, joka tapahtuu vedyn avulla, mikä tarkoittaisi, että Suomessa voidaan noin kymmenen vuoden kuluttua siirtyä täysin [Puhemies: Aika!] hiilidioksidittomaan teräksen valmistukseen. 
18.27
Markku
Eestilä
kok
Arvoisa puhemies! Täällä on hyviä keskusteluja käyty, ja toistan oman näkemykseni, että minä olen henkilökohtaisesti ollut vähän pettynyt ja ehkä surullinen siihen tapaan, miten tätä ilmastokeskustelua on viety nimenomaan mediassa ja ehkä tiettyjen puolueitten, jopa ministereitten, taholta. Se on hieman vastuutonta, että me pelottelemme nuoria ihmisiä sillä, että he eivät voi elää täällä maapallolla, kun ilmastonmuutos tulee. Näitä asioita pitäisi hieman vastuullisemmin käsitellä. Itse asiassa edustaja Hänninen toi näitä tuntoja julki, ja olen samaa mieltä, että ilmastonmuutos on tosiasia, ja en usko, että tässä salissa yksikään kansanedustaja on eri mieltä asiasta. 
Sitten tulee ihan toinen juttu, että Suomi on hyvällä tiellä, meidän päästömme vähenevät koko ajan, teknologia kehittyy. Se vaatii tietyn ajan. Mutta se tapa, millä esimerkiksi yksityisautoilijoita ja autoilua koko ajan syyllistetään ja pelotellaan milloin milläkin kahden euron mediatempuilla, ja minullekin ihmiset soittavat, että voiko ostaa dieseliä. Autokauppa on sekaisin, siellä menee yt:itä autokaupalla. Mitä mieltä tämmöisessä on, koska jos halutaan oikeasti — ja täällä on myös hallituspuolueitten edustajia — jos te oikeasti haluatte liikenteen päästöjä vähentää, kaikkein järkevintä on poistaa autovero, että ihmisillä on varaa ostaa uusia vähäpäästöisiä autoja, jotka samalla ovat turvallisempia, ja päästään paremmin myös siihen tavoitteeseen, että liikenteessä kuolee ihmisiä vähemmän. Tällä hetkellä tilanne on se, että autokaupan painopiste on ilmastokeskustelun takia osittain siirtynyt käytettyjen autojen kauppaan ja siihen, että niitä tuodaan 40 000, jopa enemmänkin, ulkomailta, Ruotsista ja Saksasta, ja me emme tee mitään ja me näemme, että nämä liikenteen päästötavoitteet, että me puolitamme liikenteen päästöt 2030 mennessä, karkaavat tällä väärällä veropolitiikalla. Keskusta on mukana nostamassa ja hankaloittamassa haja-asutusalueitten ihmisten elämää, te nostatte liikennepolttoaineitten veroja. [Markus Lohi pyytää vastauspuheenvuoroa] Silloin kun minä tulin tänne eduskuntaan 2011 — edustaja Lohi, voitte sitten vastata, onko minun prosenttilaskuni   oikein, minä lasken  päässä  näitä asioita — dieselin polttoainevero oli 36,4 senttiä litralta, ja nyt kun te nostatte ensi elokuussa sitä, niin se minun käsittääkseni on lähemmäs 60, ja nousuprosentti tällä vuosikymmenellä on ollut noin 65 prosenttia. Mihin indeksiin se 65 perustuu? Te varmaan osaatte sitten inflaatiokertoimella kertoa minulle kohta, kun innokkaasti nousitte pystyyn ja vastaatte. 
Samalla voitte vastata, mihin se ihmisten raha oikeasti menee, kun sähköveroa on nostettu vähän kaikkien puolueitten toimesta, minun mielestäni tällä vuosikymmenellä 150 prosenttia. Sitten meillä on nostettu lämmityspolttoaineveroa. Ihmiset ovat ihan poikki tuolla maalla, ja monilla perheillä on kaksi autoa, että he pystyvät käymään töissä ja kulkemaan. Tässä on se ongelma: ei se teidän yksittäinen korotuksenne ole ongelma, vaan kun se on kumulatiivinen ongelma, jota ei ole oikein huomattu. Jokainen hallitus, jokainen ministeri on käynyt ikään kuin siellä varmalla kukkarolla, ikään kuin katiskalla otetaan autoilijoilta rahaa. 2018 liikenteen verotus oli 8,4 miljardia, ja jos vähän lajittelee sitä, niin jos siellä on pelkkä autovero, ajoneuvovero, polttoainevero ja siihen sisältyvä arvonlisävero, me pääsemme yli kuuden miljardin, ja silloin me tulemme omituiseen tilanteeseen, että tiettyjä ihmisiä ikään kuin pakkoverotetaan, ja sitten se sama ihminen kun muuttaa vaikka Helsinkiin — enkä minä halua mitään vastakkainasettelua, mutta se on vain tosiasia eikä mielipide — hän pystyy halvalla sekä kunnan että valtion tukemana liikkumaan julkisilla eikä tarvitse omaa autoa. Missä on se sosiaalinen oikeudenmukaisuus, mitä pääministeri Sanna Marin ja keskustan kansanedustajat usein tässäkin salissa toitottavat, että pitää olla sosiaalisesti oikeudenmukaisia ratkaisuja. Kyllä minun mielestäni tämä liikenteen verotuksen ja yksityisautoilun jatkuva rokottaminen, joka on mennyt jo noin pitkälle, että se yli kuusi miljardia on jo ihan näissä puhtaissa verokysymyksissä, ei kyllä edusta enää ilmaston kannalta eikä minkään kannalta minkäännäköistä kohtuutta. Eli edelleen toistan viimeisenä sen sanoman, että jos te haluatte oikeasti liikennekuolemia vähentää tässä maassa ja vähentää liikenteen päästöjä, poistakaa autovero. 
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
Edustaja Lohi, kerkeätte omassa puheenvuorossanne vastata. 
18.32
Juha
Mäenpää
ps
Arvoisa puhemies! Vielä jatkan tästä maaseudun autioittamisesta, mikä tässä nyt lienee tarkoitus tällä hallituksella, [Tuomas Kettunen: Ei pidä paikkaansa!] koska kiristetään autoilun verotusta.  
Justiin niin kuin Eestilä äsken sanoi, siellä on monella perheellä kaksi autoa, niin että pystyvät käymään töissä. Kun sitten molempia rokotetaan tankilla ja tulee mahdollisesti vielä öljyä — niin se itseäni maalla asuvana sapettaa aivan kurjan paljon, kun polttoaineen hinta nousee. 
Sitten tällaiset asiat: Huoltovarmuuden kannalta kun yritän aina miettiä näitä asioita, niin minun mielestäni on käsittämätöntä, että tämä ilmastokeskustelu on käynyt maidontuottajien päälle — no, ei nyt niin pahasti heidän päälleen — ja lihantuottajien kimppuun ja luonut ahdistusta sinne heidän keskuuteensa. Minun mielestäni täällä Kehä kolmosen sisäpuolella pitäisi oikeasti ymmärtää se, että maataloustuottajat eivät jaksa määräänsä enempää tällaista prissaamista, mitä heihin on kohdistettu. 
Yksi asia, minkä haluan nostaa esiin, on se, että tämä ilmastokeskustelu on aiheuttanut jopa päiväkoti-ikäisille lapsille, ala-asteikäisille lapsille semmoista, voivatko he käyttää tätä, voivatko he ostaa tämän tuotteen. Aiheuttaako tämä nyt ilmastonmuutosta ja kuinka paljon lämpötila tästä nyt nousee maapallolla, jos meidän pojalle ostetaan tämmöinen tuote lelukaupasta? Elikkä tämä on siis mennyt niin äärimmäisiin mittoihin, että tässä ei ole enää mitään järkeä. 
Sitten eräs arvostamani, Suomessa laajasti toimiva järjestö on tehnyt jotkut pelikortit, joissa kerrotaan, että jättämällä lapsen hankkimatta voi auttaa ilmastoa pelastumaan. Tämähän on ihan käsittämätöntä. Tämä keskusteluhan on mennyt aivan järjettömyyksiin. 
Mutta se varsinainen asia, minkä takia minä tänne tulin jo edellisellä kerralla puhumaan, on nyt se, että kun puhutaan hienosti cleantechistä, mitä Suomessa on, niin minun mielestäni pitäisi valtion puolesta pyrkiä tukemaan, etteivät tällaiset yritykset lähde ulos täältä. Suomessa on kehitetty monenlaisia ratkaisuja ympäristön pelastamiseksi tai vähemmän saastuttavia ratkaisuja. Minä lainaan täältä katalogista tuota sivua. Täällä lukee: ”Kaatopaikkojen päästöt vahvassa laskussa, jätteenpolton päästöt kasvavat.” Siis Suomessa on näihin kehitetty valtavaa teknologiaa. Tämä on aivan käsittämätön juttu, että nyt sinne maaseudulle, jota autioitetaan, syntyisi työpaikkojakin sillä, että pystyttäisiin tekemään sitä cleantechiä elikkä uutta, ympäristöystävällistä teknologiaa. Halutaan, että Suomi on uusiutuvan teknologian kärkimaa, mutta kun joku jotain kehittää, niin miten se silti voi olla niin vaikeata saada siihen jonkinlaista tukea valtion taholta eikä näitä hankkeita saada vietyä eteenpäin Suomessa? Se on kamalaa, jos ne valuvat ulkomaille. Tämä on sellainen asia, mikä hallituksen pitäisi oikeasti miettiä, että kun nähdään, että siellä on jotain järisyttävää keksitty — se voi olla joku paikallinen pellepeloton, joka on keksinyt jonkun pyrolyysin tai jonkun mikroturbiinin, jolla voi tuottaa kaatopaikkakaasusta sähköä — niin miksi näitä ei voida tukea suomalaisille. Pitääkö siihen aina etsiä ulkomailta sitä investointirahaa? Se vain johtaa sitten siihen, että ne tuotteet, mitä täällä on kehitetty, valuvat ulos täältä, työpaikat valuvat samalla ulos täältä, verotulot valuvat ulos täältä. Tämä on käsittämätön juttu. Jonkinlainen toivomus olisi tähän, että hallitus suhtautuisi vakavasti näihin tämän alan uusiin high tech ‑tuotteisiin elikkä näihin cleantechin tuotteisiin. Tämä on semmoinen Mäenpään muistutus tälle hallitukselle. — Kiitoksia, puhemies. 
18.37
Inka
Hopsu
vihr
Arvoisa puhemies! Vielä muutamia huomioita muun muassa osaamisen ja hyvien käytäntöjen ja onnistumisten jakamiseen tiellä hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamiseen.  
Verkostomaisella toimintatavalla Syken Hinku-foorumi, Canemure, Fisu, kuntaliiton ilmastokunnat ja muun muassa kuntien energiatehokkuussopimukseen liittyneet kunnat ovat koonneet ja levittäneet tärkeää osaamista ja kokemuksia onnistuneista toimista. Kuntien ilmastotyö on osoittautunut vaikuttavaksi ja kannattavaksi. Esimerkiksi Iin kunta säästää vuosittain 2 miljoonaa euroa aktiivisella ilmastotyöllä. Ympäristöministeriön toimet ja kunnille ilmastotyöhön varatut varat eivät ole aiemmin olleet suuren suuret, mutta mahdollistavat erilaisten toimijoiden yhteistyötä ja tehokkaampien ja vaikuttavampien tapojen löytämistä kokeiluin. Kunnat ja alueet tarvitsevat myös uusia työkaluja ja mittareita tulosten mittaamiseen. Tässä voi edustaja Mäenpäätä kyllä kompata, että näistä tki-tutkimus- ja kehittämisrahoista pitää pitää huoli myös cleantechin osalta.  
Tämmöistä tietoisuuden lisäämistä ja kannustimia muutokseen tarvitsevat myös kuluttajat. Myös kotitalouksien kulutuksen päästöt ovat kasvussa ja siten kulutuspohjaiselle raportoinnille ja faktoille olisi tarvetta. Kulutusperäisten päästöjen seurannan raportointia on kehitetty Pohjoismaista ainakin Ruotsissa ja pohjoismaisen seurantamallin kehittäminen voisikin edistää osaltaan ilmastopolitiikan ohjausta. Syyttelevää sormella osoittelua en ole täällä nähnyt enkä kuullut kuluttajia kohtaan. Ennemminkin pyrkimystä rakentaa keinoja, joilla ilmastonmuutoksen torjuminen käy kaikille helpommaksi, asui sitten maalla tai kaupungeissa. Esimerkiksi raideratkaisut toimisivat kaikille lentojen vähentämisessä.  
Vielä muutamia työ- ja elinkeinoministeriön lukuja täällä hieman kyseenalaistettuun tuulivoiman lisäämiseen. Tuulivoiman osuus taitaa olla siinä 9—10 prosentin luokkaa sähkön tuotannosta tällä hetkellä, ja jos korotus tehtäisiin 30 prosenttiin, niin tämä vaikuttaisi yli 20 miljardia investointeja Suomeen, yli 50 miljoonaa kiinteistöverotuloa kunnille vuosittain. Nämä eivät päädy tänne pääkaupunkiseudulle, vaan nimenomaan sinne, missä meillä on tilaa tuulivoimaa rakentaa. 9—18 miljoonaa tonnia vuosittaista hiilidioksidipäästövähennystä on työpaikkoina noin 17 000 henkilötyövuotta. Suora vientitulo tai tuontia korvaava tuotanto olisi noin 1,2 miljardia euroa, jos se hinta on 40 euron luokkaa megawattitunnilta. Ja nämä olivat TEMin lukuja. Tämä on sitä järjenkäyttöä, jota täällä on peräänkuulutettu. 
18.41
Tuomas
Kettunen
kesk
Arvoisa puhemies! Nyt on opposition suunnalta tullut tähän polttoaineverotukseen hieman tietoa, jotenka pitää näitä vähän oikoa. Kun tässä tuotiin esille semmoinenkin väite, että jopa dieselin litrahinta pomppaisi 2 euroon pumpulla, niin sehän ei pidä paikkaansa.  
Edustaja Eestilä, te olette pitkän linjan valtiopäiviä käynyt mies, minä olen sen verran aloittelija, että minun pitää luntata ihan täältä lapulta näitä lukuja. Elikkä sehän pitää paikkansa, että hallitusohjelman mukaan fossiilisten polttoaineiden verotusta korotetaan kuluttajahintojen ennustetun nousun mukaisesti 250 miljoonalla eurolla vaalikauden aikana ja korotus toteutetaan kokonaisuudessaan 1.8.2020 alkaen. Veronkorotus bensiinille ja sitä korvaaville tuotteille on keskimäärin 5,3 senttiä litralta ja dieselille ja sitä korvaaville polttoaineille keskimäärin 5,6 senttiä litralta. Korotukset nostavat moottoribensiinin ja sitä korvaavien polttoaineiden hintaa arvonlisäveron vaikutus huomioon ottaen noin 6,6 senttiä litralta, ja tyypillisen 95-moottoribensiinin hinta nousee arviolta noin 4 prosenttia, kun nyt täällä näitä prosenttilukuja on käyty lävitse. Dieselöljyn ja sitä korvaavien biopolttoaineiden arvonlisäverollinen hinta nousee noin 6,9 senttiin litralta.  
