Arvoisa rouva puhemies! ”Hyvä, että huomaatte, mikä on oikeasti tärkeää.” Näin tosiaan totesi varhaiskasvatuksen ammattilainen tällä viikolla, kun päiväkodin pihalla kerroin, minkälaiseen näkemykseen olen lakiesityksestä päätynyt sen valiokuntakäsittelyn jälkeen. Siis toistan: ”Hyvä, että huomaatte, mikä on oikeasti tärkeää.”
Nimittäin varhaiskasvatuksessa on kolme asiaa, jotka todella ovat tärkeitä ja ylitse muiden.
Ensinnäkin, juuri niin kuin edustaja Myllykoski tuossa aivan hetki sitten totesi, todellakin lasten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, kaikkien lasten yhtenäinen subjektiivinen varhaiskasvatusoikeus kaikkialla Suomessa on megaluokan asia, josta tässä kohtaa on syytä puhua. Palaan vielä puheenvuorossani tähän erotteluun niin sanottuihin 20-tuntisiin, joka on ollut järkyttävä virhe. Tulemme siihen vielä kohta.
Toinen asia, joka on tietysti tärkeä, on varhaiskasvatuksen laatu. Laatu rakentuu sellaisista asioista kuin ryhmäkoot, aikuisten määrä, erityinen tuki eli varhainen ongelmiin puuttuminen ja henkilöstön osaaminen ja koulutus.
Ja tärkeää on tietenkin se, että mahdollisimman moni lapsi osallistuu varhaiskasvatukseen. Kuten edustaja Eloranta täällä jo aiemmin totesi, meidän tilanteemme on tässä eurooppalaisittain vertailtuna varsin heikko.
Arvoisa puhemies! Suomalainen varhaiskasvatus on ollut maailman tasolla huippua. Olemme olleet jopa radikaali edelläkävijä siinä, miten suhtaudumme lapsiin, lapsen kykyihin, ilmiöpohjaiseen oppimiseen. Mallimme yhdistää kasvatus ja hoito — niin sanottu educare-malli, jossa jokainen tilanne on oppimistilanne — on todettu toimivaksi. Muutama vuosi sitten olimme maailman ykkösiä viidenkymmenen maan vertailussa, jossa luotiin niin kutsuttu Starting well -indeksi. Olen saanut itse olla mukana kansainvälisissä hankkeissa, joissa suomalaista varhaiskasvatusta ja sen arvoja on haluttu toteuttaa muissa maissa. Meidän mallimme on ollut vakuuttava ja myös kiinnostava, ja se vakuuttaa, koska se perustuu tutkimukseen.
No, tätä maailman parasta varhaiskasvatusta nykyhallitus on uudistanut. Ensin rapautettiin yhdenvertaisuus, kun lapset siis jaettiin kahteen kastiin, toiset niin sanottuihin 20-tuntisiin sen perusteella, että vanhemmat ovat työttömiä tai muuten kotona. Tätä siis tarkoittaa subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaaminen, jota onneksi esimerkiksi täällä Helsingissä emme alun perinkään ottaneet käyttöön. Laatua on heikennetty myös suurentamalla ryhmäkokoja ja vähentämällä aikuisten määrää ryhmissä. Eli sanon sen nyt selkokielellä: tämä kolmen vuoden uudistustyö on heikentänyt lasten yhdenvertaisuutta ja varhaiskasvatuksen laatua. Ja nyt meillä on sitten tämä laki. Se ei korjaa näitä perustavanlaatuisia asioita. Se ei korjaa subjektiivista oikeutta kaikille lapsille, se ei korjaa ryhmäkokoja eikä myöskään tuo varhaiskasvatukseen kaivattua erityistukea ja lisäosaamista varhaiseen puuttumiseen.
Arvoisa puhemies! Lain valiokuntakäsittelyn aikana onkin ollut harmittavaa kuunnella, kun asiantuntijat yksi toisensa jälkeen ovat nimenomaan valitelleet juuri tätä megaluokan asioiden puuttumista samalla, kun ovat sitten totta kai kiittäneet monia yksityiskohtia, joista olemme tienneet, että meidän lainsäädännöstämme on niitä puuttunut. Tarvitsemme siis varhaiskasvatuksen kokonaisuudistuksen, sellaisen tulevaisuuden uudistuksen, jonka lähtökohtana on todellinen lapsen etu ja kaikkien lasten yhdenvertainen asema, varhaiskasvatuksen laatu ja kaikkien lasten osallistuminen.
