Arvoisa herra puhemies! Suomeen on rakennettu laajakaistaa kuin Iisakinkirkkoa. Laajakaista kaikille ‑hanke on lanseerattu, voi sanoa, melkein vuosikymmen sitten, ja Nopea laajakaista ‑hanke on nyt juuri käynnissä. Meneillään on erilaisia hankkeita. Laajakaistahankkeita toteutetaan osuuskuntamuotoisina, kunnan omina, maakunnan omina, seudun omina, yksityisinä yrityksinä ja niin edelleen. Siis tämä kirjo on valtava, ja joskus on palautetta ollut siitäkin, olisiko valtion tai julkisen sektorin pitänyt ottaa vähän isompi koppi ehkä tästä, että koko Suomen laajakaistahankkeet olisi vedetty hieman valtiovetoisemmin. Mutta toisaalta kirjo on antanut sen, että erilaisiin alueisiin, erilaisiin tarpeisiin on pystytty räätälöimään sitä laajakaistahanketta parhaalla mahdollisella tavalla.
Mutta kaikkein tärkein asia on se, että julkista rahaa käytetään näiden hankkeiden tukemiseen ja käytetään nyt sitten entistä joustavammin. Julkinen hankkeen tuki on ohjattu alueille, joilla ei ole markkinaehtoisesti kannattavaa investoida kiinteän verkon rakentamiseen esimerkiksi alhaisten tilaajamäärien ja pitkien etäisyyksien vuoksi.
No, meiltä monesti kysytään, kannattaako tukea mobiilia vai valokuitua, ja vastaus on varmasti pitkien etäisyyksien ja harvan asutuksen alueilla ja Suomessa se, että tarvitsemme molempia. Valokuituyhteyksiä tarvitaan etenkin toimintavarmuutta ja huippunopeutta vaativiin palveluihin. Kun haluamme edistää esimerkiksi etätyömahdollisuuksia, maatalousyrittäjyyttä laajasti, biotaloutta ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia eri puolilla Suomea — siis työllisyyttä — niin me tarvitsemme moitteettomasti toimivia ja kattavia tietoliikenneyhteyksiä.
Tähän asti ohjelman etenemistä ovat hidastaneet liian tiukat ehdot tuen hyödyntämisessä. Lisäksi rahoja on jäänyt käyttämättä joka vuosi. Nyt siis ehtoja väljennetään, jotta laajakaistojen rakentamiseen tulee vauhtia ja yhä useampi suomalainen saa toimivan verkkoyhteyden. Esteitä on poistettu siis ennenkin näiden hankkeiden aikana. Esimerkiksi etukäteismaksatus on tullut näille hankkeille — ihan viime vaalikauden loppupuolella teimme tämän muutoksen.
Nyt käsillä oleva lakimuutos siis tuo parannusta siihen, että aiemmin viimeiset 2 kilometriä sitä valokuitukaapelin rakentamista eivät ole olleet tukikelpoisia. Jatkossa tämä omavastuumatka on vain 100 metriä, eli tuen hyödyntäminen helpottuu merkittävästi ja kynnys tarttua tukeen madaltuu. Ja bonuksena sitten vielä kaiken päälle on se, että kotitalousvähennyksen hyödyntäminen sen työn osalta on mahdollista. Lisäksi julkisen tuen osuutta hankkeiden kokonaiskustannuksista lisätään ja entistä useammalle laajakaistahankkeelle sallitaan lisätukea muun muassa takausten ja edullisten lainaehtojen muodossa.
No, lisäksi olen saanut palautetta siitä, että saavatko nyt, näiden tukiehtojen helpottuessa, meneillään olevat hankkeet, tai hankkeet, jotka on jätetty, tukea, vai mitä näille oikein tapahtuu. Mutta ministeri tuossa kertoi, että tukea, näitä helpotuksia, voivat nyt saada ne hankkeet, joille ei tukea vielä ole maksettu. Se on ilmeisesti se tulkinta, jota näissä käytetään. Siis varmasti hankkeet, jotka ovat nyt vireillä, voivat ajatella hyötyvänsä tästä uudesta laista — ne, joille ei todellakaan ole maksettu vielä tätä julkista tukea. Vanhojen hankkeiden toimintaedellytyksiä puolestaan parannettaisiin esimerkiksi tuki-intensiteettiä korottamalla. Ja tukea saa jatkossa myös vähemmän harvaan asutuille alueille, kun alueen väestötiheyden perusteella ei enää rajoiteta tuen saantia.
On siis huomattava, että meneillään on paljon uudistuksia, jotka tarvitsevat laajakaistayhteyksiä. Otan esimerkiksi nämä sähköiset postilaatikot, joista puhuimme äskettäin, tai liikennepalvelut tai jopa peruskoulun digiloikan mahdollistamisen uusien oppimisympäristöjen, sisältöjen ja pedagogiikan muodossa.