Arvoisa herra puhemies! Arvoisat kollegat! Ensinnäkin haluan kiittää hallitusta siitä, että tämä tupakkalain muutosesitys aikanaan eduskunnalle annettiin. Kuten täällä edellä sanottiin, niin keskeinen merkitys juuri tällä esityksellä on siinä, että tupakkaa ei enää voida brändätä, siis tupakkatuotteet tulevat brändittömiksi ja näin ollen sellainen keskeinen houkutuskeino, jolla nuoria houkutellaan tupakoimaan, eli se, että jokin tietty brändi on niin sanotusti cool tai muodikasta, jää tämän hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön ja eduskunnan hyväksynnän kautta pois. Tämä on hyvä asia.
Tietystikään emme olisi Suomessa, ellei perustuslakivaliokunta olisi tässäkin kohtaa nähnyt perustuslainvastaisuutta. Hallituksen esitys, tämäkin esitys, oli siis vastoin Suomen perustuslakia. Minä sitä hämmästelen ja toivon, että yhä useampi kansanedustaja hämmästelisi sitä, että tänne tulee jatkuvasti perustuslain vastaisia lakiesityksiä — tältä hallitukselta, edelliseltä hallitukselta, sitä edelliseltä hallitukselta ja, hyvät ystävät, myös seuraavalta hallitukselta. Ja se ei johdu siitä, että hallitukset olisivat täysin piittaamattomia Suomen perustuslaista tai virkamiehet täysin onnettomia perustuslain tulkitsijoita, vaan se johtuu siitä, että meillä perustuslain tulkintalinja on liian tiukka. Eli tämä brändittömyyskysymyskin oli siis ehdotettu säädettäväksi tavalla, joka olisi ollut vastoin Suomen perustuslakia, ja nyt sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän kohdan tältä osin korjannut, mikä meidän järjestelmämme mukaista tietysti on.
Tämä ei kuitenkaan tällä kertaa, herra puhemies, ollut varsinainen asiani. Asiani on se, että lähetekeskustelussa kiinnitettiin mielestäni perustellusti huomiota siihen, että tästä sinänsä hyvästä hallituksen esityksestä puuttui asioita. Puuttui sellaisia asioita, jotka olisivat olleet välttämättömiä, jotta tämä tupakoinnin vähentämiseen tähtäävä politiikka Suomessa voisi saavuttaa tavoitteensa eli sen, että jo vajaan kymmenen vuoden kuluttua Suomi voisi olla niin sanotusti savuton maa. Lähetekeskustelussa kiinnitettiin erityistä huomiota tähän tupakkatuotteiden ikärajaan, siihen alaikärajaan, millä tuotteita voisi ostaa.
Toinen, mihin kiinnitettiin huomiota, ja mihin itsekin kiinnitin huomiota, oli parveketupakoinnin kieltäminen taloyhtiöissä, mikä tänä päivänä on äärettömän byrokraattinen prosessi. Taloyhtiössä vaaditaan ennen yhtiökokousta tieto kaikille osakkeenomistajille, vaikkeivät asuisi siellä, ja kaikille vuokralaisille. Yhtiökokouksessa vaaditaan enemmistöpäätös ja sen jälkeen vaaditaan sitä, että kuntien viranomaisille toimitetaan taloyhtiöstä ja niiden parvekkeista erilaisia dokumentteja, pohjapiirroksia sun muita, minkä jälkeen kuntien viranomaiset pyytävät lisäselvityksiä taloyhtiöiltä, ja kaiken tämän jälkeen kunnan viranomainen voi päättää parveketupakointikiellosta siinä asuinyhteisössä. Kaikki tämä tietysti maksaa: siis taloyhtiön, asuinyhteisön tulee kunnalle maksaa näistä palveluista. Lähetekeskustelussa minä itse olin ja moni muukin oli sillä kannalla, että eikö riittäisi, että taloyhtiössä enemmistöllä päätetään, asuinyhteisössä enemmistöllä päätetään, että meidän asuinyhteisössämme parvekkeilla ei tupakoida.
Nyt kun luen valiokunnan mietinnön, niin on pakko olla vähän hämmästynyt. Täällä sivulla viisi, sivun viisi ylälaidassa kerrotaan, että useat asiantuntijat, useat lausunnonantajat kiinnittävät näihin kahteen asiaan huomiota ja vaativat siis ikärajaa 18:sta 20:een ja vaativat parveketupakoinnin kiellon mahdollistamista jo taloyhtiön yhtiökokouksen enemmistöpäätöksellä. Tämän jälkeen toisessa kappaleessa valiokunta toteaa, että tätä ikärajojen korottamista ei ole tarkoituksenmukaista toteuttaa nyt käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä. Ja sitten tulee suora sitaatti: ”Asia vaatii ministeriön mukaan jatkoselvittelyä.”
Herra puhemies! Täällä on varmaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä paikalla. Esitän suoran kysymyksen: mitä jatkoselvittelyä tämä ikärajan nostaminen sosiaali- ja terveysministeriön mielestä vaatii? Vastatkaa minulle, kun saatte puheenvuoron.
Sen jälkeen,seuraavassa kappaleessa itse valiokunta katsoo, että tämän tupakkalain tavoitteen saavuttamiseksi ja väestön suojaamiseksi tarvitaan lisätoimia, ja pitää tärkeänä sitä, että noin kuukausi sitten on asetettu uusi työryhmä, jossa on kunnianhimoisempia tavoitteita tupakoinnin rajoittamiseksi. Valiokunta pitää tätä tärkeänä ja pitää ”tarpeellisena toteuttaa määrätietoisesti ja johdonmukaisesti jatkotoimia, joilla saavutetaan tavoite tupakka- ja muiden nikotiinituotteiden käytön loppumiseksi vuoteen 2030 mennessä”. Piste. Nyt kun valiokunta on kuullut asiantuntijoita ja monet asiantuntijat ovat esittäneet tätä ikärajakorjausta ja tätä taloyhtiökorjausta ja kun valiokunta selvästi mietinnöstä päätellen on samaa mieltä näiden asiantuntijoiden ilmeisesti valtavan enemmistön kanssa ja kun valiokunta kiirehtii näitä uudistuksia, on pakko kysyä, miksei valiokunta tehnyt näitä muutoksia.
Eli toinen kysymys teille kaikille, jotka olette sosiaali- ja terveysvaliokunnassa: kun piditte näitä uudistuksia tarpeellisina, jopa kiireellisinä, ja kiirehditte niitä, niin miksi te ette tehneet niitä? Minä ymmärrän, että eduskunnassa ei korjata hallituksen esityksiä, jos niihin liittyy isot taloudelliset intressit, minä ymmärrän, ettei korjata, jos niihin liittyy isot ideologiset erot, ja jos hallituksella on hirveät kompromissit sovittu, niin nehän pitävät, mutta minä en ymmärrä, miksei tätä korjata. Vastatkaa minulle. — Kiitos.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia. — Edustaja Hoskonen, olkaa hyvä.