Arvoisa rouva puhemies! Ihmisoikeustilanteen näkökulmasta Suomen kansalliset lähtökohdat liittymiselle Euroopan unionin jäseneksi aikanaan olivat varsin hyvät. Euroopan unionin jäsenyyden myötä Suomi on kuitenkin joutunut arvioimaan omia käytäntöjään ja lainsäädäntöään myös ihmisoikeusnäkökulmasta entistä tarkemmin. Meillä on ollut omissa asioissamme parannettavaa ja on edelleen.
Oikeusasiamiehen vuoden 2014 kertomuksessa nostetaan vahvasti esiin oikeusasiamiehen poikkeuksellisen vahva rooli suomalaisessa järjestelmässä perus- ja ihmisoikeuksien valvojana. Viime vuonna 95-vuotisjuhliaan viettäneen oikeusasiamiesinstituution tehtävän ydintä on ollut niin sanottu laillisuusvalvonta. Se on tarkoittanut viranomaisten toiminnan valvontaa.
Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksen seurauksena tämän laillisuusvalvonnan rinnalle on tullut oikeusasiamiehen tehtävä valvoa perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista, ja varmaan tähän tehtävän laajennukseen liittyy osittain edustaja Zyskowiczin äskeinenkin kritiikki.
Kertomuksesta ilmenee, miten tämä muutos on vaikuttanut oikeusasiamiehen toimintaan. "Kanteluiden tutkinta ei enää ole vain sen arviointia, onko viranomainen toiminut lainvastaisesti tai laiminlyönyt velvollisuuksiaan. Nykyisin kaikissa asioissa arvioidaan sen lisäksi, olisiko viranomainen jollakin muulla tavalla toimimalla voinut paremmin edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista."
Mielestäni tehtävän laajentaminen tällä tavalla on ollut hyvä uudistus. Se antaa oikeusasiamiehelle laajan mandaatin toimia yhteiskunnassa uudistajana ja kehittäjänä perus- ja ihmisoikeusasioissa. Oikeusasiamies toteaakin kertomuksessaan: "Tiedossani ei ole toista oikeusasiamiesinstituutiota, jossa perus- ja ihmisoikeuksien toteuttamisen ja edistämisen näkökulma olisi yhtä vahva kuin Suomessa sekä lainsäädännössä että käytännössä."
Arvoisa puhemies! Kertomuksessa vuodelta 2014 esitellään aikaisemman kertomuksen tapaan tiivistetysti kymmenen keskeistä suomalaista perus- ja ihmisoikeusongelmaa. Ongelmakohdat ovat entiset. Tämä lista on tärkeä työlista juuri aloittaneelle Sipilän hallitukselle.
Vanhusten oloissa ja kohtelussa on edelleen puutteita. Olennaista korjausta tilanteeseen ei ole tullut. Puutteita on muun muassa hygieniassa, ravinnossa, kuntoutuksessa ja ulkoilussa. Vanhusten ylimitoitetulla lääkityksellä korvataan — siltä näyttää edelleen — alimitoitettua henkilöstöä.
Lastensuojelussa ja lapsiasioiden käsittelyssä on puutteita edelleenkin. Osittain on kyse henkilöstön liian suuresta työmäärästä, työntekijöiden vaihtuvuudesta ja puutteellisesta koulutuksesta. Lastensuojelun sijaishuollon valvonta on riittämätöntä. Eduskunnan perustuslakivaliokunnassakin on todettu ja keskusteltu siitä, että lastensuojeluasioiden käsittelyaika eräissä päätöksissä tuomioistuimissa, tai kun niitä kierretään sieltä kautta, on joissakin asioissa lapsen edun näkökulmasta aivan liian pitkä, siis se käsittelyaika, jolloin ollaan epävarmuudessa, miten lapsen käy. On arvioitu, että lastensuojelulakia tulisikin tältä osin arvioida uudelleen lapsen edun näkökulmasta.
Vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisessa on puutteita. Oikeus työhön ja oikeus perhe-elämään kohtaavat edelleen perusteettomia esteitä. Kyse on asenteista, mutta myös lainsäädännöstä.
