Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme aloitetta laiksi EU- ja EFTA-maiden ulkopuolisten henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistön hankinnasta. Aloitteen ensimmäisenä allekirjoittajana haluan aluksi kiittää kaikkia niitä, jotka ovat vuosien varrella työskennelleet kanssani aloitteessa esitettävän mukaisen sääntelyn saattamiseksi voimaan. Lisäksi haluan kiittää kaikkia niitä 31 muuta edustajaa, jotka ovat tämän lakialoitteen allekirjoittaneet.
Aloitteessa on kysymys vastavuoroisuuden elementeistä, pelisäännöistä. Siinä on kyse Suomen turvallisuudesta ja huoltovarmuudesta mutta toisaalta myös luontoarvoista sekä tiettyjen epäkohtien korjaamisesta, kuten kiinteistökaupan vaikutuksesta kuntatalouteen tai yhdyskuntarakenteeseen. Aloitteen mukaisesti saatettaisiin EU- ja EFTA-maiden ulkopuolisten tahojen kiinteistönhankinta nykyistä vahvemmin luvanvaraiseksi. Aloite pohjautuu pitkälti vuoden 1992 lakiin ulkomailla asuvien ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistönhankinnan valvonnasta, joka vuosituhannen vaihteessa kumottiin ajattelemattomasti kokonaan. Tuon lain purkamisen jäljiltä meillä Suomessa oli 20 vuoden ajanjakso, jolloin ulkomaalaisten kiinteistökauppoja ei rajoitettu tai valvottu millään lailla. Tänä aikana valitettavasti kaikkein kriittisimmät, strategisimmat kohteet tulivat jo kiinteistökaupoissa huomioiduksi. Näin ollen tärkeiden voimalinjojen, kaapelien, lentotukikohtien, vesiväylien ja muiden liikenteen kriittisten solmukohtien ja strategisen infrastruktuurin läheisyydessä sijaitsevia kohteita siirtyi ulkomaiseen omistukseen ilman, että kukaan reagoi asiaan.
Nykyisellään meillä Suomessa on voimassa vuoden 2020 alusta voimaan tullut sääntely, jonka mukaan EU- ja Eta-alueen ulkopuolisen valtion kansalainen tai yhteisö tarvitsee luvan kiinteistönhankintaan Suomesta. Lisäksi valtiolla on etuosto-oikeus sekä myös oikeus pakkolunastuksiin tiettyjen strategisten kohteiden lähellä tapahtuvissa kiinteistökaupoissa. Puolustusministeriön selvityksen mukaan lakikokonaisuudella on ollut ennaltaehkäisevää vaikutusta kiinteistökaupassa, ja puolustusministeriön tilannekuva kiinteistöjen omistuksesta on parantunut. Laki eräiden kiinteistönhankintojen luvanvaraisuudesta on siis osoittautunut tarpeelliseksi. Viimeistään nyt on jo kuitenkin käynyt selväksi, että voimassa oleva sääntely ei ole riittävää. Se ei mahdollista riittävää puuttumista kauppoihin, joiden voidaan epäillä uhkaavan kansallista turvallisuutta. Kuvaavaa on, että yhtään kiinteistökauppaa ei ole lain voimassaoloaikana kielletty. Myös lupaviranomaisena toimiva puolustusministeriö on todennut lainsäädännössä olevan tältä osin kehittämisen tarpeita.
Arvoisa herra puhemies! Alkuvuoden aikana venäläisten kiinteistökaupat Suomessa ovat olleet huomattavassa kasvussa. Ostot kohdistuvat erityisesti Kaakkois-Suomeen. Kauppojen määrän lisääntyminen ei yksinään anna aihetta huoleen, mutta huolta herättää se, että ostojen joukossa voi olla kohteita, jotka kiinnostavat esimerkiksi strategisessa mielessä. Lisäksi huolena on muutoin huoltovarmuuden kannalta tärkeät alueet sekä vesialueet ja metsä- ja maatalousalueet. Kuten kaikki hyvin tiedämme, Suomi on pieni maa suuren maan naapurissa. On täysin ymmärrettävää, että pienemmät haluavat suojautua suuremmiltaan säädöksillä. Aloite ei kuitenkaan ole kohdistettu vain ja ainoastaan Venäjään vaan EU:n ja EFTA-alueen ulkopuolisiin, niihin, joihin meillä ei ole vastavuoroista omistusoikeutta.
