Arvoisa herra puhemies! Ihan ensimmäisenä esitän tähän kaksi lausumaa, jotta en sitten puheeni päätteeksi niitä vaan unohda lausua.
Eli esitän tähän vastalauseeseen kaksi lausumaa:
Ensimmäinen kuuluu näin: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin tiedottamisen parantamiseksi siinä, että Valtiokonttorin ohjeistusta saadaan selkeämmäksi ja ymmärrettäväksi vahinkotapahtumien osalta.”
Toinen lausuma kuuluu: ”Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla asevelvollisuutta suorittavien turvallisuutta palvelusta suorittaessaan entisestään parannetaan.”
Arvoisa herra puhemies! Kyseessähän on siis lakiesitys, jossa asevelvollisuutta suorittaessaan vammautuneella ja asevelvollisuutta suorittaessaan kuolleen lähiomaisilla olisi oikeus uuteen lisäkorvaukseen. Varusmiehellä olisi oikeus saada lisäkorvauksena sotilastapaturmana tai palvelussairautena korvattavan vamman tai sairauden aiheuttamasta pysyvästä haitasta kertakorvaus, jonka suuruus olisi enimmillään 210 000 euroa. Varusmiespalveluksessa sotilastapaturman tai palvelussairauden seurauksena kuolleen lähiomaisilla olisi oikeus henkivakuutusluontoiseen kertakorvaukseen, jonka suuruus edunjättäjän puolisolle olisi 200 000 euroa ja edunjättäjän lapselle 40 000 euroa. Jos kuolleella varusmiehellä ei olisi puolisoa tai lasta, hänen vanhemmillaan olisi oikeus saada kertakorvauksena 20 000 euroa.
Arvoisa herra puhemies! Tämä lakiesitys on hyvä, ja tämä lakiesitys on kannatettava, mutta tämä tulee liian myöhään. Tämä lakiesitys on täällä meillä nyt sen tähden, että 1.1.2017 eduskunta päätti, että kriisinhallinnassa toimiville eli rauhanturvaajille annettiin juuri samankaltainen vakuutusturva, ja se astui voimaan 1.1.2017. Kysymyksessä oli lakiuudistus, kokonaishanke, jonka mukana tämä varusmiesten asia olisi pitänyt samalla kertaa hoitaa. Eli 1.1.2017 laitettiin rauhanturvaajien asiat kuntoon, mutta unohdettiin, jätettiin asevelvollisuutta suorittavat varusmiehet täysin tämän lain ulkopuolelle. Ja tämä on tässä se ongelma. Siis lakiesitys on hyvä, ja se astuu voimaan 1.1.2019, mutta huonoa on se, että se tulee kaksi vuotta liian myöhään. Tämän kaksi vuotta suomalaiset varusmiehet, jotka ovat suorittaneet lakisääteistä asevelvollisuutta, ovat olleet täysin eriarvoisessa asemassa yhdenvertaisuuden näkökannalta, kun mietitään, että rauhanturvaajat ovat saaneet korvauksia, varusmiehet eivät ja onnettomuuksia on tapahtunut, kuten muun maussa Raaseporin onnettomuus vuosi sitten, jossa menehtyi kolme varusmiestä ja lukuisat varusmiehet loukkaantuivat. Ja nyt viikko sitten, itsenäisyyspäivänä, Lapista saimme ikävän uutisen, kun kuulimme, että siellä varusmies oli menehtynyt. Ja edelleen vuoden loppuun saakka suomalaiset varusmiehet ovat niin sanotusti harmaassa tilassa, suoraan sanottuna. Heillä ei ole lisävakuutusturvaa. Meillä on vielä muutama viikko aikaa tässä. Voi tapahtua mitä vaan, ja varusmiehillä ei ole lisävakuutusturvaa. Laivatkin seilaavat tuurillaan, sanoin viime keskiviikkona, ja pyysin, että laitetaan sormet ja varpaat ristiin, että yhtäkään tapaturmaa ei tapahdu, ja sitten itsenäisyyspäivänä tapahtui.
Minkä takia sitten tämä lakiesitys tuodaan vasta nyt? Tein yli vuosi sitten, jo kesällä, kesäkuussa 2017, lakialoitteen, koska sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenenä pidin pöyristyttävänä sitä, että kriisinhallinnassa olevien turvaa parannettiin mutta varusmiesten ei. Täällä eräs edustaja nosti esille sen, että ”tehän olitte itse hallituksessa, miksi ette korjannut tätä asiaa”. Yritin, minä yritin. Minä puhuin puolustusministerille, minä puhuin sosiaali- ja terveysministerille, mutta arvopohja ilmeisesti oli muuttunut eikä heitä tämä asia niin kiinnostanut. Elikkä jäin yksin taistelemaan tämän asian kanssa.
