Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Käsittelyssä on siis vuoden 2019 lisätalousarvio. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan edustajana ja jäsenenä otan kantaa tähän sosiaali- ja terveydenhuollon osioon.
Arvoisa puhemies! Tämä on hallituksen joutsenlaulu. Paitsi joutsenlaulu hallitukselle, siinä laulussa kuuluu myös vanhusten ja ikääntyneiden ääni — vihdoinkin. On harmillista, että ministerit, hallitus, eivät ehkä muista tai tiedä, miksi me olemme tässä tilanteessa, ja nyt olisi syytä pohtia sitä. Hallitus antaa ensiapua vanhustenhoitoon mutta ei ratkaisua. [Sinuhe Wallinheimo: Eivät antaneet perussuomalaisetkaan!] Parsitaan, pelastetaan, mitä on pelastettavissa. Ensiapua, vaan ei ratkaisua, ja tämä on äärettömän murheellista.
Mistä kaikki on saanut alkunsa, että meillä täytyy olla tällainen valvonta ja meidän täytyy kohdistaa valvontaan lisää resursseja? Miksi me emme voi luottaa siihen, että vanhustenhoito toimii tänä päivänä Suomessa? Mikä on se syy — olemmeko täällä pohtineet sitä asiaa? Minäpä kerron teille, mikä on se syy.
Vuonna 1998 Suomessa julkaistiin ensimmäinen vanhusten, ikäihmisten palvelujen laatusuositus, missä määriteltiin hoitajamitoitus. Vuonna 2001 tuli taas laatusuositus, ja siinä hoitajamitoitus oli 0,8. Se oli äärettömän korkea ja hyvä mitoitus. Vuonna 2008 oli myös laatusuositus. Aavistuksen verran sitä uusittiin, ja siellä myös mitoitus oli 0,7—0,8. Vuonna 2013 se mitoitus pudotettiin 0,8:sta 0,5:een, ja tämä on se taitekohta, missä suomalainen vanhustenhoidon tila on mennyt alaspäin. Mistä minä sen tiedän? Tiedän sen siitä, että vuonna 2008 olin itse siellä vanhustenhoidon kentällä, ja se laatusuositus oli minulla kädessäni. Se oli vahva asiakirja ja paperi, ja sen varjolla luottamusmiehenä minä pystyin lähtemään neuvottelemaan lisää henkilöstöä työyksikkööni. Pystyin näyttämään asiakirjan ja sanomaan, että ministeriöstä on suositus, siinä on tällainen mitoitus ja me tarvitsemme sen mitoituksen tänne, ja uskokaa tai älkää, mutta me saimme lisää henkilöstöä. Eli se oli äärettömän tärkeä asiakirja. Vuonna 2013 mitoitus pudotettiin 0,5:een, ja sen jälkeen olemme saaneet niittää sitä, mitä olemme kylväneet. Kun kissa on poissa, hiiret ovat pöydällä.
Arvoisa puhemies! 2017 julkaistiin taas uusi laatusuositus, ja se vasta olikin pohjanoteeraus, sillä siellä myös hoitajamitoitukseen lasketut henkilöt katsottiin ja käytiin läpi uudelleen. Eli ryhdyttiin puhumaan välittömästä asiakastyöstä ja asiakasajasta ja siitä, ketkä kaikki siihen hoitajamitoitukseen laskettiin, ja silloinhan muun muassa kotiavustajat, kodinhoitajat, viriketoiminnan ohjaajat, muut vastaavat asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn ylläpitoon osallistuvat ammattilaiset, toimintayksiköiden vastuuhenkilöt ynnä muut laskettiin hoitajamitoitukseen, jopa ne, jotka eivät olleet yksikössä sillä hetkellä paikalla, vaikka käymässä kaupassa asiakkaan kanssa. Eihän silloin voi olla mitoituksessa, jos ei ole siellä työyksikössä. Eli tämä on se ongelma, mistä kaikki on saanut alkunsa.
Olen sitä mieltä, että vanhusten hoitajamitoitus on saatava lakiin. Sen tulee olla 0,7, eli meidän tulee palata sinne vuoden 2008 aikaan, siihen, kun informatiivisilla ohjauksilla kykenimme ylläpitämään hyvää vanhustenhoitoa. Hoitajamitoitus on ehdottomasti sidottava lakiin. Välitön asiakasaika ja -työ on täysin veteen piirretty viiva tällä hetkellä laatusuosituksessa. Ei kukaan tiedä, mitä se tarkoittaa.
Me olemme täällä eduskunnassa hyväksyneet vanhuslain, mutta sitä vanhuslakia ei ole juurikaan vartioitu. Siellähän on 20 §, joka edellyttää, että toimintayksikössä on oltava henkilöstö, jonka määrä, koulutus ja tehtävärakenne vastaavat toimintayksikön palveluja saavien iäkkäiden henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta ja joka turvaa heille laadukkaat palvelut. Meillä on tällainen kirjaus, mutta eihän tätä kirjausta ole noudatettu. Missä se on ollut havaittavissa, on esimerkiksi saattohoidon kanssa. Oikeusasiamies totesi omassa kertomuksessaan jo taannoin, että saattohoidon aika on sitä aikaa vanhustenhoivassa, että resursseja ei ole riittävästi. Tämä vanhuslain pykälä edellyttää kylläkin toimijoita lisäämään henkilöstöä silloin, kun on erityisiä tilanteita työyksikössä.
Arvoisa rouva puhemies! Pidän äärettömän tärkeänä, että tuleva eduskunta, keitä täällä ikinä sitten onkaan, ne, ketkä istuvat hallituksessa, päättävät ja tekevät sen, että me saamme hoitajamitoituksen lakiin, sillä se on ensimmäinen askel siihen, että vanhustenhoidon tilaa saamme parannettua. Jos me annamme markkinatalouden viedä vanhustenhoitoa, kasvottomien sijoittajien saapua ylläpitämään ja tienaamaan, tekemään bisnestä suomalaisilla vanhuksilla, niin se on aivan käsittämätöntä.
Arvoisa puhemies! Muutoin olen erittäin tyytyväinen tässä budjetissa esitettyyn resurssiin muun muassa seksuaalirikollisuuden ennaltaehkäisyyn. Olen tehnyt kaksi lakialoitetta vuosina 2012, 2015 liittyen minimituomioiden koventamiseen koskien lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia. On hyvä, että teemme kaiken voitavamme. 2014 tein lakialoitteen: hoitajamitoitus lakiin, 0,7. Silloin se ei juurikaan saanut ilmaa siipiensä alle, mutta toivon, että viime aikojen, viime viikkojen esimerkit ja keskustelut saavat aikaan sen, että voimme tuonkin asian laittaa kuntoon.