Arvoisa puhemies! Puhun nyt kansanedustajana enkä valiokunnan puheenjohtajana, elikkä muutama henkilökohtainen näkemys.
Mielestäni tässä on tapahtunut selkeästi linjanmuutos siinä, millaisia ratkaisuja hallitukset ovat valinneet lähetettyjen työntekijöiden työehtojen valvonnassa. Aikaisemmin meidän ongelmamme on ollut se, että EU ei ole sallinut niitä valvontamuotoja, joita Suomi on halunnut ottaa käyttöön, koska on katsottu, että ne ikään kuin estävät maahan tulemista, ja on käytetty kaikki se liikkumavara, mitä ikinä EU:n palvelujen liikkuvuuden kautta ja lähetettyjen työntekijöiden kautta on voitu. Mutta nyt on menty minimitietä pitkin elikkä ei ole käytetty sitä direktiivin pääsääntöä, joka olisi tuonut tällaista yhteisvastuullisuutta, että emoyhtiö, joka käyttää näitä lähetettyjä työntekijöitä, olisi itsekin jonkin verran vastuussa siitä, että palkat maksetaan ja että ihmisiä kohdellaan niin kuin meidän lakimme ja työehtosopimuksemme säätävät, vaan on siirrytty ikään kuin tähän kaatoluokkaan ja käytetään sen tuomia mahdollisuuksia. Tästä huolimatta tämä lakiesitys pääsääntöisesti tuo selkeyttä ja parannusta meidän nykytilanteeseemme, mutta olisin itse toivonut, että olisi käytetty tuota ketjuvastuuta, kun se kerran on mahdollista.
Toinen ongelmakohta liittyy siihen, että meillä lainsäädäntöä työelämässä yleensä halutaan tehdä aina siten, että se kohtelee kaikkia samalla tavoin. Ja kuitenkin, jos mietimme lähetettyjen työntekijöiden tilannetta, meillä on selkeästi toimialoja, joilla lähetettyjä työntekijöitä on enemmän ja jolloin myös ne ongelmat ovat tavallaan toimialakohtaisia. Edellisellä kaudella, kun eduskunnassa tehtiin tilaajavastuulainsäädäntöä, esitys oli sellainen, että se olisi kohdellut kaikkia toimialoja samalla tavoin. Mutta silloin valiokunta hyvin yksimielisesti halusi löytää ratkaisun, joka ottaa huomioon esimerkiksi rakennusalan erityiset piirteet, koska siellä tehdään paljon rajojen yli tapahtuvaa työtä ja siellä tehdään paljon myös ketjussa olevaa alihankintaa, jolloin riski siihen, että työehtoja poljetaan, on suurempi kuin muilla toimialoilla, ja valiokunta tekikin silloin täsmennyksiä ja otti rakennusalan huomioon. Nyt olisin toivonut, että samanlaisia täsmennyksiä (Puhemies koputtaa) olisi tehty itse asiassa tänne... (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)
...että samanlaisia muutoksia olisi tehty tänne kabotaasiliikenteen puolelle, koska siellä todellakin nuo aikarajat ovat ongelma. Monet muut maat ottavat hyvin spesifejä toimia käyttöön ja pyrkivät sitä kautta turvaamaan sen, että hinnalla ei kilpailla epäterveesti dumppaamalla työehtoja tai palkkoja.
Ja ehkä kolmas ongelmakohta, joka mielestäni tähän liittyy, on se, miten vähimmäispalkka määritellään. Meillä oli aika mielenkiintoista keskustelua ja jopa, voisi sanoa, hieman harhaanjohtavia asiantuntijalausuntojakin, joissa tulkittiin vähimmäispalkkaa hyvin kapeasti, vaikka siitä on selkeät EU-tuomioistuimen päätökset esimerkiksi Sähköliitto-keissin kohdalla. Olisin toivonut, että nuo uudet määritelmät olisi tuotu tänne lakiin, mutta onneksi ne näkyvät kuitenkin siellä mietinnön puolella tekstinä ja seurantavastuuna.
Mutta ylipäätään, emme voi ajatella siten, että kun puhutaan työehdoista, niin kyse on vain siitä rahapalkasta, jota saadaan. Kyse on siitä kokonaisuudesta, miten työehdot määräytyvät, ja erilaisista ikään kuin palkanosista, jotka ovat palkkaan verrattavia, kuten vaikkapa lomarahoista, päivärahoista tai joistakin muista vastaavista.
Ehkä viimeisenä haluaisin vielä todeta sen, että on hyvä, että tässä siirrytään hallintomenettelyyn siinä, miten näitä rangaistuksia säädetään, eikä enää olla rikoslain puolella, mutta jos me katsomme näitä laiminlyöntimaksuja, mitä Suomessa on, niin ne ovat hyvin kaukana monen muun maan, vaikkapa Saksan, maksuista, puhutaan kymmenkertaisista maksuista. Ja ongelma onkin se, että usein Suomessa kannattaa tehdä rikos, koska vaikka siitä jäisi kiinni, niin maksu on niin pieni, että hyöty, jonka on aikaisemmin saanut, jää suuremmaksi. Sen vuoksi toivoisin, että pitkällä aikavälillä näitä maksuja mietittäisiin sillä tavalla, että ne todellakin kattavat sen ja että riski ikään kuin hakea epäreilusti kilpailuetua pienenisi tai että jos jää kiinni, niin siitä joutuu maksamaan niin paljon, että hyöty jää miinuksen puolelle. Mutta näissä muutosesityksissä, mitä mietintöön teimme sosialidemokraattien puolelta, lähdettiin siitä, että nämä korvaukset olisivat olleet tilaajavastuulain tasolla, jotta olisi ollut synkroni sen suhteen, mitä (Puhemies koputtaa) tilaajavastuussa maksetaan laiminlyöntimaksuina, niin että se olisi ollut sama täällä lähetettyjen työntekijöiden puolella. Mutta ikävä kyllä niihinkään ei päästy, ja tarve olisi nostaa näitä tilaajavastuulainkin mukaisia laiminlyöntimaksuja.