Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys luonnonsuojelulain muuttamiseksi on hyvä ja perusteltu, ja valiokunnan kanta asiaan on myös hyvin tervetullut. Tämä liito-oravatapaushan kuvaa hyvin suomalaista luonnonsuojelua. Aikanaan se merkittiin, Euroopan unioniin kun liityimme, uhanalaisten lajien listalle. Siitä voidaan tietysti olla monta mieltä, mutta sillä oli puhtaasti poliittiset tarkoitusperät, että saadaan vain semmoinen laji sinne uhanalaisten listalle, millä pystytään hallitsemaan suomalaista metsämaisemaa mahdollisimman tehokkaasti erilaisilla suojeluriidoilla, joita tässä maassa on kyllä ollut viime vuosina ja vuosikymmeninä aivan riittävästi, ja kaikki aivan turhaan. Voi siellä joku hyväkin olla, mutta pääosin ne ovat ihan turhaan.
Ensinnäkin silloin aikanaan, kun merkittiin uhanalaisten luetteloa, näin sellaisen tutkimuksen, että liito-oravanaaraita oli yli 300 000 kappaletta silloin, joka tapauksessa satojatuhansia yksilöitä. Tällä perusteellahan esimerkiksi suomalaisissa metsissä liikkuvista eläimistä hirvi on erittäin uhanalainen, samoin kettu erittäin uhanalainen. Lähes kaikki nisäkkäät ovat uhanalaisia, jos samalla perusteella mennään.
Elikkä tämä on puhtaasti poliittisen pelin kohde ollut, tämä liito-orava, ja on edelleen. Liito-orava eläimenähän ei pelkää mitään, sehän pärjää siellä, missä se pärjää, niin kuin Ilomantsissa ampumaradan vieressä, missä ammutaan kiväärikaliiperisilla aseilla jatkuvasti, ei se haittaa kyseisen eläimen elämää ollenkaan. Se, että tästä rajaamistarpeesta luovutaan, on erittäin tervetullut, järkevä ilmaisu ja järkevä päätös, johon valiokunnan enemmistön kanta yhtyy. Hyvä näin. Samallahan tässä puretaan sitä turhaa byrokratiaa, mikä on hallituksen yksi keskeinen tavoite oman ohjelmansa mukaan.
Joku tässä salissa epäili, osaavatko metsäammattilaiset näitä asioita käsitellä. Kyllä metsäammattilaiset ovat kurssinsa käyneet, ja aivan kuten joku edustajista sanoi puheenvuorossaan, monitoimikoneista löytyy tänä päivänä karttaohjelmat, joista kaikki erilaiset suojelurajaukset kyllä löytyvät. Kukaan järkevä ihminen ei tietenkään luonnolle pahaa tee. Se, että luontoa käytetään, peltoa kynnetään, metsää uudistetaan, sehän on aivan luonnollinen toimenpide. Jostakinhan meidän on nämä rahat tienattava, jotta pystymme velkamme maksamaan ja ihmisille hyvinvointia takaamaan.
Lopuksi, arvoisa rouva puhemies, haluan kiinnittää yhteen seikkaan huomion. Edustaja Maijala tässä omassa puheenvuorossaan muistamani mukaan totesi, että metsäpeura on se todellinen uhanalainen laji tässä maailmassa. Se on kuolemassa sukupuuttoon sen tautta, että eräs toinen uhanalaisten listalle merkitty, joka sekään ei ole uhanalainen, susi, on tappamassa Suomessa metsäpeurat sukupuuttoon, ja se on sitten ihan aidosti sukupuutto. Jos joku epäilee, onko liito-orava uhanalainen, niin tuosta kun menee itärajan yli ja painaa kohti Vladivostokia, niin koko se valtava manner on täynnä liito-oravia — se siitä uhanalaisuudesta. Elikkä tämä todistaa sen, että kysymys on puhtaasti poliittisesta uhanalaisuudesta, sitä varten, että eräs puolue tässä talossa saa melskata, että nyt on taas joku uhanalainen. Mutta metsäpeura todella on kuolemassa sukupuuttoon. Niitä on, jos nyt oikein muistan, suuruusluokkaa noin 1 000 yksilöä jäljellä, jos sitäkään. Viimeinen luku, minkä olen tilastoissa nähnyt, oli 1 100 yksilöä, mutta sudet ovat syöneet niitä, niin että muutamia satoja varmaan tästä maasta vielä löytyy.
Elikkä tässä, hyvät kansanedustajakollegat, on todellinen murhenäytelmä. Annamme susipopulaation, joka on kasvanut aivan valtavan suureksi, tappaa metsäpeurat. Ja se on sitten oikea sukupuutto, niitä ei löydy sitten mistään. Täällä vihreät istuvat ja hurskastelevat joillakin liito-oravilla unohtaen totuuden tästä maailmasta. Missä te olette? Missä teidän tilastomuistinne on? Tietysti ihmisellä — meillä jokaisella allekirjoittanut mukaan lukien — on hieman valikoiva muisti, sehän on pakko tunnustaa, mutta metsäpeuran osalta teille soisi nyt sen muistin palaavan pätkittäin, kuin eräällä elokuvahahmolla aikanaan, koska metsäpeuran kohtalo tässä asiassa on se, josta on iso murhe. Liito-oravasta tällä lakiesityksellä, minkä hallitus on tehnyt, pääsemme hyvin eteenpäin ja tästä turhasta jonninjoutavasta byrokratiasta pääsemme eroon, mutta, hyvät ystävät, hyvät kollegat, kiinnitetään huomiota niihin asioihin, jotka todella ovat uhanalaisia, jos kerran luontoa suojellaan. Metsäpeura tarvitsee suojelun. Susipopulaatiota pitää vähentää ja sellaiset sudet saada luonnosta pois, mitkä ovat suurin piirtein saksanpaimenkoiran näköisiä, eivät ole susia.