Haluan vielä tässä tuoda esille sen, että 100-prosenttisena myytävän parafiinisen tuplalaskettavan biodieselin — eli tämän Nesteen MY-dieselin, mistä on puhuttu— verotushan ei kiristy. Niin että biodieselin hinta ei nouse.  
Nämä haluan tuoda tähän keskusteluun vielä esille. — Kiitoksia.  
18.43
Markus
Lohi
kesk
Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa on vähän osoiteltu sormella, että kuka puolue on täällä korottanut polttoaineveroa autoilijoille, ja uhkailtu, että korotukset ovat tulevaisuudessa niin suuria, että maaseudulla tulee kohta ulkonaliikkumiskielto sen takia, että kenelläkään ei ole varaa liikkua. En maalailisi näin ikävää tulevaisuutta, vaikka rehellisesti sanottuna kyllä polttoaineveron korotus on ikävä juttu. Mutta jos me katsomme 20 vuotta taaksepäin, niin ei tässä oikein kukaan voi osoittaa sormella toisia tai nimeltä mainiten jotakin puoluetta, vaan kyllä kokoomuskin, joka on ollut sinä aikana 16 vuotta hallituksessa, joutuu katsomaan enemmänkin peiliin, että ”me olimme muuten tekemässä kanssa näitä samoja päätöksiä, me olemme polttoaineveroa nostaneet, ja me muuten omassa vaaliohjelmassamme esitämme, että lämmityspolttonesteitten hintaa korotettaisiin 150 miljoonalla eurolla, eikä siellä ole tarjolla mitään vaihtoehtoa niille maaseudun asukkaille, joilla on nytten polttoöljyllä lämmitettävä talo.” Että kyllä tässä kaikkien kannattaa, jos on autoilijoitten puoluetta kasaamassa, katsoa ekana peiliin ennen kuin se puolue on perustamisasiakirjoja laatimassa. Mutta voin sanoa, että kuulun itsekin siihen: minulla on kaksi dieselautoa kotona eivätkä ne ole ihan tuliteriäkään, [Leena Meri: Teillä on varaa maksaa!] mutta ne ovat järkevimpiä liikkumisvälineitä siellä Lapin pitkillä etäisyyksillä. Meillä ei ole niin pitkiä roikkia Lapissa, että sähköautolla vielä pystyisi ajamaan, mutta tulevaisuudessa saattaa olla, että siellä tulee erilaisia polttoaineratkaisuja, ja meidän pitää Suomessa pitää näissä asioissa järki ja maltti kädessä, kun puhutaan liikenteen ratkaisuista, koska me olemme pieni maa ja kansainvälisen autoteollisuuden armoilla siinä, minkälaisia ajoneuvoja sieltä tulee, ja meillä menee suhteellisen pitkään, että me saamme uuden ajoneuvokannan pyöräytettyä tänne liikenteeseen niin, että tavalliset suomalaiset ihmiset ajavat sitten niillä uusilla malleilla. Kymmenen vuotta ei riitä siihen. Meidän autojemme keskiarvo on alle 4 000 euroa, ja se kertoo sen, että me emme kovin nopeasti saa näitä muutoksia aikaan.  
Se korotus, minkä hallitus on sopinut hallitusohjelmassaan liikenteen polttonesteisiin — ne senttimäärät — tuli tuossa edustaja Kettusen hyvin pidetyssä puheenvuorossa esille, ja se tarkoittaa 6 litraa satasella kuluttavan dieselauton osalta, että jos ajat 30 000 kilometriä vuodessa, niin 9 euroa kuukaudessa sinun kustannuksesi nousevat. Se on paljon, mutta taivas ei tipahda niskaamme sen takia, se on aivan selvä asia, ja se on pienituloiselle kompensoitu. Itsekin lähtisin mielelläni siitä, että sinne autoilijoille ei tulisi yhtään lisää kustannuksia, koska auto on välttämätön siellä, missä Suomessa ei metro tai ratikka kulje, se on välttämätön kulkuväline päästä lääkäriin, töihin ja palveluiden piiriin. Totta kai me olemme kaikki tätä mieltä, mutta samaan aikaan me kaikki olemme olleet jäseniä hallituksessa — tai jos emme nyt sen hallituksen jäseniä, niin ainakin sen hallituspuolueen jäseniä — joka on nostanut näitä, ja tässäkin tehdään inflaatiotarkistus. Tähän tämä tilanne ei ratkea, mutta on täysin selvää, että yhtään enempää kuin hallitus on sopinut, ei kärsi näitä korotuksia tehdä. Inflaation verran tarkistusta tehdään, ja tämä on osa sitäkin kokonaisuutta, että me tiedämme, että kun meidän autokantamme — uudet autot, jotka tulevat markkinoille — koko ajan kuluttaa vähemmän ja vähemmän, niin me pystymme sen tuoton pitämään suurin piirtein samana, muutenhan se laskisi koko ajan meillä vaalikauden aikana. 
Mitä tulee sitten tähän laajempaan kysymykseen ilmastopolitiikasta ja vuosikertomuksesta, niin onhan täysin selvää, että meidän Suomena pitää tässä pitää maltti näissä toimenpiteissä. Minä uskon, että useimmat täällä jakavat sen näkökulman, että ei meidän pidä lähteä tässä, voi sanoa, etunenässä tekemään mahdottomia, mutta samaan aikaan se tavoite, että me olemme hiilineutraali maa 2035, on realistinen tavoite ja samalla kunnianhimoinen tavoite, ja jos me siihen pystymme, niin siitä parhaimmillaan tulee vielä kilpailuetu. Jos ajatellaan vaikkapa matkailua, niin kyllähän se on kova sana, että me pidämme ympäristöstä huolta ja esimerkiksi Lapin tuntureilla, Pallaksen Ilmatieteen laitoksen asemalla, mitataan jatkuvasti maailman puhtainta ilmaa. Se on muuten kova juttu, ja sen arvo vain kasvaa tulevaisuudessa. Ja se, että me huolehdimme paremmin — aivan riippumatta siitä, mitä Puola naapurissa tai Venäjä tekee — oman pesämme kuntoon täällä, on kova juttu, ja se on meidän menestystekijämme tulevaisuudessa, ja se ei välttämättä tarkoita sitä, että me sahaamme omaa oksaa vaikkapa niin, että me siirrymme ulkomaisiin energialähteisiin kotimaisten sijaan.  
Yksi asia, joka on ollut kiistakapula — tai ainakin julkisuudessa on näyttänyt sitä, kuin siitä kiisteltäisiin jotenkin — on se, mitä sen turpeen osalta pitäisi tehdä. Minusta sitä riitaa ei kannata kauhean pitkään jatkaa, koska se menee ihan hukkaan, koska se on turha riita, koska näyttää siltä, että toimiala itse on sanonut, että se käyttö tulee suurin piirtein 2026 laskemaan noin puoleen nykyisestä. Ja kun katsotaan esimerkkejä, energiayhtiöitä, minkälaiset suunnitelmat niillä on ja kuinka nopeasti tuo turpeen käyttö tulee laskemaan, niin suurin ongelma, mihin päättäjien pitäisi keskittyä mieluummin kuin riidellä siitä, pannaanko sinne veroa vai jotain kieltoja — niitä ei kannata panna — on se, miten me pystymme huolehtimaan tuon siirtymäajan, että me emme ainespuuta lähde polttamaan ja että kotimaista puuta ja bioenergiaa riittää korvaamaan sen turpeen sillä vauhdilla kuin se on laskemassa tässä tulevalla vuosikymmenellä. 
Toinen asia, mistä ei kannata politiikassa kauheasti riidellä, on, mitä kukin syö, koska sillä ei ole lopun päältä mitään merkitystä — isoa merkitystä — ilmastokysymykseen. Syököön jokainen mitä haluaa, ja poliitikko suosittelee aina, että pääasia, että söisi terveellistä ruokaa. [Hannu Hoskonen: Kotimaista terveellistä ruokaa!] — Kotimaista ruokaa ja terveellistä ruokaa. — Jos kotimaisen lihan korvaat kasviksilla tai aletaan rajoittamaan sitä lihantuotantoa, niin miten siinä käy? Se nurmiviljely, johon se perustuu, ne pellot korvataan viljanviljelyllä ja kasvisten viljelyllä, joiden hiilidioksidin sitomiskyky on huomattavasti alhaisempi kuin sen nurmen, ja ero menee niin marginaaliseksi, ettei siihen kannata paukkuja tässä salissa käyttää. Voihan siitä tapella, mutta hyvä riita menee hukkaan. Meillä on paljon parempia aiheita riidellä kuin se, mitä joku syö. [Markku Eestilä: Esimerkiksi liikenne!] — Esimerkiksi liikenne, siitäkin voi riidellä, mutta siitäkään ei kannata riidellä, koska me olemme lopun päältä kaikki perustamassa sitä autoilijoitten puoluetta tänne, koska me ajamme itsekin sillä autolla.  
Mutta maailma on vaan tämmöinen, että meidän pitää tehdä [Puhemies koputtaa] isoja ratkaisuja ja tehokkaita ratkaisuja, ja turvekin on semmoinen, että siitä ei kannata riidellä, koska se pikkuhiljaa laskee. Pannaan panokset sinne, missä on todellista vaikuttavuutta ilmastoteoissa ja tehdään tästä Suomesta mallimaa, josta meidän elinkeinoelämämme [Puhemies: Aika!] hyötyy sen murroksen kautta.  
18.50
Leena
Meri
ps
Arvoisa puhemies! Kyllä edustaja Lohi pesi keskustan pyykkiä ja tarinaa heitti niin, että unohdettaisiin se, mistä keskustellaan. 
Haluaisin palata noihin sähköautoihin. Puhutte hyvin paljon hallituksessa niiden puolesta, ja kun katselee maailmalta uutisia koboltin kaivamisesta, niin kyllä se on aika raadollista menoa. Siihen sotketaan lapsityövoimaa, korruptiota, aseellisia ryhmiä ja verovälttelyä, ympäristökatastrofeista nyt puhumattakaan — tämä kannattaa huomioida. 
Sitten puhutaan siitä, että tulisi paljon uusia autoja. Edustaja Mäenpää puhui minun mielestäni hienosti tuossa aikaisemmin, että tähän päästökokonaisuuteen tulisi laskea myös se, mitä niitten uusien autojen tekeminen tuottaa päästöjä. 
Mutta tämän puheenvuoron varasin alun perin sen vuoksi, että edustaja Hänninen sanoi ensinnäkin, että täällä salissa on esitetty, että syyllistetään tai ahdistellaan autoilijoita ja omakotitaloasujia. Jos olet huomannut, niin tuossa jokin aika sitten Taloustutkimus teetti selvityksen, jossa se totesi, että hallitus maksattaa ilmastopolitiikkansa autoilevilla ja omakotitaloasujilla, niin että tämä ei ole kylläkään niin kuin opposition pelottelua vaan tämä on ihan tutkittua tietoa, näin on. Ja siinä tutkimuksessa todettiin myös se, että ne ihmiset, jotka joutuvat vähiten maksumiehiksi, ketkä asuvat pääkaupunkiseudulla ja pyöräilevät, kannattavat enemmän näitä maksunkorotuksia. Tämä on hyvä huomioida. Tämä ei ole mitään pelottelua vaan tosiasia, että sieltä ne maksajat löytyvät ja se sitten ahdistaa. 
Lisäksi, edustaja Hänninen, sanoitte, että perussuomalaiset eivät puolueena myönnä ilmastonmuutosta. Puheenjohtajamme Halla-aho tulikin tuossa hetki sitten saliin, ja hän on useasti kertonut, kuten meidän puolueemme edustajat, että me myönnämme ilmastonmuutoksen, meillä on vain hieman erilaiset — eikä niin hiemankaan erilaiset — keinot kuin teillä siihen, miten me oikeudenmukaisesti toimet toteutamme. Puheessani toin esille sitä, että panostaisimme niihin maihin, jotka saastuttavat. Kerroin muun muassa siitä, että Kiinan päästöt ovat maailman päästöistä yksi neljäsosa ja Kiinan päästöjen nousu yhden kuukauden aikana vastaa meidän koko vuoden päästöjä. Tästä syystä me haluamme vaikuttavuutta, emme lillukanvarsia, jotka kurjistavat suomalaisen elämän, jotka vaikuttavat työllisyyteen, yrittäjyyteen, jopa kohtaanto-ongelmaan niitten työpaikkojen osalta, mistä niin paljon puhutaan. 
18.53
Katja
Hänninen
vas
Arvoisa puhemies! Erittäin hyvä, että edustaja Meri korjasi minun väärää, vanhentunutta tietoani. Sanoin kylläkin, että osa perussuomalaisista on näin sanonut. En sanonut, että perussuomalaiset puolueena olisivat kiistäneet tai tämmöisen kannan ottaneet, mutta erittäin hyvä. Nyt sitten, joka tulee minulle semmoista väittämään, niin voin sanoa, että älä puhu palturia, nimittäin perussuomalaiset kyllä myöntävät ilmastonmuutoksen. Elikkä tämäkin on minusta hyvin tärkeää, että tämä on nyt sitten moneenkin kertaan tässä salissa todettu, vaikka tosiaan väärää tietoa on itselleni tullut kentältä.  
Ihan oikeasti ja aidosti kyllä minäkin kannan huolta poliitikkona ja päättäjänä siitä, että tämä keskustelu esimerkiksi ilmastoahdistuksesta jotenkin on myös vähättelevää. Elikkä edustaja Meri totesi, että hallituksen toimet kohdistuvat kotitalouksiin, autoileviin, varmasti ruokaileviin, [Leena Meren välihuuto] asumiseen ja kaikkeen. On totta, että kaikki veronkorotukset, jos ne liittyvät esimerkiksi asuntojen lämmittämiseen... Jos öljyn verotusta kiristetään, en minä mene sanomaan sille, joka sillä öljyllä lämmittää, että ei kiristy. Kyllä se kiristyy, ja sen takia niitä menoja pitää myös kompensoida, elikkä täytyy tehdä oikeudenmukaista politiikkaa, sellaista politiikkaa, mikä ei sen pienituloisen mummon kukkarosta [Leena Meri: Entäs keskituloiset?] vie suhteessa enempää kuin siltä, joka sitten asuu kerrostalossa ja jonka ei tarvitse siitä lämmityksestä erikseen maksaa. Meillä kun ei ole vaihtoehtoja: edustaja Kinnunen totesi hyvin omassa puheenvuorossaan, että kaikilla ei ole mahdollisuutta muuttaa pankin omistamasta omakotitalosta maalta yhtäkkiä kaupunkiin ja vähentää sitä kautta asumiskuluja, ei kerta kaikkiaan ole mahdollista, tai ei ole mahdollista vaihtaa maalämpöön, vaikka kuinka tekisi mieli, koska se maalämpöön vaihtaminen maksaa aika monta tuhatta euroa, eikä siihen pieni energiatuki, vaikka sekin on tietenkin hyvä asia, että sellaista myönnetään, kuitenkaan riitä. Eli ihan oikeista asioistahan tässä salissa on keskusteltu. 
