Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessähän todella on kyse kalastuslain muuttamisesta tarkoituksena tehostaa uhanalaisten ja taantuneiden kalalajien tai kantojen suojelua ja parantaa saamelaisten ja Ylä-Lapin asukkaiden kalastuskulttuurin harjoittamismahdollisuuksia. Esitetyt lakimuutokset ja niiden tavoitteet ovat kannatettavia, mutta tehtävää näiden asioiden parantamiseksi tämänkin lakiesityksen jälkeen kuitenkin vielä jää, ja senpä takia on ollut syytä tehdä tähän myös vastalause.
Tuon kalastuslain 10 §:n osalta totean, että hallituksen lakiesityksessä esitetty muutos Ylä-Lapin kalastuslupaan parantaa kaikkien paikallisten asukkaiden kalastusmahdollisuuksia ja saamelaiseen kulttuuriin ja elinkeinoon kuuluvan kalastuksen harjoittamismahdollisuuksia Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueella, eli palataan siis ennen vuotta 2016 vallinneeseen, aikaisemman lainsäädännön mukaiseen tilaan.
Saamelainen kalastus nauttii perustuslain turvaamaa saamelaiskulttuurin suojaa. Tästä, arvoisa puhemies, olemme eilen saaneet kannanoton myöskin Lapin käräjäoikeudelta, joka on hylännyt päätöksellään kaikki Utsjoen saamelaisten syytteet luvattomasta kalastuksesta Vetsijoella ja Utsjoella vedoten siihen, että he ovat harjoittaneet perustuslain turvaamaa kulttuuriaan, johon olennaisesti kuuluu kalastus noilla alueilla. Käräjäoikeuden mukaan muutama vuosi sitten muutetun kalastuslain 10 §:n rajoitukset ovat myös vastoin Suomea velvoittavia ihmisoikeussopimuksia, jotka turvaavat saamelaisten oikeutta alkuperäiskansana harjoittaa omaa kulttuuriaan.
Laki saamelaiskäräjistä määrittelee 4 §:ssään saamelaisten kotiseutualueeksi juuri Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Sodankylän kunnassa sijaitsevan Lapin paliskunnan alueen. Asetuksessa tai sen liitteessä julkaistaan myös kartta tuon saamelaisten kotiseutualueen rajoista. Kalastuslain 10 §:n muutoksesta säädettäessä Lapin paliskunnan alueelle tulisi yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti kuulua samanlaiset kalastusoikeudet kuin muualla saamelaisten kotiseutualueella. Myöskään saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella asuvien saamelaisten oikeutta kulttuuriin kuuluvan kalastuksen harjoittamiseen perinnealueillaan ei pitäisi rajoittaa. Saamelaiskäräjät onkin vedonnut YK:n kansa-laisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 27 artiklaan, jonka mukaan vähemmistöihin kuuluvalta henkilöltä ei saa kieltää oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa.
Myös perustuslakivaliokunta viittaa lausunnossaan maa- ja metsätalousvaliokunnalle tuohon YK:n yleissopimukseen, ja perustuslakivaliokunta viittaa myös useisiin perustuslakivaliokunnan aikaisempiin lausuntoihin, joissa todetaan muun muassa, että kalastus on poronhoidon ohella yksi saamelaisten kulttuurimuotoon kiinteästi kuuluvista elinkeinoista. Perustuslakivaliokunta on myös todennut kalastamisen kuuluvan perinteiseen saamelaiseen elämänmuotoon ilman asuinpaikkaan liittyviä rajoituksia.
Arvoisa puhemies! Vaikka esitetty lakimuutos kalastuslain 10 §:n osalta siis parantaa saamelaisten oikeuksia Ylä-Lapin kuntien alueella, on todettava tämän parannuksen kohdentuvan saamelaisiin valikoivalla tavalla. Parannuksen ulkopuolelle jäävät edelleen ne saamelaiset, joiden kotikunta ei ole Enontekiö, Inari tai Utsjoki. [Kari Kulmala: Ketkä ovat saamelaisia?] Lakiesitys ei paranna eikä toisaalta heikennä entisestään näiden Ylä-Lapin kuntien ulkopuolella asuvien saamelaisten asemaa. Lakimuutoksen tuoma parannus saamelaisten oikeuksiin ei kuitenkaan kohdennu edes koko saamelaisten kotiseutualueelle, johon voimassa olevan saamelaiskäräjälain 4 §:n mukaisesti kuuluvat myös Sodankylän kunnan pohjoisosat. Arvoisa puhemies, Suomessa asuu noin 10 000 saamelaista, heistä yli 60 prosenttia kotiseutualueensa ulkopuolella.
Arvoisa puhemies! Kalastuslakiin lisätään tässä lakiesityksessä myös uusi 119 § koskien menettämisseuraamusta siten, että jos luvattomasti ja lakia rikkoen kalastaa lohta, järvilohta, ankeriasta, nahkiaista, taimenta, harjusta, nieriää, jokirapua tai mereen laskevassa joessa tai purossa siikaa, menettää tuon kalasaaliinsa mukaisen arvon, ja ne ovat huomattavia summia. Niistä säädetään myöhemmin asetuksella.
Esitetyn lakimuutoksen osalta 119 §:n asiantuntijalausunnoissa nousi esille myös menettämisseuraamusta koskevan soveltamisalan ulottaminen kuhaan, joka on arvokala. [Kari Kulmala: Kuha ei ole uhanalainen!] — Näin valiokuntakin lausuu ja toteaa, että kuha on myös altis salakalastukselle, mistä johtuen kuhakantojen kestävää käyttöä onkin seurattava tarkoin.
Vaikka kuha ei ole uhanalainen tai taantunut laji, sekä kalastusasetus että kalatalousviranomaisten päätökset sisältävät kuhaa koskevaa sääntelyä. Kuhan kalastusta ohjataan määrätyllä alamitalla, eli laji on erityissäädelty uhanalaisten kalalajien ja ravun tavoin. Monet todetut kalastusrikkomukset myös liittyvät kuhaan sen suuren markkina-arvon takia. Kun tämä lakiesitys pyrkii salakalastuksen kitkemiseen ja taloudellisesti hyvin arvokkaaseen kuhaan kohdistuu erittäin paljon salakalastusta, olisi tätä menettämisseuraamusta koskevaan lajilistaan ollut perusteltua lisätä myös kuha.
Arvoisa puhemies! Kalastuslain muista muutostarpeista, joita tähän hallituksen esitykseen ei sisälly, on todettava eräs kiireisimmistä. Asiantuntijalausunnoissa nimittäin kiinnitettiin huomiota siihen, että kalastuslaki vaatisi pikaista korjausta siltä osin, että lakiin selvennettäisiin koskitilojen kalastusoikeuden haltijoiden oikeus osallistua kalastuslain 23 §:n mukaisten kalatalousalueiden toimintaan. On nimittäin niin, että ristiriidat ja puutteet nykyisessä lainsäädännössä, kalastuslaissa ja yhteisaluelaissa aiheuttavat tällä hetkellä ongelman joillakin vuoden 2019 alusta perustettavilla kalatalousalueilla siten, että nuo kalatalousalueet eivät pääse järjestäytymään rikkomatta jompaakumpaa lakia, ja tämä tulisi ehdottomasti korjata.