Edellisen kertomusvuoden tapaan myös viime vuoden kertomuksessa laitoksissa olevien itsemääräämisoikeuden rajoittamista tapahtuu edelleen ilman laissa määrättyä perustetta. Kataisen hallituksen toimesta laadittiin lakiesitys, jolla rajoitustoimenpiteistä olisi täsmällisesti säädetty. Esitys kuitenkin oli sen verran keskeneräinen, puutteellinen, ettei se edennyt eduskunnassa. Perustuslakivaliokunta sitä esitystä arvioi. Uuden hallituksen olisi syytä viedä tämä asia maaliin. On tärkeätä, että näistä tarpeellisista rajoitustoimenpiteistä säädettäisiin lailla, niin kuin perustuslaki edellyttää. Viime kaudella aikaansaatu vanhuspalvelulaki tarvitsisi rinnalleen kipeästi tämän laitoksissa asuvien itsemääräämisoikeutta ja rajoitustoimenpiteitä koskevan lainsäädännön.
Joissakin asioissa on päästy eteenpäin. Ulkomaalaisten säilöönoton tilannetta on parannettu ihmisoikeusnäkökulmasta, kun Joutsenon vastaanottokeskuksen yhteyteen avattiin säilöönottoyksikkö viime syksynä. Tämä tarkoittaa sitä, että uuden yksikön avulla voidaan vähentää poliisivankiloiden käyttöä tähän tarkoitukseen, ja tämä tarkoittaa lievennystä perusoikeuksien rajoittamisessa.
Vankien ja tutkintavankien oloissa ja kohtelussa on edelleen puutteita. Euroopan neuvoston kidutuksen vastainen komitea vieraili Suomessa viime vuonna. Se kiinnitti huomiota vangeille tarjottavan toiminnan vähäisyyteen, niin sanottujen paljusellien edelleen suureen määrään sekä käytäntöön, jossa pitkäaikaisessa tutkintavankeudessa olevia säilytetään poliisivankiloissa, jotka on tarkoitettu lyhytaikaiseen säilytykseen. Komitean mukaan Suomessa omaksuttuun käytäntöön ei ole mitään hyväksyttävää perustetta.
Puutteita on myös kansalaisten terveyspalveluissa. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden saamisessa on ongelmia. Hoitotakuu ei toteudu lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa. Varusmiesten, vankien ja niin sanottujen paperittomien terveydenhuollossa on puutteita. Paperittomien pääsyä terveyspalveluihin yritettiin parantaa hallituksen esityksellä Stubbin hallituksen toimesta, mutta esitys raukesi lopulta kai teknisesti valtiopäivien päättymiseen.
Edellisen vuoden ongelmista jäljellä ovat myös puutteet perusopetuksen oppimisympäristön turvallisuudessa. Näitä ovat koulukiusaaminen, sisäilmaongelmat ja oppilashuollon epätasaisuus. Tilanne ei turvallisuuden kannalta ole parantunut, kun opettajien lomautukset lisääntyivät kertomusvuonna.
Arvoisa puhemies! Oikeusprosessien pitkät käsittelyajat ovat edelleen ongelma, vaikka lainsäädännöllisin keinoin on pyritty tilannetta helpottamaan. Uusi hallitus lupaa ohjelmassaan jatkaa prosessien nopeuttamiseen tähtääviä toimia. Hyvä niin, kunhan oikeusturvaa ei vaaranneta.
Kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta jossain määrin ongelmalliselta näyttää nyt tekstitasolla Sipilän hallituksen hallitusohjelman kirjaus, jonka mukaan yhtenä keinona tullaan käyttämään oikeudenkäyntimaksujen korottamista. Tätä harkittaessa on syytä huolehtia siitä, ettei maksuin estetä pienituloisten mahdollisuutta saada asiansa ratkaistavaksi riippumattomassa tuomioistuimessa.
Oikeusasiamiehen kertomuksen luettelemista kotimaisista ihmisoikeusongelmista ilmenee, että vastuu ongelmien korjaamisesta jakaantuu useille ministeriöille. Ratkaisevaa on hallituksen yhteinen tahtotila laittaa asiat kuntoon. Vaikka taloustilanne on vaikea, emme saa unohtaa heitä, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa yhteiskunnassamme.