Siitä olen eri mieltä, etteikö meidän kaikkien tulisi tehdä jotakin, mutta siitä olen samaa mieltä, että tärkeää on Suomen vaikuttaa maailmanlaajuisesti, olla sinne Kiinaan, Intiaan, joka puolelle maailmassa, olla edelläkävijä, viedä innovaatioita. Täällä puhuttiin tuotekehittelystä, ja on äärimmäisen tärkeää, että suomalaiset, nimenomaan suomalaiset yritykset panostavat ilmastonmuutoksen torjuntaan, koska siellä syntyy uusia keksintöjä, siellä syntyvät ne innovaatiot, joita me voimme viedä Kiinaan, jotta myös Kiina pelastuu ja jotta siellä eivät esimerkiksi ilmansaasteet tapa ihmisiä päivittäin. 
18.56
Toimi
Kankaanniemi
ps
Arvoisa herra puhemies! Paljon on tapahtunut sen jälkeen, kun syksyllä 2018 eduskuntaryhmät perussuomalaisia lukuun ottamatta sitoutuivat siihen älyttömään sopimukseen ilmastopolitiikan osalta. Nimittäin on tapahtunut aikamoinen muutos kuitenkin järkevämpään suuntaan kaikissa muissa eduskuntaryhmissä ja puolueissa. Hallituksessa se muutos ei vielä valitettavasti näy. Eli nyt aletaan nähdä se, että mihin tämä valtava vouhotus on johtamassa.  
Summat ovat valtavia. EU:ssa puhutaan 1 000 miljardin panostuksesta ilmastopolitiikkaan, ja kun tiedämme, minkälaisella menettelyllä EU:ssa päätöksiä tehdään — siellä lobataan, siellä lahjotaan, siellä käytetään hyvin rajusti väärin rahoja, meidän rahojamme — niin tällaisiin käsiin kun joutuvat tällaiset varat, niin tiedämme, että jälki on kyllä vaarallista meille kaikille. Toki EU-tasolla — niin kuin kansallisella tasolla, niin kuin meillä yksilötasolla — on järkevää tehdä monenlaisia toimenpiteitä ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta tämä vauhti ja vouhotus, mikä nyt on ollut tässä runsaan vuoden ajan erityisesti, niin se on kyllä ollut todella vaarallista, ja se on aiheuttanut tätä ahdistusta. Meillä jo suomalaiset syövät masennuslääkkeitä muutenkin valtavasti. Olisi syytä tutkia, kuinka paljon tämä on lisännyt sitä. 
Nyt on tultu paljon järkevämmälle tasolle, ja täällä on kuultu varsinkin tämän joukon osalta, joka nyt on paikalla, hyviä puheenvuoroja. Kiitos edustaja Hänniselle, joka vasemmistoliitossa näyttää edustavan järkevintä linjaa. Jos saatte oman ryhmänne ja puolueenne mukaan tälle järkevälle linjalle, niin toivoa on. Samaten vihreistäkin voi löytyä vähitellen sellaista realismia, joka luo meille toivoa. 
Täällä on puhuttu monista tärkeistä asioista, ja tämä asuminen ja liikenne ovat sellaisia keskeisiä asioita, edustaja Eestilä puhui erittäin hyvin. Meidän olisi jokaisen syytä mennä asumaan muutamaksi vuodeksi ihan maaseudulle — nähdä, mitä se elämä siellä on, kun ei ole liikennevälineitä, ei ole muuta kuin se oma vanha auto ja sitten se mahdollisesti öljyllä lämpiävä talo. Tällaiset ihmiset ovat ottaneet minuunkin yhteyttä ja ovat olleet todella huolissaan: Mitä te poliitikot teette? Ajatteko te meidät ahtaalle? 
Turvekysymys on toinen. Tässä jäi nyt kyllä täysin auki keskustan linja, kun edustaja Hoskonen ja edustaja Lohi puhuivat täysin ristiin turpeen osalta. Hoskonen toi koko Euroopasta puuta poltettavaksi Suomeen, ja edustaja Lohi sanoi, että kaikki on kunnossa, turpeesta luovutaan ja niin edelleen. [Puhemies koputtaa] Tämä linja teidän pitäisi nyt kyllä selventää suomalaisille ja erityisesti tuonne maaseudulle, että mikä se linja tulee olemaan. [Puhemies: Aika!] Meidän ei todellakaan pidä harrastaa sellaista politiikkaa, että me ajamme tuotantoa Suomesta pois näillä määräyksillä, joita te olette suunnittelemassa. Se olisi todella... [Puhemies keskeyttää puheenvuoron puheajan ylityttyä] 
 
18.59
Hannu
Hoskonen
kesk
Arvoisa herra puhemies! Ei edustaja Lohen ja allekirjoittaneen linjassa mitään isoa linjaeroa ole. Puun hankinnassa voi olla eroja, mutta siihen voimme palata myöhemmin. 
Mitä tulee vasemmistoliiton edustaja Hännisen hyvään puheenvuoroon, niin toivon hänelle parhainta menestystä ehkä seuraavassa puheenjohtajakisassa. Sillähän politiikkaa tehdään, kun haetaan yhä vastuullisempia paikkoja. Mutta asiaan. 
Mitä tulee ilmastovuosikertomukseen, niin Petteri Taalasmaan, Maailman ilmatieteen järjestön nykyisen puheenjohtajan lehtikirjoitusleike on minun työpöydälläni ja myös tuolla kämpillä. Aina sitä illalla katson, kun epätoivo iskee. Siinä lukee, että ei se maailmanloppu siltikään tule. Maailma ei lopu tähän, ilmastopolitiikankaan takia, teemmepä mitä tahansa. Suomi ei siihen pysty vaikuttamaan muutoin kuin pitämällä oman pesän puhtaana. 
Ensimmäinen tärkeä asia huomata on se, että mitä enemmän käytämme kotimaisia polttoraaka-aineita, sitä viisaampia olemme ja sitä puhtaampaa jälkeä teemme. Turve on seospolttoaine, siitä emme pääse mihinkään. Ja meillä on tässä maassa voimassa edelleen huoltovarmuuslaki, mikä ilmastopoliitikkojenkin kannattaa muistaa. Me emme voi kansakunnan huoltovarmuutta ajaa sillä perusteella alas, että joku on sitä mieltä, että on seksikästä lopettaa turpeen käyttö. Ei onnistu. Silloin eduskunta rikkoo itse säätämiään lakeja, tai sitten pitää laki muuttaa. Ja uskon, että huoltovarmuus on meille niin tärkeä asia, että sitä me emme voi tehdä. 
Sitten, jos turve lopetetaan: Meillä vuonna 2017 tehtiin CHP eli yhdistettyä sähkön ja lämmön tuotantoa, koko sähkön tuotannosta 24,2 prosenttia. Totta kai siinä on tämä Helsingin kivihiili mukana. Yli miljoonan ihmisen koti lämpiää turpeella. Jos turve poistetaan, tämä laskelma menee täysin sekaisin. Ja muistakaa, arvoisat edustajakollegat, kun on kova pakkanen, se lämmöntuotanto yhdistettynä sähköntuotantoon tuottaa meille kovimpien pakkasten aikaan 40 prosenttia meidän ylimääräsähköstä. Mistä ihmeestä te sen sähkön otatte, kun kovalla pakkasella sitä ei edes Nord Poolista saa? Tai saahan sitä, mutta se maksaa jopa 200 kertaa enemmän kuin normaali sähkön hinta. 
Tässä salissa ei ole yhtään semmoista kansanedustajaa, joka sanoo, että minä maksan sen. Ei ole. Se on aivan hävyttömän kallista, kun se määräytyy markkinahinnan mukaan. Sitä sähkön hintaa ei oteta vain se ylimäärä, minkä sillä hetkellä tarvitset, vaan se maalaa koko sen sähkökäyttökerran täyden hinnan. Maksat ensimmäisestä megawattitunnista koko hinnan. Eli älkää tällä asialla edustajakollegat leikkikö. Tämä on haudanvakava asia sille, joka sen sähkölaskun maksaa.  
Yli miljoonan ihmisen koti lämpiää CHP-voimaloissa turpeen seospolttoaineella. Jos me lopetamme turpeen käytön, kaikki ne märät puunkuoret, hakkeet, sahanpuru, epäkurantit puutavarat, jotka eivät kelpaa mihinkään muualle jalostukseen, eivät pala eivätkä tuota sähköä. Tai paremminkin, kyllä ne palavat, mutta ne eivät tuota energiaa. Vaan siihen kun pannaan kuivaturve sekaan, niin saavutamme maksimaalisen tehon, [Toimi Kankaanniemi: Juuri näin!] viisi prosenttia enemmän sähköä ja täysin puhtaan polton. 
Teillä, arvoisat edustajakollegat, ei ole kenelläkään — tai toivon hartaasti, että on — ehkä varaa sanoa sitä. Käykää puhumassa voimalaitosihmisille, he kertovat, miten tämä homma on. Sen seospolttoaineen menettäminen pudottaa 10 miljoonaa mottia energiapolttoraaka-aineita, jotka perustuvat puun käyttöön. Mistä te löydätte korvauksen? — Ette mistään. [Toimi Kankaanniemi: Lohi löytää!] Ja siitä tulee sitten se ulkomailta tuleva rekkaralli, koska puuta on jostakin hommattava, koska kaukolämpöverkko on rakennettu vuosikymmenten aikana. Se on kymmenien miljardien arvoinen, ja sen poistaminen käytöstä ei onnistu millään. Kirjanpidollisestikin se on täysin mahdotonta. Jos se nollataan, Suomessa joka ainoa kunta ja kaupunki menee nurin, paitsi ehkä Helsinki. Täällä taitaa taseessa olla vielä niin paljon reserviä, että se kestäisi sen. Mutta kaikki muut kaupungit menevät pitkälleen. 
Sitten vielä pari totuutta. Ilmastonmuutos totta kai huomioidaan, mutta se ei tarkoita sitä, että teemme vääriä päätöksiä. Silloin, kun asiat ovat niin sanotusti framilla, esillä vahvasti, ja tehdään päätöksiä, tosiasiat pitää tunnustaa. Ei Juho Kusti Paasikivikään aikanaan turhaan sanonut, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Ja kotimaisen energian käytössä puun ja turpeen yhteiskäyttö tukee samalla metsäteollisuuden pysyvyyttä Suomessa. 
Muistakaa, mitä sanoi UPM:n hallituksen puheenjohtaja Björn Wahlroos neljä viikkoa sitten Ykkösaamussa lauantaiaamuna. Hänhän sanoi, että firmat harkitsevat vakavasti monen paperikoneen sulkemista tässä maassa, kun tämä homma menee pieleen. Samaa sanoi UPM:n toimitusjohtaja toista viikkoa sitten Helsingin Sanomien haastattelussa. Tällä asialla ei pidä leikkiä. Me tarvitsemme metsäteollisuuden kasvavat jalostusvirrat tuonne maailmanmarkkinoille, me tarvitsemme metsäteollisuuden tuottaman energian ja ne uudet tuotteet, joita ei ole vielä syntynytkään vaan joita kehitetään parhaillaan. 
Arvoisa puhemies! Lopuksi turpeesta sen verran, että turpeelle on avautumassa aivan loistavat markkinat nyt, kun saimme Eurooppaan pään auki. Valtion enemmistöomistama yhtiö Vapohan osti hollantilaisen BVB Substratesin — hyvin vaikeasti sanottava sana — joka tuottaa kasvuturpeita 60:een eri maahan tässä maailmassa. Ja kasvu on aivan hurjaa. Pääministeri Rinteen aikana kävimme Ilomantsissa perusmuuraamassa kivijalan, eli kivijalan muurauksen teimme, kun rakentaminen alkoi. Se alkaa tuottaa teknistä hiiltä. Elokuussa alkavat koeajot, ja uusia investointeja on tulossa, kun turpeella aletaan korvata kivihiiltä. Aktiivihiili, mitä siellä tuotetaan, on maailman huipputuote ja menee markkinoille kuin markkinoille niin kuin mikä tahansa paras tuote. 
Älkäämme pilatko omia mahdollisuuksiamme. Jos Suomi haluaa elää ja olla täällä pohjoisessa hyvinvointivaltio, jolla on ihmisille töitä, niin ei nyt ammuta omaan jalkaan. Välillä tuntuu, että ammutaan toiseenkin jalkaan samana päivänä vielä. Pidetään järki päässä. 
Se tekemäni esitys Hoskosen energiatiestä ja ilmastonpuhdistustiestä pitää edelleen paikkansa. Jos joku on siitä eri mieltä, niin pyydän, että hän esittää, vaikka tämä pöntön kautta, mikä on se parempi vaihtoehto. — Kiitoksia. 
19.06
Markku
Eestilä
kok
Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä nyt rehellisyyden nimissä todeta, että edustaja Hoskosella on oikea linja. Olen itse samaa mieltä ja perustan sen siihen, että minä pidän kuitenkin metsäteollisuuden puolta ja koko metsäteollisuuden klusterin työpaikkojen puolta Suomessa. Sen takia minäkin joudun sen turpeen näkemään samalla tavalla kuin Hoskonen, että jos me nyt seospolttoainetta, mitä turve on ja mihin investointeja on tehty, lähtisimme liialla verotuksella taklaamaan pois, se lisäisi puun polttoa, [Hannu Hoskosen välihuuto] mutta sitä ei pystytä tekemään kaikissa kattiloissa vaan tietyissä kattiloissa. Sen takia nämä vastapainevoimalat ovat rakentaneet myös tietynnäköisiä logistiikkaketjuja, jotta voidaan polttaa kivihiiltä, jotta se polttoainevalikoima on mahdollisimman laaja. Liian nopea ja sinisilmäinen polttoaineitten taklaaminen tästä koko paketista pois on äärimmäisen vaarallista suomalaisen metsäteollisuuden ja metsäteollisuuden työpaikkojen kannalta.  
Mitä tässä nyt todennäköisesti tapahtuu, jos tätä turvetta vielä ahdistellaan, kun sitä on nyt jo kahdesta suunnasta ahdisteltu veronkorotuksilla — päästökauppa ja sitten 2018 tehdyt veronkorotukset — niin se vähentää turpeen polttoa, lisää puun polttoa, ja energiapuun hinta nousee aika lähelle sitä, mikä on kuitupuun hinta. Mutta kuitupuun hinta ei kovin paljon voi lähteä nousemaan, koska silloin uudet investoinnit Suomeen ovat vaarassa. Toki ne ovat korkeimman hallinto-oikeuden päätösten ja tulkintojen myötä vaarassa, mutta ne ovat myös tämän toisen takia. On erikoinen tapa poliitikoilla ja ministeriöillä, jos he lähtevät sitä riskiä ottamaan, että metsäteollisuuden investoinnit Suomessa eivät enää toteudu. Me kuitenkin ajaudumme tähän tilanteeseen juuri tämän lainsäädännön mukaan, joka sallii kivihiilen käytettäväksi huoltovarmuus- ja toimitusvarmuusnäkökulmasta, ja olisihan se aika erikoista, jos me tietyllä veropolitiikalla ajaisimme turpeen pois polttoainevalikoimasta ja käyttäisimme tuontikivihiiltä. Toimitusvarmuus ja huoltovarmuus siellä ovat taustalla, koska liian nopeasti tämä teknologia ei voi taipua, koska sitä ei ole myynnissä, vaikka olisi rahastakin kysymys. Tämä samalla nostaa taas energian hintaa, kaukolämmön hintaa, ja se aiheuttaa riskin koko kaukolämpöverkolle, että ihmiset ja taloyhtiöt siirtyvät maalämpöön, josta on vielä liian positiivisia laskelmia esitettynä markkinoilla. Sen takia pitää hallita tämä kokonaisuus, mitenkä me käsittelemme veropolitiikkaa.  
