Arvoisa herra puhemies! Kun sain kunnian toimia valtiovarainvaliokunnan verojaostossa useamman vuoden, ehkä yksi keskeisimpiä ajatuksia ja asioita iskostui mieleeni. Se kävi ilmi kaikissa niissä veroseminaareissa ja verokeskusteluissa, joissa jaoston kanssa kävimme. Se ajatushan lähti siitä, minkälainen on hyvä verojärjestelmä. Hyvän verojärjestelmän ensimmäinen tavoite on toimittaa ja toteuttaa fiskaalista tavoitetta eli kerätä tuloja. Toinen tavoite on se neutraalisuusperiaate, että kaikkia tapoja toimia kohdellaan yhdenmukaisesti. Ja se kolmas ajatus, minkä edustaja Harakka toi hyvin esiin, on juuri se, että tiiviit veropohjat mahdollistavat ne alemmat verokannat. Tästähän siinä on kysymys. Ja kun miettii erilaisia ehdotuksia, joita tehdään, niitä pitää pohtia suhteessa hyvän verojärjestelmän periaatteisiin. Ei ole tarkoituksenmukaista mielestäni puhkoa veropohjaa sellaisilla erillisillä veroinstrumenteilla, jotka kulkevat vastavirtaan suhteessa siihen, mitä pidämme hyvin yleisesti hyvän verojärjestelmän periaatteina.
Se, mikä minua ehkä eniten tässä hämmästyttää, on se, että jos kaikkien meidän tavoite on yhdenmukainen eli se, että säästäminen ja osakesäästäminen on kannatettavaa — me kaikki kannatamme sitä — mutta jos meillä on ehdotus, joka toimii vastoin asetettua tavoitetta — tiedämme, mitä on tapahtunut Ruotsissa, tiedämme, mitä valtiovarainministeriön yritysverotusasiantuntijaryhmät ovat sanoneet — minkä takia näin härkäpäisesti juuri tästä yhdestä keinosta pidetään kiinni, jos se ei toteuta sille annettua tehtävää? Tästä, esimerkiksi edustaja Heinonen, asiallista, rauhallista ja analyyttista keskustelua kaipaisin.
Ehkä tästä päästään siihen ytimeen, että, kuten todettua, osakesäästötilin ajatus on kannatettava. Sitä tuskin on kukaan tässä salissa kyseenalaistanut, mutta kysymys on juuri siitä, että esitys ei tue tätä kannatettavaa ajatusta ja tulee kalliiksi. Toivon myös, kun keskustellaan tästä osakesäästötilistä, että keskustellaan sitten siitä eikä niistä mielikuvista, joista keskusteltiin tämän esityksen lähetekeskustelussa ja tässä ja nyt. [Timo Heinosen välihuuto — Pia Viitasen välihuuto] — Minusta tuntuu, että minulla on puheenvuoro täällä näin, mutta toki kohta päästään varmaan uudestaan debattiin, ja tämä koskee ihan kaikkia.
Mikä on se verotuksen lykkääntymisvaikutus, joka on sitten ulkomaille menevän verovuodon osuus? Jos sen summaksi on arvioitu vuosittain 160 miljoonaa euroa, se on aika iso summa, ja siksi pidin hyvänä ajatuksena sitä, että esimerkiksi edustaja Harakka lähti ajattelemaan, mitä muuta tuolla summalla voitaisiin tehdä, jotta päästäisiin kohti sitä yhteisesti jaettua tavoitetta. Sen takia ajatus siitä pienten osinkotulojen verotuksen lieventämisestä, jota edustaja Kivirantakin tervehti ilolla, voisi olla yksi ratkaisu tai sitten se, että ihan tuloverotukseen voidaan puuttua. Silloin voidaan miettiä, mikä on sopivin keino kulkea kohti tavoitetta. Jos me voimme tunnistaa yhteisiä keinoja kulkea kohti yhteistä tavoitetta, miksi ei valita niitä vaan pidetään härkäpäisesti kiinni joistain esityksistä, joiden keinot eivät vastaa tavoitetta?
Kun puhuttiin verojärjestelmästä kokonaisuudessaan, niin on hyvin ilmeistä, että tuskin kukaan tässä salissa pystyy osoittamaan, että tämäntyyppinen erityinen veroinstrumentti olisi jotenkin linjassa hyvän verojärjestelmän periaatteiden kanssa. Tuskin. Päinvastoin se on oikeastaan ristiriidassa niiden kanssa.
