Arvoisa puhemies! Jääkiekon MM-kisoissa Suomi—Tanska 5—1. Suomi pääsi mitalipeleihin, ja lähettäjä oli MTV3. Hyvä näinkin, että kaupallinen televisio lähettää myös näitä tärkeitä kisoja, mutta totta kai Suomessa Ylelle kuuluu myös velvollisuus lähettää isoja urheilutapahtumia, koko kansaa kerääviä urheilutapahtumia. Se on juuri sitä katsojasuhteenkin kannalta tärkeää ohjelmaa. Muun muassa olympialaiset tulevat nyt sitten Riosta, ja ovathan sieltä tulleet jo MM-kisat Pekingistä ja nuorten MM-kisat Helsingistä, tämmöisiä jopa kansakuntaa yhdistäviä lähetyksiä.
Jos nyt kuitenkin puhuttaisiin itse päivän aiheesta eli Yleisradion hallintoneuvoston vuosikertomuksesta. Täytyy ensinnäkin sanoa se, että kuinka monta kertaa syyhyävät sormet päästä puhumaan yksittäisistä ohjelmista hallintoneuvostossa, mutta hallintoneuvosto ei ole ohjelmaneuvosto. Aikoinaanhan oli ohjelmaneuvostot Yleisradiossa, ja siellä käsiteltiin hyvinkin yksityiskohtaisesti Ylen ohjelmia. Meidän tehtävämme hallintoneuvostossa on piirtää Yleisradion toimintaa isolla pensselillä, ja Ylen operatiivinen johto ja hallitus sitten toteuttaa Ylen toimintaa journalistisin perustein, niin kuin täällä on sanottu.
Kuuntelin mielenkiinnolla perussuomalaisten kritiikkiä. USA:ssahan on sillä tavalla, että konservatiiveilla siellä on Fox TV ja sitten liberaaleilla on CNN. Eli kun katsot molempia, niin voit saada jonkunlaisen käsityksen niin kuin harmaasti, mitä siellä suurin piirtein on. Kyllä yhdyn edustaja Kantolan kantaan siitä, että toki Yleisradion täytyy muuttua maailman mukaan, myös monikulttuurisuudessa, mutta täytyy tuoda myös Suomen suuren kansan enemmistön näkemyksiä, sen hiljaisen enemmistön näkemyksiä, että siellä on monenlaisia näkökulmia.
Mutta toisaalta, kun puhutaan Yleisradion tehtävästä, puurot ja vellit eivät saisi mennä sekaisin, mitä Yle sinällään on ja mitä siellä ne ohjelmasisällöt ovat. Minäkin voisin arvostella monia ohjelmia, minkälaista journalismia siellä on tehty, esimerkkinä nyt vain yksi asenteellinen ajankohtaisohjelma maaseudun laajakaistasta, kuinka se on epäonnistunut. Viitasaarella se tehtiin. Onneksi silloin edustaja Pekkarisella oli puheoikeus ja hän televisiossa korjasi suorastaan vääriä väitteitä, mitä siinä esitettiin. Minusta tämä ei ole oikea tapa lähteä leimaamaan, etukäteen miettimään jo sapluuna valmiiksi, mitä sanotaan jostain asiasta, ja sitten lähdetään tekemään ohjelma haastatellen sellaisia henkilöitä, jotka varmasti tukevat tämän toimittajan näkemyksiä.
Mutta mitä Ylen toimintaan tulee, niin julkinen palvelu säilyy kuitenkin entisen laajuisena ottaen huomioon, että rahaa on vähemmän, ja se on merkittävää, eli Ylekin on pistänyt vyötä tiukemmalle. Radion ja tv:n tavoittavuus on pysynyt kutakuinkin ennallaan, kun taas verkkosisältöjen tavoittavuus on noussut yhteensä 16 prosenttia. Tämä on sellainen asia, joka on ärsyttänyt myös kaupallista mediaa, että Yle on niin vahva nyt verkossa. Minä sanoisin kyllä ihan puolueettomasti, että kyllä kaupallisten medioiden verkkosivut monesti ovat paljon värikkäämpiä ja houkuttelevampiakin kuin Ylen, mutta tietysti olisi ehkä hyvä mennä siihen suuntaan, mitä Atte Jääskeläinen on ehdottanut, että muun muassa kaupallinen media ja sanomalehdet saisivat käyttöönsä Yleisradion sisältöjä, liikkuvaa kuvaa ja näin, ja Yle palvelisi ikään kuin alustana koko Suomen medialle. Ehkä siihen päästäänkin.