Muistan, että kun vuonna 2014 alkuvuodesta vastaavaa lakialoitetta käsiteltiin tässäkin salissa, esitettiin syytöksiä esimerkiksi rasismista. Toivon vahvasti, että tänä päivänä tästä asiasta pystytään käymään asiallista keskustelua ilman vähättelyä, syyttelyä tai että sotketaan keskusteluun siihen kuulumattomia asioita, joita olen joutunut tämän teeman tiimoilta kohtamaan vuosien varrella. Kyse on siitä, että määrittelemme, kuten monet muutkin Euroopan maat ovat tehneet, tarkat lupaehdot sille, miten EU- ja EFTA-maiden ulkopuoliset yksityishenkilöt ja yritykset voivat hankkia kiinteistöjä Suomesta.
Arvoisa herra puhemies! Kuten jo edellä totesin, aloitteen muotoilu perustuu pitkälti vuoden 1992 lakiin ulkomailla asuvien ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistönhankinnan valvonnasta, joka vuosituhannen vaihteessa kumottiin ajattelemattomasti kokonaan. Vuoden 1990 laki osoittautui aikanaan hyvin toimivaksi. Painoarvoa on myös sillä, että tuon lain taustalla on vuonna 1939 säädetty laki — tästä vuodesta voi nyt tässä tilanteessa vetää omat johtopäätöksensä.
Kuten viimeistään nykyinen maailmanpoliittinen tilanne ja Venäjän häikäilemätön hyökkäys Ukrainaan osoittavat, meidän on yhä tärkeää muistaa maantieteellinen sijaintimme ja suhtautua asiaan reaalipoliittisesti. Nykyistä lupalakia säädettäessä puolustusvaliokunta totesi maanomistuksen olevan yksi valtion kokonaisturvallisuuteen vaikuttava tekijä. Silloisen hallituksen esityksen perustelujen mukaan lainsäädäntökokonaisuuden tarkoituksena on mahdollistaa se, että valtio voi puuttua Suomen kansallista turvallisuutta vaarantavaan kiinteistönomistukseen. Tämä ei kuitenkaan riittävässä määrin nykyisellä sääntelyllä toteudu. Lakia säädettäessä todettiin, että sääntelyn haasteena on järjestelmän aukottomuus ja että mahdollisiin aukkoihin tulee puuttua välittömästi Suomen kansallisten etujen ja turvallisuuden turvaamiseksi. Helpoin keino olisi palata vuoden 1992 lain mukaiseen sääntelyyn.
Vuosien varrella Suomessa ei myöskään ole tunnistettu minkäänlaiseksi uhaksi Venäjällä toimeenpantuja lainsäädäntömuutoksia, kuten sitä, että Venäjä voi puolustaa oman maansa kansalaisia vieraan valtion alueella. Tämän valossa meidän olisi syytä harkita, kuinka paljon ja millaista maaomaisuutta venäläisille halutaan luovuttaa. Kuten valitettavasti Ukrainan tapahtumatkin osoittavat, hankintojen ei välttämättä tarvitse olla suoraan strategisilla alueilla, vaan ne voivat olla suurempia kohteita keskeisten alueiden läheisyydessä, joihin miehistöä voidaan majoittaa.
Se, mitä on tapahtunut ja tapahtuu Ukrainassa, on kauheaa, mutta meidän täytyy myös oppia siitä. Sanon nyt vielä kerran, että nyt on korkea aika puuttua tähän asiaan. On hyvä, että tästä asiasta nyt keskustellaan, mutta kuten edellisen lakialoitteen lähetekeskustelussa vuonna 2014 totesin, historiankirjat tulevaisuudessa kertovat, onko lain tekeminen tai tekemättä jättäminen viisasta. Valitettavasti nyt kahdeksan vuotta myöhemmin olemme siinä tilanteessa, että tiedämme, että meidän olisi pitänyt toimia jo aiemmin.
Arvoisa herra puhemies! Aloitteen on allekirjoittanut minun lisäkseni 31 kansanedustajaa. Edellä esittämieni ja lakialoitteessa kerrottujen perusteluiden myötä toivon tältä salilta myötämielisyyttä aloitteelle.
Ensimmäinen varapuhemies Antti Rinne
:Kiitoksia esittelystä. — Edustaja Nurminen, olkaa hyvä.