Arvoisa puhemies! Kun en ollut ihan varma, riittääkö kolme minuuttia, niin tulin tähän korokkeelle, ettei tarvitse kesken puheenvuoron siirtyä.
Sinänsä tämä kysymyshän on hyvin tämmöinen lakijuridinen, jos lukee meidän valiokuntamme mietintöä. Voin kuvata hieman niitä seikkoja, mitä tässä on otettu esiin, mutta varmasti se itse asia, mikä tässä on sisällä, tämän hyvin monimutkaisen lakijuridisluonteisen pohdinnan sisällä, on se, että kysymys on siitä, että meidän lakejamme uudistetaan niin, että Suomessa voidaan soveltaa OECD:n siirtohinnoitteluohjeita ja toimia sen mukaisesti. Kaiken kaikkiaan tämä on tärkeää, koska tämä tekee mahdolliseksi sen, että on vaikeampi tulevaisuudessa harjoittaa aggressiivista verosuunnittelua ja siten johdattaa verotuottoja ehkä matalamman verotuksen maihin tai välttyä verotukselta, ja sen takia tällä on myös tämä merkitys, mikä tässä sisällä sitten, sanotaanko, arkikielellä on.
Mutta kaiken kaikkiaan tässä asiantuntijakuulemisessa oli hyvin erisuuntaisia näkemyksiä tästä asiasta. Osa piti tätä hyvinkin tarpeellisena ja osa suhtautui kriittisesti. Muun muassa huolet verovelvollisuuden oikeusturvan takeista, säännösten oikeasta ja tarkkarajaisesta tulkinnasta ja eduskunnan lainsäädäntövallan siirtymisestä OECD:lle nousivat siinä esille, ja näin ollen myös kirjoitimme sitten tuohon mietintöön näiden osalta tiettyjä havaintoja. Asiantuntijat korostivat myös Verohallinnon ohjeistuksen tärkeyttä ja seurantaa ja sen merkitystä, ja tämä on luonnollisesti asia, mihin yhdymme.
Oikeusturvan takeista toteamme, että pidämme tärkeänä, että veronsaajien ja verovelvollisten edut otetaan huomioon tasapuolisesti, verovelvollista kuullaan, ja kiinnitämme huomiota myös siihen, että Verohallinnolla on perusteluvelvollisuus säännön soveltamisedellytysten täyttymisestä sen jälkeen, kun verovelvollinen on täyttänyt ilmoitus‑ ja selvitysvelvollisuutensa, ja päätös on silloin myös perusteltava.
Markkinaperiaatteesta jotkut esittivät huomioita. Toteamme sen suhteen, että jo nykyisin voimassa oleva laki sisältää ja määrittelee markkinaehtoperiaatteen, eli tämä muutos ainoastaan selventää jo voimassa olevaa säännöstä. Siirtohinnoitteluoikaisusäännöksen ja veronkiertosäännöksen välinen suhde aiheutti kysymyksiä, mutta toteamme, että esityksellä ei ole tarkoitus muuttaa näiden kahden säännöksen välistä suhdetta.
Tässä pohdimme myös sellaisia termejä kuin ”liiketoiminnan määrittäminen” ja ”liiketoiminnan sivuuttaminen”. Ne on tärkeä erottaa toisistaan, ja tässä mietinnössä käymme läpi sitä, mitä niillä tarkoitetaan, ja toteamme, että kysymys siis on tietenkin eri asioista. Tämä on tärkeää, ehkä hieman moniselitteisesti sitten, mutta korostan, että tässä on kyllä meidän valiokuntaneuvoksemme esimerkiksi tehnyt paljon sellaista lakiteknistä työtä, joten asiasta hyvin kiinnostuneet löytävät siitä valtavasti informaatiota, ja se kannattaa todella katsoa sitten tarkkaan. Tässä todetaan, että liiketoimen määrittämisessä on kyse siitä, että verotuksen pohjaksi selvitettäisiin verovelvollisen liiketoimi sen tosiasiallisen sisällön mukaisesti. Eli jos esimerkiksi joku konsernin emoyhtiö perustaa rahoitusyhtiön mutta todellisuudessa sitä rahoitusasiaa hoitaa se emoyhtiö itse, niin silloin verotuksessa voidaan nimenomaan määritellä tämä emo rahoittajaksi, vaikka ne siellä rakenteissaan puhuvat, että tämä rahoitusyhtiö rahoittaisi. Eli siis se, mikä on se tosiasiallinen toiminta, on mahdollista ottaa siinä verotuksen pohjaksi.
Toinen asia on sitten liiketoimen sivuuttaminen, jossa on äärimmäisen korkea kynnys, ja sitä varmasti sovellettaisiin vain poikkeuksellisissa olosuhteissa. Se lyhyesti kuvattuna siis tarkoittaa sitä, että verotuksessa sivuutetaan sopimus, joka normaaliolosuhteissa olisi järjetön, jos näin voi sanoa. Eli normaaliolosuhteissa sitä ei tehtäisi, mutta se tehdään nyt sitten siksi, että voidaan näitä konsernin sisäisiä rakenteita keskenään hyödyntää erilaisten toimien tekemisessä. Tässä me korostamme mainittua soveltamistilanteiden poikkeuksellisuutta.
Tämän esityksen vaikutuksista jotkut katsoivat, että tämä vaikeuttaa yritysten toimintaa, mutta toisaalta valiokunta toteaa, että tämä yhdenmukaistaa eri valtioiden tulkintoja ja näin se voi myös parantaa yrityksen toimintamahdollisuuksia. Korostamme myös sitä, että tämä ei tarkoita, että OECD määrittäisi sitä, mikä meidän lakimme on, ja että lainsäädäntövalta siirtyisi OECD:lle, vaan nimenomaan kysymys on näistä ohjeista, ja Suomessa sitten näitä ohjeita ja laintulkintaa yhdenmukaistetaan siten, että niiden tulisi olla selkeämpiä ja johdonmukaisempia ja tätä kautta myös sitten paremmin hallittavissa. Ja kuten jo totesin, valiokunta toteaa vaikutusten seurannasta ja korostaa Verohallinnon ohjeistuksen merkitystä. — Kiitoksia.
Toinen varapuhemies Juho Eerola
:Kiitoksia. — Edustaja Kiljunen, Anneli.