Kiinnittäisin kyllä huomiota siihen, että jos meillä on naapurimaassa kutakuinkin samantyyppinen järjestelmä, jossa on myös rahastot otettu mukaan siihen, ja se tekee siitä järjestelmästä anteliaamman, ja jos me näemme suoraan, että se ei ole lisännyt itse sijoitusten määrää, niin miten me voisimme kuvitella, että yhtäkkiä päinvastainen tilanne tapahtuisi Suomessa? Mihin tämä oletus perustuu? Usein kun tehdään esityksiä, ne pitää pystyä perustelemaan ja argumentoimaan. Se on kaiken päätöksenteon pohja, että tehdään tietoon, parhaaseen tutkittuun tietoon, pohjautuvia päätöksiä. Muuten tämä homma menee ihan mielikuvamaailmaksi.
Tahdon ottaa esille sen argumentin, minkä edustaja Harakka otti myös esiin, tuosta verovuodosta. Kun olen keskustelut tästä osakesäästötilistä myös monien, voisi sanoa lukuisten, kansanedustajien kanssa tuolla eduskunnan kuppilassa ja muualla, niin monille on tullut siis yllätyksenä se, että ulkomaalaiset osakesäästötileille sijoittaneet ihmiset on vapautettu — vapautettu — osinkoverosta. Jos minä esimerkiksi jossain vaiheessa päättäisin siirtää kirjani pois Suomesta, välttyisin osinkoverolta. Ja valtiovarainministeriön, ei siis minkään puoluetoimiston vaan valtiovarainministeriön, arvion mukaan tämän verottoman ulosmittauksen kustannus olisi 56 miljoonaa euroa. Se on aika suuri summa.
Toinen aiheellinen kysymys, mihin toivoisin muun muassa vaikka edustaja Kivirannan, jaoston puheenjohtajana, ottavan kantaa, on riski, että osakesäästötilit rinnastetaan ulkomaalaisiin sijoitustileihin, jolloin tuolta 50 000 euron sijoituskatolta häviää pohja. Se on iso riski, ja toivoisin, että nämä riskit tunnistetaan, niitä käsitellään ja niistä argumentoidaan tässä salissa.
VM:n yritysverotuksen asiantuntijaryhmän raportti oli erittäin hyvä, suosittelen sitä kaikille. Se raportti kumoaa oikeastaan kaikki tänään täällä esitetyt argumentit osakesäästötilin puolesta. Tässä yhteydessä voisi sanoa: se siitä asiantuntijoiden kuulemisesta, mistä muun muassa kokoomus on pitänyt kovaa ääntä, kun se on kritikoinut sitä, että Antti Rinne, SDP:n puheenjohtaja, ei ole halunnut kuulla tarpeeksi asiantuntijoita. Tässä pata kattilaa soimaa, edustaja Heinonen. [Sari Sarkomaa: Halusi olla kokonaan kuulematta!]
Tässä sitten on pakko ottaa ne argumentit esiin. Jos on ilmeistä, että näillä ei ole välitöntä merkitystä kotimaiseen talouskasvuun suomalaisten kotitalouksien taloudellisen aktiivisuuden ja sijoitusaktiivisuuden parantamisen kannalta, jos ei ole olennaista vaikutusta kotimaisten yritysten rahoituksen saannin parantamisessa, niin miksi me teemme tällaisia esityksiä? Nämä äskeiset puheenvuorot, sitaatit, [Puhemies koputtaa] tulevat suoraan valtiovarainministeriön yritystukiarvioryhmältä, suoraan asiantuntijoilta. Miksi ne sivuutetaan täällä näin ja tilalle otetaan jotain mielikuvia? Tämä minua ihmetyttää. [Puhemies koputtaa]
Kokonaisuudessaan on pakko sanoa se, että kun puhutaan näistä esityksistä ja siitä, mihin on varaa, ja puhutaan työllisyydestä ja taloudesta, niin herää myös se kysymys, että jos hallituksella on ollut varaa yrittäjävähennykseen, metsälahjavähennykseen, [Puhemies koputtaa] perintö- ja lahjaverotuksen alennukseen ja nyt 160 miljoonan euron verovuotoon [Puhemies: Arvoisa edustaja!] aikana, jolloin talouden puskureita pitäisi vahvistaa ja ihmisten perusturvaan [Puhemies koputtaa] ja koulutukseen panostaa... Politiikka on, toden totta, arvovalintoja.
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
: Arvoisa edustaja, vaikka tiukasti lakia tulkiten puheenvuoroa voi puhua vaikka monta tuntia, [Touko Aalto: 10 minuuttia!] niin meillä on yhteiset pelisäännöt ja suositukset, minkä mukaan menetellään, ja 7 minuuttia on ehdoton maksimi, ei 10 minuuttia.