Edustaja Lohi, olen samaa mieltä turpeesta, että ei kannata riidellä, kun se automaattisesti hoituu ja tietyllä tavalla puolittuu, mikä on hallituksen tahto. Tekisi mieli melkein sanoa, ettei näistä autoistakaan kannata riidellä, kun ei ihmisillä kohta ole niillä varaa ajaa, tämä politiikka johtaa myös siihen. Minä lähestyn tätä, koska kaikkein vaarallisinta politiikassa on, että on yksi asia ja agenda, johon tuijotetaan kerrallaan ja tehdään päätöksiä. Kun minä nyt voin puhua ja en, arvoisa puhemies, kovin paljon mene asiasta syrjään, jos rupean puhumaan lapsiperheköyhyydestä ja eläkeköyhyydestä, koska ne ovat kytkennässä hallituksen politiikkaan. Me kaikki tiedämme, kuten täällä edustaja Meri sanoi, ilman taloustutkimusta ja mitä tahansa, että yksi eläkeköyhyyden ja lapsiperheköyhyyden syy on, että asuminen on kallistunut, liikkuminen on kallistunut ja terveydenhuolto on kallistunut. Jos ne indeksit, mitkä koskevat eläkeläisiä, pikkusen eri tavalla otettaisiin tarkasteluun, se antaisi aivan toisen indeksilopputuleman. Eli nämä kokonaisuudet pitää hallita.  
Edelleen, edustaja Lohi, kyllä se vain niin on, että meidän pitää koko vuosikymmen katsoa, ja silloin kaikki puolueet, niin kuin sanoin, jokainen valtiovarainministeri on käynyt kuin katiskalla hakemassa rahaa autoilijoilta. [Markus Lohi: Kyllä!] Ja nyt kun te nostatte dieselin polttoaineveroa, se nousu, mikä on tapahtunut 2011 lähtien, on lähes 65 prosenttia. Sähköveroa ovat tällä vuosikymmenellä kaikki puolueet, jotka siellä hallituksessa ovat majailleet, nostaneet yhteensä 150 prosenttia. Nyt te nostatte lämmityspolttoaineitten veroa. Sen lisäksi me kaikki tiedämme, että sähkönsiirtohinnat ovat nousseet, tuplaantuneet tiettyjen sähköyhtiöitten alueilla. Ei se ihme, jos se lapsiperheköyhyys ja eläkeköyhyys ovat tosiasioita. Mutta eivät ne lapsiköyhyys ja eläkeköyhyys sillä parane, että isketään lisää veroa heidän niskaansa. 
Teidän pitäisi nyt tämä asia tarkasti ottaa siellä hallituksessa, ja on todella valitettavaa, että täällä ei ole ministereitä kuuntelemassa näitä asioita ja kokonaisuuksia. [Leena Meri: Hän lähti jo ajat sitten!] Olen sitä mieltä, että edustaja Hoskosen linja olkoon hallituksen linja. 
19.10
Markus
Lohi
kesk
Arvoisa puhemies! Eiväthän tässä kovin kaukana ajattelutavat kyllä ole toisistaan edustajien Eestilä ja Hoskonen ja allekirjoittaneenkaan osalta. En äsken todennut, että turvetta pitäisi sorsia, vaan totesin nimenomaan, että koska toimiala päästökauppasektorin ohjaamana vähentää sitä pikkuhiljaa sopeutuen kaikkiin muihin mahdollisiin polttoaineisiin, mitä voidaan käyttää turpeen tilalta, niin meidän ei tarvitse rasittaa turvetta erillisillä veroilla eikä kielloilla, koska se automaattisesti vähenee tässä tulevana vuosikymmenenä. Vapo on todennut, että 2026 mennessä se puolittuu. Sen takia olisi tavallaan virhe lähteä nyt rasittamaan sitä toimialaa tämmöisillä veroilla tai kielloilla, koska mieluummin se energia pitää käyttää siihen, miten me pystymme varmistamaan sen, että se uhkakuva ei toteudu, mitä edustajat Hoskonen ja Eestilä täällä totesivat, että me joudumme pulaan siinä, että me alamme käyttämään ainespuuta siellä turpeen tilalla kattiloissa tai tuomaan Venäjältä puuta, mikä ei ole järkevää. Mieluummin kotimaista polttoainetta. Tästä varmaan on aika laaja yhteisymmärrys tässä salissa — kaikki näyttävät nyökyttelevän siellä vasemmiston ja vihreidenkin puolella, että näin kannattaa tehdä. [Naurua]  
Kolme asiaa vielä, joista yksi on öljylämmitys. Siinä ei ole viisasta tehdä niin, että me korotamme öljylämmitykseen liittyvää lämmityspolttonesteitten veroa ja sitten saman rahan käytämme niin, että kompensoimme niille, joille tavallaan tulee tästä ongelmia, vaan kyllä tässä pitää julkisen vallan lähteä rakentamaan siltaa niille ihmisille. Hehän edelleen kuluttavat sitä öljyä sitten, ja toiset maksavat, ja toisille, joilla ei ole varaa maksaa, se kompensoidaan. Pitää rakentaa mieluummin niille ratkaisuja, miten vaihdetaan se öljylämmitteinen kiinteistö johonkin toiseen polttoaineeseen.  
Meillähän on muuttunut paradigma siinä, kun vielä pari vuotta sitten täällä salissa sai kysyä ministeriltä, onko se niin, että sähköauto pelastaa maailman ja sähkölämmitteinen talo tuhoaa. Eihän siinä ole mitään järkeä, kun se on samaa sähköä, ja nyt on paradigma muuttunut niin, että ei muuten enää olekaan näin tilanne, vaan ilmastopaneelin puheenjohtajakin sanoo, että nyt olisi järkevää se öljylämmitteinen talokin hoitaa sähkölämmitteiseksi, jos ei ole järkevää johonkin muuhun, ja sitä ilmalämpö- ja muilla pumpuilla sitten lähdetään hoitamaan järkevällä tavalla. Investointi on kohtuullinen. Nyt näille ihmisille, jotka ensinnäkin ovat epätietoisia, mikä on viisasta, tai sitten heillä ei ole välttämättä rahaa tehdä mitään kallista investointia sinne — voi olla eläkeläisiä, jotka ajattelevat, että eivät he pysty mitään kallista lämpöpumppua sinne rakentamaan — kannattaisi yhteiskunnan tehdä semmoinen paketti, jossa lämmityskustannus ei nouse kuukausitasolla, eli rakennetaan tietty kymmenen vuoden paketti, jossa vaihdetaan lämmitysjärjestelmä järkevämpään heille. Tämä on täysin mahdollista ja realistista rakentaa.  
Tällä tavalla, sen sijaan että luotaisiin ahdistusta näillä ilmastoasioilla, rakennetaan ihmisille toivoa ja näköala siitä, että hei, tämä hoidetaan fiksulla tavalla: pääset eroon öljystä, ja tilalle tulee ehkä sähköä ja sitten sinne tulee ilmalämpöpumppuja tai jossakin maalämpöäkin, jos se on järkevä, tai jopa hake tai pellettiä. Tämmöisellä tavalla pystytään tekemään, sen sijaan että nyt täällä niin kuin yritetään luoda jotain ahdistusta.  
Sitä ahdistusta on liikaakin maailmassa. Meidän pitäisi luoda mieluummin tässä salissa toivoa ihmisille, luoda kuvaa, että hei, meillä on tämmöisiä haasteita, mutta näistä selvitään, kun toimitaan viisaasti, otetaan maltti käteen ja rakennetaan kestävä silta hiilineutraaliin Suomeen. Tämä on se viesti, jonka tästä haluan jättää. Ei semmoinen viesti, että nyt ovat niin surkeasti asiat, että ei tästä selviä, ja vielä kun hallitus tekee sitä ja tätä, niin kannattaa mennä ainakin pottukellariin ja panna pyyhe pään päälle, ja kohta se maailma loppuu. [Jussi Halla-aho: Hyvin sanottu!] Näin ei tule käymään, vaan tulevaisuus on Suomessa entistä parempi, paljon parempi kuin tämä päivä.  
19.15
Marko
Kilpi
kok
Arvoisa herra puhemies! Tänään tässä salissa on käyty hyvinkin antoisaa ja ansiokasta keskustelua, ja osittain jopa viihdyttävää. Kyllä se minulle ainakin palauttaa semmoista uskoa tämän eduskunnan keskustelukulttuurista ja sen hyvinvoivuudesta. Mahtavaa keskustelua.  
Haluaisinkin tästä keskustelusta nostaa esille yhden asian, mikä liittyy ilmastoon, ja se on tämä etulinjassa ja esimerkkinä oleminen ilmastonmuutoksen torjunnassa, jota muun muassa edustaja Hänninenkin toi esille, ja kyllä se tahtoo olla niin, että vaikuttaa siltä, että hallitus pyrkii olemaan siellä etulinjassa kyllä hinnalla millä hyvänsä, ja tämmöiset hyvin kunnianhimoiset tavoitteet, että ollaan 15 vuotta aiemmin hiilineutraaleja kuin koko muu EU, tarkoittavat, että me rapautamme entisestään Suomen kilpailukykyä ja teemme kaikennäköisen yrittämisen vaikeaksi tässä maassa. Jos katsotaan esimerkiksi metsäteollisuudenkin näkökulmasta tätä asiaa, niin Suomessahan metsäteollisuuden tulos on jotakin siellä viiden prosentin tietämillä, kun esimerkiksi Ruotsissa se on 15 prosentin tietämillä, ja sen lisäksi Ruotsissa saa hakata metsää puolitoista kertaa enemmän kuin Suomessa. Kyllähän me ymmärrämme näistäkin luvuista jo sen, että tällaiset hyvin kunnianhimoiset tavoitteet nimenomaan sitä kilpailukykyä todellisesti rapauttavat näilläkin sektoreilla, jotka itse asiassa tuovat meille hyvin paljon tuottoja niin viennistä kuin kotimaisestakin myynnistä.  
On tietysti varmaan mukavaa tuolla maailmalla kehua olevansa ilmastonmuutoksessa siellä oikein etulinjassa ja esimerkkinä, mutta kyllä se tahtoo olla vain totinen tosi, että monella siellä kansainvälisillä vesillä, ulkomailla, on pieniä vaikeuksia ymmärtää edes, missä se Suomi on, joten se uhraus, minkä me teemme esimerkkinä olemisesta, on kyllä hyvin kallis ja vaikea. Että kun me teemme näitä ilmastopäätöksiä, niin kyllä meidän pitää aina lähteä ajattelemaan siitä näkökulmasta, millä tavalla se vaikuttaa yrittäjyyteen, koska asia on vain niin, että yrittäjät ovat ne, jotka pitävät tämän maan pystyssä ja nenän pinnan päällä. — Kiitoksia, puhemies. 
19.18
Toimi
Kankaanniemi
ps
Arvoisa puhemies! Vielä hieman — aloitan tuosta vanhojen muistelemisesta. Olin vuonna 1992 YK:n UNCED-kokouksessa eli kehitys- ja ympäristökokouksessa Rio de Janeirossa, ja siellä asetettiin tämä vuosituhattavoite ympäristöpolitiikalle, ja täytyy sanoa, että sieltä vuodesta 92 tähän saakka Suomi on ollut äärettömän esimerkillinen koko maailmassa. Meitä ei voi moittia tänä päivänä, etteikö Suomi olisi osuuttaan tehnyt kaikessa. Nyt meidän osuutemme globaaleista hiilidioksidipäästöistä on se pikkuisen yli promille. Ajatelkaa minkälainen vouhotus, minkälainen huuto ja minkälaiset miljardit ollaan valmiita pyöräyttämään tämän promillen poistamiseksi. Ihan hyvä, että yritetään, mutta ei näillä luvuilla ole mitään järkipohjaa tähän tilanteeseen nähden, missä Suomi on, kun samanaikaisesti Kiina, Intia, jopa Puola, Saksa lisäävät tai ainakin ovat aivan eri planeetalla tässä suhteessa. Ei meillä pidä olla tällaisesta asiasta tällainen vouhka päällä, vaan ottaa järki käteen, tehdä kaikki, mikä on järkevää Suomen kannalta: tukea tai ainakin edistää sitä, että suomalainen teollisuustuotanto pysyy täällä eikä mene sinne, missä saa saastuttaa vapaasti, ja pitää työpaikat täällä ja antaa ihmisille oikeus ajaa omalla autollaan koko maassa, asua siellä, missä haluaa, eikä rangaista heitä näistä.  
Arvoisa puhemies! Tämä realismi on unohtunut tässä promillesodassa, jota nyt käydään, ja köyhät maalaisihmiset ovat tässä nyt kyllä kaikkein suurimmassa vaarassa. Keskusta, palatkaa alkiolaiselle linjalle, köyhien asialle, maaseudun asialle, niin voitte saada kannatustakin vielä. [Naurua] 
Arvoisa puhemies! Polttoaineverosta täällä puhuttiin. Olen täällä kolmisenkymmentä vuotta ollut, niin kyllä myönnän, että joka vuosi suunnilleen tai ainakin joka vaalikausi on polttoaineveroa korotettu, mutta aina valtiontalouden syistä. Nyt ensi kerran — ette ehkä myönnä, mutta teitte sen — elokuussa nousee ilmastopolitiikan takia, rankaisette ihmisiä [Tuomas Kettunen: Ei pidä paikkaansa!] polttoaineverotuksen korotuksella. Se on mielestäni väärin ja se, että te väitätte, että te kompensoitte tämän. Ne eläkekorotukset ja pienet korotukset, mitä te annatte vähävaraisille ihmisille, te otatte pois polttoaineveron korotuksella. Siihenkö ne korotukset oli tarkoitettu? Minun mielestäni ne olisi pitänyt antaa köyhille siihen, että he voivat ostaa peruselintarvikkeita ja nostaa elintasoaan, eikä niin, että valtio ottaa ne takaisin. 
19.21
Päivi
Räsänen
kd
Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty erittäin monipuolista ja mielenkiintoista keskustelua. Edustaja Eestilä nosti omassa puheenvuorossaan esiin sen seikan, että ilmastonmuutoksen torjunta tulee suhteuttaa muihin yhteiskunnallisesti tärkeisiin kysymyksiin, ja niinhän tässä mietinnössäkin todetaan. Itse haluan tässä nyt nostaa esiin myös väestöpolitiikan, nimittäin teemme karhunpalveluksen myös ilmastonmuutoksen torjunnalle, jos annamme sellaisia signaaleja, että lapset lasketaan päästölähteinä. Suomen paras potentiaalinen panostus, eli se, mitä voimme antaa tässä ilmastotaistelussa, on koulutuksen, tutkimuksen, innovaatioiden ja tuotekehityksen saralla. Ja jotta meillä jatkossa on tätä osaamista, niin tarvitsemme näitä tekijöitä ja toisaalta sellaisen kestävän taloudellisen pohjan yhteiskunnalle, josta voidaan sitten älykkäällä tavalla edistää kestävää ilmasto- ja ympäristöpolitiikkaa. 