Arvoisa puhemies! Varhaiskasvatuksen kehittäminen on SDP:n tärkeimpiä prioriteetteja. Laadukas, kaikkien lasten ulottuvilla oleva varhaiskasvatus antaa hyvän pohjan ponnistaa elämässä eteenpäin, ja perheille varhaiskasvatus on tuki ja turva työn ja muun elämän yhteensovittamisessa.
Käyn läpi SDP:n varhaiskasvatusnäkemyksen ydinkohdat, jotka ovat ohjanneet työtämme myös valiokuntakäsittelyssä. Pitkän aikavälin tavoitteena on tehdä varhaiskasvatuksesta maksutonta. Se nostaisi varhaiskasvatuksen osallistumisastetta merkittävästi. SDP haluaa myös palauttaa kaikille lapsille, siis niin työttömien ja perhevapailla olevien kuin muuten kotona olevien vanhempien lapsille, subjektiivisen oikeuden kokoaikaiseen varhaiskasvatukseen. Kysehän on siis lapsen oikeudesta, ei jostain perheen elämäntilanteesta seuraavasta tarpeesta.
SDP haluaa uudistaa lapsiryhmien ja varhaiskasvatuksen ammattilaisten välisen ryhmäkokosääntelyn. Tavoitteena on ryhmäkoot, jotka mahdollistavat jokaisen lapsen tarpeiden huomioinnin. SDP:n mielestä varhaiskasvatukseen tulisi ulottaa kolmiportaisen tuen kaltainen erityistuki, joka meillä on peruskoulussa mutta ei siis täällä varhaisimmissa tilanteissa, vaikka kaikki vannovat varhaisen puuttumisen nimeen. Ei riitä, että se tuodaan myöhemmin. Se on ydinkohta tässä vaiheessa.
Lisäksi suomalaisen varhaiskasvatuksen mallin vahvuus — tämä ajatus siitä, että kasvatus, opetus ja hoito yhdistyvät educare-mallissa — on syytä nostaa edelleen keskiöön, kun valmistellaan huolella henkilöstön koulutus- ja osaamistasoa ja pedagogisten valmiuksien lisäämistä huomioiden kaikki henkilöstöryhmät. Ja lopuksi SDP kannattaa tietysti lähipäiväkotiperiaatetta osana lähikoulupolkua. Se pitää soveltuvassa määrin ulottaa tänne varhaiskasvatukseen.
Arvoisa puhemies! Esitimme SDP:n sivistysvaliokuntaryhmänä valiokunnassa tältä pohjalta merkittäviä parannuksia ja teimme myös lakialoitteen subjektiivisen oikeuden palauttamisesta lakitasolle. Keskeisiä parannuksia ovat subjektiivisen ohella ryhmäkokokysymys ja varhainen puuttuminen. Lisäksi esitimme useita muita laatuun ja henkilöstön kouluttautumiseen ja pätevöitymiseen liittyviä muutoksia, kuten edustaja Eloranta jo edellä kävi läpi. Näistä pykälistä äänestämme sitten myöhemmin.
Hallituksen painotukset jättävät siis ratkaisematta suurimmat varhaiskasvatuksen epäkohdat, subjektiivisen varhaiskasvatusoikeuden rajaamisen ja ryhmäkokojen järkevän mitoittamisen ensin vuoden 2015 tasolle ja jatkossa mieluummin pienemmiksi kuin suuremmiksi. Lisäksi tämä esitys ei tuo mitään etenemispolkua kohti maksutonta varhaiskasvatusta.
Arvoisa puhemies! Yksityiskohta, jonka haluan nostaa esiin ja johon myös edustaja Gustafsson täällä viittasi, liittyy lain valmisteluun. Hallituksen esitys tuotiin tänne eduskuntaan muodossa, joka on kurjalla tavalla ja tarpeettomasti luonut jännitteitä henkilöstön keskuuteen. Me kaikki tiedämme sen saamistamme viesteistä. Voiko tällaista ongelmien ja ristiriitojen siirtämistä eduskuntaan pitää hyvänä valmisteluna — vielä, kun on kyse alasta, jonka jokapäiväinen tehtävä on luoda turvallista ja myönteistä ilmapiiriä lapsille? No, onneksi kasvattajat ovat viisaita. Luotan heidän kykyynsä rakentaa hyviä työyhteisöjä myös jatkossa siellä, missä ollaan niin sanotusti maailman aurinkoisella puolella.
Eli kuten alussa siteeraamani varhaiskasvatuksen ammattilainen totesi, me kyllä huomaamme, mikä on oikeasti tärkeää. Samaa viisautta toivon myös tälle salille, kun käsittelemme tämän lain täällä loppuun. — Kiitos.