Yle Areena oli taloustutkimuksen mittauksessa jälleen arvostettu, ja arvostetuin, kotimainen verkkobrändi. Suomalaisista 76 prosenttia pitää Ylen palveluja vähintään yhtä kiinnostavana, ja luottamus Ylen uutistoimintaan on vahvistunut. Olen ollut toimittajana tv-uutisissa siihen aikaan, kun Mainos-tv:llä ei ollut vielä uutisia, MTV:llä, ja silloin naureskeltiin sille, että mitä, MTV:lle uutiset? Mutta niinhän ne loppujen lopuksi sitten tulivat, ja minusta se on ollut hyvä asia. Tämä uutisten kilpailu on jopa parantanut Yleisradion uutisten asemaa, koska minusta MTV:n ja jopa Nelosenkin uutiset ovat aika hyvin toimitettuja ja ne ovat tärkeitä tiedonvälityksen kannalta ja demokratian kannalta, että on erilaisia uutislähetyksiä.
Sen verran vielä, että Ylehän aloitti alueelliset tv-uutiset nyt Lapissa ja Pirkanmaalla, ja täytyy kiittää tamperelaisena kansanedustaja sitä, että myös Pirkanmaalla on omat alueuutiset, koska Häme on niin iso alue, että kyllä siinä täytyy muistaa, että Pirkanmaa on sitten ihan oma alueensa, ja myös Lappi ihan samalla tavalla, ettei se lähetys tule Oulusta.
Yle Areenan käynnistyksiä oli merkittävästi edellisvuotta enemmän, noin 30 miljoonaa kuukaudessa, ja tosiaan, vaikka se on menneisyyttä, niin se on tulevaisuutta, ja minä olen erittäin iloinen siitä Areenan toiminnasta. Myös nämä musiikkipätkät, mitä me kuulemme menneisyydestä Elävässä arkistossa, ovat erittäin merkittävää, ihan kansallista sivistyksellistä arvoa tuottavia asioita.
Se, että Yle hankkii sisältöjä tuottajilta 27,4 miljoonalla eurolla, on hyvä asia. Ylellä on suuri merkitys katalysaattorina suomalaiselle musiikille ja elokuvan tuottamiselle ja monelle muulle kulttuurille, ja toivon, että tuo indie-tavoite, jota halutaan varmaan nostaa tuolla työryhmässäkin, vielä paranee ja meillä on riittävästi indie-yhtiöitä, jotka pystyvät sitä aluskasvillisuutta ja niitä ohjelmia tuottamaan.
Todellakin tulevaisuudessa meillä on edessä radion ja television rajuja muutoksia, ja kuitenkin kaiken a ja o on se, että Yle säilyy journalismia, kulttuuria, oppimista ja urheilua tuottavana ja vahvistaa roolia myös digitalisoituvassa maailmassa.
Mitä tulee sitten julkisen palvelun keskusteluun, niin sitähän käydään ympäri Eurooppaa. Tämä johtuu tästä uudesta mediamaailmasta, siitä, että kilpailu kiristyy koko ajan kansainvälisesti — ja ehkä lehtitalot joissakin maissa nukkuivat silloin, kun olisi pitänyt toimia. Lehtitalot ajavat tietysti rajoituksia yleisradiotoimintaan toivoen, että se helpottaisi heidän tilannettaan. Tätä keskustelua käydään nyt Keski-Euroopassa ja myös BBC:n osalta. On vaikea päästä käsiksi mainosrahat vieneeseen Googleen ja muihin kansainvälisiin mammutteihin, jotka ovat todellinen syy tv- ja lehtiyhtiöiden ahdinkoon. Se, että Ylellä menisi huonommin, ei kuitenkaan auttaisi kaupallista mediaa.