19.22
Tuomas
Kettunen
kesk
Arvoisa puhemies! Edustaja Kankaanniemi, Maalaisliiton henki elää, Suomen Keskustalta realismi ei ole unohtunut. [Toimi Kankaanniemi: Mutta on vähän hiipumassa!] Sen haluan nyt tuoda tässä hyvin selkeästi esille tähän saliin. 
Ja mitä tulee opposition puheisiin nyt edelleenkin: te kerrotte, että teollisuutta ollaan viemässä pois tästä maasta ja että jopa semmoista painetta luotaisiin politiikan toimesta. Minä ihmettelen tämmöistä keskustelua. Liittyykö se metsäteollisuuden suuntaan? Jos ajatellaan nyt sitä tilannetta, että puuta kasvaa tänä päivänä enemmän kuin sitä hakataan. Viime vuosina vuotuisesta kasvusta on korjattu hakkuissa noin 70 prosenttia. Puuston vuotuinen kasvu 107 miljoonaa kuutiometriä, vuonna 18 runkopuuhakkuukertymä oli 78 miljoonaa kuutiometriä, eli puuston vuotuinen kasvu 70-luvulta lähtien on ollut selvästi poistumaa suurempi. Ja me pystymme käyttämään tätä puuta rakentavasti hyväksemme, ja sitä kautta nostattamaan tämän yhteiskunnan taloutta. 
Itse tulen Kuhmosta, missä me olemme vahvasti edistäneet puurakentamista tässä yhteiskunnassa: julkisessa rakentamisessa on tehty Suomen ensimmäinen CLT:stä valmistettu puukouru. Ja tämä hallitus, arvoisa oppositio, tämä hallitus lisää vielä näitä hiilivarastoja poliittisilla päätöksillä puurakennuksista ja vähentää rakentamisen päästöjä. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä puurakentaminen otetaan mukaan valtion ja kunnan MAL-sopimuksiin, ja valtion rakentamisessa huomioidaan aina tämä puurakentamisvaihtoehto. Kyllä tämä hallitus edistää metsäteollisuuden toimintaa, siis nyt puhutaan siitä tukkipuusta. Mutta sitten kun mennään sinne kuitupuuosalle, niin kyllä minä uskon, että tähän maahan löytyy vielä tulevaisuutta myös biotuotetehtaitten osalta, vaikkakin täällä nyt ollaan jo tuotu esille, että joku korkea hallinto-oikeus on kumonnut erään tehtaan investointipäätöksen ja ympäristölupapäätöksen, niin ei se ole mikään ennakkopäätös.  
19.25
Markus
Lohi
kesk
Arvoisa puhemies! Edustaja Kankaanniemi, keskustan ei tarvitse palata millekään linjalle. Me olemme edustaneet koko ajan järkivihreää linjaa, realistista linjaa, ja järkivihreä linja tarkoittaa sitä, että me haluamme tehdä oman osuutemme ja pitää meidän luonnostammekin huolta, [Leena Meren välihuuto] ja pitää myös siitä huolta, että se jää tuleville sukupolville. Ketä varten me pidämme tästä luonnosta ja ilmastosta huolta, jos emme tulevia sukupolvia? Edustaja Räsäsen puheenvuoroon siitä, että osana ilmastokeskustelua jotkut ovat lähteneet tavallaan syyllistämään ja ajamaan tavallaan viestiä, että lasten synnyttäminen tähän maailmaan olisi jotenkin ilmaston kannalta ongelmallista: minusta se viesti on täysin älytön, koska niitä lapsia vartenhan me tätä maapalloa haluamme suojella ja varjella. [Leena Meri: Sitä vihreiltä on joskus kuullut!] — Heiltä on saattanut kuulua, mutta tämäntyyppiset ajattelumallit eivät kuulu ollenkaan meidän ajattelutapaamme. Se ei ole järkivihreää linjaa semmoinen, vaan se on järjetöntä vihreää linjaa, jos ajatellaan tällä tavalla. [Toimi Kankaanniemi: Samassa hallituksessa olette!] 
Toinen asia on se, kun puhutaan promillepäästöistä: sitä ajattelutapaa en edustaja Kankaanniemen kanssa jaa, että jos meidän päästömme ovat vain niin pieni osa maapallon päästöistä, meidän ei kannata tehdä mitään, koska sillä ei ole mitään merkitystä. [Toimi Kankaanniemi: En minä niin sanonut!] Jos kaikki muut ajattelisivat tällä tavalla, kukaan ei tekisi mitään. Minusta me hyödymme itse, jos me lopetamme täällä sotkemisen, [Toimi Kankaanniemi: Kuka sotkee?] me elämme ihmisiksi, me emme saastuta, me pidämme luonnosta huolta, me suojelemme luontoa, me kestävällä tavalla kierrätämme. Tästähän me itse voimme iloita sitten, meidän puhtaasta luonnostamme, eikä niin, että me ajattelemme, että no, eletään täällä niin kuin pellossa sen takia, että ei tällä ole mitään merkitystä, kun me olemme niin pieni kansa. Eihän näin kannata ajatella, [Leena Meri: Eihän kukaan ole noin sanonut!] vaan kannattaa omaksi iloksikin huolehtia oma osuus. Jos ei muuta, niin tuleepa ainakin hyvä mieli, kun voidaan puhtaassa ilmassa ja puhtaassa ympäristössä elää. 
19.27
Hanna
Holopainen
vihr
Arvoisa puheenjohtaja! Olen kuunnellut tätä keskustelua, ja on ollut ajatuksena, että en siihen itse osallistu, kun jotenkin en tunnista sitä tilannekuvaa tästä keskustelusta. Tämä on hyvin vanhakantaista ajattelua, ja täällä on luotu uhkakuvaa siitä, että tehokkaat ilmastotoimet kurjistaisivat Suomea, kun itse asiassa asia on aivan täysin päinvastoin. 
Tulen itse Lappeenrannasta, Etelä-Karjalasta. Lappeenranta on perinteinen metsäteollisuuspaikkakunta, [Jussi Halla-ahon välihuuto] joka on tehnyt onnistuneen siirtymän Lappeenrannan teknillisen yliopiston avulla tämmöiseksi ympäristöteknologian osaamiskeskittymäksi. Meillä jo 12 prosenttia työpaikoista on vihreän teknologian alalla. Olin itse Madridin ilmastokokouksessa esittelemässä Lappeenrannan kaupungin ilmastotoimia kutsuttuna sinne keskustelemaan muitten tämmöisten ilmastoedelläkävijäkaupunkien kanssa, ja siellä kyllä tuli hyvin vahvasti esiin se, että maailmalla on todella iso määrä kaupunkeja ja alueita, jotka ovat tarttuneet tähän tilaisuuteen, ja ne tekevät tosi kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa, vähentävät omia päästöjään sekä myös luovat tämmöisiä osaamiskeskittymiä. Siellä keskustelussa kävi hyvin ilmi, että ylemmän tason päätöksenteon hitaus itse asiassa hidastaa ja estää tällä hetkellä tosi paljon näitten alueitten kehittymistä. Sen takia meillä ei missään tapauksessa ole Suomessa enää varaa hukata tätä mahdollisuutta. 
Sen lisäksi meillä on velvollisuus toimia. Nuorten huolta, josta täällä on paljon puhuttu, ja sitä ahdistusta on itse asiassa väärin tulkittu. Nuoret eivät ole ahdistuneet ilmastonmuutoksesta, nuoret ovat ahdistuneet siitä hitaudesta, millä päätöksentekijät toimivat. He haluaisivat tulla kuulluiksi, [Jussi Halla-ahon välihuuto] ja kun keskustelee kenen tahansa nuoren kanssa, tosi moni on hirvittävän valistunut asioista. He tietävät paljon energiasektorista, he tietävät paljon erilaisia teknologisia ratkaisuja. He ihmettelevät, miksi niitä ei oteta käyttöön. Siihen meillä on velvollisuus tarttua ripeästi ja tehdä niitä toimenpiteitä, jotta nuoret pystyvät elämään semmoisessa maailmassa, jossa ilmastonmuutos ei ole riistäytynyt käsistä, jossa he pystyvät toteuttamaan omaa osaamistaan ja tuomaan omaa osaamistaan siihen, että meillä on yrityksiä ja innovaatioita Suomessa jatkossakin. — Kiitos. 
19.29
Jouni
Ovaska
kesk
Arvoisa herra puhemies! Mehän tiedämme, että edustaja Kankaanniemi on hyvä puhuja, joka osaa kiihottaa kansaa ja hän osaa kiihottaa myös kansanedustajia. Itsekin säntäsin tuolta huoneestani, [naurua] kun hän sytytti tällä keskustalaisella, alkiolaisella ajattelumaailmalla. Tuli aivan mieleen tämä maanantai, eilinen, kun lähdin tuolta Hämeenkyröstä ajelemaan ja katselin niitä sillanpääläisiä kansallismaisemia, peltoaukeita ja järveä ja miten kaunista se oli. Ajattelin siinä, että kyllä tämän maiseman minä haluan myös säilyttää lapsilleni ja lapsenlapsilleni ja heidän jälkeläisilleen. [Toimi Kankaanniemi: Niin minäkin!] 
Siinä myös kyllä ajattelin, kun ajelin sitä huonokuntoista tietä, että on se hyvä, että keskusta tässä hallituksessa on ja yksityisteiden avustuksista myöskin huolehtii ja muutenkin alempiasteisesta tieverkosta, koska ilman meitä siitä ei varmasti kukaan tässä maassa pitäisi huolta. Ja se liittyy myös vahvasti ilmastopolitiikkaan. [Persusuomalaisten ryhmästä: Ohhoh!] Mutta enpä kuullut tuolla huoneessani sitä, mitä ne perussuomalaisten vaihtoehdot ovat eikä mitään konkreettisia ilmastotoimia. Tiedän, että edustaja Meri varmasti neuvottelisi vaikka Kiinan keisarin kanssa, mutta ne tulokset me tiedämmekin etukäteen. 
19.30
Leena
Meri
ps
Arvoisa puhemies! En nyt ole ajatellut Kiinan keisariin ottaa kuitenkaan tässä yhteyttä, vaan ihan poliittisesti ja kansainvälisissä pöydissä ne varmaan sovitaan eikä keisarin kanssa. 
Mutta edustaja Kettunen, teille haluaisin sanoa, että te ette kuunnellut. Edustaja Kankaanniemi puhui erittäin hyvin siitä, että me olemme nyt promillejahdissa. Että Suomi on tehnyt pitkällä aikavälillä — niin kuin edustaja Kankaanniemi kertoi olleensa 30 vuotta mukana — poikkeuksellisen paljon omien päästöjensä vähentämisessä, niin meidän yhtiöt kuin kansalaiset ja yritykset, kokonaisuutena. Me olemme nyt niin kun hullaantuneet tähän promillejahtiin, kun meidän pitäisi olla hullaantunut juuri siitä, mistä esimerkiksi minä puhuin, niistä maista, joilla on todella merkitystä. Kuten nyt tänään olen ottanut esimerkiksi Kiinan, joka tuottaa yhden neljäsosan koko maailman päästöistä, niin sinne meidän pitäisi ne panokset nyt kohdistaa. 
Tästä edustaja Kettusen puheesta, kuten myöhemmistäkin, huomasin, että se promillejahti vain jatkuu ja jatkuu, ja sitten ollaan ihan kauhean innoissaan, että nyt tehdään sitä ja tätä ja tota lisää, ja lisää kurjistetaan. Ja tämä kohdistuminen ei ole opposition keksintö, vaan Taloustutkimus on tutkinut näitä asioita, että ne kohdistuvat autoileviin ja omakotitaloasujiin. Tässä Taloustutkimuksen tutkimuksessa oli myös otettu kantaa siihen, miten hallitus aikoo kompensoida tämän pienituloisille. Tätähän on paljon rummutettu, että ”me kompensoimme sen”. No en ole kuullut vielä, miten te aiotte sen kompensoida, mutta jos se tapahtuu tuloverotuksen kautta, niin prosentuaalisesti se ei kohdistu niihin, keiden asumis- ja liikkumiskulut nousevat kovinkaan paljon. Ja sitten se pitäisi kohdistaa nimenomaan työmatkakuluvähennykseen, ja tämä on niin kun se keino. Ja en ole kuullut sitä keinoa. Te olette kyllä kovasti rummuttanut siitä, mutta sitä keinoa en ole kuullut. 
Tämä edustaja Lohen ajatus siitä, että te olette järkivihreitä, oli mielenkiintoinen. No totta kai itseänsä mielellään kutsuu järkeväksi, mutta en tiedä sitten, ovatko ne muut järjettömiä yleensä, kun etsitään, ketä sitten tarkoitatte niillä. Toivottavasti ette omia hallituskumppaneitanne. [Markus Lohi: Emme halua luoda vastakkainasettelua!] — No se on hyvä, ettette halua luoda vastakkainasettelua, mutta rivien välistäkin voi lukea. — Mutta joka tapauksessa te totesitte näin, että eihän Suomi voi lähteä sille linjalle, että kaikki lähtisivät siitä, että kukaan ei tee mitään. Mutta kun me ollaan tehty. Sekin täytyisi laskea. Ja onko sitä laskettu? Tästähän oli viime hallituskaudellakin paljon puhetta. [Markus Lohen välihuuto] Tekin olitte silloin vielä samaa mieltä siitä, kun olimme samassa hallituksessakin, mutta nyt te olette lähtenyt tähän niin sanottuun järkivihreään malliin. 
Kyllä minä sanoisin edustaja Ovaskalle, etten ollenkaan väheksyisi sitä, että meidän täytyy luoda painetta sinne, missä sitä saastuttamista on. Olen itse henkilökohtaisesti todella huolissani lajikadosta, tästä koko tilanteesta, mikä meillä on, vesistöt saastuu ja muuta, mutta ne on hyvin paljon semmoisissa maissa, jotka viis veisaavat ympäristönormeista, ja sinne pitäisi nyt luoda sitä todellista faktista painetta ja vaatia. [Puhemies koputtaa] Ei sitä tapahdu mitään. 
19.34
Marko
Kilpi
kok
Arvoisa herra puhemies! Haluaisin tässä vielä sanoa edustaja Lohelle, joka itse asiassa on kaikista maailman ihmisistä se, jonka kanssa viimeksi olen käynyt metsän siimeksessä, että ei ollut kyse siitä, että täällä eletään niin kuin pellossa näitten asioitten kanssa, vaan päinvastoin. Tämä on turhaa kärjistämistä ja outoa minun mielestäni tämmöistä väittääkään.  
