Arvoisa puhemies! Täällä on hyvää keskustelua käyty, ja on hienoa nähdä, että me voimme kunnioittaa toistemme mielipiteitä ja eri mieltä olemallakin pystymme asioista rakentavasti vaihtamaan ajatuksia.
Ylen uutisten luotettavuus saa kansalta kohtalaisen korkean arvosanan. Suomalaisista 86 prosenttia pitää uutisia luotettavana. [Teuvo Hakkarainen: Aivopesua!] Yhdyn pääosin tähän näkemykseen. Faktat ovat yleensä kohdillaan, mikä tietysti on uutispalvelun kannalta hyvin tärkeää. Sen sijaan alle puolet suomalaisista, vain 47 prosenttia, arvioi Ylen uutiset riippumattomiksi. Tässäkin olen mielipidekyselyn kanssa samaa mieltä.
Nyt, arvoisa puhemies, jos sallitte, haluan muutaman näkökulman nostaa niistä palautteista, mitä olen saanut näinä vuosina eduskunnassa toimiessani. Osa tästä on myös aivan samaa johtopäätöstä itselläni, miten nämä asiat ovat. Se jää kuulijan arvattavaksi, mikä on kenenkin mielipide.
Uutisoinnin arvoisiksi valitut teemat, niin keskusteluohjelmissa kuin uutisissa, osoittavat toimittajien tapaa lähestyä asiaa omien ideologisten maailmankatsomuksiensa kautta. Muun muassa näkökulmat, joista asioita lähestytään, ja asiantuntijavalinnat kertovat usein aivan jostain muusta kuin aatteellisesta riippumattomuudesta. Ylellä on selvä aatteellinen agenda. Tämä on se palaute, minkä me olemme saaneet. Tämä oli se keskustelun ydin, kun Ylessä alkoi kuohua. Tilanne on siinä mielessä suorastaan absurdi, kun otetaan huomioon se, että toimintaa rahoitetaan verovaroin omalla erillisellä verolla.
Esimerkiksi rummutus turvapaikanhakijoiden maahan saamiseksi aloitettiin välittömästi, kun kriisi eskaloitui. Faktapohjaista tilannekuvaa piti hakea muualta. Se, että suurin osa maahantulijoista on nuoria miehiä, muistettiin nostaa esiin vasta, kun vastaava tieto oli somen ja muun kautta levitetty kaikkialle muualle.
Yle valittelee vastakkainasettelua, ja itse sitä kuitenkin luo. Mustat surureunukset Ylen pääsivulle ilmestyivät heti, kun Trumpin valinta Yhdysvaltain presidentiksi varmistui. Edustaja Gustafsson, onko tämä sitä älyllistä epärehellisyyttä? Tämä ei ollut niinkään yllättävä veto ottaen huomioon sen, missä valossa suurvallan presidenttiehdokkaita oli aiemmin Ylessä esitelty. Vaikuttamisen tehosta kertoo osaltaan se, että Suomessa Clintonin kannatus oli aika lailla korkeinta koko maailmassa. Lisäksi sateenkaariliike saa kiittää valtiollista mediayhtiötämme monesta palveluksesta, samoin vihervasemmisto.
Joskus odottaisi Ylen tuovan kunnolla esiin myös positiivisia asioita, esimerkiksi niitä, mitä hallitus tekee. Ihan vain satavuotisen Suomen kunniaksi olisi hyvä, että tulevaisuudenuskoa vahvistettaisiin nostamalla esille myönteisiä muutoksia. Miksi näistä myönteisistä muutoksista ei voi tehdä asianmukaisia uutisia, asianmukaisia keskusteluohjelmia? Tätä meiltä kysytään jatkuvasti.
Erityisen vakavaa on se, jos tietyt aatekallistukset näkyvät lapsille tarkoitetussa materiaalissa. [Jukka Gustafsson: Te katsotte valikoidusti!] Olemme useasti saaneet Ylen ohjelmista palautetta huolestuneilta vanhemmilta. Vanhemmat olettavat, että lasten itsenäisesti kuluttama ohjelmisto tukee lapsen valoisaa ja myönteistä kehitystä eikä markkinoi ristiriitaiseksi koettua ideologiaa. Lastenohjelmissa valtiollisen mediayhtiön on tarpeen erityisellä tavalla tukea vanhempien vastuuta heidän arvokasvatuksessaan.
Ylen linjan suhteen on meillä lainsäätäjillä myös peiliin katsomisen paikka. Laissa lukee, että Ylen yksi tehtävä on edistää monikulttuurisuutta ja suvaitsevaisuutta. Tätä lausetta ja tätä fundamenttia vasten tuodaan aatteita esille joskus ja unohdetaan journalismin perussäännöt.
Myös ulkopuolista vaikutusta Yleen asiantuntijoiden ja hallintoneuvoston kautta lisätään. Niin kauan kuin Yle toimii julkisin varoin, eduskunnan on myös osaltaan vastattava siitä, mitä sieltä tulee ulos. Hallintoneuvoston vallan lisääminen tässä asiassa on hyvä keino lisätä valvontaa. Toivottavasti nämä muutokset osaltaan tuovat Yleen suhteellisuudentajua.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Mielestäni meidän on kyettävä myöntämään myös se, jos aika on ajanut nykyisen verorahalla ylläpidetyn mediatoiminnan ohi. Jokaisella on ihan perusteellinen oikeus esittää tämä kysymys. Yle lähettää yritysten ja kansalaisten rahoilla paljon muun muassa viihdettä ja draamaa. Onko tämä sellaista julkisen vallan toimintaa, jota varten tarvitsemme oman veron, tämä on se kysymys. Minun mielestäni ei ole: valtion ydintehtävään ei kuulu kustantaa saippuaoopperoita, varsinkin kun lopputulokset jakavat kansan mielet yhä voimakkaammin. Meidän olisi oltava valmiita keskustelemaan Ylen toiminnan supistamisesta. Itse olisin valmis tähän.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi täytyy todeta se, että on hyvä, että meillä on riippumaton uutistoiminta Suomessa. En ole sitä vastaan. Minä kannatan sitä, että meillä on tämä julkisen vallan toiminnan mediatalo, mutta yhteissummana täytyy kuitenkin todeta se, että meidän täytyy, kun aika menee eteenpäin ja asiat kehittyvät, tarkastella, mitkä ovat ne toiminta-alueet, mitkä kuuluvat Ylelle.
Jään osaltani odottamaan sitä, että Ylen hallintoneuvosto seuraa erityisesti sitä, että Yle kaikessa toiminnassaan noudattaa journalismin kirkasta ydintä elikkä toimii sen sääntöjen mukaisesti. Vain tällöin me voimme säilyttää koko kansan luottamuksen Yleen jatkossakin.