Kaupallisten mediatalojen tavoite on ollut monissa maissa tehdä julkisen palvelun yleisradiotoiminnasta ainoastaan markkinoita täydentävä kapea tehtävä, sellainen kuin se Yhdysvalloissa on, tämä public TV. Erikoispiirre on, että Suomessa on tämä maan huono talous, ja tätä keskustelua ei varmasti käytäisi näin kovin sanoin, jos ei olisi niin vaikea tilanne muutenkin yksityisellä sektorilla, kun mainosrahoja ei tule.
Julkisen palvelun yleisradiotoiminta on kuitenkin viestintäpoliittinen päätös. Me täällä eduskunnassa kansanedustajina teemme sen päätöksen, haluammeko tällaisen Ylen. Ylen tehtävä on tukea myös kansanvaltaa ja vahvistaa suomalaista kulttuuria — ja ilman mainoksia, niin kuin tuossa edustaja Kantola sanoi. Me emme halua, että Yleisradio menee mainosmarkkinoille, vaikka monet yleisradioyhtiöt ovat tuolla Keski-Euroopassa myös niitä vähiä mainosrahoja viemässä.
Yle palvelee myös kielivähemmistöjä sekä kuulorajoitteisia. Yle on vahva alueellinen, maakunnallinen tiedonvälittäjä, joka täydentää viestintää maakuntalehtien ja paikallislehtien ohella. Aikoinaan Pekka Silvola, Maalaisliiton entinen puoluesihteeri, joka oli sitten Ylen ohjelmajohtajana — hän oli silloin pomona, kun olin Ylessä töissä — sanoi, että muistakaa, että Suomen maaseudun ja maakuntien kannalta on aina tärkeää, että meillä on myös Yleisradio, joka täydentää sitä, mitä paikkakunnan tai maakunnan päälehti sanoo. Jos me olisimme vain yhden päälehden varassa, niin aika, voi sanoa, ohkainen se näkemys olisi.
Monipuolista ohjelmatarjontaa tosiaan indien kautta, mutta myös tosiaan musiikille, urheilulle ja elokuvalle Yle on tärkeä. Olen sanonutkin monille näille taiteilijoille Teoston kokouksissa ja muissa, että puolustakaa Yleä, Ylellä on iso merkitys, koska se on monesti myös suunnannäyttäjä sille, mikä musiikki Suomessa soi, ja se maksaa suuresti tekijänoikeuskorvauksia — vielä, ainakin toistaiseksi.
Tosiaan puhuin tuosta asiakassuhteesta tai katsoja- ja kuuntelijasuhteesta, ja on kritisoitu, että Yle lähettää nyt joitakin HBO:n ohjelmia tai amerikkalaista sarjaviihdettä. Minusta sekin on siinä rajoilla, että Ylelle se kuuluu. Itse katson HBO:ta ja Netflixiä suoraan, mutta minusta siellä on sellaisia laadukkaita tv-sarjoja, joihin Ylelläkin täytyy olla oikeus lähteä mukaan. Ja tosiaankin ennen kaikkea tuon urheilun merkitys on suuri. Kotimaiset pallopelit esimerkiksi ovat hyvin tärkeä asia — niitä ei kukaan muu välittäisi, jos Yle ei niitä välittäisi.
Tosiaan, samoista asioista keskustellaan Euroopassa. Saksassa on kova keskustelu, Norjassa on vaadittu NRK:n alasajoa, mutta maaliskuussa Stortinget päätti niin, että NRK:ta ei siellä lähdetä ajamaan alas. Samoin Ruotsin radio- ja tv-viranomaisten, MRTV:n, raportti lähti siitä, että SVT:n ja Sveriges Radion asema säilyy ja sitä ei lähdetä ajamaan alas. Julkisen palvelun yhtiöt toimivat näissä maissa sillä tavalla, että ne eivät estä kilpailevia toimijoita aloittamasta, harjoittamasta ja kehittämästä mediatoimintoja. — Kiitoksia.