Arvoisa puheenjohtaja! Kuten edustaja Kari täällä totesi, tämä on se tie, miten Tenojoen sopimuksia yleensä ja kalastuslakia pitää käsitellä: yhdessä, parlamentaarisesti haetaan sitä pienintä yhteistä nimittäjää, mikä tyydyttää eri osapuolia.
Tässä Teon kalastusmatkailussa ja lupien myynnissä on se ongelma, kun nyt tämä uusi rajajokisopimus tuli, että meillä netistä pitää kaikkien varata nämä luvat ja tulee kova kilpailu ja välittömästi ne on yleensä myyty. Tämä on aiheuttanut sen — kun ne pitkäaikaiset Tenon kävijät, useasti vähän ikääntyneemmät miehet tai naiset, eivät sitten välttämättä hallitse näitä nettipelisääntöjä — että monet ovat ikään kuin lyöneet hanskat tiskiin, että he eivät enää Tenolle mene. Ja tämä surettaa matkailuyrittäjiä, se surettaa niitä kansanedustajia, jotka näkevät tämän Tenojoen suurena turistikohteena.
Tämä on se ongelma, että mitenkä me pystyisimme järjestämään tämän lupien myynnin niin, että se olisi helpompaa, niin kuin ennen, että voi mennä, milloin haluaa, ja miten me saisimme kiintiöt, joiden kautta voidaan arvioida ja hallita sitä, kuinka paljon kalastetaan. Ja sitten aina, kun me Teno-sopimuksesta puhumme, pitäisi kiihkoilematta ymmärtää, että siellä on paikallinen väestö, siellä on kalastusoikeuden omistajat, siellä on erityisperusteisten kalastusoikeuksien omistajat, jotka ovat kiinteistörekisteriin merkittyjä. Näitä kiinteistöjä omistavat paikalliset ja sitten kuka tahansa Suomen kansalainen tai kuka tahansa, ja missä on semmoinen laki, että kiinteistörekisteriin merkityt oikeudet ovat alisteisia sille, missä ihminen asuu? Suomi on yhdenvertainen ja tasa-arvoinen maa.
Edustaja Kari, aivan oikein, teidän lähestymiskulmanne on hyvä. Te esititte, että nämä pitää yhdessä ratkaista. Tenon kalastukseen liittyy viisi perustuslaillista oikeutta, jotka pitäisi punnita vastakkain kiihkoilematta ja katsoa, mitenkä nämä kalastukseen liittyvät asiat Tenolla järjestetään. Minun mielestäni tähän pitäisi valita tai perustaa ehkä viisihenkinen työryhmä, jossa on juridista osaamista, valtiosääntöoikeudellista osaamista, paikallisten kalastajien edustus, saamelaisedustus ja sitten kiinteistönomistajien edustus. Näitä asioita ei voi ratkoa minun mielestäni eikä kokoomuksen mielestä sillä tavalla, että me annamme jotakin hyvää jollekin vain, koska on kiva antaa. Ei se ole juridinen peruste. Eli tässäkin asiassa pitää olla jalat maassa, katse kaukana ja pää viileänä, että pystyy juridisesti ja valtiosääntöoikeuden ja perustuslain näkökulmasta rakentamaan semmoista ratkaisua, että loppuu tämä loputon kina siitä, kenelle oikeudet kuuluvat ja pitääkö minun saada oikeuksia ottaa toisen kustannuksella. Eihän se ole terve tapa. Se vie juuri siihen suuntaan, mihin ei pitäisi viedä.
Tämä hallituksen esitys on esimerkki siitä, miten asioita pitää hoitaa: yhteistyöllä kansanedustajien kanssa, virkamiesten kanssa ja paikallisen väestön kanssa. Se tie vie perille.