Kyllähän se niin on, että ilmastoasioissa meidän on tehtävä kaikkemme muutoksen ehkäisemiseksi, mutta me emme voi tehdä kaikkea, koska ei se yksinkertaisesti ole mahdollista. Nyt vaikuttaa kyllä siltä, että hallitus yrittää sen tehdä, ja pahoin pelkään, että se koituu jopa meidän kohtaloksemme. — Kiitoksia, puhemies. [Leena Meri: Promillejahtia!] 
19.35
Toimi
Kankaanniemi
ps
Arvoisa puhemies! Tuntuu, että hallitus ja eräät edustajat täälläkin haluavat olla edelleen koko maapallon sosiaalitoimisto ja koko maapallon pelastaja tässä salissa. Se tie johtaa tuhoon. Älkää yrittäkökään sitä. 
Edustaja Ovaska, minä olen syntyisin teidän naapurikunnastanne ja haluan kyllä suojella sitä satakuntalais—pirkanmaalaista maisemaa niin täydellisesti kuin mahdollista. Se on hienoa, että te hoidatte siellä myös kylätiet ja pienet tiet kuntoon. [Jouni Ovaska: Isot ja pienet tiet!] — Se on tärkeää. 
Omalta osaltani en halua nyt ylpeillä, mutta kerron, että kyllä minä olen ilmastopolitiikkaa harjoittanut omassa elämässäni. Ihan viime aikoina ostin puutalon, jossa on maalämpö. Vaihdoin auton vähäpäästöiseksi autoksi. Sitten hankin polkupyörän. Kävelen paljon. Kierrätän. Syön vähän enemmän vihreätä ja lajittelen jätteet ja niin edelleen. [Leena Meri: Järkivihreetä!] Jos me kaikki teemme näin — kaikilla ei ole siihen mahdollisuutta — niin aika iso askel tulee 5,5 miljoonan suomalaisenkin ansiosta muutosta ilmastopolitiikkaan, ilman että kukaan minua pakottaa tähän. Joka päivä säästän rahaa, kun teen näin, ja olen terveempi ja suojelen ympäristöä ja vähennän päästöjä. Tehkää näin. 
Arvoisa puhemies! Täällä puhuttiin vielä turpeesta ja puun poltosta. Jyväskylä yritti tässä myydä Alva-yhtiötänsä eli kaukolämpö‑, sähkö‑ ja vesiyhtiötänsä, ja minun ymmärtääkseni yksi syy, jota toki ei lausuttu ihan julki, oli se, että siellä poltetaan kahdessa isossa lämpövoimalassa turpeen ja hakkeen ja kantojen sekoitusta. Se on tavattoman tehokasta, mutta siellä pelätään, että tämä vouhotus ajaa turpeen polton kokonaan pois, ja silloin siellä tulee valtavat investoinnit, joihin kaupungilla ei ole varaa: kattila uusiksi ja polttoainehankinta kokonaan uusiksi, ja lasku on kaupunkilaisille vallan valtava. Me perussuomalaiset panimme siellä valtuustoryhmänä vastaan, ja saatiin kaadettua se hanke, niin ettei varsinkaan vettä myydä yksityisille. Mutta tällaista kehitystä tässä on menossa, jos tämän annetaan noin vain edetä. Siitä tulee tavallisille suomalaisille iso lasku, ja maapallon ilmasto ei sillä valitettavasti pelastu. [Leena Meri: Kokemuksen ääni puhuu!] 
19.38
Markus
Lohi
kesk
Arvoisa puhemies! Pitää todella paikkansa, että edustaja Kilven kanssa olimme viimeksi metsässä, tai minulle se ei ollut viime kerta, mutta kuitenkin näin kävimme. Joskushan pitää mennä metsään, jotta ei mene metsään metsäasioissa. Metsä on hyvä paikka myös pysähtyä — paitsi virkistäytyä myös miettiä maailmanmenoa. Kun kuuntelee tässä edustaja Kankaanniemeä, niin tehän toimitte justiin niin kuin te moititte, että täällä hallitus toimii, [Toimi Kankaanniemi: Ehei! En mä turvetta lopeta!] kierrätätte ja suojelette luontoa. Ei hallituskaan ole tässä sen kummemmin tekemässä kuin asettamassa vain realistiset, kunnianhimoiset tavoitteet, niillä on nimittäin taipumus toteutua. Tavoitteiden asettamisessa kannattaa olla kunnianhimoinen: jos panet riman matalalle, ne toteutuvat, jos panet korkealle, ne toteutuvat. Ja hallitus haluaa olla kunnianhimoinen ympäristökysymyksissä ja ilmastokysymyksissä — isänmaallinen, realistinen mutta samalla kunnianhimoinen, [Toimi Kankaanniemi: Ja rankaisee köyhiä — Leena Meren välihuuto] koska jos se rima pantaisiin matalalle, sekin toteutuisi, ja nyt me haluamme panna sen korkealle ihan meidän itsemme takia. 
Me emme ole, toisin kuin täällä edustaja Meri sanoi, missään promillejahdissa, vaan olemme asettaneet vain järkeviä ja kunnianhimoisia tavoitteita, ja uskomme, että niihin päästään ja me hyödymme silloin kaikki niistä. Me emme sahaa, kuten edustaja Kilpi sanoi täällä, omaa oksaa, Suomen oksaa. Kuten täällä edustaja Holopainen jo totesi, monilla paikkakunnilla on itse asiassa kilpailuetu se, että on etuajassa alettu siirtymään teollisuudessakin entistä ilmastoystävällisempään ja vihreämpään teollisuuteen. Meille syntyy silloin semmoista teknologiaa, jota me pystymme hyödyntämään kotimaassa ja menemään ulkomaille myymään. Täällä edustaja Hänninen taisi mainita Raahen SSAB:n terästehtaan ja tulevat investoinnit. Esimerkkejä on Suomi täynnä, eli ei näitä pidä väheksyä, vaan näistä pitää tehdä kilpailuetu mieluummin kuin ajatella, että me sahaamme omaa oksaa. Samahan se koskee energiasektoria myös. Tässä ei oikeastaan kukaan katso promillea, vaan me katsomme, että me olemme sillä isolla tiellä menossa. [Toimi Kankaanniemi: Vouhotusta! — Leena Meri: Promillejahtia!] Kukaan ei minun mielestäni ole nyt oikeastaan vouhottamassakaan siitä, vaan tarjoamassa ratkaisuja, että me pystymme omiin tavoitteisiimme pyrkien ne saavuttamaan myös, realistisella ja isänmaallisella tavalla. Ja sitten me huomaamme, kun me pyrimme niihin ja pääsemme niihin, että me olemme muuten kaikki voittajia siinä, [Leena Meri: Paitsi ne kenellä on rahat loppu!] koska meillä on tapahtunut teollisuuden ja elinkeinoelämän murros, joka on mennyt vihreään suuntaan ja samaten luontoystävälliseen suuntaan. Eli minun mielestäni tästä vouhottamisesta ei kannata puhua. [Leena Meri: Aha! Selvä!] 
Toinen asia on tämä ilmastoahdistus. On tosi, mitä edustaja Holopainen sanoi: kenenkään ahdistusta ei tule vähätellä. On vakava asia, jos sitä koetaan, mutta itse koen niin, että vastuullisena päättäjänä on kuitenkin minun tehtäväni kertoa niille ihmisille, jotka kokevat ilmaston takia ahdistusta, että ongelma on tosiasia eikä sitä pidä vähätellä, mutta meillä on muuten ratkaisu tähän. Me luomme toivoa ahdistukseen, [Puhemies koputtaa] emme lisää ahdistusta. 
19.41
Sari
Essayah
kd
Arvoisa puhemies! Kun tätä keskustelua kuuntelee, niin kyllä minä uskon, että kokonaisuudessaan ollaan tulossa tässä ilmastokeskustelussa, voisiko sanoa, järkevämpiin kokonaisuuksiin ja laajempaan strategiseen ajatteluun ajattelua suuntaavaan suuntaan tässä, koska tässä ympäristövaliokunnan mietinnössä itsessään jo todetaan, että olennaista on siis tarkastella kokonaispäästöjen eli ilmastopolitiikan kokonaisuuden vaikuttavuutta, riittävyyttä ja siihen liittyviä haasteita suhteessa vuodelle 2035 asetettuun hiilineutraalisuustavoitteeseen ja negatiivisten päästöjen saavuttamiseen pian sen jälkeen. 
Kun Suomessa on lähdetty tekemään tätä ilmastokertomusta, niin tässä lähtökohtana on ollut ilmastolaissa se, että puhutaan taakanjakosektorista, ja silloin, kun puhutaan taakanjakosektorista — niin kuin tässä kertomuksessakin hyvin tuodaan esille — puhutaan liikenteestä, lämmityksestä, puhutaan jätteistä, maataloudesta; sellaisista asioista, joihin kansallisella lainsäädännöllä pystytään vaikuttamaan, mutta aika usein se on myöskin sitten sellaista, että tullaan keskusteluun juuri siitä, kuinka tämä osuu yksittäiseen kansalaiseen ja mikä on se sosiaalisesti oikeudenmukainen tapa sitten sillä taakanjakosektorilla olla näitä päästöjä vähentämässä.  
Kuitenkin jos ajatellaan koko maapalloa, niin nehän ovat ihan samoja päästöjä tulivat ne sitten sieltä taakanjakosektorilta tai tulivat ne sitten sieltä päästökauppasektorilta tai sitten, niin kuin tässä puhutaan, että seuraavaksi tämä maankäyttösektori halutaan ottaa myöskin mukaan tarkasteluun. Eiväthän ne päästöt itse tiedä, mistä ne ovat. Ne ovat niitä samoja päästöjä. Tämä luokittelu lähtee meistä ihmisistä, meistä lainsäätäjistä, millä tavalla me haluamme mistäkin lähteestä tulevia päästöjä luokitella. Se mikä tässä on hankalaa, niin nämä päästöjen hinnoittelut eivät ole suinkaan yhteismitallisia. Elikkä tietyllä tavalla me kansallisesti voimme kiristää kiristämistään näitten päästöjen hinnoittelua ja sitä kautta aiheuttaa sitä sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, ja sitten samanaikaisesti maailmalla hyvinkin eri tavoin hinnoitellaan esimerkiksi päästökauppasektorilla olevia suurimpia päästäjiä, esimerkiksi energiasektoria, joka tuottaa 80 prosenttia päästöistä.  
Sen tähden olen yrittänyt itse tässä omassa ilmastolinjassani miettiä, mikä on sen kokonaisuuden kannalta kaikkein tärkeintä, mistä saadaan ikään kuin eniten niitä päästöjä vähennettyä ja kuitenkin sitten samalla pystytään huolehtimaan siitä, että se on taloudellisesti järkevää. Sen takia, niin kuin täällä joku kollega totesi, vaikka Suomessa lopetettaisiin suurin piirtein hengittäminen, niin se ei itsessään asiaa ratkaise, vaan pitää katsoa tätä laajaa kokonaisuutta. — Ehkä siirryn ihan muutaman sanan sanomaan tuolta... [Puhuja siirtyy puhujakorokkeelle] 
Arvoisa puhemies! Vielä jatkan muutaman sanasen. Elikkä jos ajatellaan tätä laajaa kokonaisuutta, niin todellakin se, että me pystyisimme taloudessa löytämään energiantuotantoa, joka on päästötöntä, joka ei tuota lisää hiilidioksidia tähän ilmakehään, niin se olisi oleellista. Silloin me tulemme siihen kysymykseen, jota täällä salissakin on jo kosketeltu, ja itsekin käytin aikaisemmin siitä puheenvuoron, eli että silloin, kun puhutaan siitä päästöttömästä sähköntuotannosta, niin pitää ymmärtää, että tarvitaan energianlähteitä huomattavan paljon enemmän kuin mitä tällä hetkellä. Me emme pysty sitä esimerkiksi uusiutuvalla kotimaisella sähköntuotannolla tuottamaan.  
Täällä on moneen kertaan tämä SSAB nostettu esille, elikkä entinen Raahen Rautaruukki. Jos me haluamme tuottaa sen tehtaan teräksen päästöttömästi, niin se tarkoittaa sitä, että 20 prosenttia Suomen sähköntuotannosta on silloin kiinni siinä yhdessä ainoassa tehtaassa, ja silloin pitää ymmärtää, että tämmöiseen vetytalouteen siirtyminen vaatii valtavat määrät lisää energiaa, jotta se siirtymä voidaan tehdä, ja nimenomaan päästötöntä energiaa.  
Sen takia minusta tuntuu, että me joskus puhumme erimitallisista asioista, kun me puhumme näistä päästövähennyksistä. Täällä tosiaankin sitten puhutaan siitä, mitä itse kukin pistää suuhunsa, kun samanaikaisesti pitäisi ymmärtää, että on kysymys tavallaan semmoisesta megaluokan energiatalouden isosta suunnanmuutoksesta ja siitä, olemmeko me valmiita miettimään, millä näin valtavat määrät energiaa, mitä vetytalous tarvitse, että millä sitä ruvetaan tuottamaan. Itse näen ainakin tällä hetkellä, kun ei ole vielä uusia keksintöjä tullut, että ei juuri ydinvoimaa voida sivuuttaa tässä keskustelussa. On aivan mahdotonta siirtyä sen luokan päästöttömään sähköntuotantoon ilman ydinvoiman merkittävää lisäämistä. Olemmeko me sitten siihen valmiita, ja mitä muita mahdollisuuksia on, niin tämä minun mielestäni pitäisi tässä keskustelussa pitää koko ajan mukana, jotta ymmärretään tätä suurta kokonaisuutta.  
Mutta ehkä tämä nyt riittää tähän tämän illan ympäristövaliokunnan sinällänsä ihan hyvään mietintöön, jossa katson, että on ymmärretty, että liian kapealla tavalla on tähän mennessä käsitelty näitä asioita ja pitäisi pystyä näkemään tämä laajempi kokonaisuus ja huolehtia siitä, että koko päästösektori on kaikilla tavoin mukana tässä kertomuksessa, ja mielestäni energiantuotanto tulisi myöskin liittää tähän lisäksi mukaan. — Kiitos. 
19.47
Tuomas
Kettunen
kesk
Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää vielä tästä hyvästä keskustelusta. Tässä keskustelussa on tullut paljon näkökulmia ja näkökohtia esille, ja tässä on puhuttu köyhänkin asiasta. Tästäpä onkin hyvä tuoda esille Santeri Alkion ajatus, että pitää olla aina vahvasti köyhän asialla. Ja mikä on parasta köyhän asian hoitamista? Se, että on vahva valtion kassa.  
Tässä edustaja toi esille, että hallitus on maailmanpelastaja ja maailman sosiaalitoimisto. No, tähän maailman sosiaalitoimisto ‑asiaan en ota sen enempää kantaa, mutta maailmanpelastajana yksi semmoinen näkökulma on hyvä tuoda esille, että cleantech, tämä suomalainen teknologia, puhtaitten teknologioitten toiminta, on jo merkittävä tuote Suomen taloudelle. Tässä meillä on valtavasti kasvupotentiaalia, kun ilmaston lämpenemisen hillitsemistä jo käsitellään laaja-alaisesti ja globaalisti. Tässä on hyvät kasvun markkinat suomalaisille cleantech-yrityksille, ja sitä kautta me saamme valtion kassaan lisää tuloja ja sitä kautta pidämme huolen, että köyhän asia tulee kuulluksi. 