Tein lakialoitteen, ja se sai 116 allekirjoitusta. Se lakialoite on mainittu täällä hallituksen esityksessä sivuilla 6 ja 7. Voitte lukea, mitä ministeriö siihen vastaa. Ministeriö antoi lausuntonsa minun lakialoitteeseeni vasta neljän kuukauden kuluttua elikkä laittoi senkin niin sanotusti hattuhyllylle odottamaan. Jouduin itse kyselemään vastauksen perään: missä viipyy vastaus? Se tapahtui Raaseporin onnettomuuden jälkeen. Pidin pöyristyttävänä sitä, että neljä kuukautta piti odottaa sitä, että 116 kansanedustajan allekirjoittama lakialoite sai vasta vastauksen. Mutta sen jälkeen tuli hätä. Hätä tuli siitä, kun Raaseporin onnettomuus tapahtui, ja kiireellä sitten ilmoitettiin, että laki tulee ja että laki astuu voimaan 1.1.19.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Siinä unohdettiin se, että turvaa ei ole tämän vuoden loppuun. Ja tämä on mielestäni se asia, mikä kuuluu täällä kertoa kaikille, niin että kaikki tietävät, että tätä asiaa vitkutettiin, tätä asiaa viivytettiin ja ajateltiin, että mitään ei tapahdu. Ja kun me puhumme, miten hienosti täällä hallituksen esityksessä sanotaan — ja tämähän jää kirjankansiin loppuajaksi, tulevaisuuteen saakka — niin täällä sanotaan näin: ”Yhdenmukaista turvan tasoa kriisinhallintapalveluksessa ja asevelvollisen palveluksessa puoltaa se, että asevelvollisuus on pakollista ja kriisinhallintaan osallistuminen vapaaehtoista. Asevelvollisuuden suorittamisesta nuorelle ihmiselle aiheutunut pysyvä vamma voi olla koko loppuelämää rajoittava haitta. Asevelvollisen kuolema on luonnollisesti hyvin raskas menetys myös hänen lähiomaisilleen.” Eli tähän vedoten laki on tulossa.
Tiedustelin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun asiaa käsiteltiin yhdenvertaisuuden näkökannalta, tulisiko pyytää perustuslain asiantuntijalta vastausta siihen, vastaako tämä nyt tähän yhdenvertaisuusongelmaan, koska sehän ei vastaa siihen. Kaksi vuotta ollaan oltu pimennossa. Ei ole ollut vakuutusturvaa. Vuoden alusta astuu voimaan vakuutusturva. Tein lakialoitteen siitäkin. Se sai yli sadan kansanedustajan allekirjoituksen, että sovelletaan tätä lakia taannehtivasti niin, että nämä menehtyneet uhrit, heidän edunsaajansa ja vammautuneet, loukkaantuneet ovat oikeutettuja korvauksiin. Se sai yli sadan allekirjoituksen. Ja kuinka kävikään viime viikolla, kun siitä äänestettiin? Vain 31 ihmistä eduskunnassa kannatti edelleen tätä asiaa, jonka toin sitten pykälänmuutosesityksenä. Eli on esitetty jo se, että taannehtivasti sovelletaan tätä lakia — ei mennyt läpi. Nyt tulee pari lausumaa. Vain tilkettähän ne lausumat ovat sinne, mutta esitänpä ne kuitenkin, ja sitten niistä taas äänestetään.
Minkä takia sitten varusmiehet unohdettiin silloin kaksi vuotta sitten? Koska rahaa ei ollut. Sanottiin suoraan, että se on taloudellisesti liian kallista. Mutta uskoisin, että siellä rauhanturvaajien takana oli myös paljon paremmat lobbarit, jotka toivat oman asiansa vahvasti eteenpäin. Kuka on puhunut varusmiesten puolesta täällä? Kuka täällä sitä tekee ja siitä kertoo? He tarvitsevat yhdenvertaisen, yhdenmukaisen vakuutusturvan, ja kaksi vuotta taaksepäin heidän turvansa pitää myös huomioida. Ja minä olen sitä mieltä, että rauhanturvaajien asia on erittäin tärkeä hoitaa. [Puhemies koputtaa] Kyllä tilanteet siellä [Puhemies koputtaa] Afganistanissa ovat vaarallisia. — Arvoisa herra puhemies, vielä jatkan aavistuksen verran tätä puheenvuoroani. — Näen, että meidän tehtävämme on tukea näitä asevelvollisia varusmiehiä, tukea vapaaehtoisesti asevelvollisuutta suorittavia naisia, siviilipalvelusta suorittavia, joista tänään myös puhuttiin, he kaikki kuuluvat tämän lain piiriin.
Ja sitten minä ihmettelen vielä niitä prioriteetteja, kun me puhumme täällä siitä rahasta. Meillä on nyt toinen vuosi peräkkäin, kun hallitus antaa 5,4 miljoonaa muun muassa paperittomien, siis laittomasti maassa oleskelevien, hoitoon. Laittomasti maassa oleskelevat saavat hoidon, ja heihin kohdennetaan resursseja. Nyt me puhumme, kun me mietimme viime viikkoa, 160 000 eurosta rahaa. Minä harvoin täällä käytän puheenvuoroja, joissa rinnastan näin selkeästi asioita, mutta nyt minun on pakko, koska minä haluan miettiä, että minä en halua antaa omia verorahojani paperittomien, laittomasti maassa olevien, palveluihin, minä haluan antaa näille varusmiehille. Jos olisi tarpeeksi rahaa, niin vaikka omaa kuvetta kaivaisin, koska tämä on kunnian asia meille suomalaisille, ja sen takia minä täällä puhun sydämeni kyllyydestä, koska minä koen myös äitinä niin, että meidän tehtävämme on puhua poikiemme puolesta. He ovat meidän poikiamme, he ovat meidän lapsiamme.
Ja vielä on se, että Valtiokonttori antaa ymmärtää, että heillä on henkivakuutusturva. MTV:n uutiset on tehnyt tänään valtavan hienon uutisotsikon, lukekaa se, niin pääsette selville, mikä tämä jutun juuri on. Ja minä toivon ja vetoan, että jos joululahjarahoja on vielä, niin hoitakaa, hyvä hallitus, tämä kuntoon.