19.48
Kimmo
Kiljunen
sd
Arvoisa puhemies! Te olette käyneet täällä vilkkaan keskustelun tänä iltapäivänä ja iltana koskien ilmastokertomusta 2019. Meitä oli joukko kansanedustajia, jotka tapasimme Kiinan suurlähettilään tässä hetki sitten, minkä vuoksi en pystynyt tähän keskusteluun osallistumaan, mutta voinette arvata, että Kiinan suurlähettilään kanssa puhuttiin ilmastonmuutoksesta. Tuon hieman esille tämän puheenvuoroni lopussa sitä keskustelua, joka täällä on varmasti ollut tänään myöskin esillä, että mikä Suomen vastuu on tässä verrattuna sitten moniin toimijoihin, mukaan luettuna se valtio, jonka tässä juuri äsken mainitsin. Voin sanoa siitä pari huomiota.  
Edustaja Kankaanniemi käytti tässä mainion puheenvuoron, jossa hän pohdiskeli omaa yksilöllistä toiminnallisuuttaan ilmastonmuutoksen torjunnassa, ja tietenkin täytyy ihailla tuota systemaattista lähestymistapaa. Me kaikki täällä varmaan kuitenkin isommalla joukolla olemme sitä mieltä, että yksilöllisiä ponnistuksia tarvitaan mutta epäilemättä ilmastonmuutos vaatii yhteiskunnallisia ponnistuksia. Me yhdessä teemme sen kokonaisuutena, [Toimi Kankaanniemi: Just siellä Kiinassa!] ja sitä kautta me tarvitsemme politiikkaa, joka on vastuullista suhteessa ilmastonmuutokseen ja joka ohjaa myöskin meidän yksilöiden käyttäytymistä joukkona, siis ei vain yksilöinä. 
Arvoisa puhemies! Halusin ensimmäiseksi kertoa oikeastaan omalta puoleltani sen, miten tämän ilmastonmuutoksen merkittävyyden olen ymmärtänyt. Tämähän ei ole niin kauhean ikiaikainen ilmiö, että on ruvettu todella oivaltamaan se, että hiilidioksidipäästöt aiheuttavat ilmakehän lämpenemistä, josta sitten seuraavat ne muutokset, joista täällä on tänään paljon puhuttu. On vielä tahoja, jopa globaalimitassa merkittäviä tahoja, jotka vähättelevät ilmastonmuutosta, mutta jos antaa tutkijoiden ja tieteellisen tiedon tässä nyt vaikuttaa taustalla, niin kannattaa muistaa: Me kaikki tiedämme viimeisimmän jääkauden, joka kesti noin 100 000 vuotta, ja mannerjää sitten vetäytyi täältä Euroopasta, Keski-Euroopasta ja myöskin täältä pohjoiselta alueelta, eli Suomikin tuli mannerjään alta sitten esille aikanaan. Noin 10 000 vuotta sitten nämä seudut ovat olleet jo jäästä vapaita. Tämän 100 000 vuoden jääkauden purkaantuminen tapahtui, ja se jää suli noin 5 000 vuoden aikana, karkeasti ottaen 5 000 vuoden aikana. Maapallon keskilämpötila lämpeni tuon 5 000 vuoden aikana noin 5 astetta. Eli 5 000 vuoden aikana 5 astetta maailman keskilämpötila lämpeni, eli keskimäärin noin 1 000 vuodessa yhden asteen nousu sulatti pysyvän mannerjään täällä Keski-Euroopassa ja Pohjois-Euroopassa, eli jääkausi loppui siihen.  
Nyt me olemme sitten tilastollisesti tarkastelemassa maapallon keskilämpötilaa tämän päivän tilanteessa, ja maailma on nyt lämmennyt, maailman keskilämpötila on noussut hieman yli sadassa vuodessa, eli teollisella kaudella 1800-luvun lopusta tähän päivään, yhden asteen. Siis se on noussut yhden asteen nyt sadassa vuodessa, kun aikanaan jääkaudella mannerjään sulatti keskimäärin 1 000 vuodessa yhden asteen nousu. Nyt me jo tiedämme — nyt me jo tiedämme — että vaikka teemme parhaatkin temput, mitä pystymme tekemään, niin me pystyisimme 2100-luvun alkuun ehkä hillitsemään ilmastonmuutoksen lämpötilan nousun 1,5 asteeseen. Siihen me nyt tähtäämme. Me olemme siis järisyttävän muutoksen edessä, niin järisyttävän muutoksen edessä. 
Teille on kaikille tuttu maailmankartta ja sieltä Pohjoinen jäämeri, jota peittää pysyvä ikijää. Se on valkoinen pläntti siellä pohjoisessa. Pohjoisnapa on siis pysyvän ikijään alla. Tällä hetkellä laskelmat viittaavat täsmälleen siihen, että tuo ikijää on rajulla vauhdilla sulamassa niin, että 1980-luvulta tähän päivään 40 prosenttia pysyvästä jääpeitteestä arktisella alueella on jo sulanut pois, 40 prosenttia on hävinnyt. Tiedemiehet laskevat sen ihan suoraan, että noin 20—30 vuotta eteenpäin meillä Pohjoinen jäämeri on sula, eli koko jääpeite on häviämässä pois. Sitten seuraavat mannerjäätiköt, mitä on esimerkiksi Grönlannissa ja muualla, joiden sulamistahti on myöskin samantyyppistä, mutta tämä pysyvä jääpeite häviää. Muun muassa keskustelu Koillisväylästä, että kierretään Venäjän pohjoisosista Aasian puolelle, menettää merkityksensä, koska 2050-luvulla laivat menevät suoraan ylitse Pohjoisnavan, ei ole enää pysyvää jääpeitettä. 
Näin rajusta muutoksesta on kysymys, ja tälle asialle enää ei mahda mitään. Tämä asia tulee jo tapahtumaan, siis joka tapauksessa tämä ilmasto on sen verran lämmennyt, että joka tapauksessa tuo jääpeite sulaa pois. Nyt me ehkä ymmärrämme sen, että mittakaava vaikutuksiltaan, kun vertasin jääkauteen, on tätä suuruusluokkaa, eli olemme todella huippusuuren, merkittävän haasteen kanssa tekemisissä, ja täällä Suomessa se on sitäkin suurempi. Kun maailman keskilämpötila on noussut tässä hieman yli sadassa vuodessa sen yhden asteen, Suomessa keskilämpötila on noussut 2 astetta. Jos se 2100-luvun alkuun nousee 1,5 astetta maailmassa, Suomessa se nousee joka tapauksessa 3 astetta. Me tiedämme, että me olemme asteittain siirtymässä jos ei nyt vielä subtrooppiseksi alueeksi — sekin aika saattaa tulla tätä tietä — mutta joka tapauksessa tuommoinen Keski-Euroopan nykyinen ilmasto tulee olemaan Suomessa jo tässä meidän lastemme elinaikana — meidän lastemme elinaikana tulee olemaan sitä. Eli me tajuamme, että nyt me puhumme todella suuren mittaluokan asiasta. Jos me emme poliittisina päätöksentekijöinä täällä Suomessa ja laajemmin maailmalla ota tätä vakavasti, me emme ota mitään asioita vakavasti. Sen takia täytyy suhtautua täydellä huolellisuudella siihen, mitä näiden asioiden suhteen tehdään. 
Sitten se argumentti: ”Suomen päästöt maailman mittaluokassa ovat sitten promillen luokkaa, diidadaadadaa. Eihän tässä nyt suomalaisilla ilmastotoimilla vaikuteta maailmassa mihinkään.” Tämä argumentti on tietenkin aivan totta. Yksittäiset edustaja Toimi Kankaanniemen toimet eivät muuta maailman ilmastoa, mutta Toimi Kankaanniemellä on mahdollisuus vaatia muilta toimia myöskin, kun hän itse toimii, [Toimi Kankaanniemi: Olemme tehneet!] ja pieni Suomi voi olla edelläkävijä sekä teknologian kehittämisessä että poliittisten vaatimusten esittämisessä, kun se itse ne täyttää ensin. Sen jälkeen me voimme keskustella Kiinan kanssa silmästä silmään ja sanoa, että teiltäkin edellytetään Yhdysvaltojen kanssa, teiltäkin edellytetään. Eli tämä on se vuorovaikutus, mitä tässä tarvitaan, ja sen takia meidän on oltava tässä tiennäyttäjä ja toimittava myöskin itse. 
19.56
Hanna
Holopainen
vihr
Arvoisa puhemies! Vielä muutama sananen siitä näkökulmasta, että tarvitseeko ja kannattaako Suomen tehdä mitään. 
Meidän pitäisi pystyä jakamaan semmoinen ymmärrys ja visio siitä, että jos ja kun maailma haluaa ratkaista tämän ilmastonmuutoksen, se tulee tarkoittamaan sitä, että maailmanlaajuisesti tullaan siirtymään vähähiiliseen toimintaan kaikilla sektoreilla. Ja nyt meidän pitäisi päättää, olemmeko me mukana tuossa junassa vai haluammeko ja kannattaako meidän nimenomaan Suomessa ripustautua tällaiseen auringonlaskun teknologiaan ja auringonlaskun energiantuotantomuotoihin. 
Minun mielestäni ei kannata. Ja minun mielestäni reilu muutos tarkoittaa sitä, että tuetaan tässä siirtymässä, mutta reiluus tarkoittaa myös sitä, että meidän pitää tuottaa suomalaisille ja yrityksille nimenomaan visio siitä, että emme rakenna semmoista ansaa, että tarjoaisimme sen käsityksen, että mitään vähäpäästöisiä ratkaisuja ei pitäisi toteuttaa tai että tätä siirtymää voitaisiin vielä lykätä. Meidän nimenomaan pitää kannustaa siihen ja luoda vakaa toimintaympäristö sille, että kaikki ne ihmiset, jotka tekevät ratkaisuja oman asumisensa ja liikkumisensa suhteen, pystyvät luottamaan siihen, että jos he nyt tässä hetkessä tänä päivänä tekevät vähäpäästöisen ratkaisun ja sijoittavat siihen, he voivat luottaa, että pitkällä aikavälillä se on se kannattavin ja taloudellisin ratkaisu. Sen lisäksi, että he pystyvät olemaan tyytyväisiä siihen, että he ovat pystyneet vähentämään omia ilmastopäästöjään. 
Tämä sama pätee yritysten investointeihin. Täällä on käyty keskustelua esimerkiksi siitä, että monet polttolaitokset tarvitsevat tehosteaineena turvetta. Se on hyvä esimerkki siitä, että meiltä on puuttunut tämmöinen visio. Meillä on tässä kymmenen vuoden sisälläkin rakennettu polttolaitoksia, joissa on valittu semmoisia teknisiä ratkaisuja, että siellä välttämättä tarvitsee turvetta tehosteaineena. Se osoittaa sen, että meidän olisi pitänyt tässä kymmenen vuoden sisällä kyllä jo nähdä, että Suomen on ihan välttämätöntä luopua turpeesta ja rakentaa semmoinen siirtymä, että kun näitä polttolaitoksia on rakennettu, niin siellä oltaisiin valittu oikeanlaista teknologiaa. Hyvin monessa laitoksessa tämä on itsenäisesti nähty ja on valittu oikeita ratkaisuja. Mutta sitten isoja laitoksia, joissa ei ole niin tehty. 
Mutta nyt viimeistään meidän pitää luoda se näkemys ja visio, jotta nämä ratkaisut jatkossa ovat nimenomaan järkeviä ja nimenomaan suomalaisten ihmisten sekä suomalaisten yritysten oman kannattavuuden näkökulmasta ja taloudellisesta näkökulmasta myös, ja jotta he pystyvät luottamaan siihen, että tekevät oikeita ratkaisuja. 
19.59
Niina
Malm
sd
Arvoisa herra puhemies! Tästä edustaja Holopaisen puheenvuorosta on helppo jatkaa. Se menee juuri näin, että kun kaikki tekevät vähän, niin siitä tulee paljon. Sen takia myöskin tässä ilmastovuosikertomuksessa on hyvä muistaa se, että täällä on otettu nämä kunnat ominaan huomioon ja se, miten paljon kunnat ja kuntayhtymät voivat tehdä. 
Esimerkiksi Imatralla Imatran Lämpö hyödyntää metsäteollisuudesta syntyneitä sivuvirtoja ja metsänhoidon sivutuotteita siten, että se samalla työllistää metsäkoneyrittäjiä, kuljetusyrittäjiä ja muita toimijoita yhdessä teollisuuden kanssa. Kun tehtiin investointi uuteen lämpölaitokseen, tuli laskennallisesti noin 40 uutta työpaikkaa ja samalla kaukolämmön hinta kaupunkilaisille laski. Nämä ovat nyt niitä toimenpiteitä, mitä voidaan tehdä siellä paikallisesti, kun niitä investointeja sitten jatkoon ruvetaan suunnittelemaan. Ei niitä tarvitse tehdä nyt ja heti, mutta siinä vaiheessa, kun tullaan niitten, vaikka lämpölaitosten, käyttöiän päähän, tai on se sitten vedenpuhdistamo tai mikä vaan. 
Lisäksi kunnilla on myös se hankinta omissa näpeissään, käsissään. Ja kotikaupungistani voin kertoa, että meille on nousemassa sinne Suomen suurin puukoulu tällä hetkellä, missä on myös otettu huomioon se, että myös kaikki energiaratkaisut toteutuvat tässä kokonaisuudessa. Näitä siis toivoisin, että vaikka tässä nyt peilataan viime vuoden tekoihin, niin muistettaisiin myös tulevaisuuden osalta se, että kunnilla on myös merkittävä rooli näissä ilmastoteoissa. 
20.00
Kimmo
Kiljunen
sd
Arvoisa puhemies! Vielä tämä ajatus, että jos Suomi toimii tiennäyttäjänä, niin me voimme vaatia muilta. Se on ihan oikea argumentti ja se on tässä kuulunut moneen kertaan. 
Toinen seikka, jota tässä täytyy korostaa, ja sitäkin olette korostaneet puheenvuoroissanne, on se, että kun tässä kehitetään nyt uutta teknologiaa, jolla tätä ilmastonmuutosta voidaan torjua, niin jos siinä tartumme ensimmäisenä tähän asiaan, niin me pystymme paljon saamaan aikaiseksi, myöskin työllistämään täällä, tuotekehittelyä saamaan aikaan — saamme sitä kautta ”bisnestä” aikaiseksi — eli tämä on kaikki tässä tärkeää huomioida.  
Haluan muistuttaa siitä tilanteesta, miten me olemme eräällä lohkolla esimerkiksi jääneet onnettomasti jälkeen. Muistan 90-luvulla tässä samassa salissa: kun keskusteltiin energiaratkaisuista silloin, joku toi esille tuulivoiman, ja täällä oli ihan pilkkaa silloin, että tuulimyllyilläkö täällä meidän energiatuotantomme hoidetaan. 
Emme tehneet sitä kunnolla, panostaneet tuulivoimaan. Nyt eräät muut maat ovat tehneet siihen paljon. Tanskassa 40 prosenttia energiatuotannosta tänään tulee tuulivoimasta. Se on yksi johtavimpia maailmassa myöskin tuulivoimateknologian viennissä. Tämä on Tanskalle trademark, se nimenomaan pystyy sillä profiloitumaan. Me jäimme siitä jälkeen, ja nyt täytyy vain toivoa, että tässä ilmastonmuutospuolella, jossa me nyt olemme edelläkävijöitä myöskin tavoiteasettelun kautta, ei tällä tavalla pudottaisi kyydistä, vaan voitaisiin hyödyntää myöskin Suomen oma taloudellinen osaaminen näissä asioissa ja sitä kautta myöskin saada elinkeinoelämälle hyötyä ja työpaikkoja tähän maahan entistä enemmän. 
20.02
Toimi
Kankaanniemi
ps
Arvoisa herra puhemies! Minä ja perussuomalaiset emme missään tapauksessa vastusta teknologiaan panostamista. Kannatamme kaiken sen edistämistä, millä voidaan päästä suomalaista tuotantoa kehittämään ja viemään maailmanmarkkinoille tältä osin. Sitä tarvitaan Kiinassa, tarvitaan Intiassa, Puolassa ja niin edelleen todella paljon, ja siihen kannattaa panostaa. Mutta niitä toimenpiteitä, joilla me lyömme suomalaista autoilijaa tai asujaa, me emme ole kannattamassa. Se on kohtuutonta. Siksi olen tässä näin jyrkkänä.  
Tuo Jyväskylähän — kaupunki, jonka valtuustossa istun — on Suomen puurakentamisen pääkaupunki. Sinne on rakennettu puukerrostaloja ja siellä suositaan puurakentamista. Olen ylpeä siitä. Minusta on hienoa, että Suomessa rakennetaan puusta niin paljon kuin mahdollista ja miten se on järkevää. Ongelmia niissä kerrostaloissa tietysti varmaan on, esimerkiksi melun suhteen ja muuta, mutta siitä huolimatta tämä kehittyy ja me emme vastusta sitä. Se on aivan selvä asia. 
Ydinvoiman suhteen on tietysti hyvin mielenkiintoinen kysymys, mikä on vihreitten kanta tänä päivänä ydinvoiman osalta. Edustaja Essayah käytti erinomaisen puheenvuoron SSAB:n Raahen terästehtaan tulevaisuudennäkymistä. Valtava määrä tarvitaan lisää sähköä jos ja kun — toivottavasti — mennään siihen suuntaan siellä, se on Suomen suurin yksittäinen hiilidioksidipäästäjä. Mutta jos te vastustatte ydinvoimaa, te vastustatte turvetta ja te vastustatte likipitäen kaikkia mahdollisia muotoja, niin eihän siitä mitään tule. Näivettyminenhän Suomea kohtaa, vaikka kuinka paljon pantaisiin panoksia niihin toimenpiteisiin, mitä te esitätte ihmisten kiusaksi suorastaan. 
Eli tarvitaan sellaista maltillista, järkevää, harkittua toimintaa tässä ilmastopolitiikassa. Me emme kiistä ilmastonmuutosta, mutta haluamme järkevää, harkittua politiikkaa, toimenpiteitä, ja todella se sosiaalinen ja alueellinen oikeudenmukaisuus mukaan. Ja sitä pelkään, että se tässä on jäämässä pahasti jalkoihin hallitukselta tänä päivänä.  
20.05
Marko
Kilpi
kok
Arvoisa herra puhemies! Halusin sanoa edustaja Malmille, että emmehän me lämmöntuotannossa ja energiantuotannossa nytkään käytä kappaletavaraa, vaan se nimenomaan on sitä oheistuotetta: oksia, latvoja, kantoja. Jotenkin tuntuu oudolta, että tämä olisi uusi keksintö, vaan näinhän ei ole. Puuta ei kasvateta lämmön eikä energian tuotantoon, se on sitä sivutuotetta, millä se sitten tapahtuu.  
Enkä minä näe, että tässä ollaan millään tavalla ripustautumassa vanhaan teknologiaan vaan siirtymässä kestävällä tavalla uusiin ja puhtaampiin menetelmiin. [Niina Malm: Juuri näin!] Mutta kun se tulee näissä keskusteluissa sieltä suunnasta hyvin usein semmoisella asetuksella, että ikään kuin me olisimme ripustautumassa ja roikkumassa vanhassa, että emme voi päästää tästä irti. Ei se niin ole.  
Hoskosenkin monissa puheenvuoroissa on käynyt hyvin ilmi se, kuinka tämä oikein tapahtuu kestävällä ja järkevällä, tolkun tavalla. Näissä puheissa kuulostaa siltä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, mutta mehän olemme tehneet aivan valtavasti ja varsinkin mitä esimerkiksi teollisuuden päästöihin liittyy. Miksi tätä ei tunnusteta? Miksi sitä ei tuoda esille, että on tehty jo tosi paljon? Pitää myös tehdä vielä paljon, se on selvä asia. Ei sitä kukaan kiistä. Mutta järkevällä, kestävällä tavalla. 
Edustaja Kiljusta haluan kiittää kyllä erittäin hyvästä, ravistelevasta puheenvuorosta siitä, missä tilanteessa me ihan oikeasti elämme ja mitä meidän pitää tehdä. Kyllähän se niin on, että ei voi kuin toivoa, että voisimme tehdä kaiken, ihan kaiken tämän ilmiön pysäyttämiseksi, ja että saataisiin edes jollain tavalla aisoihin tämä kohtalo, mikä meitä siellä odottaa. Mutta kun se vain tahtoo olla niin, että me emme voi tehdä kaikkea, mutta me voimme tehdä kaikkemme. — Kiitos, puhemies! 
20.07
Kimmo
Kiljunen
sd
Arvoisa puhemies! Ihan vielä nopeasti. Tämä ilmastokeskusteluhan siirtyy helposti energiapoliittiseksi keskusteluksi, [Toimi Kankaanniemi: Se on aika iso osa sitä!] enkä halua sitä nyt avata sen enempää kuin että edustaja Kankaanniemelle joudun toteamaan tästä ydinvoimasta, kun te nostitte sen esille, että myöskään tämmöinen ydinvoimausko ei tässä nyt ole kyllä se ainoa autuaaksi tekevä.  
Ydinvoiman iso ongelma on tietysti tämmöisten isojen energiaratkaisujen sijoittaminen niin isoon koriin. Aina järkevämpää on maissa toimia niin, että energiapolitiikka on mahdollisimman hajautettua, hajautettua monessa mielessä: sekä erilaisista lähteistä tuotettua energiaa että myöskin fyysisesti, maantieteellisesti hajautettua. Ydinvoimalaitosten suuri ongelma on se, että ne ovat niin keskitettyjä jättiläisiä. Silti en tässä nyt absoluuttisesti ole ydinvoimaa torjumassa, mutta totean tämän johdannoksi siihen, ettei ydinvoimakaan tässä ole autuaaksi tekevä. 
20.08
Hanna
Holopainen
vihr
Arvoisa puhemies! Edustaja Kiljunen tuossa oikeastaan vei sanat suustani, ihan samoin miettein olen tästä ydinvoimasta. Jos mietitään tätä rakenteilla olevaa ydinvoimalaa, joka ei ole vielä tuottanut siis sähköä ollenkaan, niin meillä on näköpiirissä se, että tarvitaan semmoisia ketteriä ratkaisuja. Ja jos miettii tätä energiantuotannon hajauttamista, kun puhutaan tämmöisistä alueellisista vaikutuksista, niin siinä suhteessa nimenomaan nämä hajautetut ratkaisuthan ovat paljon parempia, jotta sitten alueilla saadaan hyödynnettyä sen tyyppisiä energiantuotantomuotoja, mikä missäkin on kätevin. Meillä on esimerkiksi nyt viimeisintä uutta tietoa siitä, että Suomessa on alueita, joissa esimerkiksi geotermisen energian hyödyntäminen on ihan maailman huippuluokkaa. Kaikkia tällaisia asioita pitää tässä puntaroida.  
Edustaja Kilven kommenttiin siitä, kuka syyttää mistäkin, muistuttaisin, että tämä keskustelu on kuitenkin painottunut hyvin paljon siihen, että oppositio on luonut tätä uhkakuvaa siitä, että hallituksen liian kunnianhimoiset ilmastotoimenpiteet jollain tavalla kurjistaisivat tavallisten suomalaisten tai yritysten olosuhteita. Tässä aika monen edustajan puheenvuoroin korostimme, että asia on täsmälleen juurikin päinvastoin. Ja siitä tämän keskustelun argumentit ikään kuin juontavat juurensa.  
Mutta asia on tosi tärkeä, ja hyvä, että meillä on nyt hallitus, jonka keskiössä ovat nämä ilmastoasiat. Jatkossa sitten nähdään, millä tavalla toteutamme tämän reilun muutoksen. Hallituksella on vakaa aikomus tehdä se niin, että kenenkään elämää ei kurjisteta vaan päinvastoin luodaan sitä toivoa ja tulevaisuutta. 
20.10
Heikki
Vestman
kok
Arvoisa puhemies! Ei tarvita mitään ydinvoimauskoa, riittää, että katsoo IPCC:n suosituksia ja skenaarioita, joissa todetaan, että ilmastonmuutosta globaalisti ei pysty hillitsemään ilman ydinvoimaa. Tämä on tosiasia, ja minä toivoisin, että kaikki Suomen puolueet tunnustaisivat avoimesti ja joka yhteydessä tämän tosiasian.  
Meillähän on Suomessa sillä tavalla erinomainen tilanne, että kansalaisten luottamus ydinvoimaan on korkealla tasolla. Suomalaiset hyväksyvät — lähes puolet suomalaisista — ydinvoiman. Meillä on ilmeisesti maailman ydinvoimamyönteisin parlamentti, kun katsotaan vaalikonevastauksia. Ja tämä onkin todella tärkeää, jos Suomi haluaa tästä yhteiskunnan sähköistymisestä selvitä kunnialla. Nimittäin on esitetty sellaisia arvioita, että yksin teollisuuden julkiset ulostulot viittaavat siihen, että sähkönkäyttö tulee kasvamaan nykyisestä noin 87,5 terawattitunnista noin 130 terawattituntiin vuoteen 2045 mennessä. Mitä tämä siis käytännössä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että valmistumassa oleva Olkiluodon kolmas reaktori plus Hanhikiven reaktorikaan eivät riitä täyttämään tätä kasvavaa sähkön tarvetta. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomea uhkaa sähköpula. Ja sama haaste koskee itse asiassa koko pohjoismaista sähkömarkkinaa. Kaikki Pohjoismaat sähköistyvät vauhdilla, ja sitä sähköä ei yksinkertaisesti riitä, jos meillä ei järkeviä investointeja tehdä. 
Ydinvoima on siis toisin sanoen Suomessakin aivan välttämätöntä paitsi siinä suuressa mittaluokassa myöskin tässä kehitteillä olevassa pienemmässä mittaluokassa. Eli pidän erittäin tärkeänä sitä, että jos hallitus nyt haluaa olla ilmastohallitus, niin lähdette kunnianhimoisesti uudistamaan tätä ydinenergialainsäädäntöä sillä tavalla, että meiltä poistuvat esteet hyödyntää kehitteillä olevaa pienydinvoimaa. Pienydinvoiman avulla ydinvoiman käyttömahdollisuuksia voidaan lisätä teollisuudessa. Se on mahdollinen vastaus tähän teollisuuden kasvavaan sähkötarpeeseen, mutta sen lisäksi saadaan hyödynnettyä ydinvoimaa ratkaisemaan kaukolämmön tuotannon päästöjä. Eli viittaan edelleen tähän VTT:n eiliseen tiedotteeseen, jossa kerrottiin, että VTT lähtee kehittämään suomalaista ydinkaukolämpöä. Ja tämä on sellainen teknologinen avaus, johon tämänkin hallituksen kannattaa nyt kiinnittää huomiota, tehdä niitä lainsäädäntömuutoksia, joilla pienydinvoima tulee kannattavammaksi, sekä tarvittaessa tehdä t&k-panostuksia, [Puhemies koputtaa] jotta Suomi olisi edelläkävijä muussakin kuin kunnianhimossa. 
20.13
Hanna
Holopainen
vihr
Arvoisa puhemies! Ei mennä syvemmälle tähän ydinvoimadebattiin sinänsä, mutta haluan vielä vain korjata sen, ettei kenellekään jää väärää käsitystä tässä edustajien puheista, että yksikään eduskuntapuolue, ei myöskään vihreät, ole missään tapauksessa poistamassa ydinvoimaa tästä energiapaletista, joka Suomella on — kun täällä käytettiin puheenvuoroja, joista näin voisi päätellä. Vihreät totta kai näkevät, että ydinvoima on osa tätä ratkaisua. Siinä varmaan sitten on eroavaisuuksia, puhutaanko lisärakentamisesta tai näistä pienydinvoimaloista.  
20.13
Kimmo
Kiljunen
sd
Puhemies! Ihan lyhyesti vielä myöskin tästä edustaja Vestmanin puheenvuorosta:  
Hän sanoi, että hän ei ole ydinvoimauskovainen. En nyt ota ihan siihen kantaa, voiko tämän johtopäätöksen teistä tehdä, mutta totesitte joka tapauksessa, että ilmastonmuutosta globaalimitassa ei voida ratkaista ilman ydinvoimaa. Tuo lause saattaa pitää paikkansa, saattaa ettei pitää paikkaansa. Yhtä lailla voi sanoa, että ilmastonmuutosta globaalimitassa ei voida torjua ilman vesivoimaa, ilman aurinkovoimaa, ilman tuulivoimaa, ilman geotermistä voimaa ja niin edelleen — mehän voimme sen määritellä kuinka haluamme. Me tarvitsemme näitä hajautetusti, erityyppisiä energialähteitä. 
Jos te sanoitte näin — en ole ihan varma, mutta voi pitää ehkä paikkansakin, mutta jos sanoitte näin — että Suomen parlamentti eli tämä eduskunta, joka tässä on, on koko maailman mitassa ydinvoimamyötämielisin, [Heikki Vestmanin välihuuto] niin saattaa olla tai saattaa olla olematta, näitä vertailuja voi tehdä, mutta se on ainakin varmaa, että Suomi jo tällä hetkellä on yksi maailman ydinvoimariippuvaisimmista maista. Tässä me olemme siinä riskissä, että me panemme nyt munat yhteen koriin, ja tässä suhteessa kaikki ne toimet, jotka hajauttavat energiatuotantoa, ovat eduksi Suomelle, suomalaisille, kaikista lähtökohdista — energiaturvallisuuden lähtökohdista, jopa fyysisen turvallisuuden lähtökohdista — ja siinä suhteessa tässä on järkevää hakea vaihtoehtoja muitakin kuin vain ydinvoima, korostamatta sen merkitystä. 
Keskustelu päättyi ja asian käsittely keskeytettiin. 
Viimeksi julkaistu 27.8.2020 14.16